Mille alalle soveltuu varautunut ja hiljainen ihminen?
Kommentit (203)
Siivojan pitää olla reipas ja hymyileväinen ja antaa hyvä kuva työfirmastaan. Ujot hissukat eivät ole toivotunlaisia rempseitä tervehtijöitä ja juttelijoita. Sitä monessa siivouskohteessa odotetaan. Esimerkiksi toimistojen siivous. Monet toimistot siivotaan silloin, kun siellä on joku paikalla työnteossa. Siinä pitää vähintään tervehtiä, eikä olla naama norsunvitulla tai "omituinen" eli estynyt/ujo/hiljainen.
Iltasiivooja. Elintarviketehtaiden pesijä, tehdään yleensä öisin. Postin varhaisjakaja. Jakeluauton kuljettaja, ihmiskontaktit yleensä lyhyitä jos niitä on.
Vierailija kirjoitti:
Siivojan pitää olla reipas ja hymyileväinen ja antaa hyvä kuva työfirmastaan. Ujot hissukat eivät ole toivotunlaisia rempseitä tervehtijöitä ja juttelijoita. Sitä monessa siivouskohteessa odotetaan. Esimerkiksi toimistojen siivous. Monet toimistot siivotaan silloin, kun siellä on joku paikalla työnteossa. Siinä pitää vähintään tervehtiä, eikä olla naama norsunvitulla tai "omituinen" eli estynyt/ujo/hiljainen.
Höpö höpö. Siivooja on palkattu siivoamaan eikä viihdyttämään. Harva ujo tai varautunut on niin estynyt, ettei saa edes tervehdittyä.
Virkamies asiantuntijatehtävissä. Omassa työhuoneessa tai etenä paperihommia.
Itse olen varsinkin uusien ihmisten kanssa arka ja lisäksi omaan melko heikot kommunikaatiotaidot. Hyvin olen pärjännyt ainakin pikaruokalassa öisin, kun asiakkaat on lähinnä humalaisia ja keittiön puolella saa työskennellä muutaman tutun työkaverin kanssa kerrallaan. Kerroshoitajana sai myös toimia melko itsenäisesti. Uskoisin että myös esimerkiksi varastotyö sujuisi minulta ihan hyvin.
Tällä hetkellä opiskelen alaa, jolla tulen päätymään aika pitkälti labraan tekemään tutkimistyötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkija.
Tämähän on loistava ehdotus, koska yhtään ei varmaan haittaa tutkijoille kuuluva opetusvelvollisuus, tutkimuksen esitteleminen kongresseissa/rahoittajille/projektiryhmälle, kommunikointi tutkimusryhmän kanssa ym ym.
Monille hiljaisille ei asiasta tai työstä puhuminen tuota ongelmia. Ongelma on yleensä se small talk. Se vie kaikki voimat ja ahdistaa, kun taas asiasta, varsinkin omasta projektista on ihan kiva puhua.
Jep, ja puolet tutkijan työstä on sitä, että luot suhteita ihmisiin, joiden kanssa voisi tehdä yhteistyötä, jonka kanssa voisi hakea rahoitusta, jolle voisi perustella oman tutkimuksen tarpeellisuuden. Eli jossain seminaarin kahvitauolla pitäisi saada suu auki ja hakeutua keskustelemaan jonkun kanssa, käydä vähän kaljalla konferenssi-illallisen jälkeen ja rupatella lounaspöydässä. Se oli kauheinta tutkimustyössä, yksin en varmasti ikinä olisi saanut mitään rahoitusta tai keskustelua muun alan tutkimuksen kanssa aikaiseksi. Onneksi tutkimusryhmässä oli muitakin.
Postinlajittelija yössä.
Annat käsien käydä ja ajatusten viedä.
Aina aamulla työpaikan oven sulkiessa tuntuu kuin astuisi myyränä ihmisiä vilisevään outoon ja kummalliseen maailmaan.
T. Yömyyrä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkija.
Tämähän on loistava ehdotus, koska yhtään ei varmaan haittaa tutkijoille kuuluva opetusvelvollisuus, tutkimuksen esitteleminen kongresseissa/rahoittajille/projektiryhmälle, kommunikointi tutkimusryhmän kanssa ym ym.
Oma tutkijanurani kaatui juuri siihen, ettei minusta ollut esiintymään eikä luomaan suhteita kollegoihin ympäri maailmaa. Pelkkä hyvin tehty kirjallinen työ (väitös, julkaisut) ei riitä.
Kohtalotoveri! Lisäksi oman tutkimuksen jatkuva esiin tyrkyttäminen, verkostojen luominen vimmatusti muidenkin potentiaalisesti hyödyllisten ihmisten kuin kollegojen kanssa, huoh.
Meidän alalla on hieman akateeminen taso laskenut kun useimmat lahjakkaimmista on savustettu pois supliikkiväen toimesta, mutta eipä tuo tunnu menoa haittaavan.
Hyvä että olette huomanneet, ettei tutkijan työ sovi teille. Sehän on käytännössä yrittäjän työtä, eikä todella sovi kaikille.
Toki hyvä menetelmäasiantuntija saattaa päästä tekemään tarkkaan määriteltyjä toimeksiantoja tutkimusryhmän palvelukseen (statistikko, laboratorioteknikko tms.), mutta tutkijan työ on jotain ihan muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkija.
Tämähän on loistava ehdotus, koska yhtään ei varmaan haittaa tutkijoille kuuluva opetusvelvollisuus, tutkimuksen esitteleminen kongresseissa/rahoittajille/projektiryhmälle, kommunikointi tutkimusryhmän kanssa ym ym.
Monille hiljaisille ei asiasta tai työstä puhuminen tuota ongelmia. Ongelma on yleensä se small talk. Se vie kaikki voimat ja ahdistaa, kun taas asiasta, varsinkin omasta projektista on ihan kiva puhua.
Jep, ja puolet tutkijan työstä on sitä, että luot suhteita ihmisiin, joiden kanssa voisi tehdä yhteistyötä, jonka kanssa voisi hakea rahoitusta, jolle voisi perustella oman tutkimuksen tarpeellisuuden. Eli jossain seminaarin kahvitauolla pitäisi saada suu auki ja hakeutua keskustelemaan jonkun kanssa, käydä vähän kaljalla konferenssi-illallisen jälkeen ja rupatella lounaspöydässä. Se oli kauheinta tutkimustyössä, yksin en varmasti ikinä olisi saanut mitään rahoitusta tai keskustelua muun alan tutkimuksen kanssa aikaiseksi. Onneksi tutkimusryhmässä oli muitakin.
Ah, olisi ihana päästä tuollaisten ihmisten ryhmänjohtajaksi. Voisi vain haalia rahoitusta ryhmälle, käydä esittelemässä tuloksia isoille tädeille ja sedille ja ohjata pieniä ujoja nysvääjiä takaisin oleellisen äärelle kun he harhautuvat sivuraiteille. Sitten voisi järjestää seminaareja ja illallisia, jossa hiirulaiset saisivat harjoitella puhumista. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkija.
Tämähän on loistava ehdotus, koska yhtään ei varmaan haittaa tutkijoille kuuluva opetusvelvollisuus, tutkimuksen esitteleminen kongresseissa/rahoittajille/projektiryhmälle, kommunikointi tutkimusryhmän kanssa ym ym.
Monille hiljaisille ei asiasta tai työstä puhuminen tuota ongelmia. Ongelma on yleensä se small talk. Se vie kaikki voimat ja ahdistaa, kun taas asiasta, varsinkin omasta projektista on ihan kiva puhua.
Jep, ja puolet tutkijan työstä on sitä, että luot suhteita ihmisiin, joiden kanssa voisi tehdä yhteistyötä, jonka kanssa voisi hakea rahoitusta, jolle voisi perustella oman tutkimuksen tarpeellisuuden. Eli jossain seminaarin kahvitauolla pitäisi saada suu auki ja hakeutua keskustelemaan jonkun kanssa, käydä vähän kaljalla konferenssi-illallisen jälkeen ja rupatella lounaspöydässä. Se oli kauheinta tutkimustyössä, yksin en varmasti ikinä olisi saanut mitään rahoitusta tai keskustelua muun alan tutkimuksen kanssa aikaiseksi. Onneksi tutkimusryhmässä oli muitakin.
Ah, olisi ihana päästä tuollaisten ihmisten ryhmänjohtajaksi. Voisi vain haalia rahoitusta ryhmälle, käydä esittelemässä tuloksia isoille tädeille ja sedille ja ohjata pieniä ujoja nysvääjiä takaisin oleellisen äärelle kun he harhautuvat sivuraiteille. Sitten voisi järjestää seminaareja ja illallisia, jossa hiirulaiset saisivat harjoitella puhumista. :)
En ymmärrä alapeukkuja - luulin että halusitte jonkun tekevän verkostoitumisen ja rahoituksen hankkimisen puolestanne, ja itse voisitte keskittyä laboratoriossa/tietokoneella istumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivojan pitää olla reipas ja hymyileväinen ja antaa hyvä kuva työfirmastaan. Ujot hissukat eivät ole toivotunlaisia rempseitä tervehtijöitä ja juttelijoita. Sitä monessa siivouskohteessa odotetaan. Esimerkiksi toimistojen siivous. Monet toimistot siivotaan silloin, kun siellä on joku paikalla työnteossa. Siinä pitää vähintään tervehtiä, eikä olla naama norsunvitulla tai "omituinen" eli estynyt/ujo/hiljainen.
Höpö höpö. Siivooja on palkattu siivoamaan eikä viihdyttämään. Harva ujo tai varautunut on niin estynyt, ettei saa edes tervehdittyä.
itsellä päinvastaisia kokemuksia. Tein aikoinaan opiskelun ohessa keikkaa ja tulin siihen lopputulokseen, että ei ole introvertin hommaa. Pitää saada suunsa auki ja olla "jokapaikan höylä". ja "tietotoimisto". Kenellekkään ei saa murahtaa tai olla tyyliin: "mä vain siivoan".
Hoitoalan esimieheksi. Hehän ovat hiljaisia ja usein mihinkään puuttumattomia.
Joku missä tehdään käsin kuten talonrakennus, putkihommat, maalaus, hitsaaja, sähkötyöt, tehdastyö jossa ollaan kuulosuojaimet päässä:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkija.
Tämähän on loistava ehdotus, koska yhtään ei varmaan haittaa tutkijoille kuuluva opetusvelvollisuus, tutkimuksen esitteleminen kongresseissa/rahoittajille/projektiryhmälle, kommunikointi tutkimusryhmän kanssa ym ym.
Monille hiljaisille ei asiasta tai työstä puhuminen tuota ongelmia. Ongelma on yleensä se small talk. Se vie kaikki voimat ja ahdistaa, kun taas asiasta, varsinkin omasta projektista on ihan kiva puhua.
Jep, ja puolet tutkijan työstä on sitä, että luot suhteita ihmisiin, joiden kanssa voisi tehdä yhteistyötä, jonka kanssa voisi hakea rahoitusta, jolle voisi perustella oman tutkimuksen tarpeellisuuden. Eli jossain seminaarin kahvitauolla pitäisi saada suu auki ja hakeutua keskustelemaan jonkun kanssa, käydä vähän kaljalla konferenssi-illallisen jälkeen ja rupatella lounaspöydässä. Se oli kauheinta tutkimustyössä, yksin en varmasti ikinä olisi saanut mitään rahoitusta tai keskustelua muun alan tutkimuksen kanssa aikaiseksi. Onneksi tutkimusryhmässä oli muitakin.
Ah, olisi ihana päästä tuollaisten ihmisten ryhmänjohtajaksi. Voisi vain haalia rahoitusta ryhmälle, käydä esittelemässä tuloksia isoille tädeille ja sedille ja ohjata pieniä ujoja nysvääjiä takaisin oleellisen äärelle kun he harhautuvat sivuraiteille. Sitten voisi järjestää seminaareja ja illallisia, jossa hiirulaiset saisivat harjoitella puhumista. :)
En ymmärrä alapeukkuja - luulin että halusitte jonkun tekevän verkostoitumisen ja rahoituksen hankkimisen puolestanne, ja itse voisitte keskittyä laboratoriossa/tietokoneella istumiseen.
Johtuu varmaan siitä, että asia oli ilmaistu ”hieman” vittuilevaan sävyyn.
Ujo, hiljainen, introvertti ja arka pärjää ihan missä vain työssä siinä missä se supliikki ekstroverttikin. Työminä ja oikea minä pitää vain osata erottaa.
Ministeriön virkamies. Hehän valmistelevat työhuoneissaan ja työryhmissään kaikki hallituksen esitykset eduskunnalle. Suomen kaikki keskeinen politiikka syntyy ministeriöiden puolueisiin sitoutuneiden/neutraalien virkamiesten työnä (kaikki virkamiehet eivät tietenkään ole jonkun puolueen kannattajia vaan eri alojen asiantuntijoita). Tunnen näitä virkamiehiä ja tiedän miten homma menee. Monen läpi menneen uudistuksen tai lain takana on jopa vain 3-5 virkamiehen yhteistyö. Heitä ei paljon tunneta edes eduskunnassa nimeltä tai naamalta. Eduskunta äänestää kaikista uudistuksista virkamiestyöryhmien valmistelutyön pohjalta. Ei kukaan ministeri mitään politiikkaa tee, vaikka jotkut niin luulevatkin. Ministeri on vain ministeriönsä keulakuva, jonka puheet ja kaikki tulevat valmiina virkemiehiltä.
Se, joka luulee, että esitän tässä jotain salaliittoteoriaa, ei tiedä politiikanteosta mitään. Olenpa ollut vähän itsekin mukana tuossa touhussa aikoinaan.
Onhan noita esim:
-sivooja
-ulkotyöntekijä
-rekkakuski
-roskakuski
-postinjakaja
-mainostenjakaja
-talonrakentaja
-sähkömies
-maalari
-puuseppä
-putkimies
-aura-auton kuljettaja
-talonmies
-levyseppähitsaaja
-ruumisauton kuljettaja
-asfalttityöntekijä
-varastotyöntekijä
-it-ala
-kuvankäsittelijä
-kirjailija
-taidemaalari
Näitä on vaikka kuinka jos vähän käyttää mielikuvitusta
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita esim:
-sivooja
-ulkotyöntekijä
-rekkakuski
-roskakuski
-postinjakaja
-mainostenjakaja
-talonrakentaja
-sähkömies
-maalari
-puuseppä
-putkimies
-aura-auton kuljettaja
-talonmies
-levyseppähitsaaja
-ruumisauton kuljettaja
-asfalttityöntekijä
-varastotyöntekijä
-it-ala
-kuvankäsittelijä
-kirjailija
-taidemaalariNäitä on vaikka kuinka jos vähän käyttää mielikuvitusta
Tuossa nyt on vaikka kuinka monta sellaista, jonka täytyy kyllä pystyä vaativampaankin sosiaaliseen kanssakäymiseen.
patologi : töitä riittää aina, eikä tarvitse kommunikoida potilaiden kanssa.
krematorion hoitajalla sama juttu.
hautausurakoitsijaksi ei kannata ruveta. supliikin pitää olla samaa tasoa kuin huutokauppakeisarilla ja lisäksi sitä tahdikkuuttakin pitää löytyä.
luontokuvaaja: hiljaisuudesta on vain hyötyä. Ei pärjää, jos pitää jatkuvasti "haastaa" jonkun kanssa.
Monet käsityöläisammatit.