Hyvät survivalistit ja preppaajat! Jaetaanko parhaat vinkit tähän.

Taas noita ryöstelyllä uhkailijoita. Kuoleminen olisi paljon pienempi harmitus kuin se etten voisi olla kärpäsenä katossa kun tuollainen jengi haravoisi läpi meikäläisen puutarhan punajuuria tyyliin töh täh missä täällä on sitä ruokaa, wööö mikä tää on, ööö miten näitä kasvatetaan. 🤣

Vierailija kirjoitti:

Reservin Joulupukki kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi sairastuu tai minä itse, niin voiko siinä tilanteessa lähteä lääkäriin, vaikka pitäisi olla jossain suojassa? Entä mistä hän lääkkeet? Onko joku apteekki auki?

Hyvin tapauskohtaisia kysymyksiä. Riippuu niin sijainnistasi, kuin päällä olevasta tilanteesta.

Jos ulkona on täydet sotatoimet meneillään ja murkulaa tippuu niskaan, ei peruspalvelut todellakaan ole varmanpäälle turvattuja, eikä ulos kannata mennä kuin vihoviimeisellä hetkellä.

Jos taas kyseessä on jokin muu, pienempi poikkeustilanne, kuten luonnonmullistuksen aiheuttama sähkökatko ja eristys, niin tuolloin tietenkin käytetään kaikki mahdolliset selviytymiskeinot hyväksi ja koetetaan muodostaa yhteys muuhun maailmaan piakkoin. Siis ilman puhelinta tai internettiä.

Tässä itääkin juuri tämän keskustelun ydin: valmistautuminen ja kotivara. Preparaatio sellaiseen hetkeen kun et voi vain astella paikalliseen liikeyritykseen ja korttia vinguttamalla napata ostoskassillisen elintarvikkeita. Samaan hengenvetoon kannattaa miettiä omien toimien riskit niin itsellesi kuin muille; levitänkö mahdollisesti vaarallista tautia jos nyt lähden jalkautumaan ulos, kuinka monta kilometriä joudut kenties talsimaan ulkoilmassa ennen kuin mitään apua on käsillä, entä jos en palaakkaan reissultani takaisin hengissä... jne.

Intin käyneet ja metsässä samoilevat suomalaiset pärjännevät jo aika pitkälle. Sitten taas nuorempi Kehä-3 citykidit saattavatkin olla sormi suussa kun iPhone ei tarjoakkaan vastauksia eikä 24/7 viihdykettä, ja pitäisi itse jaksaa fyysisesti kulkea ja kantaa kuormaa + kehittää luovia ratkaisuja vähästä. Kun yhteiskunta on romahtamispisteessä, oikeasti old-school ja alkukantaiset menetelmät pääsevät taas arvoonsa.

Mutta mitä tekisit tilanteessa, jossa lapsi saa (epileptisiä) kohtauksia, tai menettää tajuntansa mahdollisen diabeteksen vuoksi, tai huutaa tuskasta (umpisuoli?)? Ei tuollaisiin asioihin pysty varaamaan lääkkeitä kotiin, ellei ole jo varmiiksi diagnoosia. Umpparin hoitoon käytettäviä antibioottejakaan tuskin on ihan kotioloihin saatavilla, kyllä ne antibiootit nykyään ovat aika mikrobispesifejä.

Jos lapsi (tai kuka vaan) sairastuu yllättäen tuntemattomaan sairauteen, niin tietysti viedään lääkäriin heti kun se vain on mahdollista/turvallista. Hyvällä tuurilla lähellä on joku jolla on ammattitaitoa ja välineitä antaa ensihoitoa. Mutta ei se pahitteeksi ole jos kotoa löytyy valmiiksi peruslääkkeitä esim. kipuun, tulehdukseen, kuumeeseen ja allergiaan. Mitään antibiootteja ja muita reseptilääkkeitä ei pidä antaa jos ei edes tiedä mikä sairaus on kyseessä.

Kurjaa sanoa tämä, mutta Suomessa on jo nyt tilanteita joissa ihmisiä kuolee sairauskohtauksiin, koska ehdointahdoin haluavat asua korvessa, eikä yhteiskunnalla ole taloudellisesti mahdollista ylläpitää sairaalaa kaikilla hienouksilla kätevän matkan päässä sille yhdelle tai parille ihmiselle, joten ambulanssin tulo tai omin keinoin sairaalaan matkaaminen kestää liian kauan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reservin Joulupukki kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi sairastuu tai minä itse, niin voiko siinä tilanteessa lähteä lääkäriin, vaikka pitäisi olla jossain suojassa? Entä mistä hän lääkkeet? Onko joku apteekki auki?

Hyvin tapauskohtaisia kysymyksiä. Riippuu niin sijainnistasi, kuin päällä olevasta tilanteesta.

Jos ulkona on täydet sotatoimet meneillään ja murkulaa tippuu niskaan, ei peruspalvelut todellakaan ole varmanpäälle turvattuja, eikä ulos kannata mennä kuin vihoviimeisellä hetkellä.

Jos taas kyseessä on jokin muu, pienempi poikkeustilanne, kuten luonnonmullistuksen aiheuttama sähkökatko ja eristys, niin tuolloin tietenkin käytetään kaikki mahdolliset selviytymiskeinot hyväksi ja koetetaan muodostaa yhteys muuhun maailmaan piakkoin. Siis ilman puhelinta tai internettiä.

Tässä itääkin juuri tämän keskustelun ydin: valmistautuminen ja kotivara. Preparaatio sellaiseen hetkeen kun et voi vain astella paikalliseen liikeyritykseen ja korttia vinguttamalla napata ostoskassillisen elintarvikkeita. Samaan hengenvetoon kannattaa miettiä omien toimien riskit niin itsellesi kuin muille; levitänkö mahdollisesti vaarallista tautia jos nyt lähden jalkautumaan ulos, kuinka monta kilometriä joudut kenties talsimaan ulkoilmassa ennen kuin mitään apua on käsillä, entä jos en palaakkaan reissultani takaisin hengissä... jne.

Intin käyneet ja metsässä samoilevat suomalaiset pärjännevät jo aika pitkälle. Sitten taas nuorempi Kehä-3 citykidit saattavatkin olla sormi suussa kun iPhone ei tarjoakkaan vastauksia eikä 24/7 viihdykettä, ja pitäisi itse jaksaa fyysisesti kulkea ja kantaa kuormaa + kehittää luovia ratkaisuja vähästä. Kun yhteiskunta on romahtamispisteessä, oikeasti old-school ja alkukantaiset menetelmät pääsevät taas arvoonsa.

Mutta mitä tekisit tilanteessa, jossa lapsi saa (epileptisiä) kohtauksia, tai menettää tajuntansa mahdollisen diabeteksen vuoksi, tai huutaa tuskasta (umpisuoli?)? Ei tuollaisiin asioihin pysty varaamaan lääkkeitä kotiin, ellei ole jo varmiiksi diagnoosia. Umpparin hoitoon käytettäviä antibioottejakaan tuskin on ihan kotioloihin saatavilla, kyllä ne antibiootit nykyään ovat aika mikrobispesifejä.

Jos lapsi (tai kuka vaan) sairastuu yllättäen tuntemattomaan sairauteen, niin tietysti viedään lääkäriin heti kun se vain on mahdollista/turvallista. Hyvällä tuurilla lähellä on joku jolla on ammattitaitoa ja välineitä antaa ensihoitoa. Mutta ei se pahitteeksi ole jos kotoa löytyy valmiiksi peruslääkkeitä esim. kipuun, tulehdukseen, kuumeeseen ja allergiaan. Mitään antibiootteja ja muita reseptilääkkeitä ei pidä antaa jos ei edes tiedä mikä sairaus on kyseessä.

Kurjaa sanoa tämä, mutta Suomessa on jo nyt tilanteita joissa ihmisiä kuolee sairauskohtauksiin, koska ehdointahdoin haluavat asua korvessa, eikä yhteiskunnalla ole taloudellisesti mahdollista ylläpitää sairaalaa kaikilla hienouksilla kätevän matkan päässä sille yhdelle tai parille ihmiselle, joten ambulanssin tulo tai omin keinoin sairaalaan matkaaminen kestää liian kauan.

Suomessa kuolee paljon ihmisiä sairauskohtauksiin ihan sairaalan naapurissa, koska ovat liian itsepäisiä lähteäkseen ensiapuun/soittaakseen 112/kertoakseen vaimolleen, että rintaa puristaa. Molemmat, asuminen korvessa ja avun hakemisen viivyttely, ovat oma valinta. Osa korvessa asuvista ihmisistä ei ole tullut ajatelleeksi, että joskus voisi sairastua, ja osa sairaalan vieressä asuvista ihmisistä on sitä mieltä, että ei tää nyt mittään. Lisäksi on ne yksinasuvat, joilla ei ole ketään hakemaan apua, vaikka asuisivat keskellä Helsinkiä. Lisäksi moni vakava sairauskohtaus ylipäätään olisi estettävissä ihan yksinkertaisella asialla. Syödään niitä lääkärin määräämiä lääkkeitä siten, kuin se lääkäri on määrännyt.

(ei nyt puhuta hoitovirheistä tai medikalisaatiosta tai vanhusten ylilääkinnästä, se ei kuulu tähän)

Nyt on pakko sanoa, että häiritsee jotkut ulkomaiset videopreppaajat, joiden jokainen vinkki liittyy pelkästään rahaan, autoon tai heillä itsellä oleviin mahdollisuuksiin. Käsketään ostamaan sitä, tätä ja tuota. Ja tekemään kaikenlaista eräilyä, juoksua ja pumppausta. Pienituloiselle tai lihasongelmaiselle painajainen, kun ei ole mahdollista edes perusjuttuja hankkia tai mitään. Sillä mennään mitä on, osa voi joutua soittamaan apua. Lisäksi oikeassa tilanteessa voi joutua myös lähtemään. Mitä silloin tekee massiivisella varastolla jotain tiettyä asiaa, että rahat menisi niihin, tai jos jokin vain yksinkertaisesti puuttuu. Katsellaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reservin Joulupukki kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi sairastuu tai minä itse, niin voiko siinä tilanteessa lähteä lääkäriin, vaikka pitäisi olla jossain suojassa? Entä mistä hän lääkkeet? Onko joku apteekki auki?

Hyvin tapauskohtaisia kysymyksiä. Riippuu niin sijainnistasi, kuin päällä olevasta tilanteesta.

Jos ulkona on täydet sotatoimet meneillään ja murkulaa tippuu niskaan, ei peruspalvelut todellakaan ole varmanpäälle turvattuja, eikä ulos kannata mennä kuin vihoviimeisellä hetkellä.

Jos taas kyseessä on jokin muu, pienempi poikkeustilanne, kuten luonnonmullistuksen aiheuttama sähkökatko ja eristys, niin tuolloin tietenkin käytetään kaikki mahdolliset selviytymiskeinot hyväksi ja koetetaan muodostaa yhteys muuhun maailmaan piakkoin. Siis ilman puhelinta tai internettiä.

Tässä itääkin juuri tämän keskustelun ydin: valmistautuminen ja kotivara. Preparaatio sellaiseen hetkeen kun et voi vain astella paikalliseen liikeyritykseen ja korttia vinguttamalla napata ostoskassillisen elintarvikkeita. Samaan hengenvetoon kannattaa miettiä omien toimien riskit niin itsellesi kuin muille; levitänkö mahdollisesti vaarallista tautia jos nyt lähden jalkautumaan ulos, kuinka monta kilometriä joudut kenties talsimaan ulkoilmassa ennen kuin mitään apua on käsillä, entä jos en palaakkaan reissultani takaisin hengissä... jne.

Intin käyneet ja metsässä samoilevat suomalaiset pärjännevät jo aika pitkälle. Sitten taas nuorempi Kehä-3 citykidit saattavatkin olla sormi suussa kun iPhone ei tarjoakkaan vastauksia eikä 24/7 viihdykettä, ja pitäisi itse jaksaa fyysisesti kulkea ja kantaa kuormaa + kehittää luovia ratkaisuja vähästä. Kun yhteiskunta on romahtamispisteessä, oikeasti old-school ja alkukantaiset menetelmät pääsevät taas arvoonsa.

Mutta mitä tekisit tilanteessa, jossa lapsi saa (epileptisiä) kohtauksia, tai menettää tajuntansa mahdollisen diabeteksen vuoksi, tai huutaa tuskasta (umpisuoli?)? Ei tuollaisiin asioihin pysty varaamaan lääkkeitä kotiin, ellei ole jo varmiiksi diagnoosia. Umpparin hoitoon käytettäviä antibioottejakaan tuskin on ihan kotioloihin saatavilla, kyllä ne antibiootit nykyään ovat aika mikrobispesifejä.

Jos lapsi (tai kuka vaan) sairastuu yllättäen tuntemattomaan sairauteen, niin tietysti viedään lääkäriin heti kun se vain on mahdollista/turvallista. Hyvällä tuurilla lähellä on joku jolla on ammattitaitoa ja välineitä antaa ensihoitoa. Mutta ei se pahitteeksi ole jos kotoa löytyy valmiiksi peruslääkkeitä esim. kipuun, tulehdukseen, kuumeeseen ja allergiaan. Mitään antibiootteja ja muita reseptilääkkeitä ei pidä antaa jos ei edes tiedä mikä sairaus on kyseessä.

Kurjaa sanoa tämä, mutta Suomessa on jo nyt tilanteita joissa ihmisiä kuolee sairauskohtauksiin, koska ehdointahdoin haluavat asua korvessa, eikä yhteiskunnalla ole taloudellisesti mahdollista ylläpitää sairaalaa kaikilla hienouksilla kätevän matkan päässä sille yhdelle tai parille ihmiselle, joten ambulanssin tulo tai omin keinoin sairaalaan matkaaminen kestää liian kauan.

Suomessa kuolee paljon ihmisiä sairauskohtauksiin ihan sairaalan naapurissa, koska ovat liian itsepäisiä lähteäkseen ensiapuun/soittaakseen 112/kertoakseen vaimolleen, että rintaa puristaa. Molemmat, asuminen korvessa ja avun hakemisen viivyttely, ovat oma valinta. Osa korvessa asuvista ihmisistä ei ole tullut ajatelleeksi, että joskus voisi sairastua, ja osa sairaalan vieressä asuvista ihmisistä on sitä mieltä, että ei tää nyt mittään. Lisäksi on ne yksinasuvat, joilla ei ole ketään hakemaan apua, vaikka asuisivat keskellä Helsinkiä. Lisäksi moni vakava sairauskohtaus ylipäätään olisi estettävissä ihan yksinkertaisella asialla. Syödään niitä lääkärin määräämiä lääkkeitä siten, kuin se lääkäri on määrännyt.

(ei nyt puhuta hoitovirheistä tai medikalisaatiosta tai vanhusten ylilääkinnästä, se ei kuulu tähän)

Nyt ei puhuttu siitä jos ihminen ei itse tajua hakeutua hoitoon, vaan siitä että on tosiaan riski kärsiä kivuissa (tai jopa kuolla) jos hoitoon ei halusta ja pyrkimyksistä huolimatta pääse (ajoissa). Normaalitilanteessa tällaisen aiheuttaa usein pitkät etäisyydet, poikkeustilanteessa se voi olla vaikkapa se ettei voi nyt heti lähteä väestönsuojasta minnekään.

Mutta nämä ovat sellaisia asioita jotka kaikkien kannattaa käsitellä omassa mielessään läpi. Että sinä tai läheinen voi sairastua tai kuolla yllättäen - joskus niin että se olisi voitu käytännössä estää, mutta kaikki ei mennyt niinkuin olisi pitänyt.

Paras lääke näihin pelkoihin on se että varautuu ja opettelee esim. ensiaputaitoja. Kaikki eivät voi olla lääkäreitä, mutta se että tietää miten toimia tilanteessa ja osaa auttaa parhaansa mukaan, luo mielenrauhaa. Tietämättömyys ja toimettomuus sen sijaan johtaa helposti paniikkiin.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on pakko sanoa, että häiritsee jotkut ulkomaiset videopreppaajat, joiden jokainen vinkki liittyy pelkästään rahaan, autoon tai heillä itsellä oleviin mahdollisuuksiin. Käsketään ostamaan sitä, tätä ja tuota. Ja tekemään kaikenlaista eräilyä, juoksua ja pumppausta. Pienituloiselle tai lihasongelmaiselle painajainen, kun ei ole mahdollista edes perusjuttuja hankkia tai mitään. Sillä mennään mitä on, osa voi joutua soittamaan apua. Lisäksi oikeassa tilanteessa voi joutua myös lähtemään. Mitä silloin tekee massiivisella varastolla jotain tiettyä asiaa, että rahat menisi niihin, tai jos jokin vain yksinkertaisesti puuttuu. Katsellaan.

Eipä mitään kannatakkaan hankkia tai tehdä vain siksi että joku nettivideolla sanoi niin. Kannattaa pitää jalat maassa ja suunnitella sen mukaan mikä on oma tilanne, itselle mahdollista jne.

Suurinta osaa netin preppaajista ei edes kannata seurata tosissaan.

Mikko Hautala on viime aikoina puhunut siitä, että Suomen pitää varautua enemmän ja panostaa huoltovarmuuteen.

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009814571.html

Washingtonin-suurlähettiläs Hautala varoittelee suursodasta

Hautala on yksi harvoja ulko- ja turvallisuuspolitiikan unilukkareita, joka on varoitellut suomalaisia suursodan mahdollisuudesta. Hän sivusi asiaa muun muassa kolumnissaan Suomen Kuvalehdessä elokuun alussa.

Suurlähettiläskokouksen tauolla hän avasi suursodan termiä: kyseessä olisi tilanne, jossa sotaa käytäisiin kahdella suurella näyttämöllä.

Suursota olisi nykyisen Ukrainan sodan jatkuminen samalla kun esimerkiksi Aasiassa käynnistyisi toinen konflikti suurvaltojen välillä.

Hautala pitää suursodan todennäköisyyttä pienenä, mutta isompana kuin nolla.

Tämän toteaminen ei ole pelottelua, vaan kyse on riskistä, joka on otettava huomioon.

SUURSOTA ei Hautalan mukaan ole asia, jonka takia kannattaisi tuntea hahmotonta pelkoa, vaan tärkeintä on varautua kaikkeen.

Pitää pitää huolta pelotteesta niin kuin kohtuuden ja järjen rajoissa on mahdollista. Täytyy miettiä Suomen globaalia toimintaa, asemaa, toimitusketjuja, huoltovarmuutta ja sotilaallista kykyä. Venäjän energiariippuvuuksista on päästy irti, mutta riippuvuuksia on muuallakin.

Hautalan mukaan Suomessa on totuttu ajattelemaan alueellista, eikä globaalia kriisiä.

Tarvitaan yksi käsitteellinen taso lisää.

Suursodan ehkäisemiseksi tehdään töitä.

Hautalan mukaan Yhdysvallat panostaa nyt voimakkaasti vuoropuhelun lisäämiseen Kiinan kanssa. Se haluaa varmistaa, ettei yllätyksenä syntynyt tilanne johda hallitsemattomaan lumipalloefektiin.

Huoltovarmuuskeskus otti myös kantaa hallitusneuvotteluihin:

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/250c90ed-4aab-41ec-aa9e-eb5c44734…

Huoltovarmuuskeskus haluaa paljon lisää rahaa Taustalla huoli sodasta ja Kiinasta

HVK: Huoltovarmuuden taso on määriteltävä uudelleen.

Huoltovarmuuden taso on määriteltävä uudelleen ja nähtävä huoltovarmuus vahvemmin osana kokonaisturvallisuutta.

Näin lukee HVK:n varatoimitusjohtajan Jaakko Pekin hallitusneuvottelijoille pitämän alustuksen esityskalvoissa.

HVK:n mukaan lisäpanostusten arvioitu lisärahoitustarve 20232027 on yhteensä noin 150 miljoonaa euroa vuodessa, eli yhteensä noin 600 miljoonaa euroa.

Kyseessä olisi valtava tasokorotus.

Viime vuonna HVK:n kiinteät kulut ja poistot olivat yhteensä 94,6 miljoonaa euroa.

Lisäpanostusten avulla kasvatetaan muuttuneen turvallisuustilanteen perusteella valtion varmuusvarastoja, varmistetaan kriittistä infrastruktuuria sekä parannetaan eri sektoreiden kyvykkyyksiä huoltovarmuuden näkökulmasta, Pekin alustuksessa mainitaan.

Kolme kovaa perustelua

HVK:n mukaan toimintaympäristön muutos edellyttää, että huoltovarmuuden turvaamisen ja varautumisen tasoa on nostettava.

HVK:n perustelut kuuluvat: 1) Sotilaalliseen uhkaan varautuminen ja valtiolliseen vaikuttamiseen varautuminen. Siviiliyhteiskunnan varautuminen on huomioitava sotilaallisen varautumisen mahdollistajana ja vastinparina, 2) muut kasvaneet geopoliittiset riskit (mm. Kiina) edellyttävät strategisen tason omavaraisuutta kaikkein kriittisimmissä tuotteissa ja palveluissa ja 3) laaja-alainen varautuminen toteutettava läpi koko yhteiskunnan, niin, että huoltovarmuuden perusrakenteet ovat kunnossa.

HVK:n toiminnan rahoitus perustuu huoltovarmuusrahastoon. Rahastoon tuloutetaan fossiilisista polttoaineista perittävä huoltovarmuusmaksu. Lisäksi toimintaa rahoitetaan osinkotuloilla ja kertaluontoisilla myyntituloilla.

Viime vuonna huoltovarmuusmaksu ja osinkotulojen yhteenlaskettu kertymä oli 84,1 miljoonaa euroa. Menot ylittivät tulot, ja miinusta kertyi runsaat 10 miljoonaa euroa.

HVK:n alustuksessa muistutetaan eduskunnan 1.3.2023 hyväksymästä huoltovarmuusselonteosta. Siinä linjataan, että Suomen huoltovarmuuden riittävä taso on turvattava kaikissa olosuhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Mikko Hautala on viime aikoina puhunut siitä, että Suomen pitää varautua enemmän ja panostaa huoltovarmuuteen.

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009814571.html

Washingtonin-suurlähettiläs Hautala varoittelee suursodasta

Hautala on yksi harvoja ulko- ja turvallisuuspolitiikan unilukkareita, joka on varoitellut suomalaisia suursodan mahdollisuudesta. Hän sivusi asiaa muun muassa kolumnissaan Suomen Kuvalehdessä elokuun alussa.

Suurlähettiläskokouksen tauolla hän avasi suursodan termiä: kyseessä olisi tilanne, jossa sotaa käytäisiin kahdella suurella näyttämöllä.

Suursota olisi nykyisen Ukrainan sodan jatkuminen samalla kun esimerkiksi Aasiassa käynnistyisi toinen konflikti suurvaltojen välillä.

Hautala pitää suursodan todennäköisyyttä pienenä, mutta isompana kuin nolla.

Tämän toteaminen ei ole pelottelua, vaan kyse on riskistä, joka on otettava huomioon.

SUURSOTA ei Hautalan mukaan ole asia, jonka takia kannattaisi tuntea hahmotonta pelkoa, vaan tärkeintä on varautua kaikkeen.

Pitää pitää huolta pelotteesta niin kuin kohtuuden ja järjen rajoissa on mahdollista. Täytyy miettiä Suomen globaalia toimintaa, asemaa, toimitusketjuja, huoltovarmuutta ja sotilaallista kykyä. Venäjän energiariippuvuuksista on päästy irti, mutta riippuvuuksia on muuallakin.

Hautalan mukaan Suomessa on totuttu ajattelemaan alueellista, eikä globaalia kriisiä.

Tarvitaan yksi käsitteellinen taso lisää.

Suursodan ehkäisemiseksi tehdään töitä.

Hautalan mukaan Yhdysvallat panostaa nyt voimakkaasti vuoropuhelun lisäämiseen Kiinan kanssa. Se haluaa varmistaa, ettei yllätyksenä syntynyt tilanne johda hallitsemattomaan lumipalloefektiin.

Tuossa on siis olennaista, että varautumisessa huomioidaan globaalit kriisit. Sellaiset voivat haitata meidän huoltovarmuutta ja raaka-aineiden saatavuutta, tuotannossa eri osien saatavuutta, niin terveydenhuollossa tarvikkeidsa ja aineissa kuin ruokahuollossa tai elektroniikassa kuin monissa muissakin asioissa.

On siis vähän haastavaa yrittää äkkiseltään keksiä, miten pitää varautua, kun jos yhtäkkiä ei olekaan saatavilla jotain keskeistä ainetta, jota tarvitaan vaikka anestesiassa tai diabeteslääkkeen valmistuksessa tai osasta, jota ilman mobiilitukiasemat eivät toimi jne jne. Kun tavallinen ihminen ei edes tiedä, mikä itsestäänselvyys voi olla vaarassa jonkun globaalin kriisin takia. Kyse ei ole siis vain jostain riisin tuonnista, vaan paljon monimutkaisemmista riippuvuuksista.

Tämän vuoksi meillä Suomessa on hyvinvointiyhteiskunta jolla on mm. laajat evakuointisuunnitelmat.

Saa toki harrastella ja Petteri antaa siihen verohelpotusta.

Vierailija kirjoitti:

Tämän vuoksi meillä Suomessa on hyvinvointiyhteiskunta jolla on mm. laajat evakuointisuunnitelmat.

Saa toki harrastella ja Petteri antaa siihen verohelpotusta.

Tuollaisen globaalin kriisin (suursota tai erittäin vakava talouskriisi) kohdalla evakunoinnit eivät tule kyseeseen, eivätkä ole mitenkään edes tarpeellisia. Jos maailmanmarkkinoilta ei saa vaikkapa insuliinia ja antibiootteja, niin ei siihen auta yhtään se, että raahataan ihmiset yhteen paikkaan. Huoltovarmuuskriisissä voi olla tarpeellista keskittää tiettyjä toimintoja, vaikkapa nyt sitten sähköpulan iskiessa hätämajoittaa talven ajaksi vanhuksia hoivakodeista ja palvelutaloista suurempiin yksiköihin. Tavallinen kotitalous saa pärjätä omillaan, ehkä ylhäältä tulevien ohjeiden mukaan.

Nykyiset uhkakuvat ovat osin samoja kuin vaikkapa 70-luvulla, ja osin täysin erilaisia. Ei vielä 90-luvullakaan osattu ajatella, että esimerkiksi sähköverkon toiminta voidaan täysin sabotoida aineettomasti ilman, että ollaan millään tavalla ko. maan maankamaralla. Ei tarvita pommeja, ei voimaleikkureita, ei avaruuslasereita... Eikä silloin edes osattu ajatella, mitä jokin "tietoverkon kaatuminen" voi aiheuttaa esimerkiksi sairaanhoidolle, pankkijärjestelmälle, eläkkeiden ja tukien maksamiselle tai edes kaupassakäynnille!!

Sodankäyntikin on muuttunut, mutta edelleen sitä Ukrainassa kaivetaan juoksuhautoja, miinoitetaan peltoja ja ammutaan panssarivaunuja.

Meillä on siis niitä perinteisiä uhkia, ihan uusia tuntemattomia uhkia perinteisistä lähteistä ja sitten täysin uusia, aiemmin ihan käsittämättömiä uhkia lähteistä, joita ei koskaan ole ajateltu olevan uhkana: merenpinnan nousu, sateisuuden muutokset (hesalaiset varmaan tykkää tän päivän rankkasateista), kuivien kausien aiheuttamat maasto- ja metsäpalot, kuumuuden aiheuttamat muutostarpeet maataloustuotannossa...

(kun käytän sanaa me, tarkoitan sillä joko Suomea tai koko maapalloa kokonaisuutena)

Vierailija kirjoitti:

Iliuli hesalaiset.

Olepa hetken aikuinen ihminen ja mieti, miten kivaa ja rauhoittavaa on se, että kellarit tulvii, liikenne seisoo ja tiedät, että sama toistuu vuodesta toiseen aina vaan pahemmin ja pahemmin.

Ihmisillä on OIKEUS arvioida omaa tilannettaan omista lähtökohdistaan. Jos auto on hukkunut parkkihallissa ja pienyrittäjän varasto on kastunut myyntikelvottomaksi, niin tuskin siinä enää jaksaa miettiä, että vaikuttaako ulospäin kuinka fiksulta. Ketuttaisi tuommoinen ketä tahansa.

Isoäitini kyllä kertoi, että soda aikaa ja heti sen jälkeen kaupungeissa viljeltiin myös pihoilla ja puistoissa kasviksia ja perunaa.

Vierailija kirjoitti:

Survivalistit ja preppaajat: hankkikaa elämä tuo teidän touhu on säälittävää. Teidän joka päivä toivomaa suurkatastrofia, sotaa, ydinsotaa tai zombie-invaasiota ei koskaan tule ja sitten kaikki preppaus meni hukkaan. Näytätte vain ahdistuneilta ja vainoharhaiselta normaalin ihmisen silmään

Miten niin menee hukkaan?

Minulla on laaja ja kattava kotivara. Se kiertää koko ajan, ei minulla ole nurkissa varastoituna jotain "survival space food" säilykkeitä kolmea tonnia, vaan riisiä, josta keitän puuroa tai kokkaan risottoa, tai jauhoja, joista leivon tortillalättyjä. Minun piti tänään käydä kaupassa samalla, kun piti viedä lukiolainen kouluun. No, lukiolainen sairastui enkä sitten mennytkään viemään häntä. Oi voi, nyt en pääse kauppaan? Höpöhöpö. Voin olla käymättä kaupassa ensi viikonkin, eikä ole mitään murheita. Edes se vessapaperi ei vielä ole loppumassa ;-D

Talkoolainen kompastui kesällä, niin ihan sain "preppaamallani" ensiapuvälineistöllä säären paikattua, desinfiointiainetta ja iiiiiiiiso laastari (kompastui metsänreunassa kun kävi lorottamassa ja oksa raapaisi sääreen pitkän naarmun, joka tihutti ilkeästi verta, mutta oli ihan pinnallinen vaurio). Ja silti sitä laastaria jäi vielä odottelemaan, josko joku muu keksisi teloa itsensä jossain vaiheessa.

Jännää, että tämä ahdistaa sinua noin paljon. Oletko pohtinut, että mikä sinun elämässäsi ei ole kunnossa, kun muiden eläminen omalla tavallaan aiheuttaa sinulle tuollaisia tuntemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Survivalistit ja preppaajat: hankkikaa elämä tuo teidän touhu on säälittävää. Teidän joka päivä toivomaa suurkatastrofia, sotaa, ydinsotaa tai zombie-invaasiota ei koskaan tule ja sitten kaikki preppaus meni hukkaan. Näytätte vain ahdistuneilta ja vainoharhaiselta normaalin ihmisen silmään

Miten niin menee hukkaan?

Minulla on laaja ja kattava kotivara. Se kiertää koko ajan, ei minulla ole nurkissa varastoituna jotain "survival space food" säilykkeitä kolmea tonnia, vaan riisiä, josta keitän puuroa tai kokkaan risottoa, tai jauhoja, joista leivon tortillalättyjä. Minun piti tänään käydä kaupassa samalla, kun piti viedä lukiolainen kouluun. No, lukiolainen sairastui enkä sitten mennytkään viemään häntä. Oi voi, nyt en pääse kauppaan? Höpöhöpö. Voin olla käymättä kaupassa ensi viikonkin, eikä ole mitään murheita. Edes se vessapaperi ei vielä ole loppumassa ;-D

Talkoolainen kompastui kesällä, niin ihan sain "preppaamallani" ensiapuvälineistöllä säären paikattua, desinfiointiainetta ja iiiiiiiiso laastari (kompastui metsänreunassa kun kävi lorottamassa ja oksa raapaisi sääreen pitkän naarmun, joka tihutti ilkeästi verta, mutta oli ihan pinnallinen vaurio). Ja silti sitä laastaria jäi vielä odottelemaan, josko joku muu keksisi teloa itsensä jossain vaiheessa.

Jännää, että tämä ahdistaa sinua noin paljon. Oletko pohtinut, että mikä sinun elämässäsi ei ole kunnossa, kun muiden eläminen omalla tavallaan aiheuttaa sinulle tuollaisia tuntemuksia?

Samat. Ei minulla mikään varautuminen ole mennyt hukkaan. Jopa teltta ja retkeilyvälineet ovat kesällä käytössä, vaikka niitä voi käyttää myös siinä tilanteessa jos talvella menisi sähköt pitkäksi aikaa ja pitäisi luoda lämpökupla asuntoon. Taskulampustakin on hyötyä niillä retkillä, tai jos pitää kalastella pudonnut pienesine huonekalun alta/takaa, tai kun menee myrskyn takia sähköt. Kaikella on ollut käyttöä vaikka ei olisi mikään iso kriisi osunut kohdalle.

Näin yleisesti en jaksa edes välittää miltä näytän ns. normaalien ihmisten silmissä. En tiiä, jotenkin sellainen muiden kyyläily antaa vaikutelman ettei ihmisellä ole sitä omaa elämää. Ja jos perus maalaisjärjessä on jotain kummallista heidän mielestään niin vika saattaa löytyä sieltä omasta päästään.

IS: Puolustusvoimat voi viedä kotisi, autosi ja halkosi 20 faktaa valmiuslaista

Mitä ajatuksia herättää?

Valmiuslaki jos astuu voimaan, niin tosiaan voi joutua majoittamaan asuntoa tarvitsevia, elämään säännöstelyn mukaan, antamaan ajoneuvonsa ja halkonsa puolustusvoimille. Yhteiseen tarpeeseen ja hyväksi tämä kaikki on. Mutta vaatii ajattelua, että nyt tämmöiseenkin varaudutaan. Tämä toki on ollut jo aiemminkin voimassa sodan aikana.

Vierailija kirjoitti:

IS: Puolustusvoimat voi viedä kotisi, autosi ja halkosi 20 faktaa valmiuslaista

Mitä ajatuksia herättää?

Yhteisen edun vuoksihan näitä tehtäisiin. Tiedän kyllä leveästi eläviä ihmisiä jotka olisivat ihan raivona kaikista rajoituksista ja pakkolunastuksista. Heidän varautumissuunnitelmansa muutenkin on asua maalla ja sodan syttyessä ajaa kaarallaan (jostain syystä) Saksaan, mutta realistisesti se ei taida onnistua. Luonnollisesti pitävät itseään isänmaallisina ihmisinä ja paakoolaisia alhaisina, vaikka omat juuretkin on Karjalassa. Häpeällistä.

Listan asioista minua koskettaisi enimmäkseen ne mitkä koskettaa kaikkia yleisesti.

Autoa ei ole, joten luonnollisesti se ei kuulu osaksi omaa varautumissuunnitelmaa. Pieneen yhden huoneen asuntoon tuskin osoitetaan kämppistä. Klapeja ei ole niin paljoa että se heitä varmaankaan kiinnostaisi. Jos jotain joutuisin luovuttamaan niin varmaan tarvikkeita kuten ensiapuvälineitä.

Olen omaishoitaja joten minulle ei osoiteta toista työtä poikkeustilanteissa, mutta tuet saattaa muuttua ja vaihtua toimeentulotueksi.

Mahdollisuuteni auttaa on aika rajallinen, mutta pistäisin kyllä hihat heilumaan ilman määräyksiäkin, ihan miten vain voin auttaa.

Vierailija kirjoitti:

IS: Puolustusvoimat voi viedä kotisi, autosi ja halkosi 20 faktaa valmiuslaista

Mitä ajatuksia herättää?

Eivät tule ekana keskellä ei mitään korvessa olevalta saarelta hakemaan.

Mikään navigaattori ei ole sinne ketään osannut neuvoa🤓

Siellä elän nytkin suurimman osan vuodesta aika omavaraisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

IS: Puolustusvoimat voi viedä kotisi, autosi ja halkosi 20 faktaa valmiuslaista

Mitä ajatuksia herättää?

Eivät tule ekana keskellä ei mitään korvessa olevalta saarelta hakemaan.

Mikään navigaattori ei ole sinne ketään osannut neuvoa🤓

Siellä elän nytkin suurimman osan vuodesta aika omavaraisesti.

Ihan hyvä että pärjää mahdollisimman omavaraisesti, mutta havaitsenko pientä hyvillään oloa siitä ettet joutuisi osallistumaan, ainakaan ensimmäisten joukossa? Millään talolla, maalla tai muulla omaisuudella ei tee mitään jos esim. joutuu Venäjän vallan alle. Joten samapa tuo on antaa puolustusvoimien käyttöön, että edes se tärkein voisi säilyä.