Lapsi ei noudata sääntöjä, ei saa ottaa peliaikaa pois

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakkohan lasta on joskus jollain tavalla rangaista. Se pitää kuitenkin muistaa että kenenkään peliaikaa ei saa rajoittaa. Naiset ei usein tätä ymmärrä. 

Positiivisen kasvatuksen ideologian mukaan rangaistuksista ei ole muuta kuin haittaa ja ne aiheuttavat lapselle traumojen ohella voimakasta katkeruuden tunnetta.

Nykyään jos meinaa säilyttää uskottavuutensa erityisopena niin on käytännössä pakollista vannoa positiivisen kasvatuksen nimiin.

Ja juurikin erityislapset tarvittis selkeät rangaistukset perseilystä ym, siis enemmän mitä "normaali" lapsi.

On unohtunut paikkaansa pitävä viisaus, rajat on rakkautta. Ja lapsi tarvitsee rajoja ja rakkautta.

Lapsi ei osaa itse kaikkea hallita mikä mielessä mylllertää vaan tarvitsee aikuisen apua.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa vaihtaa se asetelma toisinpäin niin voi kasvattaa positiivisen kautta.

Peliaikaa on nolla minuuttia mutta hyvällä käytöksellä sitä voi tienata.

Jos käyttäydyt tänään kaikenkaikkiaan kunnolla, että päivä jää plussan puolelle huomenna saat pelata puolituntia. Jos teet jotain positiivista ekstraa tai selviät poikkeuksellisen hankalistakin tilanteista kunnialla saat aina viisiminuuttisen lisää.

Vrt. normaalitila on olla kotiarestissa ja jos käyttäytyy hyvin, niin voi päästä kavereiden kanssa olemaan. Tai normaalitila on seistä joka ilta tunnin verran nurkassa ja jos käyttäytyy hyvin, niin voi poikkeuksellisesti välttyä nurkkaseisonnalta.

Positivista kasvatusta.

Tuli mieleen kun vietin lapsen kanssa laatuaikaa pelaamalla crash bandikottia. Nainen tuli siihen vinkumaan että voisin tehdä muutakin. Laitoin pelin paussille ja kävin kuiskaamassa hänen korvaan otetaanko housut pois? Ei halunnut niin jatkoin lapsen kanssa pelaamista. Omituista käytöstä kitistä tekemistä muttei sitten kuitenkaan halunnut tehdä mitään.

Sinähän se vanhempi siinä perheessä olet. Kyllä siinä pitäisi mennä aikuisten ehdoilla eikä lasten. Lapset voi paremmin kun heille asettaa rajat ja ehdot. Siinä välittyy myös välittäminen.

Onhan sitä aikuistenkin elämässä seuraamuksia, eikä aina vain puhutteluja.

Jätän menemättä töihin -> kirjallinen varoitus. Pari kertaa lisää -> potkut -> ei rahaa.

Joskus sitä joutuu tekemään tylsiä juttuja, vaikka ei voisi vähempää kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa vaihtaa se asetelma toisinpäin niin voi kasvattaa positiivisen kautta.

Peliaikaa on nolla minuuttia mutta hyvällä käytöksellä sitä voi tienata.

Jos käyttäydyt tänään kaikenkaikkiaan kunnolla, että päivä jää plussan puolelle huomenna saat pelata puolituntia. Jos teet jotain positiivista ekstraa tai selviät poikkeuksellisen hankalistakin tilanteista kunnialla saat aina viisiminuuttisen lisää.

Puolen tunnin takia ei pelaamista hyödytä edes aloittaa. Onneksi jokainen pääsee lopulta pois tyrannian alta omaan kotiinsa missä kukaan ei rajoita pelaamista.

Meillä kolmen lapsen kanssa tehdään niin, että huonosta käytöksestä torutaan ja selitetään miksi niin ei voi toimia ja kehoitetaan toimimaan ensi kerralla eritavalla. Erityisen hyvästä käytöksestä annetaan palkintoja. Toistuvasta huonosta käytöksestä tulee seuraamus. Näin yksinkertaista.

Kukaan lapsi ei voi elää pelkässä positiivisessa kasvatuksessa. Kieltoja ja seuraamuksia pitää oppia sietämään. Ne eivät tarkoita mitään vanhanajan kuritusmeininkiä vaan ihan normaalia kasvatusta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kolmen lapsen kanssa tehdään niin, että huonosta käytöksestä torutaan ja selitetään miksi niin ei voi toimia ja kehoitetaan toimimaan ensi kerralla eritavalla. Erityisen hyvästä käytöksestä annetaan palkintoja. Toistuvasta huonosta käytöksestä tulee seuraamus. Näin yksinkertaista.

Kukaan lapsi ei voi elää pelkässä positiivisessa kasvatuksessa. Kieltoja ja seuraamuksia pitää oppia sietämään. Ne eivät tarkoita mitään vanhanajan kuritusmeininkiä vaan ihan normaalia kasvatusta.

Millaista se "vanhanajan kuritusmeininki" sinusta on, ja miten se eroaa "normaalista kasvatuksesta"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa vaihtaa se asetelma toisinpäin niin voi kasvattaa positiivisen kautta.

Peliaikaa on nolla minuuttia mutta hyvällä käytöksellä sitä voi tienata.

Jos käyttäydyt tänään kaikenkaikkiaan kunnolla, että päivä jää plussan puolelle huomenna saat pelata puolituntia. Jos teet jotain positiivista ekstraa tai selviät poikkeuksellisen hankalistakin tilanteista kunnialla saat aina viisiminuuttisen lisää.

Vrt. normaalitila on olla kotiarestissa ja jos käyttäytyy hyvin, niin voi päästä kavereiden kanssa olemaan. Tai normaalitila on seistä joka ilta tunnin verran nurkassa ja jos käyttäytyy hyvin, niin voi poikkeuksellisesti välttyä nurkkaseisonnalta.

Positivista kasvatusta.

Ei. Teillä on omituinen perhe.

Normaalitila on saada olla kavereiden kanssa ja jos käyttäytyy hyvin voi päästä yökylään/hoploppiin/eläinpuistoon/kirjastoon/leffaan mikä nyt elämään ja budjettiin sopii.

Normaali tila on syödä illalla iltapalaa ja jos käyttäytyy hyvin voi valita jotain ekstraa tai sen oman lemppari iltapalan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kolmen lapsen kanssa tehdään niin, että huonosta käytöksestä torutaan ja selitetään miksi niin ei voi toimia ja kehoitetaan toimimaan ensi kerralla eritavalla. Erityisen hyvästä käytöksestä annetaan palkintoja. Toistuvasta huonosta käytöksestä tulee seuraamus. Näin yksinkertaista.

Kukaan lapsi ei voi elää pelkässä positiivisessa kasvatuksessa. Kieltoja ja seuraamuksia pitää oppia sietämään. Ne eivät tarkoita mitään vanhanajan kuritusmeininkiä vaan ihan normaalia kasvatusta.

Tähän vielä lisäisin sen, että kun antaa lapselle seuraamuksen esim peliajan menetys niin on tärkeää, että lasta ei jätetä emotionaalisesti yksin. Tätä on mielestäni se oikea positiivinen kasvatus. Eli voi kertoa lapselle, että nyt sinua varmasti kamalan paljon raivostuttaa kun menetät peliaikasi, mutta minä olen tässä kanssasi ja voit turvallisesti ilmaista pettymyksesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa vaihtaa se asetelma toisinpäin niin voi kasvattaa positiivisen kautta.

Peliaikaa on nolla minuuttia mutta hyvällä käytöksellä sitä voi tienata.

Jos käyttäydyt tänään kaikenkaikkiaan kunnolla, että päivä jää plussan puolelle huomenna saat pelata puolituntia. Jos teet jotain positiivista ekstraa tai selviät poikkeuksellisen hankalistakin tilanteista kunnialla saat aina viisiminuuttisen lisää.

Puolen tunnin takia ei pelaamista hyödytä edes aloittaa. Onneksi jokainen pääsee lopulta pois tyrannian alta omaan kotiinsa missä kukaan ei rajoita pelaamista.

No voihan sen ajan säätää siihen mikä sopii, kuitekin alku pitää olla niin pieni aika, että tekee mieli käyttäytyä jotta saa lisää.

Paras tilannehan olisi, että lapsi käyttäytyy ilman mitään kommervenkkejä mutta kaikki ei vaan pysty siihen ilman kannustusta.

Vierailija kirjoitti:

Eli voi kertoa lapselle, että nyt sinua varmasti kamalan paljon raivostuttaa kun menetät peliaikasi, mutta minä olen tässä kanssasi ja voit turvallisesti ilmaista pettymyksesi.

Ei varmaan kuulostakaan yhtään teennäiseltä. Sitä paitsi miksi lapselle pitää tunkea joku raivostumisen tunne kurkusta alas, eli suorastaan vihjata, että eikö sinun nyt kannattaisi vähän raivota? Ja entä jos lapsi ei kehotuksesta huolimatta raivoa turvallisesti vaan pistää esim. paikkoja hajalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa vaihtaa se asetelma toisinpäin niin voi kasvattaa positiivisen kautta.

Peliaikaa on nolla minuuttia mutta hyvällä käytöksellä sitä voi tienata.

Jos käyttäydyt tänään kaikenkaikkiaan kunnolla, että päivä jää plussan puolelle huomenna saat pelata puolituntia. Jos teet jotain positiivista ekstraa tai selviät poikkeuksellisen hankalistakin tilanteista kunnialla saat aina viisiminuuttisen lisää.

Vrt. normaalitila on olla kotiarestissa ja jos käyttäytyy hyvin, niin voi päästä kavereiden kanssa olemaan. Tai normaalitila on seistä joka ilta tunnin verran nurkassa ja jos käyttäytyy hyvin, niin voi poikkeuksellisesti välttyä nurkkaseisonnalta.

Positivista kasvatusta.

Ei. Teillä on omituinen perhe.

Normaalitila on saada olla kavereiden kanssa ja jos käyttäytyy hyvin voi päästä yökylään/hoploppiin/eläinpuistoon/kirjastoon/leffaan mikä nyt elämään ja budjettiin sopii.

Normaali tila on syödä illalla iltapalaa ja jos käyttäytyy hyvin voi valita jotain ekstraa tai sen oman lemppari iltapalan.

Entä jos lapsi kokee pärjäävänsä aivan hyvin vaikka ei pääsisi yökylään tai eläinpuistoon? Millä sitten motivoit lapsen vaikkapa olemaan myöhästymättä kotiintuloajalta tai olemaan juomatta siirappeja keittiön kaapista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinusta tuollainen peliaika pois/kyläilyt pois/puhelin pois/viikkoraha pois on sama asia kuin kasvatus? Minusta nuo ovat lähinnä kostoa lapselle siitä, että tämä ei toiminut siten kuin sinä sanoit.

Kasvatusta on se, että alakouluikäisen kanssa käydään läpi se, mitä hän on tehnyt, miksi se on väärin ja mitä siitä on seurannut muille osapuolille. Lisäksi mietitään, minkä pitää muuttua, että sama ei toistuisi. Peliajan poisvieminen ei muuta lapsen tapaa toimia, se opettaa ainoastaan keksimään keinoja, miten pääsee pelaamaan vanhempien huomaamatta.

Oikea tapa toimia on siis keskustelu ja sen jälkeen sen muutoin peliaikaan kuluvan ajan täyttämien yhdessäololla vanhempien/perheen kanssa. Ei pelikieltoa, vaan yhteistä tekemistä silloin, kun lapsi muutoin olisi sivussa pelaamassa. Ja tietenkin se muutos, josta lapsen kanssa on keskusteltu, vaikka se sitten olisi se, että isä on lapsen kanssa illat, jotta tämä ei aina olisi yksin.

Voin erityisopettajana kertoa, että ne pelikiellot ja kotiarestit ei toimi isommilla minkäänlaisena rangaistuksena, jos niitä on täysin holtittomasti jaeltu alakouluikäisille.

Kyllä meillä keskustellaan ihan joka asiasta. Ja usein moneen otteeseen. Omat lapseni myös kuitenkin testaavat rajoja mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Esim. Jos läksyjen tekemättä jättämisestä seuraa vain keskustelua ja aikuisen kanssa yhdessä tekemistä, niin se ei tunnu yhtään missään eikä saa tekemään ensi kerralla paremmin. Mutta kun sanotaan että kouluhommat hoidetaan ensin ja vasta sitten tulee peliaikaa, niin johan tulee läksyt hoidettua. Ja kyllä se lapsi tietää miksi ne läksyt pitää tehdä, mutta lapsi on mukavuudenhaluinen ja laiska ihmisolento siinä missä aikuinenkin, ja mieluusti usein menisi siitä mistä aita on matalin.

Kaiken saa kuulostamaan niin pahalta kuin haluaa sanavalinnoilla. Minusta se että aikuinen ottaa lapselta jonkun etuuden pois ei ole “kosto”, vaan seuraamus lapsen omista valinnoista. Lapsi ei myöskään vielä täysin ymmärrä valintojensa seurauksia, esim. mitä siitä ihan todella seuraa jos läksyt toistuvasti laiminlyö. Siksi on aikuisen tehtävä patistaa ja välillä vähän kovistellakkin ne hoitamaan. Ja minusta aikuisen ei myöskään pidä tehdä niitä aina lapsen kanssa tai jopa lapsen puolesta. Tarkoitus on opettaa lapsi ottamaan niistä itse vastuu. Ja kun lapsi oppii vastuun kantamaan, hän saa aikuiselta vapauksia, luottamusta ja etuuksia.

Ap

Tosissasiko väität, että kun vanhempi ryhtyy yhdessä lapsen kanssa läksyjä tekemään, niin ne läksyt jäävät tekemättä, koska teillä lapsi ja aikuinen on liian mukavuudenhaluisia moiseen? Kuule, teillä se ongelma taitaa nyt olla aika lailla isompi kuin pelkkä lapsen rajojen etsiminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kolmen lapsen kanssa tehdään niin, että huonosta käytöksestä torutaan ja selitetään miksi niin ei voi toimia ja kehoitetaan toimimaan ensi kerralla eritavalla. Erityisen hyvästä käytöksestä annetaan palkintoja. Toistuvasta huonosta käytöksestä tulee seuraamus. Näin yksinkertaista.

Kukaan lapsi ei voi elää pelkässä positiivisessa kasvatuksessa. Kieltoja ja seuraamuksia pitää oppia sietämään. Ne eivät tarkoita mitään vanhanajan kuritusmeininkiä vaan ihan normaalia kasvatusta.

Millaista se "vanhanajan kuritusmeininki" sinusta on, ja miten se eroaa "normaalista kasvatuksesta"?

Hyvä kysymys! Sikäli tuo ”vanhanaikainen” oli väärä ilmaisu, koska nykyäänkin toiset kasvattavat lapsiaan näin. Tällä kuitenkin tarkoitin sellaista kasvatusilmapiiriä, jota leimaa pelko tai hämmennys auktoriteettia kohtaan. Se mitä nykyään tiedetään lapsen tasapainoiseen kehitykseen vaikuttavista tekijöistä, on nimenomaan tällainen lämmin turvallinen tunneyhteys rakastaviin vanhempiin, jotka uskaltavat asettaa rajoja ja ottaa vastaan lapsen negatiiviset tunteet ja tukea niitä. Tämä kylmä kuritusmeininki on huono, mutta yhtä huono on ns vapaa kasvatus, jossa rajoja ei osata tai haluta asettaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kolmen lapsen kanssa tehdään niin, että huonosta käytöksestä torutaan ja selitetään miksi niin ei voi toimia ja kehoitetaan toimimaan ensi kerralla eritavalla. Erityisen hyvästä käytöksestä annetaan palkintoja. Toistuvasta huonosta käytöksestä tulee seuraamus. Näin yksinkertaista.

Kukaan lapsi ei voi elää pelkässä positiivisessa kasvatuksessa. Kieltoja ja seuraamuksia pitää oppia sietämään. Ne eivät tarkoita mitään vanhanajan kuritusmeininkiä vaan ihan normaalia kasvatusta.

Meillä 3 lasta eli positiivisessa kasvatuksessa ja ainoastaan aioa ei oli "toiselta ei saa ottaa". Sillä tarkoitettiin niin konkreettista kädestä ottamista kuin vaikka toisen alistamista. Varsin kelpoisia kansalaisia heistä kaikista tuli ilman mitään käytöspalkintoja.

Lapsia pitää myös valmistaa siihen, että asioilla on seuraamuksia tässä maailmassa. Että jos lyö aikuisena toista ihmistä, niin poliisisetä ei selitä ymmärtäväisesti miksi niin ei saa tehdä, vaan huitaisee lukkojen taakse.

Tai jos ottaa toiselta jotain toiselle kuuluvaa, niin käräjillä ei silitellä päähän ja mietitä minkä tunteen vallassa on toimittu kun näin pääsi käymään, vaan lätkäistään rangaistus.

Tai että jos räkäiset ihmistä kasvoihin, niin tämä ei välttämättä vain hymyile ja rauhoittele vihaista tunnetilaasi, vaan voi räkäistä takaisin tai pahimmassa tapauksessa vaikka vetää kunnolla pataan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa vaihtaa se asetelma toisinpäin niin voi kasvattaa positiivisen kautta.

Peliaikaa on nolla minuuttia mutta hyvällä käytöksellä sitä voi tienata.

Jos käyttäydyt tänään kaikenkaikkiaan kunnolla, että päivä jää plussan puolelle huomenna saat pelata puolituntia. Jos teet jotain positiivista ekstraa tai selviät poikkeuksellisen hankalistakin tilanteista kunnialla saat aina viisiminuuttisen lisää.

Vrt. normaalitila on olla kotiarestissa ja jos käyttäytyy hyvin, niin voi päästä kavereiden kanssa olemaan. Tai normaalitila on seistä joka ilta tunnin verran nurkassa ja jos käyttäytyy hyvin, niin voi poikkeuksellisesti välttyä nurkkaseisonnalta.

Positivista kasvatusta.

Ei. Teillä on omituinen perhe.

Normaalitila on saada olla kavereiden kanssa ja jos käyttäytyy hyvin voi päästä yökylään/hoploppiin/eläinpuistoon/kirjastoon/leffaan mikä nyt elämään ja budjettiin sopii.

Normaali tila on syödä illalla iltapalaa ja jos käyttäytyy hyvin voi valita jotain ekstraa tai sen oman lemppari iltapalan.

Entä jos lapsi kokee pärjäävänsä aivan hyvin vaikka ei pääsisi yökylään tai eläinpuistoon? Millä sitten motivoit lapsen vaikkapa olemaan myöhästymättä kotiintuloajalta tai olemaan juomatta siirappeja keittiön kaapista?

En tiedä, mutta ehkä lukko keittiön kaappiin ja sinne kaikki kielletyt tai vaaralliset elintarvikkeet, lapsen terveydellä ei kannata testata kasvatuksen toimivuutta. Ei voi olla terveellistä juoda siirappia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kolmen lapsen kanssa tehdään niin, että huonosta käytöksestä torutaan ja selitetään miksi niin ei voi toimia ja kehoitetaan toimimaan ensi kerralla eritavalla. Erityisen hyvästä käytöksestä annetaan palkintoja. Toistuvasta huonosta käytöksestä tulee seuraamus. Näin yksinkertaista.

Kukaan lapsi ei voi elää pelkässä positiivisessa kasvatuksessa. Kieltoja ja seuraamuksia pitää oppia sietämään. Ne eivät tarkoita mitään vanhanajan kuritusmeininkiä vaan ihan normaalia kasvatusta.

Millaista se "vanhanajan kuritusmeininki" sinusta on, ja miten se eroaa "normaalista kasvatuksesta"?

Hyvä kysymys! Sikäli tuo ”vanhanaikainen” oli väärä ilmaisu, koska nykyäänkin toiset kasvattavat lapsiaan näin. Tällä kuitenkin tarkoitin sellaista kasvatusilmapiiriä, jota leimaa pelko tai hämmennys auktoriteettia kohtaan. Se mitä nykyään tiedetään lapsen tasapainoiseen kehitykseen vaikuttavista tekijöistä, on nimenomaan tällainen lämmin turvallinen tunneyhteys rakastaviin vanhempiin, jotka uskaltavat asettaa rajoja ja ottaa vastaan lapsen negatiiviset tunteet ja tukea niitä. Tämä kylmä kuritusmeininki on huono, mutta yhtä huono on ns vapaa kasvatus, jossa rajoja ei osata tai haluta asettaa.

Mistä pelko tai hämmennys johtuu? Siitäkö, ettei rangaistaan aiheetta tai ainakin lapselle kunnolla selostamatta, että miksi rangaistus tulee?

Toisaalta itse en ainakaan tunnista tällaista kasvatusmallia entisajoilta, kuten en myöskään sitä, että ennen ei olisi rakastettu tai oltaisiin oltu kylmiä lapsia kohtaan.

Se menee näin: ANNAT lapsellesi peliaikaa(/viikkorahaa/mitä lie) KANNUSTIMENA toivotusta käytöksestä. Näin et rankaise lasta vaan ohjaat ja kannustat, vaikka lopputulos on ihan sama.