Onko aikuinen lapsi vanhemmilleen velkaa siitä, että hänestä on pidetty huolta lapsena?

Vierailija kirjoitti:

No jollain tasolla mielestäni moraalinen velvollisuus on kohtuudella auttaa. Tämä silloin, jos lapsuus on ollut hyvä ja turvallinen. 

Olen samaa mieltä. Lain edessä tietenkään ei ole, mutta itse pidän kyllä arveluttavana, jos ei ollenkaan halua vanhempiaan auttaa silloin, jos on hyvä lapsuuden saanut. Se mikä on kohtuullinen määrä on sitten tapauskohtaista. Omaa jaksamistaan ei kannata liikaa koetella.

Päinvastoin. Jos tekee lapsia maailmaan, niin niistä pitää huolehtia hautaan asti.

Kyse ei ole satunnaisesta auttamisesta, vaan vaatimukset on suunnilleen sellaisia, että miehen pitäisi ajaa 10 kilometriä per suunta kuskaamaan äitinsä puolen kilometrin päähän kauppaan hakemaan maitopurkin.

ap

Ei ole, mutta itse ihan omasta tahdostani haluan auttaa omia vanhempiani nyt aikuisena. En kiitollisuudenvelasta, en siksi että minun täytyisi maksaa jotenkin takaisin se, että kasvattivat ja huolehtivat, mutta koska tahdon auttaa. Tahdon osoittaa välittäväni. Olen kiitollinen, joten voin ilomielin auttaa heitä aina kun voin. N25

Vierailija kirjoitti:

Jos välit on läheiset ja rakastettu on niin tietenkin huolta pidetään, puolin ja toisin.

Tietenkin näin, tämähän on luonnollista, mutta ei vanhempi voi kuvitella olevansa saamapuolella sen tähden, että sattui itse tekemään päätöksen ryhtyä vanhemmaksi. Monesti kuulee ihmisten valittelevan sitä, että vanhempien ikääntyessä käyvät aivan mahdottomiksi vaatimuksiensa kanssa, niin kuin heille oltaisiin jotain velkaa!

Moraalisesti on "velkaa", mutta vanhemmalla ei ole oikeutta vaatia sitä. Eli normaalissa tilanteessa aikuinen lapsi auttaa ikääntyvää vanhempaansa, mutta tähän ei varsinaisesti velvollisuutta ole.

Ei tietenkään jää velkaa. Vanhemmilla on elatusvelvollisuus lapsiinsa. Täysi-ikäisiä ei kenellekään ole velvollisuus elättää. Excelit ja laskut voi työntää vanhempien kurttuiseen pe*rseeseen.

Ap:n mies on takuulla kokenut syyllistämistä jo lapsuudessaan. Siksi ne vaatimukset ahdistavat.

Tällaisessa yhteiskunnassa, jossa saa ehkäisyä ja lasten synnyttäminen on aika lailla vapaaehtoista, ajattelen, että lapsilla ei ole velvollisuuksia vanhempiaan kohtaan.

  Tuo, että "en ole pyytänyt päästä syntymään" on kuitenkin melko hyvä peruste ja nyt painotan todella sitä että meillä Suomessa EI ole pakko synnyttää lasta saati laittaa lasta alulle. 

  Tietysti on olemassa moraalinen tai inhimillinen velvollisuus huolehtia lähimmäisestään. 

   Mutta milloin tämän velvollisuuden, jonkun lapsena,  voi ohittaa? Voiko sitä ohittaa?

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole satunnaisesta auttamisesta, vaan vaatimukset on suunnilleen sellaisia, että miehen pitäisi ajaa 10 kilometriä per suunta kuskaamaan äitinsä puolen kilometrin päähän kauppaan hakemaan maitopurkin.

ap

No miksi mies suostuu moiseen? Eikö ole napanuora vieläkään katkennut? Ainoa vaihtoehto saada homma loppumaan on sanoa suoraan (siis miehen, ei sinun) että homma ei käy ja laitettava terveet rajat auttamiselle. Voi auttaa, mutta joku raja siinäkin. 

Kirjoitit,miehen pinna kireänä,kun anoppi vaatii.....Mikähän on se oikea totuus????Jostain on huono omatunto,kun noin pinnakireällä.Kysehän on miehesi äiti!!!Eikö ole suuta jolla sanoa asiat asioina?????????

Ei todellakaan ole vaan päinvastoin, varsinkin jos lapsella tulee ongelmia elämässä vanhemman on korvattava aiheuttamansa kärsimys lapselle, jonka on väenväkisin tähän maailmaan pykännyt kärsimään. Antinatalismi on tälle sana ja tulevaisuudessa lasten pitäisi saada vetää vanhempansa oikeuteen, varsinkin jos vanhemmat ovat omalla käytöksellään aiheuttanut kärsimystä lapselle.

Lapsihan on hankittu joko mielijohteesta tai sitten vähän niinkuin lemmikiksi, jota hoitamalla ja kontrolloimalla saa jotain kiksejä. Mutta kun ihminen syntyy tähän maailmaan siinä puhutaan isoista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole satunnaisesta auttamisesta, vaan vaatimukset on suunnilleen sellaisia, että miehen pitäisi ajaa 10 kilometriä per suunta kuskaamaan äitinsä puolen kilometrin päähän kauppaan hakemaan maitopurkin.

ap

Itsekin ymmärrät, että anopillasi kyse on lähinnä manipulointiyrityksistä. Vaikka täällä "raati" päätyisikin sille kannalle, että ikääntyviä vanhempia on moraalinen velvollisuus auttaa, ei se kuitenkaan tarkoita tyypillisesti päivittäistä hyysäämistä.

Ei ole velkaa. Kukaan meistä ei ole voinut syntymäänsä valita. Vanhempien velvollisuus on huolehtia lapsistaan, jos niitä saavat/päättävät hankkia. Yleensä kai vanhemmista kuitenkin huolehditaan jossain määrin heidän ikääntyessä ilman mitään uhkavaatimuksiakin.

Mun vanhemmat on oikeesti esittänyt tollasen laskun lapsuuden elatuksests. Olivat siis paskat vanhemmat eivätkä oikein halunneet ylipäätään lapsia, vastentahtoisesti tekivät ja sitten kohtelivat huonosti.

Laskussa oli mm. urheiluvälineitä, autokoulu, Rippilahja, ylioppilaslahja ja laskennallinen elatus (joku 2000e per vuosi tms). Tätä laskua heiluteltiin tilanteessa missä painostivat minua tiettyyn asiaan, uhkasivat laittaa muuten laskun maksatukseen.

Miettikää, rippilahja laskussa mukana!

Tietenkään eivät olisi voittaneet oikeudessa juttua mutta kehtasivat edes tehdä tuon laskun...

En minä ainakaan ole vanhemmilleni mitään velkaa, vaikka kaikin puolin hyvä lapsuus olikin. Autan omien venymiskykyjen rajoissa, mutta mitään kiristysuhkailuja en ala kuuntelemaan edes omilta vanhemmiltani.

Kukaan ei ole velkaa vanhemmilleen muutaman vuoden vaipanvaihdoista, lapsen hoitoon ja ylläpitoon kuuluvista lapsilisistä, vanhempien parisuhdesekoiluista ja riidoista (jotka aiheuttivat lapselle traumoja), kaikenlaisista uhkailuista vanhempien sääntöihin liittyen.

Jos ei vanhemmat kykene hoitamaan itse asioitaan, niin he tarvitsevat yhteiskunnan apua. Omaa lasta ei tehdä auttamaan vanhempiaan, vaan elämään omaa elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole satunnaisesta auttamisesta, vaan vaatimukset on suunnilleen sellaisia, että miehen pitäisi ajaa 10 kilometriä per suunta kuskaamaan äitinsä puolen kilometrin päähän kauppaan hakemaan maitopurkin.

ap

No miksi mies suostuu moiseen? Eikö ole napanuora vieläkään katkennut? Ainoa vaihtoehto saada homma loppumaan on sanoa suoraan (siis miehen, ei sinun) että homma ei käy ja laitettava terveet rajat auttamiselle. Voi auttaa, mutta joku raja siinäkin. 

Ei mies enää suostukaan, mutta äitinsä ei hyväksy sitä. Anoppi on ollut aika kädetön miehensä kuolemaan jälkeen, mutta kun hän ei edes yritä opetella hoitamaan asioita itse, vaan soittaa ja vaatii tekemään heti jonkun pikkuasian mistä suoriutuisi itsekin jos vain haluaisi.

ap

Äitini on nyt kasikymppinen ja ujeltaa kun en auta häntä taloudellisesti ja muuten. Ei näkynyt mummeliakaan siihen aikaan kun lapsiperheessä olisi apua tarvittu. ”Jokainen hoitaa omat asiansa” oli tuttu lausahdus, joka muuten pätee edelleen. En ole mitään velkaa, en ole pyytänyt tänne syntyä.

Vierailija kirjoitti:

Tällaisessa yhteiskunnassa, jossa saa ehkäisyä ja lasten synnyttäminen on aika lailla vapaaehtoista, ajattelen, että lapsilla ei ole velvollisuuksia vanhempiaan kohtaan.

  Tuo, että "en ole pyytänyt päästä syntymään" on kuitenkin melko hyvä peruste ja nyt painotan todella sitä että meillä Suomessa EI ole pakko synnyttää lasta saati laittaa lasta alulle. 

  Tietysti on olemassa moraalinen tai inhimillinen velvollisuus huolehtia lähimmäisestään. 

   Mutta milloin tämän velvollisuuden, jonkun lapsena,  voi ohittaa? Voiko sitä ohittaa?

Joissakin uskonnollisissa yhteisöissä naisten on myös Suomessa pakko tulla raskaaksi, koska ehkäisyä ei saa käyttää. Siellä määräävät joko miehet tai koko yhteisö ja suku painostaa. Joten siinä mielessä se, että Suomessa voi ihan kaikki valita haluaako lapsia, niin ei pidä paikkansa.