Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hyvät survivalistit ja preppaajat! Jaetaanko parhaat vinkit tähän.
Itse en ole mikään tuomionpäivään varautuja, mutta kieltämättä on alkanut mietityttämään yhteiskuntaamme mahdollisesti kohtaavat uhkatilanteet. Mitä jos pska osuukin tuulettimeen, ja pitää selviytyä x määrä päiviä enemmän tai vähemmän kaoottisessa tilanteessa. Meillä kaivo, josta saa vettä (tosin vaatinee keittämisen), puuliesi jolla saa tarvittaessa lämmitettyä vettä, ruokaa ja kotia. Pino polttopuita. Siinäpä ne oikeastaan ovat. Perheessä kaksi aikuista, kaksi teiniä, kaksi koiraa. En pelkää koronavirusta, mutta tiedostan mahdollisen pandemian riskit. Siksipä tässä herättelen (asiallista) keskustelua. Ajatuksia? Vinkkejä?
Kommentit (7620)
Vaikea kuvitella miten selvittäisiin ilman määrätietoista maanviljelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pökö kirjoitti:
Olen ketjussa aiemminkin jakanut omia aatoksiani, kun näitä on tullut mietittyä.
Kesän kun kalastaa ja ahkerasti umpioi kaasulla painekattilassa, niin pitkälle pärjää talvellakin.
Toki jos omaa välineet ja taidon saa kalaa talvellakin passiivisilla pyydyksillä.
Lihaakin saa talvella helpommin jos taitaa ansastuksen, laitontahan se on , mutta hätä ei lue lakia.
Rusakot ja fasaanit menee varmasti pataan jos tulee ruokakriisi ( Korostan, että laiton metsästäminen on itselle se viimeinen keino hätätilanteessa)
Moni tuntuu luottavan liikaa keräilytalouteen, mistä saa riittävästi proteiinia?? Sienet, kaikki kasvit sisältävät hyvin vähän proteiinia. Proteiinia saa helpoiten kalasta ja sitähän meillä suomessa riittää.
Hyvää varautumista kaikille;)
Sä puhut mun kieltä.
Tähän tullaan aina vaan uudestaan ja uudestaan. JOS ihmisten ruokahuolto olisi tiukasti luonnonantimien varassa, ja edelleen olisi ruokittavana se 5,5miljoonaa ihmistä, niin suomalaiset riistaeläimet, tai ylipäätään jollain tavalla syömäkelpoiset eläimet on syöty aika nopeasti. Järvien tyhjentämisessä menee enemmän aikaa, mutta tuollaisessa kriisitilanteessa on lutakot aika äkkiä tyhjinä. Sodan jälkeen paikalliset lammet tyhjennettiin dynamiitilla, eikä kalat ole palanneet, pari haukea kai on käynyt kääntymässä, mutta kun ei ole saalista, niin ei ole. Juuri NYT kalaa on runsaasti, koska sitä pyydetään vähän. Jos järvet ja merialue otettaisiin tehokalastukseen koko kansan ravitsemiseksi, niin ei siellä kauaa trooleilla päästä pyytämään.
Jos väestöä olisi vain puolet, tai kaksi miljoonaa, niin tottakai se olisi vähän erilainen tilanne, mutta ei kovin paljon parempi.
Käytännössä siis turvallisin ja varmin keino on varmistua siitä, että pystyy tuottamaan riittävästi kasviproteiineja (vilja ja palkokasvit), jotka muodostavat ravitsemuksen rungon, ja siihen päälle sitten sattumina eläinproteiinia, jos on hyvä hetki.
Mutta tuo on siis sen äärimmäisen katastrofin jälkeinen tilanne, ja sen todennäköisyys on lähempänä nollaa kuin uskommekaan.
Komppaan. Ihmisillä on muutenkin puutteellinen ymmärrys siitä mistä mitäkin ravintoaineita saa ja kuinka paljon. Mikä on johtanut siihen että suomalaiset käyttävät liikaa sekä lihaa että ylimääräisiä proteiinituotteita, koska pelkäävät puutostilaa. Proteiinia ei ole ainoastaan lihassa ja pavuissa vaan lähes kaikessa, ja riittää että syö päivän aikana tarpeeksi kaikenlaista millä päivän ravinnontarve täyttyy (mikä on jokaisella yksilöllinen iän, painon, sukupuolen, elämäntilanteen, terveyden, aktiviteetiien mukaan). Jos sitä ravintotiheintä vaihtoehtoa ei ole saatavissa poikkeustilanteessa niin sitten turvaudutaan siihen mitä on saatavilla.
Vierailija kirjoitti:
Pökö kirjoitti:
Olen ketjussa aiemminkin jakanut omia aatoksiani, kun näitä on tullut mietittyä.
Kesän kun kalastaa ja ahkerasti umpioi kaasulla painekattilassa, niin pitkälle pärjää talvellakin.
Toki jos omaa välineet ja taidon saa kalaa talvellakin passiivisilla pyydyksillä.
Lihaakin saa talvella helpommin jos taitaa ansastuksen, laitontahan se on , mutta hätä ei lue lakia.
Rusakot ja fasaanit menee varmasti pataan jos tulee ruokakriisi ( Korostan, että laiton metsästäminen on itselle se viimeinen keino hätätilanteessa)
Moni tuntuu luottavan liikaa keräilytalouteen, mistä saa riittävästi proteiinia?? Sienet, kaikki kasvit sisältävät hyvin vähän proteiinia. Proteiinia saa helpoiten kalasta ja sitähän meillä suomessa riittää.
Hyvää varautumista kaikille;)
Tähän tullaan aina vaan uudestaan ja uudestaan. JOS ihmisten ruokahuolto olisi tiukasti luonnonantimien varassa, ja edelleen olisi ruokittavana se 5,5miljoonaa ihmistä, niin suomalaiset riistaeläimet, tai ylipäätään jollain tavalla syömäkelpoiset eläimet on syöty aika nopeasti. Järvien tyhjentämisessä menee enemmän aikaa, mutta tuollaisessa kriisitilanteessa on lutakot aika äkkiä tyhjinä. Sodan jälkeen paikalliset lammet tyhjennettiin dynamiitilla, eikä kalat ole palanneet, pari haukea kai on käynyt kääntymässä, mutta kun ei ole saalista, niin ei ole. Juuri NYT kalaa on runsaasti, koska sitä pyydetään vähän. Jos järvet ja merialue otettaisiin tehokalastukseen koko kansan ravitsemiseksi, niin ei siellä kauaa trooleilla päästä pyytämään.
Jos väestöä olisi vain puolet, tai kaksi miljoonaa, niin tottakai se olisi vähän erilainen tilanne, mutta ei kovin paljon parempi.
Käytännössä siis turvallisin ja varmin keino on varmistua siitä, että pystyy tuottamaan riittävästi kasviproteiineja (vilja ja palkokasvit), jotka muodostavat ravitsemuksen rungon, ja siihen päälle sitten sattumina eläinproteiinia, jos on hyvä hetki.
Mutta tuo on siis sen äärimmäisen katastrofin jälkeinen tilanne, ja sen todennäköisyys on lähempänä nollaa kuin uskommekaan.
Niin totta. Parhaita kommentteja ovatkin nämä ns. jousella metsästäjät kun paikallinen hirviporukka on jo kaatanut lähimetsistä kaupungin määräyksellä kaiken kissaa isomman porukan ruokkimiseksi.
Näin yleisellä tasolla on hyvä tutkia omia ruokatottumuksia, mahdollisia herkkyyksiä ja puutoksia. Kokeilla voiko valmistaa tuttuja ruokia toisella tavalla, yksinkertaisemmin. Ja totuttaa vatsa erityisesti kasviksiin/kuituun. Tämä on se missä moni varautuja tekee virheen että tyyliin elävät lihalla, ja suunnittelevat kriisin sattuessa pärjäävänsä pitkiäkin aikoja enimmäkseen riisillä ja pavuilla jotka säilyy hyvin. Voin luvata että yllättävät ruokavalion muutokset (+stressi) saavat vatsan juntturaan, ja ummetus/ripuli on viimeinen asia mitä tarvitset poikkeustilanteessa.
Niin, kuinka pitkään kriisiin on varauduttava? Tuollainen lyhyt kuukauden mittainen kriisi , menee ihan kotivaralla. Jos esimerkiksi Itämeren liikenne loppuu. Kaupoissa ja keskusvarastoissa on kyllä ruokaa riittävästi varastoissa , niin ettei kukaan kuole nälkään.
Pidemmässä kriisissä ruokaa tulisi Norjan satamista, joten ruuantuonti hoituisi sieltä. En usko mihinkään niin pitkään kriisiin ,että Suomen vesistöt kalasta loppuisi.
Pidempi sähkökatko olisi suurin ongelmani, ei muuten, mutta 2 täysikokoista pakastinta täynnä ruokaa.
Talvella tietty olisi helpompaa ja kesällä olen varautunut kaasulla 30kg ja isolla painekattilalla umpioimaan lihat ja kalat. Osan voisi kuivattaa tai marjat hilloa. Toki kiirettä pitäisi ja osa kuitenkin menisi pilalle. ( agrikaatti kaatui polttoaineen kulutuksen ja järjestelmän hinnan osalta)
Tuo linja omasta ruuan kasvatuksesta on aika utopistinen. Ei ole tietoa, välineitä ja siemeniä. Sato vie aikaa paljon ja pelkällä lapiolla ei kauheasti perunamaata tehdä. Meillä tuossa pihalla kasvaa tilliä, salaattia, perunaa ja persiljaa eli pienimuotoista kokemustakin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, meillä on aika isot varastot 30 prk lihaa 50 prk hernekeittoa ja muita täysäilykkeitä varmaan saman verran, jauhoja kymmeniä kiloja kuivattuja papuja ja soija sekä härkäpapu rouhetta. Perunahiutaleita ,riisiä pastaa yms.
Johtuu ihan siitä, että varaudumme 6 aikuisen varalta. Mielestäni noin 100-200€ budjetilla per henkilö saa 1 kk ruokavaraston. Sitten vielä hankkii risukeittimen ja jonkin sisätiloissa käytettävän kaasukeittimen+ pari 0,5kg kaasupulloa
Niin on aika hyvin varautunut. Ja ruoka, juoma,energia ovat kaikista tärkeimmät. Varavirtalähteet patteriradiot sun muut sitten hankkii myöhemmin.
Pökö kirjoitti:
Niin, kuinka pitkään kriisiin on varauduttava? Tuollainen lyhyt kuukauden mittainen kriisi , menee ihan kotivaralla. Jos esimerkiksi Itämeren liikenne loppuu. Kaupoissa ja keskusvarastoissa on kyllä ruokaa riittävästi varastoissa , niin ettei kukaan kuole nälkään.
Pidemmässä kriisissä ruokaa tulisi Norjan satamista, joten ruuantuonti hoituisi sieltä. En usko mihinkään niin pitkään kriisiin ,että Suomen vesistöt kalasta loppuisi.
Pidempi sähkökatko olisi suurin ongelmani, ei muuten, mutta 2 täysikokoista pakastinta täynnä ruokaa.
Talvella tietty olisi helpompaa ja kesällä olen varautunut kaasulla 30kg ja isolla painekattilalla umpioimaan lihat ja kalat. Osan voisi kuivattaa tai marjat hilloa. Toki kiirettä pitäisi ja osa kuitenkin menisi pilalle. ( agrikaatti kaatui polttoaineen kulutuksen ja järjestelmän hinnan osalta)
Tuo linja omasta ruuan kasvatuksesta on aika utopistinen. Ei ole tietoa, välineitä ja siemeniä. Sato vie aikaa paljon ja pelkällä lapiolla ei kauheasti perunamaata tehdä. Meillä tuossa pihalla kasvaa tilliä, salaattia, perunaa ja persiljaa eli pienimuotoista kokemustakin on.
No, minä olen köyhänä opiskelijana kaivanut itselleni pottumaan lapiolla. Hemmetinmoinen homma siinä oli ja ketutti ja kadutti moneen kertaan, että moisen aloitin, mutta kyllä se siitä muotoutui. Aarin verran sitä kasvimaata oli, ja sen isompaa en kyllä käsipelillä viitsisi kääntää (yksin). Nyt on pari aaria kasvimaata, joka käännetään ilmaiseksi saadulla jyrsijällä (jäi yhdeltä eläkeläispariskunnalta yli, kun muuttivat kerrostaloon), ja perunamaa on naapurin pellolla, jossa se hoituu vanhalla Natikalla ja vanhoilla työkoneilla. Nykytaidoillani saisin kyllä perheen ruokittua kasviksilla, mutta onhan tässä mennyt aikaa oppimiseen - ja puutarhurillahan ei oppiminen lopu ikinä, etenkään nyt, kun ilmastonmuutos on muuttanut jo kaiken sadannasta hallojen esiintymiseen ja lumipeitteen saapumiseen.
Suomessa on paljon ihmisiä, jotka ihan oikeasti osaavat ja haluavat kasvattaa itse mahdollisimman paljon omalla kasvimaallaan erilaisia syötäviä (ja koriste)kasveja. Mutta ei sillä porukalla tässä mittakaavassa koko kansaa ruokita.
Suomessa ei tainnut olla sodan aikana samanlaista kampanjaa kuin Brittein saarilla se Victory Garden - Dig fo Victory, eli kaikki maapläntit otettiin kasvimaakäyttöön. Kaupungit luovuttivat puistoista palstoja köyhille, ja jos oli omaa pihaa, niin siellä kasvatettiin kaaleja ja papuja ja perunaa ja sipulia; kanoja taisi olla kaikilla, jotka vaan kykenivät kanoja pitämään. Suomen ja Brittein saarten kasvuolosuhteet ovat aika lailla erilaiset, ja lisäksi Suomessa jouduttiin asuttamaan valtava määrä sodan alta siirrettyjä ihmisiä - eikä Suomessa siihen mennessä kyllä ollut olemassakaan edes "keittiöpuutarha"kulttuuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemusta minullakin n 0,5 aarin perunaviljelystä, lapiolla kaivoin valmiiseen peltoon jossa ei ollut kiviä tai juuria. Sinulla on vielä jyrsiä ja naapurin traktori apuna. Ja siemenperunat varastossa ja kokemusta.
Arvostan toki taitojasi...
Useimmilla ei ole peltoa, ei koneita, ei kokemusta ja aikaakin menee pari kuukautta, ennen kuin satoa alkaa saamaan. Jos joutuu 0 aloittamaan, niin aika kivikkoinen on tie.
Lisäksi kriisi voi tulla vaikka nyt, elokuussa ei mitään enään ehdi kasvaa ja tuottaa satoa.
Nyt saa sieniä, marjoja ja kalaa helposti. Sunnuntaina vien nuoria sienestämään, herkkutatteja ja suppiksia tähtäimessä. Kriisissä kelpaisi haperot ja punikkitatitkin.
Tämä ketju on oikein hyvä ja olen koko ketjun lukenut ja omia mietteitäni kirjoitellut silloin tällöin.
Olen myös saanut hyviä vinkkeja ja oppinut uusia näkökantoja. Toisaalta osalla on hyvin epärealistisia ajatuksia metsästää jousella ja kerätä osmankäämin juuria ja nokkosen lehtiä. Hyvin epätodellista saada riittävät kalorit ja proteiinit edes ihanneolosuhteissa kuten nyt elokuussa.
Pökö kirjoitti:
Niin, kuinka pitkään kriisiin on varauduttava? Tuollainen lyhyt kuukauden mittainen kriisi , menee ihan kotivaralla. Jos esimerkiksi Itämeren liikenne loppuu. Kaupoissa ja keskusvarastoissa on kyllä ruokaa riittävästi varastoissa , niin ettei kukaan kuole nälkään.
Pidemmässä kriisissä ruokaa tulisi Norjan satamista, joten ruuantuonti hoituisi sieltä. En usko mihinkään niin pitkään kriisiin ,että Suomen vesistöt kalasta loppuisi.
Pidempi sähkökatko olisi suurin ongelmani, ei muuten, mutta 2 täysikokoista pakastinta täynnä ruokaa.
Talvella tietty olisi helpompaa ja kesällä olen varautunut kaasulla 30kg ja isolla painekattilalla umpioimaan lihat ja kalat. Osan voisi kuivattaa tai marjat hilloa. Toki kiirettä pitäisi ja osa kuitenkin menisi pilalle. ( agrikaatti kaatui polttoaineen kulutuksen ja järjestelmän hinnan osalta)
Tuo linja omasta ruuan kasvatuksesta on aika utopistinen. Ei ole tietoa, välineitä ja siemeniä. Sato vie aikaa paljon ja pelkällä lapiolla ei kauheasti perunamaata tehdä. Meillä tuossa pihalla kasvaa tilliä, salaattia, perunaa ja persiljaa eli pienimuotoista kokemustakin on.
Jos puhutaan niin lyhyen ajan kriisistä että kotivaralla pärjää, niin sitten on turha puhua mistään metsästyksestä ja kalastuksestakaan. Kun puhutaan ravinnon hankkimisesta, kotivaran täydentämisestä, niin puhutaan aina pidemmän ajan kriisistä.
Omavarainen viljely ei ole lainkaan utopista. Sitä tehtiin Suomessa jopa kaupungeissa sotien aikaan, täydentämään sitä vähäistä ruokaa mitä oli saatavilla. Tieto, taito ja välineet kyllä löytyy jos perehtyy, opettelee ja hankkii ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pökö kirjoitti:
Niin, kuinka pitkään kriisiin on varauduttava? Tuollainen lyhyt kuukauden mittainen kriisi , menee ihan kotivaralla. Jos esimerkiksi Itämeren liikenne loppuu. Kaupoissa ja keskusvarastoissa on kyllä ruokaa riittävästi varastoissa , niin ettei kukaan kuole nälkään.
Pidemmässä kriisissä ruokaa tulisi Norjan satamista, joten ruuantuonti hoituisi sieltä. En usko mihinkään niin pitkään kriisiin ,että Suomen vesistöt kalasta loppuisi.
Pidempi sähkökatko olisi suurin ongelmani, ei muuten, mutta 2 täysikokoista pakastinta täynnä ruokaa.
Talvella tietty olisi helpompaa ja kesällä olen varautunut kaasulla 30kg ja isolla painekattilalla umpioimaan lihat ja kalat. Osan voisi kuivattaa tai marjat hilloa. Toki kiirettä pitäisi ja osa kuitenkin menisi pilalle. ( agrikaatti kaatui polttoaineen kulutuksen ja järjestelmän hinnan osalta)
Tuo linja omasta ruuan kasvatuksesta on aika utopistinen. Ei ole tietoa, välineitä ja siemeniä. Sato vie aikaa paljon ja pelkällä lapiolla ei kauheasti perunamaata tehdä. Meillä tuossa pihalla kasvaa tilliä, salaattia, perunaa ja persiljaa eli pienimuotoista kokemustakin on.
Jos puhutaan niin lyhyen ajan kriisistä että kotivaralla pärjää, niin sitten on turha puhua mistään metsästyksestä ja kalastuksestakaan. Kun puhutaan ravinnon hankkimisesta, kotivaran täydentämisestä, niin puhutaan aina pidemmän ajan kriisistä.
Omavarainen viljely ei ole lainkaan utopista. Sitä tehtiin Suomessa jopa kaupungeissa sotien aikaan, täydentämään sitä vähäistä ruokaa mitä oli saatavilla. Tieto, taito ja välineet kyllä löytyy jos perehtyy, opettelee ja hankkii ajoissa.
Ja Martat kiersi kylillä opettamassa ihmisille miten perustetaan kotipuutarha ja kerätään metsän antimia. Tekivät kultaista työtä nälänhätää vastaan.
Kriisitilanteessa talvella olisimme kokonaan oman kotivaran varassa. Kesällä tilanne olisi helpompi, koska voisimme mennä mökille. Siellä kasvimaan antimilla ja kalalla voisi jatkaa kotivaraa, ja syksyllä luonnonantimilla.
Kyllä kasvimaat ja luonnonantimet olivat sota- ja pula-aikaan merkittävä ravinnon lähde ihmisille. Kun nälkä kurnii suolistossa niin paatuneinkin kaupunkilainen innostuu marjastamisesta. Vihanneksia ja marjoja voi myös vaihtaa naapurin kanssa, poimi sinä mustikat niin minä kasvatan omenat. Näin toimittiin ennen vanhaa.
Mummoni jäi sotaleskeksi ja kuitenkin pystyi kasvattamaan isäni ja tämän sisarukset yksin. Hän toki kävi palkkatyössä ja sen lisäksi teki käsitöitä, joita käytti vaihdantavälineenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pökö kirjoitti:
Kokemusta minullakin n 0,5 aarin perunaviljelystä, lapiolla kaivoin valmiiseen peltoon jossa ei ollut kiviä tai juuria. Sinulla on vielä jyrsiä ja naapurin traktori apuna. Ja siemenperunat varastossa ja kokemusta.
Arvostan toki taitojasi...
Useimmilla ei ole peltoa, ei koneita, ei kokemusta ja aikaakin menee pari kuukautta, ennen kuin satoa alkaa saamaan. Jos joutuu 0 aloittamaan, niin aika kivikkoinen on tie.
Lisäksi kriisi voi tulla vaikka nyt, elokuussa ei mitään enään ehdi kasvaa ja tuottaa satoa.
Nyt saa sieniä, marjoja ja kalaa helposti. Sunnuntaina vien nuoria sienestämään, herkkutatteja ja suppiksia tähtäimessä. Kriisissä kelpaisi haperot ja punikkitatitkin.
Tämä ketju on oikein hyvä ja olen koko ketjun lukenut ja omia mietteitäni kirjoitellut silloin tällöin.
Olen myös saanut hyviä vinkkeja ja oppinut uusia näkökantoja. Toisaalta osalla on hyvin epärealistisia ajatuksia metsästää jousella ja kerätä osmankäämin juuria ja nokkosen lehtiä. Hyvin epätodellista saada riittävät kalorit ja proteiinit edes ihanneolosuhteissa kuten nyt elokuussa.
Niin siis sen aarin kasvimaan kaivoin nurmikolle savimaahan. Lapiolla. Kymmenen vuotta sitä pidin, tosin sain talikon jossain vaiheessa sen lapion lisäksi. Voin sanoa, että ei ollut kivikkoa savikko, mutta yksi lapio siihen silti hajosi, kun se sininen savi on hieman tiukkaa... Kymmenessä vuodessa siitä sai aikaiseksi ihan kelvollisen kasvimaan, mutta sitten jouduin vaihtamaan paikkaa, ja siinä vaiheessa sain sen jyrsijänkin.
Mutta kuten sanoin, hemmetinmoinen homma siinä oli. Aika lailla nollasta aloitin.
Nykyään osaisin tehdä "kaiken" paremmin, mutta aikaa on vähemmän. Siksi olen siirtänyt kasvatusta lavoihin/kohopenkkeihin, vähemmän kitkemistä eikä keväällä maankääntöä. Pellossa (kasvimaani) kasvaa nyt tällä hetkellä perunaa (vaikka talven ruokaperuna tuleekin naapurin pellolta talkootöitä vastaaan), maissia, kurpitsaa, papuja, punajuurta, mangoldia jne mikä viihtyy savimaassa. Lavoissa kasvaa perunaa (meillä syödään sitä paljon), hernettä, papuja, porkkanaa, palsternakkaa, näytti ilmestyneen piparjuurikin, enkä tiedä, mistä se sinne on tullut, mansikkaa, valkosipulia (aika paljon, valkosipuli tekee mistä tahansa suolaisesta ruuasta "ruokaisamman" - jos se siihen makumaailmaan muuten sopii), lisää papuja ja sit vähän papuja lisää, salaatteja, retiisiä ja retikkaa (niissä on tällä hetkellä siemenpalot, joista osan kerään syötäväksi ja osan annan kypsyä siementen keräämiseen) ja köynnöskrassia on joka nurkalla.
Kyllä elokuussakin vielä saa kylvettyä syksyllä kerättävää satoa, tosin kovin ravinteikkaita nopeasti kasvavat kasvit eivät yleensä ole: salaatti, pinaatti, retiisi jne. Nyt kuitenkin on hyvä aika aloittaa ensi kevään valmistelut, ja esimerkiksi valkosipulihan pitää istuttaa syksyllä. Tänä syksynä kokeilen ensimmäistä kertaa myös palsternakan ja porkkanan syyskylvöä, helpottaisi kevättä, jos ei niitäkin tarvitsisi keväällä kylvää.
Sieneen olen menossa, vaikka jääkaapissakin on tällä hetkellä pussillinen sieniä. Näytti olevan lampaankääpää mettässä - käyn joka päivä metsässä koiran kanssa lenkillä, joten pysyn perässä siitä, mitä tässä omassa metsässä kasvaa. Viikko sitten oli suppilovahveroita jo tulossa, ja nyt on satanut, niin saattaa niitä löytyä. Herkkutattikausi taitaa olla ohi, niitä olikin paljon tänä vuonna. Rouskuja olisi tuolla kauempana, niitä pitäsi ehtiä kerätä suolasieniksi. Anopille kuitenkin lupasin viedä keltavahveroita, saa vanhin teineistä kerätä ne. Meillä lapset ovat olleet pienestä pitäen sienestämässä mukana, nukkuivat kuusen juurella makuupussissa kun keräsin suppilovahveroita (kosteikkovahveroita). Vanhimman teinin lempisieniä ovat orakkaat ja lampaankääpä sekä tietenkin herkkutatti! Reilu kuukauden ollaan syöty päivittäin sieniä, ensin kantarellejä ja herkkutatteja, sitten orakkaitakin ja nyt niitä lampaankääpiä. Jospa saisin viikonloppuna syntymäpäiväni kunniaksi suppiksiakin! Mustatorvisienistä en oikein välitä, ne menee sisaruksilleni kyllä.
Ai niin, olen siis karjalaista sienestäjäkansaa, ja appiukko opetti hämäläisen suppilovahveroiden keräämisen.
En tiedä miten selviäisin jostain pidemmästä kriisistä jos terveydenhuoltoa ei yksinkertaisesti olisi. Syynä todella huonot hampaat. Siis sellaiset jotka murenee suuhun vaikka välttelee vahingollisia ruokia/juomia, harjaa aamuin illoin tahnalla jossa fluorit kohdillaan ja sähköhammasharjalla, lankaa ja harjaa hammasvälitkin. Joudun silti käymään pari kertaa vuodessa hammaslääkärissä paikkaamassa, korjaamassa, juurihoidossa tms. Jokainen kokenut tietää että hammaskipu pistää raavaimmankin miehen polvilleen. Lisäksi tulehdukset voivat hoitamattomina johtaa jopa kuolemaan. Kotoa löytyy hammaspeili, neilikkaöljyä ja Cavit väliaikais paikka-ainetta hätätilanteita varten, mutta eipä siitä paljoa iloa ole kun hammas pitää silti käydä hoitamassa pikimmiten. Varmaan olisi helpompi ilman hampaita näillä korteilla. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten selviäisin jostain pidemmästä kriisistä jos terveydenhuoltoa ei yksinkertaisesti olisi. Syynä todella huonot hampaat. Siis sellaiset jotka murenee suuhun vaikka välttelee vahingollisia ruokia/juomia, harjaa aamuin illoin tahnalla jossa fluorit kohdillaan ja sähköhammasharjalla, lankaa ja harjaa hammasvälitkin. Joudun silti käymään pari kertaa vuodessa hammaslääkärissä paikkaamassa, korjaamassa, juurihoidossa tms. Jokainen kokenut tietää että hammaskipu pistää raavaimmankin miehen polvilleen. Lisäksi tulehdukset voivat hoitamattomina johtaa jopa kuolemaan. Kotoa löytyy hammaspeili, neilikkaöljyä ja Cavit väliaikais paikka-ainetta hätätilanteita varten, mutta eipä siitä paljoa iloa ole kun hammas pitää silti käydä hoitamassa pikimmiten. Varmaan olisi helpompi ilman hampaita näillä korteilla. :/
Erittäin harmillinen tuollainen suusairaus.
Suosittelen että ihmiset pitävät huolta suuhygieniastaan, nyt ja myös poikkeusoloissa. Eli katsoo vähän mitä ja miten syö ja juo. Perushammaspesu aamulla ja illalla fluorihammastahnalla (vähintään 1450 ppm) ja sähköhammasharjalla (koska liikkeen nopeus ja harjaosan muoto on optimaalinen tavalliseen harjaan verrattuna). Usein reikä alkaa myös hampaiden väliin jääneestä ruoasta, joten kannattaa opetella lankaamaan hammasvälit. Moni luulee että harjaaminen riittää mutta lankaajat tietää millaista kuolemalta haisevaa möhnää sieltä välistä saa irti harjaamisen jälkeenkin. Myös sieltä ikenen juuresta pitäisi puhdistaa eli sopivan kokoisilla hammastikkuharjoilla. Se voi alkuun tuntua inhalta ja ikenet vuotaa verta, mutta loppuu kun toistaa päivittäin ja tulehdukset paranee. Suuvesi taas on turhake jota ei enää suositella, vesi riittää purskutteluun.
Hampaat kannattaa käydä myös näyttämässä hammaslääkärissä ainakin kerran vuodessa (tiedän kyllä että nykyään vaikea päästä muualla kuin yksityisellä) ja poistattaa hammaskivi suuhygienistin toimesta. Pienet ongelmat kannattaa hoidattaa ennenkuin niistä tulee suuria ongelmia.
Kotona on ihan hyvä pitää suupeiliä jolla tutkia hampaita. Cavit-täyttöainetta saa apteekeista ja se toimii pieniin vihloviin reikiin, jos vaikka pitää odottaa seuraavaan päivään että pääsee hammaslääkäriin, mutta se ei korvaa oikeaa paikkaa, eikä auta jos kivun lähde on syvemmällä. Neilikkaöljyn hierominen ikeneen on vanhankansan niksi, mutta virallisesti suositellaan kipulääkkeitä (parasetamolia tai ibuprofeeni/ketoprofeeni). Lidokaiini ja muut hammaslääkärien operoidessa käyttämät puudutusaineet eivät ole reseptivapaita.
Ennenmuinoin reikiintynyttä ja tulehtunutta hammasta ei tosiaan juurihoidettu vaan revittiin irti. Monilla ei ollut hirveästi hampaita jäljellä siinä iässä mikä nykyään lasketaan keski-iäksi. Joten ilman ammattilaisia, välineitä ja puhtaita olosuhteita tuo olisi se hammashoito. Onneksi sellainen kriisi ei kuitenkaan ole suuri todennäköisyys ettei terveydenhuoltoa olisi ollenkaan saatavilla.
Voisin myös mainita siitä ettei hampaan poisto ole mikään pikkujuttu, eikä hammaskalusto ole valmis sitten kun maitohampaista on päästy, vaan hampaat tosiaan elää. Jos poistat rivistä yhden, sillä on vaikutus muihinkin ja ne alkavat asemoitumaan uudestaan, mikä taas voi johtaa erilaisiin hammas- ja purentaongelmiin. Siksi nykyään pyritään pelastamaan hampaat paikkaamalla tai viimekädessä korvaamalla ne implanteilla.
Jos lapsi sairastuu tai minä itse, niin voiko siinä tilanteessa lähteä lääkäriin, vaikka pitäisi olla jossain suojassa? Entä mistä hän lääkkeet? Onko joku apteekki auki?
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi sairastuu tai minä itse, niin voiko siinä tilanteessa lähteä lääkäriin, vaikka pitäisi olla jossain suojassa? Entä mistä hän lääkkeet? Onko joku apteekki auki?
Hyvin tapauskohtaisia kysymyksiä. Riippuu niin sijainnistasi, kuin päällä olevasta tilanteesta.
Jos ulkona on täydet sotatoimet meneillään ja murkulaa tippuu niskaan, ei peruspalvelut todellakaan ole varmanpäälle turvattuja, eikä ulos kannata mennä kuin vihoviimeisellä hetkellä.
Jos taas kyseessä on jokin muu, pienempi poikkeustilanne, kuten luonnonmullistuksen aiheuttama sähkökatko ja eristys, niin tuolloin tietenkin käytetään kaikki mahdolliset selviytymiskeinot hyväksi ja koetetaan muodostaa yhteys muuhun maailmaan piakkoin. Siis ilman puhelinta tai internettiä.
Tässä itääkin juuri tämän keskustelun ydin: valmistautuminen ja kotivara. Preparaatio sellaiseen hetkeen kun et voi vain astella paikalliseen liikeyritykseen ja korttia vinguttamalla napata ostoskassillisen elintarvikkeita. Samaan hengenvetoon kannattaa miettiä omien toimien riskit niin itsellesi kuin muille; levitänkö mahdollisesti vaarallista tautia jos nyt lähden jalkautumaan ulos, kuinka monta kilometriä joudut kenties talsimaan ulkoilmassa ennen kuin mitään apua on käsillä, entä jos en palaakkaan reissultani takaisin hengissä... jne.
Intin käyneet ja metsässä samoilevat suomalaiset pärjännevät jo aika pitkälle. Sitten taas nuorempi Kehä-3 citykidit saattavatkin olla sormi suussa kun iPhone ei tarjoakkaan vastauksia eikä 24/7 viihdykettä, ja pitäisi itse jaksaa fyysisesti kulkea ja kantaa kuormaa + kehittää luovia ratkaisuja vähästä. Kun yhteiskunta on romahtamispisteessä, oikeasti old-school ja alkukantaiset menetelmät pääsevät taas arvoonsa.
Reservin Joulupukki kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi sairastuu tai minä itse, niin voiko siinä tilanteessa lähteä lääkäriin, vaikka pitäisi olla jossain suojassa? Entä mistä hän lääkkeet? Onko joku apteekki auki?
Hyvin tapauskohtaisia kysymyksiä. Riippuu niin sijainnistasi, kuin päällä olevasta tilanteesta.
Jos ulkona on täydet sotatoimet meneillään ja murkulaa tippuu niskaan, ei peruspalvelut todellakaan ole varmanpäälle turvattuja, eikä ulos kannata mennä kuin vihoviimeisellä hetkellä.
Jos taas kyseessä on jokin muu, pienempi poikkeustilanne, kuten luonnonmullistuksen aiheuttama sähkökatko ja eristys, niin tuolloin tietenkin käytetään kaikki mahdolliset selviytymiskeinot hyväksi ja koetetaan muodostaa yhteys muuhun maailmaan piakkoin. Siis ilman puhelinta tai internettiä.Tässä itääkin juuri tämän keskustelun ydin: valmistautuminen ja kotivara. Preparaatio sellaiseen hetkeen kun et voi vain astella paikalliseen liikeyritykseen ja korttia vinguttamalla napata ostoskassillisen elintarvikkeita. Samaan hengenvetoon kannattaa miettiä omien toimien riskit niin itsellesi kuin muille; levitänkö mahdollisesti vaarallista tautia jos nyt lähden jalkautumaan ulos, kuinka monta kilometriä joudut kenties talsimaan ulkoilmassa ennen kuin mitään apua on käsillä, entä jos en palaakkaan reissultani takaisin hengissä... jne.
Intin käyneet ja metsässä samoilevat suomalaiset pärjännevät jo aika pitkälle. Sitten taas nuorempi Kehä-3 citykidit saattavatkin olla sormi suussa kun iPhone ei tarjoakkaan vastauksia eikä 24/7 viihdykettä, ja pitäisi itse jaksaa fyysisesti kulkea ja kantaa kuormaa + kehittää luovia ratkaisuja vähästä. Kun yhteiskunta on romahtamispisteessä, oikeasti old-school ja alkukantaiset menetelmät pääsevät taas arvoonsa.
Mutta mitä tekisit tilanteessa, jossa lapsi saa (epileptisiä) kohtauksia, tai menettää tajuntansa mahdollisen diabeteksen vuoksi, tai huutaa tuskasta (umpisuoli?)? Ei tuollaisiin asioihin pysty varaamaan lääkkeitä kotiin, ellei ole jo varmiiksi diagnoosia. Umpparin hoitoon käytettäviä antibioottejakaan tuskin on ihan kotioloihin saatavilla, kyllä ne antibiootit nykyään ovat aika mikrobispesifejä.
Reservin Joulupukki kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi sairastuu tai minä itse, niin voiko siinä tilanteessa lähteä lääkäriin, vaikka pitäisi olla jossain suojassa? Entä mistä hän lääkkeet? Onko joku apteekki auki?
Hyvin tapauskohtaisia kysymyksiä. Riippuu niin sijainnistasi, kuin päällä olevasta tilanteesta.
Jos ulkona on täydet sotatoimet meneillään ja murkulaa tippuu niskaan, ei peruspalvelut todellakaan ole varmanpäälle turvattuja, eikä ulos kannata mennä kuin vihoviimeisellä hetkellä.
Jos taas kyseessä on jokin muu, pienempi poikkeustilanne, kuten luonnonmullistuksen aiheuttama sähkökatko ja eristys, niin tuolloin tietenkin käytetään kaikki mahdolliset selviytymiskeinot hyväksi ja koetetaan muodostaa yhteys muuhun maailmaan piakkoin. Siis ilman puhelinta tai internettiä.Tässä itääkin juuri tämän keskustelun ydin: valmistautuminen ja kotivara. Preparaatio sellaiseen hetkeen kun et voi vain astella paikalliseen liikeyritykseen ja korttia vinguttamalla napata ostoskassillisen elintarvikkeita. Samaan hengenvetoon kannattaa miettiä omien toimien riskit niin itsellesi kuin muille; levitänkö mahdollisesti vaarallista tautia jos nyt lähden jalkautumaan ulos, kuinka monta kilometriä joudut kenties talsimaan ulkoilmassa ennen kuin mitään apua on käsillä, entä jos en palaakkaan reissultani takaisin hengissä... jne.
Intin käyneet ja metsässä samoilevat suomalaiset pärjännevät jo aika pitkälle. Sitten taas nuorempi Kehä-3 citykidit saattavatkin olla sormi suussa kun iPhone ei tarjoakkaan vastauksia eikä 24/7 viihdykettä, ja pitäisi itse jaksaa fyysisesti kulkea ja kantaa kuormaa + kehittää luovia ratkaisuja vähästä. Kun yhteiskunta on romahtamispisteessä, oikeasti old-school ja alkukantaiset menetelmät pääsevät taas arvoonsa.
Viestisi oli asiaa siihen asti kunnes päätit lytätä kaupunkilaislapset(???). Intin käyminen ja samoilu ei ole vielä mikään tae siitä ettei ihminen ole mikään uusavuton (muutoin valtaosa aikuisista suomalaismiehistä - maalaisista ja kaupunkilaisista - ei olisi näin kädettömiä perusasioidenkin kanssa kuin oikeasti ovat). Se että on varttunut sodan tms. kriisin runtelemassa maassa olisi paljon uskottavampi näyttö selviytymiskyvyistä.
Yhteiskunta ei ole ihan heppoisesta romahtamassa, mutta uskallan väittää että hyvin harvassa ovat he joita se ei hetkauttaisi lainkaan. Ramboselviytyjää on aina kivempi larpata siellä mielikuvituksissaan. Varautujan kannattaa olla paremmin kartalla omista kyvyistään selvitä.
Alue: Aihe vapaa
Komppaan. Ihmisillä on muutenkin puutteellinen ymmärrys siitä mistä mitäkin ravintoaineita saa ja kuinka paljon. Mikä on johtanut siihen että suomalaiset käyttävät liikaa sekä lihaa että ylimääräisiä proteiinituotteita, koska pelkäävät puutostilaa. Proteiinia ei ole ainoastaan lihassa ja pavuissa vaan lähes kaikessa, ja riittää että syö päivän aikana tarpeeksi kaikenlaista millä päivän ravinnontarve täyttyy (mikä on jokaisella yksilöllinen iän, painon, sukupuolen, elämäntilanteen, terveyden, aktiviteetiien mukaan). Jos sitä ravintotiheintä vaihtoehtoa ei ole saatavissa poikkeustilanteessa niin sitten turvaudutaan siihen mitä on saatavilla.