Äidilläni on syöpä, paras ystäväni käy läpi helvetillistä avioeroa, lastani kiusataan koulussa

En osaa sanoa mitään lohduttavaa. Koin itse samoja asioita ja menetin myös terveyden samaan syssyyn, näistä nyt useampi vuosi ja kaikki on ihan hyvin. Äitiä on ikävä joka päivä, lapsen asiat saatiin kuntoon ja muutkin huolet pikkuhiljaa hälveni. Monta vuotta meni sumussa enkä edes muista mitään.

Elämä voitti kuitenkin. Ei yhtään samanlaisena jatkunut enää mikään mutta jatkui kuitenkin.

Voimia sinulle ihan hirveän paljon <3

No ei varmaan paljon lohduta, että minä vaihtaisin innosta kiljuen omat ongelmani sinun ongelmiisi. Aina voisi olla paljon huonomminkin. Joillakuilla onkin.

Auttaisko sairasloma tähän? Pääsisitkö juttelemaan työterveyspsykologille? Keskusteluapu voisi olla hyvä, ettei jää yksin asioidensa keskelle.

Lapsellasi voisi olla syöpä ja vanhempasi olisivat eroamassa. Ystävääsi kiusattaisiin.

Ehkäpä kuitenkin mukavampi niin päin kuin nyt on.

Samoja juttuja olen läpikäynyt viimeisen 5v aikana. Syöpää lähipiirissä, lapsen syömishäiriö irtisanotuksi tuleminen, työttömyys, lisää sairautta, läheisen päihdeongelmat jne. Tätä tää on.

Ei tämä varmaankaan lohduta, mutta ei auta kuin ajatella, että elämä koettelee joskus kovalla kädellä. Tuossa on tietysti liikaa kestettäväksi yhdellä kertaa yhdelle ihmiselle, sitä en kiistä. Suosittelen ehdottomasti keskusteluapua sinulle nyt, tuo kaikki paska on kyllä kestettävissä, mutta luulen että tarvitset siihen vähän apua. Yksin pohtiessa kaikki on usein paljon raskaampaa.

Toivon sinulle jaksamista ja voimia.

Vierailija kirjoitti:

No ei varmaan paljon lohduta, että minä vaihtaisin innosta kiljuen omat ongelmani sinun ongelmiisi. Aina voisi olla paljon huonomminkin. Joillakuilla onkin.

Asioita ei voi katsoa noin mustavalkoisesti, on aina katsottava jokaisen tilannetta yksilöllisesti. Jokainen meistä kokee asiat omalla tavallaan, jotkut järkkyvät "pienemmästä" kuin toiset. Joku on menettänyt molemmat vanhempansa, lapsensa, eronnut, joutunut asunnottomaksi. Joku toinen taas on "vain" kokenut sen, että ystävä käy läpi eroa, lasta kiusataan ja äidillä on syöpä. Ei voi sanoa kumpi on pahempi, kun tuolle jälkimmäiselle omat rankat kokemukset ovat rankimmat kokemukset joita hän on käynyt läpi, jos ymmärrät mitä tarkoitan tällä.

Minä olen kokenut pikkusiskoni rankan syövän, käynyt itse sairaalavuoteessa anoreksian takia ja melkein kuollut siihen, menettänyt useita rakkaita ihmisiä ympäriltäni, tullut petetyksi parisuhteessa, siskoni koulukiusaamisen, isäni alkoholiongelman läheltä jne. En silti väitä muille että minulla on asiat pahemmin kuin heillä. Joskus on kyllä ihan hyvä pysähtyä miettimään, onko itsellään sittenkin asiat ihan hyvin ja että asiat voisi olla pahemminkin (se auttaa joskus jaksamaan kun vähän suhteuttaa) mutta on ilkeää lähteä vähättelemään toisten kärsimystä ja nostaa itsensä jalustalle. 

Ja tiedätkö ap mikä on kaikkein pahinta? Se, että sulla ei ole ketään läheistä ihmistä, kenelle puhua ongelmistasi, vaan joudut tekemään sen tuntemattomille av:lla ja ottamaan vastaan vttuilua: imase, ap, persettä.

Kiitos teille kaikille <3 ap

Kahdelle ekalle et voi mitään. Lapsen kiusaamiseen ja työhösi voit puuttua.

Enpä tiedä lohduttaako mutta minun paras ystäväni kuoli ja kuukausi tämän jälkeen äitini sairastui syöpään. Mieheni tuki minua haluamalla samaan aikaan avioeron. Eron jälkeen jäin totaalisen yksin lasten kanssa, ex ei osallistu ollenkaan heidän hoitoonsa. Äitini myös lopulta kuoli syöpäänsä. Näistä kaikista asioista huolimatta olen selvinnyt itse melko toimintakykyisenä ja jaksan arkeani ja erittäin haastavaa työtäni. Mutta väittäisin ap että sinulla on asiat melko hyvin kuitenkin... Toivotaan että äitisi paranee!!!

Eli olet terve, parisuhteessa, perheellinen, on koti ja ystäviä.

Ts olet onnekas.

❤️

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä lohduttaako mutta minun paras ystäväni kuoli ja kuukausi tämän jälkeen äitini sairastui syöpään. Mieheni tuki minua haluamalla samaan aikaan avioeron. Eron jälkeen jäin totaalisen yksin lasten kanssa, ex ei osallistu ollenkaan heidän hoitoonsa. Äitini myös lopulta kuoli syöpäänsä. Näistä kaikista asioista huolimatta olen selvinnyt itse melko toimintakykyisenä ja jaksan arkeani ja erittäin haastavaa työtäni. Mutta väittäisin ap että sinulla on asiat melko hyvin kuitenkin... Toivotaan että äitisi paranee!!!

Olen pahoillani, että sinulle on käynyt näin ja otan osaa äiti poismenoon. Olen kiitollinen kuitenkin kun jaksoit kertoa nämä ikävät asiat, niinkuin muutama muukin tässä ketjussa. Jollain oudolla tavalla ne tuovat lohtua. En tarkoita sitä, että olisin iloinen, kun jollain toisella on asiat huonommin. Vaan ehkä sitä, että jos muut ovat selvinneet, niin ehkä minäkin. Pitää löytää itsestään vahvuus, täytyy vaan jaksaa mennä eteenpäin. ap

Eroon voi hakea tukea, psykologi, joitakin tukiryhmiä yms.

Sä voisit itse hakea sairaslomaa ja harkita jotain psykologia/vertaistukea, myös syöpä sairaan omaisille on monesti tarjolla näitä ryhmiä.

Kiusaamiseen pitää puuttua heti, nyt rehtorille viestiä, että koulu vaihtuu, jos ei saa asiaa loppumaan. Koulukuraattori yms. voisi myös olla avuksi. Joku harrastus lapselle olisi hyvä, jotta saisi kavereita, edullisia ryhmiä on paljon, katso alueen urheiluseurat läpi, kansanopiston tarjonta, paikalliset (harrastaja) teatterit, kuorot, musiikkiopistot, taidepajat, anime - ryhmät (etsi joku netti ryhmä, näissä ihmiset järjestää myös tapaamisia), keppihevosen tekeminen ja "kisaaminen", oma lemmikki, jolla harrastaa (näyttelyt ym.) ...

Vierailija kirjoitti:

Eroon voi hakea tukea, psykologi, joitakin tukiryhmiä yms.

Sä voisit itse hakea sairaslomaa ja harkita jotain psykologia/vertaistukea, myös syöpä sairaan omaisille on monesti tarjolla näitä ryhmiä.

Kiusaamiseen pitää puuttua heti, nyt rehtorille viestiä, että koulu vaihtuu, jos ei saa asiaa loppumaan. Koulukuraattori yms. voisi myös olla avuksi. Joku harrastus lapselle olisi hyvä, jotta saisi kavereita, edullisia ryhmiä on paljon, katso alueen urheiluseurat läpi, kansanopiston tarjonta, paikalliset (harrastaja) teatterit, kuorot, musiikkiopistot, taidepajat, anime - ryhmät (etsi joku netti ryhmä, näissä ihmiset järjestää myös tapaamisia), keppihevosen tekeminen ja "kisaaminen", oma lemmikki, jolla harrastaa (näyttelyt ym.) ...

Jotain tällaista ratkaisukeskeistä viestiä toivoinkin. Kiitos. Kun löytyy voimia, niin alan järjestelemään niitä asioita, joihin ylipäänsä pystyn vaikuttamaan. Äidin syöpä on tällä hetkellä hirvein asia ja tuntuu, etten saa happea, kun ajattelen sitä. ap

En sano että usko ja yhteys Jeesukseen poistaa kaikki elämäsi ongelmat. Mutta minulle usko, Jeesus ja esimerkiksi seurakunta tuovat arkeen niin paljon sisältöä, rakkautta ja iloa. Edelleen elämän ne alamäet koskee minuakin on ollut läheisen menetystä, sairautta jne. Mutta sydämessä on aina Jumalan vaikuttama rauha. Ja tiedän Hän on vierelläni kohtaan mitä tahansa! Ja Häneltä voin aina myös pyytää ja rukoilla apua ♡

Toivon ja rukoilen sinulle kaikkea hyvää. Sitä että löytäisit myös elämässäsi Jeesuksen vierellesi. Jumala pitäisi huolta sinusta ja läheisistäsi.

Vaikka en juurikaan uskonnollinen ole, tyyneysrukous sopii hyvin ap:n ohjenuoraksi ”Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne jotka voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan” (suunnilleen noin se kai meni..?). Joskus elämässä tulee eteen todella raskaita aikoja, mutta onneksi kyllä myös niitä parempia.

Tsemppiä sinulle! 

Omien vaikeuksieni keskellä pyrin keskittymään niihin asioihin, jotka tuovat minulle juuri sillä hetkellä mielihyvää. Oma helvettini alkoi muutama vuosi sitten, kun jäin ensin työttömäksi. Samaan aikaan puoliso sairastui vakavasti. Onneksi löysin taas töitä, mutta uusissa työpaikoissa aloittaminen verotti voimiani, kun samaan aikaan piti huolehtia kuolemaa tekevästä miehestäni ja alaikäisistä lapsistamme. Miehen kuoleman jälkeen jo ennestään oireilevan lapsemme tilanne on pahentunut ja nyt yritän selvitellä sitä. Lapsesta tehdään kohta lastensuojeluilmoitus, ellen saa häneen ryhtiä ja edessä on mahdollisesti sijoitus kodin ulkopuolelle. Viimeisillä voimieni rippeillä yritän selvitä vielä tästäkin, enkä suostu antamaan periksi. Haluan suunnata katseeni tulevaisuuteen ja uskoa, että se on paljon parempi kuin edelliset vuodet.

Jos vain suinkin on taloudellisesti ja työnantajan puolelta mahdollista, niin yritä lyhentää työaikaasi vaikkapa 4-päiväiseksi viikoksi.