Kotitöiden jakamisesta, lapsen hoidosta ym. ("kulttuurieroista")
Eli tällainen ikuisuuskysymys kuin miten kotityöt pitäisi jakaa perheessä. Tämähän ei sinänsä ole mikään pelkästään monikulttuuristen perheiden ongelma, vaan ihan yleismaailmallinen. Mutta.. jotenkin tuntuu siltä, että mieheni on erittäin vaikeaa käsittää, miksi vaadin häneltä kotitöiden tekemistä (pyykinpesu, ruuan laitto, imurointi jne.) sekä osallistumista tasavertaisemmin lapsemme hoitoon ja tämän kanssa leikkimiseen, ulkoiluun jne. Mieheni on Kosovosta ja hänen perheessään kotityöt ovat aina olleet "naisten hommia" ja naiset tuovat ruuankin lautasella miesten nenän eteen valmiina. Myöskin lasten hoito on yleisesti naisten vastuulla, vaikka miehetkin silloin tällöin lapsien kanssa hetken leikkivät ja jutustelevat.
Itse en pysty, enkä haluakaan, sopeutua ajatukseen, että itse tekisin kaiken kotona sen lisäksi että vielä opiskelen täysipäiväisesti ja käyn töissäkin. Myös mieheni on töissä, ja vetoaa siihen, että on väsynyt työpäivän jälkeen. Kun tarpeeksi monta kertaa pyydän, hän kyllä tekee asioita, mutta puolihuolimattomasti tai siirtää päivä päivältä myöhemmälle.
Kysyisinkin, miten olette teidän perheissänne saanut näistä asioista sovittua? Olen yrittänyt asiasta nätisti puhua, vaatia, jopa tehnyt listaa kotitöistä ja kenen vuoro milloinkin on mitäkin tehdä. Tuntuu vaan, ettei millään ole pysyvää vaikutusta. Pari päivää saattaa sujua niin, että mies osallistuu enemmän, mutta sitten kaikki ajautuu taas samaan..
Kommentit (23)
Mies on nigerialainen. meillä mies tekee omaa ruokaansa ja pesee välillä pyykkiä. Mä hoidan imuroinnit ja vaatteiden silityksen, yleensä mä myös tiskaan, ihan senkin takia että mies tiskaa työkseen.
Mua tää systeemi ei enää häiritse, kolmessa vuodessa oon tottunu tähän. Miehen kanssa ollaan keskusteltu tää asia niin ettei hänen kulttuuriin kuulu se että miehetkin tekee kotitöitä, perinteisestihan naiset on kotiäitejä ja mies elättää perheen. Mies on todennut et hän tietää varsin hyvin et on aivan turha kuvitella et mä jäisin kotiäidiks jos me joku päivä muutetaan sinne. Joten tää on meidän kompromissi, miehen ei tarvii täällä elää kun suomalaiset miehet ja mun ei siellä tarvii elä kun nigerialaiset naiset.
Tosisaalta mies osallistuu ton 2v pojan hoitoon ihan yhtä paljon kun minä, varmaan tän takia mua ei oikeestaan häiritse tää meidän systeemi. On se niinkin että mulla on paljon enemmän vapaata koska teen yövuoroja ja 12 tuntisia viikonloppuja, joten työtunnit tulee täyteen paljon nopeammin kun miehellä joka tekee 8 tuntisia työvuroja.
että muillakin on samanlaisia ongelmia. Meillä mies ei tosin satunnaisestikaan laita ruokaa (hänen mielestään naisten työ, eikä hän kuulema edes osaa - opetellahan ei voi X-( ). Plussaa mitä voi sanoa, on se, että hän hoitaa tytön kun minulla on menoja, mitä kylläkin on tosi harvoin sellaisiin aikoihin, etteikö tyttö olisi päiväkodissa. Mutta jos sanon, että minulla on joku asia hoidettavana hän kyllä jää tytön kanssa kotiin. Pari kertaa olen yöelämässäkin päässyt käymään ja mies on ollut tytön kanssa kotona - tosin vähän naama väärinpäin kun olen tullut kotiin ;)
Kaikkein eniten mua häiritseekin ehkä juuri tuo arkielämän sujuvuus, ja se, että yleinen olettamus on, että minä vastaan kaikesta kotona. Jos olemme molemmat kotona ja tyttö esim. kaataa mehun, ei mies edes ajattele, että hänkin voisi sen siivota. Tai jos sanon, että voisitko viedä housusi aina pyykkikoriin ja tyhjentää taskut - kun minä kerran pyykitkin pesen, ei olisi liikaa vaadittu - niin sekin onnistuu vain satunnaisesti. Housut siis joko jäävät tuolille tai ovat pyykkikoneen päällä taskut täynnä kuitteja tms.
Erityisesti viestistäsi osui silmiin tuo kun sanoit, että miehelläsi on yksinoikeus nukkua univelkojaan. Meillä valitettavasti hyvin samalla tavalla. Jos hän (harvoin) käy jossain ulkona kavereiden kanssa, hän olettaa että voi nukkua pitkälle päivään - mikä olisikin ok jos toimisi myös vastavuoroisesti. Mutta jos itse olen ulkona myöhään, joudun joka tapauksessa heräämään ajoissa tytön kanssa.
Tuntuu myös, ettei hän ymmärrä, miten paljon hommaa yliopistossa opiskelussa on. Hän tuntuu ajattelevan, että minulla on vain luennot, ja sen jälkeen vapaata. Totuushan kuitenkin on, että kirjoja on joka viikko iso pinkka luettavana, varsinkin kun yritän vauhdilla noita opintoja suorittaa. Hän ei siis ymmärrä, miksi olen niin väsynyt vaikka minulla oli "vain niin vähän koulua" päivällä.
Huh, tulipa taas purkauduttua, mutta tekee hyvää.. ;)
En vain tiedä mitä ihmettä tekisin asialle, itse en halua näin koko loppuelämääni elää, vaikka se jonkun mielestä voikin turhalta nipottamiselta kuulostaa - eihän mies lyö, petä tai juokse ulkona. Haluaisin vain edes jonkunlaista tasapuolisuutta :_|
Mie en ole kertaakaan päässy itekseen ulos kolmeen vuoteen, johtuen siitä ettei mies ole lastenhoito taitojaan näyttäny niin en myöskään luota sen hoitoon lapsia. En vois sitten itekkään illasta nauttii jos koko ajan pitää miettiä että miten ne pärjää. Hän ei myöskään koskaan ole laittanut lapsia nukkumaan ja jos lapset herää yöllä niin vaativat paikalle äidin, kun ovat aina tottuneet vain minun kanssa menemään nukkumaan. Ehkä sitten kun lapset on isompia niin on eri juttu. Meillä myös on sama, että jos lapsi esim tekee kakan tai kaataa mehun niin hän kutsuu minut pesemään. Toivotaan muutosta. Toisen lapsen syntymän jälkeen lupas, et asiat tulee olemaan eri lailla mutta eipähän ollu miehestä lupauksen pitäjäks.
Meillä kotitöiden jakaminen sujui todella hyvin ennen lapsen syntymää, mutta sen jälkeen kaikki muuttui, mies on kans siis Kosovosta. Eli kun oltiin kahdestaan mies teki paljon ruokaa ja tiskasi. Silloin hän ei myöskään kulkenut muiden kosovolaisten kanssa töiden jälkeen kahvilla tai iltaisin missään. Nykyäänkään ei käy baareissa, mutta nyt on alkanut tämä kahveilla juoksu. Soittaa vain töistä lähdettyään, että tulee myöhemmin... tietenkin hyvä, että ilmoittaa, mutta ärsyttää tämä muutos. Myöskin hälle itsestään selvyys, että minä hoidan pojan ja otan mukaani jos johonkin lähden, ja siinä sivussa päivätyöni sekä kodin, sitten illalla ihmettelee, etten jaksa enää hoitaa vaimon velvoitteita. Hoitaa kyllä poikaa, jos on tarve ja antaa viikonloppuna nukkua yhden aamun pidempään, mutta esim. tiskit on jääneet yksin minulle.
Meillä on tällä hetkellä sellainen tilanne, että joudun tekemään työni etänä kotoa käsin ja sehän ei onnistu kuin illalla, kun mies on katsomassa poikaa. Tänäänkin ilmoitti vain, että menen kavereiden (joiden kanssa ennen tätä kesää ei ollut missään tekemisissä) kanssa kahville eikä tiedä kauanko menee, vaikka hyvin tietää, että minun pitäisi saada päivän ansiotyöt tehtyä. Voi että kismittää >:/ Olenkin päättänyt, että jos en saa tuntejani tehtyä ja palkkani on sen takia pienempi, jätän armotta hänen laskunsa maksamatta niin oppii arvostamaan sitä, että myös minä tuon rahaa tähän talouteen... Anteeksi, nyt meni hieman asian vierestä.
Mutta siis Kosovossahan naiset hoitaa kaiken muun paitsi ei tuo rahaa taloon. Täällä me kuitenkin tuodaan myös rahaa taloon, joten kyllä miehillekin kuuluu osa kodin töistä. En vain tiedä miten saisin miehen takaisin ruotuun. Toisaalta tilanne on viikonlopun jälkeen vielä hieman tulehtunut, joten nyt en edes jaksa riidellä näistä asioista miehen kanssa. Ilmeisesti pitäisi ottaa lopputili ja jäädä miehen elätettäväksi ja katsoa kauanko mies jaksaisi. Hoitaisin kodin ja pojan, ostelisin miehen rahalla vaatteita ja pitäisi itseni nättinä, kuten monet kosovolaiset vaimot tekevät. Luulenpa, että mies ei sitä kauaa jaksaisi, kun laskuja ei saataisi maksettua, mutta ei kyllä minustakaan tosi puheessa siihen olisi.
Huh tulipahan taas purettua pahaa mieltä :-)
Meillä taitaa olla aika samanlaiset ongelmat.
Meilläkin tilanne oli ihan toinen kun elettiin kahdestaa. Mies oli suorastaan siivous hullu. Laitto ruuat päivittäin ja tiskasi joka ruuan jälkeen. Pesi pyykkiä ja autto viikkosiivouksessa, matot ulos yms... Jännä muutos tapahtunu sen jälkeen.
Mistähän moinen, vaikka just nyt tarviisin sitä apua. Meilläkin sitten loukkaannutaan siitä, etten jaksa lasten nukutuksen jälkeen enää hoitaa vaimon velvoitteita. Olen monesti asiasta sanonu, että miten hän kuvittelee, että jaksan vielä valvoa hänen kanssa pitempään, kun hän ei voi auttaa missään kotihommissa. Helposti menee nalkutukseksi ja itsekkään ei jaksa jatkuvasti riidellä samoista aiheista.
Juu taidetaan olla ongelmien kanssa kohtalotovereita. Itsekin mietin, että mistä tuo muutos johtuu eli kun ensin ollaan niin modernin länsimaista miestä, mutta lapsen tultua muututaan niin kosovolaiseksi että. Onko se jokin sellainen, että nyt uskalletaan olla sitä oikeaa itseään kun vaimo kerta on nyt lopullisesti nalkissa lapsen myötä ajattelua vai mitä??? Meillä tosiaan tilanne tällä hetkellä tosi tulehtunut enkä oikein tiedä miten käy. Minä ärsytän häntä olemalla suomalainen "kovapäinen" nainen, joka ei ymmärrä, että miehen sana on laki ja mies saa viimeisen sanan. Nainen on hiljaa ja hoitaa kodin ja lapset. Silloin kun hän käskee minun olemaan hiljaa, minun pitää olla hiljaa ja sehän ei suomalaiselta naiselta onnistu. Minua taas ärsyttää hänen sovinistiset asenteet, jotka ovat tosiaan tulleet esille vasta tämän vuoden puolella, vaikka siis ennenkin ollaan riidelty eri asioista.
Viimeisin mikä särähti korvaani oli se, että minä olisin kahden vuoden tauon jälkeen lähtemässä baariin ystäväni kanssa, mutta mies ilmoittaa, että mene vain jos löyät lapselle hoitajan. Hohhoijaa! Me ei tosiaan kummatkaan juosta baareissa. Itse kävin ennen lasta korkeintaan 2-3 kertaa vuodessa ja hän hyvä jos sitä. Tänä vuonna hän on käynyt ehkä 6 kertaa ja minä olisin menossa ensimmäistä, mutta se ei näytä herralle sopivan.
Yritän tässä pikapuoliin saada anonyymin sähköpostin niin voitaisiin jutskata lisää siellä. Nyt pitää taas mennä kun poika roikkuu lahkeessa :-)
Eli en edes "pakota" miestä tekemään kotitöitä, koska tiedän, että siitä seuraisi riitaa...tiedän, että miestä ei saa suomalaistumaan tässä asiassa, enkä sitä haluaisikaan. Olen naimisissa nigerialaisen miehen kanssa ja kunnioitan hänen kulttuuriaan ja tapojaan. Samoin kun hän kunnioittaa omaa kulttuuriani tietyissä asioissa, jotka ovat minulle tärkeitä. Minua ei siis haittaa kotitöiden tekeminen vaikka olenkin kokopäivätyössä ja meillä on 3 lasta. Siivoan ja pesen pyykkiä kunnolla viikonloppuisin ja ruokaa yritän tehdä pakastimeen valmiiksi.
Mies on paljon lasten kanssa ja vie heitä puistoon, käy kaupassa ja tekee joskus myös ruokaa, joten en näe mitään syytä valittaa...
osoitteeseen adelina06@suomi24.fi niin voidaan jutella enemmän. Erityisesti olis kiva jutella juuri kosovolaisten vaimojen kanssa.. Myös tuo on meillä tuttua, että ennen lapsen tuloa mies teki myös kotitöitä ja osallistui ruuan laittoonkin.. Nyt eri juttu. Mutta en viitsi enempää täällä yleisellä palstalla kirjoitella. Jos joku haluaa voi laittaa viestiä sähköpostiin, niin jutellaan enemmän :)
Mä luulen, että monet miehet ovat täällä aika ulalla, kun omasta perheestä tutut mallit eivät täällä enää pädekään. Sukulaisten ja kavereiden edessä voi olla noloa tunnustaa, että tekee ns. naisten töitä.
Oikeastaan on ihan sama, mitä kotihommia puolisot tekevät, jos molemmat ovat järjestelyihin tyytyväisiä. Meillä toimii se, että mä hoidan pyykit ja 80% tiskit, mies taas tekee suurimman osan ruoista. Siivotaan yhdessä, tosin mä olen yleensä se, joka organisoi homman ja mies kysyy, onks pakko tänään, eiks vois huomenna... En epäröi jättää lapsia miehen hoitoon, onhan niitä työmatkojakin välillä. Toisaalta tietyssä mielessä päävastuu lapsista on mulla: mä varaan neuvola-ajat, katson illalla lasten päiväkotikimpsut valmiiksi jne. Mies ottaa muutenkin monen asia paljon rennommin kuin mä.
Sen olen tehnyt alusta asti selväksi, että mulla on omia menoja enkä kysele niihin mieheltä lupaa. Lastenhoito pitää tietty järjestää, jos mies on iltavuorossa, ja etukäteen pitää menoista ilmoittaa, jotta toinen osaa varautua. En ole mieheni holhouksen alainen enkä ole hiljaa, jos ei huvita.
Mä olen naimisissa vietnamilaisen kanssa, mutten ole vietnamilainen vaimo. Mies on sen tiennyt ja saa elää valintansa kanssa. Kaverit ovat joskus miehelle ihmetelleet, että eikö vietnamilainen vaimo, joka toisi ruoat nenän eteen ja silittäisi paidat, olisi ollut parempi valinta. Mieheni on vastannut, että hän halusi vaimon, ei palvelijaa. Ja kun katsoo joidenkin kavereiden vietnamilaisia vaimoja, eivätpä hekään aina tunnu olevan mitään palvelijatyyppiä, vaikka ulospäin vaikuttavat rauhallisilta ja kuuliaisilta.
Tiedän hyvin kosovolaisen tyylin, kun sitä sukulaisissa katselee. Meillä on jostain syystä aina hommat mennyt tasan. Mies tekee kaikkea paitsi pesee pyykkiä...(ripustusjälki ei kelpaa vaimolle=)). Hän hoitaa lasta siinä missä minäkin, kestää vaan kauemmin kun "arkailee" esim lusikalla syöttämistä. Ostimme alkuvuodesta astianpesukoneen ja ihmettelin että mikäs on kun ei edes likaisia astioita saa laitettua koneeseen. Hoksasin että mieheni ei ole koskaan täyttänyt saatika käyttänyt tiskikonetta. Käsitiski hoitui hyvin. Joten nyt opetellaan tiskikoneen täyttöä. Lapsen syntymän jälkeen kotityöt jäivät pitkälti minulle, koska mieheni tekee paljon töitä. Viikonloppuisin hän syötti vauvaa aina la-su yön ja minä nukuin olohuoneessa. Jos olen kovin väsynyt niin poika on isänsä kanssa ja minä menen nukkumaan. Eli meillä on jostain syystä tosi toimiva järjestely. Mieheni onkin itsestään "ylpeä" sukulaistensa keskuudessa, koska osallistuu kotitöihin. Vaimot taas "kateellisia" minulle. Joskus kyse voi olla hyvinkin pienestä esteestä. Mieheni ei "uskaltanut" syöttää lusikalla, koska pelkäsi että hermot menee. Kun sai tämän sanottua niin hän on alkanut jopa tarjoutumaan syöttämistä, jotta minä saisin joskus syödä itse rauhassa. No...mieheni onkin lähtenyt Kosovosta 19-vuotiaana ja seikkaillut pitkin Eurooppaa, eli on tottunut pitämään huolen itsestään...
Mun mieheni oli Suomeen tullessaan 21-vuotias ja oli sitä ennen ollut pari vuotta pakolaisleirillä ja vuoden vankilassa. Suomessakin mies asui yksin/ soluasunnossa yli neljä vuotta ennen kuin muutimme yhteen, eli oli oppinut hoitamaan asiansa.
Toisaalta, voihan sitä ajatella, että sitä suuremmalla syyllä olisi voinut haluta parempaa palvelua.
No...mieheni onkin lähtenyt Kosovosta 19-vuotiaana ja seikkaillut pitkin Eurooppaa, eli on tottunut pitämään huolen itsestään...
Meillä molemmat tekee kotihommia ja hoitaa lasta. Molemmat pääsevät myös omiin menoihin halutessaan.
Molemmat ottavat ja ovat ottaneet alusta asti vuorollaan päävastuun kodista ja lapsesta toisen ollessa poissa. Tämä on ihan itsestään selvää, koska hoidamme pojan kotona ja olemme vuorotellen töissä tms. Nyt mies on taas muutaman kuukauden enemmän kotona ja minä enemmän töissä ja syksyllä sitten taas vaihdetaan osia.
Toki on joitain hommia mitkä on enemmän toisen vastuulla. Kuten mies yleensä aina siivoaa enemmän ja imuroi, minä taas hoidan pyykkihuollon, en siksi, että mies ei osaisi, vaan koska tykkään siitä. Molemmat tekee ruokaa ja huolehtii keittiön siisteydestä. Mies pesee ikkunat, molemmat käy kaupassa ja sitä rataa. Mitä kyllä olen tarkempi sisustuksesta ja siitä, että lelut ja tavarat ovat paikoillaan.
Pääsääntö on se, että se joka on kotona lapsen kanssa, niin käy kaupassa, tekee ruuan ja huolehtii kodin siisteydestä.
Lapsenhoito myös sujuu molemmilta. Tai itseasiassa varmaan ekan vuoden lapsen kylvetyksen ja kynsien leikkauksen hoiti aina mies. ;D Minä olen se, joka hoitaa neuvola- ajat ja semmoiset jutut.
Mutta siis näin meillä, fifty- fifty tehdään kotihommat ja lapsenhoito. Niin, ja mies on somalialainen.
Meillä asioista ei ole oikeastaan mitenkään sovittu. Asiat ovat menneet itsestään näin.
Mies on tullut suomeen ilman perhettä nuorena poikana, joten tottunut huolehtimaan asioistaan jne. Ehkä sillä on vaikutusta. Tai mene ja tiedä. Ehkä enemmän luonnekysymys...?
Noloa tunnustaa, mutta minä taidan meillä nukkua enemmän kuin mies.
Mies on parempi heräämään lapsen kanssa aamulla.
Mielenkiintoista, mulla myös mies Kosovosta. Ja sama juttu meillä, vaikka ainahan suurin osa miehistä on juuri semmoisia etteivätpä he niin pahemmin siivoa tai muutenkaan ole kiinnostuneita taloudenhoidosta. Meillä myös on välillä hieman vaikeaa tuo yhdessä siivoaminen. Hän on muuten kyllä hyvinkin siisti ihminen, pahempiakin tapauksia olen nähnyt ja kuullut, mutta juuri sitä että oma-aloitteisuuttakin voisi näkyä.
Olin itse juuri Kosovossa pari viikkoa kotiväkeä tapaamassa ja mieheni jäi yksin suomeen, miettisinpä kotiin tullessani että onkohan joku mahdollisesti käynyt meillä siivoamassa vai onko hän tosisaan elänyt niinkin siivosti ettei tarvinnut muuta kuin pyyhkiä pölyt??
Mietinpä sitten sitä, että kun tämä meidän uusi perheenjäsen tulee maailman, ensi kuussa. Joudunkohan hoitamaan koko talouden yksinäni?
Miten te muut olette jaksaneet, miten ne miehet ovat muutenkin olleet tukenanne raskautenne aikana? Olisi kiva vaihdella kokemuksia ja juttuja..ihan vaikka täällä tosin mese voisi olla vielä parempi ratkaisu, täällä kuitenkin voi ketä tahansa lukea kaikki ;)
mutta eri kulttuurista kuitenkin.
Ja on kyllä unelmien koti-isä....mua joskus hävettää kun musta tuntuu, että se tekee enemmän kotitöitä ja töitä kuin minä...tai oikeastaan tekeekin. Hoitaa lasta, tekee ruokaa, pyykkää ja tiskaa plus vielä käy töissä. Mua loukkaa suunnattomasti kun mun ystävät kaikki automaattisesti olettaa, että kun mun mies on eri kulttuurista niin se todennäköisesti teettää kaikki kotityöt mulla ja että mää olen varmaankin hellan ja nyrkin välissä. Olisivat kateellisia jos tietäsivät kuinka prinsessan olot mulla oikeesti kotona on...
Ollaan oltu yhdessä 9 vuotta ja niistä naimisissa 7...
Joskus kun luen muiden juttuja niiden perhe ongelmista en voi olla ihmettelemättä miten niin hyvän miehen olen itselleni löytänyt...Sen vuoksi myös loukkaannun aina verisesti muiden ihmisten rasistisista kommenteista kun tiedän kuinka hyvä mun mies on mutta muut olettaa ulkonäön ja kotimaan perusteella muuta.
täällä myös minä teen melkein kaiken kotona... toisaalta en viitsi kauheesti mieheltä vaatia kun kuitenkin oikeasti raskasta työtä tekee ja työajatkin on aika hanurista välillä. mutta olis kuitenkin mukava että edes "omat" jälkensä siivoaisi, eli veisi astiat koneeseen ja vaatteet pyykkikoriin jne... ja asioihin saa tulla muutos sitten kun minäkin lähden äippälomalta takas työelämään! siihen asti yritän olla nalkuttamatta mutta sen jälkeen mies ei voi enää vedota siihen että kun hän käy töissä. "pakkotilanteissa" kyllä siivoaa, esim silloin kun olin laitoksella.;)
Meillä ei kulttuurikorttia kannata käyttää. Kotitöiden jakamisesta olemme keskustelleet säännöllisesti koko yhdessäolon ajan, ja vaikka mies tekee kiltisti kotitöitä oman osuutensa, niin ajoittain ote pääsee lipsumaan ja on palautekeskustelun paikka. Yleensä siitä seuraa murinaa ja mökötystä, mutta mies ottaa onkeensa ja korjaa tilanteen.
Perheen toimivuus ja jaksaminen on tärkeämpää kuin jommankumman kulttuurin mukaan toimiminen. Jos olette väsyneitä ja tarvitsette lepoa, kertokaa se riittävän isoin kirjaimin miehellenne. Polkekaa jalkaa, tehkää lista, joka konkretisoi "työpäivän" pituuden ja jos kulttuurikorttia pitää käyttää, käyttäkää se omaksi hyödyksenne: asumme Suomessa, tämä kuuluu suomalaiseen kulttuuriin.
Tuijottakaa naiset kerrankin omaan napaanne ja ajatelkaa jaksamistanne.
meillä on reilun vuoden yhdessäasumisen aikana nyt vakiintunut tiettyjen töiden jako.
Mä teen useimmiten ruoan tai jos delegoinkin sen miehelle, niin yleensä kerron, mitä hän voisi tehdä. Suunnittelen myös sen, mitä safkaa meillä on ja mitä ostetaan. Imuroin, hoidan puutarhan (kukat ja hyötykasvit), suunnittelen sisustuksen, järjestän tavarat, pesen vaatteita ja pidän huolta, että kaikilla on tarpeeksi vaatteita (ts. ostan vaatteet).
Mies taas tekee astiahuollon, pesee suurimman osan vaatteista + laittaa kaappiin, tekee joskus ruokaa, käy ruokaostoksilla listan mukaan, pesee kylppärin, vessat ja ikkunat. Leikkaa useammin ruohon kuin minä. Hakkaa useammin halkoja. Keittää aamulla kahvin :)
Molemmat tehdään tarvittaessa kaikkia hommia tai vähintään autetaan. Mun miehellä on oikeastaan enemmän sellaisen yhdessä tekemisen meininki kuin mitä itse olen oppinut kotoa. Eli hän haluaa usein kirjaimellisesti hommata rinnakkain, ei vain siis niin, että jaetaan työt ja tehdään omaan tahtiin erikseen.
Kyllä meillä silti välillä näistä otetaan yhteen - mies on melko tehokas kuitenkin mm. sotkemaan ;)
valitettavasti sama tilanne. Mies myös kosovosta. 3 vuotta olen nyt saanut lapset hoitaa yksin ilman miehen apua. Yhdessä tehdään viikkosiivous ja satunnaisesti laittaa ruokaa, mutta lasten hoito ja arkena kodinhoito on yksin minun vastuulla. Minä otan lapset joka paikkaan mukaan jos minne menen. Olenkin välillä miettinyt, että jos minulle jotain ikävää tapahtuu (joutusin pitkälle sairaslomalle) tai muuta niin miten hän sitten osaisi lapset hoitaa. Tähän asti jos minulla on joku meno ollut minne en voi lapsia ottaa niin minun äiti on lapset hoitanu.
Väsyttää myös se, kun mies saa viikonloput nukkuu univelkojaan ja minä en ole saanut kolmeen vuoteen nukkua pitkään. Hänellä on siihen yksinoikeus. Se on vaan sille niin itsestäänselvyys, että äiti hoitaa lapset ja kodin oli sitten kuinka väsynyt tahansa. Eikä asiasta jatkuva riitely auta mitään, väsyttää vaan sitten entisestään.