Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Akateemisten älykkäät keskustelut
Sanan säilä
30.01.2020 |
Palstalla moni (nainen) perustelee akateemisuuden hyötynä, että voi käydä analyyttistä keskustelua kumppaninsa kanssa. En kiellä, etteikö korkea koulutus lisäisi tätä kykyä.
Silti monen akateemisen yleissivistys on valitettavan kapeaa. Tietämys omalla alalla voi olla hyvinkin syvällistä. Se ei kuitenkaan havaintojeni mukaan aina tarkoita, että keskustelu olisi samanlaista monista muista yleisistä keskustelunaiheista, kuten taloudesta, politiikasta, urheilusta tai kulttuurista.
Kysynkin sinulta korkeasti koulutettu: Onko sivistyksesi myös monialaista ja osaatko hahmottaa hyvin syy-seuraus-suhteita esimerkiksi taloudessa ja politiikassa? Pidätkö tätä edes tärkeänä?
Kommentit (119)
Melko monialaista, mutta on alueita, joista en tiedä juuri mitään. Esimerkiksi perinteiset korkeakulttuurin muodot teatteri, ooppera ja baletti ovat minulle enimmäkseen tuntemattomia. Klassista (orkesteri)musiikkia kuuntelen jonkin verran, mutta sitäkin tunnen vain pintapuolisesti.
Taloutta ja politiikkaa seuraan kyllä, ja niistä olen kiinnostunut.
En usko, että korkeakoulututkinto on välttämätön tai riittävä ehto sivistykselle, vaikka jonkinlainen korrelaatio näiden välillä varmaankin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo on niitä höpöhöpö-juttuja. Älkää nyt miehet uskoko kaikkea mitä täältä luette.
Älykkyys ja koulutus ei välttämättä kulje käsikädessä...
Vierailija kirjoitti:
Melko monialaista, mutta on alueita, joista en tiedä juuri mitään. Esimerkiksi perinteiset korkeakulttuurin muodot teatteri, ooppera ja baletti ovat minulle enimmäkseen tuntemattomia. Klassista (orkesteri)musiikkia kuuntelen jonkin verran, mutta sitäkin tunnen vain pintapuolisesti.
Taloutta ja politiikkaa seuraan kyllä, ja niistä olen kiinnostunut.
En usko, että korkeakoulututkinto on välttämätön tai riittävä ehto sivistykselle, vaikka jonkinlainen korrelaatio näiden välillä varmaankin on.
Itse olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja ilmiöistä. Nämä aiheet eivät kuulu työpaikan kahvitauolle. Yleensä siellä ne koulutetutkin puhuvat matkoista ja mekoista ja laihdutuksesta.
Olen akateeminen, mutta ajattelen sen merkityksen eri tavalla. Älyllisesti ja analyyttisesti suuntautunut utelias, 'kaikesta kiinnostunut' ihminen on hyvää ja rakentavaa seuraa. Omaa ehkä paljon tietoa, mutta vielä tärkeämpää on kyky, halu ja taito analysoida kaikenlaisia asioita, ja esittää hyvin perusteltuja mielipiteitä. Sekä kehittelee uusia ideoita ja näkökulmia arkipäiväisiin asioihin.
Parhaimmillaan se on tämmöistä. Ei siis keskustella jonkun fakkialasta tai rajoitetusta tieteellisestä nippelitiedosta, vaan älykäs ihminen tuo mielenkiintoista sisältöä mihin tahansa keskusteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melko monialaista, mutta on alueita, joista en tiedä juuri mitään. Esimerkiksi perinteiset korkeakulttuurin muodot teatteri, ooppera ja baletti ovat minulle enimmäkseen tuntemattomia. Klassista (orkesteri)musiikkia kuuntelen jonkin verran, mutta sitäkin tunnen vain pintapuolisesti.
Taloutta ja politiikkaa seuraan kyllä, ja niistä olen kiinnostunut.
En usko, että korkeakoulututkinto on välttämätön tai riittävä ehto sivistykselle, vaikka jonkinlainen korrelaatio näiden välillä varmaankin on.
Itse olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja ilmiöistä. Nämä aiheet eivät kuulu työpaikan kahvitauolle. Yleensä siellä ne koulutetutkin puhuvat matkoista ja mekoista ja laihdutuksesta.
Aloituksen pointti oli lähennä parisuhteen kriteerit vaikka löytäähän moni kumppanin työpaikaltakin. Naiset kai harvemmin sen kanssa, joka puhuu matkoista, mekoista ja laihdutuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melko monialaista, mutta on alueita, joista en tiedä juuri mitään. Esimerkiksi perinteiset korkeakulttuurin muodot teatteri, ooppera ja baletti ovat minulle enimmäkseen tuntemattomia. Klassista (orkesteri)musiikkia kuuntelen jonkin verran, mutta sitäkin tunnen vain pintapuolisesti.
Taloutta ja politiikkaa seuraan kyllä, ja niistä olen kiinnostunut.
En usko, että korkeakoulututkinto on välttämätön tai riittävä ehto sivistykselle, vaikka jonkinlainen korrelaatio näiden välillä varmaankin on.
Itse olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja ilmiöistä. Nämä aiheet eivät kuulu työpaikan kahvitauolle. Yleensä siellä ne koulutetutkin puhuvat matkoista ja mekoista ja laihdutuksesta.
Kahvitauolla haetaan pienintä yhteistä nimittäjää eri koulutustaustaisten välillä, ja yhteiskunnallisista asioista puhumalla saa helposti riidan aikaiseksi.
"Yhteiskunnallisista asioista puhumalla saa helposti riidan aikaiseksi."
Uskonto on toinen herkkä aihe.
Fiksuinta on jättää ne omaan arvoonsa eli en kommentoi työpaikalla mitään niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Akateeminen todennäköisesti edes yrittää laajentaa sivistystään ja oppia erilaisia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melko monialaista, mutta on alueita, joista en tiedä juuri mitään. Esimerkiksi perinteiset korkeakulttuurin muodot teatteri, ooppera ja baletti ovat minulle enimmäkseen tuntemattomia. Klassista (orkesteri)musiikkia kuuntelen jonkin verran, mutta sitäkin tunnen vain pintapuolisesti.
Taloutta ja politiikkaa seuraan kyllä, ja niistä olen kiinnostunut.
En usko, että korkeakoulututkinto on välttämätön tai riittävä ehto sivistykselle, vaikka jonkinlainen korrelaatio näiden välillä varmaankin on.
Itse olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja ilmiöistä. Nämä aiheet eivät kuulu työpaikan kahvitauolle. Yleensä siellä ne koulutetutkin puhuvat matkoista ja mekoista ja laihdutuksesta.
Mitäs nämä yhteiskunnalliset asiat ja ilmiöt ovat? Kyllä me puhutaan kahvipöydässä esimerkiksi siitä miksi persut ovat suosittuja tai miksi yhdysvallat veivät demokratian irakiin, mutta eivät pohjois-koreaan? Ja pöydässä on yleensä akateemisia ja peruskoululaisia ja kaikkea siltä väliltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika harvalla on mitään käsitystä ympäröivästä maailmasta. Esim. monien kulttuuritanttojen olisi hyvä joskus lukea urheilusivuja ja lätkäjätkien vaikka kuvausta oopperan arvostelusta. Hauskinta on jos on remontoimassa jonkun kylpyhuonetta ja kertoivat olleensa milanon oopperassa niin voi kertoa itsekkin käyneensä Milanossa ja suunnittelevansa matkaa Lontooseen. (Jostain syystä ihmiset luulevat , että remonttimiehet viettää lomaa mökissä ryypäten )
Olen tällä viikolla käynyt keskusteluja tohtorimieheni kanssa Kreikan talouskuurin vaikutuksesta maan demografiaan, ottomaanien perimysjärjestelyistä, napalmista ja sen käytön ongelmista historiallisesti ajatellen, farmakologisista erityispiirteistä liittyen eri maiden lääketieteeseen jne. En ymmärrä parisuhteita, joissa ei keskustella oikeasti kiinnostavista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melko monialaista, mutta on alueita, joista en tiedä juuri mitään. Esimerkiksi perinteiset korkeakulttuurin muodot teatteri, ooppera ja baletti ovat minulle enimmäkseen tuntemattomia. Klassista (orkesteri)musiikkia kuuntelen jonkin verran, mutta sitäkin tunnen vain pintapuolisesti.
Taloutta ja politiikkaa seuraan kyllä, ja niistä olen kiinnostunut.
En usko, että korkeakoulututkinto on välttämätön tai riittävä ehto sivistykselle, vaikka jonkinlainen korrelaatio näiden välillä varmaankin on.
Itse olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja ilmiöistä. Nämä aiheet eivät kuulu työpaikan kahvitauolle. Yleensä siellä ne koulutetutkin puhuvat matkoista ja mekoista ja laihdutuksesta.
Kahvitauolla haetaan pienintä yhteistä nimittäjää eri koulutustaustaisten välillä, ja yhteiskunnallisista asioista puhumalla saa helposti riidan aikaiseksi.
Ohis, mutta ihmettelen tätä sanontaa "pienin yhteinen nimittäjä". Pienin yhteinen nimittäjä kaikille luvuille on triviaalisti 1. Yleensä etsitään suurinta yhteistä nimittäjää, ja sellaisena tuo sanontakin mielestäni kuvaisi paremmin sitä mitä sillä tarkoitetaan. Eli sellaista asiaa, joka soveltuu kaikille osapuolille.
Vierailija kirjoitti:
Olen tällä viikolla käynyt keskusteluja tohtorimieheni kanssa Kreikan talouskuurin vaikutuksesta maan demografiaan, ottomaanien perimysjärjestelyistä, napalmista ja sen käytön ongelmista historiallisesti ajatellen, farmakologisista erityispiirteistä liittyen eri maiden lääketieteeseen jne. En ymmärrä parisuhteita, joissa ei keskustella oikeasti kiinnostavista asioista.
En usko sanaakaan paitsi jos sovitte viikkoa aikaisemmin mistä tulette keskustelamaan tai sitten toinen luentoi ja kommentoi väliin vähäisillä tiedoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen todennäköisesti edes yrittää laajentaa sivistystään ja oppia erilaisia asioita.
Voiko ylimielisempää kommenttia enää olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tällä viikolla käynyt keskusteluja tohtorimieheni kanssa Kreikan talouskuurin vaikutuksesta maan demografiaan, ottomaanien perimysjärjestelyistä, napalmista ja sen käytön ongelmista historiallisesti ajatellen, farmakologisista erityispiirteistä liittyen eri maiden lääketieteeseen jne. En ymmärrä parisuhteita, joissa ei keskustella oikeasti kiinnostavista asioista.
En usko sanaakaan paitsi jos sovitte viikkoa aikaisemmin mistä tulette keskustelamaan tai sitten toinen luentoi ja kommentoi väliin vähäisillä tiedoilla.
Miksi kukaan sopisi etukäteen keskustelujen aiheita. Kyllä ne ihan spontaaneja ovat ja noista aiheista puolet aloitti puolisi, ouolet minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melko monialaista, mutta on alueita, joista en tiedä juuri mitään. Esimerkiksi perinteiset korkeakulttuurin muodot teatteri, ooppera ja baletti ovat minulle enimmäkseen tuntemattomia. Klassista (orkesteri)musiikkia kuuntelen jonkin verran, mutta sitäkin tunnen vain pintapuolisesti.
Taloutta ja politiikkaa seuraan kyllä, ja niistä olen kiinnostunut.
En usko, että korkeakoulututkinto on välttämätön tai riittävä ehto sivistykselle, vaikka jonkinlainen korrelaatio näiden välillä varmaankin on.
Itse olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja ilmiöistä. Nämä aiheet eivät kuulu työpaikan kahvitauolle. Yleensä siellä ne koulutetutkin puhuvat matkoista ja mekoista ja laihdutuksesta.
Kahvitauolla haetaan pienintä yhteistä nimittäjää eri koulutustaustaisten välillä, ja yhteiskunnallisista asioista puhumalla saa helposti riidan aikaiseksi.
Ja tämän takia me ollaan yhdessä tyhmiä.
En yritä edes teeskennellä, että juttumme olisivat aina korkealentoisia tai mitenkään erityisen älykkäitä. Mutta toistaalta roskaviihdekulttuuri ei kiinnosta yhtään kumpaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tällä viikolla käynyt keskusteluja tohtorimieheni kanssa Kreikan talouskuurin vaikutuksesta maan demografiaan, ottomaanien perimysjärjestelyistä, napalmista ja sen käytön ongelmista historiallisesti ajatellen, farmakologisista erityispiirteistä liittyen eri maiden lääketieteeseen jne. En ymmärrä parisuhteita, joissa ei keskustella oikeasti kiinnostavista asioista.
En usko sanaakaan paitsi jos sovitte viikkoa aikaisemmin mistä tulette keskustelamaan tai sitten toinen luentoi ja kommentoi väliin vähäisillä tiedoilla.
Miksi kukaan sopisi etukäteen keskustelujen aiheita. Kyllä ne ihan spontaaneja ovat ja noista aiheista puolet aloitti puolisi, ouolet minä.
Uskon kyllä , että toinen pystyy aloittamaan keskustelun noista aiheista, mutta sitä en usko, että toisella olisi sitten omia mielipiteitä tai uusia näkemyksiä aiheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melko monialaista, mutta on alueita, joista en tiedä juuri mitään. Esimerkiksi perinteiset korkeakulttuurin muodot teatteri, ooppera ja baletti ovat minulle enimmäkseen tuntemattomia. Klassista (orkesteri)musiikkia kuuntelen jonkin verran, mutta sitäkin tunnen vain pintapuolisesti.
Taloutta ja politiikkaa seuraan kyllä, ja niistä olen kiinnostunut.
En usko, että korkeakoulututkinto on välttämätön tai riittävä ehto sivistykselle, vaikka jonkinlainen korrelaatio näiden välillä varmaankin on.
Itse olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja ilmiöistä. Nämä aiheet eivät kuulu työpaikan kahvitauolle. Yleensä siellä ne koulutetutkin puhuvat matkoista ja mekoista ja laihdutuksesta.
Kahvitauolla haetaan pienintä yhteistä nimittäjää eri koulutustaustaisten välillä, ja yhteiskunnallisista asioista puhumalla saa helposti riidan aikaiseksi.
Ohis, mutta ihmettelen tätä sanontaa "pienin yhteinen nimittäjä". Pienin yhteinen nimittäjä kaikille luvuille on triviaalisti 1. Yleensä etsitään suurinta yhteistä nimittäjää, ja sellaisena tuo sanontakin mielestäni kuvaisi paremmin sitä mitä sillä tarkoitetaan. Eli sellaista asiaa, joka soveltuu kaikille osapuolille.
Ymmärsit kuitenkin pointin. 👍
Alue: Aihe vapaa
Samaa olen ihmetellyt.