Kotitöiden jakamisesta, lapsen hoidosta ym. ("kulttuurieroista")
Eli tällainen ikuisuuskysymys kuin miten kotityöt pitäisi jakaa perheessä. Tämähän ei sinänsä ole mikään pelkästään monikulttuuristen perheiden ongelma, vaan ihan yleismaailmallinen. Mutta.. jotenkin tuntuu siltä, että mieheni on erittäin vaikeaa käsittää, miksi vaadin häneltä kotitöiden tekemistä (pyykinpesu, ruuan laitto, imurointi jne.) sekä osallistumista tasavertaisemmin lapsemme hoitoon ja tämän kanssa leikkimiseen, ulkoiluun jne. Mieheni on Kosovosta ja hänen perheessään kotityöt ovat aina olleet "naisten hommia" ja naiset tuovat ruuankin lautasella miesten nenän eteen valmiina. Myöskin lasten hoito on yleisesti naisten vastuulla, vaikka miehetkin silloin tällöin lapsien kanssa hetken leikkivät ja jutustelevat.
Itse en pysty, enkä haluakaan, sopeutua ajatukseen, että itse tekisin kaiken kotona sen lisäksi että vielä opiskelen täysipäiväisesti ja käyn töissäkin. Myös mieheni on töissä, ja vetoaa siihen, että on väsynyt työpäivän jälkeen. Kun tarpeeksi monta kertaa pyydän, hän kyllä tekee asioita, mutta puolihuolimattomasti tai siirtää päivä päivältä myöhemmälle.
Kysyisinkin, miten olette teidän perheissänne saanut näistä asioista sovittua? Olen yrittänyt asiasta nätisti puhua, vaatia, jopa tehnyt listaa kotitöistä ja kenen vuoro milloinkin on mitäkin tehdä. Tuntuu vaan, ettei millään ole pysyvää vaikutusta. Pari päivää saattaa sujua niin, että mies osallistuu enemmän, mutta sitten kaikki ajautuu taas samaan..
Kommentit (23)
Olipa kyse mistä tahansa asiasta avioliitossa johon ei kertakaikkiaan ole tyytyväinen eikä voi asiassa joustaa vaan tahtoo muutosta - niin on nostettava kissa pöydälle. Meillä naispuoleisilla vaan on se ikävä nalkutus-nappula joka on osattava nöyrästi painaa offille, nalkutus on kuin puhuisi puulle. Mutta hyvin alustettu keskustelutapaaminen pätee paremmin. Tehdään "treffit" johon on varattu aikaa ja jossa ei ole häiriötekijöitä. Nostetaan kissa pöydälle että mikä mättää (kummankin puolesta) ja sitten molempien pitäisi tulla vastaan ja joustaa ja osata tehdä myönnytyksiä. Sepä se vaikeinta onkin (meille naisillekin!). Mutta jos antaa toisen ymmärtää kuinka onneton on ja kuinka tarvitsee muutosta asiaan niin kyllä uskon että viesti menee perille. Jos ei mies halua tehdä kotitöitä, niin siihen totuttelua voisi harkita vaikka yhteisellä siivouspäivällä, kaikki siivoaa, lapset myös. Se on tosi innostavaa. Useissa maissa ruokaostokset ovat täysin miesten vastuulla, oisko Kosovossa myös näin (?) Sen voisi nakittaa :) Auttaa tosi paljon jos ei tarvitse töiden ja opiskelun ja lastenhoidon lomassa vielä käydä ruokakaupassa päivittäin (joka on aina hulinaa lasten kanssa).
Tsemppiä keskustelunaloitukseen!
kyse enemmän yksilöistä kuin kulttuurista. Kyllä suomalaisetkin miehet osaavat laistaa kotitöistä ja lastenhoidosta, jos siis näin ovat omalta äidiltään oppineet.
Meillä mies on aina tehnyt ruokaa, siivonnut, hoitanut lapsia ja jopa pyykännyt. Mutta hän onkin asunut jo murrosikäisestä omillaan, ja tottui jo varhain tekemaan kaiken itse.
:D
Alussa mieheni teki enemmän kotitöitä kuin minä, hänellä oli siihen enemmän aikaa. Sitä jatkui noin kaksi ensimmäistä vuotta.
Mieheltäni onnistuu kyllä ruoanlaitto, tiskaus, imurointi ja siis kaikki kotityöt. Hän osaa myös leipoa, ommella ja silittää vaatteensa.
Nykyisellään hän osallistuu harvakseltaan kotihommiin, syystä että hänellä on pitkiä työpäiviä ja oikeastaan nyt enää yksi vapaapäivä viikossa, joten olen vapauttanut hänet näistä kotihommista lähes kokonaan.
Mutta kyllä hän aina jotain pientä kotihommaa tekee, esim. hän järjestelee aina ulos lähtiessään eteisessä kengät siististi riveihin. :)
Mutta kyllä hän imuroi satunnaisesti ja pyykit pesemme yhdessä yleensä. Tiskannut hän ei ole enää aikoihin mutta hän kyllä silittää ja korjaa (ompelee napit mm.) edelleenkin omat vaatteensa.
Hän myös ostaa aina omat vaatteensa itse, minä en niitä osaiskaan ostaa ja ostelee myös minulle vaatteita koska minä inhoan shoppailua. Miehelläni on parempi värisilmä kuin minulla ja kärsivällisyyttä mitä shoppailussa tarvitaan.
Hän on myös tarkka laadusta, minä olen taas enemmän huoleton ja kärsimätön shoppailija.
Hän on siistimpi kuin minä, mutta en minäkään mikään epäsiisti ole.
Ruokaostokset teemme aina yhdessä.
Mutta jos minä olen ollut esim. matkoilla niin aina olen voinut tulla siistiin ja siivottuun kotiin ja siitä annan kyllä pisteet hänelle.