Lue keskustelun säännöt.
Yle Areenassa dokumenttisarja syrjäytyneistä nuorista miehistä
03.02.2020 |
Aika rajua settiä
Kommentit (826)
Vierailija kirjoitti:
Ei rankkaa kiusaamista kokenut koe ihmissuhteita samalla tavalla kuin sellainen ketä ei ole kiusattu ja jolla on aina ollut kavereita. Tämä sille joka ihmetteli miten noi voi olla tollein yksin. Moni ihminen helposti ajattelee, että nuo syrjäytyneet pitää vain kasata yhteen paikkaan ja tadaa siinä niillä on potentiaalisia ihmissuhteita toisistaan, ei väliä, vaikka narkki ja joku normaali, mutta ihmispelkoinen laitetaan hengaaman kuntouttavassa keskenään. Kunhan vain saavat niitä ihmiskontakteja :) Ei se noin toimi. Pahimmassa skenaariossa se narkki antaa vain huonoja vaikutteita sille toiselle.
veit sanat suustani.
Minuakin kiusattiin esikoulusta -> 9 luokalle jostain 3 luokalta koulumenestys oli mitä oli. Koulussa kuitenkin kävin koska äitini rukoili että käyn. Lukion ja ammattikoulunkin sain suoritettua jopa hetkellisesti palkkatöissä mutta ihmisiin en oppinut luottamaan vaan tulen todennäköisesti pelkäämään ihmisiä loppuikäni .
Osaltaan minun syrjäytymiseeni vaikutti varmaan myös työtapaturma josta sain aivovamman mutta kuten monet muutkin sairaudet on niin nykyään myös nämä aivo ongelmat on pikalippuja kuntouttavaan työtoimintaan jossa en tosin pysty käymään.
En ole käynyt edes kaupassa vuosikymmeniin ja työkyvyttömyyseläkettä on haettu kymmeniä kertoja mutta kela pitää minua edelleen työkykyisenä . Lopun aikoja tässä eletään oikeasti huono osaisten osalta sillä nyt kaikkein heikoimmat ajetaan kaiken avun ulkopuolelle. Apua saa enään lähiomaisilta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
orpo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä nimellä tällaisia itsekseen elelijöitä kutsuttiin ennen kuin keksittiin tuo nimitys ’syrjäytynyt’? Se on kyllä kammottavan leimaava sana. Melkein synonyymi epäonnistujalle. Ja kun todellisuudessa voi olla kyse siitä että ihminen ei ihan aidosti halua olla niin kauhean osallistuva yhteiskunnan jäsen, vaan olla rauhassa. Saisiko sitä määritellä itsensä mielummin vaikka syrjään menijäksi?
erakko tai eristäytynyt. tää syrjäytynyt on kokoomuksen lanseeraama termi aivan kuin muutkin sanahirviöt kuten kestävyysvaje tai eläkepommi ne on kaikki semmosia millä perustellaan sosiaalitukien leikkaus tarpeita
Kokoomus haluaa leikkiä vaalien alla inhimillistä ja nostaa aina esiin Suomen syrjäytyneiden luvut. Lukuisista ministerinposteista huolimatta puolue ei ainakaan ole onnistunut edes pysäyttämään ilmiötä. Pikemminkin päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^ Samaa mieltä. Mä sairastan masennusta ja asun sen verran kaukana opiskelujen myötä, joten vieraita ei hirveästi käy. Jos joku olisi päätellyt mun fiksuutta sen perusteella, että mun keittiö on ollut sotkuinen, koska ei vain ole ollut voimia siivota, niin aika kapeakatseisesti sitä ajattelee. Tämä ihminen sivuttaisi kokonaan sen, että olen esimerkiksi pärjännyt niin koulussa kuin harrastuksissa hyvin ja saanut tunnustuksia. Jonilla ainakin oli ihan perussiisti kämppä.
Jonin kämpässä näkyi naisen käden jälki, esim. viherkasvit. Harvalla syrjäytyneellä, yksinelävällä miehellä on kukkia.
Sää oot sitte kiertäny suurinpiirtein kaikkien syrjäytyneiden yksinelävien miesten kukattomat kämpät, ennen tollasta verrattain suurella pensselillä maalattua tilastointia?
Jollain syrjäytyneillä nuorilla miehillä on kyllä kotona valtavia istutuksia😚 🍀🍃🌴
Viljelmiä suorastaan.
juu ja rahoille pääsis mutta laki estää
Ja ketään ei tietenkään kiinnosta syrjäytyneet nuoret naiset, jotta heistäkin tehtäisiin dokumenttisarjaa. Heitäkin on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Millä nimellä tällaisia itsekseen elelijöitä kutsuttiin ennen kuin keksittiin tuo nimitys ’syrjäytynyt’? Se on kyllä kammottavan leimaava sana. Melkein synonyymi epäonnistujalle. Ja kun todellisuudessa voi olla kyse siitä että ihminen ei ihan aidosti halua olla niin kauhean osallistuva yhteiskunnan jäsen, vaan olla rauhassa. Saisiko sitä määritellä itsensä mielummin vaikka syrjään menijäksi?
Itsellä on varmaan kyse silti oikeastaan molemmista seikoista eli tavallaan pakko sanoa, että olen oikeasti syrjäynyt ja muutenkin en ole tavallaan pysynyt "muiden kyydissä" ja elämä jotenkin pysähtynyt. Muuten koen silti etten niin kauheasti kärsi tällaisestakaan elämästä ja minulle riittää ainakin vielä aika vähäkin. Tai sitten olen vaan jotenkin oppinut hyväksymään tilanteen paremmin. Omastakin mielestä silti aika ikävä termi ja uskon, että asiassa monia puolia ja ei ole mikään yksinkertainen juttu ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja ketään ei tietenkään kiinnosta syrjäytyneet nuoret naiset, jotta heistäkin tehtäisiin dokumenttisarjaa. Heitäkin on olemassa.
Kannattaa pyytää Yleltä sarjaa!
Vierailija kirjoitti:
Ja ketään ei tietenkään kiinnosta syrjäytyneet nuoret naiset, jotta heistäkin tehtäisiin dokumenttisarjaa. Heitäkin on olemassa.
on niitäkin olemassa mutta jostain syystä eivät tähän päässeet nyt mukaan sitäpaitsi ei näillä ohjelmassa olleilla edes asiat niin kovin huonosti olleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja ketään ei tietenkään kiinnosta syrjäytyneet nuoret naiset, jotta heistäkin tehtäisiin dokumenttisarjaa. Heitäkin on olemassa.
Syrjäytyä tosiaan voi sukupuolesta riippumatta
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/sonja-nurmi/syrjaytymisen-ehkaisyn-sul…
tuossa esimerkki syrjäytyneestä naisesta, kun joku tässä ketjussa ihmetteli että eikö ole syrjäytyneitä naisia
Vierailija kirjoitti:
Kaikki varmaankin yrittivät vältellä työntekoa tosissaan ja saada eläkkeen masennuksesta.
Tuskin vielä.
Kyllä heillekin totuus koittaa eräänä päivänä, kun on koulutukset käyty.
Sitten tajuavat parin kuukauden riiston jälkeen mitä paskaa on vuorossa vanhukseksi asti.
Ei taukoja, ei normaaleja työpäiviä. Pelkkiä pätkiä ja ylityön täyteisiä arkia, joita ei enää edes muista toisistaan.
Sitä samaa ja kaikki mikä ennen oli elämän ympärillä. Se katoaa.
Ystävät jää, lemmikit nuutuu nurkkiin, vanhemmat unohtuu, siskot ja veljet jää historiaan.
Se on nollatuntia aamusta iltaan ja sitten pudotaan tyhjän päälle ihmettelemään että mitäs nyt?
Katsoisiko sarjan vai mitä tekisi. Tunnenko tästä työttömyydestä syyllisyyttä ja häpeää?
Saako päivisin käydä kaupassa tai salilla. Vai pitääkö olla neljän seinän sisässä häpeissään kaikesta?
Soittaisko nyt kavereille ja sukulaisille kun ei ole yli puoleen vuoteen ollut energiaa edes vastata viesteihin tai puheluihin. Ääh, en kehtaa.
Sitten alkaa taas työt ja sama rundi käynnistyy.
Kyllä työssä käyvät on enemmän syrjäytyneitä kuin nämä jätkät on. Ja sen ne tulee vielä huomaamaan, jos eivät eläkkeelle turvaan pääse!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen dokkari pitkästä aikaa. Mä en silti voi käsittää, että jotkut elää tollasessa kaatopaikassa. Siis tämä jonka äiti pesee pyykitkin on kyllä aika huonossa jamassa. Parikymppinen ja fyysinen kunto tossa mallissa, ei pumppu enää kauas jaksa tota elämäntyyliä. Sen lisäksi asunto oli niin oksettavan likainen, että ei voi ymmärtää. Silkkaa saamattomuutta. Näitä on Suomi pullollaan.
Järkytyin suoraansanottuna kun katselin ne. Äitinä olisin väkisin mennyt sen lihavan pojan asunnon siivoomaan tai uhannut hälyttää sinne terveystarkastajan. Tuommoisesta voi naapureihinkin levitä ties mitä. Poika näytti elävän pelkällä sokerilla. Sokerimehuja kämppä täynnä ja äidin kaapeista kaivoi heti sokerimössöjä.
Näyttäisi niin että lapsuudessa niillä ei ole ollut kuria, rajoja ja joku syrjäytynyt nainen, reppana itsekkin sitten jotenkuten koittanut selviytyä huonoin tuloksin. Kaikki nämä tapaukset kamalan laiskoja ja yhteiskunta kun tarjoaa ilmaisen ylläpidon niin mikään muu ei kiinnosta kun pelaaminen pimeessä läävässä. Pitäisi ne laittaa pakkotyöhön joka päivä tai rahaa ei muuten tule jos ei sen eteen mitään tee.
Yritä ymmärtää, ettei uhkailulla ja pakolla saa mitään hyvää ja pysyvää aikaan. Motivaation pitää tulla ihan yksilön omien korvien välistä.
Höpö höpö, on ihan normaalia että lapsi haluaa vaan pelata tai tehdä pelkkiä kivoja juttuja. Vanhemman homma on sitten laittaa lapsi opiskelemaan ja tekemään niitä kotitöitäkin, joiden tarpeellisuuden tajuaa vasta sitten aikuisena.
Vanhemmat noilla kaikilla ovat epäonnistuneet, on paapottu ja mahdollistettu. Ja nyt on myöhäistä.
Vierailija kirjoitti:
Ja ketään ei tietenkään kiinnosta syrjäytyneet nuoret naiset, jotta heistäkin tehtäisiin dokumenttisarjaa. Heitäkin on olemassa.
Lähtisikö naiset mukaan tällaiseen? Minusta tuntuu että naiset jotenkin paremmin ymmärtää miltä tuo näyttää telkkarista katottuna. Eivätkä kestäisi sitä lokaa ja ryöpytystä mitä siitä seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä nimellä tällaisia itsekseen elelijöitä kutsuttiin ennen kuin keksittiin tuo nimitys ’syrjäytynyt’? Se on kyllä kammottavan leimaava sana. Melkein synonyymi epäonnistujalle. Ja kun todellisuudessa voi olla kyse siitä että ihminen ei ihan aidosti halua olla niin kauhean osallistuva yhteiskunnan jäsen, vaan olla rauhassa. Saisiko sitä määritellä itsensä mielummin vaikka syrjään menijäksi?
Itsellä on varmaan kyse silti oikeastaan molemmista seikoista eli tavallaan pakko sanoa, että olen oikeasti syrjäynyt ja muutenkin en ole tavallaan pysynyt "muiden kyydissä" ja elämä jotenkin pysähtynyt. Muuten koen silti etten niin kauheasti kärsi tällaisestakaan elämästä ja minulle riittää ainakin vielä aika vähäkin. Tai sitten olen vaan jotenkin oppinut hyväksymään tilanteen paremmin. Omastakin mielestä silti aika ikävä termi ja uskon, että asiassa monia puolia ja ei ole mikään yksinkertainen juttu ollenkaan.
Ymmärrän mutta tuon määritteleminen onko syrjäytynyt, vai omasta halustaan elää eri tavalla, pitäisi olla ihmisen itsensä tekemä, eikä niin että jostain ylhäältä lyödään syrjäytyneen leima.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen dokkari pitkästä aikaa. Mä en silti voi käsittää, että jotkut elää tollasessa kaatopaikassa. Siis tämä jonka äiti pesee pyykitkin on kyllä aika huonossa jamassa. Parikymppinen ja fyysinen kunto tossa mallissa, ei pumppu enää kauas jaksa tota elämäntyyliä. Sen lisäksi asunto oli niin oksettavan likainen, että ei voi ymmärtää. Silkkaa saamattomuutta. Näitä on Suomi pullollaan.
Järkytyin suoraansanottuna kun katselin ne. Äitinä olisin väkisin mennyt sen lihavan pojan asunnon siivoomaan tai uhannut hälyttää sinne terveystarkastajan. Tuommoisesta voi naapureihinkin levitä ties mitä. Poika näytti elävän pelkällä sokerilla. Sokerimehuja kämppä täynnä ja äidin kaapeista kaivoi heti sokerimössöjä.
Näyttäisi niin että lapsuudessa niillä ei ole ollut kuria, rajoja ja joku syrjäytynyt nainen, reppana itsekkin sitten jotenkuten koittanut selviytyä huonoin tuloksin. Kaikki nämä tapaukset kamalan laiskoja ja yhteiskunta kun tarjoaa ilmaisen ylläpidon niin mikään muu ei kiinnosta kun pelaaminen pimeessä läävässä. Pitäisi ne laittaa pakkotyöhön joka päivä tai rahaa ei muuten tule jos ei sen eteen mitään tee.
Yritä ymmärtää, ettei uhkailulla ja pakolla saa mitään hyvää ja pysyvää aikaan. Motivaation pitää tulla ihan yksilön omien korvien välistä.
Höpö höpö, on ihan normaalia että lapsi haluaa vaan pelata tai tehdä pelkkiä kivoja juttuja. Vanhemman homma on sitten laittaa lapsi opiskelemaan ja tekemään niitä kotitöitäkin, joiden tarpeellisuuden tajuaa vasta sitten aikuisena.
Vanhemmat noilla kaikilla ovat epäonnistuneet, on paapottu ja mahdollistettu. Ja nyt on myöhäistä.
Jopas teiltä löytyy tarkkaa tietoa ja analyysia poikien kotioloista! Totta on, että osalla tapauksista kotiolot eivät varmasti ole olleet kohdallaan ja ne ovat osatekijä. Minä en tunne näiden kaikkien tapausten taustoja, joten en voi mielestäni päätellä niistä yhtään mitään vain tämän dokumentin perusteella. Ja sen perusteella mitä oikeasti tiedän, voin kertoa teidän tekevän vääriä yleistyksiä. Mielestäni on ihan väärin vetää yhtäläisyysmerkkiä siihen, että tähän tilanteeseen päätyy vain tietynlaisista oloista tai tietynlaisen vanhemman lapsi. Kyllä näin voi käydä huonolla tuurilla ihan kenelle tahansa. Valitettavasti. Myöskään mielenterveysongelmilta ei ole turvassa kukaan ja niihin sairastuvat hyvin erilaiset ja erilaisen taustan omaavat ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ketään ei tietenkään kiinnosta syrjäytyneet nuoret naiset, jotta heistäkin tehtäisiin dokumenttisarjaa. Heitäkin on olemassa.
Syrjäytyä tosiaan voi sukupuolesta riippumatta
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/sonja-nurmi/syrjaytymisen-ehkaisyn-sul…
tuossa esimerkki syrjäytyneestä naisesta, kun joku tässä ketjussa ihmetteli että eikö ole syrjäytyneitä naisia
Tuolla naisella on kaksi persoonallisuushäiriötä, masennus ja ahdistus ja välillä niin kovat kivut, että tekisi mieli tappaa itsensä. Silti hän tekee jonkin verran töitä ja hänellä on mies. Naiset näköjään syrjäytyvät vain ääriolosuhteissa, joten en ihmettele sitä, että naiset syrjäytyvät paljon harvemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sullakin väärä luulo, jos luulet syrjäytyneitä naisia olevan vähän.
Selvästi vähemmän kuin miehiä. Sen lisäksi he hakevat apua useammin kuin miehet. Syrjäytyneitä miehiä on jo valmiiksi tilastoissa paljon mutta heitä on tilaston ulkopuolella myös hyvin suuri määrä koska miehet eivät apua hae ja siten eivät tule tilastoissa aina esiin. Terapian ja avun sijaan miehet yleensä hukuttavat murheensa alkoholilla tai antavat pahan olon patoutua sisään kunnes se jonain päivänä purkautuu. Malliesimerkki jakso vitosen herra joka vaihtoi apteekin lääkkeet viinaan ja tuli hermoromahdus.
Yle Areenalta löytyy enemmän sarjoja naisista yhteiskunnan eri ongelmakohteissa, tämä taas oli yksi niistä harvoista joissa miesten näkökulmaa tuotiin esiin. Se on akuutimpi ongelmana myös siksi että sitä on vaikeampi ratkaista. Naissyrjäytyneitä yhtään vähättelemättä se on silti aivan fakta että miessyrjäytyneitä (etenkin nuoria sellaisia) on nykyään yhteiskunnassa enemmän, heidän määrä on kasvussa ja heidän itsemurhatilastot ovat lievässä nousussa.
Jos halutaan mennä miehet vs naiset asetelmaan, voitaisiin miettiä, miksi miehet joskus ihan vapaaehtoisesti (kuten ohjelmassa Patrik) jättäytyvät yhteiskunnan ulkopuolelle. Entä haluavatko naiset miehiä enemmän olla osana yhteiskuntaa eli onko naisissa vähemmän näitä vapaaehtoisia jättäytyjiä? Ja jos on, miksi? Kokevatko miehet virtuaalimaailman reaalimaailmaa kiinnostavammaksi kuin tytöt ja jos kokevat, miksi?
Naisille ei riitä nettikaverit. Pitää olla fyysisesti läsnä. Muuten tuntevat itsensä yksinäisiksi. Miesten tarve fyysiselle läheisyydelle on erilainen ja siksi riittävä määrä nettikavereita poistaa yksinäisyyden. Miehen "yksinäisyys" on naisenpuutetta, ei kavereiden puutetta.
Tai olisiko ihan vain kuule läheisyyden puute? Kyllähän nyt kaikki haluavat tulla halatuksi aika ajoin ja tuntea että on tärkeä.
Kuinka usein kaverit oikeasti halaavat toisiaan? Siis Suomessa?
Häissä ja hautajaisissa?
Näin mäkin ajattelen. Jos nainen kaipaa kaveria voidakseen halailla tämän kanssa, silloin olisi mun mielestä järkevämpää yrittää löytää sopiva tyyppi parisuhteeseen eikä kaveriksi. Moni kuitenkin tälläkin palstalla valittaa yksinäisyyttään ja miten aikuisena on vaikea löytää uusia kavereita. No varmaan on, jos kavereiden kanssa pitäisi halailla.
Aika usein nuo naiset tuntuu halaavan toisiaan. Baarissa näkee usein kun kaverukset kohtaa kuuluu vaan "moii ihanaa nähä pitkästä aikaa" samalla halaavat toisiaan. Eilen olin lenkillä ja edellä meni nainen joka pysähtyi kun kavereitansa tuli vastaan ja siinä ne nopeasti halasivat toisiaan ja jäivät kälättämään minun mennessä siitä ohi.
Tuo halaileminen on muuten Suomessa usein sellaista päälleliimattua "sosiaalisuutta", joka ei joitakin ihmisiä kiinnosta ollenkaan.
Se ei tee Suomesta yhtään latinalaisempaa maata, vaikka halailtaisiin 24/7. Tietysti sellaisessa tapauksessa ok, jos molemmat tykkäävät siitä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä seuraavien vaalien jälkeen menee rahahanat kiinni ja tällaiset hyysättävät loiset pistetään kilometritehtaalle, jussi ja kokkarit pitää siitä huolen. Nämä pojat varmasti itsekin äänestävät tämän asian puolesta ja Mestarin jytkyyn.
Ylläolevan viestin sarkasmi vissiin mennyt useimmilta ohitse? Itse uskon myös, että useat persuja äänestävät eivät tiedä, millainen "köyhien puolustaja" ko. puoluetta johtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettele sitä, että miksi 100% näistä dokumenttisarjan tapauksista on MIEHIÄ? Eikö ole syrjäytyneitä naisia?
Dokumentissa esiintyy vain miehiä, koska dokumentti nimen omaan käsittelee yrjäytyneitä miehiä. Vai ovatko miehet muuttuneet naisiksi tässä nyky-yhteiskunnassa?
Olihan tuo dokumentti nyt ihan järkyttävää katsottavaa tällaiselle tavalliselle lautalaiselle. Elämässä täytyy kyllä tapahtua paljon negatiivista, että pääsee tuohon tilaan. Mutta toisaalta, kun tarpeeksi maialma rankaisee mitä tahansa teitkin, niin lopulta lakkaa vain yrittämästä enää. Näitä kavereita oli kiusattu rankasti pitkän ajan ja yhdellä oli läheisemmät perheenjäsenet kuolleet. Lakaisee kyllä pöydän alle kenet tahansa tuollainen tapahtumaketju.
Hyvä dokumenttisarja kaikenkaikkiaan. Mukavaa, että näytetään sitä elämän todellisuuttakin, eikä aina pidetä niitä ruusunvärisiä laseja päässä vaikka väkisin. Tuota se elämä voi olla halusi sitä tai ei.
Niin mutta tämä juuri on ongelma. Kaikkialla vaan puhutaan syrjäytyneistä miehistä ja tehdään dokkareita. On syrjäytyneitä naisia. Paljonkin mutta edelleen naisten syrjäytymistä ei tunnisteta eikä tunnusteta. Miesten mielestä naisilla on asiat hyvin, koska he voi saada aina munaa. Eikä saa eikä se munan puute ole se ongelma vaan yksinäisyys ja monissa tapauksissa on hyväksikäytetty joten ei luota ihmisiin. Plys samat syyt kuin miehillä. Ja naisiakin kiusataan koulussa.
Tuolta areenasta löytyy useita sarjoja, joissa käsitellään naisia esim. Yksittäistapaus. Onko siinä jotain kauheaa, jos joskus on myös sarjoja joissa käsitellään vain miehiä? Eihän kukaan ole missään väittänyt, että syrjäytyneitä naisia ei ole, mutta tässä dokumentissa nyt vaan käsiteltiin miesnäkökulmaa asiasta.
Ah, niinpä niin miesten ongelmat on akuutteja, naisten ei. Edelleen syrjäytyneitä naisia on paljon, mutta joita ei tunnisteta tilastoissa syrjäytyneiksi. Sullakin väärä luulo, jos luulet syrjäytyneitä naisia olevan vähän. Enkä ymmärrä miksi tästä tehdään sukupuolikysymys, syrjäytymisen syyt molemmilla sukupuolilla on aika samoja. Kiusaamista ja huonoja kotiloja. Naisia syrjitään vieläpä työelämässä koska voivat tulla raskaaksi. Ja tyttöjen rai skaukset ja hyväk sikäytöt johtaa itsetuhoisuuteen ja syrjäytymiseen. Monet naiset joutuu se ksikaupan kohteeksi, ilmiö jota ei tunnisteta syrjäytymisessä koska on muka ihmiskontakteja.
Miksei voisi kerrankin tehdä vaan syrjäytyneistä dokkareita, niistä naisistakin. Ja puhua. Miksi syrjäytyneet miehet ovat tärkeämpia kuin syrjäytyneet naiset? Ja kas näin nähdään kuinka naiset on näkymättömiä eikä niin väliä koska keskitytään nyt miehiin(kuten aina on tehty).
Mites kun dokumentissa oli pelkkiä nuoria niin eikö se syrji myös vanhempia ihmisiä? Miksei ollut yhtään keski-ikäistä tai eläkeikäistä syrjäytynyttä?
Henri on yli 30.
Eli nuori. 33-vuotias ei ole keski-ikäinen.
Onko 30-vuotias nuori? :D :D :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, liian monen taustalla kiusaamiskokemukset, joista syrjäytyminen alkanut. Kuinkahan kalliiksi kiusaajien tekemiset yhteiskunnalle tulevatkaan, mutta silti siihen suhtaudutaan usein kuin se olisi kiusattujen syy tyyliin ”miksi olet tuollainen, mikset ole toisenlainen?” Eli ts. Lauma sielu, kälättäjä kälättäjien joukossa.
Suomessa on edelleen sellainen spartalainen suhtautuminen, että odotetaan lasten jotenkin vain karaistuvan. Kouluissa ei edelleenkään edes kiinnitetä huomiota ryhmähengen luomiseen ja siihen että kaikki ovat mukana. Lapset saa ryhmäytyä miten haluavat ja kun joku jää ulkopuolelle, sille vain levitellään käsiä että ei voi mittään. Oikeasti tuolle voi ja paljon ja se on opettajien keskeinen tehtävä saada lapset toimimaan yhdessä.
Nykyopettajista harvasta on johonkin. Harvoilla auktoriteettia ja munaa puuttua. Karismasta puhumattakaan.
Kiusaaminen olisi kitketty ajat sitten jos olisi pikkasenkin maalaisjärkeä ja pelisilmää ja ennen kaikkea aidosti välittettäisiin miten oppilailla menee.
Vai puuttuu niiltä auktoriteettia - totta kai puuttuu, kun viime vuosikymmenet on sitä urakalla riisuttu, eikä sitä oikein saisikaan olla.
Vai puuttuu munaa - no totta kai puuttuu, miehiä ei kiinnosta tämäkään tai mikään mikä liittyy lapsiin, vanhuksiin tai sairaisiin. Siitä kun ei makseta tarpeeksi.
Vai karismasta puhumattakaan - miksi opettajilla pitäisi olla karismaa tai ylipäänsä kellään - mikä ihmeen vaatimus se on? Ei karismaa opeteta missään, se ei näy cv:ssä eikä opinnäytetöissä. Karismaa omaa n. promille koko väestöstä ja tästä promillestako vielä pitäisi löytyä opettajat tähän maahan?
Mutta tämä kiteyttääkin koko opettajista käytävän keskustelun - kun ei löydy jotain ihmeellistä 'auktoriteettia' tai 'munaa' tai 'karismaa', niin sitten ei tartte opettajaa kuunnella, totella tai ylipäätään kunnioittaa. Kun ei edes ole karismaa. Kun ovat vain ihan työtään tekeviä taviksia vaan.
Niin että eipä ihme, ettei penskatkaan osaa arvostaa opettajiaan tai koulujaan tai ylipäänsä mitään. Kun kaikki on niin karismatonta. Missä on mun elämykset? Miss on mun elämää suuremmat jutut? Miss on mun vanhat sielut ja jumalattoman karismaattiset narsistit? Mä en tyydy taviksiin ja tavallisuuteen, nih.
Tässä viestissää koulun ongelmat oli hyvin sanottuna pähkinänkuoressa: kiittämättömät kersat ja heidän lapsen tasolle jääneet vanhempansa. En toki kuitenkaan yleistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettele sitä, että miksi 100% näistä dokumenttisarjan tapauksista on MIEHIÄ? Eikö ole syrjäytyneitä naisia?
Dokumentissa esiintyy vain miehiä, koska dokumentti nimen omaan käsittelee yrjäytyneitä miehiä. Vai ovatko miehet muuttuneet naisiksi tässä nyky-yhteiskunnassa?
Olihan tuo dokumentti nyt ihan järkyttävää katsottavaa tällaiselle tavalliselle lautalaiselle. Elämässä täytyy kyllä tapahtua paljon negatiivista, että pääsee tuohon tilaan. Mutta toisaalta, kun tarpeeksi maialma rankaisee mitä tahansa teitkin, niin lopulta lakkaa vain yrittämästä enää. Näitä kavereita oli kiusattu rankasti pitkän ajan ja yhdellä oli läheisemmät perheenjäsenet kuolleet. Lakaisee kyllä pöydän alle kenet tahansa tuollainen tapahtumaketju.
Hyvä dokumenttisarja kaikenkaikkiaan. Mukavaa, että näytetään sitä elämän todellisuuttakin, eikä aina pidetä niitä ruusunvärisiä laseja päässä vaikka väkisin. Tuota se elämä voi olla halusi sitä tai ei.
Niin mutta tämä juuri on ongelma. Kaikkialla vaan puhutaan syrjäytyneistä miehistä ja tehdään dokkareita. On syrjäytyneitä naisia. Paljonkin mutta edelleen naisten syrjäytymistä ei tunnisteta eikä tunnusteta. Miesten mielestä naisilla on asiat hyvin, koska he voi saada aina munaa. Eikä saa eikä se munan puute ole se ongelma vaan yksinäisyys ja monissa tapauksissa on hyväksikäytetty joten ei luota ihmisiin. Plys samat syyt kuin miehillä. Ja naisiakin kiusataan koulussa.
Tuolta areenasta löytyy useita sarjoja, joissa käsitellään naisia esim. Yksittäistapaus. Onko siinä jotain kauheaa, jos joskus on myös sarjoja joissa käsitellään vain miehiä? Eihän kukaan ole missään väittänyt, että syrjäytyneitä naisia ei ole, mutta tässä dokumentissa nyt vaan käsiteltiin miesnäkökulmaa asiasta.
Ah, niinpä niin miesten ongelmat on akuutteja, naisten ei. Edelleen syrjäytyneitä naisia on paljon, mutta joita ei tunnisteta tilastoissa syrjäytyneiksi. Sullakin väärä luulo, jos luulet syrjäytyneitä naisia olevan vähän. Enkä ymmärrä miksi tästä tehdään sukupuolikysymys, syrjäytymisen syyt molemmilla sukupuolilla on aika samoja. Kiusaamista ja huonoja kotiloja. Naisia syrjitään vieläpä työelämässä koska voivat tulla raskaaksi. Ja tyttöjen rai skaukset ja hyväk sikäytöt johtaa itsetuhoisuuteen ja syrjäytymiseen. Monet naiset joutuu se ksikaupan kohteeksi, ilmiö jota ei tunnisteta syrjäytymisessä koska on muka ihmiskontakteja.
Miksei voisi kerrankin tehdä vaan syrjäytyneistä dokkareita, niistä naisistakin. Ja puhua. Miksi syrjäytyneet miehet ovat tärkeämpia kuin syrjäytyneet naiset? Ja kas näin nähdään kuinka naiset on näkymättömiä eikä niin väliä koska keskitytään nyt miehiin(kuten aina on tehty).
Mites kun dokumentissa oli pelkkiä nuoria niin eikö se syrji myös vanhempia ihmisiä? Miksei ollut yhtään keski-ikäistä tai eläkeikäistä syrjäytynyttä?
Henri on yli 30.
Eli nuori. 33-vuotias ei ole keski-ikäinen.
Onko 30-vuotias nuori? :D :D :D
Nuorten ikäryhmä on 18-35. Vuoden nuori taiteilijakin valitaan alle 35-vuotiaista.
Ensinnäkin tuohon ensimmäiseen viestiin pitää sanoa etten itse ainakaan kokenut näitäkään tyyppejä mitenkään pelottavina todellakaan ja minusta on oikeastaan hyvä nähdä sellaistakin elämää. Sitten vielä se, että minäkään en toisaalta ymmärrä sitä miksi joku näkee tuon neulan vaihdon jonakin pahana ja minusta sillä vaan yritetään välttää tautien leviämistä ja sitä etteivät ne neulat lojuisi pitkin puistoja. Joskus sitä apua on myös vaikeaa saada ja en usko, että kaikki päihteiden käyttäjät todellakaan saavat sitä helposti. Minullakin on tuttuja, joiden elämää ei voi kadehtia ja monet kerrat oikeasti vain joku läheinen on heidät viime hetkellä pelastanut. Siinä mielessä toivon todella, että tämä Aaronkin pysyy kuivilla.