Millainen ihminen loukkaantuu helposti?

Yksi pahimmista tällaisista ihmisistä, jonka tunnen, on lapsena kokenut kaltoinkohtelua kotona, niin on oppinut siihen, että ihmiset ovat ilkeitä.

Olen ehkä itsekin herkkä loukkaantumaan, mutta sanoisin että sellainen joka itse loukkaa toisia, ehkä tajuamattaan mutta kuitenkin. Sanoo möläyttää mitä mieleen tulee mutta annas olla kun vastaat samalla mitalla. Verinen loukkaantuminen.

Vierailija kirjoitti:

Ei välttämättä helposti, mutta arvostan ihmisiä, jotka uskaltavat kertoa jos ovat loukkaantuneet. Hämmästyttävän usein ne, jotka kiusaavat ja haukkuvat eivät ymmärrä sitä itse. Jos kiusaajat saavat itse kuulla pienimmänkin loukkauksen on helvetti irti.

Täällä netissä ainakin loukkaannutaan melkein joka asiasta. Kyse on varmaankin siitä kun ei tiedä millä "äänensävyllä" ja "ilmeellä" ne on kirjoitettu. Niin ja kyllä sitä varmaan helpommin loukkaannutaan jos joku tuntematon vitsailee frendimäisen pikkupimppimäisesti. Sellaista äijien frendiläppää. Kaikki ei sitä tajua, eikä tarvitsekaan. Sellaiset vitsit sitten jätetään pois sellaisilta. Liika sisäänpäin kääntynyt analysointi vaan demonisoi entisestään alkuperäisen vitsin tarkoituksen. Oikeus on todellakin sanoa ja loukkaantua jos ei tykännyt jostain ja aiheutti mielipahaa. Muutenhan se törkysuu/vitsailija ei tajua lopettaa. Hyvä olis myös pyytää anteeksi jos aiheutti mielipahaa jutuilaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen koulukiusattu. On koko ajan puolustuskannalla tahattomasti.

.

Tunnistan itseni, näin on. En ymmärrä vitsinä heitettyä loukkausta. Minulle loukkaus on aina loukkaus, nimittely nimittelyä, pilkka pilkkaa. Ei se muuksi/vitsiksi muutu sillä että nauraa päälle tai sanoo vitsivitsi, päinvastoin pahentaa. Yleensä myös ihmiset jotka vitsillä toista pilkkaa, itse loukkaantuvat jos saavat samaa kohtelua takaisin.

Onko elämässäsi ollenkaan naurua? Mille asioille naurat jos naurat?

Voi on ja paljon, nauran joka päivä, rakastan komediaa ja kommelluksia. Nauran Sheldon Cooperille, Frendien jaksoille, Pokka pitää sarjalle, stand upille (jos ei ole alapään juttuja), usein omille pienille mokille töissä, sanaleikeille, tilannekomiikalle. Yleensä silloin esitetylle roolihahmolle. Mutta en kestä itseeni kohdistuvaa pilkkaa ja vitsiä. Jostain luin aikoinaan viisaan neuvon: naura itsellesi, älä toiselle ihmiselle. Tätä noudatan. Inhoan ihmisiä jotka naamioi loukkaukset vitsiksi ja nauraa toisen kustannuksella.

Iän ja kokemuksien myötä muuttuu kyllä paksunahkaisemmaksi. Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Jos loukkaantuu, niin mielestäni se on myös syytä sanoa ääneen, jolloin loukanneella on ainakin mahdollisuus pyytää anteeksi. Jos taas jää vatvomaan kaikkea kuulemaansa, josta on vetänyt herneen nenäänsä, niin silloin on peiliin katsomisen paikka. Ei täällä kukaan ole ajatustenlukija eikä sitä voi keneltäkään edellyttää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen koulukiusattu. On koko ajan puolustuskannalla tahattomasti.

.

Tunnistan itseni, näin on. En ymmärrä vitsinä heitettyä loukkausta. Minulle loukkaus on aina loukkaus, nimittely nimittelyä, pilkka pilkkaa. Ei se muuksi/vitsiksi muutu sillä että nauraa päälle tai sanoo vitsivitsi, päinvastoin pahentaa. Yleensä myös ihmiset jotka vitsillä toista pilkkaa, itse loukkaantuvat jos saavat samaa kohtelua takaisin.

Onko elämässäsi ollenkaan naurua? Mille asioille naurat jos naurat?

Voi on ja paljon, nauran joka päivä, rakastan komediaa ja kommelluksia. Nauran Sheldon Cooperille, Frendien jaksoille, Pokka pitää sarjalle, stand upille (jos ei ole alapään juttuja), usein omille pienille mokille töissä, sanaleikeille, tilannekomiikalle. Yleensä silloin esitetylle roolihahmolle. Mutta en kestä itseeni kohdistuvaa pilkkaa ja vitsiä. Jostain luin aikoinaan viisaan neuvon: naura itsellesi, älä toiselle ihmiselle. Tätä noudatan. Inhoan ihmisiä jotka naamioi loukkaukset vitsiksi ja nauraa toisen kustannuksella.

Ok. Minä en vaan ole turhantärkeä, enkä väitä että sinäkään olisit. Varmaan just tuo historiataustasi vaikuttaa siihen. Ehkä sen takia tulee naurettua toiselle jos vaan sattuu joku hauska juttu ja hän itsekin sille nauraa. Osaan nauraa itselleni ja saa muutkin nauraa minulle. Ymmärrän myös sarkastista huumoria. Paitsi tuntemattomien kohdalla voi toisinaan olla epävarma mitä hän nyt oikein tarkoittikaan.

Mainittakoon vielä, että usein ne pahimmat loukkaantujat eivät osaa nauraa itselleen. Toisille nauretaan jopa surutta, mutta omien haavojen suolaamista ei kestetä nimeksikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen koulukiusattu. On koko ajan puolustuskannalla tahattomasti.

Tämä. Kiusa.aajien pitäisi hpitaa homma termonaalivaiheeseen ettei nämä vässykät pääse haavoittuneina pilaamaan loukkaantumiskulttuurillaan ilmapiiriä. Eli kovemmat keinot käyttöön, jolloin ressukat eivät pääse työelämään mukaan, vaan lääkkeiden turruttamina pysyvät kotonaan.

Joillakin elämän kolhimilla ja ilman vanhempien huolenpitoa jääneillä ihmisillä on tosi kova kuori ja esittävät kovista ja rohkeeta. Peloissaan käyvät sitten itseään pienempien kimppuun. Hakevat ihmistä joka laittaisi rajat käytökselle.  Mitä kovempi kuori sitä pehmeämpi sisus. 

Vierailija kirjoitti:

Ap, miksi koet ongelmaksi sen, että pitää miettiä mitä sanoo? Oletko sitä mieltä, että saa sanoa ihan mitä vaan ja vastapuolen pitäisi vaan olla hihhih...

Ongelma tulee siitä, että on rasittavaa olla sellaisen ihmisen seurassa, jossa ei voi olla vapaasti. Se vie voimat ja rupeaa ahdistamaan. En oikein itse kestä sitä, että joku loukkaantuu, tunnen kai itseni jotenkin huonoksi. Kai se on tämäkin jokin lapsuuden trauma.

En todella ole sitä mieltä, että saa sanoa mitä tahansa ja koetan varoa sanomisiani erityisesti sellaisessa seurassa missä tiedän olevan "loukkaantujan".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen koulukiusattu. On koko ajan puolustuskannalla tahattomasti.

.

Tunnistan itseni, näin on. En ymmärrä vitsinä heitettyä loukkausta. Minulle loukkaus on aina loukkaus, nimittely nimittelyä, pilkka pilkkaa. Ei se muuksi/vitsiksi muutu sillä että nauraa päälle tai sanoo vitsivitsi, päinvastoin pahentaa. Yleensä myös ihmiset jotka vitsillä toista pilkkaa, itse loukkaantuvat jos saavat samaa kohtelua takaisin.

Onko elämässäsi ollenkaan naurua? Mille asioille naurat jos naurat?

En ole tuo, jolta kysyt, mutta ajattelen samalla tavalla.

Minun elämässäni on paljonki naurua, ja se kumpuaa aidosta ilosta, rakkaudesta, kauniiden asioiden näkemisestä, hassuista yllätyksistä, vaikeuksien päätymisestä onnellisiin lopputuloksiin, ylpeydestä omista ja toisten saavutuksista, ja sellaisista vitseistä, jotka perustuvat mihin tahansa muuhun kuin vahingoniloon tai muiden pilkkaamiseen - esimerkksi sanaleikeistä.

Ihmiseten pilkkaamisen suhteen ole todella tosikko. En siedä sitä itseltäni enkä muilta. Enkä näe, että se on kenenkään naurulle välttämätöntä - tai jos on, olisi syytä katsoa peiliin ja miettiä, onk todella sellainen ihminen kuin haluaa olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen koulukiusattu. On koko ajan puolustuskannalla tahattomasti.

.

Tunnistan itseni, näin on. En ymmärrä vitsinä heitettyä loukkausta. Minulle loukkaus on aina loukkaus, nimittely nimittelyä, pilkka pilkkaa. Ei se muuksi/vitsiksi muutu sillä että nauraa päälle tai sanoo vitsivitsi, päinvastoin pahentaa. Yleensä myös ihmiset jotka vitsillä toista pilkkaa, itse loukkaantuvat jos saavat samaa kohtelua takaisin.

Onko elämässäsi ollenkaan naurua? Mille asioille naurat jos naurat?

Voi on ja paljon, nauran joka päivä, rakastan komediaa ja kommelluksia. Nauran Sheldon Cooperille, Frendien jaksoille, Pokka pitää sarjalle, stand upille (jos ei ole alapään juttuja), usein omille pienille mokille töissä, sanaleikeille, tilannekomiikalle. Yleensä silloin esitetylle roolihahmolle. Mutta en kestä itseeni kohdistuvaa pilkkaa ja vitsiä. Jostain luin aikoinaan viisaan neuvon: naura itsellesi, älä toiselle ihmiselle. Tätä noudatan. Inhoan ihmisiä jotka naamioi loukkaukset vitsiksi ja nauraa toisen kustannuksella.

Ok. Minä en vaan ole turhantärkeä, enkä väitä että sinäkään olisit. Varmaan just tuo historiataustasi vaikuttaa siihen. Ehkä sen takia tulee naurettua toiselle jos vaan sattuu joku hauska juttu ja hän itsekin sille nauraa. Osaan nauraa itselleni ja saa muutkin nauraa minulle. Ymmärrän myös sarkastista huumoria. Paitsi tuntemattomien kohdalla voi toisinaan olla epävarma mitä hän nyt oikein tarkoittikaan.

Kyllä minäkin olen oppinut jo jonkun verran nauramaan itselleni ja mokilleni mutta se häpeä jonka on lapsena oppinut kaikesta tuntemaan, hitsi siitä on vaikea päästä eroon. On minullakin päiviä jolloin kestän pientä piikittelyä mutta useimmiten en. Sarkasmia rakastan suorastaan mutta en toisten kustannuksella yleensä.

Vierailija kirjoitti:

Mainittakoon vielä, että usein ne pahimmat loukkaantujat eivät osaa nauraa itselleen. Toisille nauretaan jopa surutta, mutta omien haavojen suolaamista ei kestetä nimeksikään.

Kaadapa suolaa avohaavaan, huomaat että käy aika kipeää. Harva kivusta tykkää. Eikä kaikki herkästi loukkaantuvat suinkaan naura toisille ihmisille.

Anoppini on todella herkkä loukkaantumaan, enkä uskalla oikein sanoa hänen seurassaan enää mitään. On vain pahentunut iän myötä. 

Hän itse loukkaa muita, ei ymmärrä sarkasmia yhtään, on marttyyri. Sarkasmin ja huumorintajun puute ehkä hänellä suurimmat syyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma tulee siitä, että on rasittavaa olla sellaisen ihmisen seurassa, jossa ei voi olla vapaasti. Se vie voimat ja rupeaa ahdistamaan. En oikein itse kestä sitä, että joku loukkaantuu, tunnen kai itseni jotenkin huonoksi. Kai se on tämäkin jokin lapsuuden trauma.

En todella ole sitä mieltä, että saa sanoa mitä tahansa ja koetan varoa sanomisiani erityisesti sellaisessa seurassa missä tiedän olevan "loukkaantujan".

Tuo on kyllä hankala tilanne. Itse esimerkiksi loukkaannun helposti, jos koen että yksityisasioitani udellaan ja tekemisiäni kommentoidaan tarpeettomasti. Pyydän kyllä sitten mielipidettä, jos koen sellaista tarvitsevani. Minua ei yhtään haittaa, jos keskustelukumppani puhuu vain itsestään, mutta joku muu saattaa juurikin tästä loukkaantua verisesti.

Ihminen , jolla on huono itsetunto, loukkaantuu tosi herkästi.

Nykyään eletään suurta loukkaantumisen vuosikymmentä.

Uhriudutaan urakalla, eikä me vieläkään olla tottuneita someen, se kestää aikansa kuten liikennekulttuurin syntymimen.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään eletään suurta loukkaantumisen vuosikymmentä.

Uhriudutaan urakalla, eikä me vieläkään olla tottuneita someen, se kestää aikansa kuten liikennekulttuurin syntymimen.

Moni kyllä somessa sanoo nimettömänä paljon julmemmin kuin kasvokkain kehtaisi.

Persu.

Sellainen, joka ajattelee muiden ihmisten olevan hänelle velkaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ehkä itsekin herkkä loukkaantumaan, mutta sanoisin että sellainen joka itse loukkaa toisia, ehkä tajuamattaan mutta kuitenkin. Sanoo möläyttää mitä mieleen tulee mutta annas olla kun vastaat samalla mitalla. Verinen loukkaantuminen.

Joo tämä kuvailemasi ihmistyyppi on klassikko, huvittavaa katsoa.