Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kauan jollain toisella menisi oppia työsi?
Ainakin sille tasolle, että voisi tehdä työsi (lähes) itsenäisesti? Joskus mietin ravintolahommissa, että joku voisi tunnin perehdytyksellä tehdä osan vuoroista ja taas jotkin vastuuvuorot olisivat tarvinneet ehkä parin kuukauden perehdytyksen ihmisestä ja kokemuksesta riippuen. Toisaalta taas tietynlaisilta luonteilta kymmenien työntekijöiden hallinnointi ja kaiken muunkin pitäminen hallinnassa ei onnistuisi edes vuosien jälkeen. Toisaalta aloitin itse muutama viikko sitten it-alan hommat, joihin yleisellä tasolla parin vuoden koulutus, enkä osaa vieläkään omaa tehtävääni (eikä sitä odotetakaan) :D
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
Koko eletty elämä. Olen ns. kulttuurialalla, jossa yhdistän taidetta ja tekniikkaa.
Aloitit ilmeisesti tosi nuorena työsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukion jälkeen ehkä 10 vuotta, että saa väitöskirjan pulkkaan. Ja koska yliopistolla ei kaikkea opeteta, vaan osan oppii vain tekemällä ja työharjoittelun ohessa itse opiskelemalla, niin ehkä 12-15 vuotta.
70% hommista oppii päivässä, jos on ns. normaaliälyinen ja koko päivän saisi käyttää kouluttamiseen (toki työnteko voisi olla hiukan hidasta ja kömpelöä alkuun)
90% hommasta on hallussa parissa viikossa.
Koko kokonaisuuden hanskaamiseen menisi muutama kuukausi. Vuoden työnteon jälkeen olisi kokonaisuus hanskassa (työhön liittyy eri vuodenaikojen mukaisia sesonkeja ja niihin valmistautumista, joten kun on yhden kerran nähnyt sesongit osaa seuraavana vuonna valmistautua niihin itsenäisesti.)
Vähän tuntuu itsestä, että amk koulutus on mennyt hukkaan tässä työssä, satunnaisesti tulee vastaan tilanteita, joissa saa oikeasti hyödyntää osaamistaan ja silloinkin yleensä riittää se taso minkä "pystymetsästä tullut" voisi opiskella kirjasta muutamassa tunnissa.
Vierailija kirjoitti:
Moni luulee työnsä olevan jotenkin ainutlaatuisen vaikeata, vaikka ne voi tehdä melkein kuka vain....
Kukaan ei ole korvaamaton. Monissa paikoissa on kirjoitettu ylös prosessit miten asiat tehdään. Jonkun kupsahtaessa voidaan paperien avulla tehdä tehtävät.
Juu, rutiinitehtävät. Jos tulee vastaan uusi tilanne, jota varten toimintatavat pitää luoda, tuo ei toimi. Useimmat asiantuntijahommat ovat sellaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko eletty elämä. Olen ns. kulttuurialalla, jossa yhdistän taidetta ja tekniikkaa.
Aloitit ilmeisesti tosi nuorena työsi.
15-vuotiaana. Nyt 40-vuotta työuraa ja elettyä elämää takana. Ja ammennan edelleen ensimmäisistä viidestätoista elinvuodestani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ammatillisena opettajana. Voisin sanoa, että osaamisessa on kolme kärkeä:
1. Opetettava ammatti. Tein uraa kyseisellä alalla "oikeissa töissä" 10+ vuotta, joista voisin sanoa, että ehkä noin viidessä vuodessa olisi varmaan saavutettavissa sama taso. Sinänsä kyllä siinäkin saisi aika haipakkaa pitää, mutta alkaa olla jo realistinen aika omaksua kyseistä ammattia.
2. Opettajana toimiminen. Opettajan pöydän takana näkövinkkeli onkin aivan toisenlainen, mitä olisi koskaan voinut kuvitella sen olevan. Työ on yllättävän ihmissuhdekeskeistä ja toisaalta roolimallina olemista. On muuten hämmentävää ajatella, että olen yksi esimerkki opiskelijoille ammatillista identiteettiä rakentaessa.
3. Se hemmetin koulubyrokratia. Kamalaa lillumista kaikessa epämääräisyydessä ja säännöstä säännöksen perään. Tämä, jos mikä, on muuten voimavaroja syövä. Ja jos arvaa ja toimii väärin, ristiinnaulitaan.
Olen puuseppä ja kyllä siihen opetteluun menee kauan ennenkuin osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni luulee työnsä olevan jotenkin ainutlaatuisen vaikeata, vaikka ne voi tehdä melkein kuka vain....
Kukaan ei ole korvaamaton. Monissa paikoissa on kirjoitettu ylös prosessit miten asiat tehdään. Jonkun kupsahtaessa voidaan paperien avulla tehdä tehtävät.Melkein kuka vain...pystymetsästä
- hammaslääkäriksi tekemään juurihoitoja ja oikomisia
- sinfoniaorkesteriin ensiviulistiksi
-konserttipianistiksi
-kirurgiksi
-lentokapteeniksi
-lintujen tunnistajaksi & rengastajaksi
Moni luulee kuitenkin niin...
Toki on ammatteja joihin ei ilman pitkää koulutusta kannata tai voi ryhtyä. Sehän on itsestäänselvyys.
Olisit muotoillut viestisi hieman paremmin. Nyt se on yksinkertainen riitaisa letkautus.
Itse olin omissa hommissa jo alusta lähtien nopeampi kuin vanhat ammattilaiset.
Sain työn heti ja pilkkapalkalla.
Nyt myöhemmin nopeus ja teho ei ole ihan kamalasti kehittynyt.
Oma äitini opetti minulle miten töitä tehdään. Ei pidä olla vetelä. Olemus on oltava sähköinen ja sellainen että on valmis hakkaamaan toisen maihin, vaikka sattuisi ja vuotaisi verta. Sillä se tappelu voitetaan. Myöskään mitään vittuilua ei katsottu hyvällä. Monesti meidät lapsetkin usutettiin toisen pihan lasten kimppuun 70-luvun lopussa.
Hän oli oppinut tämän isältään joka oli veteraani ja joutuivat muuttamaan lähiöön, kun Karjalan maat menetettiin.
Kovaa kuntoilua harjoitettiin aina vapaa-ajat. Syynä oli että kantaväestö oli hyvin rasistista.
Sotilas painia, nyrkkeilyä ja permantovoimistelua. Nämä kaikki opin aikoinaan äidiltäni.
Kovaa työntekoa myös arvostettiin mutta myös ryyppäämistä.
Äitini olikin usein huostaanotettuna nuorempana ja ehkä siitä kumpuaa viha sossuja kohtaan. Meillä on voimakas yksilönvapauksien kunnioitus. Marskin taululle aina tehtiin lipat ennen tupaan menoa mummolassakin.
En ikinä ole saanut opetettua velttoa ihmistä nopeaksi työnteossa. Urheilulliset ja villiä elämää viettävät ovat jotenkin sellaisia jotka saa otteen tekemisestä ja elämästä.
Vaaditaan tietynlainen sähköisyys. En tiedä mistä nykynuorten vetelyys johtuu. Se on jotain hyvin amerikkalaista. Sellaisella hävitään tappelut.
Sitä sähköisyyttä ja tekemisen meininkiä pelkää ja kunnioittaa työnjohtokin.
Pitää sanoa suoraan asiat ennen kuin miettii ja tehdä asioita ajatustakin nopeammin.
Tekeminen pitää lähtä selkäytimestä.
Sellaisia ei enää löydy Suomesta montaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea sanoa?
Olen 24vuotta korjannut kaikenlaisia koneita, laitteita ja vehkeitä, vanhempien laitteiden korjaaminen ja huolto olisi varmasti hyvin hankalaa oppia, valmistettu ennen internet aikaa, manuaaleja ja varaosakirjoja ei löydy netistä ja tekijöistä suurin osa on kuollut tai eläkkeellä.
Uudemmat laitteet varmaan nopeastikin, mutta sanoisin kuitenkin että tarvitaan vuosien työkokemus?
Töissä ollut työharjoittelussa, kesätöissä ja töissäkin nuoria tyyppejä eikä niistä ole ollut itsenäisesti tekemään yhtään mitään, koko ajan neuvottava ja seurattava työskentelyä ja silti menee ihan päin vit*ua.
Olen jotenkin niin kyllästynyt jo kaikkeen.
Kova uho päälle ja rahat tänne kirjoitti:
Itse olin omissa hommissa jo alusta lähtien nopeampi kuin vanhat ammattilaiset.
Sain työn heti ja pilkkapalkalla.
Nyt myöhemmin nopeus ja teho ei ole ihan kamalasti kehittynyt.
Oma äitini opetti minulle miten töitä tehdään. Ei pidä olla vetelä. Olemus on oltava sähköinen ja sellainen että on valmis hakkaamaan toisen maihin, vaikka sattuisi ja vuotaisi verta. Sillä se tappelu voitetaan. Myöskään mitään vittuilua ei katsottu hyvällä. Monesti meidät lapsetkin usutettiin toisen pihan lasten kimppuun 70-luvun lopussa.
Hän oli oppinut tämän isältään joka oli veteraani ja joutuivat muuttamaan lähiöön, kun Karjalan maat menetettiin.
Kovaa kuntoilua harjoitettiin aina vapaa-ajat. Syynä oli että kantaväestö oli hyvin rasistista.
Sotilas painia, nyrkkeilyä ja permantovoimistelua. Nämä kaikki opin aikoinaan äidiltäni.
Kovaa työntekoa myös arvostettiin mutta myös ryyppäämistä.
Äitini olikin usein huostaanotettuna nuorempana ja ehkä siitä kumpuaa viha sossuja kohtaan. Meillä on voimakas yksilönvapauksien kunnioitus. Marskin taululle aina tehtiin lipat ennen tupaan menoa mummolassakin.
En ikinä ole saanut opetettua velttoa ihmistä nopeaksi työnteossa. Urheilulliset ja villiä elämää viettävät ovat jotenkin sellaisia jotka saa otteen tekemisestä ja elämästä.
Vaaditaan tietynlainen sähköisyys. En tiedä mistä nykynuorten vetelyys johtuu. Se on jotain hyvin amerikkalaista. Sellaisella hävitään tappelut.
Sitä sähköisyyttä ja tekemisen meininkiä pelkää ja kunnioittaa työnjohtokin.
Pitää sanoa suoraan asiat ennen kuin miettii ja tehdä asioita ajatustakin nopeammin.
Tekeminen pitää lähtä selkäytimestä.
Sellaisia ei enää löydy Suomesta montaa.
Olin nuorena tuollainen ja sain lopputilin esimiehen väkivallalla uhkaamisesta😂.
Nykyäön ei huvita eikä kiinnosta mikään kun on huomannut ettei työnteolla pysty saavuttamaan mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos keskittyy niin päivä
Liikuntavammaisten avustaja
5-10 vuotta, jolloin työn jälki ja tekemisen itenäisyys alkaisivat jo lähennellä todella hyvää laatua.
Itsekään en ole vielä tässä vaiheessa, lähinnä aivan vasta-alkaja, jolle ei hirveästi täysin itsenäistä vastuuta anneta.
Kyseessä pikkutarkkaa käsityötä ja laajaa tietotaitoa vaativa ammatti, jossa vuosikaudetkin työskennelleet joutuvat vielä välillä kysymään neuvoa tai mielipidettä kollegalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perustyön oppii nopeasti, mutta tuntuu että kaikkea muuta mitä tähän kuuluu niin ei pitkään alalla olleetkaan hallitse. Koko ajan tulee uutta ja pitäisi kouluttautua lisää ja osata lisää. Tietokoneella tehtävät asiat lisääntyy, mutta ohjeistukseen ei anneta aikaa riittävästi, joten hommat kusee. Työajasta yhä isompi osa menee raportointiin ja erilaiseen muuhun kirjalliseen työhön, joten perustehtävät on suoritettava vauhdilla jotta ehtii kaiken muunkin tehdä. Olen valmistunut 15 vuotta sitten hoitajaksi ja tässä ajassa tapahtunut niin paljon muutoksia ja mielestäni huonoja sellaisia. Valmistuin hoitaakseni ihmisiä, en koneita.
Minun ohjaamana ehkä vuosi, kantapään kautta opittuna ehkä 3 vuotta.
moto kuski oppisi paperi miesten suoja työt viikossa 4 kertainen palkka verrattuna meihin jotka tekevät työtä jossa on vastuutakin ja noi pellet tarttee lisää sauna lisää antakaa niille kaikille kenkää kyllä tulijoitakin löytyy pienemmälläkin palkalla
Riippuu ihan sen jonkun muun lähtötasosta. Eli pitääkö esim. englannin kielen opiskelu aloittaa ihan alkeista?
Kaikki eivät oppisi koskaan, noheva ylioppilas oppii puolessatoista vuodessa. Jos on harrastanut asiaa aiemmin, voi oppia nopeamminkin. Koodari olen.
Jaa-a. Työskentelen kulttuuri- ja taidealalla. Luulen, että sellaisella ihmisellä, jolla on luonnostaan kielellistä ja taiteellista silmää, menisi ehkä parisen vuotta oppia työhön. Toisaalta on varmasti paljon ihmisiä, jotka eivät tätä hommaa voi oppia edes kymmenen vuoden opiskeluilla.
Opetan parasta aikaa itselleni työparia, jolla ei ole alan kokemusta, koulutus kyllä. 4 kuukautta nyt mennyt ja alkaa mennä työn perusasiat perille. Taloushallintoa ja hankintoja. Väittäisin että noin puoli vuotta ja vielä vuoden päästäkin tulee hänelle vastaan juttuja, jotka ovat mulle ns. hiljaista tietoa.
Kysyttiin että missä ajassa joku voisi tehdä työsi kutakuinkin itsenäisesti, ei osata kaikkea mitä osaat! Näillä pitäisi olla aika iso ero, jos olet hyvä työssäsi :)