Poikaystävä ei suostu ostamaan toivomaani syntymäpäivälahjaa. Onko mies nyt yksinkertaisesti itsekäs vai mitä tämä on?
Täytän 30 vuotta kuun lopussa ja tämän ainoan kerran esitin nätisti toiveen että haluaisin lahjaksi 100 euron lompakon mitä olen toivonut pitkään. Lompakko on tarjouksessa joten voin itsekin ostaa mutta eihän se ole sama asia. Poikaystävä ei ole koskaan tuonut ruusuja hyvässä hengessä vaan kerran lepytteli kun oli riitaa rahasta. Joululahjaksi osti viiden euron alepokkarin ja yhdessä ostettiin elektroniikkaa. Käy kateeksi ja olen surullinen kun ystävien miehet ostelevat kukkia, muistavat ystävänpäivänä ja syntymäpäivänä jne. mutta minä en saa mitään. Miehen kommentti lompakkotoiveeseen oli että ei ole syytä ostaa turhaketta, rahat voi käyttää yhteiseen hyvään.. mutta kun sitä ei koskeen tule. Miehen mielestä minun pitäisi itse maksaa ja järjestää syntymäpäiväjuhlat, joihin saan kutsua muutaman naispuolisen ystävän ja mies kutsuu 10 hengen jätkäporukan mutta eihän tämä "yhteinen hyvä" ole oikein. Olemme molemmat töissä ja tienaamme omat rahat eikä yhteistä käyttötiliä ole. Olenko lapsellinen vai onko mies vain ilkeä ja pihi?
Kommentit (283)
Sanotaan näin, että aika huonot olosuhteet täytyy olla miehellä, jos vuosikymmentä varten ei viitsi venyä sataan euroon. Heikossa tilanteessa ymmärrän ketä tahansa, että ei ole varaa ostaa... mitään. Ei tämä tapaus kuulosta kuitenkaan siltä.
Olen huolestunut näistä naisista jotka ostattavat miesystävillään kalliita lahjoja itselleen. Osta itse omat kalliit ja merkkilahjas, ei toisten niitä tarvi ostaa. Edullisempia hyviä lompakoitakin on.
ostelet hänelle varmaan myös kalliita lahjoja ihan vain hänen ilokseen?
Vai oisko se antaminen sittenkin vain yksipuolista...
Mies on luonnevikainen. Niin oli myös mun ex. Se osteli kaikille muille lahjoja, paitsi ei mulle. Siinä oli kuulemma lahjaa tarpeeksi, että sain olla sen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Olen huolestunut näistä naisista jotka ostattavat miesystävillään kalliita lahjoja itselleen. Osta itse omat kalliit ja merkkilahjas, ei toisten niitä tarvi ostaa. Edullisempia hyviä lompakoitakin on.
Äitikin nauroi räkäsesti tommoselle tarinalle ja sanoi että moinen ei sunua rakasta vain noita lahjoja. Ja että kuuluisi dumpata tommoset lahjoja vaatovat.
Ap ei ole tainnut kertoa mitään positiivista puolta tuosta miehestä. Ja lisänä tuo että ei halua lapsia mutta ap haluaa.
Ei kait tuossa kannata hirveästi miettiä mitä tekee. Lähinnä kysymys on eroaako ennen synttäreitä vai vasta sen jälkeen? Eli apn tilanteessa lopettaisin seksin heti ettei vaan tule raskaaksi koska tuon miehen kanssa ei todellakaan kannata lisääntyä. Ja toisena hoitaisin eron.
Tuossa iässä ei naisen kannata jäädä kuluttamaan hedelmällistä aikaa mieheen josta ei ole isäksi eikä oikein edes puolisoksi.279
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt perhettä ainakaan perusta hänen kanssa
Sekin on iso ongelma jonka takia olen miettinyt eroa. Mies ei halua lapsia vaikka seurustelun alussa sanoi haluavansa ja minä haluan perheen ja naimisiin.
Itsekkyys miehessä on kamalaa, mutta tämä on kyllä erityisen hyvä syy lähteä suhteesta!!! Usko kun sanon, että hänen kanssaan ei lapsia ikinä tule ja sinä jäät lapsettomaksi ja tulet siksi katkeraksi ja alat halveksua miestä. ja itseäsi.
Itse jäin lapsettomaksi, koska mies empi ja jossitteli. Suru on suuri ja olen todella katkera. Olin niin typerä kun jäin.
Oikeasti. Nyt eroat. Et tuommoisessa mitään menetä.
Mulla tulee aina eksä mieleen näistä ketjuista. (Viimeisimmät se riehumalla leikkivä isä ja nyt tämä.) Ero oli elämäni parhaimpia päätöksiä ja nykyään on ihana, välittävä ja hyvä mies.
Tuo mies tuskin tulee koskaan muuttumaan, vaikka mitä temppuja yrittäisit opettaa. Kyllähän tuollaisessa suhteessa pystyy elämään, mutta mitä se oikeastaan antaa sinulle? Onko se sen arvoista? Olisitko onnellisempi yksin? Saati sitten jonkun toisenlaisen miehen kannsa?
Eipä taida olla mitään syytä jatkaa suhdetta. Kysy aapee ystäviltäsi ta perheeltäsi. Lähimmät näkee kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Sitä vaan tässä pohtii, että miten se 100 € lompakko tuo onnen.. sitten kun sen on saanut, on hetken kivaa ja kohta halutaan 500 € laukkua ja sitten 700 € kenkiä ja sitten 1000 € korua jne.
Minä olen nainen jota ei materia juurikaan kiinnosta. Viimeksi toivoin kyllä kallista lahjaa eli moottorisahaa mutta kun se olisi kannattanut jokatapauksessa ostaa niin miksei sitten synttärilahjaksi. Minulla ei ole käsilaukkua, käytän samaa puhelinta jopa 8 vuotta jne. Vaatteita ostan vain tarpeeseen ja käytän samoja vaatteita kauan jne.
Mutta tuohon lainaamani henkilöön verrattuna ymmärrän että ihmiset kokevat asioita eritavoin. Moni mies pitää uutta käsilaukkua turhana mutta tottakai hänen pitää saada uusi tonnin puhelin vaikka entinenkin toimii mutta kun se uusi puhelin on niin hieno. Eli ei ymmärretä että toinen ihminen arvostaa enemmän lompakkoa/käsilaukkua ja toinen sitten vaikka uutta virveliä/puhelinta.
Ja mitä tulee siihen että lompakon jälkeen halutaan kallis laukku jne. Tuolla logiikalla ei kannattaisi ostaa edes 5 pokkaria kun sitten varmasti halutaan jotain kalliimpaa... yksi satasen lompakko vuosien suhteessa ei todellakaan ole kohtuutonta.
Mutta tässä keskustelussa näkyy taas hyvin monet (oletettavasti miehet) jotka omasta mielestään kykenevät päättämään kaikkien muiden puolesta mitä nämä haluavat ja mitä on järkevä ostaa (vain niitä asioita joista he pitävät). Ja kuten aloittajan viestissä oli niin syntyärijuhlat kuuluu apn maksaa mutta suurin osa vieraista olisi miehen kavereita jotta MIEHELLÄ olisi varmasti mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen huolestunut näistä naisista jotka ostattavat miesystävillään kalliita lahjoja itselleen. Osta itse omat kalliit ja merkkilahjas, ei toisten niitä tarvi ostaa. Edullisempia hyviä lompakoitakin on.
V2001 ostin itselleni prismasta lompakon,maksoi noin kahdeksan euroa! Kulunut se mokka jo on,mutta rahat pitää sisällään ja kortit.
Miks ostaa satasen lompakkoa,ihan sulaa hulluutta.
Ei semmoisella ole mitään merkitystä parisuhteessa. Ole onnellinen siitä mitä saat yllätyksenä.
No ei tietenkään saivareista :D heh
Hyvä trollaus, mutta meni pilalle tuosta "10 hengen jätkäporukasta".
Pihi mies. Hyi olkoon. Olin joskus pitkään tuollaisen kanssa ja tajusin väläyksenä kerran millaista meidän tulevaisuus olisi jos tekisin lapsia. Minä olisi superköyhänä lapsen kanssa kotiäitinä kun mies ostelisi itselleen kaikenlaista. Ei puhettakaan, että hän olisi luopunut jostain omastaan, urastaan, rahoistaan, ajastaan. Hyihyihyi. Niskavillat pystyssä jätin hänet ja vaihdoin parempaan. Nyt on perhe ja tasavertainen suhde. Molemmat ilahduttaa toisiaan pienillä rakkauden osoituksilla, minä ostan lahjoja hänelle ja hän minulle.
Ap, mieti mitä haluat. Jos pystyt tyytymään kumppaniin, joka ei halua antaa sinulle ikinä mitään, niin sitten sinun täytyy vain säätää itsesi sietämään tuollaista. Jos taas et, niin lopeta suhde, koska häntä sinä et voi muuttaa toiveidesi mukaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Otsikon perusteella ajattelin, että ehkä mies on jo hankkinut jotain, eikä siksi lämpene omalle ehdotuksellesi. Oma mieheni saattaisi myös teeskennellä, ettei osta toivomaani juttua, mutta hankkii sen salaa, että yllättyisin sittenkin iloisesti.
Mutta itse tekstin perusteella on pakko sanoa, että miehesi taitaakin olla vain itsekäs p*ska, joka ajattelee toisen onnen ja ilon olevan häneltä pois.
Varmuudella voin sanoa että mies on korkeintaan hankkinut juomista itselleen ja jätkilleen. Joulukuussa kävimme ulkona syömässä ja tarjoilija kysyi maksaako mies molemmat, mies töksäytti ettei koskaan maksa koska tyttöystävä tienaa omat rahansa. Olisittepa nähneet tarjoilijan järkytyksen kun tämä toi kaksi erillistä laskua.
Vierailija kirjoitti:
Kouluta se paremmin! Mun mies oli samanlainen, mutta ei ole enää. Olemme olleet kauan yhdessä. Jos ei suostu ostamaan lompakkoa, pyydä pihiltä jotain halvempaa. Ja kun saat sen,ole NIIN iloinen. Muista kehua miten ihana mies hän on ja tällä tavalla pääset kohti tavoitteitasi...minun mies on todella pihi,johtuen niukasta lapsuudesta. Olen saanut sen opetettua niin, että saan melkein mitä haluan. Toki otan hänetkin aina mukaan, vaikkapa öljyhierontaan. Hän ei ikinä ilman painostustani lähtisi sellaiseen tai edes lomamatkoille, vaikka niistä nauttii. Win-win...
Miksi teeskennellä? Ei minusta ole esittämään iloista jos en sitä oikeasti ole.
Vierailija kirjoitti:
Teillä molemmilla, miehellä sekä sinulla, on oikeus mielipiteisiinne. Jos ette näe mitään syytä miellyttää toisianne tai jos teillä on eri käsitykset toistenne miellyttämisestä, niin erotkaa tai keskustelkaa.
En kyllä itsekään ostaisi sadan euron(!) lompakkoa. Ostaisin sillä museokortin ja illallisen.
Miksi et ostaisi rakkaallesi lahjaksi sadan euron tarjouksessa olevaa lompakkoa? Ostaisit itsellesi museokortin ja illallisen? Miksi ihmeessä?
Tiedät itsekseen n vastauksen, et vain halua sitä myöntää. Tuo tyyppi ei ole sinulle oikea. Hän on ilkeä, itsekäs, pihi ja selvästi nauttii päästessään pahoittamaan mielesi. Eikä välitä susta pätkääkään.
Älä jää juonoon suhteeseen pilaamaan elämääsi. Mieti sitäkin että jäämällä huonoon suhteeseen estät hyviä asioita tapahtumasta elämässäsi.
Näin sanoisin ellei tämäkin tarina olisi keksitty.
Mies ei hassaa rahojaan naislapseen = mies ei rakasta.
Suomalainen nainen rakastaa ainoastaan itseään, rahaa ja materiaa.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan miehellä on jotain hyviäkin puolia, jos kerran yhdessä olette. Kaikkea haluamaasi et voi saada. Jos sen lompakon haluat, niin osta itse. Turha hakata sen kanssa päätä seinään.
Mies on ahkera, hyvässä työssä ja asumme unelmakodissa sijoitusasunnossa. Miehen veli ja vanhemmat ovat mukavia. En osta lompakkoa itse koska ei se ole sama asia.
Kysy siltä miten se haluaa sua ilahduttaa syntymäpäivänä?