Kohdunulkoinen raskaus
Minulla oli kohdunulkoinen raskaus vastikään ja tammikuun 1.pv olin naistenklinikalla leikkauksessa. Menetin toisen munanjohtimeni ja melkein henkeni sisäiseen verenvuotoon.
Kellään kokemuksia? Olisi kiva puida yhdessä :)
Olen perusterve 23-vuotias nainen ja oli kyllä kova pala itselle!
Serkkuni tyttöystävä ”sairastui” kyseiseen raskauteen ja menetti tuohon henkensä!
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Voimia paljon Ap:lle!
Oliko sulla joku syy joka aiheutti kyseisen raskauden vai jäikö selvittämättä?
Kiitos paljon!! Ei löytynyt selvää syytä. Olen perusterve, en tupakoi tai ole sairastanut klamydiaa joka on myös riski saada ulkoinen raskaus!
Kuulema usein jäävät selvittämättä nuo syyt tai niitä ei löydetä.
Usassa tällainen kun tulee niin on kuollut kun ei saa abortoida.
Vierailija kirjoitti:
Mitä verikokeessa sitten selviää? Mistä voi tietää onko kyse kohdunulkoisesta pelkällä verikokeella
Usein kohdunulkoisessa raskaudessa tuo raskaushormonin määrä veressä on pienempi kuin tavallisessa raskaudessa. Raskaus kuitenkin nähdään verestä. Esimerkiksi minulle sanottiin jo ennen ultraa, jossa tuon varmuuden lopulta saa onko alkiota ja missä se sijaitsee, että kyse on kohdunulkoisesta raskaudesta. Raskaushormonini olivat kuitenkin huomattavasti koholla.
Gynekologisessa tutkimuksessa sitten näkivät missä se oli!
Vierailija kirjoitti:
Usassa tällainen kun tulee niin on kuollut kun ei saa abortoida.
Miten ei muka saa abortoida? En ymmärtänyt..
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli kohdunulkoinen kans munanjohtimessa. Selvisin onneks pelkällä seurannalla.
Mutta joo tuttuja nää oireilut! Tuntui niin kovaa kipua että tuntu koko ajan että henki lähtee.
Tsemppiä!
Kiitos kiitos, ja hienoa että sinäkin selvinnyt!
Ihana saada tällaisia kohtalotovereiden kirjoituksia. :-)
Vatsa oli kipeä koko päivän, ja luulin että stressistä, kun töissä oli todella tiukka tilanne. Jatkui iltaan asti ja varasin jo lääkärinajankin, mutta sain vasta seuraavalle päivälle. Illalla alkoi pyörryttää, ja makaaminen oli mahdotonta kun vasempaan olkapäähän pisti niin kovaa makuulla. Mietin päivystykseen lähtemistä, mutta sitten yhtäkkiä olinkin niin huonossa hapessa, että piti kutsua ambulanssi. Sairaalaan, sitten isompaan sairaalaan ja hätäleikkaukseen.
Sikiö oli kaivautunut munatorveen jo ehkä kuukautta aiemmin, sillon oli 2 tuntia kestänyt kova mahakipu, joka meni kuitenkin ohi. Tiputteluvuodon ja toistuvien mahakipujen takia kävin gynekologilla, joka tutkimatta diagnosoi kohtutulehduksen ja antoi antibiootit, jotka ei tietenkään auttaneet. Sitten se jotenkin repesi uudelleen ja vuoti vatsaonteloon paljon verta. Hb oli sairaalasta päästessä 90; jos olisi ollut alempi, olisi saanut verensiirron.
Olin tehnyt myös kaksi raskaustestiä, joissa tuli kaiketi väärä negatiivinen, koska k-u raskaudenkin pitäisi niissä näkyä.
Joo mun lähipiirissä kuoli tyttären hyvä ystävä juurikin tuohon aikoinaan. Lääkärissä kans sanoivat pitkään että odottele vaan vaikka kipuja oli.. hienoa kuitenkin kuulla että selviytyjiäkin on täällä! Tsemppiä <3
Vierailija kirjoitti:
Vatsa oli kipeä koko päivän, ja luulin että stressistä, kun töissä oli todella tiukka tilanne. Jatkui iltaan asti ja varasin jo lääkärinajankin, mutta sain vasta seuraavalle päivälle. Illalla alkoi pyörryttää, ja makaaminen oli mahdotonta kun vasempaan olkapäähän pisti niin kovaa makuulla. Mietin päivystykseen lähtemistä, mutta sitten yhtäkkiä olinkin niin huonossa hapessa, että piti kutsua ambulanssi. Sairaalaan, sitten isompaan sairaalaan ja hätäleikkaukseen.
Sikiö oli kaivautunut munatorveen jo ehkä kuukautta aiemmin, sillon oli 2 tuntia kestänyt kova mahakipu, joka meni kuitenkin ohi. Tiputteluvuodon ja toistuvien mahakipujen takia kävin gynekologilla, joka tutkimatta diagnosoi kohtutulehduksen ja antoi antibiootit, jotka ei tietenkään auttaneet. Sitten se jotenkin repesi uudelleen ja vuoti vatsaonteloon paljon verta. Hb oli sairaalasta päästessä 90; jos olisi ollut alempi, olisi saanut verensiirron.
Olin tehnyt myös kaksi raskaustestiä, joissa tuli kaiketi väärä negatiivinen, koska k-u raskaudenkin pitäisi niissä näkyä.
Mulla oli muuten kuparikierukka tuolloin - se estää normaalit, muttei kohdunulkoisia raskauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vatsa oli kipeä koko päivän, ja luulin että stressistä, kun töissä oli todella tiukka tilanne. Jatkui iltaan asti ja varasin jo lääkärinajankin, mutta sain vasta seuraavalle päivälle. Illalla alkoi pyörryttää, ja makaaminen oli mahdotonta kun vasempaan olkapäähän pisti niin kovaa makuulla. Mietin päivystykseen lähtemistä, mutta sitten yhtäkkiä olinkin niin huonossa hapessa, että piti kutsua ambulanssi. Sairaalaan, sitten isompaan sairaalaan ja hätäleikkaukseen.
Sikiö oli kaivautunut munatorveen jo ehkä kuukautta aiemmin, sillon oli 2 tuntia kestänyt kova mahakipu, joka meni kuitenkin ohi. Tiputteluvuodon ja toistuvien mahakipujen takia kävin gynekologilla, joka tutkimatta diagnosoi kohtutulehduksen ja antoi antibiootit, jotka ei tietenkään auttaneet. Sitten se jotenkin repesi uudelleen ja vuoti vatsaonteloon paljon verta. Hb oli sairaalasta päästessä 90; jos olisi ollut alempi, olisi saanut verensiirron.
Olin tehnyt myös kaksi raskaustestiä, joissa tuli kaiketi väärä negatiivinen, koska k-u raskaudenkin pitäisi niissä näkyä.
Huh, kova tarina! Kiitos viestistäsi ja paljon voimahaleja! 💪🏻
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vatsa oli kipeä koko päivän, ja luulin että stressistä, kun töissä oli todella tiukka tilanne. Jatkui iltaan asti ja varasin jo lääkärinajankin, mutta sain vasta seuraavalle päivälle. Illalla alkoi pyörryttää, ja makaaminen oli mahdotonta kun vasempaan olkapäähän pisti niin kovaa makuulla. Mietin päivystykseen lähtemistä, mutta sitten yhtäkkiä olinkin niin huonossa hapessa, että piti kutsua ambulanssi. Sairaalaan, sitten isompaan sairaalaan ja hätäleikkaukseen.
Sikiö oli kaivautunut munatorveen jo ehkä kuukautta aiemmin, sillon oli 2 tuntia kestänyt kova mahakipu, joka meni kuitenkin ohi. Tiputteluvuodon ja toistuvien mahakipujen takia kävin gynekologilla, joka tutkimatta diagnosoi kohtutulehduksen ja antoi antibiootit, jotka ei tietenkään auttaneet. Sitten se jotenkin repesi uudelleen ja vuoti vatsaonteloon paljon verta. Hb oli sairaalasta päästessä 90; jos olisi ollut alempi, olisi saanut verensiirron.
Olin tehnyt myös kaksi raskaustestiä, joissa tuli kaiketi väärä negatiivinen, koska k-u raskaudenkin pitäisi niissä näkyä.
Mulla oli muuten kuparikierukka tuolloin - se estää normaalit, muttei kohdunulkoisia raskauksia.
Onko sulla nykyään mikä ehkäisy?
Vierailija kirjoitti:
Joo mun lähipiirissä kuoli tyttären hyvä ystävä juurikin tuohon aikoinaan. Lääkärissä kans sanoivat pitkään että odottele vaan vaikka kipuja oli.. hienoa kuitenkin kuulla että selviytyjiäkin on täällä! Tsemppiä <3
Otan osaa
Mulla oli kans vuosia sitten! Hyvin on silti sen jälkeen saanut lapsia! Nykyään 3-lapsen onnellinen äiti <3 tsemppiä paljon !!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vatsa oli kipeä koko päivän, ja luulin että stressistä, kun töissä oli todella tiukka tilanne. Jatkui iltaan asti ja varasin jo lääkärinajankin, mutta sain vasta seuraavalle päivälle. Illalla alkoi pyörryttää, ja makaaminen oli mahdotonta kun vasempaan olkapäähän pisti niin kovaa makuulla. Mietin päivystykseen lähtemistä, mutta sitten yhtäkkiä olinkin niin huonossa hapessa, että piti kutsua ambulanssi. Sairaalaan, sitten isompaan sairaalaan ja hätäleikkaukseen.
Sikiö oli kaivautunut munatorveen jo ehkä kuukautta aiemmin, sillon oli 2 tuntia kestänyt kova mahakipu, joka meni kuitenkin ohi. Tiputteluvuodon ja toistuvien mahakipujen takia kävin gynekologilla, joka tutkimatta diagnosoi kohtutulehduksen ja antoi antibiootit, jotka ei tietenkään auttaneet. Sitten se jotenkin repesi uudelleen ja vuoti vatsaonteloon paljon verta. Hb oli sairaalasta päästessä 90; jos olisi ollut alempi, olisi saanut verensiirron.
Olin tehnyt myös kaksi raskaustestiä, joissa tuli kaiketi väärä negatiivinen, koska k-u raskaudenkin pitäisi niissä näkyä.
Mulla oli muuten kuparikierukka tuolloin - se estää normaalit, muttei kohdunulkoisia raskauksia.
Onko sulla nykyään mikä ehkäisy?
Pyysin ja sain sterilisaation siinä samalla, kun leikkasivat sen kohdunulkoisen. Toinen munatorvi pois ja toinen poikki ja poltettu.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli kans vuosia sitten! Hyvin on silti sen jälkeen saanut lapsia! Nykyään 3-lapsen onnellinen äiti <3 tsemppiä paljon !!
Jee onnea ja ihana kuulla! ☺️
Joo kivut ovat minunkin mielestä aivan kamalat kyseisessä raskaudessa. Olen myöhemmin saanut lapsia ja voin sanoa että raskasuaikanani tai synnytyksessä en kokenut kertaakaan yhtä suurta kipua!
Tsemppiä ❤️
Miksi ihminen menee siis sokkiin tuollaisessa tilanteessa?
Vierailija kirjoitti:
No olisikohan kannattanut vain vaatia apua jos tuollaisia oireita? Ei kai puhelimessa kukaan osaa antaa oikeita apuja tilanteeseen..
Tuntuu muutenkin että nuoret ovat todella huolimattomia nykyään seksielämässään ja vahinkoraskauksia tulee jatkuvasti.
Ei pidä todellakaan paikkaansa. Laskenut syntyvyys ja keskeytysten jatkuva väheneminen kertoo ihan muuta.
Joo mulla oli kans mutta munanjohdin ei onneks räjähtänyt! Eli oli sen verran alussa koko homma... seurannassa mäkin olin jonkun aikaa!
tsemppiä
Haarojaan ei kannata availla niin ei tu raskakaks
Mulla oli kohdunulkoinen kans munanjohtimessa. Selvisin onneks pelkällä seurannalla.
Mutta joo tuttuja nää oireilut! Tuntui niin kovaa kipua että tuntu koko ajan että henki lähtee.
Tsemppiä!