Lapsi ei noudata sääntöjä, ei saa ottaa peliaikaa pois

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli voi kertoa lapselle, että nyt sinua varmasti kamalan paljon raivostuttaa kun menetät peliaikasi, mutta minä olen tässä kanssasi ja voit turvallisesti ilmaista pettymyksesi.

Ei varmaan kuulostakaan yhtään teennäiseltä. Sitä paitsi miksi lapselle pitää tunkea joku raivostumisen tunne kurkusta alas, eli suorastaan vihjata, että eikö sinun nyt kannattaisi vähän raivota? Ja entä jos lapsi ei kehotuksesta huolimatta raivoa turvallisesti vaan pistää esim. paikkoja hajalle?

Ok, en tarkoittanut sitä, että etukäteen sanotaan että nyt sinua raivostuttaa vaan tilanteen mukaan tietenkin. Jos nähdään, että lapsi raivostuu niin silloin sanotaan niin. Jos lapsi alkaa hajottaa paikkoja niin sanotaan, että sinua saa suututtaa, mutta paikkoja ei saa hajottaa. Jos lapsi ei usko, niin silloin pitää itse fyysisesti rajoittaa. Jos lapsi on niin iso, että et uskalla itse rajoittaa, niin silloin ollaan jo aika isoissa ongelmissa. Toisin sanoen ongelma on päässyt liian pitkälle. Pienestä asti lapselle pitää opettaa, että tavaroita, ihmisiä tai eläimiä ei saa Hajottaa tai satuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Se menee näin: ANNAT lapsellesi peliaikaa(/viikkorahaa/mitä lie) KANNUSTIMENA toivotusta käytöksestä. Näin et rankaise lasta vaan ohjaat ja kannustat, vaikka lopputulos on ihan sama.

Lapsi ei välttämättä edes halua peliaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kolmen lapsen kanssa tehdään niin, että huonosta käytöksestä torutaan ja selitetään miksi niin ei voi toimia ja kehoitetaan toimimaan ensi kerralla eritavalla. Erityisen hyvästä käytöksestä annetaan palkintoja. Toistuvasta huonosta käytöksestä tulee seuraamus. Näin yksinkertaista.

Kukaan lapsi ei voi elää pelkässä positiivisessa kasvatuksessa. Kieltoja ja seuraamuksia pitää oppia sietämään. Ne eivät tarkoita mitään vanhanajan kuritusmeininkiä vaan ihan normaalia kasvatusta.

Meillä 3 lasta eli positiivisessa kasvatuksessa ja ainoastaan aioa ei oli "toiselta ei saa ottaa". Sillä tarkoitettiin niin konkreettista kädestä ottamista kuin vaikka toisen alistamista. Varsin kelpoisia kansalaisia heistä kaikista tuli ilman mitään käytöspalkintoja.

Hienoa! Uskon, että tuo on teille ollut hyvä ja riittävä. Minä kuitenkin uskon myös positiiviseen vahvistamiseen ja näen lasteni silmistä sen ilon ja ylpeyden kun hänen hyvät ponnistelunsa tulevat nähdyksi ja palkituksi.

Ennen oli paljon helpompaa. Kaivettiin vaan remmi esiin, ja pentu totteli. Nykyään sen sijaan ollaan joko voimattomia tai painitaan jonkun aivan ihmeellisen kasvatusteorian parissa jonka ymmärtämiseen tarvitaan vähintään maisterintutkinto.

Vrt. en kyllä ymmärrä että miten se parantaa Nico-Petteri 10v:n käytöstä jos sille sanoo, että "sinua saa suututtaa", mutta ehkä joku maisteri osaa selostaa senkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa vaihtaa se asetelma toisinpäin niin voi kasvattaa positiivisen kautta.

Peliaikaa on nolla minuuttia mutta hyvällä käytöksellä sitä voi tienata.

Jos käyttäydyt tänään kaikenkaikkiaan kunnolla, että päivä jää plussan puolelle huomenna saat pelata puolituntia. Jos teet jotain positiivista ekstraa tai selviät poikkeuksellisen hankalistakin tilanteista kunnialla saat aina viisiminuuttisen lisää.

Puolen tunnin takia ei pelaamista hyödytä edes aloittaa. Onneksi jokainen pääsee lopulta pois tyrannian alta omaan kotiinsa missä kukaan ei rajoita pelaamista.

No voihan sen ajan säätää siihen mikä sopii, kuitekin alku pitää olla niin pieni aika, että tekee mieli käyttäytyä jotta saa lisää.

Paras tilannehan olisi, että lapsi käyttäytyy ilman mitään kommervenkkejä mutta kaikki ei vaan pysty siihen ilman kannustusta.

En tiedä onko hyvä säkä vai poikkeuksellisen hyvin käyttäytyvät muksut? Ne kerrat kun on pitänyt puuttua huonoon käytökseen on todella harvassa. Joskus kauan sitten kun meillä oli vain yksi tietokone niin sovittiin tunnin peli aikoja. Vuoroa odottavan mielestä tunti oli pitkä aika ja pelaavan mielestä lyhyt aika. Siitä pääsin sanomaan että nyt ymmärrättte kuinka se tunti on suhteellinen kokemus ajasta.

Nyt kun ovat jo teinejä voin vain ihmetellä. Itse olin kauhukakara näihin verrattuna. Siitä on 3-4 vuotta kun viimeksi jouduin korottamaan ääntä niille jostakin asiasta. Pelaamista en oikeastaan nykyisin rajoita. On sovittu että kunhan kouluasiat hoituu niin muuten saavat päättää itse miten aikansa käyttävät. Joskus harvoin pitää huomattaa nyt se puhelin pois sinulla on aamulla herätys. 

En jaksa lukea ketjua, mutta kokemuksen kommentti. Mun lapsi perseili koulussa n 11-v. iässä. Nyt yläkouluiläisenä sanoi, että olisi ollut koulussa kunnolla, jos tyhmyyksistä olisi tullut rangaistus, mutta kun tiesi, että tästä vaan keskustellaan. Tässä siis totuus lapsen suusta. Kotona ei perseily onnistunut eikä edes oikeastaan yrittänytkään, mutta koulussa meni muiden lasten mukana tyhmyyksiin. Aikuisillekin tulee rangaistus tyhmyyksistä, kyllä lapsenkin pitää oppia yhteiskunnan säännöille.

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli paljon helpompaa. Kaivettiin vaan remmi esiin, ja pentu totteli. Nykyään sen sijaan ollaan joko voimattomia tai painitaan jonkun aivan ihmeellisen kasvatusteorian parissa jonka ymmärtämiseen tarvitaan vähintään maisterintutkinto.

Vrt. en kyllä ymmärrä että miten se parantaa Nico-Petteri 10v:n käytöstä jos sille sanoo, että "sinua saa suututtaa", mutta ehkä joku maisteri osaa selostaa senkin.

En ole kyllä maisteri mutta se idea on just siinä, että saahan sitä suututtaa mutta huonosti ei silti saa käyttäytyä tai tehdä väärin.

Vrt.

Et saa suuttua tai itkeä tai nauraa, siitä tulee remmiä.

Ei siis rangaista tunteesta vaan ohjataan käytöstä.

Pelaamista tai ruokaa/herkkuja ei pitäisi käyttää rangaistuksina eikä palkintoina. Se johtaa riippuvuuksiin ja tunnesyömiseen. Muita rangaistuksia voi antaa. Rangaistuksen pitäisi olla aina tekoon liittyvä. Peliaikaa saa ja pitää rajoittaa, mutta se ei saisi olla joka rikkeen rangaistus vaan perustellaan rajoittaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli paljon helpompaa. Kaivettiin vaan remmi esiin, ja pentu totteli. Nykyään sen sijaan ollaan joko voimattomia tai painitaan jonkun aivan ihmeellisen kasvatusteorian parissa jonka ymmärtämiseen tarvitaan vähintään maisterintutkinto.

Vrt. en kyllä ymmärrä että miten se parantaa Nico-Petteri 10v:n käytöstä jos sille sanoo, että "sinua saa suututtaa", mutta ehkä joku maisteri osaa selostaa senkin.

En ole kyllä maisteri mutta se idea on just siinä, että saahan sitä suututtaa mutta huonosti ei silti saa käyttäytyä tai tehdä väärin.

Vrt.

Et saa suuttua tai itkeä tai nauraa, siitä tulee remmiä.

Ei siis rangaista tunteesta vaan ohjataan käytöstä.

Kyllä sitä remmiä on annettu ja annetaan ihan vaan siksi, että on käyttäytynyt huonosti. Eikä siksi, että lasta suututtaa.

Ottaisin peliajan ja koneet pois ja sillä hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli paljon helpompaa. Kaivettiin vaan remmi esiin, ja pentu totteli. Nykyään sen sijaan ollaan joko voimattomia tai painitaan jonkun aivan ihmeellisen kasvatusteorian parissa jonka ymmärtämiseen tarvitaan vähintään maisterintutkinto.

Vrt. en kyllä ymmärrä että miten se parantaa Nico-Petteri 10v:n käytöstä jos sille sanoo, että "sinua saa suututtaa", mutta ehkä joku maisteri osaa selostaa senkin.

En ole kyllä maisteri mutta se idea on just siinä, että saahan sitä suututtaa mutta huonosti ei silti saa käyttäytyä tai tehdä väärin.

Vrt.

Et saa suuttua tai itkeä tai nauraa, siitä tulee remmiä.

Ei siis rangaista tunteesta vaan ohjataan käytöstä.

Kyllä sitä remmiä on annettu ja annetaan ihan vaan siksi, että on käyttäytynyt huonosti. Eikä siksi, että lasta suututtaa.

Niinkin varmasti on, jos on laiska tai taitamaton kasvattaja.

Usein kuitenkin ihminen joka tietentahtoen satuttaa toisia rangaistakseen on vähän vajaa ymmärtämään edes niitä omia lähtökohtiaan ja syitään toiminnalleen, joten helposti tulee varmasti rangaistua esim. siitä kun lapsi kiukkuaa eikä tunnekuohussaan osaa toimia niinkuin määrätään.

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli paljon helpompaa. Kaivettiin vaan remmi esiin, ja pentu totteli. Nykyään sen sijaan ollaan joko voimattomia tai painitaan jonkun aivan ihmeellisen kasvatusteorian parissa jonka ymmärtämiseen tarvitaan vähintään maisterintutkinto.

Vrt. en kyllä ymmärrä että miten se parantaa Nico-Petteri 10v:n käytöstä jos sille sanoo, että "sinua saa suututtaa", mutta ehkä joku maisteri osaa selostaa senkin.

Todella surullista luettavaa. Ei tietenkään lapsia saa fyysisesti kurittaa ihan niinkuin ei aikuisiakaan. Nico-Petterille pitää asettaa selkeät rajat, joiden sisällä toimia. Hänelle pitää kertoa seurauksista ja palkinnoista ja Sitten myös toteuttaa niitä. Tämän lisäksi Nico-Petteriä pitää rakastaa! Häntä pitää halia ja pitää hyvänä! Hänen kanssa pitää hassutella ja tehdä kivoja asioita! Nico-Petterille pitää kertoa miten mahdottoman kiva tyyppi hän on ja uskoa häneen! Jos Nico-Petteri tämänkin jälkeen törttöilee, niin hänelle pitää kertoa, että niin ei saa tehdä ja seuraamus tulee jos Nico-Petteri vielä jatkaa törttöilyä. Mutta jos Nico-Petteri on vaikka kokonaisen viikon ollut törttöilemättä niin silloin iskä voi viedä Nico-Petterin syömään ja leffaan sen kunniaksi ja kertoa miten mahdottoman fiksu tyyppi Nico-Petteri on!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli paljon helpompaa. Kaivettiin vaan remmi esiin, ja pentu totteli. Nykyään sen sijaan ollaan joko voimattomia tai painitaan jonkun aivan ihmeellisen kasvatusteorian parissa jonka ymmärtämiseen tarvitaan vähintään maisterintutkinto.

Vrt. en kyllä ymmärrä että miten se parantaa Nico-Petteri 10v:n käytöstä jos sille sanoo, että "sinua saa suututtaa", mutta ehkä joku maisteri osaa selostaa senkin.

En ole kyllä maisteri mutta se idea on just siinä, että saahan sitä suututtaa mutta huonosti ei silti saa käyttäytyä tai tehdä väärin.

Vrt.

Et saa suuttua tai itkeä tai nauraa, siitä tulee remmiä.

Ei siis rangaista tunteesta vaan ohjataan käytöstä.

Kyllä sitä remmiä on annettu ja annetaan ihan vaan siksi, että on käyttäytynyt huonosti. Eikä siksi, että lasta suututtaa.

Niinkin varmasti on, jos on laiska tai taitamaton kasvattaja.

Usein kuitenkin ihminen joka tietentahtoen satuttaa toisia rangaistakseen on vähän vajaa ymmärtämään edes niitä omia lähtökohtiaan ja syitään toiminnalleen, joten helposti tulee varmasti rangaistua esim. siitä kun lapsi kiukkuaa eikä tunnekuohussaan osaa toimia niinkuin määrätään.

Ihmeellistä toisten aliarviointia sinulla nyt.

Vierailija kirjoitti:

Pelaamista tai ruokaa/herkkuja ei pitäisi käyttää rangaistuksina eikä palkintoina. Se johtaa riippuvuuksiin ja tunnesyömiseen. Muita rangaistuksia voi antaa. Rangaistuksen pitäisi olla aina tekoon liittyvä. Peliaikaa saa ja pitää rajoittaa, mutta se ei saisi olla joka rikkeen rangaistus vaan perustellaan rajoittaminen.

Höpöhöpö! Herkkuja ja peliaikaa saa käyttää palkintoja eikä se aiheuta riippuvuutta. Riippuvuudet tulevat ihan muista asioista. Riippuvuuksilla yritetään hallita huonoa psyykkistä oloa.

Ei tietenkään lapsen suuhun jatkuvasti mätetä suklaata joka välissä, mutta joskus voi esim mennä syömään tai jätskille jos vaikka kouluasiat on menny pari viikkoa parempaan suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli paljon helpompaa. Kaivettiin vaan remmi esiin, ja pentu totteli. Nykyään sen sijaan ollaan joko voimattomia tai painitaan jonkun aivan ihmeellisen kasvatusteorian parissa jonka ymmärtämiseen tarvitaan vähintään maisterintutkinto.

Vrt. en kyllä ymmärrä että miten se parantaa Nico-Petteri 10v:n käytöstä jos sille sanoo, että "sinua saa suututtaa", mutta ehkä joku maisteri osaa selostaa senkin.

Todella surullista luettavaa. Ei tietenkään lapsia saa fyysisesti kurittaa ihan niinkuin ei aikuisiakaan. Nico-Petterille pitää asettaa selkeät rajat, joiden sisällä toimia. Hänelle pitää kertoa seurauksista ja palkinnoista ja Sitten myös toteuttaa niitä. Tämän lisäksi Nico-Petteriä pitää rakastaa! Häntä pitää halia ja pitää hyvänä! Hänen kanssa pitää hassutella ja tehdä kivoja asioita! Nico-Petterille pitää kertoa miten mahdottoman kiva tyyppi hän on ja uskoa häneen! Jos Nico-Petteri tämänkin jälkeen törttöilee, niin hänelle pitää kertoa, että niin ei saa tehdä ja seuraamus tulee jos Nico-Petteri vielä jatkaa törttöilyä. Mutta jos Nico-Petteri on vaikka kokonaisen viikon ollut törttöilemättä niin silloin iskä voi viedä Nico-Petterin syömään ja leffaan sen kunniaksi ja kertoa miten mahdottoman fiksu tyyppi Nico-Petteri on!!

Mikä tämä seuraamus on, jonka ilmeisesti pitää olla sellainen, että se olisi ok vaikka omalle puolisolle annettuna?

Sinähän se pomo olet teidän perheessä.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea ketjua, mutta kokemuksen kommentti. Mun lapsi perseili koulussa n 11-v. iässä. Nyt yläkouluiläisenä sanoi, että olisi ollut koulussa kunnolla, jos tyhmyyksistä olisi tullut rangaistus, mutta kun tiesi, että tästä vaan keskustellaan. Tässä siis totuus lapsen suusta. Kotona ei perseily onnistunut eikä edes oikeastaan yrittänytkään, mutta koulussa meni muiden lasten mukana tyhmyyksiin. Aikuisillekin tulee rangaistus tyhmyyksistä, kyllä lapsenkin pitää oppia yhteiskunnan säännöille.

Nykyisenä parikymppisenä minulle tuli lapsena sama kokemus. Puhuttelut eivät tepsineet kiusaajiini, ei myöskään ignooraaminen. Kiusaaminen loppui vasta, kun olin kärsinyt hiljaa ekan ja tokan luokan, jonka jälkeen sietokykyni ylittyi. Hak.kasin kiusaajan. Sain siitä... Puhuttelun. Ei tuntunut missään silloin. Kiusaamisen loppuminen väkivallalla oli sata prosenttia tyydyttävämpää eikä mikään määrä pälpätystä vienyt sitä tunnetta pois.

Kasvattajan pitää nimen omaan ohjata ja kasvattaa lapsia. Itse sain sen opin, että pälpätys on ihan turhanpäiväistä... Ei se minua pelastanut kiusaamiselta, eikä se edes tuntunut missään kun itse jouduin puhuteltavaksi. Ihan turha juttu ja minä olin hemmetti koko koulun kiltein ja hiljaisin runotyttö :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli paljon helpompaa. Kaivettiin vaan remmi esiin, ja pentu totteli. Nykyään sen sijaan ollaan joko voimattomia tai painitaan jonkun aivan ihmeellisen kasvatusteorian parissa jonka ymmärtämiseen tarvitaan vähintään maisterintutkinto.

Vrt. en kyllä ymmärrä että miten se parantaa Nico-Petteri 10v:n käytöstä jos sille sanoo, että "sinua saa suututtaa", mutta ehkä joku maisteri osaa selostaa senkin.

Todella surullista luettavaa. Ei tietenkään lapsia saa fyysisesti kurittaa ihan niinkuin ei aikuisiakaan. Nico-Petterille pitää asettaa selkeät rajat, joiden sisällä toimia. Hänelle pitää kertoa seurauksista ja palkinnoista ja Sitten myös toteuttaa niitä. Tämän lisäksi Nico-Petteriä pitää rakastaa! Häntä pitää halia ja pitää hyvänä! Hänen kanssa pitää hassutella ja tehdä kivoja asioita! Nico-Petterille pitää kertoa miten mahdottoman kiva tyyppi hän on ja uskoa häneen! Jos Nico-Petteri tämänkin jälkeen törttöilee, niin hänelle pitää kertoa, että niin ei saa tehdä ja seuraamus tulee jos Nico-Petteri vielä jatkaa törttöilyä. Mutta jos Nico-Petteri on vaikka kokonaisen viikon ollut törttöilemättä niin silloin iskä voi viedä Nico-Petterin syömään ja leffaan sen kunniaksi ja kertoa miten mahdottoman fiksu tyyppi Nico-Petteri on!!

Mikä tämä seuraamus on, jonka ilmeisesti pitää olla sellainen, että se olisi ok vaikka omalle puolisolle annettuna?

Lapselle vaikka peliajan menetys. Puolisoa ei tietenkään kasvateta, koska puoliso on aikuinen. Puoliso kuitenkin tietää, että parisuhde voi päättyä jos hän käyttäytyy huonosti. Silti häntäkään ei saa fyysisesti kurittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli paljon helpompaa. Kaivettiin vaan remmi esiin, ja pentu totteli. Nykyään sen sijaan ollaan joko voimattomia tai painitaan jonkun aivan ihmeellisen kasvatusteorian parissa jonka ymmärtämiseen tarvitaan vähintään maisterintutkinto.

Vrt. en kyllä ymmärrä että miten se parantaa Nico-Petteri 10v:n käytöstä jos sille sanoo, että "sinua saa suututtaa", mutta ehkä joku maisteri osaa selostaa senkin.

Todella surullista luettavaa. Ei tietenkään lapsia saa fyysisesti kurittaa ihan niinkuin ei aikuisiakaan. Nico-Petterille pitää asettaa selkeät rajat, joiden sisällä toimia. Hänelle pitää kertoa seurauksista ja palkinnoista ja Sitten myös toteuttaa niitä. Tämän lisäksi Nico-Petteriä pitää rakastaa! Häntä pitää halia ja pitää hyvänä! Hänen kanssa pitää hassutella ja tehdä kivoja asioita! Nico-Petterille pitää kertoa miten mahdottoman kiva tyyppi hän on ja uskoa häneen! Jos Nico-Petteri tämänkin jälkeen törttöilee, niin hänelle pitää kertoa, että niin ei saa tehdä ja seuraamus tulee jos Nico-Petteri vielä jatkaa törttöilyä. Mutta jos Nico-Petteri on vaikka kokonaisen viikon ollut törttöilemättä niin silloin iskä voi viedä Nico-Petterin syömään ja leffaan sen kunniaksi ja kertoa miten mahdottoman fiksu tyyppi Nico-Petteri on!!

Mikä tämä seuraamus on, jonka ilmeisesti pitää olla sellainen, että se olisi ok vaikka omalle puolisolle annettuna?

Lapselle vaikka peliajan menetys. Puolisoa ei tietenkään kasvateta, koska puoliso on aikuinen. Puoliso kuitenkin tietää, että parisuhde voi päättyä jos hän käyttäytyy huonosti. Silti häntäkään ei saa fyysisesti kurittaa.

Puolisoa ei saa estää pelaamasta, kuten ei myöskään muulla tavoin ei-ruumiillisesti kurittaa. Miksi sitten niin tulisi saada tehdä lapselle, jos tälle linjalle lähdetään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli paljon helpompaa. Kaivettiin vaan remmi esiin, ja pentu totteli. Nykyään sen sijaan ollaan joko voimattomia tai painitaan jonkun aivan ihmeellisen kasvatusteorian parissa jonka ymmärtämiseen tarvitaan vähintään maisterintutkinto.

Vrt. en kyllä ymmärrä että miten se parantaa Nico-Petteri 10v:n käytöstä jos sille sanoo, että "sinua saa suututtaa", mutta ehkä joku maisteri osaa selostaa senkin.

Todella surullista luettavaa. Ei tietenkään lapsia saa fyysisesti kurittaa ihan niinkuin ei aikuisiakaan. Nico-Petterille pitää asettaa selkeät rajat, joiden sisällä toimia. Hänelle pitää kertoa seurauksista ja palkinnoista ja Sitten myös toteuttaa niitä. Tämän lisäksi Nico-Petteriä pitää rakastaa! Häntä pitää halia ja pitää hyvänä! Hänen kanssa pitää hassutella ja tehdä kivoja asioita! Nico-Petterille pitää kertoa miten mahdottoman kiva tyyppi hän on ja uskoa häneen! Jos Nico-Petteri tämänkin jälkeen törttöilee, niin hänelle pitää kertoa, että niin ei saa tehdä ja seuraamus tulee jos Nico-Petteri vielä jatkaa törttöilyä. Mutta jos Nico-Petteri on vaikka kokonaisen viikon ollut törttöilemättä niin silloin iskä voi viedä Nico-Petterin syömään ja leffaan sen kunniaksi ja kertoa miten mahdottoman fiksu tyyppi Nico-Petteri on!!

Mikä tämä seuraamus on, jonka ilmeisesti pitää olla sellainen, että se olisi ok vaikka omalle puolisolle annettuna?

Lapselle vaikka peliajan menetys. Puolisoa ei tietenkään kasvateta, koska puoliso on aikuinen. Puoliso kuitenkin tietää, että parisuhde voi päättyä jos hän käyttäytyy huonosti. Silti häntäkään ei saa fyysisesti kurittaa.

Puolisoa ei saa estää pelaamasta, kuten ei myöskään muulla tavoin ei-ruumiillisesti kurittaa. Miksi sitten niin tulisi saada tehdä lapselle, jos tälle linjalle lähdetään?

Hyvänen aika, kysytkö tosissasi? Eihän lapsi ole mikään minikokoinen aikuinen. Lasta pitää kasvattaa. Aikuinen vastaa itse itsestään. Siihenhän kasvatuksella pyritään, että lapsesta kasvaa vastuullinen aikuinen, joka osaa toimia moraalisesti oikein yhteiskunnassamme. Kyllä aikuisellekin tulee seuraamuksia, jos hän törttöilee. Fiksut aikuiset harvoin kuitenkaan törttöilee.