Akateemisten älykkäät keskustelut

Vierailija kirjoitti:

Olen tällä viikolla käynyt keskusteluja tohtorimieheni kanssa Kreikan talouskuurin vaikutuksesta maan demografiaan, ottomaanien perimysjärjestelyistä, napalmista ja sen käytön ongelmista historiallisesti ajatellen, farmakologisista erityispiirteistä liittyen eri maiden lääketieteeseen jne. En ymmärrä parisuhteita, joissa ei keskustella oikeasti kiinnostavista asioista.

Rahvasta. Kai teidän keskustelut edes joskus yltävät filosofisesti korkealle tasolle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tällä viikolla käynyt keskusteluja tohtorimieheni kanssa Kreikan talouskuurin vaikutuksesta maan demografiaan, ottomaanien perimysjärjestelyistä, napalmista ja sen käytön ongelmista historiallisesti ajatellen, farmakologisista erityispiirteistä liittyen eri maiden lääketieteeseen jne. En ymmärrä parisuhteita, joissa ei keskustella oikeasti kiinnostavista asioista.

En usko sanaakaan paitsi jos sovitte viikkoa aikaisemmin mistä tulette keskustelamaan tai sitten toinen luentoi ja kommentoi väliin vähäisillä tiedoilla.

Miksi kukaan sopisi etukäteen keskustelujen aiheita. Kyllä ne ihan spontaaneja ovat ja noista aiheista puolet aloitti puolisi, ouolet minä.

Uskon kyllä , että toinen pystyy aloittamaan keskustelun noista aiheista, mutta sitä en usko, että toisella olisi sitten omia mielipiteitä tai uusia näkemyksiä aiheeseen.

Miksi ei olisi? Molemmat lukevat valtavasti edelleen ja seuraavat uteliaina maailmaa. Ei oppiminen ja osaaminen lopu opiskeluvuosiin ja johonkin tutkintoon.

Euroopan kiteyttää ytimekkäimmin sacher-torttu!

Vierailija kirjoitti:

Olen tällä viikolla käynyt keskusteluja tohtorimieheni kanssa Kreikan talouskuurin vaikutuksesta maan demografiaan, ottomaanien perimysjärjestelyistä, napalmista ja sen käytön ongelmista historiallisesti ajatellen, farmakologisista erityispiirteistä liittyen eri maiden lääketieteeseen jne. En ymmärrä parisuhteita, joissa ei keskustella oikeasti kiinnostavista asioista.

Miksi tuo miehen tohtorius pitää mainita kun et mainitse omaa koulutustasi? Harvempi määrittää itseään koulutuksen kautta (ja erittäin harva miehen tutkinnon), enemmän ammatti sitä määrittää ja sekin yleensä aika vähän.

Itse olen hämmentyneenä seurannut akateemisten ihmisten keskustelua twitterissä. Monet vähemmän koulutetut ihmiset solvaavat törkeästi ihmisryhmiä, arvoja ja uskontoja, kyllä, mutta eivät nuo kolleegani tunnu juuri korkeammalla tasolla kommentoivan takaisin, tuntuisi naurettavalta jollei olisi niin surullista. Eikö yhteiskunnassa kyetä keskustelemaan kompleksista asioista kuin mustavalkoisesti kärjistäen, ratkaisujen sijaan toisten argumenteista virheitä etsien.

Kyllä. Tosin politiikka, historia ja uskonto eivät varsinaisesti kuulu kiinnostuksenkohteisiini. Ensisijaiset kiinnostuksenkohteeni ovat lääketiede ja terveys, mutta olen myös melko laaja-alainen luonnontiedenörtti. Puhun hyvin sujuvasti biologiasta, maantieteestä, ilmastonmuutoksesta, matkailusta, koulutuksesta, kulttuureista jne. Pidän itseäni aika laajasti yleissivistyneenä, osaan keskustella oopperasta tai jääkiekostakin. Seuraan kivasti myös maailman tapahtumia.

Ihmiset saavat olla ja elää ihan kuten haluavat, jos eivät muita vahingoita. Vaikea olisi kuitenkaan kuvitella kovin läheistä ihmissuhdetta sellaisen ihmisen kanssa, joka maailman tapahtumien seuraamisen sijaan uppoaa johonkin Netflix-sarjojen maailmaan. Uskon kyllä, että näiden ihmisten kanssa tunne on erittäin molemminpuoleinen. 😁

Minä en ainakaan kykene keskustelemaan ollenkaan urheilusta. Hieman kiusallista kun en tiedä mitkä ovat jalkapallo- ja mitkä jääkiekkojoukkueita. Uusimman Pirkka- lehtisen kannessa on Teemu Pukki ja hävettää myöntää että olen luullut hänen olevan jääkiekkoilija... :D 

En myöskään seuraa politiikkaa juuri laisinkaan. Oma alani on hyvin tekninen ja vapaa-ajalla harrastelen taas kaikkea luontoon liittyvää. Eli en kykenisi mihinkään hirveän älykkääseen yhteiskunnalliseen keskusteluun, vaan lähinnä tietotekniikkaan tai eläimiin ja hyönteisiin liittyvään keskusteluun. Sinänsä kai hyödyllistä jos keskustelukumppani haluaa tarkan tunnistuksen kylpyhuoneestaan löytämälleen hämähäkille tai keskustella vaikkapa tietokantojen varmuuskopioinnin saloista, mutta noin muuten... pysyn suosiolla hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen tällä viikolla käynyt keskusteluja tohtorimieheni kanssa Kreikan talouskuurin vaikutuksesta maan demografiaan, ottomaanien perimysjärjestelyistä, napalmista ja sen käytön ongelmista historiallisesti ajatellen, farmakologisista erityispiirteistä liittyen eri maiden lääketieteeseen jne. En ymmärrä parisuhteita, joissa ei keskustella oikeasti kiinnostavista asioista.

Tylsimykset.. "historia on oikeasti todella köyhä et opi siitä juuri mitään"

Palstalla moni (nainen) perustelee akateemisuuden hyötynä, että voi käydä analyyttistä keskustelua kumppaninsa kanssa. En kiellä, etteikö korkea koulutus lisäisi tätä kykyä."

Silti monen akateemisen yleissivistys on valitettavan kapeaa. Tietämys omalla alalla voi olla hyvinkin syvällistä. Se ei kuitenkaan havaintojeni mukaan aina tarkoita, että keskustelu olisi samanlaista monista muista yleisistä keskustelunaiheista, kuten taloudesta, politiikasta, urheilusta tai kulttuurista.

Kysynkin sinulta korkeasti koulutettu: Onko sivistyksesi myös monialaista ja osaatko hahmottaa hyvin syy-seuraus-suhteita esimerkiksi taloudessa ja politiikassa? Pidätkö tätä edes tärkeänä?

Tuota noin, yliopistokoulutus ei ole yleissivistävä koulutus. Lukio on virallisesti yleissivistävä koulutus. Toki yliopistossa joutuu väkisinkin opiskelemaan myös yleissivistäviä asioita, kuten tutkimuksiin liittyvää metodologiaa, kieliä ja tieteen peruslähtökohtia. Yliopistokoulutuksen päätarkoitus ei kuitenkaan ole toimia yleissivistävänä opinahjoja tuottaen kaikesta kaiken tietäviä ihmisiä. Edes oman tieteenalansa sisällä ei voi tietää kaikesta kaikkea. Eivät edes vuosikymmeniä toimessaan olleet professorit tiedä kaikesta kaikkea noin vain, vaan ihan heidänkin täytyy perehtyä moneen asiaan erikseen.

Vastaan aloittajalle, että sivistykseni on kohtuullisen monialaista, riittävää. En todellakaan ole kävelevä hakuteos, mutta osaan tarvittaessa rakentaa paljon sellaista, jota en voisi rakentaa ilman koulutustani.  Olen kuullut joskus sanottavan, että yliopistoon tullessaan opiskelijat luulevat tietävänsä. Valmistuttuaan he tietävät luulevansa. Eli ymmärtävät, miten paljon tietoa oikeasti on, miten moninaista ja muuttuvaa se on, ja että näkökulmia ja lähestymistapoja samaan asiaan on usein monia.

Millainen on itsearvostuksen suhde muiden arvostukseen? Onko kaiken takana ajatus, että toinen akateeminen arvostaa akateemisuuttasi vai hankkimasi faktinen tieto ja sivistys?

Ihminen on ihminen. Antakaa ihmisten olla ihmisiä koulutustasosta riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ainakaan kykene keskustelemaan ollenkaan urheilusta. Hieman kiusallista kun en tiedä mitkä ovat jalkapallo- ja mitkä jääkiekkojoukkueita. Uusimman Pirkka- lehtisen kannessa on Teemu Pukki ja hävettää myöntää että olen luullut hänen olevan jääkiekkoilija... :D 

En myöskään seuraa politiikkaa juuri laisinkaan. Oma alani on hyvin tekninen ja vapaa-ajalla harrastelen taas kaikkea luontoon liittyvää. Eli en kykenisi mihinkään hirveän älykkääseen yhteiskunnalliseen keskusteluun, vaan lähinnä tietotekniikkaan tai eläimiin ja hyönteisiin liittyvään keskusteluun. Sinänsä kai hyödyllistä jos keskustelukumppani haluaa tarkan tunnistuksen kylpyhuoneestaan löytämälleen hämähäkille tai keskustella vaikkapa tietokantojen varmuuskopioinnin saloista, mutta noin muuten... pysyn suosiolla hiljaa.

Nyt ollaan aloituksen ytimessä.

Vierailija kirjoitti:

Millainen on itsearvostuksen suhde muiden arvostukseen? Onko kaiken takana ajatus, että toinen akateeminen arvostaa akateemisuuttasi vai hankkimasi faktinen tieto ja sivistys?

Onhan se ihan kiva, jos kanssaihminen ei suhtaudu minuun halveksuen. Uskon toisten akateemisten arvostavan akateemisuuttani, koska he tietävät, mitä koulutuksessa on vaadittu. Pääsyyt sille, miksi hakeuduin kouluttautumaan akateemisesti, olivat 1) uramahdollisuudet ja 2) syvä kiinnostus alaa kohtaan.

ap. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melko monialaista, mutta on alueita, joista en tiedä juuri mitään. Esimerkiksi perinteiset korkeakulttuurin muodot teatteri, ooppera ja baletti ovat minulle enimmäkseen tuntemattomia. Klassista (orkesteri)musiikkia kuuntelen jonkin verran, mutta sitäkin tunnen vain pintapuolisesti.

Taloutta ja politiikkaa seuraan kyllä, ja niistä olen kiinnostunut.

En usko, että korkeakoulututkinto on välttämätön tai riittävä ehto sivistykselle, vaikka jonkinlainen korrelaatio näiden välillä varmaankin on.

Itse olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja ilmiöistä. Nämä aiheet eivät kuulu työpaikan kahvitauolle. Yleensä siellä ne koulutetutkin puhuvat matkoista ja mekoista ja laihdutuksesta.

Aloituksen pointti oli lähennä parisuhteen kriteerit vaikka löytäähän moni kumppanin työpaikaltakin. Naiset kai harvemmin sen kanssa, joka puhuu matkoista, mekoista ja laihdutuksesta.

Öhöm, olen nainen, mutta en keskustele kenenkään kanssa matkoista, mekoista enkä laihdutuksesta. 🤣

Joo ei se akateemisten "älykkyys" ihan joka alueelle yletä. Oli erittäin hämmentävää huomata, että yliopistossa opiskelevat eivät tunnistaneet Finlandiaa. Luulivat kyseisen sävellyksen siis olevan vain se osuus mitä lauletaan.

Muutenkin syy-seuraussuhteiden hahmottaminen tuntuu olevan hieman haastavaa välillä tuttavillani.

Minua ei kyllä hävetä olla tietämättä, kuka on Teemu Pukki. Miksi minun pitäisi tietää se? Ei tuo asia liity mitenkään minuun tai työhöni. En ole kiinnostunut urheilusta. Mitä hyötyä saisin siitä, että väkisin lukisin urheilu-uutisia? En edes yritä olla kaikkitietäväinen. Akateemisina meillä on puolisoni kanssa kotona varsin hauskaa keskenämme hassutella ja vitsailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tällä viikolla käynyt keskusteluja tohtorimieheni kanssa Kreikan talouskuurin vaikutuksesta maan demografiaan, ottomaanien perimysjärjestelyistä, napalmista ja sen käytön ongelmista historiallisesti ajatellen, farmakologisista erityispiirteistä liittyen eri maiden lääketieteeseen jne. En ymmärrä parisuhteita, joissa ei keskustella oikeasti kiinnostavista asioista.

Miksi tuo miehen tohtorius pitää mainita kun et mainitse omaa koulutustasi? Harvempi määrittää itseään koulutuksen kautta (ja erittäin harva miehen tutkinnon), enemmän ammatti sitä määrittää ja sekin yleensä aika vähän.

Itse olen hämmentyneenä seurannut akateemisten ihmisten keskustelua twitterissä. Monet vähemmän koulutetut ihmiset solvaavat törkeästi ihmisryhmiä, arvoja ja uskontoja, kyllä, mutta eivät nuo kolleegani tunnu juuri korkeammalla tasolla kommentoivan takaisin, tuntuisi naurettavalta jollei olisi niin surullista. Eikö yhteiskunnassa kyetä keskustelemaan kompleksista asioista kuin mustavalkoisesti kärjistäen, ratkaisujen sijaan toisten argumenteista virheitä etsien.

Ja naapurin kömmähdyksille nauraen...

Vierailija kirjoitti:

Palstalla moni (nainen) perustelee akateemisuuden hyötynä, että voi käydä analyyttistä keskustelua kumppaninsa kanssa. En kiellä, etteikö korkea koulutus lisäisi tätä kykyä."

Silti monen akateemisen yleissivistys on valitettavan kapeaa. Tietämys omalla alalla voi olla hyvinkin syvällistä. Se ei kuitenkaan havaintojeni mukaan aina tarkoita, että keskustelu olisi samanlaista monista muista yleisistä keskustelunaiheista, kuten taloudesta, politiikasta, urheilusta tai kulttuurista.

Kysynkin sinulta korkeasti koulutettu: Onko sivistyksesi myös monialaista ja osaatko hahmottaa hyvin syy-seuraus-suhteita esimerkiksi taloudessa ja politiikassa? Pidätkö tätä edes tärkeänä?

Tuota noin, yliopistokoulutus ei ole yleissivistävä koulutus. Lukio on virallisesti yleissivistävä koulutus. Toki yliopistossa joutuu väkisinkin opiskelemaan myös yleissivistäviä asioita, kuten tutkimuksiin liittyvää metodologiaa, kieliä ja tieteen peruslähtökohtia. Yliopistokoulutuksen päätarkoitus ei kuitenkaan ole toimia yleissivistävänä opinahjoja tuottaen kaikesta kaiken tietäviä ihmisiä. Edes oman tieteenalansa sisällä ei voi tietää kaikesta kaikkea. Eivät edes vuosikymmeniä toimessaan olleet professorit tiedä kaikesta kaikkea noin vain, vaan ihan heidänkin täytyy perehtyä moneen asiaan erikseen.

Vastaan aloittajalle, että sivistykseni on kohtuullisen monialaista, riittävää. En todellakaan ole kävelevä hakuteos, mutta osaan tarvittaessa rakentaa paljon sellaista, jota en voisi rakentaa ilman koulutustani.  Olen kuullut joskus sanottavan, että yliopistoon tullessaan opiskelijat luulevat tietävänsä. Valmistuttuaan he tietävät luulevansa. Eli ymmärtävät, miten paljon tietoa oikeasti on, miten moninaista ja muuttuvaa se on, ja että näkökulmia ja lähestymistapoja samaan asiaan on usein monia.

Lukion yleissivistävä taso on hyvin vaatimatonta.

No me olemme mieheni kanssa molemmat ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita, ja itselläni on kohta jo toinenkin ylempi korkeakoulututkinto. Yleisimmät meidän jutustelut: 1) ”katso söpö koiravideo!” 2) härskit vitsit 3) leikimme olevamme päiväkotilapsia 4) juttelemme jotain aivan levotonta muista tutuista ihmisistä, nämäkin ovat yleensä vitsinkaltaisia.

Katsomme yhdessä vain yhtä ohjelmaa, ja se on Tempparit.

On kyllä tosin ihanaa, kun voi keskustella analyyttisesti Even ja Santerin mamittelusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tällä viikolla käynyt keskusteluja tohtorimieheni kanssa Kreikan talouskuurin vaikutuksesta maan demografiaan, ottomaanien perimysjärjestelyistä, napalmista ja sen käytön ongelmista historiallisesti ajatellen, farmakologisista erityispiirteistä liittyen eri maiden lääketieteeseen jne. En ymmärrä parisuhteita, joissa ei keskustella oikeasti kiinnostavista asioista.

Miksi tuo miehen tohtorius pitää mainita kun et mainitse omaa koulutustasi? Harvempi määrittää itseään koulutuksen kautta (ja erittäin harva miehen tutkinnon), enemmän ammatti sitä määrittää ja sekin yleensä aika vähän.

Itse olen hämmentyneenä seurannut akateemisten ihmisten keskustelua twitterissä. Monet vähemmän koulutetut ihmiset solvaavat törkeästi ihmisryhmiä, arvoja ja uskontoja, kyllä, mutta eivät nuo kolleegani tunnu juuri korkeammalla tasolla kommentoivan takaisin, tuntuisi naurettavalta jollei olisi niin surullista. Eikö yhteiskunnassa kyetä keskustelemaan kompleksista asioista kuin mustavalkoisesti kärjistäen, ratkaisujen sijaan toisten argumenteista virheitä etsien.

Aloituksessa otettiin heti kantaa puolisotoiveisiin. Itselleni akateemisuus on puolisossa tärkeää. En kuitenkaan ole kiinnostunut pelkästään oman alansa hallitsevasta akateemisesta, vaan laajemmin sivistyneestä renessassi-ihmisestä. Oma koulutukseni on tuplamaisterin.

Vierailija kirjoitti:

Palstalla moni (nainen) perustelee akateemisuuden hyötynä, että voi käydä analyyttistä keskustelua kumppaninsa kanssa. En kiellä, etteikö korkea koulutus lisäisi tätä kykyä."

Silti monen akateemisen yleissivistys on valitettavan kapeaa. Tietämys omalla alalla voi olla hyvinkin syvällistä. Se ei kuitenkaan havaintojeni mukaan aina tarkoita, että keskustelu olisi samanlaista monista muista yleisistä keskustelunaiheista, kuten taloudesta, politiikasta, urheilusta tai kulttuurista.

Kysynkin sinulta korkeasti koulutettu: Onko sivistyksesi myös monialaista ja osaatko hahmottaa hyvin syy-seuraus-suhteita esimerkiksi taloudessa ja politiikassa? Pidätkö tätä edes tärkeänä?

Tuota noin, yliopistokoulutus ei ole yleissivistävä koulutus. Lukio on virallisesti yleissivistävä koulutus. Toki yliopistossa joutuu väkisinkin opiskelemaan myös yleissivistäviä asioita, kuten tutkimuksiin liittyvää metodologiaa, kieliä ja tieteen peruslähtökohtia. Yliopistokoulutuksen päätarkoitus ei kuitenkaan ole toimia yleissivistävänä opinahjoja tuottaen kaikesta kaiken tietäviä ihmisiä. Edes oman tieteenalansa sisällä ei voi tietää kaikesta kaikkea. Eivät edes vuosikymmeniä toimessaan olleet professorit tiedä kaikesta kaikkea noin vain, vaan ihan heidänkin täytyy perehtyä moneen asiaan erikseen.

Vastaan aloittajalle, että sivistykseni on kohtuullisen monialaista, riittävää. En todellakaan ole kävelevä hakuteos, mutta osaan tarvittaessa rakentaa paljon sellaista, jota en voisi rakentaa ilman koulutustani.  Olen kuullut joskus sanottavan, että yliopistoon tullessaan opiskelijat luulevat tietävänsä. Valmistuttuaan he tietävät luulevansa. Eli ymmärtävät, miten paljon tietoa oikeasti on, miten moninaista ja muuttuvaa se on, ja että näkökulmia ja lähestymistapoja samaan asiaan on usein monia.

Kysymykseni lähtökohta ilmeni aloituksessa, eli että moni akateeminen (nainen) on tuonut julki kommenteissaan, että akateemisen kumppanin etu on heidän kykynsä keskustella analyyttisesti ja monialaisesti. Suvaitsin kysenalaistaa tämän laajan yleissivistyksen ja monialaisuuden. 

Jostain syystä en muista lukeneeni tai kuulleeni miesten perustelevan asiaa samoin.  Me miehet kai olemme enemmän toiminta- ja tuloshakuisia.