Lue keskustelun säännöt.
Miten h*lkkarissa koulujen ja päiväkotien kurinpito-ongelmat ovat vanhempien syytä, kun ainoa seuraus sääntöjen rikkomisesta on "puhuttehan asiasta lapsen kanssa kotona"?
29.01.2020 |
No kysymys on oikeastaan kokonaisuudessaan otsikossa.
Tässä yli 10 vuoden kokemuksella päiväkoti-ikäisten ja koululaisten kanssa alkaa jo naurattaa tämä touhu. Kaikkeen levottomuuteen, kiusaamiseen ja jopa väkivaltaan ainoa ratkaisu on KESKUSTELU. Ensin päiväkodissa tai koulussa keskustellaan asia läpi ("kuules Miro-Petteri, ei näin saa tehdä") ja sitten vielä vanhempia pyydetään keskustelemaan asiasta kotona lapsen kanssa.
Kyllähän me vanhemmat keskustellaan. Veikkaan, että suurin osa nykyvanhemmista kyllä kertoo lapsilleen, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Ylipäänsä vanhemmat viettävät nykyään aikaa lastensa kanssa enemmän, kuin koskaan ennen. Moni käy jopa perheneuvolassa saakka keskustelemassa sosiaalityöntekijän, psykologin ja erikoislääkärin pakeilla lapsen kanssa säännöistä, joita koulussa pitää noudattaa. Nykylapset ovat kielellisesti ja sosiaalisesti taitavia ja ymmärtävät kyllä asiat. Mutta samalla he ovat myös, no, lapsia, ja siksi taipuvaisia rikkomaan noita sovittuja sääntöjä jos mahdollisuus tulee (hieman lapsesta riippuen).
Olin itsekin vilkas ja levoton lapsi, mutta ei käynyt mielessäkään esim. lyödä ketään koulussa (kotona nyrkit heiluivat pikkusiskon kanssa). Jaa miksi? Koska pelotti seuraamukset: en halunnut jälki-istuntoon enkä opettajan vihoja niskoilleni. Kotona ei muuten keskusteltu ikinä yhtään mistään ja silti osasin käyttäytyä ihmisiksi, koska koulussa oli kerta kaikkiaan pakko.
Olen kyllä keskustelevan, lapsen huomioivan ja itsetuntoa tukevan kasvatuksen kannalla muuten, mutta silti 100% sillä kannalla, että koulun ja päiväkodin kaltaisten kasvatusinstituutioiden pitäisi itse hoitaa ongelmansa ja pystyä asettamaan itse seuraamuksia lasten töhöilylle. Itse asiassa "keskustelkaa asiasta kotona" voi olla jopa enemmän haitaksi lapsen kehitykselle - kuinka moni vanhempi pystyy pitämään malttinsa siinä vaiheessa, kun noita huomautuksia on kertynyt jo enemmän?
Ja tästä kaikesta voi seurata kotiin tosi negatiivisen vuorovaikutuksen kehä, kun vanhemmat yrittävät saada lapset käyttäytymään päiväkodissa tai koulussa toivotunlaisesti ja kokevat syyllisyyttä lapsen käytöksestä. Siinä missä ne rajat pitäisi asettaa siellä, missä ne on ennenkin asetettu - päiväkodin ja koulun seinien sisällä.
Nykyään väitetään, että vanhemmat yrittävät sysätä kasvatusvastuun päiväkodille ja koululle, mutta silti tosiasia on, että me vanhemmat emme voi mennä päiväkotiin ja kouluun paikan päälle asettamaan lapsille rajoja, jos sitä ei tehdä paikan päällä. Voisikin sanoa, että vanhemmille yritetään sysätä vastuu asioista, jotka ennen olivat kasvatusinstituution vastuulla. Jos päiväkodissa ja koulussa on tietyt säännöt, niissä ollaan myös itse vastuussa siitä, että sääntöjä noudatetaan. Vanhempien tehtävä on tietenkin omalla toiminnallaan tukea tätä, mutta me emme voi tehdä kaikkea, koska emme ole lasten rinnalla päiväkoti- tai koulupäivän aikana toisin kuin noissa paikoissa työskentelevät aikuiset.
Kommentit (150)
Vierailija kirjoitti:
Peruskasvatus tulee kotoa. Ei siitä mihinkään pääse. Vanhempien auktoriteetin pitää yltää myös siihen, miten lapsi käyttäytyy kodin ulkopuolella.
Kouluilta taas on viety suunnilleen kaikki keinot pistää porukkaa ruotuun. Rangaista ei saa, koskea ei saa, ainoa mitä saa tehdä on keskustella ja valitella. Jos seurauksia ei ole, niin tokihan ne vekarat persailee.
Ennen vanhaan riitti kun sanoi kurittomalle lapselle : olehan kunnolla tai kerron äidillesi/isällesi!
Nykyään lapset lällättelee takaisin kuin ei vässykkä vanhempi yhtään mitään reagoi vaikka "kertoisi äidille/isille".
Kuriton sukupolvi. Kuinkahan ne vuorollaan lapsensa "kasvattaa". . .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelussa huomaa hyvin sen, että moni vanhempi ottaa sen asenteen ettei voi tehdä mitään, kun tämä tapahtuu koulussa. Kuinka moni vanhempi on esim. itse ehdottanut tapaamista koululla, oppilasryhmää, jne? Eikä ne suomen työpaikkat ole mitään vankiloita, ettei vapaata tarvittaessa järjestyisi.
Ei, vaan kyllä me keskustellaan ja meillä on noita keskusteluita koulussakin. Kaksi kertaa vuodessa ihan viralliset, ja jos halutaan niin enemmänkin. Ja kotona keskustellaan lapsen kanssa joka päivä. Mutta kun se lapsi on oma omituinen yksilönsä. Sillä on oma tahto ja omat päähänpistot. Voidaan vaikuttaa ja voidaan auttaa opettajia niin paljon kuin osataan, mutta lapsen pään sisälle ei päästä niin että saataisiin se toimimaan juuri niin kuin aikuiset haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin muuten lapsi, joka tappeli siskon kanssa kotona, kuten kaikki sisarukset, mutta en koskaan julkisella paikalla tai koulussa ja päiväkodissa kenenkään kanssa. Ei siksi, että siitä olisi saanut ikävän rangaistuksen, vaan siksi, että sellaista ei vain kuulu tehdä. Kyllä minua harmitti usein ja moni juttu. Mutta sitten harmittelin itsekseni tai menin purkamaan sydäntä aikuiselle tai jollekin ikätoverille. Olen kyllä loukkaantuneena marmattanut ja jankuttanut ja kiristänyt ja uhkaillut, mutta en koskaan lyönyt ketään.
Eli sinulla oli puutteelliset sosiaaliset taidot, kuten itsekin yllä totesit. Se oli muuten vanhempiesi syytä, kun eivät tunnekasvattaneet riittävästi, kuten yllä totesit. Mutta sitten kuitenkin osasit käyttäytyä julkisilla paikoilla? Vinkki: ei ollut sinun eikä vanhempiesi ansiota. Silloin asiat vaan olivat toisin koulussa, työpaikoilla, yhteiskunnassa. Nykyvanhempien syyttäminen lasten oireiluista onkin paljon helpompaa, kuin miettiä asiaa tätä pidemmälle.
Ns. marmattava, harmistunut lapsi on harminsa hallinnassa jo paljon pidemmällä kuin lapsi, joka lyö, raapii, puree, potkii tai sylkee. Siihen väliin mahtuu myös kiljumisen, raivoamisen ja kiroilun vaiheet. Lapsi, joka kertoo harmituksestaan sanallisesti, on ylittänyt kaikki nämä muita satuttavat ja yleisesti häiritsevät vaiheet.
Todellisuudessa me aikuisetkin harmistumme, loukkaannumme, puhumme pahaa selän takana, juoruilemme, kantelemme ja teemme monia juttuja, jotka eivät ole kovinkaan aikuismaisia. Mutta en sanoisi, että se olisi merkki sosiaalisten taitojen puutteesta varsinkaan lapsella.
T. varhaiskasvatuksen opettaja, KTM
Kerropa muuten, mitä KTM:nä sanot siitä, jos yli 3 v. lapsi vielä lyö toisia? Onko tosiaan vika heti siinä, että vanhemmat eivät ole opettaneet sosiaalisia taitoja riittävästi?
Tuli vaan mieleen, kun erikoislääkäri sanoi ADHD-lapsen kohdalla, että impulsiivisuuden ja aggressiivisuuden pitäisi olla hallinnassa YLÄKOULUUN mennessä, ja vasta sen jälkeen on tarpeen huolestua.
(Ja ei, kasvattamalla emme valitettavasti saaneet lasta käyttäytymään kuin ikäisensä vaan vasta kasvaminen ja oikea lääkitys auttoivat. Kunhan käytiin ensin noin miljoona vanhemmuusvalmennusta ja arviointijaksoa läpi, ettei nyt vaan vika olisi kuitenkin vanhemmissa...)
En sanoisi mitään lapsesta, jolla on diagnoosi. Yleistykset eivät päde missään tapauksessa erityislapsiin, mutta huomaan, että yleistysten lukeminen ottaa koville. Voimia teille!
Kunnolla selkään jos ei usko vanhempiaan.Kakaroille on annettu liikaa valtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
:D just niin. Minä näen lastasi 3-4 tuntia viikossa. Siinä ajassa ei kuule ihmeitä tehdä, jos kotona ei haluta kasvattaa lasta tai käsitellä negatiivisia asioita. Sellaista se vanhemmuus nyt vaan on - aina ei voi olla kivaa ja mukavaa ja helppoa.
T. Aineenopettaja
Onhan se helpompi laittaa Wilma-viestiä vanhemmille kuin pitää kuria ja järjestystä luokassa, lol.
Miten jotkut vanhemmat voivat edes olla näin pihalla nykypäivän realiteeteista? Minulla itselläni ei edes ole lapsia, mutta tiedän varsin hyvin miten vähäiset valtuudet esim. opettajilla on lasten ojentamiseen koulussa. Korotat ääntäsi, laitat luokan ulkopuolelle, annat jälki-istuntoa, mitä vain, niin jo olet vaikeuksissa. Ihan oikeasti, kasvattakaa ne lapsenne kunnollisiksi ihmisiksi siellä kotona, niin niiden opettajien ei tarvitse laittaa niitä Wilma-viestejä kotiin, kun kullannuppu ei osaa käyttäytyä.
Ne jotka panostavat lapsiensa kasvatukseen ja se näkyy hyväkäytöksisyytenä ja rauhallisuutena, niin heidän lapsia laitetaan "tukilapsiksi esimerkkiä antamaan" kaikista kahjoimpien lapsien ryhmään, henkiseksi (joskus fyysiseksikin) nyrkkeilysäkiksi. Eihän järkevät pelisäännöt niiden kanssa pelaa jotka menevät pitkin seiniä joten mahtaa olla ahdistavaa lapselle olla "esimerkkinä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamen! Meille tulee jatkuvasti päiväkodista viestiä oikeastaan aika huolestuttavistakin tilanteista, jotka olisivat olleet estettävissä, jos joku aikuinen olisi puuttunut touhuun ajoissa. Miten vanhempi voi olla päiväkodin pihassa paikkaamassa puuttuvia hoitajia ja töissä osallistumassa yhteiskunnan kannatteluun omalla työpanoksellaan - yhtä aikaa? Lapset ovat luonnostaan impulsiivisia ja kokeilevat rajojaan, ei siihen auta mikään määrä keskustelua vaan aikuisilla pitää olla silmät selässäänkin! On oikeastaan ihme, että ihmislaji on selvinnyt hengissä tähänkin saakka, kun jälkeläiset ovat mitä ovat...
Työkaverin lapsi karkaili 2-vuotiaana päiväkodista. Jos oli jollakin jäänyt portti auki, niin lapsi karkasi. Myös retkillä tämä lapsi karkasi useamman kerran.
Tätä asiaa selvitettiin päiväkodissa torumalla lasta ja lässyttämällä äidille rajoista.
Ihan oikeasti olivat sitä mieltä että 2-vuotiaan pitää pysyä pihassa ilman valvontaa vaikka portti sattuisi olemaan auki.
Valvontaa siellä ei isommin ollut. Siksi tämä lapsi pääsi karkailemaan. Mutta vanhempien syytähän se oli.Eipä yhtään ihmetytä että syntyvyys laskee.
En olisi itsekään tähän hommaan ryhtynyt jos olisin tiennyt millaista nykyään on päiväkodissa ja koulussa.
Sinä olet surkea vanhempi. Kun niitä "tilanteita" tulee, sinä puhut lapsesi kanssa ja kerrot ettei niin saa tehdä, koska (tähän aikuismainen mutta yksinkertainen selitys, jolla opetat lapsellesi käytöstavat ja toisen ihmisen kunnioituksen).
En edes usko että olet todellinen, sinun täytyy olla joku teini-ikäinen trolli, jolla ei ole hitustakaan järkeä päässä.
Päivähoito, esiopetus ja peruskoulu eivät kykene paikkaamaan vanhempien laiminlyömää peruskasvatusta, eikä se ole niiden tehtäväkään.
Jälki-istunnot ovat käytössä kouluissa edelleen. Niillä ei ole osalle mitään merkitystä. Keskusteluja käydään naama sinisenä, muttei niilläkään ole merkitystä.
Ratkaisua minulla ei ole, mutta osaan kyllä kertoa tälle syyn: koulun ja opettajien arvostus on romahtanut. Tämä keskustelu on siitä hyvä esimerkki ja samaa sontaa saa lukea päivittäin kaikkien koulumaailmaa sivuavien uutisten kommenteista. Opettajat ovat laiskoja valittajia, joilla on lyhyet päivät ja pitkät lomat. Tyhmiäkin vielä, kuka vaan kun pystyisi heidän työhönsä.
Ylipäätään auktoriteettien ja asiantuntijoiden kunnioitus on kuollut, koska minäminäminä tiedän paremmin ja vain minunminunminun tunteilla on väliä. Kaiken maailman dosenteille on lupa näyttää keskisormea. Tämä on se tunneilmasto, jossa lapset kodeissa kasvavat ja jonka he tuovat mukanaan luokkaan. Ei ihme, ettei opettajaa kuunnella tai arvosteta.
Tiedän ekaluokkalaisia, jotka haistattelevat opelle täysin estoitta. Kotiin soittamisella uhkaaminen saa heidät nauramaan, koska "iskä on samaa mieltä, että oot ope ihan perseestä". Siinäpä sitten kasvatetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamen! Meille tulee jatkuvasti päiväkodista viestiä oikeastaan aika huolestuttavistakin tilanteista, jotka olisivat olleet estettävissä, jos joku aikuinen olisi puuttunut touhuun ajoissa. Miten vanhempi voi olla päiväkodin pihassa paikkaamassa puuttuvia hoitajia ja töissä osallistumassa yhteiskunnan kannatteluun omalla työpanoksellaan - yhtä aikaa? Lapset ovat luonnostaan impulsiivisia ja kokeilevat rajojaan, ei siihen auta mikään määrä keskustelua vaan aikuisilla pitää olla silmät selässäänkin! On oikeastaan ihme, että ihmislaji on selvinnyt hengissä tähänkin saakka, kun jälkeläiset ovat mitä ovat...
Työkaverin lapsi karkaili 2-vuotiaana päiväkodista. Jos oli jollakin jäänyt portti auki, niin lapsi karkasi. Myös retkillä tämä lapsi karkasi useamman kerran.
Tätä asiaa selvitettiin päiväkodissa torumalla lasta ja lässyttämällä äidille rajoista.
Ihan oikeasti olivat sitä mieltä että 2-vuotiaan pitää pysyä pihassa ilman valvontaa vaikka portti sattuisi olemaan auki.
Valvontaa siellä ei isommin ollut. Siksi tämä lapsi pääsi karkailemaan. Mutta vanhempien syytähän se oli.Eipä yhtään ihmetytä että syntyvyys laskee.
En olisi itsekään tähän hommaan ryhtynyt jos olisin tiennyt millaista nykyään on päiväkodissa ja koulussa.Sinä olet surkea vanhempi. Kun niitä "tilanteita" tulee, sinä puhut lapsesi kanssa ja kerrot ettei niin saa tehdä, koska (tähän aikuismainen mutta yksinkertainen selitys, jolla opetat lapsellesi käytöstavat ja toisen ihmisen kunnioituksen).
En edes usko että olet todellinen, sinun täytyy olla joku teini-ikäinen trolli, jolla ei ole hitustakaan järkeä päässä.
Päivähoito, esiopetus ja peruskoulu eivät kykene paikkaamaan vanhempien laiminlyömää peruskasvatusta, eikä se ole niiden tehtäväkään.
Perehdy sinä vähän siihen minkä aikaa 2-vuotias keskimäärin muistaa jonkun annetun ohjeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peruskasvatus tulee kotoa. Ei siitä mihinkään pääse. Vanhempien auktoriteetin pitää yltää myös siihen, miten lapsi käyttäytyy kodin ulkopuolella.
Kouluilta taas on viety suunnilleen kaikki keinot pistää porukkaa ruotuun. Rangaista ei saa, koskea ei saa, ainoa mitä saa tehdä on keskustella ja valitella. Jos seurauksia ei ole, niin tokihan ne vekarat persailee.
Ennen vanhaan riitti kun sanoi kurittomalle lapselle : olehan kunnolla tai kerron äidillesi/isällesi!
Nykyään lapset lällättelee takaisin kuin ei vässykkä vanhempi yhtään mitään reagoi vaikka "kertoisi äidille/isille".
Kuriton sukupolvi. Kuinkahan ne vuorollaan lapsensa "kasvattaa". . .
Yksi neljävuotias pisti ranttaliksi ja hyrskynmyrskyn kuraeteisessä tänään aamu-ulkoiluun lähtiessä. Kun muut lähtivät pihalle toisen aikuisen kanssa, otin tämän pojan puhutteluun ja kysyin, miksi hän niin ryhtyi riehumaan. Vastasi, ettei jaksa odottaa. Siihen sitten naputin ytimekkäästi, että päiväkodissa on paljon lapsia ja täällä kaikki joutuvat välillä odottamaan. Ei täällä kukaan voi heitellä kenkiä ja rukkasia ympäriinsä, vaikka kuinka olisi tylsää. Lapsi kirkui minulle, että tyhmä paska. Siihen sanoin rauhallisesti, että varmasti sinua harmittaa, kun kaverit meni jo ulos, mutta ei täällä kukaan muu riehunut. Poika oli hetken hiljaa ja kysyi sitten nolona: "Ethän kerro äidille?" Vastasin, että nämä asiat kerrotaan äidille tai isälle, kumpi tulee hakemaan. Lapsi huokasi raskaasti ja kitisi sitten: "Millon pääsee ulos?" "Heti, kun heitellyt rukkaset on kerätty takaisin tuohon varavaatelaatikkoon."
Kun lasta tultiin hakemaan, äiti vain nauroi: "Voi sitä meidän Ville-Petteriä!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle käy sekin, että tehdään minkinrehua niiden vanhempien jälkeläisistä, joiden äipät ja iskät eivät huolehdi kasvatusvelvollisuuksistaan. Ja vanhemmista vaikka kinkkuleikettä.
Evoluutio ei siinä kohtaa tarpeeksi hyvin toimi kun nuo jäävät henkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin muuten lapsi, joka tappeli siskon kanssa kotona, kuten kaikki sisarukset, mutta en koskaan julkisella paikalla tai koulussa ja päiväkodissa kenenkään kanssa. Ei siksi, että siitä olisi saanut ikävän rangaistuksen, vaan siksi, että sellaista ei vain kuulu tehdä. Kyllä minua harmitti usein ja moni juttu. Mutta sitten harmittelin itsekseni tai menin purkamaan sydäntä aikuiselle tai jollekin ikätoverille. Olen kyllä loukkaantuneena marmattanut ja jankuttanut ja kiristänyt ja uhkaillut, mutta en koskaan lyönyt ketään.
Eli sinulla oli puutteelliset sosiaaliset taidot, kuten itsekin yllä totesit. Se oli muuten vanhempiesi syytä, kun eivät tunnekasvattaneet riittävästi, kuten yllä totesit. Mutta sitten kuitenkin osasit käyttäytyä julkisilla paikoilla? Vinkki: ei ollut sinun eikä vanhempiesi ansiota. Silloin asiat vaan olivat toisin koulussa, työpaikoilla, yhteiskunnassa. Nykyvanhempien syyttäminen lasten oireiluista onkin paljon helpompaa, kuin miettiä asiaa tätä pidemmälle.
Ns. marmattava, harmistunut lapsi on harminsa hallinnassa jo paljon pidemmällä kuin lapsi, joka lyö, raapii, puree, potkii tai sylkee. Siihen väliin mahtuu myös kiljumisen, raivoamisen ja kiroilun vaiheet. Lapsi, joka kertoo harmituksestaan sanallisesti, on ylittänyt kaikki nämä muita satuttavat ja yleisesti häiritsevät vaiheet.
Todellisuudessa me aikuisetkin harmistumme, loukkaannumme, puhumme pahaa selän takana, juoruilemme, kantelemme ja teemme monia juttuja, jotka eivät ole kovinkaan aikuismaisia. Mutta en sanoisi, että se olisi merkki sosiaalisten taitojen puutteesta varsinkaan lapsella.
T. varhaiskasvatuksen opettaja, KTM
Kerropa muuten, mitä KTM:nä sanot siitä, jos yli 3 v. lapsi vielä lyö toisia? Onko tosiaan vika heti siinä, että vanhemmat eivät ole opettaneet sosiaalisia taitoja riittävästi?
Tuli vaan mieleen, kun erikoislääkäri sanoi ADHD-lapsen kohdalla, että impulsiivisuuden ja aggressiivisuuden pitäisi olla hallinnassa YLÄKOULUUN mennessä, ja vasta sen jälkeen on tarpeen huolestua.
(Ja ei, kasvattamalla emme valitettavasti saaneet lasta käyttäytymään kuin ikäisensä vaan vasta kasvaminen ja oikea lääkitys auttoivat. Kunhan käytiin ensin noin miljoona vanhemmuusvalmennusta ja arviointijaksoa läpi, ettei nyt vaan vika olisi kuitenkin vanhemmissa...)
En sanoisi mitään lapsesta, jolla on diagnoosi. Yleistykset eivät päde missään tapauksessa erityislapsiin, mutta huomaan, että yleistysten lukeminen ottaa koville. Voimia teille!
Ohis, mutta juuri tämän takia yleistykset ovat niin haitallisia. Ne vanhemmat, jotka eivät kasvata lapsiaan, eivät kuuntele muiden mielipiteitä muutenkaan. Ja sitten vanhemmat, jotka yrittävät kaikkensa mutta joiden lapsilla on sairaus tai vamma, saavat joka päivä kuulla olevansa huonoja vanhempia koska lapsensa käyttäytyy huonosti. Ja se kuormittaa heitä vielä lisää jo valmiiksi kuormittavassa elämäntilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
:D just niin. Minä näen lastasi 3-4 tuntia viikossa. Siinä ajassa ei kuule ihmeitä tehdä, jos kotona ei haluta kasvattaa lasta tai käsitellä negatiivisia asioita. Sellaista se vanhemmuus nyt vaan on - aina ei voi olla kivaa ja mukavaa ja helppoa.
T. Aineenopettaja
Onhan se helpompi laittaa Wilma-viestiä vanhemmille kuin pitää kuria ja järjestystä luokassa, lol.
Miten jotkut vanhemmat voivat edes olla näin pihalla nykypäivän realiteeteista? Minulla itselläni ei edes ole lapsia, mutta tiedän varsin hyvin miten vähäiset valtuudet esim. opettajilla on lasten ojentamiseen koulussa. Korotat ääntäsi, laitat luokan ulkopuolelle, annat jälki-istuntoa, mitä vain, niin jo olet vaikeuksissa. Ihan oikeasti, kasvattakaa ne lapsenne kunnollisiksi ihmisiksi siellä kotona, niin niiden opettajien ei tarvitse laittaa niitä Wilma-viestejä kotiin, kun kullannuppu ei osaa käyttäytyä.
Ne jotka panostavat lapsiensa kasvatukseen ja se näkyy hyväkäytöksisyytenä ja rauhallisuutena, niin heidän lapsia laitetaan "tukilapsiksi esimerkkiä antamaan" kaikista kahjoimpien lapsien ryhmään, henkiseksi (joskus fyysiseksikin) nyrkkeilysäkiksi. Eihän järkevät pelisäännöt niiden kanssa pelaa jotka menevät pitkin seiniä joten mahtaa olla ahdistavaa lapselle olla "esimerkkinä".
Sinähän se hyväkäytöksinen olet, kun kutsut lapsia KAHJOIKSI.
Kouluissa on tällaisia nillittäjäopettajia, jotka laittavat joka kynän pureskelusta wilmaviestiä ja keskittyvät ihan epäolennaiseen. Huoli herää milloin mistäkin. Ei ihme, että lapset oikein provosoivat näitä.
Sitten on opettajia, joita lapset kunnioittavat. He keskittyvät opettamiseen, eivät lähde nillityslinjalle ja sanovat vain aiheesta.
Omalla lapsellani on ollut kumpaakin opettajatyyppiä ja "kasvatusongelmat" kummasti katosivat, kun sai järkevän opettajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jälki-istunnot ovat käytössä kouluissa edelleen. Niillä ei ole osalle mitään merkitystä. Keskusteluja käydään naama sinisenä, muttei niilläkään ole merkitystä.
Ratkaisua minulla ei ole, mutta osaan kyllä kertoa tälle syyn: koulun ja opettajien arvostus on romahtanut. Tämä keskustelu on siitä hyvä esimerkki ja samaa sontaa saa lukea päivittäin kaikkien koulumaailmaa sivuavien uutisten kommenteista. Opettajat ovat laiskoja valittajia, joilla on lyhyet päivät ja pitkät lomat. Tyhmiäkin vielä, kuka vaan kun pystyisi heidän työhönsä.
Ylipäätään auktoriteettien ja asiantuntijoiden kunnioitus on kuollut, koska minäminäminä tiedän paremmin ja vain minunminunminun tunteilla on väliä. Kaiken maailman dosenteille on lupa näyttää keskisormea. Tämä on se tunneilmasto, jossa lapset kodeissa kasvavat ja jonka he tuovat mukanaan luokkaan. Ei ihme, ettei opettajaa kuunnella tai arvosteta.
Tiedän ekaluokkalaisia, jotka haistattelevat opelle täysin estoitta. Kotiin soittamisella uhkaaminen saa heidät nauramaan, koska "iskä on samaa mieltä, että oot ope ihan perseestä". Siinäpä sitten kasvatetaan.
Koulujen ongelmat ovat kasvaneet samaan tahtiin Perussuomalaisten suosion kanssa.
Vähän toisenlainen näkökulma erityislapsen äidiltä.
Ne toisiaan lyövät, riehuvat, tappelevat ja karkailevat lapset ovat normaaleja lapsia. He käyttäytyvät näin opetellessaan sosiaalisia sääntöjä ja kommunikointitapoja.
Oma lapseni on aina ollut hyvin tottelevainen ja kiltti. Semmoinen todella helppo lapsi, joka sai pelkästään hyvää palautetta päiväkodissa ja sama on jatkunut koulussa.
Hän tekee läksyt aina heti koulun jälkeen, ei joudu tappeluun, noudattaa sääntöjä, tekee tunnollisesti soittoläksynsä ja menee nukkumaankin ajoissa.
Hän oppii asiat helposti ja pärjää koulussa loistavasti. Ainoastaan liikunnassa on vaikeuksia kömpelyydestä johtuen. Hän on luova, osaa katsoa asioita erikoisista näkökulmista ja keksii ongelmiin omaperäisiä ratkaisuja.
Kuulostaa ehkä hyvältä ainakin joidenkin aikuisten mielestä.
Joku ehkä jo arvaa tässä vaiheessa mikä diagnoosi lapsella on.
Hänellä on autismin kirjon häiriö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälki-istunnot ovat käytössä kouluissa edelleen. Niillä ei ole osalle mitään merkitystä. Keskusteluja käydään naama sinisenä, muttei niilläkään ole merkitystä.
Ratkaisua minulla ei ole, mutta osaan kyllä kertoa tälle syyn: koulun ja opettajien arvostus on romahtanut. Tämä keskustelu on siitä hyvä esimerkki ja samaa sontaa saa lukea päivittäin kaikkien koulumaailmaa sivuavien uutisten kommenteista. Opettajat ovat laiskoja valittajia, joilla on lyhyet päivät ja pitkät lomat. Tyhmiäkin vielä, kuka vaan kun pystyisi heidän työhönsä.
Ylipäätään auktoriteettien ja asiantuntijoiden kunnioitus on kuollut, koska minäminäminä tiedän paremmin ja vain minunminunminun tunteilla on väliä. Kaiken maailman dosenteille on lupa näyttää keskisormea. Tämä on se tunneilmasto, jossa lapset kodeissa kasvavat ja jonka he tuovat mukanaan luokkaan. Ei ihme, ettei opettajaa kuunnella tai arvosteta.
Tiedän ekaluokkalaisia, jotka haistattelevat opelle täysin estoitta. Kotiin soittamisella uhkaaminen saa heidät nauramaan, koska "iskä on samaa mieltä, että oot ope ihan perseestä". Siinäpä sitten kasvatetaan.
Koulujen ongelmat ovat kasvaneet samaan tahtiin Perussuomalaisten suosion kanssa.
Aamen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
:D just niin. Minä näen lastasi 3-4 tuntia viikossa. Siinä ajassa ei kuule ihmeitä tehdä, jos kotona ei haluta kasvattaa lasta tai käsitellä negatiivisia asioita. Sellaista se vanhemmuus nyt vaan on - aina ei voi olla kivaa ja mukavaa ja helppoa.
T. Aineenopettaja
Onhan se helpompi laittaa Wilma-viestiä vanhemmille kuin pitää kuria ja järjestystä luokassa, lol.
Miten pidetään kuria ja järjestystä yllä, kun ei niille herran enkeleille saa enää sanoa tai tehdä mitään? Vanhemmat ovat itse ajaneet tilannetta tähän suuntaan hermostumalla kaikesta kurinpitoyrityksestä omia kullanmurujaan kohtaan. Koulussakin oppilaat ovat muka asiakkaita.
Ei ole vanhempien syytä. Koulu ja varhaiskasvatus ovat itse ajaneet itsensä tähän pisteeseen viemällä lasten osallistamisen ja omaehtoisuuden vaalimisen liian pitkälle. Sitä niittää, mitä kylvää. Lapset eivät voi olla vastuussa itse itsestään päiväkoti- ja koulupäivien aikana.
On vanhempien vika. Vanhemmat ovat heti opettajan niskassa, jos lasta vähänkin ojentaa, sen sijaan, että olisivat opettajan kanssa samalla puolella kasvattamassa ja opettamassa lasta.
Pidin iltapäiväkerhoa, mihin sisältyi näytelmäkerho.
Yllättäen yhden kerholaisen äiti soitti sekä minulle että ippis koordinaattorille raivoisia puheluita joissa vaadittiin minun pikaista erottamistani. Ei suostunut tulemaan keskustelemaan kavokkain mistä kyse, sen sijaan huusi puhelimessa.
Syy: lapsi ei saanut esittää näytelmässä prinsessaa.
Näytelmä jota harjoittelimme koostui eläinhahmoista.
(En edes ollut tietoinen että lapsi moista toivoi. Toki moinen rooli olisi voitu näytelmään järjestää, mikäs siinä, ei iso juttu ollenkaan hauskaahan sen piti ollakin)
Mutta joo, potkut minulle olisi ollut ainoa oikea ratkaisu äidin mielestä.
Onneksi hyvä palaute osaltaan hälvensi aina pahan mielen ja näitä sattui ani harvoin.
Lisäksi se lievensi pahaamieltä että sama äiskä piinasi myös päiväkotia ja koulua missä myös hänen lapsosiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamen! Meille tulee jatkuvasti päiväkodista viestiä oikeastaan aika huolestuttavistakin tilanteista, jotka olisivat olleet estettävissä, jos joku aikuinen olisi puuttunut touhuun ajoissa. Miten vanhempi voi olla päiväkodin pihassa paikkaamassa puuttuvia hoitajia ja töissä osallistumassa yhteiskunnan kannatteluun omalla työpanoksellaan - yhtä aikaa? Lapset ovat luonnostaan impulsiivisia ja kokeilevat rajojaan, ei siihen auta mikään määrä keskustelua vaan aikuisilla pitää olla silmät selässäänkin! On oikeastaan ihme, että ihmislaji on selvinnyt hengissä tähänkin saakka, kun jälkeläiset ovat mitä ovat...
Työkaverin lapsi karkaili 2-vuotiaana päiväkodista. Jos oli jollakin jäänyt portti auki, niin lapsi karkasi. Myös retkillä tämä lapsi karkasi useamman kerran.
Tätä asiaa selvitettiin päiväkodissa torumalla lasta ja lässyttämällä äidille rajoista.
Ihan oikeasti olivat sitä mieltä että 2-vuotiaan pitää pysyä pihassa ilman valvontaa vaikka portti sattuisi olemaan auki.
Valvontaa siellä ei isommin ollut. Siksi tämä lapsi pääsi karkailemaan. Mutta vanhempien syytähän se oli.Eipä yhtään ihmetytä että syntyvyys laskee.
En olisi itsekään tähän hommaan ryhtynyt jos olisin tiennyt millaista nykyään on päiväkodissa ja koulussa.Sinä olet surkea vanhempi. Kun niitä "tilanteita" tulee, sinä puhut lapsesi kanssa ja kerrot ettei niin saa tehdä, koska (tähän aikuismainen mutta yksinkertainen selitys, jolla opetat lapsellesi käytöstavat ja toisen ihmisen kunnioituksen).
En edes usko että olet todellinen, sinun täytyy olla joku teini-ikäinen trolli, jolla ei ole hitustakaan järkeä päässä.
Päivähoito, esiopetus ja peruskoulu eivät kykene paikkaamaan vanhempien laiminlyömää peruskasvatusta, eikä se ole niiden tehtäväkään.
Ai että on kaksivuotiaan ja tämän vanhempien vastuulla, että päiväkodin portti on kiinni? Kysäisenpä asiasta vakuutusyhtiöltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
:D just niin. Minä näen lastasi 3-4 tuntia viikossa. Siinä ajassa ei kuule ihmeitä tehdä, jos kotona ei haluta kasvattaa lasta tai käsitellä negatiivisia asioita. Sellaista se vanhemmuus nyt vaan on - aina ei voi olla kivaa ja mukavaa ja helppoa.
T. Aineenopettaja
Onhan se helpompi laittaa Wilma-viestiä vanhemmille kuin pitää kuria ja järjestystä luokassa, lol.
Miten jotkut vanhemmat voivat edes olla näin pihalla nykypäivän realiteeteista? Minulla itselläni ei edes ole lapsia, mutta tiedän varsin hyvin miten vähäiset valtuudet esim. opettajilla on lasten ojentamiseen koulussa. Korotat ääntäsi, laitat luokan ulkopuolelle, annat jälki-istuntoa, mitä vain, niin jo olet vaikeuksissa. Ihan oikeasti, kasvattakaa ne lapsenne kunnollisiksi ihmisiksi siellä kotona, niin niiden opettajien ei tarvitse laittaa niitä Wilma-viestejä kotiin, kun kullannuppu ei osaa käyttäytyä.
Ne jotka panostavat lapsiensa kasvatukseen ja se näkyy hyväkäytöksisyytenä ja rauhallisuutena, niin heidän lapsia laitetaan "tukilapsiksi esimerkkiä antamaan" kaikista kahjoimpien lapsien ryhmään, henkiseksi (joskus fyysiseksikin) nyrkkeilysäkiksi. Eihän järkevät pelisäännöt niiden kanssa pelaa jotka menevät pitkin seiniä joten mahtaa olla ahdistavaa lapselle olla "esimerkkinä".
Sinähän se hyväkäytöksinen olet, kun kutsut lapsia KAHJOIKSI.
Missä kohtaa kirjoitin että minä oen hyväkäytöksinen? En suinkaan . Olen kahjojen kasvattajien kahjo lapsi. Tiedän siksi täsmälleen mistä puhun.
Oma lapseni oli joskus koulussa hieman aktiivinen tapaus, vaikka kotona oli hyvinkin mukava ja rauhallinen. Noin sadan Wilma-merkinnän kohdalla ilmoitin opettajalle, etten jaksa enää keskustella, se ei auta, vaan tulen seuraavalla viikolla tunneille mukaan.
Sain hyvin nopeasti viestin, ettei tarvitse ja pojan käytös on hienosti mennyt parempaan.
Että joo.