Mies torjui painon takia?

UNOHDA SE SIKA!

Laihdutin aikoinaan melkein 40kg. Yhdelle miehelle annoin pakit jota tätä ennen ei kiinnostanut. Laihdutin terveyssyistä, en muita miellyttääkseni.

Se, että ihminen ei kiinnostu ylipainoisista, ei tarkoita sitä, että on ulkonäkökeskeinen. Ei sille oikeasti voi mitään, jos ei kiihotu seksuaalisesti ylipainoisesta, tai ettei koe ylipainoista kehoa puoleensavetävänä.

Kumma juttu, että nimenomaan ylipaino on sellainen asia, millä ei saisi olla mitään merkitystä. Jos joku ei tykkää silikonirinnoista tai täytetyistä huulista tai peppuimplanteista, niin onko tällainen ihminen ulkonäkökeskeinen ja pinnallinen, jos ei halua suhteeseen silinkoni-implantti-naisen kanssa, vaan haluaa luomunaisen? Tai jos joku nainen ei tykkää siilitukkaisista miehistä, joilla on paljon tatuointeja ja joku natsitunnus koruna - onko nainen pinnallinen ja ulkonäkökeskeinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottaisiko ap itse läskin miehen? Tai muut ketjun naiset?

Ottaisin, koska olen itsekin. Tykkään kuitenkin liikkua, enkä pidä mahdottomana laihtumista. Mielestäni on ikävä asenne torpata toinen vain ulkonäön takia ja tuntematta. En tykkää tinderissä niistäkään, jotka kirjoittavat profiiliin "ei elämänkoululaisille" tms vaikkei se minua koskekaan. Mutta juuri tuo ikävä asenne on turn off.

Siis jos ei tunne toista eikä toisen ulkonäkökään viehätä yhtään, niin miksi ihmeessä lähtisi yrittämään jotain? Täytyyhän toisessa jotain sellaista olla, jonka takia kiinnostuu. Ja jos yleisesti ottaen en viehäty ylipainoisista, niin ei silloin kyllä kiinnostu jostain täysin tuntemattomasta ihmisestä, jolla sitä ylipainoa on. Joskus voi toki käydä niin, että kun ensin tutustuu johonkin, ihastuukin tähän ulkonäöstä huolimatta, koska jotkut muut ominaisuudet vaan vetävät puoleensa niin paljon. Silloin voi ehkä käydä niin, että normaalisti ylipainoisille pelkkiä pakkeja antava huomaakin ihastuneensa ylipainoiseen. Mutta jos ei tunnetä, niin ei silloin kyllä lähdetä treffeillekään, jos toisen ulkonäkö on turn off.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan yhtä hyvin olisi aloittaja voinut kysyä joko olette lopettaneet puolisonne kiusaamisen.

168cm pitkä 82kg nainen ei ole nätti, vaan lihava.

On naurettavaa syyllistää miehiä siitä, ettei epäterveellisen lihavia naisia koeta kauniiksi (tai edes nätiksi), vaan terveen kokoiset naiset kiinnostavat miehiä enemmän.

Ap:n kokemus nätteydestä on varmaan syntynyt siitä, että monille miehille hänen ulkonäkö on ollut ok.

Mä oon lievästi ylipainoinen nainen ja ihan saan positiivista huomiota miehiltä. Hoikempana sain toki enemmän, mutta ei tää kaikkia karkoita. Ne jotka ei tykkää, saa tietysti antaa pakit.

Niin? Se kilo tai kaksi extraa haittaakaan tuskin ketään, mutta 168/82 ei ole enää vain lievästi ylipainoinen vaan oikeasti melkoinen mötkö.

Olen nimittäin itse sekä 4 senttiä lyhyempi että 4 kiloa kevyempi ja kyllä mä näytän näillä mitoilla ihan rehellisesti läskiltä. Reilu kymppi pois ja sitten alkaa olla laskettavissa "vain" lievästi ylipainoiseksi.

164/78

Katso painoindeksiä tässä asiassa. Väitteesi on sen valossa yksiselitteisesti virheellinen. Lievä ylipaino on lievää, vaikka kokisitkin itsesi valtavaksi möhkäleeksi.

Sä et taida ymmärtää tuosta painondeksistä yhtään mitään. Herranjestas, sitä liukumaahan on normaalipainossa vaikkapa 165 senttisellä naisella liki 20 kiloa (50,4-68.1kg) mutta et kai sä nyt tosissaan ajattele, että sirokroppainen voi lihoa vaikkapa 53 kiloisesta 68 kiloiseksi ja uskotella olevansa edelleen normipainoinen eikä edes lievästi ylipainoinen?!

Tuo indeksi meinaa sitä, että sekä 50 kiloinen että 68 kiloinen voivat molemmat olla (ruumiinrakenteestaan riippuen) täysin normaalipainoisia, mutta ei tosiaankaan sitä että jokainen 165 senttinen on aina omassa normaalipainossaan kunhan vaan paino osuu tuohon haarukkaan. 

Peili on se paras "indeksi" kertomaan onko ylimääräistä vai ei.

Norsuhan tuommoinen ap:n mitoilla oleva nainen on.  

ihan lähtökohtaisesti jossain on vikaa jos on jo lihonut. harvemmin se lihominen pysähtyy .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan yhtä hyvin olisi aloittaja voinut kysyä joko olette lopettaneet puolisonne kiusaamisen.

168cm pitkä 82kg nainen ei ole nätti, vaan lihava.

On naurettavaa syyllistää miehiä siitä, ettei epäterveellisen lihavia naisia koeta kauniiksi (tai edes nätiksi), vaan terveen kokoiset naiset kiinnostavat miehiä enemmän.

Ap:n kokemus nätteydestä on varmaan syntynyt siitä, että monille miehille hänen ulkonäkö on ollut ok.

Mä oon lievästi ylipainoinen nainen ja ihan saan positiivista huomiota miehiltä. Hoikempana sain toki enemmän, mutta ei tää kaikkia karkoita. Ne jotka ei tykkää, saa tietysti antaa pakit.

Niin? Se kilo tai kaksi extraa haittaakaan tuskin ketään, mutta 168/82 ei ole enää vain lievästi ylipainoinen vaan oikeasti melkoinen mötkö.

Olen nimittäin itse sekä 4 senttiä lyhyempi että 4 kiloa kevyempi ja kyllä mä näytän näillä mitoilla ihan rehellisesti läskiltä. Reilu kymppi pois ja sitten alkaa olla laskettavissa "vain" lievästi ylipainoiseksi.

164/78

Mä olen 170/84 eli aikalailla sama bmi kuin ap:llä ennen kuin hän laihtui. Saan ihan suht usein kuulla olevani nätti / hyvännäköinen tms.

Mä luulen että vartalotyyppi ja kasvojen ulkonäkö vaikuttaa aika paljon siihen, miten miehet naisen ulkonäön näkevät. Sinulla on ehkä tasapaksu vartalonmalli eikä erityisen kauniit kasvotkaan, kun olet kerran niin läskin ja mötkön näköinen, ettei sinua koskaan miehet nätiksi kehu. Itse olen onnekseni tyyppiä tiimalasi ja kauniskasvoinen ja muutenkin aika naisellisen näköinen. Luulen että saamani positiivinen palaute johtuu paljon näistä asioista. Esimerkiksi yksi kaverini, joka on omenavartaloinen, alkoi pikkuisen kehuja saamaan vastakkaiselta sukupuolelta vasta kun bmi oli 20-21. Sitä lihavampana hän on miehille kuin ilmaa, vaikka ei ole edes ylipainoinen ollut pitkiin aikoihin.

Vierailija kirjoitti:

Tottahan ne pudotetut kilot olemusta muuttaa, mutta niin muuttaa se hyvä olokin mikä painonpudotuksesta ja aiempaa terveellisemmästä ruokavaliosta/elämäntavasta seuraa. Erikoista, että laihtunut itsekin näkee vain sen ulkoisen muutoksen (jota ei kuitenkaan kukaan muu saisi nähdä/noteerata) ja samaan aikaan viis veisaa siitä hyvästä (tai ainakin aiempaa paremmasta) olosta ja jaksamisesta joka tietenkin myös näkyy muille ihmisille.

Ainakin itsellä on ihan huikea ero jaksamisessa ja fiiliksessä erilaisilla ruokavalioilla. Mitä vähemmän syön sokeria ja höttöhiilareita niin sitä parempi olo (ja esim iho) on. Sama toimii tietysti toisinpäin eli mikään ei jaksa kiinnostaa oikein vttujakaan kun ruokavalio koostuu eineksistä, pikaruuasta, karkeista ja sipseistä. Ja näitä pakastapizza/eines/mässy/energiajuoma-limu kasoja näkyy moni muukin ylipainoinen lappavan kassalla hihnalle.. 

Kaikilla ei toisaalta tapahdu mitään suuria muutoksia mielihaluissa ja jaksamisessa laihtumisen myötä. Ei se kaikkia muuta ihmisinä muuten kuin ulkonäön osalta ja toisilla jatkuva painontarkkailu voi johtaa myös ahdistuksen tunteeseen, jolloin henkinen hyvinvointi saattoi olla itseasiassa jopa parempi pullukkana.

Vierailija kirjoitti:

ap oot tosi tekopyhä

''miehillä ei saa olla vaatimuksia naisille mut naisilla saa olla vaatimuksia miehille''

tekopyhät

Eihän ap noin sanonut missään! Ihan samoin kuin tuolla ap:stä nyt kiinnostuneella miehellä on oikeus vaatia normaalipainoisuutta, on ap:llä oikeus kyseenalaistaa se, olisiko tämä mies hänelle sopiva kumppani. Vai miten sinä aloituksen oikein ymmärsit?

En tietenkään huolisi enää sellaista, joka on kerran jo torjunut. Ei voi olla mistään kovin suurista tunteista hänellä kyse. En enää haikailisikaan tuollaisen tyypin perään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan yhtä hyvin olisi aloittaja voinut kysyä joko olette lopettaneet puolisonne kiusaamisen.

168cm pitkä 82kg nainen ei ole nätti, vaan lihava.

On naurettavaa syyllistää miehiä siitä, ettei epäterveellisen lihavia naisia koeta kauniiksi (tai edes nätiksi), vaan terveen kokoiset naiset kiinnostavat miehiä enemmän.

Ap:n kokemus nätteydestä on varmaan syntynyt siitä, että monille miehille hänen ulkonäkö on ollut ok.

Mä oon lievästi ylipainoinen nainen ja ihan saan positiivista huomiota miehiltä. Hoikempana sain toki enemmän, mutta ei tää kaikkia karkoita. Ne jotka ei tykkää, saa tietysti antaa pakit.

Niin? Se kilo tai kaksi extraa haittaakaan tuskin ketään, mutta 168/82 ei ole enää vain lievästi ylipainoinen vaan oikeasti melkoinen mötkö.

Olen nimittäin itse sekä 4 senttiä lyhyempi että 4 kiloa kevyempi ja kyllä mä näytän näillä mitoilla ihan rehellisesti läskiltä. Reilu kymppi pois ja sitten alkaa olla laskettavissa "vain" lievästi ylipainoiseksi.

164/78

Katso painoindeksiä tässä asiassa. Väitteesi on sen valossa yksiselitteisesti virheellinen. Lievä ylipaino on lievää, vaikka kokisitkin itsesi valtavaksi möhkäleeksi.

Sä et taida ymmärtää tuosta painondeksistä yhtään mitään. Herranjestas, sitä liukumaahan on normaalipainossa vaikkapa 165 senttisellä naisella liki 20 kiloa (50,4-68.1kg) mutta et kai sä nyt tosissaan ajattele, että sirokroppainen voi lihoa vaikkapa 53 kiloisesta 68 kiloiseksi ja uskotella olevansa edelleen normipainoinen eikä edes lievästi ylipainoinen?!

Tuo indeksi meinaa sitä, että sekä 50 kiloinen että 68 kiloinen voivat molemmat olla (ruumiinrakenteestaan riippuen) täysin normaalipainoisia, mutta ei tosiaankaan sitä että jokainen 165 senttinen on aina omassa normaalipainossaan kunhan vaan paino osuu tuohon haarukkaan. 

Peili on se paras "indeksi" kertomaan onko ylimääräistä vai ei.

Peili on kyllä vielä painoindeksiäkin huonompi mittari . Alipainoinen syömishäiriöinen, pikkuisen pyöreä normaalipainoinen ja lievästi lihava voivat kaikki nähdä siellä hirveän laardikasan. Ja vastaavasti merkittävästi ylipainoinen voi peiliin katsoessaan kuvitella olevansa vain pikkuisen pyöreä.

Painoindeksi ei valehtele eikä vääristy sen mukaan, mitä itse kunkin omat kuvitelmat itsestä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkisesti kypsä ihminen ymmärtää, että muillakin kuin itsellä on oikeus asettaa henkilökohtaista vaatimustasoa. Naisena en haluaisi ylipainoista miestä. Reiluna naisena ymmärrän samat toiveet miessukupuolen puolelta.

Ei ole siitä kysymys, saa vaatia vaikka 40kg naista jos haluaa mutta tuo epärehellisyys, käytös ja kyllä se on nöyryyttävää jos yhtäkkiä sut torjunut kiinnostuu kun olet muuttunut ei siitä tule mitään jos on vähänkään itsekunnioitusta.

Missä epärehellisyys? Ap on läski, mies ei ole kiinnostunut. Ap laihtuu, mies kiinnostuu. Totta kai minäkin kiinnostuisin miehestä, joka saa elämäntapansa hallintaan. Sehän kertoo paljon kyseisen ihmisen henkisestä selkärangasta.

Eihän mies kertonut ap:lle että syy on ylipaino vaan että ei muka halua suhdetta -> käännös ei halua suhdetta juuri ap:n kanssa koska lihava.

Minusta tuo on ollut kohtelias tapa torjua toinen. Huonokäytöksistä olisi ollut sanoa toista lihavaksi. Kaikkea saa ajatella mutta kaikkea ei tarvitse sanoa ääneen. Olen minäkin torjunut miehen jolla paha akne ja todellakaan en sitä sanonut syyksi.

T. Ylipainoinen nainen

Ihan mielenkiinnosta, osoittaisitko kiinnostusta samaa miestä kohtaan sitten jos hän saisi ihonsa kuntoon? Kuinka suhtautuisit siihen, jos mies silloin torjuisi sinut?

Tuskin osoittaisin. Mulla ei toistaiseksi ole ollut vielä niin huono vienti, että tarvitsisi palata haikailemaan niiden perään, jotka oon joskus torjunut. Toisaalta oon myös tottunut siihen että ylipaino on joillekin turn off ja tottunut myös siihen, että joskus torjutaan. Eli jos kuvitellaan että yrittäisin tuota miestä ja tulisin torjutuksi, niin varmaan se kirpaisisi lyhyesti ja sitten suuntaisin huomioni muihin mahdollisuuksiin.

T. Se ylipainoinen

Noin suhtautumaan pystyy vain ihminen, jolla on vahva itsetunto. Epävarmat ihmiset jäävät kiinni egonsa loukkauksiin ja hekumoivat ajatuksella , että saisivat torjua ihmisen joka torjui heidät.

En hekumoi mutta en myöskään väitä, ettenkö saattaisi tuntea pientä hilpeyttä voidessani torjua sellaisen, joka on aiemmin torjunut minut. Varsinkin jos olisin muuttunut siten, että saisin helposti paljon tätä heppua paremman. Torjuminen on yleensäkin varma tapa tappaa toisen kiinnostus, joten sen jälkeen on enää ihan turha tulla ruikuttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkisesti kypsä ihminen ymmärtää, että muillakin kuin itsellä on oikeus asettaa henkilökohtaista vaatimustasoa. Naisena en haluaisi ylipainoista miestä. Reiluna naisena ymmärrän samat toiveet miessukupuolen puolelta.

Ei ole siitä kysymys, saa vaatia vaikka 40kg naista jos haluaa mutta tuo epärehellisyys, käytös ja kyllä se on nöyryyttävää jos yhtäkkiä sut torjunut kiinnostuu kun olet muuttunut ei siitä tule mitään jos on vähänkään itsekunnioitusta.

Missä epärehellisyys? Ap on läski, mies ei ole kiinnostunut. Ap laihtuu, mies kiinnostuu. Totta kai minäkin kiinnostuisin miehestä, joka saa elämäntapansa hallintaan. Sehän kertoo paljon kyseisen ihmisen henkisestä selkärangasta.

Eihän mies kertonut ap:lle että syy on ylipaino vaan että ei muka halua suhdetta -> käännös ei halua suhdetta juuri ap:n kanssa koska lihava.

Minusta tuo on ollut kohtelias tapa torjua toinen. Huonokäytöksistä olisi ollut sanoa toista lihavaksi. Kaikkea saa ajatella mutta kaikkea ei tarvitse sanoa ääneen. Olen minäkin torjunut miehen jolla paha akne ja todellakaan en sitä sanonut syyksi.

T. Ylipainoinen nainen

Ihan mielenkiinnosta, osoittaisitko kiinnostusta samaa miestä kohtaan sitten jos hän saisi ihonsa kuntoon? Kuinka suhtautuisit siihen, jos mies silloin torjuisi sinut?

Tuskin osoittaisin. Mulla ei toistaiseksi ole ollut vielä niin huono vienti, että tarvitsisi palata haikailemaan niiden perään, jotka oon joskus torjunut. Toisaalta oon myös tottunut siihen että ylipaino on joillekin turn off ja tottunut myös siihen, että joskus torjutaan. Eli jos kuvitellaan että yrittäisin tuota miestä ja tulisin torjutuksi, niin varmaan se kirpaisisi lyhyesti ja sitten suuntaisin huomioni muihin mahdollisuuksiin.

T. Se ylipainoinen

Noin suhtautumaan pystyy vain ihminen, jolla on vahva itsetunto. Epävarmat ihmiset jäävät kiinni egonsa loukkauksiin ja hekumoivat ajatuksella , että saisivat torjua ihmisen joka torjui heidät.

En hekumoi mutta en myöskään väitä, ettenkö saattaisi tuntea pientä hilpeyttä voidessani torjua sellaisen, joka on aiemmin torjunut minut. Varsinkin jos olisin muuttunut siten, että saisin helposti paljon tätä heppua paremman. Torjuminen on yleensäkin varma tapa tappaa toisen kiinnostus, joten sen jälkeen on enää ihan turha tulla ruikuttamaan.

Ruikuttaa? Toinen voi ottaa sen koko homman kevyemmin. Se toisen torjuminen ei oo välttämättä tuntunut isolta jutulta. Ja vastaavasti jos itse tulee torjutuksi, sen voi ottaa kevyesti. Kumpaankaan kokemukseen ei juutu kun elää elämäänsä täysillä.

Olisin kyllä todella kiinnostunut kuulemaan, että millä tavalla miehen elämäntilanne on muuttunut sinä aikana kuin itse laihduin ja kysyisin myös suoraan, kumpi hänellä painoi tuolloin vaa'assa enemmän, minun ulkonäköni vaiko se hänen elämäntilanteensa. Tämä siis jos olisin itse edelleen kiinnostunut miehestä.

Itse en tosin ole koskaan jäänyt pitkäksi aikaa pohtimaan miehiä, joilta olen saanut pakit, joten todennäköisesti oma kiinnostukseni olisi ehtinyt haihtua moneen kertaan sinä aikana, mikä minulta kuluisi yli 20kg painonpudotukseen. Suhtautuisin myös varovaisesti ylipäätään miehiin, joille ylipaino on ehdoton turn off naisessa. En ole itse vielä koskaan onnistunut pitämään painoani niissä lukemissa, mihin olen laihduttaessa päässyt, joten realistisesti mun olisi pakko ajatella, ettei se välttämättä onnistu nytkään. Siksi ei varmaan heti kannattaisi viritellä suhdetta miehen kanssa, joka kauhistuu kun naisen paino alkaa melkein heti nousemaan. :D Ainakin pitäisi odottaa pari vuotta että näkee mihin se oma paino lopulta asettuu, jos nyt ylipäätään kiinnostuisin miehestä, jolle naisen painoindeksi on hyvin tärkeä asia suhteen onnellisuuden kannalta.

Onneksi olen naimisissa miehen kanssa, joka rakastaa minua sellaisena kuin olen, olen sitten paksumpi tai hoikempi. ❤

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkisesti kypsä ihminen ymmärtää, että muillakin kuin itsellä on oikeus asettaa henkilökohtaista vaatimustasoa. Naisena en haluaisi ylipainoista miestä. Reiluna naisena ymmärrän samat toiveet miessukupuolen puolelta.

Ei ole siitä kysymys, saa vaatia vaikka 40kg naista jos haluaa mutta tuo epärehellisyys, käytös ja kyllä se on nöyryyttävää jos yhtäkkiä sut torjunut kiinnostuu kun olet muuttunut ei siitä tule mitään jos on vähänkään itsekunnioitusta.

Missä epärehellisyys? Ap on läski, mies ei ole kiinnostunut. Ap laihtuu, mies kiinnostuu. Totta kai minäkin kiinnostuisin miehestä, joka saa elämäntapansa hallintaan. Sehän kertoo paljon kyseisen ihmisen henkisestä selkärangasta.

Eihän mies kertonut ap:lle että syy on ylipaino vaan että ei muka halua suhdetta -> käännös ei halua suhdetta juuri ap:n kanssa koska lihava.

Minusta tuo on ollut kohtelias tapa torjua toinen. Huonokäytöksistä olisi ollut sanoa toista lihavaksi. Kaikkea saa ajatella mutta kaikkea ei tarvitse sanoa ääneen. Olen minäkin torjunut miehen jolla paha akne ja todellakaan en sitä sanonut syyksi.

T. Ylipainoinen nainen

Ihan mielenkiinnosta, osoittaisitko kiinnostusta samaa miestä kohtaan sitten jos hän saisi ihonsa kuntoon? Kuinka suhtautuisit siihen, jos mies silloin torjuisi sinut?

Tuskin osoittaisin. Mulla ei toistaiseksi ole ollut vielä niin huono vienti, että tarvitsisi palata haikailemaan niiden perään, jotka oon joskus torjunut. Toisaalta oon myös tottunut siihen että ylipaino on joillekin turn off ja tottunut myös siihen, että joskus torjutaan. Eli jos kuvitellaan että yrittäisin tuota miestä ja tulisin torjutuksi, niin varmaan se kirpaisisi lyhyesti ja sitten suuntaisin huomioni muihin mahdollisuuksiin.

T. Se ylipainoinen

Noin suhtautumaan pystyy vain ihminen, jolla on vahva itsetunto. Epävarmat ihmiset jäävät kiinni egonsa loukkauksiin ja hekumoivat ajatuksella , että saisivat torjua ihmisen joka torjui heidät.

En hekumoi mutta en myöskään väitä, ettenkö saattaisi tuntea pientä hilpeyttä voidessani torjua sellaisen, joka on aiemmin torjunut minut. Varsinkin jos olisin muuttunut siten, että saisin helposti paljon tätä heppua paremman. Torjuminen on yleensäkin varma tapa tappaa toisen kiinnostus, joten sen jälkeen on enää ihan turha tulla ruikuttamaan.

Ruikuttaa? Toinen voi ottaa sen koko homman kevyemmin. Se toisen torjuminen ei oo välttämättä tuntunut isolta jutulta. Ja vastaavasti jos itse tulee torjutuksi, sen voi ottaa kevyesti. Kumpaankaan kokemukseen ei juutu kun elää elämäänsä täysillä.

Mun on vaikea samaistua tuohon, ettei torjutuksi tuleminen tuntuisi isolta jutulta. Mitenkään kevein perustein en ketään lähde yrittämään, joten jos en kelpaakaan, totta hitsissä se on kova kolaus. Sen verran kova, etten voisi ajatella yrittäväni sen ihmisen kanssa enää mitään, vaikka hänen mielensä yllättävästi muutuisikin. Hienoa toki olisi jos voisi suhtautua kevyemmin. Jos torjun itse, se ei tunnu missään, koska olen niin tehdessäni aina sataprosenttisen varma ratkaisustani. Tiedän ettei mieleni tule muuttumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkisesti kypsä ihminen ymmärtää, että muillakin kuin itsellä on oikeus asettaa henkilökohtaista vaatimustasoa. Naisena en haluaisi ylipainoista miestä. Reiluna naisena ymmärrän samat toiveet miessukupuolen puolelta.

Ei ole siitä kysymys, saa vaatia vaikka 40kg naista jos haluaa mutta tuo epärehellisyys, käytös ja kyllä se on nöyryyttävää jos yhtäkkiä sut torjunut kiinnostuu kun olet muuttunut ei siitä tule mitään jos on vähänkään itsekunnioitusta.

Missä epärehellisyys? Ap on läski, mies ei ole kiinnostunut. Ap laihtuu, mies kiinnostuu. Totta kai minäkin kiinnostuisin miehestä, joka saa elämäntapansa hallintaan. Sehän kertoo paljon kyseisen ihmisen henkisestä selkärangasta.

Eihän mies kertonut ap:lle että syy on ylipaino vaan että ei muka halua suhdetta -> käännös ei halua suhdetta juuri ap:n kanssa koska lihava.

Minusta tuo on ollut kohtelias tapa torjua toinen. Huonokäytöksistä olisi ollut sanoa toista lihavaksi. Kaikkea saa ajatella mutta kaikkea ei tarvitse sanoa ääneen. Olen minäkin torjunut miehen jolla paha akne ja todellakaan en sitä sanonut syyksi.

T. Ylipainoinen nainen

Ihan mielenkiinnosta, osoittaisitko kiinnostusta samaa miestä kohtaan sitten jos hän saisi ihonsa kuntoon? Kuinka suhtautuisit siihen, jos mies silloin torjuisi sinut?

Tuskin osoittaisin. Mulla ei toistaiseksi ole ollut vielä niin huono vienti, että tarvitsisi palata haikailemaan niiden perään, jotka oon joskus torjunut. Toisaalta oon myös tottunut siihen että ylipaino on joillekin turn off ja tottunut myös siihen, että joskus torjutaan. Eli jos kuvitellaan että yrittäisin tuota miestä ja tulisin torjutuksi, niin varmaan se kirpaisisi lyhyesti ja sitten suuntaisin huomioni muihin mahdollisuuksiin.

T. Se ylipainoinen

Noin suhtautumaan pystyy vain ihminen, jolla on vahva itsetunto. Epävarmat ihmiset jäävät kiinni egonsa loukkauksiin ja hekumoivat ajatuksella , että saisivat torjua ihmisen joka torjui heidät.

En hekumoi mutta en myöskään väitä, ettenkö saattaisi tuntea pientä hilpeyttä voidessani torjua sellaisen, joka on aiemmin torjunut minut. Varsinkin jos olisin muuttunut siten, että saisin helposti paljon tätä heppua paremman. Torjuminen on yleensäkin varma tapa tappaa toisen kiinnostus, joten sen jälkeen on enää ihan turha tulla ruikuttamaan.

Tuo on kyllä hieno tunne, kun pääsee antamaan vastarukkaset sellaiselle joka vuosia ja vuosia aikaisemmin on antanut minulle rukkaset ja on nyt niin epätoivoinen erottuaan sadannesta p*skasta suhteestaan että minuakin voisi viimein kokeilla. En todellakaan halua olla se viimeinen hätävara kenellekään.

Mulle on käynyt useammankin kerran niin, että mies on ollut vasta myöhemmin halukas johonkin. Enkä ole siinä välissä lihonut ollenkaan. Eivät vaan olleet aiemmin valmiita sitoutumaan.

Miehet panevat vaikka mitä valaita puutteessaan, mutta suhde on aivan eri asia.

Entä jos ei silloin ollut oikeasti valmis mihinkään? Silti täällä vaan haukutaan miestä, vaikka rehellisenä kertoi miten asia on. Aikaa kului ja ajatukset muuttui. Harva loppuelämää haluaa sinkkuna viettää.