Surullista kun yh rakastuu ja uusi mies menee oman lapsen edelle...

Vierailija kirjoitti:

"M-m-mutta kun lapsi on onnellinen, kun isä/äiti on onnellinen!" Kaikista yleisin perustelu, mitä olen koskaan kuullut tätä asiaa koskien. Loppupeleissä lapsi on kuitenkin se joka kärsii. Lapsi asetetaan monesti tilanteeseen "tässä on uusi äitisi/isäsi ja opettelet rakastamaan häntä", vaikka monikaan lapsi ei halua tuollaista päätöstä itselleen tehdä saatika antaa toisen vanhempansa korvata oman aidon vanhempansa omalla kumppanillaan, joka ei välttämättä olekaan kohta enää kuvioissa. Uskokaa huvikseen, se lapsi ei todennäköisesti ole onnellinen, kun isällä/äidillä on kokoajan uusi kumppani tai ei välttämättä siitä ensimmäisestäkään uudesta kumppanista.

Äitikin on ihminen, jolla on oikeus olla onnellinen. Ei vain lapset ja isä.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin oman lapsen edelle koskaan menee mikään ( normiihmisillä). Rakkaus lapseen on erilaista kuin rakkaus mieheen/naiseen. Ei voi verrata eikä keneltäkään pois.( normiihmisillä)

Näin.

3 v yh ajan jälkeen aloin seurustelemaan nykyisen mieheni (lapseton) kanssa. Miehestä tuli omasta halustaan osa perhettä ja kokonaisuutta ja hänen vanhemmistaan rakastavat isovanhemmat. Lapset tuolloin 6-15 v.

Meillä on aina riittänyt rakkautta toisillemme ja lapsille, kukaan ei taatusti ole jäänyt paitsi. Yhteinen lapsi syntyi 6 vuoden hartaan odotuksen jälkeen.

Yhdessä ollaan oltu 24 v ja olemme jo 3 ihanan pienen isovanhemmatkin, isoisän aarteet!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on. En edes ymmärrä kuinka pienen lapsen (tai useamman!) äidillä on aikaa tapailla miehiä? Itse erosin lapseni isästä kun lapsi oli 1,5 v ja kyllä mun kaikki aika meni sen lapsen kanssa. Yli 10 vuotta oltiin kahdestaan. Kun lapsi oli 12-vuotias löysin elämääni miehen josta lapseni myös kovasti piti ja nyt eletään kolmestaan. Mulle oli tosi tärkeää että lapsi hyväksyi miehen, muuten ei oltaisi yhteen muutettu. 

Omassa tuttavapiirissä vievät lapset vanhemmilleen tai ystävilleen hoitoon.

Kai sillä lapsella on isäkin??

Vuoroviikot, vapaat viikonloput jne. Mikä estää elämästä silloin?

Melko epämääräinen aloitus. Vaikea ottaa kantaa kun ei tiedä, mitä edelle menemisellä tässä tarkoitetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on. En edes ymmärrä kuinka pienen lapsen (tai useamman!) äidillä on aikaa tapailla miehiä? Itse erosin lapseni isästä kun lapsi oli 1,5 v ja kyllä mun kaikki aika meni sen lapsen kanssa. Yli 10 vuotta oltiin kahdestaan. Kun lapsi oli 12-vuotias löysin elämääni miehen josta lapseni myös kovasti piti ja nyt eletään kolmestaan. Mulle oli tosi tärkeää että lapsi hyväksyi miehen, muuten ei oltaisi yhteen muutettu. 

Omassa tuttavapiirissä vievät lapset vanhemmilleen tai ystävilleen hoitoon.

Kai sillä lapsella on isäkin??

Vuoroviikot, vapaat viikonloput jne. Mikä estää elämästä silloin?

Niin ihmiset tekevätkin, mutta tässä nyt halutaan taas tehdä yksinhuoltajista sylkykuppeja. Kumma, kun mies on yksinhuoltajana sankari ja nainen roskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin oman lapsen edelle koskaan menee mikään ( normiihmisillä). Rakkaus lapseen on erilaista kuin rakkaus mieheen/naiseen. Ei voi verrata eikä keneltäkään pois.( normiihmisillä)

Normi-ihminen haluaa antaa lapselleen parhaan lapsuuden. Voiko se olla sitä jos joutuu elämään vieraan ihmisen kanssa tai pahimmillaan alati vaihtuvien isäehdokkaiden... On niitäkin tapauksia kun lapsi on traumatisoitunut kun kuullut äidin harrastavan yöt rakastuneena seksiä uuden miehen kanssa..

Samalla tavallahan lapset kuulisivat äidin harrastavan seksiä isän kanssa, jos asumisolosuhteet ovat sellaiset, että seksi kuuluu lasten huoneisiin. 

Kumpaa itse kuuntelisit mieluummin? Äitisi ja isäsi panemista vai äitisi/random äijä tai isäsi/random eukko?

Mieluummin kuuntelisin panemista randomin kanssa, koska silloin ei tarvitse kuunnella kummankin vanhempansa panemista vaan ainoastaan toisen.

Omalla kohdalla eron jälkeen ex-mies alkoi seurustella, ja lapset unohtui välittömästi. Lapset onneksi jo teini-ikäiset. Isäänsä näkevät päiväseltään neljä kertaa vuodessa. Isästä ei ole tukea taloudellisesti eikä muutenkaan.

Itsekin seurustelen, mutta lapset tulee aina ensin. Heidän ehdoilla mennään ja ei todellakaan hätistetä kotoa pois, kun miesystäväni käy.

Tämä ketju alkoi mielenkiintoisena, sillä on tosiaankin olemassa naisia ja miehiä, joiden "ex-lapset" joutuvat ihan käsittämättömän tukalaan asemaan kun uudet onnet ja nyxät jne asetellaan yhteen.

Mutta tämähän ei tarkoita, että jokainen yh tai uusperhekuvio olisi tällainen, tuskin suurikaan osa.

Mutta niitä on. Omassa tuttavapiirissäkin löytyy. On lapsia, joilla ei enää ole niin väliä, kun on tää uusi ihana onni tässä.

Sitä on vaikeaa ymmärtää, mikä ihmiseen menee? Pakoa avioeron tuskasta, josta lapset muistuttavat?

Vierailija kirjoitti:

Se on. En edes ymmärrä kuinka pienen lapsen (tai useamman!) äidillä on aikaa tapailla miehiä? Itse erosin lapseni isästä kun lapsi oli 1,5 v ja kyllä mun kaikki aika meni sen lapsen kanssa. Yli 10 vuotta oltiin kahdestaan. Kun lapsi oli 12-vuotias löysin elämääni miehen josta lapseni myös kovasti piti ja nyt eletään kolmestaan. Mulle oli tosi tärkeää että lapsi hyväksyi miehen, muuten ei oltaisi yhteen muutettu. 

No ainakin minun lapsilla on isäkin. Jonka kanssa ovat puolet ajasta. Pitäiskö pyöritellä peukaloita sillä välin? Ai mut niinhän teenkin, vuosi erosta enkä ole kertaakaan baariin astunut tai uutta miestä tapaillut. Mutta mielestäni kyllä voin jos haluan, ilman että se mitenkään kurjistaisi lasten tilannetta nykyisestä.

Vierailija kirjoitti:

Joo, eilen just mietin tätä kun eräs tuttu oli just eronnut lastensa isästä (takana aika pitkä avioliitto ja lapset esimurkkuikäisiä). Oli hetken yksikseen kunnes sit rakastui ja raahasi sen uuden poikaystävän asumaan niille ASAP. Ja sen jälkeen olikin uusi vauva tulossa tämän uuden poikaystävän kanssa.

Ne vanhemmat lapset ei meinaa oikein selvitä, mutta tätä tuttua vain v i t u tt aa kun ”kateelliset” ei halua että hän on vihdoin onnellinen.

Ja aikaa avioerosta uuteen vauvaan = alle vuosi

Mun äiti teki noin erottuaan ja liian monta kaveria. Montaa olen varottanut, että tämänkaltaisen kuvion takia mä en ole äitini kanssa oikein väleissä. Sitten kuulee juurikin tuota, että olen vaan kateellinen, kun hän on rakastunut.

Entäpä ne vanhemmat lapset? - yhdeltä otettiin huostaan kesällä teinit, kun äiti unohti ne ja lomaili uuden perheensä kanssa. Näillä lapsilla ei ollut edes sitä bioisää, kun kuoli muutama vuosi sitten ja äiti rillutteli samantien naimisiin ja uutta lasta tulille. "pakkasessa on ruokaa, kyllä te pärjäätte" Oli siis ostanut muutaman pakkaspitsan ja grillimakkaraa neljä pakettia. Niillä olisi teinien pitänyt pärjätä kuukauden päivät. Hetken me niitä ruokittiin, mutta sitten oli pakko ottaa järki käteen. Samanlaistahan se on arjessakin. Ehkä ruokaa saavat enemmän, muttei aikuisen läsnäoloa tms.

Muidu laitto välit poikki, mutta nää lapset kyllä on tekemisissä yhä. Alettiin niille tukiperheeksi. Äiti yrittää kaikkensa, että saavat meidät huonoon valoon.

Onhan tuo tosi kurjaa. Sitäkin surullisemmaksi tilanteen tekee se, ettei isäkään mieti lapsen parasta, vaan eron myötä dumppaa lapsen äidilleen, että saa rauhassa höylätä uutta hoitoaan. Kummankin vanhemman tulisi pitää himot hallussa ja genitaalit kurissa ja keskittyä sen lapsensa kasvattamiseen ja rakastamiseen.

Mun mies sanoi, että hänen ja lastensa välit ovat olleet paremmat kuin koskaan nyt kun minä olen ollut kuvioissa. Hoidetaan seurustelumme niin etteivät lapset kärsi. Silloin tällöin tehdään yhdessä jotakin. Lapset saavat isän jakamattoman huomion, kun en ole paikalla heidän nähdessä kuin melko harvoin. Me ehditään nähdä, kun lapset ovat äidillään.

Joo miehiä ei mollata. Vaikka he eron jälkeen heti löytävät uuden ja jatkavat elämäö. Mutta kun nainen tekee samoin se onkin kamalaa kyn on lastensa äiti. Tämä on mitä en ole koskaan ymmärtänyt. Osa näistä ex miehistäkin ex vaimojaan mollaavat kun he uuden löytävät. Itse heillä vaik kui ones kierrokses. Arvostakaa äitejä sillä useimmat äidit ovat arjen sankareita.

Vierailija kirjoitti:

Joo miehiä ei mollata. Vaikka he eron jälkeen heti löytävät uuden ja jatkavat elämäö. Mutta kun nainen tekee samoin se onkin kamalaa kyn on lastensa äiti. Tämä on mitä en ole koskaan ymmärtänyt. Osa näistä ex miehistäkin ex vaimojaan mollaavat kun he uuden löytävät. Itse heillä vaik kui ones kierrokses. Arvostakaa äitejä sillä useimmat äidit ovat arjen sankareita.

Kaksinaismoralismia mitä harrastaa niin miehet kuin naisetkin. Uuteen parisuhteeseen menevä äiti on lapsensa hylkääjä, seksi muuttuu likaiseksi ja vääräksi jos sitä harrastaa eronnut äiti-ihminen. Eronneen äiti-ihmisen lapsivapaa-aika tarkoittaa että äiti ei rakasta lapsiaan.

Mutta jos äiti ottaa parisuhdeaikaa lasten isän kanssa, harrastaa seksiä äänekkäästi joka viikonloppu lasten isän kanssa, tai laittaa lapset hoitoon joka päivä päiväkotiin ja viikonloppuna mummille niin se on kaikki tosi fine. Samaten jos eronnut isä tekee näin niin kukaan ei kummastele.

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdalla eron jälkeen ex-mies alkoi seurustella, ja lapset unohtui välittömästi. Lapset onneksi jo teini-ikäiset. Isäänsä näkevät päiväseltään neljä kertaa vuodessa. Isästä ei ole tukea taloudellisesti eikä muutenkaan.

Itsekin seurustelen, mutta lapset tulee aina ensin. Heidän ehdoilla mennään ja ei todellakaan hätistetä kotoa pois, kun miesystäväni käy.

Hieman samansuuntainen kokemus. Meillä mies vaihtoi lennosta toiseen ja kun minä muutin pois, raahasi uuden naisensa lähes samalla ovenavauksella sisään, ja lasten piti jäädä isälle asumaan. No eivät sitten jääneet kun eivät tykänneet isänsä ihan noin nopeasta toiminnasta. Nyt useita vuosia myöhemmin ihmettelee edelleen, miksi lapset eivät halua olla hänen kanssaan tekemisissä.

Kyllä olisi jokaisen lapsellisen ihmisen syytä katsoa erotilanteessa peiliin ja miettiä miten ne uudet kumppanit esitellään laspille järkevästi.

Olisitteko ydinperheäidit ja -isät valmiit lopettamaan seksielämänne, jos teiltä niin ohjeistettaisiin? Olisiko helppo valinta olla vaikka kymmenen vuotta ilman seksiä tai viettämättä hetkiä puolisonne seurassa?

Vierailija kirjoitti:

Olisitteko ydinperheäidit ja -isät valmiit lopettamaan seksielämänne, jos teiltä niin ohjeistettaisiin? Olisiko helppo valinta olla vaikka kymmenen vuotta ilman seksiä tai viettämättä hetkiä puolisonne seurassa?

Toki.

Jos voisi sen verran jarrutella, ettei saman vuoden aikana tapahtuisi montaa elämänmuutosta lasten elämässä.