Onko aikuinen lapsi vanhemmilleen velkaa siitä, että hänestä on pidetty huolta lapsena?

Vierailija kirjoitti:

Minusta on todella törkeää jos vanhempi pyytää apua ja lapsi ei auta koska ”en minä pyytänyt tänne syntyä!” Miten röyhkeä voi olla?? Toinen on sinulle kaikkensa antanut ja yöt valvonut.

Minun äitini löi ja piti nälässä.

Tapahtui 80 luvulla..eli sai rauhassa laiminlyödä.

En tiedä mitä mummelille nykyisin kuuluu

Olen sanonut äidilleni sekä anopille, että meistä (minusta/miehestä) ei tule kummankaan omaishoitajaa. Autellaan, jos/kun tulee vaihe, että apua tarvitsee. Mutta kokonaisvaltainen hoito hankitaan jostain muualta. Se tietää sitten vähemmän perintöä, mutta mielummin se, kuin dementikkoäiti pyörimään nurkissa. Joku lyhyt saattohoito voisi tulla kyseseen, muttei mikään vuosien projekti. 

En myöskään oleta, että omat lapseni hoitavat minua vanhana. Äitini on pitänyt minut kahleessaan koko ikäni, olen aivan kypsä. Omat lapseni saavat elää juuri sellaista elämää kuin haluavat, tärkeintä on, että ovat onnellisia ja toivottavasti myös terveitä. Oma äitini näkee asian niin, että minun tehtäväni on tehdä hänestä onnellinen (ja syyllistää sitten sen mukaan, jos teen jotain "väärin").

N36

Ei ole, vanhempien tehtävä on huolehtia lapsistaan ja ANSAITA riittävä kunnioitus, jotta lapset haluavat heistä myöhemmin huolehtia, tätä ei voi jälkikäteen vaatia ja sen voi myös vuosien varrella menettää.

Minä näkisin asian niin että jos on ollut hyvä lapsuus ja kunnioittavat vanhemmat,

sitä auttelee ihan omasta tahdostaan kun on sille tarvetta.

Jos taas auttamista vanhempien puolesta vaaditaan ikään kuin jonkin kiitollisuusvelan maksuun, niin uskon että ei se henkinen väkivalta ole alkanut vasta siinä vaiheessa, vaan varmasti vanhemmat ovat olleet vaativia, henkisesti väkivaltaisia, rajattomia, tai narsismipiirteisiä jne jne

jo lapsen ollessa nuori.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole, vanhempien tehtävä on huolehtia lapsistaan ja ANSAITA riittävä kunnioitus, jotta lapset haluavat heistä myöhemmin huolehtia, tätä ei voi jälkikäteen vaatia ja sen voi myös vuosien varrella menettää.

Tämä, hyvin tiivistetty

Vierailija kirjoitti:

Äitini on nyt kasikymppinen ja ujeltaa kun en auta häntä taloudellisesti ja muuten. Ei näkynyt mummeliakaan siihen aikaan kun lapsiperheessä olisi apua tarvittu. ”Jokainen hoitaa omat asiansa” oli tuttu lausahdus, joka muuten pätee edelleen. En ole mitään velkaa, en ole pyytänyt tänne syntyä.

Isäni lähti toisen naisen matkaan, kun olin teini. Ei ehtinyt kaikessa huumassaan pitää yhteyttä vuosiin, välimatkaa oli satoja kilometrejä eikä kännyköitä ollut. Nyt kyllä kymmenien vuosien päästä apu kelpaisi, mutta eipä oikein kiinnosta. Niin makaa kuin petaa.