Lue keskustelun säännöt.
Hyvät survivalistit ja preppaajat! Jaetaanko parhaat vinkit tähän.
Itse en ole mikään tuomionpäivään varautuja, mutta kieltämättä on alkanut mietityttämään yhteiskuntaamme mahdollisesti kohtaavat uhkatilanteet. Mitä jos pska osuukin tuulettimeen, ja pitää selviytyä x määrä päiviä enemmän tai vähemmän kaoottisessa tilanteessa. Meillä kaivo, josta saa vettä (tosin vaatinee keittämisen), puuliesi jolla saa tarvittaessa lämmitettyä vettä, ruokaa ja kotia. Pino polttopuita. Siinäpä ne oikeastaan ovat. Perheessä kaksi aikuista, kaksi teiniä, kaksi koiraa. En pelkää koronavirusta, mutta tiedostan mahdollisen pandemian riskit. Siksipä tässä herättelen (asiallista) keskustelua. Ajatuksia? Vinkkejä?
Kommentit (7620)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista mihin tää keskustelu on edennyt. Aikaisemmin jaettiin hyviä vinkkejä mitä kotona kannattaa olla ja nyt vaaditaan että pitää voida juosta 20 km. Selvä.
Kunnossa pysyminen nyt liittyy ihan kaikkeen elämässä ja auttaa vaikkei mitään poikkeusoloja tulisikaan. Jotkut vanhukset eivät pääse edes sängystä ylös kun lihakset ovat surkastuneet. Kyllä varsinkin lihasvoimaan kannattaa satsata koko ikänsä, eikä pelkän preppauksen takia. Mutta todennäköisesti jos poikkeusoloja tulee niin enpä usko että tarvitsee pystyä juoksemaan Helsingistä Hankoon selviytyäkseen.
Ei nyt kukaan ole vaatimassa, että kenenkään pitää juosta yhtään minnekään, mutta varmaan aika monessa preppaus- ja varsinkin survivalismitilanteessa saattaa joutua liikkumaan. Onhan täällä ollut paljon keskustelua esimerkiksi siitä, mitä kaikkea jossain bug-out-bagissa olisi hyvä olla, mutta paljon vähemmän siitä, että jaksaako sitä rinkkaa kantaa ovestaan ulos.
Ei eri tilanteisiin varautuminen kuitenkaan ole aivan pelkästään pastan hamstraamista kaappeihin.
Eihän sen kriisin tarvitse olla sen kummempi kuin, että yht'äkkiä polttoainetta ei saadakaan tuotua maahan syystä tai toisesta ja yksityisautoilua ja julkista liikennettä joudutaan rajoittamaan. Siinä kun raahaa lapsiaan pulkalla lääkäriin tms. voi huonokuntoisempaa pistää puuskuttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista mihin tää keskustelu on edennyt. Aikaisemmin jaettiin hyviä vinkkejä mitä kotona kannattaa olla ja nyt vaaditaan että pitää voida juosta 20 km. Selvä.
Kunnossa pysyminen nyt liittyy ihan kaikkeen elämässä ja auttaa vaikkei mitään poikkeusoloja tulisikaan. Jotkut vanhukset eivät pääse edes sängystä ylös kun lihakset ovat surkastuneet. Kyllä varsinkin lihasvoimaan kannattaa satsata koko ikänsä, eikä pelkän preppauksen takia. Mutta todennäköisesti jos poikkeusoloja tulee niin enpä usko että tarvitsee pystyä juoksemaan Helsingistä Hankoon selviytyäkseen.
Sulla ei taida olla kovin hyvää käsitystä, millaista elämä oli vaikka sota-aikaan Suomessa ihan kotirintamalla tai Ukrainassa tänä päivänä. Kyllä siitä hyvästä fyysisestä kunnosta on kummassakin varmasti vähintään yhtä paljon hyötyä kuin kaapillisesta nötköttiä. Varsinkin, jos kaapissa on dronen mentävä reikä.
Vieläköhän tästä irtoais keskustelua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tulee kovat pakkaset, niin pitänee alkaa varautua sähkökatkoihin keittämällä kuumaa vettä varalle termospulloon. Montakohan tuntia se säilyy siellä kuumana?
Mulla aika lailla 24h. Oli tosin kalliit termokset. Laitan aina illalla pari termoksellista (toinen iso, toinen pieni) valmiiksi niin siitä saa aamukahvit (pikakahvit) samantien ja vielä vedet valmisruokaan jos sattuu sähköt (tai vedet) olemaan aamulla/päivällä pois. Normitilanteessakin termos tyhjenee päivän aikana teen tai kahvin juontiin tai kaakaon kanssa. Illalla uusi satsi vettä termoksiin. Pieni termos lähtee mukaan myös retkille.
Mitä merkkiä termoksesi ovat? Olettaen että tänne keskusteluun nyt vielä joku eksyy.
Uusin juuri passini. Sillä pääsee taas työreissuihin, mutta onhan se hyvä olla olemassa epätavallisia tilanteita vartenkin. Nuorimmille lapsille pitäisi myös hakea uudet passit, mutta se saa odottaa vielä pari viikkoa, että löydän ajan viedä heidät kuvaamoon (en osaa itse ottaa passikelpoisia kuvia, olen yrittänyt, ja todennut, että se ei vaan multa onnistu - olen käynyt jopa kursseja kuvaamisesta, mutta enpä osaa passikuvaa ottaa).
Minulle varautuminen tarkoittaa nimenomaan varautumista todennäköisiä epätavallisia tilanteita varten. Sähkökatkot - niitä täällä maalla on niin usein, etteivät ne edes ole epätavallisia tilanteita! Niiden osalta varautuminen onkin lähinnä ihan normaalia elämäntapaa. Kaiken ruuan voi tehdä ilman sähköä puuhellalla, leivinuunilla ja kaasugrillillä. Olen hankkinut keittoastioita, jotka kestävät nuotiokokkauksenkin. Kolme kk on kaikki ruoka tehty puuhellalla ja leivinuunissa sähkön korkean hinnan vuoksi, lapsilla on mahdollisuus käyttää mikroaaltouunia annostensa lämmittämiseen koulun jälkeen. Turvallisempaa se kuin että alkaisivat puuhellaan viritellä tulta. Kannattaa valita taistelunsa tarkasti.
Vettä saadaan kaivosta ämpärillä ja köydellä, jos ei muuten. Vettä saa lämpimäksi puuhellan päällä suuressa kattilassa (nytkin siinä on vesi liki kiehuvaa, kun laitoin sen kuuman hellan päälle, kun sain ruuan tehtyä).
Omasta kunnostani olen pitänyt huolta sen verran, että jaksan tehdä keväisin ja kesällä metsätyöt ja puiden pilkkomisen, saan kasvimaan hoidettua ja marjat ja sienet kerättyä. Koiraa lenkitän metsässä päivittäin, että pystyn kävelemään muuallakin kuin tasaisella asfaltilla. Naapuri kaatui keväällä jäisellä tiellä ja rikkoi olkapäänsä ja niskakin niksahti (kulumaa oli jo valmiiksi, niin se tilanne paheni). Ei pysty kävelemään kuin lyhyitä matkoja tasamaalla, ylämäkeen kulkeminen on mahdotonta kipujen takia. Kunto on alle vuodessa romahtanut täysin, ennen pyöräili pari tuntia päivässä kelissä kuin kelissä maastoreittejä, nyt pääsee kävellen postilaatikolle 75m päähän. Uida ei voi, juoksumatto täysi mahdottomuus, painoja ei saa nostella... Anopilta löytyi kuntopyörä, jolle ei ole käyttöä, sen käyttö saattaisi naapurilta onnistua. Sitä testataan.
Mutta ei siis ole aina itsestäkään kiinni, miten käy. Mutta kaikkeen, mihin voin vaikuttaa, vaikutan. Tottakai olen saanut onnekkaat geenit, kun yli viisikymppisenä ei ole vielä käytössä vakituisia lääkityksiä, ja kaikki ruumiinosat toimivat kuten pitääkin. Korvien välissä varmaan tuulee vähän liikaa, mutta se ei aiheuta ongelmia.
Meillä on omituinen sekoitus täyttä omavaraisuutta (perunat, juurekset, osa kasviksista, polttopuut, lämmitys, ruuanlaitto) ja täyttä teknologiariippuvuutta (etätyö). Sängyssä ei ole kuumavesipulloa vaan villavilttejä, jääkaapin sisällön voi siirtää maakellariin. Pihalinnuille ostan säkkikaupalla siemeniä, mutta kasvimaalle kylvän aikaisempina kesinä talteenotetut siemenet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomasin että nyt on tullut markkinoille paljon kasvipohjaisia retkiruokia ja säilykkeitä. Enkä nyt meinaa mitään pikkelssejä ja purkkiviininlehtikääryleitä, vaan jotain missä on proteiiniakin, muutakin kuin käyttövalmiita papuja tai linssejä. En muista ennen nähneeni kuin satunnaisesti seitania tai bolognesea lasipurkissa, sekä kasvishernekeittoa. Mutta nyt löytyy mm. seuraavaa: Jalostajan chili con härkis, Göransin vege-lastu, Jemman pyöryköitä gochujang-kastikkeessa, Happy Soupin härkäpapukeitto ja linssikeitto, sekä Pirkan soijarouhetta neljässä eri maussa. Jalostajalta on tullut myös hummusta tuubissa, mutta eivät olleet minun mieleen. Löysin myös Vantastic Foodsin tofuja jotka säilyy huoneenlämmössä, ja menee taatusti retkeilykäyttöön täällä. Kalavaleelta löytyy sillitön munakoiso ja savuporkkana, mutta ne lienee enempi hifistelyä varten.
Retkiruokien osalta olen löytänyt Blå Bandilta, Herkkä Snacksiltä, Organic Healthiltä, Leader Outdoorilta, LYO Foodsilta, Trekn Eatiltä, Real Turmatilta, Summit to Eatiltä, Firepotilta, ja Tactical Foodpackilta vaihtoehtoja.
Valmiiksi pakatut retkiruoat on todella kalliita, mutta ne säilyy pitkään, eikä paina juuri ollenkaan, koska ne on usein ilma- tai pakastekuivattu. Joissain tilanteissa ne voi olla ihan käypiä vaivan säästäjiä. Pakastekuivattu ruoka säilyy pidempään ja säilyttää ravintoarvonsa paremmin kuin tavallinen kuivaus, mutta harvalla meistä on varaa sellaiseen koneeseen, saati sähköön mitä sen pyörittäminen vaatii.
Kotoa kannattaa tietysti löytyä myös se kunnon kotivara ja koota lautanen enimmäkseen muusta kuin säilykkeistä joissa tuppaa olemaan paljon suolaa, eikä ravintoarvot ole aina täysin kohdillaan. Tuoretta ruokaa niin kauan kuin sitä on saatavilla, voisi sanoa. Parhaassa tapauksessa omasta maasta.
Eipä huolta huomisesta, vaikka kaupan alan lakko sulkisi kaikki kaupat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomasin että nyt on tullut markkinoille paljon kasvipohjaisia retkiruokia ja säilykkeitä. Enkä nyt meinaa mitään pikkelssejä ja purkkiviininlehtikääryleitä, vaan jotain missä on proteiiniakin, muutakin kuin käyttövalmiita papuja tai linssejä. En muista ennen nähneeni kuin satunnaisesti seitania tai bolognesea lasipurkissa, sekä kasvishernekeittoa. Mutta nyt löytyy mm. seuraavaa: Jalostajan chili con härkis, Göransin vege-lastu, Jemman pyöryköitä gochujang-kastikkeessa, Happy Soupin härkäpapukeitto ja linssikeitto, sekä Pirkan soijarouhetta neljässä eri maussa. Jalostajalta on tullut myös hummusta tuubissa, mutta eivät olleet minun mieleen. Löysin myös Vantastic Foodsin tofuja jotka säilyy huoneenlämmössä, ja menee taatusti retkeilykäyttöön täällä. Kalavaleelta löytyy sillitön munakoiso ja savuporkkana, mutta ne lienee enempi hifistelyä varten.
Retkiruokien osalta olen löytänyt Blå Bandilta, Herkkä Snacksiltä, Organic Healthiltä, Leader Outdoorilta, LYO Foodsilta, Trekn Eatiltä, Real Turmatilta, Summit to Eatiltä, Firepotilta, ja Tactical Foodpackilta vaihtoehtoja.
Valmiiksi pakatut retkiruoat on todella kalliita, mutta ne säilyy pitkään, eikä paina juuri ollenkaan, koska ne on usein ilma- tai pakastekuivattu. Joissain tilanteissa ne voi olla ihan käypiä vaivan säästäjiä. Pakastekuivattu ruoka säilyy pidempään ja säilyttää ravintoarvonsa paremmin kuin tavallinen kuivaus, mutta harvalla meistä on varaa sellaiseen koneeseen, saati sähköön mitä sen pyörittäminen vaatii.Kotoa kannattaa tietysti löytyä myös se kunnon kotivara ja koota lautanen enimmäkseen muusta kuin säilykkeistä joissa tuppaa olemaan paljon suolaa, eikä ravintoarvot ole aina täysin kohdillaan. Tuoretta ruokaa niin kauan kuin sitä on saatavilla, voisi sanoa. Parhaassa tapauksessa omasta maasta.
Tosiaan, aika köyhää on ollut vegepuolella. Jalostajan pata-aineksia löytyy, joskin niihin pitää itse lisätä protskut. Pirkalla ja Rainbowlla saattaa olla omat vastaavat. Myllärin kaura ateria-aineksetkin on lisukkeita tai padan sekaan lisättäviä.
Jalostajalla on hernekeitto härkiksellä ja pussissa tomaatti-linssikeitto.
Mama pikanuudeleista moni on vege -jopa naudan, possun, kanan ja ankan makuiset- mutta niihinkin pitää kaikki lisätä. Sama Blue Dragonilla ja Pirkalla. Wicked Kitchenin kuppiaterioita on näkynyt joissain kaupoissa.
Joistain erikoisliikkeistä saa ns. vegetonnikalaa ja täytettyjä puolituorepastoja.
Eipä tule muita edes mieleen. Ihmekkös tuo että vegepreppaajien kotivarassa ei ole säilykkeitä juuri näkynyt, vaan whole foods meiningillä on menty.
Sähkökriisi meni ilmeisesti ohi ennenkuin ehti alkaakaan. Aika huijattu olo kun sähköyhtiöt tuplasivat hintansa ihan vaan varmuuden vuoksi, ja saivat ihmiset vaihtamaan ja sitoutumaan ties millaisiin pitkäaikaisiin sopimuksiin. Myös hintojen nostaminen onnistui aina kuukauden varoitusajalla, mutta laskemista saa odottaa tietysti kuukausia, eikä silloinkaan palata siihen alkuperäiseen. Saakeli näitä kapitalisteja. Pitäisi olla laki suojelemassa asiakkaita ryöstöltä, tai mieluummin valtion kontrollissa koko pasca eikä yksityisten rahakeisareiden.
Itse olen pysynyt toistaiseksi voimassa olevassa ympäristösähkössä, tällä hetkellä 34,79 c/kWh, mikä ei sinällään ole paha omalla käytöllä, mutta silkasta periaatteesta sylettää maksaa ylihintaa ahneille. En ole varma uskallanko yrittää vaihtaa, kun vaihtoehdot ovat niin epämääräisiä. Turvallisempaa muuttaa johonkin sähköttömään mökkiin ja tuottaa itse kuin luottaa noihin.
Tuli myös ostettua retkivalaisin ja aurinkopaneeli kännykän jne. lataamiseen sähkökatkoja varten. Kyllä sellaiset on ihan hyvä löytyä tulevaisyudessakin, ettei ne sentään turha hankinta ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tulee kovat pakkaset, niin pitänee alkaa varautua sähkökatkoihin keittämällä kuumaa vettä varalle termospulloon. Montakohan tuntia se säilyy siellä kuumana?
Mulla aika lailla 24h. Oli tosin kalliit termokset. Laitan aina illalla pari termoksellista (toinen iso, toinen pieni) valmiiksi niin siitä saa aamukahvit (pikakahvit) samantien ja vielä vedet valmisruokaan jos sattuu sähköt (tai vedet) olemaan aamulla/päivällä pois. Normitilanteessakin termos tyhjenee päivän aikana teen tai kahvin juontiin tai kaakaon kanssa. Illalla uusi satsi vettä termoksiin. Pieni termos lähtee mukaan myös retkille.
Mitä merkkiä termoksesi ovat? Olettaen että tänne keskusteluun nyt vielä joku eksyy.
En ole sama, mutta Thermosin Midnight -sarjaa aika monet pitävät parhaana. Itselläkin on niitä ja pitävät kyllä tuon lupaamansa 24 h juoman kuumana ainakin huoneenlämmössä ja ainakin 8 h jälkeen kovassa pakkasessa juoma on vielä polttavan kuumaa. Sitä pidempään en ole pakkasessa testannut ainakaan muistaakseni.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista mihin tää keskustelu on edennyt. Aikaisemmin jaettiin hyviä vinkkejä mitä kotona kannattaa olla ja nyt vaaditaan että pitää voida juosta 20 km. Selvä.
Kunnossa pysyminen nyt liittyy ihan kaikkeen elämässä ja auttaa vaikkei mitään poikkeusoloja tulisikaan. Jotkut vanhukset eivät pääse edes sängystä ylös kun lihakset ovat surkastuneet. Kyllä varsinkin lihasvoimaan kannattaa satsata koko ikänsä, eikä pelkän preppauksen takia. Mutta todennäköisesti jos poikkeusoloja tulee niin enpä usko että tarvitsee pystyä juoksemaan Helsingistä Hankoon selviytyäkseen.
Minkälaisia poikkeusoloja sitten uskot tulevan? Vai uskotko, että ei ole mitenkään mahdollista, että tulisi tilanne, jota riittävä määrä säilykkeitä kaapissa ei korjaisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla, että tästä on keskusteltu jossain vaiheessa näiden parin sadan sivun aikana, mutta miten koette fyysisen kunnon ylläpitämisen osana preppausta. Itse ainakin ajattelen, että hyvä peruskunto antaa paljon pelivaraa erilaisissa tilanteissa ihan jo lähtien siitä, että pystyy juoksemaan jotain uhkaa karkuun tai vaikka kantamaan käsissään 2 kymmenen litran vesikanisteria muutaman kilometrin päästä jakelupisteestä.
Pyrittekö siis jotenkin huolehtimaan, että olette myös fyysisesti valmiita erilaisiin riskeihin?
Toki. Hyvä kunto on aina eduksi selviytymistilanteissa. Pahimmassa tapauksessa huono kunto on esim. itsenäisen evakuoitumisen esteenä.
Sen lisäksi terveydestä huolen pitäminen on taloudellisesti järkevää, koska se vähentää riskiä sairastua monella tapaa, ja kaikki varat jotka menisi sairauden hoitoon on aina tietysti pois muusta. Se on kallista hommaa.
Aivan kaikkea emme voi omilla teoillamme ja valinnoillamme hallita, mutta voimme pyrkiä parantamaan mahdollisuuksiamme.Mitä hyvä kunto voisi tarkoittaa tällaisessa tilanteessa? Siis tarkoitan, että millaisiin urheilusuorituksiin olisi hyvä pystyä näin normiaikana, että voisi luottaa kuntoonsa sitten tiukan paikan tullen? Tai millaisia pitkän aikavälin tavoitteita voisi laittaa itselleen kuntoiluun? Oletetaan nyt tässä vaikka perusterve 30-40 v. mies tai nainen. Ei merkittäviä vammoja ja paino suurinpiirtein järkevissä rajoissa.
Aika vaikea vastata, kun ei tiedetä, minkä varalle valmistaudutaan. Tärkeintä on tietenkin olla sellaisessa kunnossa, että ei omalla rapakuntoisuudellaan lisää sairastumisensa riskiä, koska sairastuminen on ongelma melkein missä poikkeustilanteessa tahansa.
Sitten, jos puhutaan varsinaisista kuntovaatimuksista veikkaisin, että todennäköisimmin kuntoaan joutuu käyttämään itsensä, varusteidensa ja mahdollisesti lastensa siirtämiseen paikasta toiseen lihasvoimin. Lisäksi olisi varmaan hyvä olla reserviä auttaa niitä, jotka eivät pysty samaan. Ei ole mitenkään mahdotonta päätyä tilanteeseen, että polttoaineen jakelua siviileille rajoitetaan, jotta armeija, poliisit ja ambulanssit yms. saadaan pidettyä liikkeellä. Pitää siis olla kohtuullisen hyvä aerobinen kunto + lihasvoimaa, että jaksaa vaikka kantaa lasta rinkka selässään, tarvittaessa myös hankalassa maastossa. 20 km päivässä olisi jo hyvä etenemistahtitavoite, jos pitää vaikka jättää pk-seutu ja siirtyä turvaan.
Lapsen kantaminen 20 kg rinkka selässä ei varmaan ole mikään mielekkäin tapa treenata tai edes testata kuntoaan, mutta olettaisin, että jos pystyy hölkkäämään sen 20 km, aerobinen kunto on sillä tasolla, että pystyisi etenemään tuollaisen matkan päivässä taakan kanssa ilman isompia ongelmia. Sitten toinen puoli on se lihasvoiman tarve. Minä en ainakaan osaa antaa mitään kilolukuja, mitä pitäisi puntilla nousta missäkin liikkeessä, mutta varmaan enemmän on enemmän.
Nämä eivät varmasti ole realistisia tavoitteita jokaiselle, mutta hyvässä kunnossa olevat pystyvät sitten mahdollisuuksiensa mukaan auttamaan heikommassa tilanteessa olevia.
Yleinen käsitys siitä, mikä on normaali- tai peruskunto on tietenkin romahtanut viime vuosikymmeninä, koska tänä päivänä normaalioloissa arjesta selviämiseen ei tarvitse juuri minkäänlaista fyysistä aktiviteettia. Kaikkialle pääsee autoilla ja hisseillä.
Itse kuitenkin ajattelen ehkä hiukan vanhanaikaisesti, että kyllä ihmisen olisi hyvä ihan oman perusterveytensä vuoksi pystyä hölkkäämään tuo 20 km pariin kolmeen tuntiin ainakin jos ei vielä olla eläkeiässä. Jos taas ei pysty tuohon vaikka ylipainon takia, niin sille varmaan kannattaisi tehdä jotain. Jos sitten on jalkavammoja tms. niin varmasti löytyy muitakin lajeja, joissa voi pyrkiä saamaan vastaavanlaisen kunnon.
Aerobisen kunnon lisäksi normaalikuntoon kuuluu sitten tietenkin vähintään kohtalainen lihaskunto ja liikkuvuus, pään kuntoa unohtamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla, että tästä on keskusteltu jossain vaiheessa näiden parin sadan sivun aikana, mutta miten koette fyysisen kunnon ylläpitämisen osana preppausta. Itse ainakin ajattelen, että hyvä peruskunto antaa paljon pelivaraa erilaisissa tilanteissa ihan jo lähtien siitä, että pystyy juoksemaan jotain uhkaa karkuun tai vaikka kantamaan käsissään 2 kymmenen litran vesikanisteria muutaman kilometrin päästä jakelupisteestä.
Pyrittekö siis jotenkin huolehtimaan, että olette myös fyysisesti valmiita erilaisiin riskeihin?
Toki. Hyvä kunto on aina eduksi selviytymistilanteissa. Pahimmassa tapauksessa huono kunto on esim. itsenäisen evakuoitumisen esteenä.
Sen lisäksi terveydestä huolen pitäminen on taloudellisesti järkevää, koska se vähentää riskiä sairastua monella tapaa, ja kaikki varat jotka menisi sairauden hoitoon on aina tietysti pois muusta. Se on kallista hommaa.
Aivan kaikkea emme voi omilla teoillamme ja valinnoillamme hallita, mutta voimme pyrkiä parantamaan mahdollisuuksiamme.Mitä hyvä kunto voisi tarkoittaa tällaisessa tilanteessa? Siis tarkoitan, että millaisiin urheilusuorituksiin olisi hyvä pystyä näin normiaikana, että voisi luottaa kuntoonsa sitten tiukan paikan tullen? Tai millaisia pitkän aikavälin tavoitteita voisi laittaa itselleen kuntoiluun? Oletetaan nyt tässä vaikka perusterve 30-40 v. mies tai nainen. Ei merkittäviä vammoja ja paino suurinpiirtein järkevissä rajoissa.
Aika vaikea vastata, kun ei tiedetä, minkä varalle valmistaudutaan. Tärkeintä on tietenkin olla sellaisessa kunnossa, että ei omalla rapakuntoisuudellaan lisää sairastumisensa riskiä, koska sairastuminen on ongelma melkein missä poikkeustilanteessa tahansa.
Sitten, jos puhutaan varsinaisista kuntovaatimuksista veikkaisin, että todennäköisimmin kuntoaan joutuu käyttämään itsensä, varusteidensa ja mahdollisesti lastensa siirtämiseen paikasta toiseen lihasvoimin. Lisäksi olisi varmaan hyvä olla reserviä auttaa niitä, jotka eivät pysty samaan. Ei ole mitenkään mahdotonta päätyä tilanteeseen, että polttoaineen jakelua siviileille rajoitetaan, jotta armeija, poliisit ja ambulanssit yms. saadaan pidettyä liikkeellä. Pitää siis olla kohtuullisen hyvä aerobinen kunto + lihasvoimaa, että jaksaa vaikka kantaa lasta rinkka selässään, tarvittaessa myös hankalassa maastossa. 20 km päivässä olisi jo hyvä etenemistahtitavoite, jos pitää vaikka jättää pk-seutu ja siirtyä turvaan.
Lapsen kantaminen 20 kg rinkka selässä ei varmaan ole mikään mielekkäin tapa treenata tai edes testata kuntoaan, mutta olettaisin, että jos pystyy hölkkäämään sen 20 km, aerobinen kunto on sillä tasolla, että pystyisi etenemään tuollaisen matkan päivässä taakan kanssa ilman isompia ongelmia. Sitten toinen puoli on se lihasvoiman tarve. Minä en ainakaan osaa antaa mitään kilolukuja, mitä pitäisi puntilla nousta missäkin liikkeessä, mutta varmaan enemmän on enemmän.
Nämä eivät varmasti ole realistisia tavoitteita jokaiselle, mutta hyvässä kunnossa olevat pystyvät sitten mahdollisuuksiensa mukaan auttamaan heikommassa tilanteessa olevia.
Yleinen käsitys siitä, mikä on normaali- tai peruskunto on tietenkin romahtanut viime vuosikymmeninä, koska tänä päivänä normaalioloissa arjesta selviämiseen ei tarvitse juuri minkäänlaista fyysistä aktiviteettia. Kaikkialle pääsee autoilla ja hisseillä.
Itse kuitenkin ajattelen ehkä hiukan vanhanaikaisesti, että kyllä ihmisen olisi hyvä ihan oman perusterveytensä vuoksi pystyä hölkkäämään tuo 20 km pariin kolmeen tuntiin ainakin jos ei vielä olla eläkeiässä. Jos taas ei pysty tuohon vaikka ylipainon takia, niin sille varmaan kannattaisi tehdä jotain. Jos sitten on jalkavammoja tms. niin varmasti löytyy muitakin lajeja, joissa voi pyrkiä saamaan vastaavanlaisen kunnon.
Aerobisen kunnon lisäksi normaalikuntoon kuuluu sitten tietenkin vähintään kohtalainen lihaskunto ja liikkuvuus, pään kuntoa unohtamatta.
Täällä oli jokin aika sitten keskustelu siitä, mitä palstalaiset pitävät "normaalikunnon" määritelmänä ja järkyttävän moni oli sitä mieltä, että suurinpiirtein riittää, että pystyy kävelemään lähikauppaan ja ehkä nousemaan yhdet portaat. Fakta kuitenkin on se, että jos lähikaupassa käynti on jo urheilusuoritus, niin ei se kovin hyvää lupaa henkilön terveydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eilen oli valtakunnallinen varautumispäivä. Onko mammat jo kyllästyneet vouhkaamiseen?
Minusta saisivat vouhkata enemmän! Itse kuulin tuosta päivästä vasta päivän myöhässä. Mutta se on aina ollut ongelma ettei näitä asioita osata mainostaa näkyvästi. Järjestäisivät vaikka kunnon tapahtuman.
Kannattaa hankkia kuivattua tummaa soijarouhetta sekä härkäpapurouhetta isot erät. Säilyy ikuisesti ja sisältää paljon proteiinia joka on aina kallista. Ja opetella tekemään itse osittain tai kokonaan vegeruokaa.
Vegeruoka on kaupassa ylihintaista ja itsetekemällä hyvin edullista ja hyvää.
Tässä omia kokkailujani >https://keskustelu.suomi24.fi/t/17491962/jauhelihapullat-saasta-4-50-va…
Meinasin kesällä Nato-hakemuksen jälkeen purkaa bug out bagini, mutta ehkä sitä kannattaakin vielä ylläpitää. Ei olla vieläkään Natossa ja sota Ukrainassa jatkuu vieläkin ja voi laajentua. Suhtautumiseni varautumiseen on muuttunut ehkä kevyempään suuntaan muuten, en kerää varastoja kotiini enempää. Onneksi on myös lämpimämmät säät tulossa, niin mökilläkin alkaisi kohta pärjätä ainakin makuupussien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Uusin juuri passini. Sillä pääsee taas työreissuihin, mutta onhan se hyvä olla olemassa epätavallisia tilanteita vartenkin. Nuorimmille lapsille pitäisi myös hakea uudet passit, mutta se saa odottaa vielä pari viikkoa, että löydän ajan viedä heidät kuvaamoon (en osaa itse ottaa passikelpoisia kuvia, olen yrittänyt, ja todennut, että se ei vaan multa onnistu - olen käynyt jopa kursseja kuvaamisesta, mutta enpä osaa passikuvaa ottaa).
Minulle varautuminen tarkoittaa nimenomaan varautumista todennäköisiä epätavallisia tilanteita varten. Sähkökatkot - niitä täällä maalla on niin usein, etteivät ne edes ole epätavallisia tilanteita! Niiden osalta varautuminen onkin lähinnä ihan normaalia elämäntapaa. Kaiken ruuan voi tehdä ilman sähköä puuhellalla, leivinuunilla ja kaasugrillillä. Olen hankkinut keittoastioita, jotka kestävät nuotiokokkauksenkin. Kolme kk on kaikki ruoka tehty puuhellalla ja leivinuunissa sähkön korkean hinnan vuoksi, lapsilla on mahdollisuus käyttää mikroaaltouunia annostensa lämmittämiseen koulun jälkeen. Turvallisempaa se kuin että alkaisivat puuhellaan viritellä tulta. Kannattaa valita taistelunsa tarkasti.
Vettä saadaan kaivosta ämpärillä ja köydellä, jos ei muuten. Vettä saa lämpimäksi puuhellan päällä suuressa kattilassa (nytkin siinä on vesi liki kiehuvaa, kun laitoin sen kuuman hellan päälle, kun sain ruuan tehtyä).
Omasta kunnostani olen pitänyt huolta sen verran, että jaksan tehdä keväisin ja kesällä metsätyöt ja puiden pilkkomisen, saan kasvimaan hoidettua ja marjat ja sienet kerättyä. Koiraa lenkitän metsässä päivittäin, että pystyn kävelemään muuallakin kuin tasaisella asfaltilla. Naapuri kaatui keväällä jäisellä tiellä ja rikkoi olkapäänsä ja niskakin niksahti (kulumaa oli jo valmiiksi, niin se tilanne paheni). Ei pysty kävelemään kuin lyhyitä matkoja tasamaalla, ylämäkeen kulkeminen on mahdotonta kipujen takia. Kunto on alle vuodessa romahtanut täysin, ennen pyöräili pari tuntia päivässä kelissä kuin kelissä maastoreittejä, nyt pääsee kävellen postilaatikolle 75m päähän. Uida ei voi, juoksumatto täysi mahdottomuus, painoja ei saa nostella... Anopilta löytyi kuntopyörä, jolle ei ole käyttöä, sen käyttö saattaisi naapurilta onnistua. Sitä testataan.
Mutta ei siis ole aina itsestäkään kiinni, miten käy. Mutta kaikkeen, mihin voin vaikuttaa, vaikutan. Tottakai olen saanut onnekkaat geenit, kun yli viisikymppisenä ei ole vielä käytössä vakituisia lääkityksiä, ja kaikki ruumiinosat toimivat kuten pitääkin. Korvien välissä varmaan tuulee vähän liikaa, mutta se ei aiheuta ongelmia.
Meillä on omituinen sekoitus täyttä omavaraisuutta (perunat, juurekset, osa kasviksista, polttopuut, lämmitys, ruuanlaitto) ja täyttä teknologiariippuvuutta (etätyö). Sängyssä ei ole kuumavesipulloa vaan villavilttejä, jääkaapin sisällön voi siirtää maakellariin. Pihalinnuille ostan säkkikaupalla siemeniä, mutta kasvimaalle kylvän aikaisempina kesinä talteenotetut siemenet.
Meidän naapuri kaatui jäisissä portaissa ja löi päänsä. Lähtö tuli muutaman päivän kuluttua. Pitivät sairalassa vähän aikaa tarkkailussa, mutta ei ollut aivotoimintaa juuri lainkaan. Elimet luovutukseen ja hautajaiset on parin viikon kuluttua.
Kannattaa pitää sitä hiekkaa varalla autotalissa ja myöskin hiekottaa kulkureittejään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla, että tästä on keskusteltu jossain vaiheessa näiden parin sadan sivun aikana, mutta miten koette fyysisen kunnon ylläpitämisen osana preppausta. Itse ainakin ajattelen, että hyvä peruskunto antaa paljon pelivaraa erilaisissa tilanteissa ihan jo lähtien siitä, että pystyy juoksemaan jotain uhkaa karkuun tai vaikka kantamaan käsissään 2 kymmenen litran vesikanisteria muutaman kilometrin päästä jakelupisteestä.
Pyrittekö siis jotenkin huolehtimaan, että olette myös fyysisesti valmiita erilaisiin riskeihin?
Toki. Hyvä kunto on aina eduksi selviytymistilanteissa. Pahimmassa tapauksessa huono kunto on esim. itsenäisen evakuoitumisen esteenä.
Sen lisäksi terveydestä huolen pitäminen on taloudellisesti järkevää, koska se vähentää riskiä sairastua monella tapaa, ja kaikki varat jotka menisi sairauden hoitoon on aina tietysti pois muusta. Se on kallista hommaa.
Aivan kaikkea emme voi omilla teoillamme ja valinnoillamme hallita, mutta voimme pyrkiä parantamaan mahdollisuuksiamme.Mitä hyvä kunto voisi tarkoittaa tällaisessa tilanteessa? Siis tarkoitan, että millaisiin urheilusuorituksiin olisi hyvä pystyä näin normiaikana, että voisi luottaa kuntoonsa sitten tiukan paikan tullen? Tai millaisia pitkän aikavälin tavoitteita voisi laittaa itselleen kuntoiluun? Oletetaan nyt tässä vaikka perusterve 30-40 v. mies tai nainen. Ei merkittäviä vammoja ja paino suurinpiirtein järkevissä rajoissa.
Aika vaikea vastata, kun ei tiedetä, minkä varalle valmistaudutaan. Tärkeintä on tietenkin olla sellaisessa kunnossa, että ei omalla rapakuntoisuudellaan lisää sairastumisensa riskiä, koska sairastuminen on ongelma melkein missä poikkeustilanteessa tahansa.
Sitten, jos puhutaan varsinaisista kuntovaatimuksista veikkaisin, että todennäköisimmin kuntoaan joutuu käyttämään itsensä, varusteidensa ja mahdollisesti lastensa siirtämiseen paikasta toiseen lihasvoimin. Lisäksi olisi varmaan hyvä olla reserviä auttaa niitä, jotka eivät pysty samaan. Ei ole mitenkään mahdotonta päätyä tilanteeseen, että polttoaineen jakelua siviileille rajoitetaan, jotta armeija, poliisit ja ambulanssit yms. saadaan pidettyä liikkeellä. Pitää siis olla kohtuullisen hyvä aerobinen kunto + lihasvoimaa, että jaksaa vaikka kantaa lasta rinkka selässään, tarvittaessa myös hankalassa maastossa. 20 km päivässä olisi jo hyvä etenemistahtitavoite, jos pitää vaikka jättää pk-seutu ja siirtyä turvaan.
Lapsen kantaminen 20 kg rinkka selässä ei varmaan ole mikään mielekkäin tapa treenata tai edes testata kuntoaan, mutta olettaisin, että jos pystyy hölkkäämään sen 20 km, aerobinen kunto on sillä tasolla, että pystyisi etenemään tuollaisen matkan päivässä taakan kanssa ilman isompia ongelmia. Sitten toinen puoli on se lihasvoiman tarve. Minä en ainakaan osaa antaa mitään kilolukuja, mitä pitäisi puntilla nousta missäkin liikkeessä, mutta varmaan enemmän on enemmän.
Nämä eivät varmasti ole realistisia tavoitteita jokaiselle, mutta hyvässä kunnossa olevat pystyvät sitten mahdollisuuksiensa mukaan auttamaan heikommassa tilanteessa olevia.
Yleinen käsitys siitä, mikä on normaali- tai peruskunto on tietenkin romahtanut viime vuosikymmeninä, koska tänä päivänä normaalioloissa arjesta selviämiseen ei tarvitse juuri minkäänlaista fyysistä aktiviteettia. Kaikkialle pääsee autoilla ja hisseillä.
Itse kuitenkin ajattelen ehkä hiukan vanhanaikaisesti, että kyllä ihmisen olisi hyvä ihan oman perusterveytensä vuoksi pystyä hölkkäämään tuo 20 km pariin kolmeen tuntiin ainakin jos ei vielä olla eläkeiässä. Jos taas ei pysty tuohon vaikka ylipainon takia, niin sille varmaan kannattaisi tehdä jotain. Jos sitten on jalkavammoja tms. niin varmasti löytyy muitakin lajeja, joissa voi pyrkiä saamaan vastaavanlaisen kunnon.
Aerobisen kunnon lisäksi normaalikuntoon kuuluu sitten tietenkin vähintään kohtalainen lihaskunto ja liikkuvuus, pään kuntoa unohtamatta.
Täällä oli jokin aika sitten keskustelu siitä, mitä palstalaiset pitävät "normaalikunnon" määritelmänä ja järkyttävän moni oli sitä mieltä, että suurinpiirtein riittää, että pystyy kävelemään lähikauppaan ja ehkä nousemaan yhdet portaat. Fakta kuitenkin on se, että jos lähikaupassa käynti on jo urheilusuoritus, niin ei se kovin hyvää lupaa henkilön terveydestä.
Itse pidän itseäni aika huonokuntoisena toimistotyöläisenä, juoksen 5km ilolla ja 10 verenmaulla. Lättänälle vuorelle voin kiivetä skinit suksen pohjassa ja 7kg rojua repussa, mutta yli 1500m korkeita en lähde yrittämään.
Apple watchin mielestä olen omanikäisteni kuntokartalla puolivälissä. (Ilmeisesti hapenottokyky mittarina)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla, että tästä on keskusteltu jossain vaiheessa näiden parin sadan sivun aikana, mutta miten koette fyysisen kunnon ylläpitämisen osana preppausta. Itse ainakin ajattelen, että hyvä peruskunto antaa paljon pelivaraa erilaisissa tilanteissa ihan jo lähtien siitä, että pystyy juoksemaan jotain uhkaa karkuun tai vaikka kantamaan käsissään 2 kymmenen litran vesikanisteria muutaman kilometrin päästä jakelupisteestä.
Pyrittekö siis jotenkin huolehtimaan, että olette myös fyysisesti valmiita erilaisiin riskeihin?
Toki. Hyvä kunto on aina eduksi selviytymistilanteissa. Pahimmassa tapauksessa huono kunto on esim. itsenäisen evakuoitumisen esteenä.
Sen lisäksi terveydestä huolen pitäminen on taloudellisesti järkevää, koska se vähentää riskiä sairastua monella tapaa, ja kaikki varat jotka menisi sairauden hoitoon on aina tietysti pois muusta. Se on kallista hommaa.
Aivan kaikkea emme voi omilla teoillamme ja valinnoillamme hallita, mutta voimme pyrkiä parantamaan mahdollisuuksiamme.Mitä hyvä kunto voisi tarkoittaa tällaisessa tilanteessa? Siis tarkoitan, että millaisiin urheilusuorituksiin olisi hyvä pystyä näin normiaikana, että voisi luottaa kuntoonsa sitten tiukan paikan tullen? Tai millaisia pitkän aikavälin tavoitteita voisi laittaa itselleen kuntoiluun? Oletetaan nyt tässä vaikka perusterve 30-40 v. mies tai nainen. Ei merkittäviä vammoja ja paino suurinpiirtein järkevissä rajoissa.
Aika vaikea vastata, kun ei tiedetä, minkä varalle valmistaudutaan. Tärkeintä on tietenkin olla sellaisessa kunnossa, että ei omalla rapakuntoisuudellaan lisää sairastumisensa riskiä, koska sairastuminen on ongelma melkein missä poikkeustilanteessa tahansa.
Sitten, jos puhutaan varsinaisista kuntovaatimuksista veikkaisin, että todennäköisimmin kuntoaan joutuu käyttämään itsensä, varusteidensa ja mahdollisesti lastensa siirtämiseen paikasta toiseen lihasvoimin. Lisäksi olisi varmaan hyvä olla reserviä auttaa niitä, jotka eivät pysty samaan. Ei ole mitenkään mahdotonta päätyä tilanteeseen, että polttoaineen jakelua siviileille rajoitetaan, jotta armeija, poliisit ja ambulanssit yms. saadaan pidettyä liikkeellä. Pitää siis olla kohtuullisen hyvä aerobinen kunto + lihasvoimaa, että jaksaa vaikka kantaa lasta rinkka selässään, tarvittaessa myös hankalassa maastossa. 20 km päivässä olisi jo hyvä etenemistahtitavoite, jos pitää vaikka jättää pk-seutu ja siirtyä turvaan.
Lapsen kantaminen 20 kg rinkka selässä ei varmaan ole mikään mielekkäin tapa treenata tai edes testata kuntoaan, mutta olettaisin, että jos pystyy hölkkäämään sen 20 km, aerobinen kunto on sillä tasolla, että pystyisi etenemään tuollaisen matkan päivässä taakan kanssa ilman isompia ongelmia. Sitten toinen puoli on se lihasvoiman tarve. Minä en ainakaan osaa antaa mitään kilolukuja, mitä pitäisi puntilla nousta missäkin liikkeessä, mutta varmaan enemmän on enemmän.
Nämä eivät varmasti ole realistisia tavoitteita jokaiselle, mutta hyvässä kunnossa olevat pystyvät sitten mahdollisuuksiensa mukaan auttamaan heikommassa tilanteessa olevia.
Yleinen käsitys siitä, mikä on normaali- tai peruskunto on tietenkin romahtanut viime vuosikymmeninä, koska tänä päivänä normaalioloissa arjesta selviämiseen ei tarvitse juuri minkäänlaista fyysistä aktiviteettia. Kaikkialle pääsee autoilla ja hisseillä.
Itse kuitenkin ajattelen ehkä hiukan vanhanaikaisesti, että kyllä ihmisen olisi hyvä ihan oman perusterveytensä vuoksi pystyä hölkkäämään tuo 20 km pariin kolmeen tuntiin ainakin jos ei vielä olla eläkeiässä. Jos taas ei pysty tuohon vaikka ylipainon takia, niin sille varmaan kannattaisi tehdä jotain. Jos sitten on jalkavammoja tms. niin varmasti löytyy muitakin lajeja, joissa voi pyrkiä saamaan vastaavanlaisen kunnon.
Aerobisen kunnon lisäksi normaalikuntoon kuuluu sitten tietenkin vähintään kohtalainen lihaskunto ja liikkuvuus, pään kuntoa unohtamatta.
Täällä oli jokin aika sitten keskustelu siitä, mitä palstalaiset pitävät "normaalikunnon" määritelmänä ja järkyttävän moni oli sitä mieltä, että suurinpiirtein riittää, että pystyy kävelemään lähikauppaan ja ehkä nousemaan yhdet portaat. Fakta kuitenkin on se, että jos lähikaupassa käynti on jo urheilusuoritus, niin ei se kovin hyvää lupaa henkilön terveydestä.
Itse pidän itseäni aika huonokuntoisena toimistotyöläisenä, juoksen 5km ilolla ja 10 verenmaulla. Lättänälle vuorelle voin kiivetä skinit suksen pohjassa ja 7kg rojua repussa, mutta yli 1500m korkeita en lähde yrittämään.
Apple watchin mielestä olen omanikäisteni kuntokartalla puolivälissä. (Ilmeisesti hapenottokyky mittarina)
Vuorilla liikkuminen ja skinnailu ja vapaalasku on kyllä erinomaista urheilua. Sielu lepää niissä maisemissa. Harmi, että näin ruuhkavuosina siihen on niin vähän aikaa, mutta ehkä noi lapset muuttavat vielä joku päivä pois kotoa (nuorin on 2...).
Minä olen tavoiteorientoituva ihminen ja olen huomannut itsessäni, että jos treenille ei ole jotain tiettyä tavoitetta, se jää helposti taka-alalle, kun elämässä tulee kaikkea muutakin vastaan.
Valitsen siis muutaman kilpailun, joihin tähtään (tavoitteena päästä maaliin, ei voittaa) ja treenaan sitten sen mukaisesti. Lajeina on ollut viime aikoina pääasiassa polkujuoksu, mutta nyt olen innostunut seikkailu-urheilusta. Se pakottaa paljon monipuolisempaan treenaamiseen ja siten auttaa ehkäisemään rasitusvammoja. Lisäksi laji elää uutta nousukautta ja matalan kynnyksen kisoja alkaa löytymään aika hyvin ympäri maata.
En siis tee tätä mitenkään preppauksen tms. vuoksi vaan ihan omaksi ilokseni, mutta tuskinpa hyvästä kunnosta tai vaikka suunnistustaidosta mitään haittaakaan on.