Haluavatko naiset, että maksan treffeillä kaiken? -Sinccu

Eikö treffejä sovittaessa voitaisi keskustella, monenko euron leivos kuuluu hintaan, ja voiko ottaa erikoiskahvia vai maksaako deitti vain tavallisen kahvin.

Vierailija kirjoitti:

Eikö treffejä sovittaessa voitaisi keskustella, monenko euron leivos kuuluu hintaan, ja voiko ottaa erikoiskahvia vai maksaako deitti vain tavallisen kahvin.

Teepä niin.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai herrasmies avaa oven, auttaa takin päältä ja tuolin alle ja lopuksi vielä maksaa. Ja jos ulkona sataa hän itse kulkee sateessa ja ojentaa sateenvarjon naiselle.

T: Vahva itsenäinen nykynainen, joka ei saa ovea auki, takkia päältään, tuolia alle, eikä pätäkkää löydy.

T. Katkera uli, joka ei ikinä ole piltsiä saanut eikä saa.

Et oo minun kanssa treffeille menossa, niin minulta on turha kysyä.

Juu en yhtään ihmettele, miksi palstapojat kuolevat sukupuuttoon. Kohteliaisuus on kuollut. En tarkoita että miehen pitäisi tarjota kaikki, mutta jos mies teki aloitteen tapaamiseen niin toki kuuluisi ehdottaa tarjoavansa. Fiksu nainen toki kieltäytyy, mutta tehän etsitte sitä tyhmää, jota ehditte kerran panna ennenkuin katoatte. Toista kertaahan ei tule kun olette surkeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa, naiset, ihan itse maksaa- miksi, koska a) ei tarvitse edes esittää kohteliasta, jos j-urpon ja m-oukan kanssa satut treffeille, voit lähteä saman tien ja b) Jotkut miehet kuvittelevat, että tarjoaminen naiselle on sama asia, kuin pldee tarjolla

Huh! Onneksi en ole törmännyt tällaisiin miehiin. Hyvä tietää kuitenkin, että osaa olla varuillaan. Toisaalta - eihän se minun vikani voi olla, jos joku on niin törppö että alkaa kuvitella kahvin vastaanottamisen olevan jokin sitoumus?

Mummoni tapasi sanoa, että siitä erottaa parempien perheiden lapset, että nämä osaavat ottaa tyylikkäästi ja luonnollisesti vastaan kun tarjotaan. Alan kallistua samaan kun luen näitä viestejä.

Itse tulen perheestä, jossa on ollut aika perinteiset roolit, ja ammattipiiritkin ovat olleet vähän konservatiiviset. Siksi on hassua ajatella, että joku tuntisi häpeää tai kiusaantumista tilanteessa, jossa hänelle tarjotaan jotain niinkin vaatimatonta kuin kahvi tai pieni ateria. Eri asia olisi, jos kyseessä on todella kallis tähtiravintola monine ruokalajeineen ja viineineen, koska se voi maksaa kahdelta jo useita satasia. Yleisesti ajatellaan, että alle 60€ tarjottavat voi ottaa vastaan ihan huoletta, ja tämä pätee myös yksityiselämään.

Ymmärrän toki, jos on työttömyyttä tai muuta, jolloin miehellä ei ole varaa tarjota mitään. Sitä en ymmärrä, miksi siinä tapauksessa ylipäätään mennään ravintolaan. Toiseen voi tutustua muuallakin.

Minut pyysi mies treffeille. Tai siis jallitti ja jallitti, vaikka en halunnut ja sitten ajattelin, että en jaksa enää kieltäytyä, Käyn punaisilla treffeillä ja toivotan jatkot. Mies sanoi, että.hän tulee hakemaan, ja että.hänellä on yllätys

No tuli hakemaan, ja sanoi, että nytåä minä teen sinuun vaikutuksen ja mennään kaupungin hienompaan ravintolaan syömään, ei mitään mutta. Yritin estää ja sanoin, että Entäs jos mentäisiin vaan kahville. Mies kielsi ja vei sinne huippuraflaan. Ja vaatimalla vaati että syödään parasta ja hienointa, eikä suostunut, kun yritin estellä ja ehdottaa halvempaa. Kun lasku sitten tuli, mies vaati, että maksan oman osani- eipä sitten enää nähty näiden treffien jälkeen

No, mies kylla teki suhun vaikutuksen vai mita? Kun pisti sut maksamaan omat ruokasi, vaikka itse vaatimalla vaati vieda sinut huippuravintolaan. :D 

Uskomaton moka. 

Mulla oli vastaavat treffit, mies myos vaatimalla vaati kolme ruokalajia viineineen ja viela ennen itse illallista muutamat drinkit toisessa paikassa. Mutta oli jo etukateen sanonut maksavansa ja vaikka sanoin hanelle paaruuan aikana, etten halua enaa toisia treffeja (tuli ns. deal-breaker), han oli silti maksanut koko laskun silla aikaa kun olin jalkiruuan, kahvien ja konjakkien jalkeen vessassa. 

Arvostin. Tuo jos mika oli herrasmiesmaista, minka hanelle sanoinkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä voi tasa-arvon nimissä maksaa oman osuutensa tai tarjota miehelle. Mutta, kun se tasa-arvon sitten parisuhteessa unohtui teiltä miehiltä esim kotitöistä, eli "tern vain miesten työt" vs nainen tekee kaiken muun ja aika määrä mikä tähän menee on huomattavasti suurempi naisella ja päivittäistä

Teiltä naisilta sitten taas unohtuu ettei ole meidän miesten homma antaa sitä rahaa äkillisiin shoppailukuluihin ja tuoda yksin reilusti sitä pätäkkää taloon.

Täytyy todeta, etten ole koskaan pyytänyt mieheltä rahaa äkillisiin shoppailukuluihin. Ja nykyisessä suhteessani minä tuon ilmeisesti enemmän sitä pätäkkääkin.

Minä jäin eilisestä asti miettimään "äkillisiä shoppailukuluja" enkä vieläkään ole keksinyt yhtään. Osaako joku mies kertoa, mitä ja millaisessa tilanteessa on sellaisia joutunut naiselle maksamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai herrasmies avaa oven, auttaa takin päältä ja tuolin alle ja lopuksi vielä maksaa. Ja jos ulkona sataa hän itse kulkee sateessa ja ojentaa sateenvarjon naiselle.

T: Vahva itsenäinen nykynainen, joka ei saa ovea auki, takkia päältään, tuolia alle, eikä pätäkkää löydy.

Ihan turha tulla yrittämään mulle takkia päälle ja tuolillekin osaan istua itse 😀. T. Vahva itsenäinen nykynainen

Olisihan se noloa jos olisi kohteliasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halua, että mies tarjoaa, mutta en ala tapella asiasta, jos kyseessä alle kympin summa. Mitään isompaa en antaisi tarjota. Mieluummin minä tarjoan miehelle kahvit tai tuopin kuin otan vastaan. Luontevinta jos molemmat maksaa omansa tai esim. toinen leffaliput ja toinen karkit.

Jostain syystä minulla on tunne, että maksaja on niskan päällä ja se kenelle tarjotaan, on kiitollisuudenvelassa ja pitää kokea syyllisyyttä jos ei enää halua tavata. Minulla on rento ja itsevarma olo jos saan tarjota. Mitään pummeja en tosin ole tavannut. Parisuhteessa olen sitten ollut pääasiallinen maksaja kun mies on ollut ajattelematon juntti. Puhumalla asia on ratkennut, vaikka puheeksi ottaminen oli vaikeaa.

N38

Tekstistäsi käy ilmi, että omalla käytökselläsi olet saanut sellaiset parisuhteet, joissa olet joutunut maksajan asemaan. Aluksi osoitat haluavasi maksaa, mutta sitten sinua harmittaa kun saat maksaa kaiken.

Itselleni olisi naisena vaikea kunnioittaa miestä, joka haluaisi elää kustannuksellani, joten minun ei tule ryhdyttyä sellaisiin ihmissuhteisiin. Ehkä siksi hälytyskellot alkaisivat soida, jos mies maksattaisi kulunsa jo ensitreffeillä, koska se ei ole kovin tavallista meidän piireissämme.

Minun on myös vaikea kuvitella, että itselleni tulisi normaalia rennompi ja itsevarmempi olo, jos maksaisin ravintolalaskun tai tarjoaisin miehelle kahvit. Ehkä silloin tulisi enemmänkin sellainen kaveriolo, ei ainakaan mikään romanttinen treffifiilis.

Tosin en itsekään halua olla parisuhteessa mikään elätti vaan pidän taloudellisesta itsenäisyydestä ja ansaitsee työlläni ihan mukavasti. En siis lainkaan _tarvitse_ sitä, että minulle tarjotaan, mutta ensitreffeillä lähtökohtaisesti oletan, että näin tapahtuu.

Juu näissä käytännöissä on kulttuurieroja. Omien kavereiden kanssa maksutilanteessa molemmat kaivavat lompakon esiin ja tarjoutuvat maksamaan. Se luovuttaa, joka on viimeksi maksanut. Edellisen miehen kanssa menikin niin, että minä kaivoin lompakon ja mies koskaan ei, vaan esim. kaupassa käveli aina suoraan pakkaamaan ostokset. Mahdollisesti osti itselleen jotain erikseen, mutta yhteiset ruokailut kustansin minä aina. Kuitenkin puhumalla asia selvisi, ja jatkossa mies maksoi vähintään oman osuutensa, liikaakin.

Siinä olet oikeassa, että tarjoamalla treffeillä ei minulle tule mitään erityistä romanttista fiilistä. Romanttinen fiilis saattaa tulla jostain muusta asiasta, mutta ei maksukäytännöistä.

Viimeksi olin treffeillä rautakaupassa. :D Molemmilla oli sinne asiaa, joten päätettiin mennä yhdessä. Romanttista väreilyä meidän välillä ei ollut, ja molemmat maksoivat omat ostoksensa. Sen sijaan täydet edellytykset romanttisille tuntemuksille oli siksi, että mies oli tosi huomaavainen. Hän koko ajan pyytämättä tarjoutui pitelemään ostoksiani jos minulla oli kädet täynnä. Ajattelisin että vastaavasti itsekin olisin huomioinut toista, jos minulla olisi ollut vapaat kädet.

Ensitreffeillä mielellään vasta tunnustelen tilannetta ja pidän tilanteen kaverisektorilla. Siinä mielessä suuremmat romanttiset eleet lähinnä ahdistavat minua. Olen niskan päällä kun minulla on tunne, että minua ei painosteta. Voi olla, että nauttisin siitä kun mies tarjoaa, jos olisin rakastunut ensisilmäyksellä ja tietäisin, että minä vastaavasti tulen mielelläni tarjoamaan miehelle jatkossa vaikka kuun ja tähdet taivaalta.

Ei siitä tarvitse tulla romanttista fiilistä, mutta fiilis, että mies arvostaa ja haluaa nähdä vaivaa vuoksesi. Tuo on valitettavasti yksi erittäin tärkeä asia jatkoa varten, ja sen takia ei ihme jos miesystäväsi kohtelivat sinua kuin itsestäänselvyyttä. Valitettavasti mies, joka joutuu vähän näkemään vaivaa naisen kanssa, arvostaa sitä naista enemmän. Tietty, sitten kun suhde kehittyy niin tarjoaminen voi ollakin molemminpuolista!

169 lisään vielä. Että minä kieltäydyin kerran illalliselta yhden tapailemani miehen kanssa joka oli valmis tarjoamaan. Olin jotenkin ''vaivantunut' ja sanoin ei kiitos. Jatkossa opin, että olisi pitänyt suostua , sillä yhtäkkiä minä olin se joka näki kaiken tarjoamisen vaivan ja yhtäkkiä mies olikin muka pa.. Ei enää arvostanut ja sen huomasin muissakin suhteen puitteissa.