Lue keskustelun säännöt.
Missä on ongelma naisen löytämisen suhteen?
30.01.2020 |
Minulla on ongelma naisten suhteen. Löydän helposti treffiseuraa ja ei ole ongelmaa aloittaa keskustelua ja tutustumista kiinnostavien naisten kanssa, mutta joka ikinen kerta (nämä lasketaan jo kymmenissä) se loppuu kuin seinään vaikka olisi kuinka paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja juteltavaa. Mitään erityistä vikaa minussa ei ole, enkä voi olla mitenkään rumakaan koska ulkonäköni perusteella löydän kyllä deittiseuraa kohtalaisen helposti. Jossain vain mättää, kun joka kerta tutustumisvaihe lakkaa heti alkuunsa suurinpiirtein ensimmäisten keskustelujen jälkeen ja lopulta naiset vain lakkaavat vastaamasta minulle mitään.
Mitä teen väärin? Osaan osoittaa kiinnostukseni naiselle kyllä ja kysyä ulos (johon suostutaankin pääsääntöisesti), ja monilla tapaamisilla on ollut ihan hauskaakin mutta siihen se vain pysähtyy joka kerta. Alkaa turhauttaa ja olen pohtinut mitä minä teen tässä asiassa väärin. En ole epätoivoinen, vaan minua turhauttaa se, miten kaikki lähestymisyritykseni ja naisiin tutustumiset päättyvät samalla tavalla pettymykseen.
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Onko joku deittisi vienut sun jalat alta parilla ekalla tapaamisella? Sun deittailu kuulostaa jotenkin kovin geneeriseltä. Ihan kuin kuka vaan nainen kävisi kunhan nainen kiinnostuisi. Entä sinun kiinnostus? Ei treffeillä haeta kaveria vaan tunnetta sen kaveruuden päälle. Kuten laitoit läheisyyttä ei synny. Mm. avoimuus ja tunteista puhuminen lisää läheisyyttä.
Tämä. Tyyppi pyytää treffeille täysin randomeja naisia, joiden kanssa ei ole mitään yhteistä , mutta jotka ovat ulkoisesti viehättäviä. Sitten ihmetellään miksei nämä tapailut etene mihinkään muuhun kuin kaveruuteen. Tyyppi käyttäytyy treffeillä kuin kva kaveri ja juttu luistaa ja molemmat viihtyy. Tämä on hyvä pohja kaveruudelle.
Kun tapasin mieheni ,ihastuin välittömästi. Hän on lämmin, huumorintajuinen ja kiinnostunut juuri minusta. Juttelu oli kömpelöä, mutta innokasta ja flirttiä löytyi.Aika pian päädyttiin pussailemaan ja jpkainen arvaa, mihin se johti. Naimisiin ja kolmeen lapseen.
Kyllä monet naiset näkee sen heti onko sitä fyysistä vetovoimaa vai ei. Ihan kiva riittää harvalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta apn vastauksista tulee mieleen mies johon on helppo tutustua. On jokin yhteinen harrastus ym. Puhutaan yhteisestä harrastuksesta ym. On kivaa ja nähdään uudestaan ja puhutaan taas siitä jne. Mutta tapaamiset eivät kehity vaan toistavat sitä samaa? Ehkä naiset myös huomaavat ettei välillänne ole riittävästi ”kipinää”. Eli jos kohtelet kuin ystävää tai siskoa niin ei se tunnu romanttiselta ja siltä että olisit oikeasti kiinnostunut.
Itse kun tapailin miestäni niin meinasi jo hermo mennä kuinka hitaasti edettiin. Onneksi mies selitti että haluaa edetä hitaasti koska olimme samassa työpaikassa kun aloimme seurustella ja miehen isoin pelko oli että jos suhde ei toimi niin toinen lähtisi työpaikasta. Eli etenimme hitaasti kunnes tiesimme että olimme varmoja yhteisestä tulevaisuudesta.
Kun aloimme tapailla niin jokainen kosketus tuntui melkein polttavalta niin erityistä se oli kun toinen silitti ym. Oli voimakas halu viettää paljon aikaa yhdessä ja lähekkäin. Juteltiin ja tuijotettiin toisiamme silmiin.
No nyt ollaan oltu naimissa jo yli 17v.
Eli ap olisiko niin ettet vaan ole vielä löytänyt naista jonka kanssa sinulla olisi erityinen suhde. Siis kivoja kavereita ym mutta kyllä parisuhde on erityinen ja erilainen. Hakeudutko sellaisten naisten seuraan jotka koet kaverillisiksi? Koetko heihin voimakasta seksuaalista vetovoimaa ?
Juuri näin! Kuvailit minut täydellisesti. Olen hyväkäytöksinen, mukava ja jollain tapaa kiinnostava mies jota on helppo lähestyä jonkun yhteisen harrastuksen kautta. Aluksi voi olla jonkunlaista kiinnostusta joka lakkaa kuitenkin sitten kun jutut arkipäiväistyy sen yhteisen harrastuksen ympärille. Näiden naisten kohdalla koen siinä vaiheessa seksuaalista vetovoimaa heitä kohtaan, kun en tunne heitä kunnolla. Sitten kun jutut arkipäiväistyvät niin seksuaalinen vetovoima katoaa. Voisin siis harrastaa seksiä heidän kanssaan pari kertaa ja sitten unohtaa heidät täysin, eikä tämä ole sitä mitä haluan. Jos vetäisin treffeillä toisista naruista kuin yleensä niin näin luultavasti tapahtuisikin.
Ja hakeudun sellaisten naisten seuraan jotka koen kaverillisiksi, kyllä. Nimenomaan ne on ihmisiä joiden kanssa minulla on yhteisiä puheenaiheita ja kiinnostuksenkohteita ja puhutaan niistä. Harrastetaan ehkä samoja asioita. Ei koskaan mitään sen enempää. Alan pikkuhiljaa hoksata että minun ei pidä hakeutua pariutumismielessä enää näiden naisten seuraan vaan miettiä jotain muuta. Tavata toisenlaisia naisia, josko luonnostaan löytyisi kipinä. Tapahtuuko se niin? Seuraava ongelma onkin sitten mitkä naiset olisivat sellaisia jotka kokisin vetovoimaiseksi. En muista tähän asti sellaisia ikinä tavanneeni.
En ole tunnekylmä ihminen, osaan kyllä puhua tunteista ja osoittaa läheisyyttä, kiinnostusta ym mutta ongelma on vain siinä että en ole tavannut naista jonka seurassa olisin kokenut tarvetta "lähentyä" niin voimakkaasti. En siis ole oikeasti ollut edes kiinnostunut näistä naisista vaan olen hakeutunut niiden seuraan siksi kun ne on kivoja ja viihdyn seurassa samalla tapaa kun voin hakeutua miespuolisten kavereideni seuraan.
Tapaamani naiset ovat hyvin samankaltaisia kuin minä. Voimakasluonteisia, kuuntelevat ehkä samaa musiikkia, harrastaa samoja asioita jne. Elävät samankaltaisesti. Olen aina ajatellut että samankaltaisen ihmisen kanssa parisuhdekin syntyy sitten jossain vaiheessa kun on paljon yhteistä kosketuspintaa toisen kanssa. Kuulostaisi loogiselta mutta näin ei ole koskaan tapahtunut. Voiko sitten olla niin että jonkun ihan erilaisen kanssa syttyykin se kuuluisa kipinä?
Ei tämä ole sukupuolikysymys vaan ajan henki. Olen nainen ja kaikki suhteeni ovat päätyneet viime vuosina ghostaukseen miehen taholta. Se on valitettavasti nykyajan henki. Jokainen deittailee jotain 10 tyyppiä yhtäaikaa ja kelailee kuka on se paras. Lopulta monet ovat sitten ihan yksin kun kukaan ei kelpaa.
Ap, voin samaa kokeneena miehenä sanoa, että selitys löytyy kyllä, ja looginen sellainen, mutta sitä on vaikea laittaa sanoiksi. Se tuntuu vähän henkimaailman asioilta ja sitä yritetään kuvailla sanoilla itseluottamus, rentous, aitous tai epätoivon puute.
Tosiasia on se, että olet miehenä usein joko positiivisessa tai negatiivisessa kierteessä ja tiedät itsekin kumpi on nyt menossa. On vaikeaa/mahdotonta olla aidosti itsevarma, kun tulee vain pakkeja. Naiset aistivat miltä sinusta tuntuu. Sanavalintasi, kehonkielesi ja koko olemuksesi huokuu sitä, vaikket itse sitä huomaisi. Vähän aikaa se voi pysyä piilossa, mutta ei kauan ja vääränlainen sinusta huokuva fiilis tappaa naisen kiinnostuksen, vaikka puhuisit järkeviä tai kiinnostavia asioita paperilla ja osaisit käytöstavat.
Joskus kierteestä pääsee eroon, kun luovuttaa ja lopettaa koko jutun ajattelemisen joksikin aikaa. Harrasta juttuja mistä pidät, saatat kerätä itsetunnon korkeammalle sitä kautta. Tai tee jotain josta voit olla ylpeä. Fyysisen kunnon kohotus on yksi parhaista, koska se parantaa myös ulkonäköä, joka on erittäin merkittävä kriteeri. Mutta tee se enemmän itsellesi kuin miettien mistä naiset tykkää.
Joskus vaatii vain pienen onnistumisen, että pääsee positiivisen kierteen alkuun. Siihen päästyäsi et edes yritä mitään ja silti tuntuu, että naiset kiinnostuvat sinusta ihan itsestään. Lakkaat samalla ajattelemasta, että sinussa olisi mitään vikaa ja muistelet päätäsi pudistellen ajatuksiasi silloin joskus, kun mikään ei onnistunut naisten kanssa. Ei se helppoa ole, mutta ei mahdotontakaan. Tsemppiä, älä katkeroidu tai syytä muita ja ole itsellesi myös armollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko joku deittisi vienut sun jalat alta parilla ekalla tapaamisella? Sun deittailu kuulostaa jotenkin kovin geneeriseltä. Ihan kuin kuka vaan nainen kävisi kunhan nainen kiinnostuisi. Entä sinun kiinnostus? Ei treffeillä haeta kaveria vaan tunnetta sen kaveruuden päälle. Kuten laitoit läheisyyttä ei synny. Mm. avoimuus ja tunteista puhuminen lisää läheisyyttä.
Ei ole. En ole koskaan tavannut naista joka olisi "vienyt jalat alta". Ihastumisetkin on tosiaan juuri näitä, että tapaan jotain kautta ihan kivan oloisen naisen (joka voisi olla oikeasti tosi hyvä kaveri tai ystävä) johon ihastun muutamaksi päiväksi mielessäni ja sen jälkeen ihastus lakkaa. Sen jälkeen hän on ihan tavallinen ihminen kuten kuka tahansa muukin. Tämä kaava toistuu todella usein ja tiedän jo itsekin miten se menee aina kun tapaan uusia naisia.
En osaa kuvailla millainen nainen herättäisi minussa minkäänlaisia intohimoja. En ole koskaan kokenut sellaista valtavaa kiinnostusta ketään kohtaan. Ihmiset on vaan pääsääntöisesti ihan kivoja joiden kans on mukava hengata. Mistä tuollaisen valtavan tunteiden heräämisen saisi alkuun josta voisi syttyä sitten jonkunlainen intohimo toista kohtaan?
Tässä aletaan päästä jo ongelman juurille, suuri kiitos asiallisesta vastauksestasi!
Vaikea sanoa mikä sut sytyttää. Itse ihastun melko helposti ja ennemmin olen joutunut pitämään pään kylmänä, että on löytynyt oikeasti sopiva mies, jotta suhde voisi kantaa pidemmälle kuin pari vuotta huumassa.
Ihastun mäkin tosi helposti mutta se on juuri sitä, että näitä ihastuksen kohteita on kymmenen tusinassa. Liikunnallisia, normaalipainoisia ja kivan oloisia naisia kun on suurin osa naisista ainakin niissä paikoissa joissa itse heitä kohtaan. Olen itse naisvaltaisella alalla vielä kaiken hyvän lisäksi niin olen varmaan tuossa suhteessa taantunut, kun tapaan näitä kivoja naisia jatkuvalla syötöllä eikä niissä ole minulle mitään uutta vaan ne on arkipäivää. Haluaisin kuitenkin kokea joskus vetoa jotain naista kohtaan ja kokeilla parisuhteessa elämistä.
Pitää löytää tapa, jolla löytää naisia joita kohtaan kokee intohimoa tai voimakkaampaa kiinnostusta. Kivoja kaverinaisia löytyy todella helposti ja olen tapaillut tähän asti vain niitä. Nyt sitten ratkomaan tätä ongelmaa seuraavaksi.
En siis ihastu jatkuvasti vaikka usein olen ihastunutkin. Yleensä ihastuminen vaatii jotain yhteyden syntymistä joko henkilökohtaisilla keskusteluilla, hyvällä seksillä tai molemmilla. Olen käynyt treffeillä vain bileistä/baarista/netistä löydettyjen miesten kanssa. Yksi poikkeus tosin oli eli eksäni ystävä josta tuli kaveri, nyksä ja lopulta eksä. Arjessa ei ole koskaan syntynyt kipinää. Ehkä ihastuminen vaatii myös hieman poikkeavat puitteet ja disney-taikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, voin samaa kokeneena miehenä sanoa, että selitys löytyy kyllä, ja looginen sellainen, mutta sitä on vaikea laittaa sanoiksi. Se tuntuu vähän henkimaailman asioilta ja sitä yritetään kuvailla sanoilla itseluottamus, rentous, aitous tai epätoivon puute.
Tosiasia on se, että olet miehenä usein joko positiivisessa tai negatiivisessa kierteessä ja tiedät itsekin kumpi on nyt menossa. On vaikeaa/mahdotonta olla aidosti itsevarma, kun tulee vain pakkeja. Naiset aistivat miltä sinusta tuntuu. Sanavalintasi, kehonkielesi ja koko olemuksesi huokuu sitä, vaikket itse sitä huomaisi. Vähän aikaa se voi pysyä piilossa, mutta ei kauan ja vääränlainen sinusta huokuva fiilis tappaa naisen kiinnostuksen, vaikka puhuisit järkeviä tai kiinnostavia asioita paperilla ja osaisit käytöstavat.
Joskus kierteestä pääsee eroon, kun luovuttaa ja lopettaa koko jutun ajattelemisen joksikin aikaa. Harrasta juttuja mistä pidät, saatat kerätä itsetunnon korkeammalle sitä kautta. Tai tee jotain josta voit olla ylpeä. Fyysisen kunnon kohotus on yksi parhaista, koska se parantaa myös ulkonäköä, joka on erittäin merkittävä kriteeri. Mutta tee se enemmän itsellesi kuin miettien mistä naiset tykkää.
Joskus vaatii vain pienen onnistumisen, että pääsee positiivisen kierteen alkuun. Siihen päästyäsi et edes yritä mitään ja silti tuntuu, että naiset kiinnostuvat sinusta ihan itsestään. Lakkaat samalla ajattelemasta, että sinussa olisi mitään vikaa ja muistelet päätäsi pudistellen ajatuksiasi silloin joskus, kun mikään ei onnistunut naisten kanssa. Ei se helppoa ole, mutta ei mahdotontakaan. Tsemppiä, älä katkeroidu tai syytä muita ja ole itsellesi myös armollinen.
Kiitos viestistä. En ole kuitenkaan tuolla tasolla millä kuvittelet minun olevan. Tiedän, että naiset kiinnostuvat minusta eikä itsetunnossani ole mitään vikaa. Ne naiset ovat luultavasti olleet vain vääräntyyppisiä, jotta itse kiinnostuisin heistä ja se on syy sille miksi ne suhteet eivät ikinä johda mihinkään. Positiivisia kokemuksia on kyllä taustalla useampia.
Tämän ketjun perustin sen pohdinnalle, että miksi en koe mitään intohimoa tai suurta kiinnostusta ketään naista kohtaan, vaan tähän asti tapailemani naiset ovat olleet varsin tasapaksua ja ei-tunteita herättäviä, nyt ajatellen varsin samankaltaisia. Uskon tuossa olevan jotain perää (empiirisen kokemuksen perusteella) että liian samanlaisista ihmisistä ei tule minkäänlaista kipinää tai tunnemyrskyä. Ongelma ei siis ole siinä, etten löytäisi deittiseuraa, vaan siinä, että se deittiseura on ilmeisesti minulle vääränlaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, voin samaa kokeneena miehenä sanoa, että selitys löytyy kyllä, ja looginen sellainen, mutta sitä on vaikea laittaa sanoiksi. Se tuntuu vähän henkimaailman asioilta ja sitä yritetään kuvailla sanoilla itseluottamus, rentous, aitous tai epätoivon puute.
Tosiasia on se, että olet miehenä usein joko positiivisessa tai negatiivisessa kierteessä ja tiedät itsekin kumpi on nyt menossa. On vaikeaa/mahdotonta olla aidosti itsevarma, kun tulee vain pakkeja. Naiset aistivat miltä sinusta tuntuu. Sanavalintasi, kehonkielesi ja koko olemuksesi huokuu sitä, vaikket itse sitä huomaisi. Vähän aikaa se voi pysyä piilossa, mutta ei kauan ja vääränlainen sinusta huokuva fiilis tappaa naisen kiinnostuksen, vaikka puhuisit järkeviä tai kiinnostavia asioita paperilla ja osaisit käytöstavat.
Joskus kierteestä pääsee eroon, kun luovuttaa ja lopettaa koko jutun ajattelemisen joksikin aikaa. Harrasta juttuja mistä pidät, saatat kerätä itsetunnon korkeammalle sitä kautta. Tai tee jotain josta voit olla ylpeä. Fyysisen kunnon kohotus on yksi parhaista, koska se parantaa myös ulkonäköä, joka on erittäin merkittävä kriteeri. Mutta tee se enemmän itsellesi kuin miettien mistä naiset tykkää.
Joskus vaatii vain pienen onnistumisen, että pääsee positiivisen kierteen alkuun. Siihen päästyäsi et edes yritä mitään ja silti tuntuu, että naiset kiinnostuvat sinusta ihan itsestään. Lakkaat samalla ajattelemasta, että sinussa olisi mitään vikaa ja muistelet päätäsi pudistellen ajatuksiasi silloin joskus, kun mikään ei onnistunut naisten kanssa. Ei se helppoa ole, mutta ei mahdotontakaan. Tsemppiä, älä katkeroidu tai syytä muita ja ole itsellesi myös armollinen.
Kiitos viestistä. En ole kuitenkaan tuolla tasolla millä kuvittelet minun olevan. Tiedän, että naiset kiinnostuvat minusta eikä itsetunnossani ole mitään vikaa. Ne naiset ovat luultavasti olleet vain vääräntyyppisiä, jotta itse kiinnostuisin heistä ja se on syy sille miksi ne suhteet eivät ikinä johda mihinkään. Positiivisia kokemuksia on kyllä taustalla useampia.
Tämän ketjun perustin sen pohdinnalle, että miksi en koe mitään intohimoa tai suurta kiinnostusta ketään naista kohtaan, vaan tähän asti tapailemani naiset ovat olleet varsin tasapaksua ja ei-tunteita herättäviä, nyt ajatellen varsin samankaltaisia. Uskon tuossa olevan jotain perää (empiirisen kokemuksen perusteella) että liian samanlaisista ihmisistä ei tule minkäänlaista kipinää tai tunnemyrskyä. Ongelma ei siis ole siinä, etten löytäisi deittiseuraa, vaan siinä, että se deittiseura on ilmeisesti minulle vääränlaista.
Jos naiset eivät kiinnosta niin ehkäpä sitten kannattaisi tunnustaa tosiasiat ja etsiä kumppania miehistä. Eikös tämä ole oikein järkeenkäypää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos naiset eivät kiinnosta niin ehkäpä sitten kannattaisi tunnustaa tosiasiat ja etsiä kumppania miehistä. Eikös tämä ole oikein järkeenkäypää.
Miehet kiinnostaa vielä vähemmän. Toki mitäpä siinä menettäisi jos kokeilisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä sen näkee yleensä minuutissa ellei alle, onko toinen potentiaalinen “se oikea” tai kiinnostaako edes seksuaalisesti.
Veikkaan että pyydät vähän kaikkia ulos, kaverimeiningillä, ilman sitä oikeaa kipinää, sit siinä käy just noin. Naiset ehkä lähtee treffeille kun ei kehtaa kieltäytyäkkään - olethan asiallinen ja sosiaalinen veikko kuitenkin.
Sanoisin että odota rauhassa. Ei tarvitse deittailla joka toista naista työpaikalta ja harrastuksesta ja naapurista löytääkseen sen oikean. Helposti siitä saa myös sellaisen seuramiehen tai kaverimiehen leiman kun on “avoin” ihan joka suuntaan. Nainen haluaa kokea olevansa ainutlaatuinen, niin se vaan on. Ei se seuraava kohde sun loputtomalla deittilistalla.
Tosi hyvin osaat ap jäsennellä luonnettasi ja ajatuksiasi. Luulisin, että voisit hyötyä terapiasta sen selvittämisessä, miksi et ole koskaan kunnolla tuntenut vetoa kehenkään ja mitä asialle voisi mahdollisesti tehdä. Kyllähän yleensä tosi monilla on voimakkaita ihastumisia viimeistään teini-ikäisenä, ja jos sinulla ei ole ollut niitäkään, niin kannattaisi varmaan pohtia ammattilaisen kanssa, mistä se johtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisenä tuli mieleen että olet naisten kanssa kuin "äijäporukalla". Kuvailet heitä kuin kaveria jonka kanssa istuisit katsomaan urheilua telkkarista. Tämän takia ei myöskään päästä ystävyyttä pidemmälle, missä romanttisuus? Mikä erottaa sinut muista kumppaniehdokkaista? Mietit myös oletko tunnekylmä. Suosittelen ehdottomasti ratkomaan tuollaiset asiat ennen kumppanin hakua sillä naiset huomaavat sen varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, voin samaa kokeneena miehenä sanoa, että selitys löytyy kyllä, ja looginen sellainen, mutta sitä on vaikea laittaa sanoiksi. Se tuntuu vähän henkimaailman asioilta ja sitä yritetään kuvailla sanoilla itseluottamus, rentous, aitous tai epätoivon puute.
Tosiasia on se, että olet miehenä usein joko positiivisessa tai negatiivisessa kierteessä ja tiedät itsekin kumpi on nyt menossa. On vaikeaa/mahdotonta olla aidosti itsevarma, kun tulee vain pakkeja. Naiset aistivat miltä sinusta tuntuu. Sanavalintasi, kehonkielesi ja koko olemuksesi huokuu sitä, vaikket itse sitä huomaisi. Vähän aikaa se voi pysyä piilossa, mutta ei kauan ja vääränlainen sinusta huokuva fiilis tappaa naisen kiinnostuksen, vaikka puhuisit järkeviä tai kiinnostavia asioita paperilla ja osaisit käytöstavat.
Joskus kierteestä pääsee eroon, kun luovuttaa ja lopettaa koko jutun ajattelemisen joksikin aikaa. Harrasta juttuja mistä pidät, saatat kerätä itsetunnon korkeammalle sitä kautta. Tai tee jotain josta voit olla ylpeä. Fyysisen kunnon kohotus on yksi parhaista, koska se parantaa myös ulkonäköä, joka on erittäin merkittävä kriteeri. Mutta tee se enemmän itsellesi kuin miettien mistä naiset tykkää.
Joskus vaatii vain pienen onnistumisen, että pääsee positiivisen kierteen alkuun. Siihen päästyäsi et edes yritä mitään ja silti tuntuu, että naiset kiinnostuvat sinusta ihan itsestään. Lakkaat samalla ajattelemasta, että sinussa olisi mitään vikaa ja muistelet päätäsi pudistellen ajatuksiasi silloin joskus, kun mikään ei onnistunut naisten kanssa. Ei se helppoa ole, mutta ei mahdotontakaan. Tsemppiä, älä katkeroidu tai syytä muita ja ole itsellesi myös armollinen.
Kiitos viestistä. En ole kuitenkaan tuolla tasolla millä kuvittelet minun olevan. Tiedän, että naiset kiinnostuvat minusta eikä itsetunnossani ole mitään vikaa. Ne naiset ovat luultavasti olleet vain vääräntyyppisiä, jotta itse kiinnostuisin heistä ja se on syy sille miksi ne suhteet eivät ikinä johda mihinkään. Positiivisia kokemuksia on kyllä taustalla useampia.
Tämän ketjun perustin sen pohdinnalle, että miksi en koe mitään intohimoa tai suurta kiinnostusta ketään naista kohtaan, vaan tähän asti tapailemani naiset ovat olleet varsin tasapaksua ja ei-tunteita herättäviä, nyt ajatellen varsin samankaltaisia. Uskon tuossa olevan jotain perää (empiirisen kokemuksen perusteella) että liian samanlaisista ihmisistä ei tule minkäänlaista kipinää tai tunnemyrskyä. Ongelma ei siis ole siinä, etten löytäisi deittiseuraa, vaan siinä, että se deittiseura on ilmeisesti minulle vääränlaista.
Hmm, etkö aloituksessasi kertonut, että petyt, koska naiset aina lopettavat vastaamasta sinulle? Eli sinä kyllä kiinnostut, mutta homma loppuu aina naisen kiinnostuksen puutteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
N30 kirjoitti:
No kyllä sen näkee yleensä minuutissa ellei alle, onko toinen potentiaalinen “se oikea” tai kiinnostaako edes seksuaalisesti.
Veikkaan että pyydät vähän kaikkia ulos, kaverimeiningillä, ilman sitä oikeaa kipinää, sit siinä käy just noin. Naiset ehkä lähtee treffeille kun ei kehtaa kieltäytyäkkään - olethan asiallinen ja sosiaalinen veikko kuitenkin.
Sanoisin että odota rauhassa. Ei tarvitse deittailla joka toista naista työpaikalta ja harrastuksesta ja naapurista löytääkseen sen oikean. Helposti siitä saa myös sellaisen seuramiehen tai kaverimiehen leiman kun on “avoin” ihan joka suuntaan. Nainen haluaa kokea olevansa ainutlaatuinen, niin se vaan on. Ei se seuraava kohde sun loputtomalla deittilistalla.
Naulan kantaan. Tämän onneksi tiesinkin jo valmiiksi, että jos alkaisin töistä sarjadeittailla kaikkia vapaita naisia (joita toki on paljon välillä), niin saisin todella pian tuon sarjadeittailijan leiman, josta tuskin pääsisi millään eroon siinä vaiheessa. En kuitenkaan halua itsekään kun sen yhden.
Enkä ole kyllä asian kanssa hoppuillut. Tätä odotusta on jatkunut semmoisen vähintäänkin 5 vuotta ja sinä aikana tilanne ei ole muuttunut miksikään, vaan olen todennut kerta toisensa perään päätyneeni aina samaan tilanteeseen. Nyt kun ajatellaan esim. seuraavat 5 vuotta eteenpäin, elämäntilanteeni on monellakin tapaa vakiintunut muutaman vuoden takaiseen, niin en oikein näe mitään sellaistakaan minkä takia tämä tilanne nyt yhtäkkiä muuttuisi miksikään. Haluaisin sen onnellisen parisuhteen kuitenkin pitkällä tähtäimellä, niinkun suurin osa muistakin ihmisistä.
Perusluonteeltani olen sellainen, että tykkään analysoida syy-seuraussuhteita ja tämän takia aloin nyt analysoimaan mekanismeja, joita itse toteutan näissä treffikuvioissa. Sen verran maailmasta kuitenkin ymmärrän, että jos jotain pitää muuttaa, niin kannattaa paneutua asioiden juurisyihin ja miettiä voisiko joku muutos siellä viedä lopputulosta parempaan suuntaan ja siitä tässä keskustelussakin on kysymys. Kokeilemallahan se lopulta selviää, mutta kyllä tähän keskusteluun tulleissa vastauksissa on ollut ihan valideja pointteja joista olennaisin lienee juuri tuo, että olen sarjadeittailut ihan vääränlaisia naisia joiden kanssa en koe itsekään mitään kipinää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko joku deittisi vienut sun jalat alta parilla ekalla tapaamisella? Sun deittailu kuulostaa jotenkin kovin geneeriseltä. Ihan kuin kuka vaan nainen kävisi kunhan nainen kiinnostuisi. Entä sinun kiinnostus? Ei treffeillä haeta kaveria vaan tunnetta sen kaveruuden päälle. Kuten laitoit läheisyyttä ei synny. Mm. avoimuus ja tunteista puhuminen lisää läheisyyttä.
Ei ole. En ole koskaan tavannut naista joka olisi "vienyt jalat alta". Ihastumisetkin on tosiaan juuri näitä, että tapaan jotain kautta ihan kivan oloisen naisen (joka voisi olla oikeasti tosi hyvä kaveri tai ystävä) johon ihastun muutamaksi päiväksi mielessäni ja sen jälkeen ihastus lakkaa. Sen jälkeen hän on ihan tavallinen ihminen kuten kuka tahansa muukin. Tämä kaava toistuu todella usein ja tiedän jo itsekin miten se menee aina kun tapaan uusia naisia.
En osaa kuvailla millainen nainen herättäisi minussa minkäänlaisia intohimoja. En ole koskaan kokenut sellaista valtavaa kiinnostusta ketään kohtaan. Ihmiset on vaan pääsääntöisesti ihan kivoja joiden kans on mukava hengata. Mistä tuollaisen valtavan tunteiden heräämisen saisi alkuun josta voisi syttyä sitten jonkunlainen intohimo toista kohtaan?
Tässä aletaan päästä jo ongelman juurille, suuri kiitos asiallisesta vastauksestasi!
Minusta apn vastauksista tulee mieleen mies johon on helppo tutustua. On jokin yhteinen harrastus ym. Puhutaan yhteisestä harrastuksesta ym. On kivaa ja nähdään uudestaan ja puhutaan taas siitä jne. Mutta tapaamiset eivät kehity vaan toistavat sitä samaa? Ehkä naiset myös huomaavat ettei välillänne ole riittävästi ”kipinää”. Eli jos kohtelet kuin ystävää tai siskoa niin ei se tunnu romanttiselta ja siltä että olisit oikeasti kiinnostunut.
Itse kun tapailin miestäni niin meinasi jo hermo mennä kuinka hitaasti edettiin. Onneksi mies selitti että haluaa edetä hitaasti koska olimme samassa työpaikassa kun aloimme seurustella ja miehen isoin pelko oli että jos suhde ei toimi niin toinen lähtisi työpaikasta. Eli etenimme hitaasti kunnes tiesimme että olimme varmoja yhteisestä tulevaisuudesta.
Kun aloimme tapailla niin jokainen kosketus tuntui melkein polttavalta niin erityistä se oli kun toinen silitti ym. Oli voimakas halu viettää paljon aikaa yhdessä ja lähekkäin. Juteltiin ja tuijotettiin toisiamme silmiin.
No nyt ollaan oltu naimissa jo yli 17v.
Eli ap olisiko niin ettet vaan ole vielä löytänyt naista jonka kanssa sinulla olisi erityinen suhde. Siis kivoja kavereita ym mutta kyllä parisuhde on erityinen ja erilainen. Hakeudutko sellaisten naisten seuraan jotka koet kaverillisiksi? Koetko heihin voimakasta seksuaalista vetovoimaa ?
Tässä on hyvä kuvaus, miltä ihastuminen ja rakastuminen tuntuu. Tuijotellaan silmiin ja pieninkin kosketus aiheuttaa kipunointia. On hyvä olla ihan vaan lähekkäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Feromonit ei sovi yhteen. Eli ominaishajusi on epämiellyttävä.
Tämän uskonkin olevan yksi selitys. Mitä tälle voisi tehdä?
Käydä suihkussa joka päivä vähintään kerran, pestä hampaat vähintään kaksi kertaa päivässä, käyttää hajustamatonta tai miellyttävältä tuoksuvaa deodoranttia ja saman sarjan hyvin kevyttä hajustetta. Ostaa uusia vaatteita säännöllsesti. Pestä vaatteet usein ja silittää paidat, vaihtaa alusvaatteet ja sukat joka päivä jne. Leikkauttaa hiukset usein. Juoda paljon vettä, syödä kasviksia riittävästi ja välttää haisevia ruokia, kuten valkosipulia.
ohis
Nuo asiat eivät vaikuta fermoneihin yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Tosi hyvin osaat ap jäsennellä luonnettasi ja ajatuksiasi. Luulisin, että voisit hyötyä terapiasta sen selvittämisessä, miksi et ole koskaan kunnolla tuntenut vetoa kehenkään ja mitä asialle voisi mahdollisesti tehdä. Kyllähän yleensä tosi monilla on voimakkaita ihastumisia viimeistään teini-ikäisenä, ja jos sinulla ei ole ollut niitäkään, niin kannattaisi varmaan pohtia ammattilaisen kanssa, mistä se johtuu.
Mitään jalat alta vieneitä ihastuksia ei ole edes teininä koskaan ollut. Samanlaista se on ollut sillonkin. Olen saanut lähestymisiä tytöiltä jo yläasteella, mutta silloin hyvin tunnevammaisena (ja skitsofreenikko-isäni pilaamani lapsuuden alla) en osannut reagoida niihin mitenkään. Tilanne oli silloin sama kuin nykyään, sanotaan nyt, fantasioin seksistä minuun ihastuneiden tyttöjen kanssa teininä, mutta siihen ei koskaan päädytty koska minulla ei ollut minkäänlaisia ihmissuhdetaitoja. Nykyään on, mutta romanttisuus tosiaan puuttuu mikä on johtanut siihen, että ollaan samassa tilanteessa naisrintamalla kuin nuorempanakin. Osaan löytää seuraa mutta mitään ei tapahdu.
Järjellä olen aina muotoillut sen niin, että olen kyllä täysin kelpaava mies varmasti monillekin naisille, mutta ongelma on minussa etten ehkä pysty antamaan samanlaista vastakaikua.
Yksi asia joka tähän vaikuttaa on ongelmallinen isäsuhteeni, jota olen kirjallisuuden ja keskustelujen avulla työstänyt ja olen sujut asian kanssa. Tunne-elämän kehitykseni on vain sen takia jäänyt näiltä osin vajaaksi, koska en ole lapsena saanut kovinkaan autenttista rakkautta ja se tuottaa haasteita nyt aikuisiällä rakkaussuhteiden kehittämiseen. Järjellä tiedän, että olen varmasti edelleen haluttu ihminen joillekin naisille, mutta minulta puuttuu joku kyky tunnistaa tämä halu ja reagoida siihen. Terapia varmasti tekisi kyllä hyvää, tuskin se ainakaan pahentaa tilannetta. Tiedostan onneksi kehittyneeni tässä asiassa ja osaan nykyisin heittäytyä treffeillä kuitenkin virran vietäväksi varsin hyvin. En vain ole koskaan kokenut mitään tulenpalavaa ihastumista, niin en tiedä olenko sitten tapaillut vääränlaisia naisia vai vieläkö tunne-elämässäni on jotain puutteita joita pitäisi työstää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää osata
- Innostua ja tavoitella
- Ottaa kontaktia
- Liehitellä
- Myydä
Myymisestä olen eri mieltä mutta muuten pitää varmaan paikkaansa. Naiset haluavat tuntea itsensä halutuksi ja tavoitelluksi ja siitähän pariutumisessa varmaan onkin kysymys. Lähestyn naisia lähtökohtaisesti ihmisinä ja keskustellaan niistä asioista mitkä meitä yhdistää, mutta tämä on osoittautunut kerta toisensa jälkeen täysin toimimattomaksi lähestymistavaksi ja se ei toimi.
Ehkä se on just tuo liika asiallisuus tai miten sen nyt ilmaisisin. Olet kuin työkaveri tai veli, et rakastaja. Totta kai treffeillä keskustellaan, mutta myös vietellään. Sinun pitäisi viedä juttuja eteenpäin enemmän flirtin kautta ja vihjailla, että tyttö on aika kuuma.
En minä ainakaan lämpenisi, jos juttelisimme vain verotuksesta. Haluan, että mies vie ja vikittelee. Siihen vastaan kyllä, jos kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löytyiskö täältä vinkkiä https://www.vauva.fi/keskustelu/3937753/ketju/pienin_typerin_syy_miksi_…
Yksi vastaaja sanoikin jo hyvin. Ongelma ei ole siinä, että naiset eivät kiinnostuisi minusta, vaan omassa kiinnostuksessani. En osaa kiinnostua intohimoisesti kenestäkään enkä koe mitään valtavaa vetoa ketään kohtaan vaikka hän harrastustensa ja kiinnostuksenkohteidensa puolesta olisi mukava ja kiinnostava ihminen.
Onkohan mulla joku tunnevamma?
Ei ole tunnevammaa, vaan sä et ole löytänyt sitä, jonka kohdalla vaan kuuluu KLIK.
Kyllä se sieltä vastaan kävelee joku päivä ja sitten et varmasti epäröi, että kiinnostaako. Kyllä kiinnostaa! Et muuta mietikään ja olet kiimainen kuin kissa.
Ihastun mäkin tosi helposti mutta se on juuri sitä, että näitä ihastuksen kohteita on kymmenen tusinassa. Liikunnallisia, normaalipainoisia ja kivan oloisia naisia kun on suurin osa naisista ainakin niissä paikoissa joissa itse heitä kohtaan. Olen itse naisvaltaisella alalla vielä kaiken hyvän lisäksi niin olen varmaan tuossa suhteessa taantunut, kun tapaan näitä kivoja naisia jatkuvalla syötöllä eikä niissä ole minulle mitään uutta vaan ne on arkipäivää. Haluaisin kuitenkin kokea joskus vetoa jotain naista kohtaan ja kokeilla parisuhteessa elämistä.
Pitää löytää tapa, jolla löytää naisia joita kohtaan kokee intohimoa tai voimakkaampaa kiinnostusta. Kivoja kaverinaisia löytyy todella helposti ja olen tapaillut tähän asti vain niitä. Nyt sitten ratkomaan tätä ongelmaa seuraavaksi.