Mille alalle soveltuu varautunut ja hiljainen ihminen?

Käännöstöissä on oltava todella hyvä, jos aikoo itsensä elättää. On kuulemma aika tuulinen ala.

Olisha se aika kurjaa jos pienessä firmassa olis 2 tai 3 työntekijää ja sitten sine tulisi puumaton varautunut työtoveriksi. Jos se ei lähtis pian pois lähtisin itse muualle Pidän arjen työkavreita tärkeinä elivoiman antajana.

Viemärisukeltaja, hiekkapuhaltaja.

Vierailija kirjoitti:

Asianajaja. Oikeasti! Tavis AA ilman oikeudenkäyntejä ei koskaan kohtaa ihmisiä.

Tämä! Teen liikejuridiikkaa pääasiassa ulkomaisille asiakkaille, kommunikaatio on 90% sähköpostitse, 9% puhelimitse ja 1% asiakastapaamisia.

Maatalouslomittaja

Hoitoala on periaatteessa sosiaalinen ala, mutta rauhallinen ihminen pärjää siinä paljon paremmin kuin esim myyntityössä. Sosiaalisuuden ei tarvitse olla niin päälle käyvää ja esim vanhusten kanssa helppo olla.

Meidän maataloustyöntekijä on juuri tuollainen hiljainen, varautunut, yksin pärjäävä, aika omalaatuinenkin. Viiden vuoden tuntemisen jälkeen puhuu jo kokonaisia lauseita.

Työtehtävissä on paljon yksin tehtävää ja jonain päivinä ei nähdä ollenkaan. Ohjeet pitää kuitenkin pystyä vastaanottamaan. Ja tarvitsisi osata kysyä neuvoa, jos ei itse tiedä. Tätä jälkimmäistä meidän työntekijä ei oikein tee, ja siitä onkin tullut suuria ongelmia.

Mikä tahansa käsin tehtävä työ, jos työparina on sellainen, joka hoitaa työn sosiaalisen puolen.

Vierailija kirjoitti:

Hoitoala on periaatteessa sosiaalinen ala, mutta rauhallinen ihminen pärjää siinä paljon paremmin kuin esim myyntityössä. Sosiaalisuuden ei tarvitse olla niin päälle käyvää ja esim vanhusten kanssa helppo olla.

Niin asiakkaiden kanssa pärjää muttei välttämättä työkavereiden. Ne kun tuppaa yleensä olemaan niitä sosiaalisia jotka ei hyväksy hiljaisempia joukkoonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkija.

Tämähän on loistava ehdotus, koska yhtään ei varmaan haittaa tutkijoille kuuluva opetusvelvollisuus, tutkimuksen esitteleminen kongresseissa/rahoittajille/projektiryhmälle, kommunikointi tutkimusryhmän kanssa ym ym.

Monille hiljaisille ei asiasta tai työstä puhuminen tuota ongelmia. Ongelma on yleensä se small talk. Se vie kaikki voimat ja ahdistaa, kun taas asiasta, varsinkin omasta projektista on ihan kiva puhua.

Jep, ja puolet tutkijan työstä on sitä, että luot suhteita ihmisiin, joiden kanssa voisi tehdä yhteistyötä, jonka kanssa voisi hakea rahoitusta, jolle voisi perustella oman tutkimuksen tarpeellisuuden. Eli jossain seminaarin kahvitauolla pitäisi saada suu auki ja hakeutua keskustelemaan jonkun kanssa, käydä vähän kaljalla konferenssi-illallisen jälkeen ja rupatella lounaspöydässä. Se oli kauheinta tutkimustyössä, yksin en varmasti ikinä olisi saanut mitään rahoitusta tai keskustelua muun alan tutkimuksen kanssa aikaiseksi. Onneksi tutkimusryhmässä oli muitakin.

Ah, olisi ihana päästä tuollaisten ihmisten ryhmänjohtajaksi. Voisi vain haalia rahoitusta ryhmälle, käydä esittelemässä tuloksia isoille tädeille ja sedille ja ohjata pieniä ujoja nysvääjiä takaisin oleellisen äärelle kun he harhautuvat sivuraiteille. Sitten voisi järjestää seminaareja ja illallisia, jossa hiirulaiset saisivat harjoitella puhumista. :)

Meidän tutkimusryhmän johtaja teki kaikkea tuota ja lisäksi vielä edisti omaa väitöskirjaansa. Taito sekin saada järjestettyä miljoonarahoitukset niin, että toisille jää aikaa tehdä sitä perushommaa. Hänen asenteensa oli tosin vähän kannustavampi ja antoi kyllä tunnustusta muillekin. Itse teen paremmin töitä "tukijoukoissa", jotka pitää pyörät pyörimässä kuin keulakuvana.

Vierailija kirjoitti:

No mitä haluat tehdä? Kannattaisi kai lähteä liikkeelle siitä. Hiljainen ja varautunut... jos se on osa persoonallisuuden piirteitäsi, niin mitä sitten? Töissä tehdään yleensä töitä, eli useimmiten jos on puhuttava, puhutaan työhön liittyvistä asioista. Tai sitten jos puhutaan itsestä, niin puhutaan itsestä. Tai toisista tms. Se on työtä. Työhön kuuluu myös ikäviä asioita, siksi siitä maksetaan. Kyllä sellaiseen puhumiseen varmasti pystyt, ellet ole täysin mykkä, jolloin olisit luultavasti eläkkeellä. Vapaa-ajalla voit sitten olla yleensä täysin hiljaa. Harvassa työssä tarvii sentään vapaa-ajalla rupatella tai kysellä lisätietoja tms. Jos lohduttaa yhtään, niin minuakin voi luonnehtia hiljaiseksi. Mutta pidän itseäni siitä huolimatta ja myös siksi hyvänä tyyppinä! Ja olen tosi hyvä asiakkaiden kanssa, ihan oikeasti, parhaimmistoa.

Ei vaan ole homma aina näin yksinkertaista. Olinpa kerran työharjoittelussa avotoimistossa, harjoittelun puolivälissä oli arviointi, sain kaikesta TYÖHÖN liittyvästä täydet pisteet, mutta pelkän ykkösen kohdasta missä arvioitiin sosiaalisia taitoja ym. Mikä oli aivan älytöntä, tein työni tunnollisesti, huolellisesti ja usein vielä etuajassa enkä käyttänyt aikaani turhanpäiväiseen juoruiluun niin se olikin sitten huono asia !! En vieläkään käsitä miten kyseisiä asioita edes pitää arvioida, töissä tehdään töitä eikä muuta.

Kirjailijaksi. Tosin tähän kuuluu yleensä elannon kasaan raapimiseksi opetustyötä, kouluvierailuja, messuesiintymisiä, haastatteluita yms. Mutta itse työ tehdään yksin ja usein kotona. 

Hammaslaborantti/hammasteknikko, tällä alalla on sallittua istua yksin nurkassa työn parissa kuulosuojaimet korvilla. Ongelmatilanteissa voi joutua puhumaan hammaslääkäreiden kanssa puhelimessa.

Vierailija kirjoitti:

It-alalle.

No jaa. Itse olen liian varautunut ja hiljainen alalle. Tai olin; nythän olen työttömänä.

Kyllä silläkin alalla olennaista on, että osaa heittää muiden koodarien kanssa läppää. Itse jäin jutuista aina vähän sivuun.

Vierailija kirjoitti:

Kääntäjänä olen selviytynyt niinkin vähällä kommunikaatiolla, etten ole ikinä tavannut kasvotusten pomoani ja olen puhunut hänen kanssaan 8 vuoden aikana yhteensä 2-3 kertaa puhelimessa. Kaikki muu hoituu sähköpostilla.

Kuulostaa harvinaiselta. Tuntemani kääntäjä-yrittäjät ovat laajalti verkostoituneita ja usein yhteydessä asiakkaisiin, eri alojen asiantuntijoihin ym. Vaikka sitten sähköpostitse, mutta sosiaalisia taitoja sekin vaatii. Samoin toimeksiantojen hankkiminen. In-house-kääntäminen taas on usein hyvin sosiaalista.

T. Kääntämisen opettaja

Ratikkakuskiksi. Enimmäkseen saa vain ajaa. Ja jos kaikki menee, kuten pitääkin, ei kukaan kiinnitä kuskiin mitään huomiota.

Kirurgi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Virkamies asiantuntijatehtävissä. Omassa työhuoneessa tai etenä paperihommia.

Minusta tuli tällainen, kun kuten puolella palstalaisista tutkijanura tyssäsi verkostoitumistaitojen puutteeseen. Ei tätäkään kokonaan omassa huoneessa tehdä, ja palavereja riittää, mutta virkamiehelle riittää paljon vähempi verkostoituminen ja imagon kiillotus kuin tutkijalle. Palkkakin on parempi ja tulee joka kuukausi.

Kertokaa minulle mitä virkamies tekee ja millä koulutuksella?

Kaikki parhaat hammashoitajani ovat olleet rauhallisia, hiljaisia, vähän varautuneita ja hyvin jämptejä ja tunnollisia ihmisiä. Jaksavat keksittyä tunninkin verran kerrallaan ja ovat ihan täydellisen vapaita ADHD-piirteistä.

Asiakkaille täytyy tietysti jotain jutella, mutta aika pitkälle pääsee vakiorepliikeillä. Saa small talkkaillakin, mutta ei ole pakko.

Toisena hyvänä puolena alalla harvemmin tarvitsee nostella mitään instrumentteja raskaampaa. Staattista työtä ala on siinä kuin jonkun päätteen edessä istuminenkin, mutta ei vaadi täydellistä terveyttä.

t. hammaslääkäri

Tuotantotyö. Ja firmojahan on vaikka kuinka! Saa olla tehtaassa ja tehdä käsillä töitä eikä tarvi puhua jos ei halua. Olen itse tällä hetkellä väliaikaisesti tuotannossa töissä ja olen aivan kauhuissani ekstroverttina kun kukaan ei puhu mulle mitään.