Suomessa lapsien vaaditaan itsenäistyvän liian varhain
Ja ihan yht'äkkiä. Eskarissa saa vielä olla pieni ja on monta hoitajaa per lapsi. Sitten alkaa koulu ja koska useassa kunnassa ei ole tarjolla aamupäiväkerhoa niin moni pieni sitten hoitaa itse itsensä paikalle 6-7 vuotiaana. Monessa maassahan tällainen olisi laitonta ja heitteillejättöä. Ja joo, olen itsekin näin itsenäinen ollut aikoinaan ja ihan normaaliksi kasvanut, mutta toisaalta onko tämä mikään ideaalitilanne, että selviydytään kun on pakko..?
Mielestäni, jos valtio haluaa syntyvyyden lisääntyvän, pitäisi ottaa huomioon myös pienet lapset ja heidän turvallisuutensa. Varmasti monella vanhemmalla olisi henkisesti helpompaa jos tietäisivät, että heidän eka-tokaluokkalaisensa olisivat turvallisessa ympäristössä heidän työpäivänsä aikana. Eli hyvä aamu- ja iltapäiväkerho tulisi taata jokaiselle eka- ja tokaluokkalaiselle.
Kommentit (37)
Espanjassa vasta 12-vuotiaat saa kulkea itse kouluun ja takas kotiin.
Alle 12-vuotiaat eivät saa olla siellä yksin kotona.
Ja nuoret muuttavat pois lapsuudenkodista lähemmäs kolmikymppisinä.
Minusta on outoa, että tähän pienten lasten yksin kulkemiseen ja yksin olemiseen ei kiinnitetä sen kummempaa huomiota kuin 80-luvulla, vaikka maailma on nyt ihan toisenlainen. Liikennettä on enemmän, naapuriapua vähemmän ja muutenkin lasten yksinäisyydestä puhutaan ja sen tiedetään olevan haitallista. Oma lapseni on ns. "reipas" eskarilainen, mutta kyllä hän silti näyttää tarvitsevan paljon aikuisten turvaa ja sitä tunnetta, että aikuinen on siinä lähellä auttamassa jos tarvii. Meidän paikkakunnalla on kyllä ekaluokkalaiselle tarjolla iltapäiväkerhoa, mutta tokaluokkalaiset ovatkin sitten jo ihan omillaan. Aamukerhoista ei ole tietoakaan.
Ratkaisu olisi koulupäivät klo 8-16 kaikille, ja jokaiseen koulupäivään liikuntaa, musiikkia, kuvataiteita, käsitöitä ja muuta luovaa kerhotoimintaa. Pienimmille joku lepotauko (lukutunti tms.) keskelle päivää.
Lapset ovat liikaa yksin ja heillä on aivan liian vähän liikuntaa. Lisäksi harrastuksiin kulkeminen ja kiireiset illat ovat ongelma. Yksinkertainen ratkaisu olisi sijoittaa nuo kaikki sopivasti rytmitettynä koulupäivän yhteyteen.
Onneksi omassa laosuudessa sai rauhassa leikkiä iltapäivät kavereiden kanssa. Nykyään ylisuojellaan ja yliohjelmoidaan lasten aika.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi omassa laosuudessa sai rauhassa leikkiä iltapäivät kavereiden kanssa. Nykyään ylisuojellaan ja yliohjelmoidaan lasten aika.
Ennen oli koulut lähellä.
Älä jauha ,minut on jätetty yksin kotiin 4v.Ok-talossa asui,myöskin mummoni,mutta ehdottomasti oli kielletty,sinne menemästä.Sisareni ja veljeni olivat koulussa,äiti ja isä työssä.Seuranani oli kissa.Ei traumoja.....Olen hyvin tasapainoinen ja itsenäinen .
Höpsistä heijaa ap! Olen kolmen lapsen äiti ja olemme perheessä järjestäneet ihan itse lastemme asiat niin, että kaikilla lapsilla on hyvä ja turvallinen olo aina, myös koulumatkoilla.
Esimerkiksi vanhin lapsemme ei ollut vielä tokalla luokallakaan valmis kulkemaan itsenäisesti 2,5 kilsan koulumatkan, joten hänen ei tarvinnut niin tehdä, vaan minä järjestin itselleni lyhyen työajan ja saattelin lapsen. Keskimmäinen taas oli toista maata ja hyvin toimelias järkevä lapsi, jolla oli myös lähellä koulukavereita, nuorimmalla samoin. Tämä on vain yksi esimerkki asiasta.
Vanhemmat ovat itse vastuussa jälkikasvunsa pärjäämisestä, ei yhteiskunta. Holhoaminen on taas toinen äärilaita kaikessa ja onneksi siihen ei tulla ikinä menemään täällä.
Eskari pois. Koulu saisi alkaa vuoden aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi omassa laosuudessa sai rauhassa leikkiä iltapäivät kavereiden kanssa. Nykyään ylisuojellaan ja yliohjelmoidaan lasten aika.
Joissakin tapauksissa kyllä. Kyse on siis joskus enemmän hysteerisistä vanhemmista kuin lapsen omasta halusta ja osaamisesta.
Totta puhut. Mutta Suomessa on kamalan tärkeää, että jokainen perheessä maksaa elämänsä itse. Keskieurooppalaisille osa-aikatyö-vanhemmille naureskellaan. Mutta siellä tuollaista heitteillejättöä ei hyväksyttäisi. Työpaikat ja -ajat valitaan perheen hyvinvointia ajatellen. Eikä syytellä ketään lompakkoloisimisesta tms.
yksin 4 v kirjoitti:
Älä jauha ,minut on jätetty yksin kotiin 4v.Ok-talossa asui,myöskin mummoni,mutta ehdottomasti oli kielletty,sinne menemästä.Sisareni ja veljeni olivat koulussa,äiti ja isä työssä.Seuranani oli kissa.Ei traumoja.....Olen hyvin tasapainoinen ja itsenäinen .
Ja vihamielinen myös.
Vierailija kirjoitti:
Totta puhut. Mutta Suomessa on kamalan tärkeää, että jokainen perheessä maksaa elämänsä itse. Keskieurooppalaisille osa-aikatyö-vanhemmille naureskellaan. Mutta siellä tuollaista heitteillejättöä ei hyväksyttäisi. Työpaikat ja -ajat valitaan perheen hyvinvointia ajatellen. Eikä syytellä ketään lompakkoloisimisesta tms.
Hohhoijaa taas... Ehkä joillakin näin on, mutta kannattaa hieman katsoa omaa napaa kauemmaksi ja yllättyä.
Olen samaa mieltä siitä, että itsenäisyyttä vaaditaan liian varhain. Näkyy se monessa muussakin jutussa. Yläkoulussa ainakin koululaisilta vaaditaan ties mitä itseohjautuvuutta ja sellaisia kognitiivisia taitoja suunnittelussa ym. mitä ei monella vaan vielä iän puolesta ole. Tähän päälle vielä hormonimyrskyt ja sitten ihmetellään, kun nuoria syrjäytyy. Ja nykyisin alkaa sama meininki tulla jo alakoulun puolelle. Esim. Liisa Keltikangas-Järvinen on tästä kirjoittanut, että vaaditaan taitoja, joita ei kaikilla lapsilla vielä ole ja on ihan normaalin kehityksen mukaista. Koko ajan ollaan vaan pudottamassa pois heikoimpia lenkkejä ihan kuin tämä olisi jokin TV-pelleily. Kovenevan kilpailun (mitä hyötyä tästä on?) nimissä pudotetaan osa porukasta yhteiskunnan toiminnasta pihalle, eikä se ole kenenkään etu.
Ja joskus tuntuu, että monet vanhemmatkin menevät tähän mukaan: heidän lapsensa ovat niin fiksuja, etteivät vanhempia enää tarvitsekaan! Onko tämäkin sitten jotain tehokkuusajattelua, että pian vaan pullautetaan kodista pihalle, mitä siellä suotta homehtumaan ja jotain outoa perhe-elämää viettämään. Monissa maissa on ihan normaalia, että aikuinenkin voi jopa asua lapsuudenkodissaan tai sitten asuu jossain ihan lähellä ja pidetään tiiviisti yhteyttä. Suomessa on kunnia-asia muuttaa jonnekin kauas lapsuudenkodista ja olla niin, niin riippumaton. Sitten voidaan hämmästellä, miksi jotain mielialalääkkeitä ym. syödään niin paljon, kun on näin leppoisa ja lämminhenkinen tämä maamme.
Vähän meni kauas ap:n aloituksesta, mutta näkisin tämän samana ilmiönä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi omassa laosuudessa sai rauhassa leikkiä iltapäivät kavereiden kanssa. Nykyään ylisuojellaan ja yliohjelmoidaan lasten aika.
Ennen oli koulut lähellä.
Ei ollut, minäkin kuljin joko fillarilla tai bussilla.
Parasta oli ihan vaan olla kavereiden kanssa, istuksia kirjastossa juttelemassa, ei ollut aikataulua tai kiirettä mihinkään. Tuli käveltyä ja pyöräiltyä ihan luonnollisesti, juuri kukaan ei ollut ylipainoinen, adhd eikä masentunut. Oppi sosiaalisia taitoja siinä sivussa.
yksin 4 v kirjoitti:
Älä jauha ,minut on jätetty yksin kotiin 4v.Ok-talossa asui,myöskin mummoni,mutta ehdottomasti oli kielletty,sinne menemästä.Sisareni ja veljeni olivat koulussa,äiti ja isä työssä.Seuranani oli kissa.Ei traumoja.....Olen hyvin tasapainoinen ja itsenäinen .
Häh?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi omassa laosuudessa sai rauhassa leikkiä iltapäivät kavereiden kanssa. Nykyään ylisuojellaan ja yliohjelmoidaan lasten aika.
Ennen oli koulut lähellä.
Ei ollut, minäkin kuljin joko fillarilla tai bussilla.
Parasta oli ihan vaan olla kavereiden kanssa, istuksia kirjastossa juttelemassa, ei ollut aikataulua tai kiirettä mihinkään. Tuli käveltyä ja pyöräiltyä ihan luonnollisesti, juuri kukaan ei ollut ylipainoinen, adhd eikä masentunut. Oppi sosiaalisia taitoja siinä sivussa.
Oli.
Nyt koulut keskitetään ja kouluja on lakkautettu satoja.
Oishan vanhemmilla mahdollisuus järjestää asiat niin, että lapsen ei tarvi ekalla olla yksin. Lyhennetty työaika on ihan tarjolla oleva mahdollisuus. Minä tein lyhennettyä syksyn ja mies kevään. Samalla opetellaan sitä, että hän on välillä yksin muutaman tunnin ja oppii keittämään esim. makaronia ja lämmittään ruokaa turvallisesti, että voi olla kesällä sitten välillä yksikseen päivät.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi omassa laosuudessa sai rauhassa leikkiä iltapäivät kavereiden kanssa. Nykyään ylisuojellaan ja yliohjelmoidaan lasten aika.
Yliohjelmointia ehkä on joissakin perheissä, mutta missä menee tuon ylisuojelun raja? Ajattelin ennen lapsia itsekin vähän noin, mutta toisaalta nyt ymmärrän, kuinka pienistä ja viattomista ihmisistä onkaan kyse kun puhutaan alaluokkalaisista (eritysesti vielä eka-toka). Mieluummin ylisuojelen kuin annan vaistojeni vastaisesti mennä omilla teillään liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Oishan vanhemmilla mahdollisuus järjestää asiat niin, että lapsen ei tarvi ekalla olla yksin. Lyhennetty työaika on ihan tarjolla oleva mahdollisuus. Minä tein lyhennettyä syksyn ja mies kevään. Samalla opetellaan sitä, että hän on välillä yksin muutaman tunnin ja oppii keittämään esim. makaronia ja lämmittään ruokaa turvallisesti, että voi olla kesällä sitten välillä yksikseen päivät.
Kyllä kuulostaa vähän surulliselta tuo viimeinen lause.
up