Lue keskustelun säännöt.
Yle Areenassa dokumenttisarja syrjäytyneistä nuorista miehistä
03.02.2020 |
Aika rajua settiä
Kommentit (826)
Rakkautta on myös tukea ja kannustaa ja ohjata lasta aikuisuuteen. Antaa elmän eväät ja kantavat siivet tulevaisuuteen, ei pelkästään hoivata kuluvana päivänä. Aikuistuneella lapsella on toki oikeus kieltäytyä kuuntelemasta vanhempien neuvoja ja olla ottamatta vastaan tukea. Asennekasvatus kannattaa aloittaa jo hyvissä ajoin eikä vasta ongelmien ilmaantuessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo Patrikin äiti on kyllä varmaan osasyyllinen tuohon laiskuuteen. Tuntui vaan hössöttävän ja passaavan lastaan! Ei oo paljoa kuria pidetty? Mulle tuollainen lapsi olisi kamala asia, on äärimmäisen ylipainoinen 20 vuotiaana, ei pese lakanoita, siivoa, polttaa! No kerran viikossa käy kuntouttavassa. En tiedä sitten onko masennusta mutta ei auta kyllä tilannetta yhtään jos äiti vaan sössöttää ja antaa kaiken periksi..
Miltäköhän äidistä tuntuu, kun poikansa jakso on tullut ulos Yleltä? Kuitenkin itse vaikutti suht siistiltä ja itsestään huolehtivalta ihmiseltä jolla oli kiva koti, nyt sitten ihmiset kauhistelevat poikansa saastaisuutta ja elämäntyyliä muutenkin. Itsestä ainakin olisi hirveää, jos vaikka oma veli eläisi noin ja se näytettäisi kaikelle kansalle päiviteltäväksi.
No, lapsi on itsellinen yksilönsä ja äidillä oli elämänhallinta kunnossa. Toivottavasti lapsi tajuaisi hävetä itseään ja ryhdistäytyä, ei äiti.
Älä lyö lyötyä. Törkeätä sanoa, että vaikeassa elämäntilanteessa olevan ja traumatisoituneen pojan pitäisi hävetä itseään!
Vierailija kirjoitti:
Onko empatian vähyys ja koventunut ilmapiiri syitä syrjäytymiseen. Ennen pidettiin ihmisistä huolta, nyt jopa täällä syrjäytyneet lytätään.
Ainakin omassa suvussani huolenpito on lisääntynyt. Sata vuotta sitten isovanhemmat olivat orpoja, joita palloteltiin vastahakoisten sukulaisten nurkista toisiin. Suurten ikäluokkieni vanhempani eivät halanneet, sylitelleet tai lohdutelleet. Avain kaulassa me lapset hoidettiin itse itsemme, ei ollut mitään harrastuksiin roudaamisia jne. Nyt lapsista pidetään ihan eri tavalla huolta ja aikuisetkin opettelevat halaamaan ja puhumaan tunteista ja aroista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Ne kotityöt ja terveet elintavat opetetaan kun lapsi on vielä lapsi, aikuista ei voi enää opettaa.
Vai luuleeko joku, että poika on kotona asuessaan pessyt itse pyykkinsä ja siivonnut huoneensa? Tuskin.
Eli poika syrjäytyi koska äiti ei opettanut hänelle pyykin pesemistä? Jos noin helpolla ihminen syrjäytyisi niin meillähän olisi täällä syrjäytyneitä monta miljoonaa. Itsekään en pessyt kotona ikinä pyykkiä, mutta silti ihan normaali perheenäiti minusta tuli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo Patrikin äiti on kyllä varmaan osasyyllinen tuohon laiskuuteen. Tuntui vaan hössöttävän ja passaavan lastaan! Ei oo paljoa kuria pidetty? Mulle tuollainen lapsi olisi kamala asia, on äärimmäisen ylipainoinen 20 vuotiaana, ei pese lakanoita, siivoa, polttaa! No kerran viikossa käy kuntouttavassa. En tiedä sitten onko masennusta mutta ei auta kyllä tilannetta yhtään jos äiti vaan sössöttää ja antaa kaiken periksi..
Miltäköhän äidistä tuntuu, kun poikansa jakso on tullut ulos Yleltä? Kuitenkin itse vaikutti suht siistiltä ja itsestään huolehtivalta ihmiseltä jolla oli kiva koti, nyt sitten ihmiset kauhistelevat poikansa saastaisuutta ja elämäntyyliä muutenkin. Itsestä ainakin olisi hirveää, jos vaikka oma veli eläisi noin ja se näytettäisi kaikelle kansalle päiviteltäväksi.
No, lapsi on itsellinen yksilönsä ja äidillä oli elämänhallinta kunnossa. Toivottavasti lapsi tajuaisi hävetä itseään ja ryhdistäytyä, ei äiti.
Älä lyö lyötyä. Törkeätä sanoa, että vaikeassa elämäntilanteessa olevan ja traumatisoituneen pojan pitäisi hävetä itseään!
Itseään ei tarvitse hävetä, mutta jotain ratkaisujaan voisi hävetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo Patrikin äiti on kyllä varmaan osasyyllinen tuohon laiskuuteen. Tuntui vaan hössöttävän ja passaavan lastaan! Ei oo paljoa kuria pidetty? Mulle tuollainen lapsi olisi kamala asia, on äärimmäisen ylipainoinen 20 vuotiaana, ei pese lakanoita, siivoa, polttaa! No kerran viikossa käy kuntouttavassa. En tiedä sitten onko masennusta mutta ei auta kyllä tilannetta yhtään jos äiti vaan sössöttää ja antaa kaiken periksi..
Miltäköhän äidistä tuntuu, kun poikansa jakso on tullut ulos Yleltä? Kuitenkin itse vaikutti suht siistiltä ja itsestään huolehtivalta ihmiseltä jolla oli kiva koti, nyt sitten ihmiset kauhistelevat poikansa saastaisuutta ja elämäntyyliä muutenkin. Itsestä ainakin olisi hirveää, jos vaikka oma veli eläisi noin ja se näytettäisi kaikelle kansalle päiviteltäväksi.
No, lapsi on itsellinen yksilönsä ja äidillä oli elämänhallinta kunnossa. Toivottavasti lapsi tajuaisi hävetä itseään ja ryhdistäytyä, ei äiti.
Älä lyö lyötyä. Törkeätä sanoa, että vaikeassa elämäntilanteessa olevan ja traumatisoituneen pojan pitäisi hävetä itseään!
Itseään ei tarvitse hävetä, mutta jotain ratkaisujaan voisi hävetä.
Ai kuusivuotiaan pojan ratkaisua joutua kiusaamisen kohteeksi seuraavan kymmenen vuoden ajaksi? Mieti vähän mitä suustasi päästelet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän Juhoa, nän näyttäisi näistä ainoalta joka tulee pärjäämään elämässään. Muut laiskoja ja velttoja vetelehtijöitä , toki jollakin skitsofrenia että täysin ymmärrettävää että on työkyvytön.
Mitäpä sitä työssä käymään kun yhteiskunta hyvin elättää muutenkin.
Ennen puhuttiin peräkammarin pojista, näyttävät nämä peräkammarin pojat nykyään olevankin kaupungeissa.
Mistä tälläisiä vässyköitä tulee, eikö kotona ole kyetty neuvomaan mitään, edes siivoamaan itsensä ja asuntonsa, kun aikaahan näiltä ei puutu!!
Oletko ihan tosissasi? Jos sinun koko lapsuus ja nuoruus on mennyt rankan koulukiusaamisen uhrina ja muutenkin elämä potkinut päähän, niin sieltä suosta on aika vaikea nousta, jos on lähtenyt hakemaan helpotusta esimerkiksi päihteistä ja pelimaailmasta... Äkkiäkös sitä ihminen veltostuu, kun kokee, että millään ei ole mitään väliä.
Kokemusta on koulukiusaamisesta ihan tarpeeksi.! Juuri Juhoa sanoinkin ymmärtäväni. Vielä lähes kuusikymppisenä kärsin koulukiusaamisen aiheuttamista traumoista,mutta tämä ei ole estänyt minua hankkimasta koulutusta, työtä, perhettä jne.
Tuohon aikaan ei terapioita saati muuta apua kiusatulle tarjottu. Myöskin kotioloni olivat köyhät. Silti olen kouluttautunut, ollut ikäni työelämässä, kasvattanut akateemiset, pärjäävät lapset.!
Mutta näitä nykyajan nuoria lorvieläkeläisiä en ymmärrä!
Sinä olet eri sukupolvea kuin nämä nuoret miehet.
Kun nuorena opiskelit ja kävit töissä, myös yhteiskunta oli erilainen. Lähes kaikki otettiin mukaan yhteiskuntaan ja ei ollut yleistä elellä sossun tuilla. Siksi kiusattujen, masentuneiden tai muuten traumaattisen taustan omaavien ihmisten oli helpompi pärjätä elämässään.
Nykyään työnantajat ei edes ota tällaisia ihmisiä töihin, vaan he päätyvät jo nuorena eläkkeelle tai elävät muuten Kelan tuilla.
Aivan päinvastoin! Vieläpä työpaikoilla huomauteltiin PALJON enemmän mikäli huomattiin jonkun olevan vähänkään erilainen! Jopa sinkkuus oli naurun aihe, ja jokainen katsoi oikeudekseen kysellä ja arvioida miksei ole puolisoa löytynyt, tämä vain yksi esimerkki. Yksityisyyttä ei kunnioitettu siinä määrin kuin nykyään.
Olen ollut 80-luvulta asti työelämässä ja edelleen olen joten olen elänyt nuo muutosten ajat. Nykyään edes työnantajalla ei ole oikeutta kommentoida tälläisiä, lisäksi työpaikkakiusaaminen otetaan nykyään vakavasti.
Jos työpaikkakiusaaminen otetaan vakavasti, miksi sitä on silti nykyään vielä Suomessa todella paljon?
Siihen edes yritetään nykyään puuttua, ennen pidettiin normaalina että työpaikoilla sai nälviä ja kiusata, sehän oli vain uhrin " omaa syyttään" ja kiusatuksi tulemistaan piti hävetä. Siitä ei voinut puhua edes esimiehelle.
Sama meininki on kyllä edelleen monessa koulussa ja myös joissakin työpaikoissa. Nykyään asiasta edes puhutaan ja jotakin yritetään tehdä, mutta silti Suomessa on vieläkin liikaa koulu- ja työpaikkakiusaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monella miehellä ja miksi ei myös pojalla on heikko itsetunto, he ei siis tiedä tai koe olevansa miehisiä ja tämä aiheuttaa päänvaivaa monelle.
Mitä tiedän muutaman syrjäytyneen miehen joka on vain kotona juomassa kaljaa yksin ilman mitään kodin ulkopuolista elämää niin vaikuttaa ettei he löydä omaa paikkaansa tässä yhteiskunnassa sekä heillä on huono itsetunto.
Ei heitä kiusattu koulussa tai vapaa-ajalla.
Kiusaaminen pilaa monen nuoren elämän ikävä kyllä.
Ymmärrän kyllä näkemyksen sukupuolirooleista koska lähes kaikki toteuttavat sitä perinteistä sukupuoliroolia mutta se ei oikeuta kyllä kiusaamiseen jos joku päättääkin toteuttaa vastakkaisen sukupuolen sukupuoliroolia.
Toivon sydämestäni voimia syrjäytyneille.
Onhan se surullista, että sen lisäksi että jää takamatkalle niin vielä itse antautuu sille. Jos joskus myöhemmin haluaa muuttaa suuntaa, kurottavaa on vielä enemmän. Jos ei ole voimia parantaa asioita niin yrittäisi edes olla pahentamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän syrjäytymiseen on ihan helppo ratkaisu. Lopetetaan se vastikketon rahan syytäminen sinne työvieroksujille. Puolenvuoden työttömyden jälkeen alkaa vastikkeellisuus alkun joku 15- 20 tuntia viikko. jotain risusavottaa,roskienkeräämistä, koirien jätösten kerämistä yms. Kaikki voittaa yhteiskunta saa jotain vastiketta rahoille, työtön joutuu nihin sosiaalisiin tilanteisiin ja varmasti aiheuttaa myös sitä vit'tusta mikä taas johtaa hanakkuuteen parantaa sitä omaa työnhakua/ koulutusta. Mitäpidempään työttömyys jatkuu eukä työtön näytä aktivoituvan työnhakuun/ koulutukseen lisätään viikkotunteja pikkuhiljaa. Se hyysäminen pitää nyt lopettaa.
Patrikin äiti oli ihana ihminen, mutta uskon hänen tajuavan poikansa todellisuuden vasta kun näkee ohjelman televisiosta.
Minulle tuli olo, ettei hän ole ehkä ihan ymmärtänyt millaiseen ohjelmaan on päättänyt lähteä mukaan omalla naamallaan. Tai poika ei ole selittänyt ohjelman näkökulmaa selkeästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Linkki tutkimukseen! TUTKITUSTI MIEHILLÄ ON ENEMMÄN YSTÄVIÄ kuin naisilla. Ystävien määrä ei tietenkään kerro ystävyyden läheisyydestä, mutta ei ystävien pienempikään määrä kerro läheisyydestä. Tuota "naisilla on läheisemmät ystävyyssuhteet" -mantraa kyllä hoetaan, mutta en ole koskaan nähnyt yhtäkään todistetta sille.
https://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/tie…
No miten olisi vaikka väestötutkimus? Tietty asiaan vaikuttaa miehillä koomisesti se avioliitto. Miehillä kaveriverkostot tuppaavat häviämään parisuhteen aikana, minkä takia se erokin on raskaampi paikka ja suuremmalla todennäköisyydellä syrjäyttää tai aiheuttaa itsemurhia eronneelle miehelle. Kun niitä vanhoja kavereita ei sitten enää olekaan tukemassa.
HÖPÖ HÖPÖ! Linkissäsi ei missään kohtaa sanottu, että miesten ystävät häviäisivät parisuhteen aikana. Tutkitusti NAISEN ystävät ja harrastukset häviävät parisuhteessa. Miehet jatkavat samoja ystävyyssuhteita ja harrastuksia kuin sinkkunakin. Suurin osa eroista on naisen alullepanemia. Nainen ei tee aloitetta eroon, jos hänellä ei ole ystäviä. Ystävättömät naiset (heitä on PALJON) kärsivät ja kituvat huonoissa parisuhteissa.
Naiset tarjoavat miehelle henkistä tukea parisuhteessa, siksi mies voi sanoa vaimoa ystäväkseen. Naiset EIVÄT SAA henkistä tukea miehiltä, SIKSI naisten on pakko yrittää hankkia naisystäviä. Läheskään kaikki naiset eivät siinä onnistu.
No, annapa siis linkki näistä tutkimuksista. Itse vaadit minulta linkkiä ja minä annoin. Nyt on sinun vuorosi tehdä samoin pelkän mutuilun sijaan. Olet yksinkertaisesti väärässä jos luulet että naiset voivat usein olla parhaita kavereita miehille kun näin ei vain ole. Et ole selvästi ikinä itse miesten saunavuorolla ollut, puhut pelkältä mutupohjalta ja rupeat nyt uhriutumaan täällä Väestöliiton tuomista faktoista. Kuten siitä että miehet syrjäytyvät tieteellisesti tutkittuna naisia useammin ja heillä on vähemmän läheisiä ystäviä mutta enemmän mukavia tuttuja ja "kavereita."
Vierailija kirjoitti:
Ihmettele sitä, että miksi 100% näistä dokumenttisarjan tapauksista on MIEHIÄ? Eikö ole syrjäytyneitä naisia?
Dokumentissa esiintyy vain miehiä, koska dokumentti nimen omaan käsittelee yrjäytyneitä miehiä. Vai ovatko miehet muuttuneet naisiksi tässä nyky-yhteiskunnassa?
Olihan tuo dokumentti nyt ihan järkyttävää katsottavaa tällaiselle tavalliselle lautalaiselle. Elämässä täytyy kyllä tapahtua paljon negatiivista, että pääsee tuohon tilaan. Mutta toisaalta, kun tarpeeksi maialma rankaisee mitä tahansa teitkin, niin lopulta lakkaa vain yrittämästä enää. Näitä kavereita oli kiusattu rankasti pitkän ajan ja yhdellä oli läheisemmät perheenjäsenet kuolleet. Lakaisee kyllä pöydän alle kenet tahansa tuollainen tapahtumaketju.
Hyvä dokumenttisarja kaikenkaikkiaan. Mukavaa, että näytetään sitä elämän todellisuuttakin, eikä aina pidetä niitä ruusunvärisiä laseja päässä vaikka väkisin. Tuota se elämä voi olla halusi sitä tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fiksun oloisia miehiä. Toivottavasti saavat elämänsä kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko empatian vähyys ja koventunut ilmapiiri syitä syrjäytymiseen. Ennen pidettiin ihmisistä huolta, nyt jopa täällä syrjäytyneet lytätään.
Ainakin omassa suvussani huolenpito on lisääntynyt. Sata vuotta sitten isovanhemmat olivat orpoja, joita palloteltiin vastahakoisten sukulaisten nurkista toisiin. Suurten ikäluokkieni vanhempani eivät halanneet, sylitelleet tai lohdutelleet. Avain kaulassa me lapset hoidettiin itse itsemme, ei ollut mitään harrastuksiin roudaamisia jne. Nyt lapsista pidetään ihan eri tavalla huolta ja aikuisetkin opettelevat halaamaan ja puhumaan tunteista ja aroista asioista.
Niin, monet kyllä pitävät huolta omasta perheestään ja suvustaan, mutta entä vieraat ihmiset? Kuka heistä pitää huolta jos perhettä, sukua tai muita läheisiä ihmisiä ei ole? Nämä yksinäiset ihmiset myös varmasti syrjäytyvät helpommin.
Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa siitä, että empatian vähyys ja koventunut ilmapiiri Suomessa on varmasti ainakin yksi selittävä tekijä syrjäytymiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo Patrikin äiti on kyllä varmaan osasyyllinen tuohon laiskuuteen. Tuntui vaan hössöttävän ja passaavan lastaan! Ei oo paljoa kuria pidetty? Mulle tuollainen lapsi olisi kamala asia, on äärimmäisen ylipainoinen 20 vuotiaana, ei pese lakanoita, siivoa, polttaa! No kerran viikossa käy kuntouttavassa. En tiedä sitten onko masennusta mutta ei auta kyllä tilannetta yhtään jos äiti vaan sössöttää ja antaa kaiken periksi..
Tuskin kukaan haluaa, että omalle lapselle noin käy? Ehkäpä äiti ei näe enää mitään vaihtoehtoja kun muuten poika ei varmaan olisi missään yhteyksissä jos äiti rupeaisi patistelemaan liikaa. Ja kyllähän se äiti yritti saada poikaa mukaan kauppaan, mutta sinnekään hän ei selvästi olisi halunnut lähteä. Jotain draamaa hänen elämässään on täytynyt olla, kun on noin huonosti asiat.
Itse olen syrjäytynyt nainen ja en ole edes väleissä vanhempieni kanssa, he eivät halua kuulla minusta. Lapsuuskin oli jatkuvaa kaltoinkohtelua. Antaisin mitä vaan jos saisin tuollaisen äidin hössöttämään ympärilleni. Selvästi hän poikaansa rakasti.
Rajatkin ovat rakkautta. Mahdollistaminen ei ole palvelus kenellekään.
Mitä rajoja äiti voi laittaa aikuiselle pojalleen? Ihan itse poika kävi ruokansa ja juomansa ilmeisesti ostamassa, että ei äiti sille oikein mitään voi.
Ei kukaan oikeasti syrjäydy sen takia, että äiti olisi passannut lapsena. Enkä siis tiedä oliko tässä tapauksessa edes niin. Kyllä siihen tarvitaan paljon enemmän. Jotain traumaattista hän on kokenut ja selvästi myös sairastaa syömishäiriötä. Toki hän ei halunnut totuutta kertoa tai ei edes myönnä sitä itselleen.
Kukaan ei sanonutkaan että se olisi ainoa syy miksi Patrik olisi syrjäytynyt, se on ollut varmasti osatekijä syrjäytymisessä. Ollut jo huonot kortit sitten äiti on vaan antanut pojan mädäntyä pelituolillaan. P ei vaikuttanut täysin toivonsa menettäneeltä vaan asenne oli aika välinpitämätön ja ylimielinen. "menen töihin vasta jos rahat ei riitä", "miksei saa tehdä sitä mitä haluaa" eli pelata elämänsä ohi? Np moni muukin tykkää huvituksista ja herkuista mut ei niitä 24/7 harrasteta.
Olen katsonut vasta kolme ensimmäistä jaksoa. Minusta Patrik oli ainoa, joka ei valittanut elämätilannettaan. Päinvastoin hän vaikutti hyvin tyytyväiseltä elämäänsä. Sanoi siivoavansa itse sitten, kun häntä itseään alkaa sotku ärsyttämään. Ei halunnut päästää äitiään hakemaan, koska edellisellä kerralla äiti oli tarttunut moppiin ja alkanut siivota. Vei pyykkinsä äidilleen pestäväksi joo, mutta äitinsähän pyysikin tätä.
Mikä tässä ihmisiä niin paljon ärsyttää? Sekö, että joku elää eri tavalla kuin ihmiset keskimäärin ja on vieläpä tyytyväinen elämäänsä? Ymmärrän kyllä, että vapaaehtoinen veronmaksajien rahoilla eläminen ärsyttää meitä veronmaksajia, mutta eikö kuitenkin ensisijaisesti olisi kaikkien kannalta järkevintä työllistää ne lukuisat ihmiset, jotka haluavat työllistyä? Ja miettiä vasta sen jälkeen, mitä pitäisi tehdä Patrikin tapaisille ihmisille, jotka tyytyvät vähään ja ovat ihan mielellään poissa yhteiskunnan oravanpyörästä?
Vierailija kirjoitti:
Tähän syrjäytymiseen on ihan helppo ratkaisu. Lopetetaan se vastikketon rahan syytäminen sinne työvieroksujille. Puolenvuoden työttömyden jälkeen alkaa vastikkeellisuus alkun joku 15- 20 tuntia viikko. jotain risusavottaa,roskienkeräämistä, koirien jätösten kerämistä yms. Kaikki voittaa yhteiskunta saa jotain vastiketta rahoille, työtön joutuu nihin sosiaalisiin tilanteisiin ja varmasti aiheuttaa myös sitä vit'tusta mikä taas johtaa hanakkuuteen parantaa sitä omaa työnhakua/ koulutusta. Mitäpidempään työttömyys jatkuu eukä työtön näytä aktivoituvan työnhakuun/ koulutukseen lisätään viikkotunteja pikkuhiljaa. Se hyysäminen pitää nyt lopettaa.
Ihan hyvä idea muuten, mutta siitä työstä pitäisi maksaa myös asianmukaista palkkaa. Niin tehdään muillekin aikuisille, jotka käyvät töissä.
Ja mitä tehdään esim. sairaille ja työkyvyttömille? Ei tukia voi muutenkaan lopettaa, iso osa ihmisistä oikeasti tarvitsee ne tuet.
Jos noiltakin pojilta olisi oikeasti vaadittu omien asioiden hoitamista, niin pojat olisivat oppineet. Ei se (oletettu) trauma ketään estä aikuisena elämästä aikuisen elämää.
Tuo on lopputulos, kun paapotaan ja tehdään puolesta. Annetaan 'poikien olla poikia', lopputuloksena että pojista ei koskaan kasva miehiä.
Siihen edes yritetään nykyään puuttua, ennen pidettiin normaalina että työpaikoilla sai nälviä ja kiusata, sehän oli vain uhrin " omaa syyttään" ja kiusatuksi tulemistaan piti hävetä. Siitä ei voinut puhua edes esimiehelle.