Haluavatko naiset, että maksan treffeillä kaiken? -Sinccu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kutsut kaverin kahville, tarjoatko hänelle? Todennäköisesti molemmat maksavat omansa. Miksi treffeillä pitää tarjota, jos kutsuu? 

Miksi pitää ehdottaa treffejä maksulliseen paikkaan?

Että voi osoittaa olevansa herrasmies. Miten nainen mittaa miehen statuksen jos tämä vie vain kirjastoon tai puistoon kävelylle?

Mies, joka lukee, on oikea lottovoitto. Tosin jos siellä selviää, että mies ei osaa kertoa edes sitä, millaisesta kirjallisuudesta pitää, niin miinuksen puolelle mennään.

Vierailija kirjoitti:

Vakka kantensa valitsee ja lika barn leka bäst.

Jos sukupuolten tasa-arvo tarkoittaa sinulle, että miehet ja naiset käyttäytyvät täysin samoin ja tekevät täysin samat asiat, löydät varmasti yrityksen ja erehdyksen kautta samanlaisen kumppanin.

Oma edesmennyt isäni oli ihana vanhan ajan herrasmies. Hän avasi oven naiselle (myös tuntemattomalle) silloin kun se oli luontevaa, toi äidille kukkia ja kiillotti äitini ja meidän lasten kengät viikonloppuisin. Hän teki sen kaiken hymy huulilla ja rennosti nauttien elämästään. Hän toimi niin, koska itse halusi.

Sen sijaan hän ei mennyt pyytämättä valmistamaan ruokaa tai päättänyt, koska kotona siivottiin. Vei hän kyllä matot ja roskat ulos ja kävi kauppalistan kanssa mielellään kaupassa. Mutta roolit olivat hyvin selvät.

Äitini työkaverit naureskelivat, kun (lankapuhelinaikana) isäni pyysi ”saisinko rakkaan vaimoni puhelimeen” soittaessaan äitini työpaikalle. Kun lähdimme perheenä ravintolaan, ei äidille tullut varmaan mieleenkään ottaa omaa lompakkoa esille laskunmaksun hetkellä.

Vaikka ajat ovat muuttuneet, huomaan yhä arvostavani miehissä sitä, että he ottavat itselleen luontevan miehen roolin parisuhteessa ja antavat naisen olla nainen, koska omilla vanhemmillani se oli niin luontevaa ja he pitivät toisistaan niin hyvää huolta. Äidin ei tarvinnut ikinä murehtia sitä, että joutuisi kantamaan jotain itselleen liian painavaa eikä isäni sitä, saako kotona päivällistä.

Meidän sukupolvella luonteva rooli ei ehkä tarkoita enää naisella vastuuta ruoasta tai kodin viihtyisyydestä (vaikka tutkimusten mukaan naiset yhä tekevätkin valtaosan kotitöistä) eikä miehellä välttämättä ole enää halua tai osaamista osoittaa kiintymystään arkisilla mukavilla teoilla ja sanoilla. Moni mies taitaa nykyään olla myös kovin köyhä, ainakin tämän palstan perusteella, jolloin ravintolapäivälliset eivät ole vaihtoehto.

Mutta sitä en silti ymmärrä, mitä järkeä on kyräillä ja laskea sitä, mitä kukakin saa ja mitä maksaa. Ei sellainen minusta ole mikään parisuhde ja toisiaan rakastavien ihmisten yhteinen yritys tehdä elämästä mahdollisimman miellyttävää.

Ja jos ensitreffeillä käy ilmi, että kummallakaan ei ole halua tehdä toiselle mitään mukavaa tai hauskoja palveluksia, ei oikein tunnu siltä että kannattaisi tavata toista kertaa. kumppani on silloin yksinkertaisesti itselle väärä.

Hyvä esimerkki tasapuolisuudesta, jossa molemmat ottivat vastuita itselleen. Sen sijaan, että puhutaan vain siitä miten kivaa on saada ja saada toiselta jotain, miettimättä miten vaaka laitetaan tasapainoon omilla palveluksilla.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä voi tasa-arvon nimissä maksaa oman osuutensa tai tarjota miehelle. Mutta, kun se tasa-arvon sitten parisuhteessa unohtui teiltä miehiltä esim kotitöistä, eli "tern vain miesten työt" vs nainen tekee kaiken muun ja aika määrä mikä tähän menee on huomattavasti suurempi naisella ja päivittäistä

Unohtuuko naisilta, että heillä itsellään on myös vastuu siitä millaisen ihmisen kanssa menee parisuhteeseen? On hyvin helppo jo seurustelun alkuvaiheessa huomata miten mies suhtautuu kotitöihin.

Vierailija kirjoitti:

Katselin joskus kaupungilla sellaista "pariskuntaa" jossa mies hyppi kuin jänöjussi availemassa ja sulkemassa naiselle autonovia, ulko-ovia auttoi takkia pois päälle jne. Tuli vain mieleeni, että kuinka moni sellainen ihan suht tervepäinen suomalainen nainen tuollaista miestä jaksaa ennen kuin alkaa vttuuntua. Tai miten kauan mies viitsii palvella jotain naista ei saa edes autonovea itse auki tai kiinni. En oikein usko tasa-arvoisessa maassa olevan mikään kovin in juttu

Näitköhän meidät? Olin ollut pitkään sairaana ja isossa leikkauksessa, joten tarvitsin tuohon miehen apua. En kuitenkaan näyttänyt kärsivältä enkä liikkunut kepin kanssa, joten kumma tehdä tuollaisia johtopäätöksiä tuntematta.

Mikähän tässä ajassa saa ihmiset kitsastelemaan kaikesta, myös tunteista ja kauniista käytöksestä? Missä on halu ilahduttaa, nauttia yhdessäolosta ja olla toiselle mukava? Voitko olla kiva vain silloin, jos toinen on sitä ensin? Teetkö elämässä kaiken ajatellen vain, mitä itse siitä hyödyt ja ettei toinen saa hyötyä sinusta millään tavalla? Mistä sellainen elämänasenne kertoo?

Jos joku mies haluaa treffeille eikä ole rahaa tarjota kahvikupillista, voi pyytää naista vaikka kävelylle rantaan tai ehdottaa pyöräretkeä johonkin lähiseudun kohteeseen. Kun on tultu edes vähän tutummiksi, voi ihan suoraan kertoa että oma rahatilanne on niin huono, ettei rahat riitä ns. ylimääräiseen. Silloinhan se naispuolinen saattaa ehdottaa, että hän voi tarjota kahvit.

Mutta jos lähtee treffeille sillä asenteella, ettei ole lähtökohtaisesti valmis tarjoamaan toiselle mitään vaikka olisi varaakin, voisi ehkä miettiä, miksi näin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä voi tasa-arvon nimissä maksaa oman osuutensa tai tarjota miehelle. Mutta, kun se tasa-arvon sitten parisuhteessa unohtui teiltä miehiltä esim kotitöistä, eli "tern vain miesten työt" vs nainen tekee kaiken muun ja aika määrä mikä tähän menee on huomattavasti suurempi naisella ja päivittäistä

En kyllä katselisi naista, joka ei tee itse naisten töitä, vaan olettaa miehen tekevän nekin hänen puolestaan. Nämä on varmaan niitä siilitukkaisia läskejä, jotka kulkee protestiksi rinnat paljaina, vaikka juuri heidän toivoisi pitävän vaatteet päällä.

Miten ihmeessä sinä pärjäät sinkkuna, kun kukaan ei ole laittamassa ruokaa, pyykkäämässä tai siivoamassa?

Vierailija kirjoitti:

Mikähän tässä ajassa saa ihmiset kitsastelemaan kaikesta, myös tunteista ja kauniista käytöksestä? Missä on halu ilahduttaa, nauttia yhdessäolosta ja olla toiselle mukava? Voitko olla kiva vain silloin, jos toinen on sitä ensin? Teetkö elämässä kaiken ajatellen vain, mitä itse siitä hyödyt ja ettei toinen saa hyötyä sinusta millään tavalla? Mistä sellainen elämänasenne kertoo?

Jos joku mies haluaa treffeille eikä ole rahaa tarjota kahvikupillista, voi pyytää naista vaikka kävelylle rantaan tai ehdottaa pyöräretkeä johonkin lähiseudun kohteeseen. Kun on tultu edes vähän tutummiksi, voi ihan suoraan kertoa että oma rahatilanne on niin huono, ettei rahat riitä ns. ylimääräiseen. Silloinhan se naispuolinen saattaa ehdottaa, että hän voi tarjota kahvit.

Mutta jos lähtee treffeille sillä asenteella, ettei ole lähtökohtaisesti valmis tarjoamaan toiselle mitään vaikka olisi varaakin, voisi ehkä miettiä, miksi näin on.

Koska treffailu on yleensä sellaista, että siihen lähdetään laskelmoidusti hyötymään. Ensin tehdään niin tiukka esikarsinta kuin mahdollista, ulkonäön, koulutuksen jne. perusteella. Kun on päästy treffeille tasokkaaksi koetun ihmisen kanssa, niitä kivoja juttuja tehdään laskelmoidusti saadakseen toinen kiinnostuneeksi. Jos oma tai toisen kiinnostus loppuu, surkutellaan kaikkia tuhlattuja resursseja (aika, raha). Tähän kylmään yhtälöön ei mahdu tuollaista lämminsydämisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä voi tasa-arvon nimissä maksaa oman osuutensa tai tarjota miehelle. Mutta, kun se tasa-arvon sitten parisuhteessa unohtui teiltä miehiltä esim kotitöistä, eli "tern vain miesten työt" vs nainen tekee kaiken muun ja aika määrä mikä tähän menee on huomattavasti suurempi naisella ja päivittäistä

Unohtuuko naisilta, että heillä itsellään on myös vastuu siitä millaisen ihmisen kanssa menee parisuhteeseen? On hyvin helppo jo seurustelun alkuvaiheessa huomata miten mies suhtautuu kotitöihin.

Hyvin monelta mieheltä ne kotityötaidot häviää naisen äitiysloman aikana.  Siinä on naisella hirveä homma saada tilanne taas ennalleen eikä siinä aina jaksaminen riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikähän tässä ajassa saa ihmiset kitsastelemaan kaikesta, myös tunteista ja kauniista käytöksestä? Missä on halu ilahduttaa, nauttia yhdessäolosta ja olla toiselle mukava? Voitko olla kiva vain silloin, jos toinen on sitä ensin? Teetkö elämässä kaiken ajatellen vain, mitä itse siitä hyödyt ja ettei toinen saa hyötyä sinusta millään tavalla? Mistä sellainen elämänasenne kertoo?

Jos joku mies haluaa treffeille eikä ole rahaa tarjota kahvikupillista, voi pyytää naista vaikka kävelylle rantaan tai ehdottaa pyöräretkeä johonkin lähiseudun kohteeseen. Kun on tultu edes vähän tutummiksi, voi ihan suoraan kertoa että oma rahatilanne on niin huono, ettei rahat riitä ns. ylimääräiseen. Silloinhan se naispuolinen saattaa ehdottaa, että hän voi tarjota kahvit.

Mutta jos lähtee treffeille sillä asenteella, ettei ole lähtökohtaisesti valmis tarjoamaan toiselle mitään vaikka olisi varaakin, voisi ehkä miettiä, miksi näin on.

Koska treffailu on yleensä sellaista, että siihen lähdetään laskelmoidusti hyötymään. Ensin tehdään niin tiukka esikarsinta kuin mahdollista, ulkonäön, koulutuksen jne. perusteella. Kun on päästy treffeille tasokkaaksi koetun ihmisen kanssa, niitä kivoja juttuja tehdään laskelmoidusti saadakseen toinen kiinnostuneeksi. Jos oma tai toisen kiinnostus loppuu, surkutellaan kaikkia tuhlattuja resursseja (aika, raha). Tähän kylmään yhtälöön ei mahdu tuollaista lämminsydämisyyttä.

Kenellä treffailu on tuollaista yltäkylläisyyttä, että voi valkata parhaat aina uusista ja uusista sadoista tarjokkaista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikähän tässä ajassa saa ihmiset kitsastelemaan kaikesta, myös tunteista ja kauniista käytöksestä? Missä on halu ilahduttaa, nauttia yhdessäolosta ja olla toiselle mukava? Voitko olla kiva vain silloin, jos toinen on sitä ensin? Teetkö elämässä kaiken ajatellen vain, mitä itse siitä hyödyt ja ettei toinen saa hyötyä sinusta millään tavalla? Mistä sellainen elämänasenne kertoo?

Jos joku mies haluaa treffeille eikä ole rahaa tarjota kahvikupillista, voi pyytää naista vaikka kävelylle rantaan tai ehdottaa pyöräretkeä johonkin lähiseudun kohteeseen. Kun on tultu edes vähän tutummiksi, voi ihan suoraan kertoa että oma rahatilanne on niin huono, ettei rahat riitä ns. ylimääräiseen. Silloinhan se naispuolinen saattaa ehdottaa, että hän voi tarjota kahvit.

Mutta jos lähtee treffeille sillä asenteella, ettei ole lähtökohtaisesti valmis tarjoamaan toiselle mitään vaikka olisi varaakin, voisi ehkä miettiä, miksi näin on.

Koska treffailu on yleensä sellaista, että siihen lähdetään laskelmoidusti hyötymään. Ensin tehdään niin tiukka esikarsinta kuin mahdollista, ulkonäön, koulutuksen jne. perusteella. Kun on päästy treffeille tasokkaaksi koetun ihmisen kanssa, niitä kivoja juttuja tehdään laskelmoidusti saadakseen toinen kiinnostuneeksi. Jos oma tai toisen kiinnostus loppuu, surkutellaan kaikkia tuhlattuja resursseja (aika, raha). Tähän kylmään yhtälöön ei mahdu tuollaista lämminsydämisyyttä.

Kenellä treffailu on tuollaista yltäkylläisyyttä, että voi valkata parhaat aina uusista ja uusista sadoista tarjokkaista?

Arkipäivää Tinderissä. Tosin kaikkia ärsyttää siellä se, että muutkin kuin itse käyttää sitä tällä tavalla.

Jos mies kutsuu niin oletan, että tarjoaa.

Jos haluaisin ehdottomasti jostain syystä maksaa itse niin se onnistuu niin, että mies aikoo maksaa, mutta suostuu maksamaan vain omansa jos niin erikseen pyydän.

Hyvään käytökseen kuuluu, että kutsuja maksaa, ellei ole toisin sovittu.

Etelän maissa maksamisesta ei tehdä vaikeaa, se, että kutsuja maksaa tai mies maksaa on normaali tapa, joka on opittu jo nuorena. Rahoja ei myöskään lasketa eikä mietitä "kuluina" kun käydään kahvilla, ravintolassa, leffassa, baarissa tai konsertissa.

Hymyillään ja on maksettu jo ennen kuin muut edes huomaa.

Vierailija kirjoitti:

Se, että kutsuja maksaa tai mies maksaa on normaali tapa, joka on opittu jo nuorena.

Käykää töissä ja maksakaa omat laskunne.

Jessus ei ihme ettei Suomeen synny vauvoja. Jokainen sentti ja kotityö pitää laskea pilkulleen jotta oltaisiin mahdollisimman ~tasa-arvoisia~

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä voi tasa-arvon nimissä maksaa oman osuutensa tai tarjota miehelle. Mutta, kun se tasa-arvon sitten parisuhteessa unohtui teiltä miehiltä esim kotitöistä, eli "tern vain miesten työt" vs nainen tekee kaiken muun ja aika määrä mikä tähän menee on huomattavasti suurempi naisella ja päivittäistä

Unohtuuko naisilta, että heillä itsellään on myös vastuu siitä millaisen ihmisen kanssa menee parisuhteeseen? On hyvin helppo jo seurustelun alkuvaiheessa huomata miten mies suhtautuu kotitöihin.

Hyvin monelta mieheltä ne kotityötaidot häviää naisen äitiysloman aikana.  Siinä on naisella hirveä homma saada tilanne taas ennalleen eikä siinä aina jaksaminen riitä.

Juuri näin meillä. Oltiin molemmat aika huolettomia kotitöiden suhteen ennen kun ryhdyttiin lisääntymään. Lapsen kanssa se meininki ei vaan käy että asutaan epäjärjestyksen keskellä ja syödään mitä sattuu milloin sattuu. Miehet katsoo jostain syystä että heillä on oikeus jatkaa lapsetonta elämää tuossa kohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Siis oikeastiko täällä on ihmisiä jotka kutsuvat treffeille, mutta eivät kuitenkaan maksa?

Amerikassa on. Siellä on ihan tavallista että nainen kutsuu treffeille ja valitsee paikan mihin mennään, mutta lasku jää kuitenkin miehen maksettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Jessus ei ihme ettei Suomeen synny vauvoja. Jokainen sentti ja kotityö pitää laskea pilkulleen jotta oltaisiin mahdollisimman ~tasa-arvoisia~

Juuri näin. Tässäkin ketjussa ulistaan siitä että naisten töitä on enemmän kuin miesten töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis oikeastiko täällä on ihmisiä jotka kutsuvat treffeille, mutta eivät kuitenkaan maksa?

Amerikassa on. Siellä on ihan tavallista että nainen kutsuu treffeille ja valitsee paikan mihin mennään, mutta lasku jää kuitenkin miehen maksettavaksi.

Amerikka, rappion luvattu maa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jessus ei ihme ettei Suomeen synny vauvoja. Jokainen sentti ja kotityö pitää laskea pilkulleen jotta oltaisiin mahdollisimman ~tasa-arvoisia~

Juuri näin. Tässäkin ketjussa ulistaan siitä että naisten töitä on enemmän kuin miesten töitä.

Minusta naiset ja miehet ovat ihan samalla tavalla idiootteja tässä tapauksessa. Miten kotitöistä voi saada niin hiton monta ketjua aikaan? Ja ne toistavat aina samaa kaavaa! Naiset, miksi te pariudutte miesten kanssa jotka eivät siivoa? Miehet, ette ole maapallon ainoita ihmisiä jotka tienaavat rahaa kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Venäläisten kanssa on aivan selvää että mies maksaa. Toisaalta sitä toisensuuntaista palautettakin tulee sitten siihen malliin että on suomitypyillä harjoittelun paikka.

Niinkö millaista? Saat vieläkin kovempaa palautetta jos satut jäämään työttömäksi. Älä luulekaan että nuo alkaa huvikseen vetämään tuota roolia.

Tässä keskustelussa on kyllä komea junttimiesten ja junttinaisten keskinäinen vääntö päällä. Hyvin te vedätte! :D