Lue keskustelun säännöt.
Miten h*lkkarissa koulujen ja päiväkotien kurinpito-ongelmat ovat vanhempien syytä, kun ainoa seuraus sääntöjen rikkomisesta on "puhuttehan asiasta lapsen kanssa kotona"?
29.01.2020 |
No kysymys on oikeastaan kokonaisuudessaan otsikossa.
Tässä yli 10 vuoden kokemuksella päiväkoti-ikäisten ja koululaisten kanssa alkaa jo naurattaa tämä touhu. Kaikkeen levottomuuteen, kiusaamiseen ja jopa väkivaltaan ainoa ratkaisu on KESKUSTELU. Ensin päiväkodissa tai koulussa keskustellaan asia läpi ("kuules Miro-Petteri, ei näin saa tehdä") ja sitten vielä vanhempia pyydetään keskustelemaan asiasta kotona lapsen kanssa.
Kyllähän me vanhemmat keskustellaan. Veikkaan, että suurin osa nykyvanhemmista kyllä kertoo lapsilleen, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Ylipäänsä vanhemmat viettävät nykyään aikaa lastensa kanssa enemmän, kuin koskaan ennen. Moni käy jopa perheneuvolassa saakka keskustelemassa sosiaalityöntekijän, psykologin ja erikoislääkärin pakeilla lapsen kanssa säännöistä, joita koulussa pitää noudattaa. Nykylapset ovat kielellisesti ja sosiaalisesti taitavia ja ymmärtävät kyllä asiat. Mutta samalla he ovat myös, no, lapsia, ja siksi taipuvaisia rikkomaan noita sovittuja sääntöjä jos mahdollisuus tulee (hieman lapsesta riippuen).
Olin itsekin vilkas ja levoton lapsi, mutta ei käynyt mielessäkään esim. lyödä ketään koulussa (kotona nyrkit heiluivat pikkusiskon kanssa). Jaa miksi? Koska pelotti seuraamukset: en halunnut jälki-istuntoon enkä opettajan vihoja niskoilleni. Kotona ei muuten keskusteltu ikinä yhtään mistään ja silti osasin käyttäytyä ihmisiksi, koska koulussa oli kerta kaikkiaan pakko.
Olen kyllä keskustelevan, lapsen huomioivan ja itsetuntoa tukevan kasvatuksen kannalla muuten, mutta silti 100% sillä kannalla, että koulun ja päiväkodin kaltaisten kasvatusinstituutioiden pitäisi itse hoitaa ongelmansa ja pystyä asettamaan itse seuraamuksia lasten töhöilylle. Itse asiassa "keskustelkaa asiasta kotona" voi olla jopa enemmän haitaksi lapsen kehitykselle - kuinka moni vanhempi pystyy pitämään malttinsa siinä vaiheessa, kun noita huomautuksia on kertynyt jo enemmän?
Ja tästä kaikesta voi seurata kotiin tosi negatiivisen vuorovaikutuksen kehä, kun vanhemmat yrittävät saada lapset käyttäytymään päiväkodissa tai koulussa toivotunlaisesti ja kokevat syyllisyyttä lapsen käytöksestä. Siinä missä ne rajat pitäisi asettaa siellä, missä ne on ennenkin asetettu - päiväkodin ja koulun seinien sisällä.
Nykyään väitetään, että vanhemmat yrittävät sysätä kasvatusvastuun päiväkodille ja koululle, mutta silti tosiasia on, että me vanhemmat emme voi mennä päiväkotiin ja kouluun paikan päälle asettamaan lapsille rajoja, jos sitä ei tehdä paikan päällä. Voisikin sanoa, että vanhemmille yritetään sysätä vastuu asioista, jotka ennen olivat kasvatusinstituution vastuulla. Jos päiväkodissa ja koulussa on tietyt säännöt, niissä ollaan myös itse vastuussa siitä, että sääntöjä noudatetaan. Vanhempien tehtävä on tietenkin omalla toiminnallaan tukea tätä, mutta me emme voi tehdä kaikkea, koska emme ole lasten rinnalla päiväkoti- tai koulupäivän aikana toisin kuin noissa paikoissa työskentelevät aikuiset.
Kommentit (150)
Kouluilta ja muilta laitoksilta on viety kaikki järjestyksenpidon keinot. Hyvä keino olisi pelkän puheen aikana vaikka 10 rikettä -> viikon erottaminen koulusta, seuraava 10 2 viikkoa jne. Alkaisi vanhemmatkin tekemään jotain asian eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on, etteivät vanhemmat ole enää vanhempia vaan enemmänkin kavereita lapsilleen. Lapsille ei näin kehity sitä tervettä vanhemmanpelkoa (jos tekee jotain tyhmää niin rangaistaa jne). Eli vaikka se lasten kanssa olo on lisääntynyt niin se ei korvaa auktoriteetin puutetta.
Vierailija kirjoitti:
Kouluilta ja muilta laitoksilta on viety kaikki järjestyksenpidon keinot. Hyvä keino olisi pelkän puheen aikana vaikka 10 rikettä -> viikon erottaminen koulusta, seuraava 10 2 viikkoa jne. Alkaisi vanhemmatkin tekemään jotain asian eteen.
Lasta ei voi erottaa, antaa ehtoja, jättää luokalle muuten on vanhemmat juristien kanssa koululla.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on, etteivät vanhemmat ole enää vanhempia vaan enemmänkin kavereita lapsilleen. Lapsille ei näin kehity sitä tervettä vanhemmanpelkoa (jos tekee jotain tyhmää niin rangaistaa jne). Eli vaikka se lasten kanssa olo on lisääntynyt niin se ei korvaa auktoriteetin puutetta.
Vanhenmuuteen on myös tullut kaupankäynninkulttuuri, pelätään sitä omaa vihastumista ja koko ajan pitäisi olla kivaa. Sen sijaan, että sanottaisiin että nyt menet esim. omaan huoneeseen rauhottumaan sanotaan, että jos nyt rauhoitut, saat...
Onkohan syy osittain vanhempien? Kun on aikansa meuhkattu herkkyydestä ja traumatisoitumisesta ja nykyään lapsia ei saisi millään tavalla kurittaa ja kunnolla komentaa tai on iltapäivälehdessä lööppi. Ehkä sen takia vastuu on jätetty niille jotka omasta mielestään sen paremmin osaa.
Olen siis kylläkin aloittajan kanssa samaa mieltä, arkipäivän, koulussa tms vietetyn ajan kasvatusvastuu kuuluu sille laitokselle jossa lapsi on. Ensisijaisesi. Mutta tässä on ehkä kustu omiin muroihin.
Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten ollaan tohinalla "kehityksessä" mukana ja ollaan olevinaan niin valveutunutta ja sivistynyttä ja blaablaa buu. Ympyrä sulkeutuu ja monien asioiden kohdalla voidaan todeta että olisi pitänyt tehdä kuten aiemminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on, etteivät vanhemmat ole enää vanhempia vaan enemmänkin kavereita lapsilleen. Lapsille ei näin kehity sitä tervettä vanhemmanpelkoa (jos tekee jotain tyhmää niin rangaistaa jne). Eli vaikka se lasten kanssa olo on lisääntynyt niin se ei korvaa auktoriteetin puutetta.
Tämä! Mieheni on juuri tämä lasten paras kaveri. Saattaa suuttuessa sanoa "suorat sanat" ja kun lapsi/lapset vähän vinkuu niin lykätään karkkirahaa käteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
:D just niin. Minä näen lastasi 3-4 tuntia viikossa. Siinä ajassa ei kuule ihmeitä tehdä, jos kotona ei haluta kasvattaa lasta tai käsitellä negatiivisia asioita. Sellaista se vanhemmuus nyt vaan on - aina ei voi olla kivaa ja mukavaa ja helppoa.
T. Aineenopettaja
Onhan se helpompi laittaa Wilma-viestiä vanhemmille kuin pitää kuria ja järjestystä luokassa, lol.
Miten pidetään kuria lapsille, joita ei ole kotona aikuiset kasvattneet käytöstavoille?
Iso osa lapsista käyttäytyy koulussa hyvin, sitten on muutama showpelle, jotka häiritsevät koko luokan opiskelua riehumisellaan. Lapsen luokassa nämä olivat kolmen jääkiekkoilijapojan poppoo... luokka rauhoittui vasta siinä vaiheessa, kun pojat joutuivat eri luokille.
Miten se onnistui ennen, mutta ei enää?
Ennen niitä käytöstapoja opeteltiin myös kotona.
No aivan varmasti opetellaan nytkin. En usko hetkeäkään että keskimääräisessä perheessä tuo muka olisi ihan sama, eikä mitään viitsittäisi opettaa (huom. en sisällytä tähän huonosti voivia perheitä, joita on silloin ennenkin samalla tavalla ollut) Yhteiskunta on muuttunut lasten käsittelytavoissa, niin kotona kuin koulussakin ja ylipäätään asenteet ovat ihan erilaiset mitä ennen ovat olleet. Se heijastuu ihan kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkohan syy osittain vanhempien? Kun on aikansa meuhkattu herkkyydestä ja traumatisoitumisesta ja nykyään lapsia ei saisi millään tavalla kurittaa ja kunnolla komentaa tai on iltapäivälehdessä lööppi. Ehkä sen takia vastuu on jätetty niille jotka omasta mielestään sen paremmin osaa.
Olen siis kylläkin aloittajan kanssa samaa mieltä, arkipäivän, koulussa tms vietetyn ajan kasvatusvastuu kuuluu sille laitokselle jossa lapsi on. Ensisijaisesi. Mutta tässä on ehkä kustu omiin muroihin.
Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten ollaan tohinalla "kehityksessä" mukana ja ollaan olevinaan niin valveutunutta ja sivistynyttä ja blaablaa buu. Ympyrä sulkeutuu ja monien asioiden kohdalla voidaan todeta että olisi pitänyt tehdä kuten aiemminkin.
Aivan varmasti syy on tämä kulttuurin muutos lasten käsittelyssä, mikä on omastakin mielestäni mennyt yli, koska keinoja ei oikein ole kun kaikki on niin kauhean traumatisoivaa. Jonkinlaiset pienet traumat kuitenkin kuuluvat, ihmiselämään. Jos tuhmuuksia tehdessä on joskus saanut 10 minuuttia jäähyä, vaikea kuvitella loppuelämän olevan sen takia pilalla. Joku piiskaaminen nyt on ihan eri asia.
Mutta ei tämä kulttuurin vaihdos ole yksistään vanhempien vika, se on kokonainen yhteiskunnan muutos mikä on tapahtunut. Kasvatustutkimusta on tehty ja sen mukaan menty. Ei ole pelkkää vanhempien omaa keksintöä.
Ex naapurin poika sai ADHD diagnoosin vasta 6. luokalla, sitä ennen hänen äitinsä oli haukkunut lapsettoman luokanvalvojan kyvyttömäjsi opettajaksi ja lastenkasvattajaksi. Lapsen diagnoosin myötä, lapsi siirtyi pienluokalle yläkoulun ajaksi ja äiti hiljeni opettajan haukkumisineen.