Akateemisten älykkäät keskustelut

Vierailija kirjoitti:

Joo ei se akateemisten "älykkyys" ihan joka alueelle yletä. Oli erittäin hämmentävää huomata, että yliopistossa opiskelevat eivät tunnistaneet Finlandiaa. Luulivat kyseisen sävellyksen siis olevan vain se osuus mitä lauletaan.

Muutenkin syy-seuraussuhteiden hahmottaminen tuntuu olevan hieman haastavaa välillä tuttavillani.

Sekoitat asioita. Yliopisto ei ole lukio. Lukiossa opetetaan musiikkia pakollisilla kursseilla, useimmilla yliopistoaloilla taas ei. Enpä kyllä muista omilla lukion kursseillanikaan opetetun Finlandiaa, kaipa tuo on nuorille tuttu lähinnä television kautta. Tietyn musiikkikappaleen tietäminen ei liity mitenkään akateemisiin taitoihin ja kyvykkyyteen (älykkyys on taas ihan eri asiansa), eikä syy-seuraus-suhteisiin. 

Ei kaikki akateemiset ole älykkäitä. Eikä kaikki persut ole rasisteja....

Tuttava, joka on Professori emeritus (en laita nimeä) on sanonut, että kouluttautuminen vaatii hyviä perslihaksia. Pitää jaksaa istua ja lukea.

Mulla on vain neron heikkoudet😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstalla moni (nainen) perustelee akateemisuuden hyötynä, että voi käydä analyyttistä keskustelua kumppaninsa kanssa. En kiellä, etteikö korkea koulutus lisäisi tätä kykyä."

Silti monen akateemisen yleissivistys on valitettavan kapeaa. Tietämys omalla alalla voi olla hyvinkin syvällistä. Se ei kuitenkaan havaintojeni mukaan aina tarkoita, että keskustelu olisi samanlaista monista muista yleisistä keskustelunaiheista, kuten taloudesta, politiikasta, urheilusta tai kulttuurista.

Kysynkin sinulta korkeasti koulutettu: Onko sivistyksesi myös monialaista ja osaatko hahmottaa hyvin syy-seuraus-suhteita esimerkiksi taloudessa ja politiikassa? Pidätkö tätä edes tärkeänä?

Tuota noin, yliopistokoulutus ei ole yleissivistävä koulutus. Lukio on virallisesti yleissivistävä koulutus. Toki yliopistossa joutuu väkisinkin opiskelemaan myös yleissivistäviä asioita, kuten tutkimuksiin liittyvää metodologiaa, kieliä ja tieteen peruslähtökohtia. Yliopistokoulutuksen päätarkoitus ei kuitenkaan ole toimia yleissivistävänä opinahjoja tuottaen kaikesta kaiken tietäviä ihmisiä. Edes oman tieteenalansa sisällä ei voi tietää kaikesta kaikkea. Eivät edes vuosikymmeniä toimessaan olleet professorit tiedä kaikesta kaikkea noin vain, vaan ihan heidänkin täytyy perehtyä moneen asiaan erikseen.

Vastaan aloittajalle, että sivistykseni on kohtuullisen monialaista, riittävää. En todellakaan ole kävelevä hakuteos, mutta osaan tarvittaessa rakentaa paljon sellaista, jota en voisi rakentaa ilman koulutustani.  Olen kuullut joskus sanottavan, että yliopistoon tullessaan opiskelijat luulevat tietävänsä. Valmistuttuaan he tietävät luulevansa. Eli ymmärtävät, miten paljon tietoa oikeasti on, miten moninaista ja muuttuvaa se on, ja että näkökulmia ja lähestymistapoja samaan asiaan on usein monia.

Lukion yleissivistävä taso on hyvin vaatimatonta.

Joo niin on, mutta se on tosiaan virallisesti "yleissivistävä koulutus". Yhteiskunnassa on kaiketi katsottu, että 3 vuotta luokiota riittää. Ihan järkevää mielestäni. Yhteiskunnallisesti ei välttämättä saavutettaisi kauhean suurta lisäarvoa tuota suuremmalla panostuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen on itsearvostuksen suhde muiden arvostukseen? Onko kaiken takana ajatus, että toinen akateeminen arvostaa akateemisuuttasi vai hankkimasi faktinen tieto ja sivistys?

Onhan se ihan kiva, jos kanssaihminen ei suhtaudu minuun halveksuen. Uskon toisten akateemisten arvostavan akateemisuuttani, koska he tietävät, mitä koulutuksessa on vaadittu. Pääsyyt sille, miksi hakeuduin kouluttautumaan akateemisesti, olivat 1) uramahdollisuudet ja 2) syvä kiinnostus alaa kohtaan.

Kaksijakoinen kysymys: Riittääkö arvostuksen ansaintaan, että on kiinnostunut ja päässyt opiskelemaan? Vai onko kyky hyödyntää itseä ja yheiskuntaa tärkeämpää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstalla moni (nainen) perustelee akateemisuuden hyötynä, että voi käydä analyyttistä keskustelua kumppaninsa kanssa. En kiellä, etteikö korkea koulutus lisäisi tätä kykyä."

Silti monen akateemisen yleissivistys on valitettavan kapeaa. Tietämys omalla alalla voi olla hyvinkin syvällistä. Se ei kuitenkaan havaintojeni mukaan aina tarkoita, että keskustelu olisi samanlaista monista muista yleisistä keskustelunaiheista, kuten taloudesta, politiikasta, urheilusta tai kulttuurista.

Kysynkin sinulta korkeasti koulutettu: Onko sivistyksesi myös monialaista ja osaatko hahmottaa hyvin syy-seuraus-suhteita esimerkiksi taloudessa ja politiikassa? Pidätkö tätä edes tärkeänä?

Tuota noin, yliopistokoulutus ei ole yleissivistävä koulutus. Lukio on virallisesti yleissivistävä koulutus. Toki yliopistossa joutuu väkisinkin opiskelemaan myös yleissivistäviä asioita, kuten tutkimuksiin liittyvää metodologiaa, kieliä ja tieteen peruslähtökohtia. Yliopistokoulutuksen päätarkoitus ei kuitenkaan ole toimia yleissivistävänä opinahjoja tuottaen kaikesta kaiken tietäviä ihmisiä. Edes oman tieteenalansa sisällä ei voi tietää kaikesta kaikkea. Eivät edes vuosikymmeniä toimessaan olleet professorit tiedä kaikesta kaikkea noin vain, vaan ihan heidänkin täytyy perehtyä moneen asiaan erikseen.

Vastaan aloittajalle, että sivistykseni on kohtuullisen monialaista, riittävää. En todellakaan ole kävelevä hakuteos, mutta osaan tarvittaessa rakentaa paljon sellaista, jota en voisi rakentaa ilman koulutustani.  Olen kuullut joskus sanottavan, että yliopistoon tullessaan opiskelijat luulevat tietävänsä. Valmistuttuaan he tietävät luulevansa. Eli ymmärtävät, miten paljon tietoa oikeasti on, miten moninaista ja muuttuvaa se on, ja että näkökulmia ja lähestymistapoja samaan asiaan on usein monia.

Lukion yleissivistävä taso on hyvin vaatimatonta.

Joo niin on, mutta se on tosiaan virallisesti "yleissivistävä koulutus". Yhteiskunnassa on kaiketi katsottu, että 3 vuotta luokiota riittää. Ihan järkevää mielestäni. Yhteiskunnallisesti ei välttämättä saavutettaisi kauhean suurta lisäarvoa tuota suuremmalla panostuksella.

Lukuion tehtävänä on valmentaa akateemisiin opintoihin yliessivistävästi eikä olla kriteeri kelvolliselle yleissivistykselle. Edelleen se hankitaan lukion jälkeen.

ap. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstalla moni (nainen) perustelee akateemisuuden hyötynä, että voi käydä analyyttistä keskustelua kumppaninsa kanssa. En kiellä, etteikö korkea koulutus lisäisi tätä kykyä."

Silti monen akateemisen yleissivistys on valitettavan kapeaa. Tietämys omalla alalla voi olla hyvinkin syvällistä. Se ei kuitenkaan havaintojeni mukaan aina tarkoita, että keskustelu olisi samanlaista monista muista yleisistä keskustelunaiheista, kuten taloudesta, politiikasta, urheilusta tai kulttuurista.

Kysynkin sinulta korkeasti koulutettu: Onko sivistyksesi myös monialaista ja osaatko hahmottaa hyvin syy-seuraus-suhteita esimerkiksi taloudessa ja politiikassa? Pidätkö tätä edes tärkeänä?

Tuota noin, yliopistokoulutus ei ole yleissivistävä koulutus. Lukio on virallisesti yleissivistävä koulutus. Toki yliopistossa joutuu väkisinkin opiskelemaan myös yleissivistäviä asioita, kuten tutkimuksiin liittyvää metodologiaa, kieliä ja tieteen peruslähtökohtia. Yliopistokoulutuksen päätarkoitus ei kuitenkaan ole toimia yleissivistävänä opinahjoja tuottaen kaikesta kaiken tietäviä ihmisiä. Edes oman tieteenalansa sisällä ei voi tietää kaikesta kaikkea. Eivät edes vuosikymmeniä toimessaan olleet professorit tiedä kaikesta kaikkea noin vain, vaan ihan heidänkin täytyy perehtyä moneen asiaan erikseen.

Vastaan aloittajalle, että sivistykseni on kohtuullisen monialaista, riittävää. En todellakaan ole kävelevä hakuteos, mutta osaan tarvittaessa rakentaa paljon sellaista, jota en voisi rakentaa ilman koulutustani.  Olen kuullut joskus sanottavan, että yliopistoon tullessaan opiskelijat luulevat tietävänsä. Valmistuttuaan he tietävät luulevansa. Eli ymmärtävät, miten paljon tietoa oikeasti on, miten moninaista ja muuttuvaa se on, ja että näkökulmia ja lähestymistapoja samaan asiaan on usein monia.

Kysymykseni lähtökohta ilmeni aloituksessa, eli että moni akateeminen (nainen) on tuonut julki kommenteissaan, että akateemisen kumppanin etu on heidän kykynsä keskustella analyyttisesti ja monialaisesti. Suvaitsin kysenalaistaa tämän laajan yleissivistyksen ja monialaisuuden. 

Jostain syystä en muista lukeneeni tai kuulleeni miesten perustelevan asiaa samoin.  Me miehet kai olemme enemmän toiminta- ja tuloshakuisia.

Lähdekritiikki, tulokset, menetelmät ja yleistäminen... Jos olisit akateeminen, hallitsisit luultavasti ainakin nuo peruselementit, etkä esittäisi asiaa noin. ;) Sori näpäytyksestä, mutta noita asioita voisit pohtia.

Vierailija kirjoitti:

Nuo on niitä höpöhöpö-juttuja. Älkää nyt miehet uskoko kaikkea mitä täältä luette.

Älykkyys ja koulutus ei välttämättä kulje käsikädessä...

Ei välttämättä, mutta 99% tapauksista kyllä :^)

Talous on pitkälti mielipide.

Samoin politiikka.

Vierailija kirjoitti:

Talous on pitkälti mielipide.

Samoin politiikka.

Keskustelun tekee mielenkiintoiseksi miten sen mielipiteensä osaa perustella eikä se mielipide. Myös uskonto on asia, josta keskutelu muuttuu mielenkiintoisesti vasta kun käydään keskutelu perustellen näkemyksiä.

Ihminen on aina arvokas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen on itsearvostuksen suhde muiden arvostukseen? Onko kaiken takana ajatus, että toinen akateeminen arvostaa akateemisuuttasi vai hankkimasi faktinen tieto ja sivistys?

Onhan se ihan kiva, jos kanssaihminen ei suhtaudu minuun halveksuen. Uskon toisten akateemisten arvostavan akateemisuuttani, koska he tietävät, mitä koulutuksessa on vaadittu. Pääsyyt sille, miksi hakeuduin kouluttautumaan akateemisesti, olivat 1) uramahdollisuudet ja 2) syvä kiinnostus alaa kohtaan.

Kaksijakoinen kysymys: Riittääkö arvostuksen ansaintaan, että on kiinnostunut ja päässyt opiskelemaan? Vai onko kyky hyödyntää itseä ja yheiskuntaa tärkeämpää?

Aloin seurustella puolisoni kanssa jo ennen yliopisto-opintojamme. En ehkä ole sitä kohderyhmää, jolta haet vastauksia. Mutta yleisesti: onhan se tärkeää, että seurustelevalla parilla on suunnilleen samantyyliset elämäntavoitteet ja -arvot. Muuten voi olla aika hankalaa. Ymmärrän kyllä, että jos on pakkeja tullut, niin olet ehkä pettynyt tai vihainen tai surullinen. Älä välitä, jatka etsimistä. Kyllä minäkin tunsin noita tunteita aikoinani, ja minäkin sain pakkeja ja annoin pakkeja. Mutta jatkoin silti aktiivista etsimistä ja löysin kuin löysinkin hyvän kumppanin. Kaikki ihmiset eivät vain sovi yhteen niin hyvin kuin toiset. Ihmiset haluavat eri asioita ja ovat kiinnostuneita eri asioista.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei kyllä hävetä olla tietämättä, kuka on Teemu Pukki. Miksi minun pitäisi tietää se? Ei tuo asia liity mitenkään minuun tai työhöni. En ole kiinnostunut urheilusta. Mitä hyötyä saisin siitä, että väkisin lukisin urheilu-uutisia? En edes yritä olla kaikkitietäväinen. Akateemisina meillä on puolisoni kanssa kotona varsin hauskaa keskenämme hassutella ja vitsailla.

Hyvin kirjoitettu. Akateemisuus ei ole synonyymi kaikkitietäväisyydelle ja laajalle yleissivistykselle.

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki akateemiset ole älykkäitä. Eikä kaikki persut ole rasisteja....

Tuttava, joka on Professori emeritus (en laita nimeä) on sanonut, että kouluttautuminen vaatii hyviä perslihaksia. Pitää jaksaa istua ja lukea.

Todellakin vaatii. Nykyään nuoremmissa ikäryhmissä tuntuu, että tämä on myös tosi iso vedenjakaja pitkälle ja vähemmän koulutettujen ihmisten kesken. Pitkäjänteisyys ja keskittymiskyky olivat minusta ennen nettiaikaa enemmän kaikkien suomalaisten jakamia ominaisuuksia. Nykyään iso osa ei jaksa lukea vaikkapa pitempiä tekstejä, tai sellaisia joissa on vaikeampiakin sanoja tai käsitteitä. Silloin luetaan netistäkin lähinnä kuvatekstejä ja viihdeuutisia. Semmoinen pitkäjänteisyys on paljolti taustalla siinä, jaksaako käydä koulunsa loppuun tai vaikkapa säästää rahaa haluamaansa vai jättääkö opiskelut kesken ja ottaako pikavipin.

Kyllä, karrikoin kyllä. Mutta tämä pitkäjänteisyys on kuitenkin sellainen ominaisuus, että se parantaa ihmisen elämänlaatua merkittävästi, ja sen mielestäni ”pitäisi kuulua” ihan kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Talous on pitkälti mielipide.

Samoin politiikka.

Keskustelun tekee mielenkiintoiseksi miten sen mielipiteensä osaa perustella eikä se mielipide. Myös uskonto on asia, josta keskutelu muuttuu mielenkiintoisesti vasta kun käydään keskutelu perustellen näkemyksiä.

Eri mieltä. Juuri nuo ovat ne ”vääntämisen” alkeet, jotka saavat kiinnostuksen loppumaan. Jos mielipide on (politiikassa/taloudessa/uskonnossa) eri, se on sitä perusteluista huolimatta. Ja ne perustelut ovat aina ryhmästä riippuen samat - eivät vaihtele yksilöittäin. Tylsintä ja puisevinta ikinä, ei millään tapaa älykästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstalla moni (nainen) perustelee akateemisuuden hyötynä, että voi käydä analyyttistä keskustelua kumppaninsa kanssa. En kiellä, etteikö korkea koulutus lisäisi tätä kykyä."

Silti monen akateemisen yleissivistys on valitettavan kapeaa. Tietämys omalla alalla voi olla hyvinkin syvällistä. Se ei kuitenkaan havaintojeni mukaan aina tarkoita, että keskustelu olisi samanlaista monista muista yleisistä keskustelunaiheista, kuten taloudesta, politiikasta, urheilusta tai kulttuurista.

Kysynkin sinulta korkeasti koulutettu: Onko sivistyksesi myös monialaista ja osaatko hahmottaa hyvin syy-seuraus-suhteita esimerkiksi taloudessa ja politiikassa? Pidätkö tätä edes tärkeänä?

Tuota noin, yliopistokoulutus ei ole yleissivistävä koulutus. Lukio on virallisesti yleissivistävä koulutus. Toki yliopistossa joutuu väkisinkin opiskelemaan myös yleissivistäviä asioita, kuten tutkimuksiin liittyvää metodologiaa, kieliä ja tieteen peruslähtökohtia. Yliopistokoulutuksen päätarkoitus ei kuitenkaan ole toimia yleissivistävänä opinahjoja tuottaen kaikesta kaiken tietäviä ihmisiä. Edes oman tieteenalansa sisällä ei voi tietää kaikesta kaikkea. Eivät edes vuosikymmeniä toimessaan olleet professorit tiedä kaikesta kaikkea noin vain, vaan ihan heidänkin täytyy perehtyä moneen asiaan erikseen.

Vastaan aloittajalle, että sivistykseni on kohtuullisen monialaista, riittävää. En todellakaan ole kävelevä hakuteos, mutta osaan tarvittaessa rakentaa paljon sellaista, jota en voisi rakentaa ilman koulutustani.  Olen kuullut joskus sanottavan, että yliopistoon tullessaan opiskelijat luulevat tietävänsä. Valmistuttuaan he tietävät luulevansa. Eli ymmärtävät, miten paljon tietoa oikeasti on, miten moninaista ja muuttuvaa se on, ja että näkökulmia ja lähestymistapoja samaan asiaan on usein monia.

Lukion yleissivistävä taso on hyvin vaatimatonta.

Älä vähättele lukiosivistystä. Minulle jäi lukiosta mieleen, että Gruusia on Neuvostoliiton vilja-aitta ja Yhdysvaltojen ydinaseet uhkaavat Suomea. Opin myös, ettei kukaan ulkomaalainen ymmärrä, jos brittiaksenttini ei ole kyllin hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Talous on pitkälti mielipide.

Samoin politiikka.

Keskustelun tekee mielenkiintoiseksi miten sen mielipiteensä osaa perustella eikä se mielipide. Myös uskonto on asia, josta keskutelu muuttuu mielenkiintoisesti vasta kun käydään keskutelu perustellen näkemyksiä.

Eri mieltä. Juuri nuo ovat ne ”vääntämisen” alkeet, jotka saavat kiinnostuksen loppumaan. Jos mielipide on (politiikassa/taloudessa/uskonnossa) eri, se on sitä perusteluista huolimatta. Ja ne perustelut ovat aina ryhmästä riippuen samat - eivät vaihtele yksilöittäin. Tylsintä ja puisevinta ikinä, ei millään tapaa älykästä.

En tiedä mitä ymmärrät perusteluilla, mutta minusta ainakin on äärimmäisen kiinnostavaa vertailla esimerkiksi talouden teorioita ja niiden sovelluksia ja yrittää päästä yhteisymmärrykseen vaikka lähtökohtaisesti mielipide olisikin hyvin erilainen.

Itsellä menee aiheista historia, talous, politiikka, taide, kulttuuri ja jonkun verran tieteitä mutta esim urheilusta en tiedä juuri mitään.

T:kaksoismaisteri pääaineina historia ja valtio-oppi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Talous on pitkälti mielipide.

Samoin politiikka.

Keskustelun tekee mielenkiintoiseksi miten sen mielipiteensä osaa perustella eikä se mielipide. Myös uskonto on asia, josta keskutelu muuttuu mielenkiintoisesti vasta kun käydään keskutelu perustellen näkemyksiä.

Eri mieltä. Juuri nuo ovat ne ”vääntämisen” alkeet, jotka saavat kiinnostuksen loppumaan. Jos mielipide on (politiikassa/taloudessa/uskonnossa) eri, se on sitä perusteluista huolimatta. Ja ne perustelut ovat aina ryhmästä riippuen samat - eivät vaihtele yksilöittäin. Tylsintä ja puisevinta ikinä, ei millään tapaa älykästä.

En tiedä mitä ymmärrät perusteluilla, mutta minusta ainakin on äärimmäisen kiinnostavaa vertailla esimerkiksi talouden teorioita ja niiden sovelluksia ja yrittää päästä yhteisymmärrykseen vaikka lähtökohtaisesti mielipide olisikin hyvin erilainen.

Naivia. Yhteisymmärrys olisi löytynyt jo ajat sitten jos sellainen olisi mahdollista. Ruohonjuuritasolla tuollainen keskustelu on lähinnä omalla nippelitiedolla ja sen soveltamisella pätemistä. Tylsää, tylsää, tylsää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tällä viikolla käynyt keskusteluja tohtorimieheni kanssa Kreikan talouskuurin vaikutuksesta maan demografiaan, ottomaanien perimysjärjestelyistä, napalmista ja sen käytön ongelmista historiallisesti ajatellen, farmakologisista erityispiirteistä liittyen eri maiden lääketieteeseen jne. En ymmärrä parisuhteita, joissa ei keskustella oikeasti kiinnostavista asioista.

Miksi tuo miehen tohtorius pitää mainita kun et mainitse omaa koulutustasi? Harvempi määrittää itseään koulutuksen kautta (ja erittäin harva miehen tutkinnon), enemmän ammatti sitä määrittää ja sekin yleensä aika vähän.

Itse olen hämmentyneenä seurannut akateemisten ihmisten keskustelua twitterissä. Monet vähemmän koulutetut ihmiset solvaavat törkeästi ihmisryhmiä, arvoja ja uskontoja, kyllä, mutta eivät nuo kolleegani tunnu juuri korkeammalla tasolla kommentoivan takaisin, tuntuisi naurettavalta jollei olisi niin surullista. Eikö yhteiskunnassa kyetä keskustelemaan kompleksista asioista kuin mustavalkoisesti kärjistäen, ratkaisujen sijaan toisten argumenteista virheitä etsien.

Aloituksessa otettiin heti kantaa puolisotoiveisiin. Itselleni akateemisuus on puolisossa tärkeää. En kuitenkaan ole kiinnostunut pelkästään oman alansa hallitsevasta akateemisesta, vaan laajemmin sivistyneestä renessassi-ihmisestä. Oma koulutukseni on tuplamaisterin.

Miten tuplamaisterius on hyödyntänyt parisuhdettasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Talous on pitkälti mielipide.

Samoin politiikka.

Keskustelun tekee mielenkiintoiseksi miten sen mielipiteensä osaa perustella eikä se mielipide. Myös uskonto on asia, josta keskutelu muuttuu mielenkiintoisesti vasta kun käydään keskutelu perustellen näkemyksiä.

Eri mieltä. Juuri nuo ovat ne ”vääntämisen” alkeet, jotka saavat kiinnostuksen loppumaan. Jos mielipide on (politiikassa/taloudessa/uskonnossa) eri, se on sitä perusteluista huolimatta. Ja ne perustelut ovat aina ryhmästä riippuen samat - eivät vaihtele yksilöittäin. Tylsintä ja puisevinta ikinä, ei millään tapaa älykästä.

En tiedä mitä ymmärrät perusteluilla, mutta minusta ainakin on äärimmäisen kiinnostavaa vertailla esimerkiksi talouden teorioita ja niiden sovelluksia ja yrittää päästä yhteisymmärrykseen vaikka lähtökohtaisesti mielipide olisikin hyvin erilainen.

Naivia. Yhteisymmärrys olisi löytynyt jo ajat sitten jos sellainen olisi mahdollista. Ruohonjuuritasolla tuollainen keskustelu on lähinnä omalla nippelitiedolla ja sen soveltamisella pätemistä. Tylsää, tylsää, tylsää.

Tämä.