Lue keskustelun säännöt.
Miten h*lkkarissa koulujen ja päiväkotien kurinpito-ongelmat ovat vanhempien syytä, kun ainoa seuraus sääntöjen rikkomisesta on "puhuttehan asiasta lapsen kanssa kotona"?
29.01.2020 |
No kysymys on oikeastaan kokonaisuudessaan otsikossa.
Tässä yli 10 vuoden kokemuksella päiväkoti-ikäisten ja koululaisten kanssa alkaa jo naurattaa tämä touhu. Kaikkeen levottomuuteen, kiusaamiseen ja jopa väkivaltaan ainoa ratkaisu on KESKUSTELU. Ensin päiväkodissa tai koulussa keskustellaan asia läpi ("kuules Miro-Petteri, ei näin saa tehdä") ja sitten vielä vanhempia pyydetään keskustelemaan asiasta kotona lapsen kanssa.
Kyllähän me vanhemmat keskustellaan. Veikkaan, että suurin osa nykyvanhemmista kyllä kertoo lapsilleen, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Ylipäänsä vanhemmat viettävät nykyään aikaa lastensa kanssa enemmän, kuin koskaan ennen. Moni käy jopa perheneuvolassa saakka keskustelemassa sosiaalityöntekijän, psykologin ja erikoislääkärin pakeilla lapsen kanssa säännöistä, joita koulussa pitää noudattaa. Nykylapset ovat kielellisesti ja sosiaalisesti taitavia ja ymmärtävät kyllä asiat. Mutta samalla he ovat myös, no, lapsia, ja siksi taipuvaisia rikkomaan noita sovittuja sääntöjä jos mahdollisuus tulee (hieman lapsesta riippuen).
Olin itsekin vilkas ja levoton lapsi, mutta ei käynyt mielessäkään esim. lyödä ketään koulussa (kotona nyrkit heiluivat pikkusiskon kanssa). Jaa miksi? Koska pelotti seuraamukset: en halunnut jälki-istuntoon enkä opettajan vihoja niskoilleni. Kotona ei muuten keskusteltu ikinä yhtään mistään ja silti osasin käyttäytyä ihmisiksi, koska koulussa oli kerta kaikkiaan pakko.
Olen kyllä keskustelevan, lapsen huomioivan ja itsetuntoa tukevan kasvatuksen kannalla muuten, mutta silti 100% sillä kannalla, että koulun ja päiväkodin kaltaisten kasvatusinstituutioiden pitäisi itse hoitaa ongelmansa ja pystyä asettamaan itse seuraamuksia lasten töhöilylle. Itse asiassa "keskustelkaa asiasta kotona" voi olla jopa enemmän haitaksi lapsen kehitykselle - kuinka moni vanhempi pystyy pitämään malttinsa siinä vaiheessa, kun noita huomautuksia on kertynyt jo enemmän?
Ja tästä kaikesta voi seurata kotiin tosi negatiivisen vuorovaikutuksen kehä, kun vanhemmat yrittävät saada lapset käyttäytymään päiväkodissa tai koulussa toivotunlaisesti ja kokevat syyllisyyttä lapsen käytöksestä. Siinä missä ne rajat pitäisi asettaa siellä, missä ne on ennenkin asetettu - päiväkodin ja koulun seinien sisällä.
Nykyään väitetään, että vanhemmat yrittävät sysätä kasvatusvastuun päiväkodille ja koululle, mutta silti tosiasia on, että me vanhemmat emme voi mennä päiväkotiin ja kouluun paikan päälle asettamaan lapsille rajoja, jos sitä ei tehdä paikan päällä. Voisikin sanoa, että vanhemmille yritetään sysätä vastuu asioista, jotka ennen olivat kasvatusinstituution vastuulla. Jos päiväkodissa ja koulussa on tietyt säännöt, niissä ollaan myös itse vastuussa siitä, että sääntöjä noudatetaan. Vanhempien tehtävä on tietenkin omalla toiminnallaan tukea tätä, mutta me emme voi tehdä kaikkea, koska emme ole lasten rinnalla päiväkoti- tai koulupäivän aikana toisin kuin noissa paikoissa työskentelevät aikuiset.
Kommentit (150)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
:D just niin. Minä näen lastasi 3-4 tuntia viikossa. Siinä ajassa ei kuule ihmeitä tehdä, jos kotona ei haluta kasvattaa lasta tai käsitellä negatiivisia asioita. Sellaista se vanhemmuus nyt vaan on - aina ei voi olla kivaa ja mukavaa ja helppoa.
T. Aineenopettaja
Onhan se helpompi laittaa Wilma-viestiä vanhemmille kuin pitää kuria ja järjestystä luokassa, lol.
Miten pidät kuria ja järjestystä, kun sinulla ei opettajana ole oikeutta heittää ulos luokasta (valvontaongelma), et saa koskea oppilaaseen, et saa takavarikoida esim. puhelinta, ääntä ei saa korottaa, lasta ei voi istuttaa koulun jälkeen suoraan jälki-istunnossa vaan ajan pitää sopia tälle oppilaalle ja perheelle, jälki-istunto ei myöskään saa olla ”liian” pitkä, et voi pakottaa ketään mihinkään, ei ole mitään seuraamuksia mistään, nelosia ei ”saa” peruskoulussakaan antaa jne.
Hyvin usein kuuli luokassa oppilaitten suusta että ”mitäs aiot asialle tehdä?” -tyyppisiä kysymyksiä kun tietävät että ei siitä perseilystä mitään seuraa koska opettaja ei saa tehdä mitään. Lapset eivät ole tyhmiä.
Ja jotenkin ajattelet, että vanhemmilla on joku taikanappula, jolla voidaan tuohon puuttua?
Vanhemmalla on se auktoriteetti ja vanhempi on sejoka tuntee lapsensa osaa tähän parhaiten vaikuttaa miten hänen kanssa tulisi toimia ja keskustella aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peruskasvatus tulee kotoa. Ei siitä mihinkään pääse. Vanhempien auktoriteetin pitää yltää myös siihen, miten lapsi käyttäytyy kodin ulkopuolella.
Kouluilta taas on viety suunnilleen kaikki keinot pistää porukkaa ruotuun. Rangaista ei saa, koskea ei saa, ainoa mitä saa tehdä on keskustella ja valitella. Jos seurauksia ei ole, niin tokihan ne vekarat persailee.
Vanhempien auktoriteetti ei yksinkertaisesti yllä kaikilla sinne päiväkotiin ja kouluun asti, koska lapset ovat lapsia - lasten aivojen kehitys on vielä kesken, ja aikuisten tehtävä siinä ympärillä on huolehtia siitä, että hommat sujuvat. Ja pistää sujumaan, jos ei lapselta itseltään onnistu. Ei esimerkiksi yksivuotias pikkutaapero pysty mitenkään pitämään mielessään koko 10 h hoitopäivän ajan, että ai niin, ei saa töniä kaveria kun äiti ja isi niin sanovat. Sitä pitää toistaa ja toistaa ja toistaa myös siellä hoidossa, vaikka ei olisi kivaa.
Yksinkertaisesti sen kodin kontrollin on ulotuttava niiden kodin seinien ulkopuolellekin ja lasten tulisi olla dialogissa sen pään sisäisen vanhempansa kanssa mistä se vanhempi repisi pelihousunsa.
Aina on ollut Eemeleitä, mistä muualta Lindgren olisi saanut innoituksen kirjoihinsa? Jotkut lapset ovat impulsiivisempia kuin toiset - ja normaalitkin lapset ovat impulsiivisempia kuin aikuiset. Tarkoittaa sitä, että lapset kokeilevat rajojaan ja hölmöilevät, koska ovat _lapsia_. Lasten aivot eivät ole kypsyneet vielä. Aikuisten tehtävä on taata turvallisuus - estää ostamasta energiajuomaa, laittaa pornoestot puhelimeen, pitää järjestys koululuokassa. Ei vain vanhempien, vaan kaikkien lasten elämässä olevien aikuisten! Nimikkeisiin "opettaja" ja "varhaiskasvatuksen opettaja" sisältyvät sanat 'kasvatus' ja 'opetus', ihme kyllä vielä vuonna 2020.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
:D just niin. Minä näen lastasi 3-4 tuntia viikossa. Siinä ajassa ei kuule ihmeitä tehdä, jos kotona ei haluta kasvattaa lasta tai käsitellä negatiivisia asioita. Sellaista se vanhemmuus nyt vaan on - aina ei voi olla kivaa ja mukavaa ja helppoa.
T. Aineenopettaja
Onhan se helpompi laittaa Wilma-viestiä vanhemmille kuin pitää kuria ja järjestystä luokassa, lol.
Miten jotkut vanhemmat voivat edes olla näin pihalla nykypäivän realiteeteista? Minulla itselläni ei edes ole lapsia, mutta tiedän varsin hyvin miten vähäiset valtuudet esim. opettajilla on lasten ojentamiseen koulussa. Korotat ääntäsi, laitat luokan ulkopuolelle, annat jälki-istuntoa, mitä vain, niin jo olet vaikeuksissa. Ihan oikeasti, kasvattakaa ne lapsenne kunnollisiksi ihmisiksi siellä kotona, niin niiden opettajien ei tarvitse laittaa niitä Wilma-viestejä kotiin, kun kullannuppu ei osaa käyttäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
:D just niin. Minä näen lastasi 3-4 tuntia viikossa. Siinä ajassa ei kuule ihmeitä tehdä, jos kotona ei haluta kasvattaa lasta tai käsitellä negatiivisia asioita. Sellaista se vanhemmuus nyt vaan on - aina ei voi olla kivaa ja mukavaa ja helppoa.
T. Aineenopettaja
Onhan se helpompi laittaa Wilma-viestiä vanhemmille kuin pitää kuria ja järjestystä luokassa, lol.
Miten pidät kuria ja järjestystä, kun sinulla ei opettajana ole oikeutta heittää ulos luokasta (valvontaongelma), et saa koskea oppilaaseen, et saa takavarikoida esim. puhelinta, ääntä ei saa korottaa, lasta ei voi istuttaa koulun jälkeen suoraan jälki-istunnossa vaan ajan pitää sopia tälle oppilaalle ja perheelle, jälki-istunto ei myöskään saa olla ”liian” pitkä, et voi pakottaa ketään mihinkään, ei ole mitään seuraamuksia mistään, nelosia ei ”saa” peruskoulussakaan antaa jne.
Hyvin usein kuuli luokassa oppilaitten suusta että ”mitäs aiot asialle tehdä?” -tyyppisiä kysymyksiä kun tietävät että ei siitä perseilystä mitään seuraa koska opettaja ei saa tehdä mitään. Lapset eivät ole tyhmiä.
Ja jotenkin ajattelet, että vanhemmilla on joku taikanappula, jolla voidaan tuohon puuttua?
Vanhemmalla on se auktoriteetti ja vanhempi on sejoka tuntee lapsensa osaa tähän parhaiten vaikuttaa miten hänen kanssa tulisi toimia ja keskustella aiheesta.
Ja sitten kun vanhempi on toiminut ja keskustellut MUTTA epätoivottu käytös jatkuu edelleen koulussa? Tämähän on ikiliikkuja!
Vanhempia on helppo syyttää. Ihan kaikesta.
Tässä on kyse ihan samasta asiasta kuin aiheettomissa lasuissa. Tehdään vanhemmista syyllisiä asioihin joihin he eivät voi vaikuttaa.
On hyvin huolestuttavaa, että huostaanottojen määrä vaan kasvaa koko ajan vaikka lasten määrä vähenee. Vanhemmista tehdään paperilla kelvottomia kaavattajia.
Itse uskon jo sen väitteen, että tässä on kyse vain rahasta. Joku taho tienaa tällä lasten riepottelulla. Ei tämä muuten tällaiseksi olisi mennyt.
Alkoholinkäyttö vähenee koko ajan ja nuoriso on kunnollisempaa kuin vuosikymmeniin, mutta silti jopa ennakoivien lasujen määrä kasvaa ja lapsia otetaan aiempaa enemmän huostaan heti syntymän jälkeen. Vasta eilen luin jutun, jossa äidiltä oli viety vauva heti syntymän jälkeen eikä äidille oltu edes raskausaikana mainittu että niin voisi käydä. Koko asia tuli äidille täytenä yllätyksenä.
Itse jouduin todella outojen syytösten kohteeksi kun lääkärit eivät tunnistaneet lapsen sairautta. Käytin lasta useita kertoja TK:ssa kun oireilu ei loppunut, ei apua. Käytin myös yksityisellä josta löytyi vähän helpotusta oireisiin mutta ei parannusta.
Kun tilanne vaan jatkui ja jatkui niin opettaja alkoi tekemään lastensuojeluilmoituksia. Lastensuojelusta ilmoittavat että eivät voi auttaa lääketieteellisissä asioissa.
Lopulta lääkärit alkoivat epäilemään, että vanhemmat aiheuttavat oireilun ja lapsi otettiin osastolle tarkkailuun. Siellä lapsen oireilu paheni ja hänelle tuli myös uusia oireita. Tämä johti diagnoosin löytämiseen ja lapselle saatiin hoito ja lääkitys.
Pakko sanoa, että siinä mentiin ihan helvetillisen mankelin läpi. Ja kaikki vaan siksi kun vanhempien syyttely on helppo ratkaisu. Oli vain onnekas sattuma että osastolla tuli niitä oireita niin paljon että lääkäreitä alkoi kiinnostaa ihan tutkimusten tekeminen. Jos sairautta ei olisi saatu tunnistettua niin lapsi olisi päätynyt psykiatriselle ties kuinka pitkäksi aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos lapsi kokee tarvitsevansa nyrkkejä vuorovaikutuksen tueksi, niin ei ne sosiaaliset taidot voi kovin hyvät olla.
Lapsi on väkivaltaisimmillaan 2-3-vuotiaana, ja tuossa iässä vanhempien ja varhaiskasvattajien, isovanhempien jne. on opetettava lapselle aktiivisesti hyväksyttyjä keinoja ristiriitatilanteiden ja pettymysten käsittelyyn. Kukaan lapsi ei opi näitä taitoja itsestään tai keskenään ikätovereiden kanssa. Jos 5-vuotias tai puhumattakaan kouluikäinen lapsi käyttää päiväkodissa tai koulussa nyrkkejä, hänen sosiaalisista taidoistaan osa on 2-vuotiaan tasolla.
Sitä paitsi on olemassa myös 2-3-vuotiaita lapsia, jotka ovat jo sisäistäneet sosiaalisesti hyväksytyt tavat toimia, mutta ensisijaiset opettajat ovat omat vanhemmat. Väitän, että hyvin harvat vanhemmat ovat sosio-emotionaalisesti niin taitavia kasvattajia. Päiväkotiryhmässä, jossa yli 3-vuotiaita on 24, kasvattajat eivät ehdi käydä pitkiä keskusteluja jokaisen lapsen kanssa aina, kun lapsi sitä tarvitsisi.
Mielenkiintoista olisi tietää, mitä ap odottaisi opettajien päiväkodissa ja koulussa tekevän. Mitä ovat ne toimenpiteet, jotka opettaisivat lapsia ap:n mielestä käyttäytymään koulussa ja päiväkodissa?
Itse olin muuten lapsi, joka tappeli siskon kanssa kotona, kuten kaikki sisarukset, mutta en koskaan julkisella paikalla tai koulussa ja päiväkodissa kenenkään kanssa. Ei siksi, että siitä olisi saanut ikävän rangaistuksen, vaan siksi, että sellaista ei vain kuulu tehdä. Kyllä minua harmitti usein ja moni juttu. Mutta sitten harmittelin itsekseni tai menin purkamaan sydäntä aikuiselle tai jollekin ikätoverille. Olen kyllä loukkaantuneena marmattanut ja jankuttanut ja kiristänyt ja uhkaillut, mutta en koskaan lyönyt ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
:D just niin. Minä näen lastasi 3-4 tuntia viikossa. Siinä ajassa ei kuule ihmeitä tehdä, jos kotona ei haluta kasvattaa lasta tai käsitellä negatiivisia asioita. Sellaista se vanhemmuus nyt vaan on - aina ei voi olla kivaa ja mukavaa ja helppoa.
T. Aineenopettaja
Onhan se helpompi laittaa Wilma-viestiä vanhemmille kuin pitää kuria ja järjestystä luokassa, lol.
Miten jotkut vanhemmat voivat edes olla näin pihalla nykypäivän realiteeteista? Minulla itselläni ei edes ole lapsia, mutta tiedän varsin hyvin miten vähäiset valtuudet esim. opettajilla on lasten ojentamiseen koulussa. Korotat ääntäsi, laitat luokan ulkopuolelle, annat jälki-istuntoa, mitä vain, niin jo olet vaikeuksissa. Ihan oikeasti, kasvattakaa ne lapsenne kunnollisiksi ihmisiksi siellä kotona, niin niiden opettajien ei tarvitse laittaa niitä Wilma-viestejä kotiin, kun kullannuppu ei osaa käyttäytyä.
Mutta entä, kun lasta kyllä kasvatetaan kotona, mutta koulussa ei suju? Mitä sitten tehdään? Mitä vanhempi voi tehdä, kun koulu ei pysty tekemään mitään? Ei "kasvatus" ole mikään joko-tai, että joko lasta kasvatetaan tai sitten ei, ja jos lapsi ei käyttäydy toivotusti, lasta ei ole kasvatettu. Rajat pitää olla koulussakin - ei riitä, että ne löytyy kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi 4 v yhden kerran lyönyt päiväkodissa niin tehtiin lasten suojelu ilmoitus. Päiväkodin henkilökunta ei sen vertaa voi seurata lasten leikkejä että näkisi koska riita tulee. Keskittyvät vain kuvailemaan pikkutarkasti miten päin lapsen kädet olivat kun löi. Ei sitten tullut mieleen mennä väliin. Helpompi olisi pitää lapsi kotona tai palkata joku au pair kotiin. Kun kuunnella Huoli puhetta
Niin, kun tyttö 8 vuotta oireilee ja pelkää kouluun menoa, tehdään lastensuojeluilmoitus.
Tyttöhän on häiriintynyt, lisäksi äidissä on jotain pahasti pielessä.
Mitään vikaa ei ole kiusaajaporukassa, eikä luokassa oppituntien aikana tapahtunut kiusaaminen ole kiusaamista!
Näin kerrottiin kiva-koulussa. Kyseessä oli vain lievä kiusoittelu!
Oma lapseni ei nimittäin ollut ainoa uhri. Peräti yhdeksän lasta luokalla oli näitä viallisia yksilöitä. Kaikki "häiriintyneet" paranivat ihmeellisesti, kun tämä kiusaajaporukka vaihtoi parempaan kouluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä nyt oli se syy että et voi lastasi kasvattaa?
Mitä muuta vanhempi voi enää tehdä? Kun kotona on rajat ja kotona keskustellaan säännöistä, jopa rangaistaan lain rajoissa sääntöjen rikkomisesta koulussa, mutta silti lapsi perseilee koulussa koska ei koskaan joudu kohtaamaan niitä seurauksia siellä KOULUSSA? Mikä siinä on kasvatuksen puutetta? Mitä vanhempi voi enää tehdä?
Mennä sinne oppitunnille. Missään ei kielletä vanhempia menemästä seuraamaan opetusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peruskasvatus tulee kotoa. Ei siitä mihinkään pääse. Vanhempien auktoriteetin pitää yltää myös siihen, miten lapsi käyttäytyy kodin ulkopuolella.
Kouluilta taas on viety suunnilleen kaikki keinot pistää porukkaa ruotuun. Rangaista ei saa, koskea ei saa, ainoa mitä saa tehdä on keskustella ja valitella. Jos seurauksia ei ole, niin tokihan ne vekarat persailee.
Vanhempien auktoriteetti ei yksinkertaisesti yllä kaikilla sinne päiväkotiin ja kouluun asti, koska lapset ovat lapsia - lasten aivojen kehitys on vielä kesken, ja aikuisten tehtävä siinä ympärillä on huolehtia siitä, että hommat sujuvat. Ja pistää sujumaan, jos ei lapselta itseltään onnistu. Ei esimerkiksi yksivuotias pikkutaapero pysty mitenkään pitämään mielessään koko 10 h hoitopäivän ajan, että ai niin, ei saa töniä kaveria kun äiti ja isi niin sanovat. Sitä pitää toistaa ja toistaa ja toistaa myös siellä hoidossa, vaikka ei olisi kivaa.
Yksinkertaisesti sen kodin kontrollin on ulotuttava niiden kodin seinien ulkopuolellekin ja lasten tulisi olla dialogissa sen pään sisäisen vanhempansa kanssa mistä se vanhempi repisi pelihousunsa.
Aina on ollut Eemeleitä, mistä muualta Lindgren olisi saanut innoituksen kirjoihinsa? Jotkut lapset ovat impulsiivisempia kuin toiset - ja normaalitkin lapset ovat impulsiivisempia kuin aikuiset. Tarkoittaa sitä, että lapset kokeilevat rajojaan ja hölmöilevät, koska ovat _lapsia_. Lasten aivot eivät ole kypsyneet vielä. Aikuisten tehtävä on taata turvallisuus - estää ostamasta energiajuomaa, laittaa pornoestot puhelimeen, pitää järjestys koululuokassa. Ei vain vanhempien, vaan kaikkien lasten elämässä olevien aikuisten! Nimikkeisiin "opettaja" ja "varhaiskasvatuksen opettaja" sisältyvät sanat 'kasvatus' ja 'opetus', ihme kyllä vielä vuonna 2020.
Tämä on hankalaa, sillä niin monesti olen kuullut tilanteista joissa vaikkapa opettaja on yrittänyt puuttua kasvatukseen, oikaista lasta ja seuraavaksi ovat vanhemmat kimpussa, kun ei heidän lastaan saa "määräillä" kukaan muu kuin he. Muistan kertoja kun itse olin lapsi (n. 15 vuotta sitten) ja jokin ipana leikkipuistossa otti leluni, kävi käsiksi tai rikkoi tekemäni hiekkalinnan ja isäni puuttui siihen korottamalla ääntään lapselle tehden selväksi että niin ei saa tehdä, oli ipanan äiti tyyliin isäni kurkussa kiinni raivoamalla miten isäni ei olisi saanut puuttua tilanteeseen. Sanotaan, että jokaisen aikuisen joka on lapsen elämässä tai läsnä tilanteissa pitäisi puuttua ja kantaa kortensa kekoon, mutta liian usein saat pskaa niskaasi kun teet niin. Eli mikä se ratkaisu sitten on?
Vierailija kirjoitti:
Itse olin muuten lapsi, joka tappeli siskon kanssa kotona, kuten kaikki sisarukset, mutta en koskaan julkisella paikalla tai koulussa ja päiväkodissa kenenkään kanssa. Ei siksi, että siitä olisi saanut ikävän rangaistuksen, vaan siksi, että sellaista ei vain kuulu tehdä. Kyllä minua harmitti usein ja moni juttu. Mutta sitten harmittelin itsekseni tai menin purkamaan sydäntä aikuiselle tai jollekin ikätoverille. Olen kyllä loukkaantuneena marmattanut ja jankuttanut ja kiristänyt ja uhkaillut, mutta en koskaan lyönyt ketään.
Eli sinulla oli puutteelliset sosiaaliset taidot, kuten itsekin yllä totesit. Se oli muuten vanhempiesi syytä, kun eivät tunnekasvattaneet riittävästi, kuten yllä totesit. Mutta sitten kuitenkin osasit käyttäytyä julkisilla paikoilla? Vinkki: ei ollut sinun eikä vanhempiesi ansiota. Silloin asiat vaan olivat toisin koulussa, työpaikoilla, yhteiskunnassa. Nykyvanhempien syyttäminen lasten oireiluista onkin paljon helpompaa, kuin miettiä asiaa tätä pidemmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä nyt oli se syy että et voi lastasi kasvattaa?
Mitä muuta vanhempi voi enää tehdä? Kun kotona on rajat ja kotona keskustellaan säännöistä, jopa rangaistaan lain rajoissa sääntöjen rikkomisesta koulussa, mutta silti lapsi perseilee koulussa koska ei koskaan joudu kohtaamaan niitä seurauksia siellä KOULUSSA? Mikä siinä on kasvatuksen puutetta? Mitä vanhempi voi enää tehdä?
Mennä sinne oppitunnille. Missään ei kielletä vanhempia menemästä seuraamaan opetusta.
Eli vanhempi jättää menemättä töihin ja menee hoitamaan opettajan työt?
Vierailija kirjoitti:
Vanhempia on helppo syyttää. Ihan kaikesta.
Tässä on kyse ihan samasta asiasta kuin aiheettomissa lasuissa. Tehdään vanhemmista syyllisiä asioihin joihin he eivät voi vaikuttaa.
On hyvin huolestuttavaa, että huostaanottojen määrä vaan kasvaa koko ajan vaikka lasten määrä vähenee. Vanhemmista tehdään paperilla kelvottomia kaavattajia.Itse uskon jo sen väitteen, että tässä on kyse vain rahasta. Joku taho tienaa tällä lasten riepottelulla. Ei tämä muuten tällaiseksi olisi mennyt.
Alkoholinkäyttö vähenee koko ajan ja nuoriso on kunnollisempaa kuin vuosikymmeniin, mutta silti jopa ennakoivien lasujen määrä kasvaa ja lapsia otetaan aiempaa enemmän huostaan heti syntymän jälkeen. Vasta eilen luin jutun, jossa äidiltä oli viety vauva heti syntymän jälkeen eikä äidille oltu edes raskausaikana mainittu että niin voisi käydä. Koko asia tuli äidille täytenä yllätyksenä.
Itse jouduin todella outojen syytösten kohteeksi kun lääkärit eivät tunnistaneet lapsen sairautta. Käytin lasta useita kertoja TK:ssa kun oireilu ei loppunut, ei apua. Käytin myös yksityisellä josta löytyi vähän helpotusta oireisiin mutta ei parannusta.
Kun tilanne vaan jatkui ja jatkui niin opettaja alkoi tekemään lastensuojeluilmoituksia. Lastensuojelusta ilmoittavat että eivät voi auttaa lääketieteellisissä asioissa.
Lopulta lääkärit alkoivat epäilemään, että vanhemmat aiheuttavat oireilun ja lapsi otettiin osastolle tarkkailuun. Siellä lapsen oireilu paheni ja hänelle tuli myös uusia oireita. Tämä johti diagnoosin löytämiseen ja lapselle saatiin hoito ja lääkitys.Pakko sanoa, että siinä mentiin ihan helvetillisen mankelin läpi. Ja kaikki vaan siksi kun vanhempien syyttely on helppo ratkaisu. Oli vain onnekas sattuma että osastolla tuli niitä oireita niin paljon että lääkäreitä alkoi kiinnostaa ihan tutkimusten tekeminen. Jos sairautta ei olisi saatu tunnistettua niin lapsi olisi päätynyt psykiatriselle ties kuinka pitkäksi aikaa.
Kuka lapsesta on vastuussa jos ei vanhemmat? En ymmärrä, miten nämä nykyvanhemmat kuvittelevat ulkoistavansa kasvatuksen päiväkodeille tai kouluille.
Jos minun lapseni oli häiriköinyt tai kiusannut jollain tavalla tarhapäivän aikana, niin sillä oli kotona seurauksensa. Juteltiin asiasta kyllä ja määrättiin asianmukaisia seurauksia: ulkonaleikkimiskielto sille illalle, tv:n katsomiskielto tai peruttiin uimahallireissu ja uuden pyörän koeajo. Miten siellä päiväkodissa hoitajat voivat yhtä lasta hyysätä kun on monta lasta, jotka kaikki ovat ryhmähoidossa? Tutkitusti omien vanhempien kasvatus on myös se, joka on vaikuttavinta. Ei siinä perheen ulkopuolinen opettaja voi paljoa tehdä, jos vanhemmat eivät ole omaa osuuttaan hoitaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peruskasvatus tulee kotoa. Ei siitä mihinkään pääse. Vanhempien auktoriteetin pitää yltää myös siihen, miten lapsi käyttäytyy kodin ulkopuolella.
Kouluilta taas on viety suunnilleen kaikki keinot pistää porukkaa ruotuun. Rangaista ei saa, koskea ei saa, ainoa mitä saa tehdä on keskustella ja valitella. Jos seurauksia ei ole, niin tokihan ne vekarat persailee.
Vanhempien auktoriteetti ei yksinkertaisesti yllä kaikilla sinne päiväkotiin ja kouluun asti, koska lapset ovat lapsia - lasten aivojen kehitys on vielä kesken, ja aikuisten tehtävä siinä ympärillä on huolehtia siitä, että hommat sujuvat. Ja pistää sujumaan, jos ei lapselta itseltään onnistu. Ei esimerkiksi yksivuotias pikkutaapero pysty mitenkään pitämään mielessään koko 10 h hoitopäivän ajan, että ai niin, ei saa töniä kaveria kun äiti ja isi niin sanovat. Sitä pitää toistaa ja toistaa ja toistaa myös siellä hoidossa, vaikka ei olisi kivaa.
Yksinkertaisesti sen kodin kontrollin on ulotuttava niiden kodin seinien ulkopuolellekin ja lasten tulisi olla dialogissa sen pään sisäisen vanhempansa kanssa mistä se vanhempi repisi pelihousunsa.
Aina on ollut Eemeleitä, mistä muualta Lindgren olisi saanut innoituksen kirjoihinsa? Jotkut lapset ovat impulsiivisempia kuin toiset - ja normaalitkin lapset ovat impulsiivisempia kuin aikuiset. Tarkoittaa sitä, että lapset kokeilevat rajojaan ja hölmöilevät, koska ovat _lapsia_. Lasten aivot eivät ole kypsyneet vielä. Aikuisten tehtävä on taata turvallisuus - estää ostamasta energiajuomaa, laittaa pornoestot puhelimeen, pitää järjestys koululuokassa. Ei vain vanhempien, vaan kaikkien lasten elämässä olevien aikuisten! Nimikkeisiin "opettaja" ja "varhaiskasvatuksen opettaja" sisältyvät sanat 'kasvatus' ja 'opetus', ihme kyllä vielä vuonna 2020.
Tämä on hankalaa, sillä niin monesti olen kuullut tilanteista joissa vaikkapa opettaja on yrittänyt puuttua kasvatukseen, oikaista lasta ja seuraavaksi ovat vanhemmat kimpussa, kun ei heidän lastaan saa "määräillä" kukaan muu kuin he. Muistan kertoja kun itse olin lapsi (n. 15 vuotta sitten) ja jokin ipana leikkipuistossa otti leluni, kävi käsiksi tai rikkoi tekemäni hiekkalinnan ja isäni puuttui siihen korottamalla ääntään lapselle tehden selväksi että niin ei saa tehdä, oli ipanan äiti tyyliin isäni kurkussa kiinni raivoamalla miten isäni ei olisi saanut puuttua tilanteeseen. Sanotaan, että jokaisen aikuisen joka on lapsen elämässä tai läsnä tilanteissa pitäisi puuttua ja kantaa kortensa kekoon, mutta liian usein saat pskaa niskaasi kun teet niin. Eli mikä se ratkaisu sitten on?
Puuttua silti. Kasvatus on sellaista, paskaa sataa niskaan kuitenkin. Se ei ole kivaa, kuten joku yllä jo totesi.
Jos vanhempi käy kimppuun sen takia, että joku komentaa hänen lastaan, on kyseinen vanhempi syyllinen pahoinpitelyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
:D just niin. Minä näen lastasi 3-4 tuntia viikossa. Siinä ajassa ei kuule ihmeitä tehdä, jos kotona ei haluta kasvattaa lasta tai käsitellä negatiivisia asioita. Sellaista se vanhemmuus nyt vaan on - aina ei voi olla kivaa ja mukavaa ja helppoa.
T. Aineenopettaja
Onhan se helpompi laittaa Wilma-viestiä vanhemmille kuin pitää kuria ja järjestystä luokassa, lol.
Miten jotkut vanhemmat voivat edes olla näin pihalla nykypäivän realiteeteista? Minulla itselläni ei edes ole lapsia, mutta tiedän varsin hyvin miten vähäiset valtuudet esim. opettajilla on lasten ojentamiseen koulussa. Korotat ääntäsi, laitat luokan ulkopuolelle, annat jälki-istuntoa, mitä vain, niin jo olet vaikeuksissa. Ihan oikeasti, kasvattakaa ne lapsenne kunnollisiksi ihmisiksi siellä kotona, niin niiden opettajien ei tarvitse laittaa niitä Wilma-viestejä kotiin, kun kullannuppu ei osaa käyttäytyä.
Mutta entä, kun lasta kyllä kasvatetaan kotona, mutta koulussa ei suju? Mitä sitten tehdään? Mitä vanhempi voi tehdä, kun koulu ei pysty tekemään mitään? Ei "kasvatus" ole mikään joko-tai, että joko lasta kasvatetaan tai sitten ei, ja jos lapsi ei käyttäydy toivotusti, lasta ei ole kasvatettu. Rajat pitää olla koulussakin - ei riitä, että ne löytyy kotoa.
Koulussa on ne rajat, jotka laki salliin. Veikkaan ettei kovin moni vanhempi käytä tuota mahdollisuutta osallistua tuntien seuraamiseen. Meillä lapsen lintsaaminen saatiin kuriin sillä, että hänen isänsä vietti pari päivää koululla ja se oli riittävän noloa ettei asiasta ei tarvinnut enää edes keskustella sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä nyt oli se syy että et voi lastasi kasvattaa?
Mitä muuta vanhempi voi enää tehdä? Kun kotona on rajat ja kotona keskustellaan säännöistä, jopa rangaistaan lain rajoissa sääntöjen rikkomisesta koulussa, mutta silti lapsi perseilee koulussa koska ei koskaan joudu kohtaamaan niitä seurauksia siellä KOULUSSA? Mikä siinä on kasvatuksen puutetta? Mitä vanhempi voi enää tehdä?
Mennä sinne oppitunnille. Missään ei kielletä vanhempia menemästä seuraamaan opetusta.
Eli vanhempi jättää menemättä töihin ja menee hoitamaan opettajan työt?
Ei vaan olemaan lapsensa puolella. Suomessa ei taida olla yhtään työpaikkaa, jossa ei olisi loma käytöntöä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä nyt oli se syy että et voi lastasi kasvattaa?
Mitä muuta vanhempi voi enää tehdä? Kun kotona on rajat ja kotona keskustellaan säännöistä, jopa rangaistaan lain rajoissa sääntöjen rikkomisesta koulussa, mutta silti lapsi perseilee koulussa koska ei koskaan joudu kohtaamaan niitä seurauksia siellä KOULUSSA? Mikä siinä on kasvatuksen puutetta? Mitä vanhempi voi enää tehdä?
Mennä sinne oppitunnille. Missään ei kielletä vanhempia menemästä seuraamaan opetusta.
Eli vanhempi jättää menemättä töihin ja menee hoitamaan opettajan työt?
Olipa yllättävä vastaus. Vanhempi voi kyllä ottaa lomaa, että pääsee pitämään tyttökaveiden kanssa kivaa, mutta kun kyse on omasta lapsesta työstä on ihan mahdotonta ottaa vapaata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempia on helppo syyttää. Ihan kaikesta.
Tässä on kyse ihan samasta asiasta kuin aiheettomissa lasuissa. Tehdään vanhemmista syyllisiä asioihin joihin he eivät voi vaikuttaa.
On hyvin huolestuttavaa, että huostaanottojen määrä vaan kasvaa koko ajan vaikka lasten määrä vähenee. Vanhemmista tehdään paperilla kelvottomia kaavattajia.Itse uskon jo sen väitteen, että tässä on kyse vain rahasta. Joku taho tienaa tällä lasten riepottelulla. Ei tämä muuten tällaiseksi olisi mennyt.
Alkoholinkäyttö vähenee koko ajan ja nuoriso on kunnollisempaa kuin vuosikymmeniin, mutta silti jopa ennakoivien lasujen määrä kasvaa ja lapsia otetaan aiempaa enemmän huostaan heti syntymän jälkeen. Vasta eilen luin jutun, jossa äidiltä oli viety vauva heti syntymän jälkeen eikä äidille oltu edes raskausaikana mainittu että niin voisi käydä. Koko asia tuli äidille täytenä yllätyksenä.
Itse jouduin todella outojen syytösten kohteeksi kun lääkärit eivät tunnistaneet lapsen sairautta. Käytin lasta useita kertoja TK:ssa kun oireilu ei loppunut, ei apua. Käytin myös yksityisellä josta löytyi vähän helpotusta oireisiin mutta ei parannusta.
Kun tilanne vaan jatkui ja jatkui niin opettaja alkoi tekemään lastensuojeluilmoituksia. Lastensuojelusta ilmoittavat että eivät voi auttaa lääketieteellisissä asioissa.
Lopulta lääkärit alkoivat epäilemään, että vanhemmat aiheuttavat oireilun ja lapsi otettiin osastolle tarkkailuun. Siellä lapsen oireilu paheni ja hänelle tuli myös uusia oireita. Tämä johti diagnoosin löytämiseen ja lapselle saatiin hoito ja lääkitys.Pakko sanoa, että siinä mentiin ihan helvetillisen mankelin läpi. Ja kaikki vaan siksi kun vanhempien syyttely on helppo ratkaisu. Oli vain onnekas sattuma että osastolla tuli niitä oireita niin paljon että lääkäreitä alkoi kiinnostaa ihan tutkimusten tekeminen. Jos sairautta ei olisi saatu tunnistettua niin lapsi olisi päätynyt psykiatriselle ties kuinka pitkäksi aikaa.
Kuka lapsesta on vastuussa jos ei vanhemmat? En ymmärrä, miten nämä nykyvanhemmat kuvittelevat ulkoistavansa kasvatuksen päiväkodeille tai kouluille.
Jos minun lapseni oli häiriköinyt tai kiusannut jollain tavalla tarhapäivän aikana, niin sillä oli kotona seurauksensa. Juteltiin asiasta kyllä ja määrättiin asianmukaisia seurauksia: ulkonaleikkimiskielto sille illalle, tv:n katsomiskielto tai peruttiin uimahallireissu ja uuden pyörän koeajo. Miten siellä päiväkodissa hoitajat voivat yhtä lasta hyysätä kun on monta lasta, jotka kaikki ovat ryhmähoidossa? Tutkitusti omien vanhempien kasvatus on myös se, joka on vaikuttavinta. Ei siinä perheen ulkopuolinen opettaja voi paljoa tehdä, jos vanhemmat eivät ole omaa osuuttaan hoitaneet.
Ei ennen vanhaan välitetty lapsista tuon taivaallista - harvemmalle oli mitään seurauksia siitä, jos hölmöili koulussa, koska koulu hoiti asian itse ja se riitti vanhemmille. Nykyään vanhempien pitäisi hoitaa koulunkin tehtävät tässä asiassa. Eikä se välttämättä riitä - eivät kaikki lapset yksinkertaisesti opi käyttäytymään koulussa kuten pitää vain menettemällä peliajan kotona, jos tilanteisiin ei ikinä puututa paikan päällä koulussa. Mikä ihmeen kuvitelma palstalaisilla on, että vanhemmat eivät oikeasti yrittäisi kasvattaa lapsiaan hyvin? Sitä on ihan tutkittukin, että kodeista ei puutu Suomessa kuri, vaan ongelmat ovat muualla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
:D just niin. Minä näen lastasi 3-4 tuntia viikossa. Siinä ajassa ei kuule ihmeitä tehdä, jos kotona ei haluta kasvattaa lasta tai käsitellä negatiivisia asioita. Sellaista se vanhemmuus nyt vaan on - aina ei voi olla kivaa ja mukavaa ja helppoa.
T. Aineenopettaja
Onhan se helpompi laittaa Wilma-viestiä vanhemmille kuin pitää kuria ja järjestystä luokassa, lol.
Miten jotkut vanhemmat voivat edes olla näin pihalla nykypäivän realiteeteista? Minulla itselläni ei edes ole lapsia, mutta tiedän varsin hyvin miten vähäiset valtuudet esim. opettajilla on lasten ojentamiseen koulussa. Korotat ääntäsi, laitat luokan ulkopuolelle, annat jälki-istuntoa, mitä vain, niin jo olet vaikeuksissa. Ihan oikeasti, kasvattakaa ne lapsenne kunnollisiksi ihmisiksi siellä kotona, niin niiden opettajien ei tarvitse laittaa niitä Wilma-viestejä kotiin, kun kullannuppu ei osaa käyttäytyä.
Huomaa että sinulla ei ole lapsia. Ei se lapsen kasvattaminen ole aivan samanlaista kuin koiran koulutus, että kun se osaa antaa sinulle kotona tassua, niin se tekee sen joka paikassa. Ja pakko on laittaa kouluun nekin lapset, joiden koulutus on vielä kesken.
Tämä on valitettavasti vähän tottakin. Tai siis osa koululaisten vanhemmista on täysiä hulluja. Mutta suurin osa meistä on kurinpidon kannalla - ihan tutkitusti suomalaisilta lapsilta ei puutu kuria, vaikka niin kuvitellaan. Useimmat meistä ovat sitä mieltä, että terveet rajat pitää olla, koulussakin. Valitettavasti tuo pieni vähemmistö pilaa kaiken.