Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millä pikku tavoin säästätte ja nuukailette? Järkevät ja järjettömät tapanne
Nuukailetko rahanpuutteen vai luonnon säästämisen vuoksi vaiko puhtaasta nuukailun ilosta? Säästätkö myös asioissa, joiden merkitys on lopulta olematon?
Omia tapojani:
- jos joltain on unohtunut kauppakärryyn tyhjä hedelmäpussi, otan mukaan ja käytän kotona roskapussina.
- tuskin koskaan lähetän mitään postia uudessa pakkauksessa. Aina löytyy joku käytetty postipussukka (säästän niitä) tai tukeva muovikassikin käy.
- tämä on mielestäni oikein hyväkin vinkki: ostan sen verran hyvää irtoteetä, että siitä irtoaa kunnon makua 2-3 haudutukseen. Tulee lopulta halvemmaksi kuin halvempi, mauttomampi tee. Huonon teen/teepussien uudelleenliotus ei kannata, toinen erä ei ole laisinkaan kunnollista juotavaa. (No, joskus liotan irtoteetäni neljännenkin kerran, ja kunnottoman puolella aletaan olla siinäkin)
Kommentit (1039)
Vierailija kirjoitti:
Joo, tuosta autosta vielä. Minunkin eräs tuttu nainen, jolla on mies, nIin melkein joka kerta muistaa saa on, että kyllä sinullakin tuo auto on ihan turhaan, ei sitä mihinkään tarvitse. Olen siis sinkku.
Hän ei itse aja lainkaan, mutta mies kuskaa joka paikkaan, huoltaa ja maksaa autokulut. Kauppareissut, matkat lasten luo jne. mennään pikkuautolla, hän istuu kuin patruuna vieressä. Mies lämmittää auton valmiiksi ja ajaa rapun eteen. Ei kai hän sitten sitä autoa mihinkään tarvitse, koska en minäkään hänen mielestään. 😁
Myös olen monesti kysynyt häntä johonkin mukaani ja hän sanoo, että joo, mennään vaan kun pääsee mun autossa.
Se on vaan niin helppoa sanoa, mutta ei sitten yhtään huomata kun se autokyyti kuitenkin hyvin kelpaa, niin kaverin tai miehen toimesta.
En mäkään tarvitse 300 euron viinipulloa, mutta juon kyllä jos joku tarjoaa ;)
En tosin myöskään patsastele paremmuudessani asian tiimoilta :p
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, tuosta autosta vielä. Minunkin eräs tuttu nainen, jolla on mies, nIin melkein joka kerta muistaa saa on, että kyllä sinullakin tuo auto on ihan turhaan, ei sitä mihinkään tarvitse. Olen siis sinkku.
Hän ei itse aja lainkaan, mutta mies kuskaa joka paikkaan, huoltaa ja maksaa autokulut. Kauppareissut, matkat lasten luo jne. mennään pikkuautolla, hän istuu kuin patruuna vieressä. Mies lämmittää auton valmiiksi ja ajaa rapun eteen. Ei kai hän sitten sitä autoa mihinkään tarvitse, koska en minäkään hänen mielestään. 😁
Myös olen monesti kysynyt häntä johonkin mukaani ja hän sanoo, että joo, mennään vaan kun pääsee mun autossa.
Se on vaan niin helppoa sanoa, mutta ei sitten yhtään huomata kun se autokyyti kuitenkin hyvin kelpaa, niin kaverin tai miehen toimesta.En mäkään tarvitse 300 euron viinipulloa, mutta juon kyllä jos joku tarjoaa ;)
En tosin myöskään patsastele paremmuudessani asian tiimoilta :p
Mutta tuo ko. naisihminen kyllä tarvitsee tuota autoa. Siis miehensä autoa.
Ja aina ihmettelen, kun helsinkiläiset pitävät yhtenä plussapuolenaan asumisessa tuota, että ei tarvita omaa autoa, kun julkisilla pääsee mihin tahansa, mutta silti kaikki paikat on aina tupaten täynnä henkilöautoja. Ruuhkatkin muodostuu juuri niistä. Maalla asuminen nimenomaan edellyttää omaa autoa, mutta jos kerran isossa kaupungissa sitä ei tarvita, niin pistäkää ne autonne pois ja käyttäkää niitä julkisianne , hyvänen aika. Tai sitten lopettakaa peen puhuminen.
Yritin kyllä säästää asumisessa, asumalla kerrostalossa, mutta ei niissä pystynyt asumaan, kun naapureilla oli koko ajan jotain valitettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Minua siis hieman nyppii tämä asiaton henkilökohtainen sorsimimen ja haukkuminen. En minäkään ole toisen kotona koskaan käynnstänyt draamaa siitä, mitä toinen sinne huviksi ja hyödyksi makuineen laittaa. En ole koskaan polkenut jalkaa miten ei kukaan sinkuksi lasten pesästä lehahdettua jäänyt aikuinen terve naisihminen voi tarvita yhden hengen tiskeihin astianpesukonetta, esimerkiksi. Voin ajatella niin, mutta en ole kyllä päätäni aukonut asiasta. Eihän se minulle kuulu. Ei hän minulta lupaa tarvitse.
Miksi minä tarvitsen, se on enemmän kuin hieman hämärää. Minä en olisi koskaan tarvinnut mitään. Jos Hänen Majesteettinsa polttaa 3 askia päivässä ilmaan, se on Hänen asiansa, mutta mikään normaali mitä meillä tehty ja mitä hankittu, ei olekaan vain meidän asiamme. Tämä siitä huolimatta, emme ole milloinkaan olleet sinne päin velaassa tai mitään viebeet, vaan päinvastoin monissa asioissa isossa ja pienessä. Sitten jotenkin se on mennyt siten, kaikki meillä kulutettu on häneltä pois koska jos emme kuluttaisi mitään, voisimme antaa hänelle aina lisää mikä jotenkin luonnollisesti kuuluisi mrille kuin manulle illallinen eikä olisi koskaan ollut tarvetta keskustella niistä raha-asioista, jotta mitens se poismaksu. Hän on nähnyt joka pennin mikä meillä käytetty olevan häneltä pois. Se on tehnyt meistä hänen silmissään hirveitä törsäreitä: joka asialla mitä meillä maksettu, näkee, mitä hän olisi silläkin voinut tehdä. Oikeutetusti. Mutta kun keski-ikäinen ja vanhempi nainen ei voi enää teinixin tavoin uhata heittäytyä yläkerran ikkunasta, ellei saa sitä nahkatakkia. Ja kun ei asu saman katon alla, ei voi enää varastaa vanhempansa lipaston laatikon hyllypaperin alta varastaa ajoneuvon osamaksuun varattuja rahoja lähtien sen kuluttamaan kosmetiikkaan. Vanhempansa ovat nyt kumpikin viimein pousmenneet. Vara-avaimia ei ole vuosikymmeniin annettu eikä anneta. Minulla ei ole rahaa kuin vähän ja ne tilillä, "piironginlaatikosta" ei voi viedä enää koskaan. Hänellä ei ole enää keneltä pölliä, huijata, petkuttaa, pyörittää, svindlata ja selitellä jälkikäteen ettei hän vain tiedä mihin ihmeeseen rahat tililtä tai kädestä joutuneet.
Pointti:
Monikohan meillä näkee tällaisen "voi nuo kuuluisivat oikeasti kaikki minulle, on niin väärin että muilla on mitään, ei ne mitään tarvi, ei ne ole ihmisiäkään" - sihdin läpi vaivaa muiden rahankäytöstä? Polkien palstoilla jalkaa siitä miten muilla on liikaa, ei ne mitään tarvi? 🤔💸
Mun piti oikein pariin kertaan lukea tää ja oikein ajatuksen kanssa, kyllä tää minustakin oli huonosti muotoiltu. Käsitin tästä, että kyseessä olisi ns. uusperheen tytär, joka on kasvanut aikuiseksi mutta edelleen on sitä mieltä, että vanhempien pitäisi elää säästöliekillä ja antaa kaikkensa tälle tyttärelle. Nyt on sitten sekä äiti että isä kuolleet, ja jäljellä on tämä jo keski-ikäistynyt tytär ja isän toinen vaimo, eli tyttären äitipuoli. Tytär on aikoinaan kähminyt rahoja vanhemmiltaan asuessaan vielä kotona, mutta nyt se ei ole enää mahdollista.
Tai sitten voisi olla kyse sisaresta, joka lapsuudenkodissaan on vaatinut vanhempia maksamaan hänen menojaan jne. Ja nyt valittaa rahattomuuttaan siskolleen. Joka tapauksessa joku sukulaisuussuhde tässä täytyy olla, muuten en kirjoitusta ymmärrä.
Jotkut säästää niin, että maksattavat toisilla niin paljon kuin vain voivat. Yksi entinen ystäväni säästi aina viihteellä ollessamme sillä, että maksatti miehillä omat paukkunsa. Mikäs siinä, kun osaa hyvin lirkutella sen verran kännissä olevalle kaverille, niin että vähintään yhden paukun saa maksatetuksi. Sitten voikin sopivasti haihtua muualle. Vanhemmat miehet oli tässä oikein hyviä kohteita.
Säästän ihan kylmästi 150-250 €/ kk siirtämällä ne säästötililleni.
Teen itse kaikki ruuat enkä siis osta mitään valmis-/ pakkashöttöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ymmärrän säästämisesellä sitä, että pystyy siirtämään palkasta tms. jonkun rahasumman syrjään, vaikka toiselle tilille. Sen jälkeen kuitenkin pystyy elämään ja haluaa suhteellisen tavallista elämää ilman, että kaikesta sen jälkeen pitää vielä säästää tai miettiä.
Tuntuu, että jotkut ovat sekoittaneet säästämisen ja säätämisen, senverran säätämiseltä joidenkin elämä vaikuttaa.
En tiiä kuinka nuukailuja nää on, mutta: käytän roskapussina esim. sipsipusseja, vessapaperien muovista pakkausta ymv., ostan monta kertaa vuodessa ruokaa fiksuruoalta tai matsmartilta (eli hävikkiruokaa hyvässä alennuksessa), teen kotona omat popcornit mukaan elokuviin, leikkaan vanhat trikoovaatteet suikaleiksi (joita voi sitten käyttää matonkuteina!), aina kun tarvitsen jotain uutta käyn ensin läpi kirpparit ja ostan mieluummin sieltä jos löydän hakemani, syön soijarouhetta jauhelihan tilalla (paljon halvempaa ja toisekseen luontoystävällisempää) ja kuljen lyhyt matkat aina pyörällä/kävellen.
Siinä päällimmäiset mitä nyt tuli mieleen (:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytän exän Netflix tunnuksia (ja ihan hänen luvallansa)
Jos on kalliimpi hammaslääkäriurakka luvassa, kannattaa tehdä se ulkomailla. Esim Unkarissa, Espanjassa ja Turkissa löytyy laadukkaita hammashoitoloita. Vaikka päälle lasketaan lennot ja hotellit on hinta usein halvempi kuin Suomessa ja saat loman kaupan päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rarehanu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syön vanhentuneita lääkkeitä.
Tää oli kyl paras, repesin ihan totaalisesti.
Tiesitkö että luulosairauteen ei auta lääkkeet, paitsi jos ottaa niin ison annoksen että ......
Kyllä mäkin käytän muutama kk sitten vanhaksi menneitä lääkkeitä, joissa on tosin saatavuusongelmia ihan lääkärin luvalla. Joitakin lääkkeitä voi käyttää ihan hyvin vuodenkin vanhentumisesta, mutta teho on yleensä heikompi. Tätä mieltä oli paikallinen farmaseutti. Konsultoikaa kuitenkin asiantuntijoita ensin, koska riippuu ihan lääkkeestä ja omasta terveydentilasta vaatiiko lääkkeeltä täyttä tehoa.
Joulun aika lahjoineen tuli taas niin kalliiksi, että rupesin vuoden alusta laittamaan joka päivä 2 euroa talteen yhteen pussukkaan. Toistaiseksi olen pitänyt päätökseni, joskus jos ei ole kolikkona kaksieuroista, laitan vitosen tai jopa kympin. Ensi joulun alla siellä pitäisi olla jotain päälle 600 euroa ainakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla menee helposti ~60 tamponia menkkojen aikana. Siksi käytän kaupan omia merkkejä, öiksi on sitten obn superplusplusplussaa. Siteitä vihaan ja kuukuppi ei yksinkertaisesti sovi. Ja ihan turha tulla nyt länkyttämään että teet väärin ja nönnön, kaikki on kokeiltu koska ei ne tamponitkaan kivoja ole. Saati ekologisia - jollakin se nyt vaan on tulpattava.
Oletko harkinnut hormonikierukkaa tai muuta hoitoa runsaaseen vuotoon? Joissain kunnissa kuten Helsingissä saa ensimmäisen kierukan ilmaiseksi.
Kuukuppejakin on eri kokoja ja jäykkyyksiä, joten en tuomitsisi niitä yhden kokeilun perusteella. YouTubesta löytyy hyviä vertailuvideoita eri kuppien ominaisuuksista.
Tai ihan vaan edulliset verenvuotoa ehkäisevät pillerit apteekista lääkärin reseptillä. Toimii parhaiten. Sanon 20v kokemuksella. Säästyy rahaa ja stressi ongelmasta katoaa. Eli edellinen kommentoija ei ole kaikkea kokeillut. Tästäkin on jauhettu tällä palstalla varmaan kymmeniä kertoja ja aina joku tulee itkemään runsaista kuukautisista. Lääkärille mars.
Minä valitin runsaista kuukautisista, lääkäri kirjoitti e-pillerit vaikkei ehkäisyn tarvetta, eikä kirjoittanut sairauden hoitoon, joten en saanut korvausta.
Puolitan Diane Novat, kun ehkäisyyn ei myöskään ole tarvetta. Tekee niukat kuukautiset. Käytännössä Kela-korvauksen jälkeen 13 €/6kk lääkkeet eli 2 €/kk. Ei minusta ole paha hinta.
Mä olen jäätävän pihi, mutta silti saan rahat aina kulumaan johonkin. Kun saan taloutta pikkasen kursittua kasaan, tulee aina joku isompi kulu. Rakastan matkustelua ja tämä on yksi iso rahareikä.
- Olen nyt muuttamassa puolet halvempaan asuntoon. Muuttoja saattaa tulla useampi vuodessa, sillä ahdistun usein jo muutamassa kuukaudessa. Saan 1 100 euron vuokran laskettua 500 euroon. Nämä molemmat siis sisältävät kaiken kalusteista lähtien.
- Nuukailen ruoassa. Mieli tekisi aina ja vaikka mitä hyvää, mutta ei ole muka rahaa. Syön siis yleensä aamupalaksi sekä lounaaksi puuroa marjoilla. Päivällinen on usein syömättä ja iltapalaksi saatan ottaa leipomiani sämpylöitä. Meillä onneksi työpaikka tarjoaa hedelmiä ja sieltä valitsen aina yhdeksi päiväksi omenan ja toiseksi appelsiinin/mandariinin. Vitamiinipitoisuus nykyään hedelmissä olematon, mutta kiva välillä laittaa suu makeaksi.
- Vaatteet ostan kaikki käytettynä. Olen nyt vasta herännyt, että alkaa vaatteiden hinnat olemaan käytettynä samaa tasoa kuin käyttämättömien.. Täytyy alkaa vertailemaan siis tarkemmin. Kengät ostan aina uutena ja niitä pyrin huoltamaan.
- Ei ole autoa ja en suostu muidenkaan kyydissä menemään, koska tunnen jääväni velkaa. Käytän aina julkisia.
- En omista mitään muuta maksullista palvelua kuin hs nettiversion sekä spotify:n. HS:n kannattavuuttakin lasken.
- Olen todella tarkka kosmetiikasta. Järkyttävä ongelma iho (akne, lievä atopia, suunympärysihottuma sekä rosacea) ja ärsyttää laittaa esimerkiksi meikkiin niin paljon rahaa. Mutta kun markkinoilla on ihan muutama tuote, jotka sopivat niin niitä sitten käytän. Ihosaippuassa esimerkiksi lactoline on ainut, joka sopii. Kasvotuotteissa muutama Paulas Choise ja shampoossa ja hoitoaineessa pari kampaamotuotetta. Hammastahnassa en ole sopivaa vielä löytänyt, sillä en tiedä mikä aiheuttaa ihottumaa. Meikissä SkinCityn oma meikkivoide ja sitäkin hyvin harvoin. Deodorantissa dermosilin on ainut tähän asti, mikä ei ole ärsyttänyt. Purkkeja ei siis ole oikeastaan ollenkaan ja kaikki kosmetiikka mahtuu kahteen keskikokoiseen kosmetiikkapussiin.
- En juo kahvia ollenkaan. Teessä käytän saman pussin useampaan otteeseen.
- Alkoholia käytän vain ravintolassa syödessä ja sitäkin pieni lasillinen halvinta.
- Harrastan vain lähes ilmaisia juttuja, sillä en raaski laittaa harrastusvälineisiin isoja summia. Tekisi mieli kyllä harrastaa esimerkiksi laskettelua, mutta kun alan laskemaan kustannuksia, jää se myös mieliteoksi.
- Mietin monta päivää jonkun tuotteen ostoa. Siis oikeasti nyt on pitänyt esimerkiksi housut ostaa jo monta viikkoa. En vain ole raaskinut. Minulla ei siis ole kuin kahdet jumppatrikoot. Töissä käytän aina hametta tai mekkoa. Mekkoja on kaksi ja hameita on kaksi. Paitoja on kokonaisuudessaan yhteensä 10 kappaletta.
- Ostan esimerkiksi pyyhkeitä sekä lakanoita vain kun edelliset on rikki. Nyt on kierrossa kolmet ja näillä odotan olevan elinikää vielä ainakin seuraavat 10 vuotta.
- Alusvaatteet on kanssa aina monta viikkoa ostoslistalla ja kun ostan niin ne on halvimpia, mitkä lähtee.
- Kännykkäliittymää ei ole omasta takaa, käytän aina firmojen tarjoamia puhelimia sekä liittymiä. Yleensä on liittymä vaihtunut siis kerran kahdessa vuodessa.
- Elän lähes aina hämärässä. Yleensä saattaa olla vain kannettavan valo, joka valaisee huoneen tai pöytälamppu vieressä päällä. Jotenkin ajattelen myös vuokranantajan taloutta sekä ympäristöä..
- Suihkussa käyn kyllä kerran tai kaksi päivässä. Mutta aina on veden tulo katkaistu kun en tarvitse huuhteluun. En myöskään ikinä laske vettä turhaan. Esimerkiksi kun otan juomavettä, laitan lasin hanan alle jo ennen kuin avaan hanan. Välillä vesi kyllä kieltämättä maistuu hirveälle, mutta ajattelen sen olevan vain elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän säästämisesellä sitä, että pystyy siirtämään palkasta tms. jonkun rahasumman syrjään, vaikka toiselle tilille. Sen jälkeen kuitenkin pystyy elämään ja haluaa suhteellisen tavallista elämää ilman, että kaikesta sen jälkeen pitää vielä säästää tai miettiä.
Tuntuu, että jotkut ovat sekoittaneet säästämisen ja säätämisen, senverran säätämiseltä joidenkin elämä vaikuttaa.
Näin meillä tehdään, eli säästetään rahaa, mutta "lomatuhlailun" jälkeen pannaan kyllä kukkaronnyörit tiukalle. Ostetaan vain pakolliset asiat eli ruokaa. Saatetaan olla puolikin vuotta säästökuurilla, mutta ei kärsimykseen asti.
Vierailija kirjoitti:
En tiiä kuinka nuukailuja nää on, mutta: käytän roskapussina esim. sipsipusseja, vessapaperien muovista pakkausta ymv., ostan monta kertaa vuodessa ruokaa fiksuruoalta tai matsmartilta (eli hävikkiruokaa hyvässä alennuksessa), teen kotona omat popcornit mukaan elokuviin, leikkaan vanhat trikoovaatteet suikaleiksi (joita voi sitten käyttää matonkuteina!), aina kun tarvitsen jotain uutta käyn ensin läpi kirpparit ja ostan mieluummin sieltä jos löydän hakemani, syön soijarouhetta jauhelihan tilalla (paljon halvempaa ja toisekseen luontoystävällisempää) ja kuljen lyhyt matkat aina pyörällä/kävellen.
Siinä päällimmäiset mitä nyt tuli mieleen (:
Matonkuteet jotka leikattu vanhoista vaatteista, ne matot ovat nostalgisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, tuosta autosta vielä. Minunkin eräs tuttu nainen, jolla on mies, nIin melkein joka kerta muistaa saa on, että kyllä sinullakin tuo auto on ihan turhaan, ei sitä mihinkään tarvitse. Olen siis sinkku.
Hän ei itse aja lainkaan, mutta mies kuskaa joka paikkaan, huoltaa ja maksaa autokulut. Kauppareissut, matkat lasten luo jne. mennään pikkuautolla, hän istuu kuin patruuna vieressä. Mies lämmittää auton valmiiksi ja ajaa rapun eteen. Ei kai hän sitten sitä autoa mihinkään tarvitse, koska en minäkään hänen mielestään. 😁
Myös olen monesti kysynyt häntä johonkin mukaani ja hän sanoo, että joo, mennään vaan kun pääsee mun autossa.
Se on vaan niin helppoa sanoa, mutta ei sitten yhtään huomata kun se autokyyti kuitenkin hyvin kelpaa, niin kaverin tai miehen toimesta.En mäkään tarvitse 300 euron viinipulloa, mutta juon kyllä jos joku tarjoaa ;)
En tosin myöskään patsastele paremmuudessani asian tiimoilta :p
Mutta tuo ko. naisihminen kyllä tarvitsee tuota autoa. Siis miehensä autoa.
Ja aina ihmettelen, kun helsinkiläiset pitävät yhtenä plussapuolenaan asumisessa tuota, että ei tarvita omaa autoa, kun julkisilla pääsee mihin tahansa, mutta silti kaikki paikat on aina tupaten täynnä henkilöautoja. Ruuhkatkin muodostuu juuri niistä. Maalla asuminen nimenomaan edellyttää omaa autoa, mutta jos kerran isossa kaupungissa sitä ei tarvita, niin pistäkää ne autonne pois ja käyttäkää niitä julkisianne , hyvänen aika. Tai sitten lopettakaa peen puhuminen.
En liity tähän juttuun, mutta me, aviopari, omistamme myös auton yhdessä eli meillä ei ole miehen tai vaimon omaisuutta, vaan on yhteistä omaisuutta. Yhteisillä varoilla on maksettu autokin, joten näin ollen on yhteistä omaisuutta. Vaikka mies sitä enemmän ajaa, niin ei voida sanoa, että miehen auto.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tulee joitain kommentteja lukiessa ahdistunut olo. Kun ihminen elää koko ajan säästöliekillä ja kieltää itseltään melkien kaiken niin tuleeko mieleen koskaan, että hukkaatte ja heittätte menemään kalleimman ja ainutlaatuisemman asian, oman elämänne ja siitä nauttimisen.
Tilillä olevat rahat ja saldon seuraaminen on motiivina ja nautintona joillain, mutta hirveä hätä jos sieltä joutuu ottaman rahaa.
Jossain on sanottu, että ihminen ei kadu mitään niin paljon kuin elämätöntä elämäänsä. Mahtaa se olla kivaa siellä vanhainkodissa keinutuolissa kiikkua ja muistella mistä kaikesta luopui ja kuinka paljon tuli säästettyä elämänsä aikana.
Hyvin on tämän kirjoittajalle mennyt perille se, että jos et ostaostaosta, ja kulutakulutakuluta, niin et voi mitenkään olla onnellinen. Joillekin meistä edelleen onni on muuta kuin raha ja kuluttaminen, joten sitä ei ole pakko hölvätä kaikkea heti kun käteen saa, vaan elämästä voi nauttia myös ilman kulutusluottoa ja velkavankeutta, ihan sillä että katsoo vähän mihin rahansa törsää. Näin jää mahdollisuuksia toteuttaa jotain muuta elämässä.
Tämä "käytän julkisia!" Miten tämä siis säästää? Ettekö maksa kyydistänne mitään? Ystäväni kun muutti Helsinkiin, niin hän lopetti pyöräilyn ja alkoi käyttää näitä "hulkisia", kun ovat niin käteviä. Pyörällä ajaessa kuitenkin säästyy rahaa ja luontoa, se kuluttaa vähemmän kuin nämä julkiset. Paitsi kaloreita se kuluttaa enemmän!
Mielestäni säästöä on se ettei mene kulkuneuvoilla, vaan lihasvoimin. Aivan yllätyin. kun joku kerta sanoin että voisimmeko kävellä keskustaan. Kävellessä meni noin vartti. Aina oltiin menty kaverin kanssa julkisilla, kun se oli jotenkin niin kätevää ja siistiä. Helsinki on yllättävän pieni kaupunki. Ruuhkassa autossa istuminen, tai metrolla kulkeminen maan alla vain hämää tätä pienuutta. Pyörällä pärjää ihan hyvin Sielläkin.
Niin joo, ja nykyään kaverini taas pyöräilee, ja on työpaikalla 10 aiemmin kuin näillä "julkisilla!"
Vierailija kirjoitti:
Mun tulee noista kun pestään jotain rättejä tai wettexejä muun pyykin joukossa hiukan ällöttävä olo. Ne ovat kuitenkin aikamoisia bakteeripesiä. Itse pesisin ne ihan omana pyykkinään, jos siis pesisin.
Kyllä ne loppujen lopuksi ovat palvelleet sen minkä ovat ja mihin ovat tarkoitettukin vaikka heittäisi likaantuneet poiskin, ei se säästö nyt niin suuri ole. Kun vastassa on hygieenisyys ja veden ja pesuaineet kulutus, kuluihin niitäkin siinä pesussa kuitenkin. Koska ne täytyy pestä puhtaiksi kuumassa vedessä ja runsaassa pesuaineella, että puhdistavat kunnolla. Kumpi sitten on kannattavampaa kuitenkaan?
Kaikista kamalin skenaario minulle olisi, että ne rätit kyllä "pestään", mutta kuitenkin jäävät likaisksi, eivät ole enää hygienisiä käyttää. Ja samalla muu pyykki saa mukaansa ne rätistä lähteneet bakteerit.
Tiedoksesi: 60 asteen pesu, tunnin verran kestävä, riittää aivan hyvin jos minkämoisille bakteereille. Asunnossasi on jotain vikaa jos sinne on pesiytynyt viruksia ja bakteereita jotka eivät normaalilla käsittelyllä kuole. Ettet vain olisi hieman bakteerikammoinen?
Olen siivonnut kaikenlaisia mestoja työkseni, ja aina, ja kaikkialla pesurätit on pesty tällä tavoin(vai luulitko että siivousfirmat heittävät joka käytön jälkeen rätit roskiin?) poislukien sairaalojen tietyt osastot.
Tästä aiheesta on tutkimuksia, ja päättötöitä, eikä mikään firma ottaisi riskiä että asiakasyrityksessä siivouksen takia sairastuttaisiin.
Ihan oikeasti, todellinen reaalielämä ei nyt mitenkään tue tätä sinun ja kaltaistesi pöpöpelkoa.
Alue: Aihe vapaa
Nimen omaan! Kokisin itseni tyhmäksi jos maksaisin tuotteesta liikaa.