Lue keskustelun säännöt.
Missä on ongelma naisen löytämisen suhteen?
30.01.2020 |
Minulla on ongelma naisten suhteen. Löydän helposti treffiseuraa ja ei ole ongelmaa aloittaa keskustelua ja tutustumista kiinnostavien naisten kanssa, mutta joka ikinen kerta (nämä lasketaan jo kymmenissä) se loppuu kuin seinään vaikka olisi kuinka paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja juteltavaa. Mitään erityistä vikaa minussa ei ole, enkä voi olla mitenkään rumakaan koska ulkonäköni perusteella löydän kyllä deittiseuraa kohtalaisen helposti. Jossain vain mättää, kun joka kerta tutustumisvaihe lakkaa heti alkuunsa suurinpiirtein ensimmäisten keskustelujen jälkeen ja lopulta naiset vain lakkaavat vastaamasta minulle mitään.
Mitä teen väärin? Osaan osoittaa kiinnostukseni naiselle kyllä ja kysyä ulos (johon suostutaankin pääsääntöisesti), ja monilla tapaamisilla on ollut ihan hauskaakin mutta siihen se vain pysähtyy joka kerta. Alkaa turhauttaa ja olen pohtinut mitä minä teen tässä asiassa väärin. En ole epätoivoinen, vaan minua turhauttaa se, miten kaikki lähestymisyritykseni ja naisiin tutustumiset päättyvät samalla tavalla pettymykseen.
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Tässä on hyvä kuvaus, miltä ihastuminen ja rakastuminen tuntuu. Tuijotellaan silmiin ja pieninkin kosketus aiheuttaa kipunointia. On hyvä olla ihan vaan lähekkäin.
Tuntuu ihan aidosti pahalta ajatella miten olen jäänyt kaikesta tällaisesta paitsi. Haluan kokea miltä tuo tuntuu olla aidosti ihastunut, mutta olen lukemattomien pettymysten jälkeen vaan turhautunut ja ajatellut että onko minun tunne-elämässäni joku vamma, joka estää minua ihastumasta vai onko kyse siitä että en ole tavannut sitä jonka kanssa natsaa. Tavattuja naisia on kuitenkin ajan mittaan oikeasti ollut satoja ja siitä joukosta ei ole löytynyt vielä ketään kenen kanssa olisin tuntenut liki välittömästi palavaa halua päätyä yhteen, vaikka tässä joukossa on paljon naisia jotka olisivat minulle (ja minä heille) sopiva kumppani ulkoisten kriteereiden perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää osata
- Innostua ja tavoitella
- Ottaa kontaktia
- Liehitellä
- Myydä
Myymisestä olen eri mieltä mutta muuten pitää varmaan paikkaansa. Naiset haluavat tuntea itsensä halutuksi ja tavoitelluksi ja siitähän pariutumisessa varmaan onkin kysymys. Lähestyn naisia lähtökohtaisesti ihmisinä ja keskustellaan niistä asioista mitkä meitä yhdistää, mutta tämä on osoittautunut kerta toisensa jälkeen täysin toimimattomaksi lähestymistavaksi ja se ei toimi.
Ehkä se on just tuo liika asiallisuus tai miten sen nyt ilmaisisin. Olet kuin työkaveri tai veli, et rakastaja. Totta kai treffeillä keskustellaan, mutta myös vietellään. Sinun pitäisi viedä juttuja eteenpäin enemmän flirtin kautta ja vihjailla, että tyttö on aika kuuma.
En minä ainakaan lämpenisi, jos juttelisimme vain verotuksesta. Haluan, että mies vie ja vikittelee. Siihen vastaan kyllä, jos kiinnostaa.
Jos mies on mielenkiintoinen niin se flirtti on molemminpuolista vikittelyä.
Vierailija kirjoitti:
N30 kirjoitti:
No kyllä sen näkee yleensä minuutissa ellei alle, onko toinen potentiaalinen “se oikea” tai kiinnostaako edes seksuaalisesti.
Veikkaan että pyydät vähän kaikkia ulos, kaverimeiningillä, ilman sitä oikeaa kipinää, sit siinä käy just noin. Naiset ehkä lähtee treffeille kun ei kehtaa kieltäytyäkkään - olethan asiallinen ja sosiaalinen veikko kuitenkin.
Sanoisin että odota rauhassa. Ei tarvitse deittailla joka toista naista työpaikalta ja harrastuksesta ja naapurista löytääkseen sen oikean. Helposti siitä saa myös sellaisen seuramiehen tai kaverimiehen leiman kun on “avoin” ihan joka suuntaan. Nainen haluaa kokea olevansa ainutlaatuinen, niin se vaan on. Ei se seuraava kohde sun loputtomalla deittilistalla.
Naulan kantaan. Tämän onneksi tiesinkin jo valmiiksi, että jos alkaisin töistä sarjadeittailla kaikkia vapaita naisia (joita toki on paljon välillä), niin saisin todella pian tuon sarjadeittailijan leiman, josta tuskin pääsisi millään eroon siinä vaiheessa. En kuitenkaan halua itsekään kun sen yhden.
Enkä ole kyllä asian kanssa hoppuillut. Tätä odotusta on jatkunut semmoisen vähintäänkin 5 vuotta ja sinä aikana tilanne ei ole muuttunut miksikään, vaan olen todennut kerta toisensa perään päätyneeni aina samaan tilanteeseen. Nyt kun ajatellaan esim. seuraavat 5 vuotta eteenpäin, elämäntilanteeni on monellakin tapaa vakiintunut muutaman vuoden takaiseen, niin en oikein näe mitään sellaistakaan minkä takia tämä tilanne nyt yhtäkkiä muuttuisi miksikään. Haluaisin sen onnellisen parisuhteen kuitenkin pitkällä tähtäimellä, niinkun suurin osa muistakin ihmisistä.
Perusluonteeltani olen sellainen, että tykkään analysoida syy-seuraussuhteita ja tämän takia aloin nyt analysoimaan mekanismeja, joita itse toteutan näissä treffikuvioissa. Sen verran maailmasta kuitenkin ymmärrän, että jos jotain pitää muuttaa, niin kannattaa paneutua asioiden juurisyihin ja miettiä voisiko joku muutos siellä viedä lopputulosta parempaan suuntaan ja siitä tässä keskustelussakin on kysymys. Kokeilemallahan se lopulta selviää, mutta kyllä tähän keskusteluun tulleissa vastauksissa on ollut ihan valideja pointteja joista olennaisin lienee juuri tuo, että olen sarjadeittailut ihan vääränlaisia naisia joiden kanssa en koe itsekään mitään kipinää.
Vääränlaisia eivät ole naiset, vaan treffeillä on yksi yhteinen nimittäjä, ja se tyyppi löytyy sinun puoleltasi pöytää.
Olet älyllistäjä ja varmasti riittävän älykäskin, mutta suhteesi maailmaan ei ole älyllisesti intohimoinen myöskään, muuten ilmeisesti ymmärtäisit aivan toisella tasolla, mitä sinulta puuttuu. Ongelmahan on tietysti siinä, että jos pääsisit päiväksi kokemaan maailmaa jonkun toisen aivoilla, tajuaisit eron. Eli miltä tuntuu elää kytköksissä tunteisiinsa. Etäiset miehet ovat niin yleinen luonnonvara Suomessa, että niille ei ole erityistä kysyntää. Jotenkin on opittava tulemaan ulos itsestään.
Missä äitisi sitten on, kun kerrot vain isästä? Minkälainen on /on ollut suhteenne? Luotatko oikeasti keneenkään, ja mitä se tarkoittaa jos mielestäsi luotat? Mitä sinä annat läheisillesi ihmisenä? Onko niitä?
Skitsofreenikko vanhempana on niin täydellisen kauhea tilanne, että joko lapsesta tulee ihmissuhteissa nero tai vammautunut tai molempia. Sinun tapauksessasi irrallisuutensa tajuaa jo siitä, että puhut parisuhteista ikään kuin niiden raamit olisivat sisältö. Kyllä, on mukavampaa vanhana parina sitten jos on yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja reipas meininki. Mutta jos te ette ihmisinä pysty kohtaamaan toistenne ja omia pelkojanne ja tunnetarpeitanne, teistä ei vanhaa paria koskaan tule.
Elin 20 vuotta miehen kanssa, jonka todellista sielua ja todellisia näkemyksiä tunsin hyvin vähän. Voin kertoa, että siinä ajassa sellaista katsellessa kuolee pystyyn ja alkaa reagoida kaikenlaisilla kummallisilla tavoilla. Minua normaalimpi ihminen olisi tajunnut alun perinkin pysyä kaukana hänestä.
Psykologi olisi nyt oikea osoite, ihan varmasti. Ja joku luottonainen voisi sinulle kertoa, miten hän ongelmasi hahmottaa, jos itse et saa siitä lainkaan kiinni. Joku fiksu niistä deiteistä, jos ystäviä tai sopivia sukulaisia ei ole.
Ihan sama se on naisilla miehen löytymisen suhteen.
Otetaan nyt esimerkiksi Puolangan Ville. Sai satoja yhteydenottoja, yksi kelpasi mutta sekin loppui kun Oulusta on sama matka Puolangalle kuin toisinkin päin.
Ja lopputulos on että tinderiin täytyy laittaa rajaksi 3000 km kun ei naisia ole lähempänä.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/cd08c0bd-6528-4948-918c-af00fdab5e85
Itsellä naisena sama juttu. Saan treffikutsuja kyllä (enkä ole missään tinderissä vaan ihan oikeassa elämässä pyydetään ulos) ja on tosi hauskaa ja sovitaan jatkosta joka kerta, mutta miehestä ei sittemmin koskaan kuulu mitään. Kun itse kysyn perään, en saa vastausta.
Tuntuu aina tosi oudolta, koska on saatettu keskustella tosi henkilökohtaisellakin tasolla (perheestä, kotiosoitteesta, työpaikasta) ja sitten tyyppi vaan katoaa jonnekin. En ymmärrä, mitä teen väärin – itse kuitenkin alun perin pyytävät ulos ihan tietoisina siitä, mitä ovat saamassa (ja se ei ole seksiä, en koskaan mene sänkyyn heti ekoilla treffeillä). Mikä muuttuu niiden treffien jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 39 jatkaa
Apn viesteistä tuli mieleeni että hänen kannattaisi tutustua kiintymysteorioihin. Eli jo lapsena lapselle kehittyy pohja siihen miten hän kiintyy. Ja tällä on vaikutusta sitten myös parisuhteessa toimimiseen ja miten kiintyy parisuhteessa. Asiasta löytyy hyvä kirja en vain muista sen nimeä mutta kirjoittaja oli nainen.
Toinen asia mikä erottuu on apn kuvaus siitä että hän haluaa statusta ym. Miten tämä näkyy naisystävää etsiessä?
Kolmanneksi ehkä apn pitäisi miettiä mikä naisissa viehättää häntä erityisesti? Silmät, älyllinen keskustelu, joku tapa pukeutua tai toimia jne. Onko ap selaillut Tinderiä ja miettinyt mitkä naisista sytyttäisivät ja miksi? Oppiiko siitä jotain itsestään?
Itsellä haaste on, että aniharvan kanssa parien treffien jälkeen herää mitään ihastumista. Yhdessä voi olla ihan kivaa, mutta muuten on aikalailla yhdentekevä tunne toista kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä ole sukupuolikysymys vaan ajan henki. Olen nainen ja kaikki suhteeni ovat päätyneet viime vuosina ghostaukseen miehen taholta. Se on valitettavasti nykyajan henki. Jokainen deittailee jotain 10 tyyppiä yhtäaikaa ja kelailee kuka on se paras. Lopulta monet ovat sitten ihan yksin kun kukaan ei kelpaa.
Näin juuri. Mikään ei kuitenkaan ole riittävää ja vaivan arvoista ja aina löytyy joku "parempi" ja treffeillä käydään ihan ajankuluksi. Tämä ihan sukupuolesta riippumatonta.
Elämän sietämätön keveys kun mikään ei tunnu miltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä haaste on, että aniharvan kanssa parien treffien jälkeen herää mitään ihastumista. Yhdessä voi olla ihan kivaa, mutta muuten on aikalailla yhdentekevä tunne toista kohtaan.
Tämähän on kuin kiipeäisi latvasta puuhun. Aivan nurinkurista. Ennenwanhaan lähdettiin treffeille koska oltiin ihastuneita. Tästä sitten kehittyi jotain tai ei. Nykyisin lähdetään treffeille täysin yhdentekevien tyyppien kanssa ja toivotaan ihmettä. Tätä sitten toistetaan epätoivoisesti. On hullua odottaa eri lopputulosta jos toimii aina samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Tapailet väärän tyyppisiä naisia. Et täytä heidän vaatimuksiaan.
Miksi he sitten lähtevät treffeille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nro 39 jatkaa
Apn viesteistä tuli mieleeni että hänen kannattaisi tutustua kiintymysteorioihin. Eli jo lapsena lapselle kehittyy pohja siihen miten hän kiintyy. Ja tällä on vaikutusta sitten myös parisuhteessa toimimiseen ja miten kiintyy parisuhteessa. Asiasta löytyy hyvä kirja en vain muista sen nimeä mutta kirjoittaja oli nainen.
Toinen asia mikä erottuu on apn kuvaus siitä että hän haluaa statusta ym. Miten tämä näkyy naisystävää etsiessä?
Kolmanneksi ehkä apn pitäisi miettiä mikä naisissa viehättää häntä erityisesti? Silmät, älyllinen keskustelu, joku tapa pukeutua tai toimia jne. Onko ap selaillut Tinderiä ja miettinyt mitkä naisista sytyttäisivät ja miksi? Oppiiko siitä jotain itsestään?
No ongelma onkin siinä, että on vaikea kuvailla naista mikä erityisesti viehättää. Suurin osa on ihan kivoja. Jonkinlainen kuvaus on, että tykkään naisista jotka urheilevat, huolehtivat itsestään, syövät terveellisesti ja ovat ihan kivannäköisiä. Ongelma on siinä, että näitä naisia on kymmenen tusinassa ja en koe mitään palavaa ihastumista heistä keneenkään, vaan sama juttu on kaikkien kohdalla. Voisin käydä treffeillä mutta ne ovat aina päättyneet tuohon, että mitään ei ole sen jälkeen seurannut vaikka olisin ehkä oikeasti halunnutkin. Ns. vokottelutaidotkin ovat aikalailla ruosteessa, että siinäkin on varmasti osa ongelmasta etten osaa osoittaa kiinnostustani läheisempään kontaktiin niin kuin ilmeisesti kuuluu.
Kiintymyssuhdeteoria on tuttu ja olen siihen tutustunut jo aikaisemmin. Ennen tunnistin itseni välttelevän kiintymyssuhteen kuvauksesta, mutta nykyisin uskoisin että olen enemmän tuollainen turvallisen kiintymyssuhteen omaava ihminen. Minulla oli myös pahat tunnelukot isäsuhteestani johtuen (äitiini suhde on ihan ok, mutta en häneenkään mitenkän erityisen paljoa ole luottanut ja en kuvailisi suhdettamme turvalliseksi kiintymyssuhteeksi) mutta niistä onneksi olen päässyt irti ja ajatusmallini ovat muuttuneet mikä on deittailuakin helpottanut todella paljon.
Sellaisia naisia jotka minua sytyttävät on oikeasti paljon. Kuvaus olisi varmaan jotain tasoa liikunnallinen ja itsestään huolehtiva, käy töissä, elämä reilassa ja elää suht terveellisesti jne. Eli näitä naisia on kymmenen tusinassa, koska valtaosa naisista on tällaisia. Tykkäisin älykkäästä naisesta, jonka kanssa käydä syvällisiä keskusteluja (ja argumentoida puolin ja toisin) mutta sellaista en ole oikeastaan koskaan tavannut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailet väärän tyyppisiä naisia. Et täytä heidän vaatimuksiaan.
Miksi he sitten lähtevät treffeille?
Eihän toisesta yleensä tiedä kaikkea olennaista ennen treffejä. Treffeillä vasta selviää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap oletko etsinyt treffipalstoilta naista joka esittäisi nauttivansa syvällisistä keskusteluista. Entä jos alkuun juttelisin netin välityksellä ja koettaisit tutustua naiseen henkisesti ja vasta sitten näkisit ? Muuttaisiko se suhtautumistapaasi?
Luultavasti naiset ovat huomanneet että et ole ollut ihastunut. Sellaisen miehen kanssa ei haluta jatkoa, jolle on vain "ihan ok" ja tilalla voisi olla lähes kuka tahansa muukin, vaan sellaisen jolle on erityinen. Pidän myös mahdollisena, että sinusta on treffien aikana paljastunut asioita, jotka ovat olleet naisille turn off.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailet väärän tyyppisiä naisia. Et täytä heidän vaatimuksiaan.
Miksi he sitten lähtevät treffeille?
Onko tämä treffijuttukin tullut nykyisin niin amerikkalaiseksi, että sitä vaan mennään mahdollisimman monille treffeille ja vakuutetaan näin sekä itselleen että sosiaaliselle ympäristölleen, että I’m so Popular!
Sitten kuitenkin ollaan tyhjiä eikä kukaan deitti kiinnosta. Aina vaan parempaa etsitään kuin kaupan hyllyltä.
Tuo on aivan totta, mitä joku aiemmin kirjoitti, että ennenvanhaan mentiin treffeille silloin, jos oltiin jo alun perin kiinnostuneita treffikumppanista. Ihan samantekevien kanssa ei niinkään lähdetty, keksittiin tekosyy miksei päästä. No, ehkä joskus lähdettiin ihan kohteliaisuudesta, mikäli treffikaveri oli sitkeä jankuttaja... :-)
Mutta: miksi tuhlata aikaansa ”ihan kivaan”, kun voisi mennä maailman jännimmille treffeille perhosia vatsassa?
Hieman tuntuu että ap asennoituu itseensä kuin muovailuvahaan. Eli hän kokee muuttaneensa oman kiintymistapansa ym monia isoja piirteitä erilaiseksi kuin muovailuvahaa olisi muovannut. Olen käsittänyt että itsensä isot muutokset vaativat todella paljon. Ennemmin kiven hiontaa kuin pehmeän muovailuvahan muovaamista. Toki tämä voi olla ihan virheellinen kuva mikä minulle tuli viesteistä.
Mutta onko ap tavallaan muokannut käytöstään haluamaansa suuntaan ja tekee asiat ”opittuaan malleina” ? Tämä selittäisi miksi ei tule isoja ihastumisia ja rakastumisia tai ero ei tunnu. Oletko ap harrastanut meditaatiota ym vastaaavaa? Auttaisiko sen tyyliset asiat rentoutumaan ja kuuntelemaan tarkemmin omia haluja ja tarpeita ja sitä kautta voisi löytyä uudenlainen tapa suhtautua naisiin ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailet väärän tyyppisiä naisia. Et täytä heidän vaatimuksiaan.
Miksi he sitten lähtevät treffeille?
Koska ap on kohtelias ja kiva kaveri. Treffeillä ollaan kavereina. Ihan kivaa, muttei sen enempää. Kumpikaan ei viehäty toisesta niin, että olisi edellytyksiä parisuhteelle. Kiinnostus herättää kiinnostusta ja jos sitä ei aidosti tunne toisesta tuossa tilanteessa niin ei ole mitään pointtia jatkaa muuta kuin kaveripohjalta.
Vierailija kirjoitti:
Et ole vielä löytänyt naista, joka on kiinnostunut tutustumaan sinuun paremmin
Minä en lähtisi yhtään minnekään miehen kanssa, joka on tapaillut lukemattomia naisia.
Minusta on todella hämmentävää, jos todella monen kanssa on edennyt tapailuun asti. Vähän tulee mieleen että kuka tahansa kelpaa, joka osoittaa ensimmäisten treffien jälkeen kiinnostusta jatkoon. Tuollaisessa meiningissä tuskin on tunteita paljoa mukana.
Joskus voi se erilaisuus olla se kiinnostava tekijä. Mieheni ja minä pyörimme samoissa opiskelijapiireissä eikä meillä päälisin puolin ollut mitään yhteistä. Jotenkin vaan kipinät iski ja ihastuttiin toisiimme. Mieheni on eksovertti,minä äärimmäisen introvertti , mieheni on musikaalinen. Minua ei musiikki kiinnosta. Aluksi pidin häntä äärimmäisen ärsyttävänä , samoin hän minua. Jne jne. Sitten kun tutustuimme paremmi n kävi ilmi, että taustamme ja lapsuuden perheemme ovat hyvin samanlaisia. Meillä oli paljon samoja kokemuksia ja ennenkaikkea samoja tulevaisuuden suunnitelmia. Kaverit eivät olleet uskoa korviaan kun aloimme seurustelemaan. Olimme todella epätodennäköinen pari.