Haluavatko naiset, että maksan treffeillä kaiken? -Sinccu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä voi tasa-arvon nimissä maksaa oman osuutensa tai tarjota miehelle. Mutta, kun se tasa-arvon sitten parisuhteessa unohtui teiltä miehiltä esim kotitöistä, eli "tern vain miesten työt" vs nainen tekee kaiken muun ja aika määrä mikä tähän menee on huomattavasti suurempi naisella ja päivittäistä

Teiltä naisilta sitten taas unohtuu ettei ole meidän miesten homma antaa sitä rahaa äkillisiin shoppailukuluihin ja tuoda yksin reilusti sitä pätäkkää taloon.

Täytyy todeta, etten ole koskaan pyytänyt mieheltä rahaa äkillisiin shoppailukuluihin. Ja nykyisessä suhteessani minä tuon ilmeisesti enemmän sitä pätäkkääkin.

Ole törmännyt elämässäni kolme kertaa mieheen, joka maksatti minulla oman kahvinsa, vaikka ei olla kuin tuttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan että olen sittenkin tavannut pummin, mutta ne eivät olleet treffit. Olin syömässä ulkomailla venäläisen miehen kanssa; oltiin siis tutustuttu paikassa, ja ihan kaverimielessä mentiin yhdessä syömään. Laitoin laskun tultua pöytään käteistä oman osuuteni ja vähän yli tippiä varten. Mies katsoi että siinä oli ylimääräistä ja maksoi sen mitä vielä jäi uupumaan laskun loppusummasta. Olin äimänä ja laitoin sitten lisäksi vielä tipin omistani. Asia olisi ollut ok, jos mies olisi vaikkapa kiittänyt minua, mutta ei mitään. Syömisen jälkeen hän oli menossa oluelle ystäviensä kanssa. Ajattelin että ehkä pyytäisi minut mukaan, jotta saisi tarjota oluen. Ei pyytänyt. :D

Arkipäivää miehille naisia treffaillessa, paitsi että naiset vetävät herneen nenäänsä, jos mies ei maksa koko laskua. Kiva, kun pääsit kokemaan miltä tuntuu treffata pummia, niin ymmärrät paremmin miehiä.

Miksi se mies ehdottaa maksullisia treffejä?

Jos tapaillaan siinä mielessä, että haaveissa voisi olla enemmänkin niin hyvä jos mies tarjoaa. Ei mene yleensä tasan sitten kuitenkaan ja sekin on ihan reilua jos toinen on vaikkapa kotona yhteisten lasten kanssa... mutta jos ihan kevyestä tapailusta on kyse niin minä maksan itse omani, hävettäisi jos mies tarjoaisi. No sekin vähän riippuu, jos mies haluaa tehdä yhdessä jotain johon rahani ei riitä niin maksakoon puolestani, jos haluaa. Eipä tuo tarjoamisasias useinkaan mitään kriisiä aiheuta.

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halua, että mies tarjoaa, mutta en ala tapella asiasta, jos kyseessä alle kympin summa. Mitään isompaa en antaisi tarjota. Mieluummin minä tarjoan miehelle kahvit tai tuopin kuin otan vastaan. Luontevinta jos molemmat maksaa omansa tai esim. toinen leffaliput ja toinen karkit.

Jostain syystä minulla on tunne, että maksaja on niskan päällä ja se kenelle tarjotaan, on kiitollisuudenvelassa ja pitää kokea syyllisyyttä jos ei enää halua tavata. Minulla on rento ja itsevarma olo jos saan tarjota. Mitään pummeja en tosin ole tavannut. Parisuhteessa olen sitten ollut pääasiallinen maksaja kun mies on ollut ajattelematon juntti. Puhumalla asia on ratkennut, vaikka puheeksi ottaminen oli vaikeaa.

N38

Tekstistäsi käy ilmi, että omalla käytökselläsi olet saanut sellaiset parisuhteet, joissa olet joutunut maksajan asemaan. Aluksi osoitat haluavasi maksaa, mutta sitten sinua harmittaa kun saat maksaa kaiken.

Itselleni olisi naisena vaikea kunnioittaa miestä, joka haluaisi elää kustannuksellani, joten minun ei tule ryhdyttyä sellaisiin ihmissuhteisiin. Ehkä siksi hälytyskellot alkaisivat soida, jos mies maksattaisi kulunsa jo ensitreffeillä, koska se ei ole kovin tavallista meidän piireissämme.

Minun on myös vaikea kuvitella, että itselleni tulisi normaalia rennompi ja itsevarmempi olo, jos maksaisin ravintolalaskun tai tarjoaisin miehelle kahvit. Ehkä silloin tulisi enemmänkin sellainen kaveriolo, ei ainakaan mikään romanttinen treffifiilis.

Tosin en itsekään halua olla parisuhteessa mikään elätti vaan pidän taloudellisesta itsenäisyydestä ja ansaitsee työlläni ihan mukavasti. En siis lainkaan _tarvitse_ sitä, että minulle tarjotaan, mutta ensitreffeillä lähtökohtaisesti oletan, että näin tapahtuu.

Mita, jos miehella ei ole muuta vaihtoehtoa kuin (valiaikaisesti) elaa kustannuksellasi?

Onko siis miehen taloudellinen tilanne yksi sun valintakriteereista potentiaalista kumppania etsiessa? 

Tietysti on (oli). En ole niin rikas, että voisin kustantaa toisen ihmisen elämisen, matkat ja muut yhteiset harrastukset. Ja mikä parisuhde toimisi niin, että toinen viettäisi lomansa matkoilla ja viikonloput maksullisissa harrastuksissa sillä aikaa, kun toinen olisi kotona? Se, että on suunnilleen samanlainen tapa käyttää rahaa, todellakin oli minulle olennaista, kun nykyisen puolisoni tapasin. Hänen tulojaan, menojaan, omaisuuttaan tai velkojaan en tiedä vieläkään eikä minua kiinnosta, mutta tiedän, että hänkin haluaa ja pystyy maksamaan oman osuutensa pakollisten kulujen lisäksi yhteisistä menoistamme.

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se menee että kiltit miehet haluavat perinteisen naisen. Kitinä on kuitenkin kova jos pitää naiselle tarjota ensimmäisillä treffeillä.

no jos nainen on neitsyt niin sitten voi ehkä maksaa kahvit.

Luonnollisesti jaksat myös odottaa hääyöhön asti.

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halua, että mies tarjoaa, mutta en ala tapella asiasta, jos kyseessä alle kympin summa. Mitään isompaa en antaisi tarjota. Mieluummin minä tarjoan miehelle kahvit tai tuopin kuin otan vastaan. Luontevinta jos molemmat maksaa omansa tai esim. toinen leffaliput ja toinen karkit.

Jostain syystä minulla on tunne, että maksaja on niskan päällä ja se kenelle tarjotaan, on kiitollisuudenvelassa ja pitää kokea syyllisyyttä jos ei enää halua tavata. Minulla on rento ja itsevarma olo jos saan tarjota. Mitään pummeja en tosin ole tavannut. Parisuhteessa olen sitten ollut pääasiallinen maksaja kun mies on ollut ajattelematon juntti. Puhumalla asia on ratkennut, vaikka puheeksi ottaminen oli vaikeaa.

N38

Tekstistäsi käy ilmi, että omalla käytökselläsi olet saanut sellaiset parisuhteet, joissa olet joutunut maksajan asemaan. Aluksi osoitat haluavasi maksaa, mutta sitten sinua harmittaa kun saat maksaa kaiken.

Itselleni olisi naisena vaikea kunnioittaa miestä, joka haluaisi elää kustannuksellani, joten minun ei tule ryhdyttyä sellaisiin ihmissuhteisiin. Ehkä siksi hälytyskellot alkaisivat soida, jos mies maksattaisi kulunsa jo ensitreffeillä, koska se ei ole kovin tavallista meidän piireissämme.

Minun on myös vaikea kuvitella, että itselleni tulisi normaalia rennompi ja itsevarmempi olo, jos maksaisin ravintolalaskun tai tarjoaisin miehelle kahvit. Ehkä silloin tulisi enemmänkin sellainen kaveriolo, ei ainakaan mikään romanttinen treffifiilis.

Tosin en itsekään halua olla parisuhteessa mikään elätti vaan pidän taloudellisesta itsenäisyydestä ja ansaitsee työlläni ihan mukavasti. En siis lainkaan _tarvitse_ sitä, että minulle tarjotaan, mutta ensitreffeillä lähtökohtaisesti oletan, että näin tapahtuu.

Mita, jos miehella ei ole muuta vaihtoehtoa kuin (valiaikaisesti) elaa kustannuksellasi?

Onko siis miehen taloudellinen tilanne yksi sun valintakriteereista potentiaalista kumppania etsiessa? 

Tietysti on (oli). En ole niin rikas, että voisin kustantaa toisen ihmisen elämisen, matkat ja muut yhteiset harrastukset. Ja mikä parisuhde toimisi niin, että toinen viettäisi lomansa matkoilla ja viikonloput maksullisissa harrastuksissa sillä aikaa, kun toinen olisi kotona? Se, että on suunnilleen samanlainen tapa käyttää rahaa, todellakin oli minulle olennaista, kun nykyisen puolisoni tapasin. Hänen tulojaan, menojaan, omaisuuttaan tai velkojaan en tiedä vieläkään eikä minua kiinnosta, mutta tiedän, että hänkin haluaa ja pystyy maksamaan oman osuutensa pakollisten kulujen lisäksi yhteisistä menoistamme.

eri

Niin joo, oma taloudellinen tilanne tietysti nayttelee myos osaa tassa. 

Itse olen/olin siita onnekas, etta pysty(i)n kannattelemaan kahta aikuista tuloillani, mukaanlukien ne lomat, ulkona syomiset, harrastukset (no ei meilla ole maksullisia kuin kuntosali tosin) ym. Tarkkana tosin piti/pitaa olla eika hirveasti torsailla ylimaaraisia. Mutta oli ja on siis mahdollista kuitenkin. 

Eli mulle tuolla taloudellisella tilanteella ei ollut valia. Raha on vain rahaa ja niin kauan kuin tulee toimeen niin periaatteessa ihan sama kuinka paljon sita "ylijaamaa" on. En esim. kavisi joka paiva tai edes viikkokaan ravintolassa syomassa, tai viikonloppumatkoilla toisissa kaupungeissa, vaikka rahaa siihen olisikin. Nyt n. kerran kuussa naita ja se riittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta se joka kutsuu ensimmäisille treffeille  maksaa. Jatkossa kun on tutustuttu, niin mennään tapauskohtaisesti.

Kun vastaa kutsuun niin pitää sopia maksupuoli.

Kannattaa, naiset, ihan itse maksaa- miksi, koska a) ei tarvitse edes esittää kohteliasta, jos j-urpon ja m-oukan kanssa satut treffeille, voit lähteä saman tien ja b) Jotkut miehet kuvittelevat, että tarjoaminen naiselle on sama asia, kuin pldee tarjolla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se joka kutsuu ensimmäisille treffeille  maksaa. Jatkossa kun on tutustuttu, niin mennään tapauskohtaisesti.

Kun vastaa kutsuun niin pitää sopia maksupuoli.

No ei tarvi. Mennään tilanteen mukaan. Se on sopeudu tai kuole. Pariutuminen vaatii tilannetajua. Ei ole mitään yhtä kaikille sopivaa tapaa.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa, naiset, ihan itse maksaa- miksi, koska a) ei tarvitse edes esittää kohteliasta, jos j-urpon ja m-oukan kanssa satut treffeille, voit lähteä saman tien ja b) Jotkut miehet kuvittelevat, että tarjoaminen naiselle on sama asia, kuin pldee tarjolla

Tästä syystä olen aina mieluimmin maksanut itse.

Yksikään mies ei ole pystynyt selittämään, miksi hän ehdottaa maksullisia treffejä, jos kerran maksaminen on kynnyskysymys. Ei yksikään. Se ainoa, joka yritti, selitti että muulla tavalla ei pysty osoittamaan statustaan ja että on herrasmies. Niitä hän ilmeisesti siis halusi esittää sillä, että kutsuu maksullisille treffeille mutta ei halua maksaa. Eikä hänkään halunnut vastata siihen, että miksi hän etsii nimenomaan sellaista naista, jolle miehen korkea status on tärkeä.

Aika turhauttavaa yrittää käydä keskustelua.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa, naiset, ihan itse maksaa- miksi, koska a) ei tarvitse edes esittää kohteliasta, jos j-urpon ja m-oukan kanssa satut treffeille, voit lähteä saman tien ja b) Jotkut miehet kuvittelevat, että tarjoaminen naiselle on sama asia, kuin pldee tarjolla

Huh! Onneksi en ole törmännyt tällaisiin miehiin. Hyvä tietää kuitenkin, että osaa olla varuillaan. Toisaalta - eihän se minun vikani voi olla, jos joku on niin törppö että alkaa kuvitella kahvin vastaanottamisen olevan jokin sitoumus?

Mummoni tapasi sanoa, että siitä erottaa parempien perheiden lapset, että nämä osaavat ottaa tyylikkäästi ja luonnollisesti vastaan kun tarjotaan. Alan kallistua samaan kun luen näitä viestejä.

Itse tulen perheestä, jossa on ollut aika perinteiset roolit, ja ammattipiiritkin ovat olleet vähän konservatiiviset. Siksi on hassua ajatella, että joku tuntisi häpeää tai kiusaantumista tilanteessa, jossa hänelle tarjotaan jotain niinkin vaatimatonta kuin kahvi tai pieni ateria. Eri asia olisi, jos kyseessä on todella kallis tähtiravintola monine ruokalajeineen ja viineineen, koska se voi maksaa kahdelta jo useita satasia. Yleisesti ajatellaan, että alle 60€ tarjottavat voi ottaa vastaan ihan huoletta, ja tämä pätee myös yksityiselämään.

Ymmärrän toki, jos on työttömyyttä tai muuta, jolloin miehellä ei ole varaa tarjota mitään. Sitä en ymmärrä, miksi siinä tapauksessa ylipäätään mennään ravintolaan. Toiseen voi tutustua muuallakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa, naiset, ihan itse maksaa- miksi, koska a) ei tarvitse edes esittää kohteliasta, jos j-urpon ja m-oukan kanssa satut treffeille, voit lähteä saman tien ja b) Jotkut miehet kuvittelevat, että tarjoaminen naiselle on sama asia, kuin pldee tarjolla

Huh! Onneksi en ole törmännyt tällaisiin miehiin. Hyvä tietää kuitenkin, että osaa olla varuillaan. Toisaalta - eihän se minun vikani voi olla, jos joku on niin törppö että alkaa kuvitella kahvin vastaanottamisen olevan jokin sitoumus?

Mummoni tapasi sanoa, että siitä erottaa parempien perheiden lapset, että nämä osaavat ottaa tyylikkäästi ja luonnollisesti vastaan kun tarjotaan. Alan kallistua samaan kun luen näitä viestejä.

Itse tulen perheestä, jossa on ollut aika perinteiset roolit, ja ammattipiiritkin ovat olleet vähän konservatiiviset. Siksi on hassua ajatella, että joku tuntisi häpeää tai kiusaantumista tilanteessa, jossa hänelle tarjotaan jotain niinkin vaatimatonta kuin kahvi tai pieni ateria. Eri asia olisi, jos kyseessä on todella kallis tähtiravintola monine ruokalajeineen ja viineineen, koska se voi maksaa kahdelta jo useita satasia. Yleisesti ajatellaan, että alle 60€ tarjottavat voi ottaa vastaan ihan huoletta, ja tämä pätee myös yksityiselämään.

Ymmärrän toki, jos on työttömyyttä tai muuta, jolloin miehellä ei ole varaa tarjota mitään. Sitä en ymmärrä, miksi siinä tapauksessa ylipäätään mennään ravintolaan. Toiseen voi tutustua muuallakin.

Taman takia kutsuin miehen ensitreffeille kotiini ja laitoin hanelle ruokaa. :)

Tai lahinna kyseessa olivat tapakset tai ihan vaan ronskisti naposteltavat ja viini. 

Tasta muuten tuli meidan perjantaiperinne, leivon joka perjantaiksi jonkun suolaisen piiraan, muut tarjoiltavat vaihtelevat. Mies aina kyselee jo keskella viikkoa etta minka piiraan suunnittelin taksi viikoksi tekevani :D 

(Talla viikolla vuorossa lohi-purjopiirakka, viime viikolla oli chorizo-paprika, ja ensi viikolla on punajuuri-vuohenjuusto. Ihan silta varalta etta kiviakin kiinnostaa. :D) 

Vierailija kirjoitti:

juu

Tarjoaminen ja elättäminen on todellakin täysin eriasioita.ÄLÄKÄ käytä monikko muotoa NAISET!!!Ei kaikki huolisikaan almujasi,jollet saa suutasi auki kysyäksesi,toisen mielipidettä.TAUKKI.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa, naiset, ihan itse maksaa- miksi, koska a) ei tarvitse edes esittää kohteliasta, jos j-urpon ja m-oukan kanssa satut treffeille, voit lähteä saman tien ja b) Jotkut miehet kuvittelevat, että tarjoaminen naiselle on sama asia, kuin pldee tarjolla

Huh! Onneksi en ole törmännyt tällaisiin miehiin. Hyvä tietää kuitenkin, että osaa olla varuillaan. Toisaalta - eihän se minun vikani voi olla, jos joku on niin törppö että alkaa kuvitella kahvin vastaanottamisen olevan jokin sitoumus?

Mummoni tapasi sanoa, että siitä erottaa parempien perheiden lapset, että nämä osaavat ottaa tyylikkäästi ja luonnollisesti vastaan kun tarjotaan. Alan kallistua samaan kun luen näitä viestejä.

Itse tulen perheestä, jossa on ollut aika perinteiset roolit, ja ammattipiiritkin ovat olleet vähän konservatiiviset. Siksi on hassua ajatella, että joku tuntisi häpeää tai kiusaantumista tilanteessa, jossa hänelle tarjotaan jotain niinkin vaatimatonta kuin kahvi tai pieni ateria. Eri asia olisi, jos kyseessä on todella kallis tähtiravintola monine ruokalajeineen ja viineineen, koska se voi maksaa kahdelta jo useita satasia. Yleisesti ajatellaan, että alle 60€ tarjottavat voi ottaa vastaan ihan huoletta, ja tämä pätee myös yksityiselämään.

Ymmärrän toki, jos on työttömyyttä tai muuta, jolloin miehellä ei ole varaa tarjota mitään. Sitä en ymmärrä, miksi siinä tapauksessa ylipäätään mennään ravintolaan. Toiseen voi tutustua muuallakin.

Minut pyysi mies treffeille. Tai siis jallitti ja jallitti, vaikka en halunnut ja sitten ajattelin, että en jaksa enää kieltäytyä, Käyn punaisilla treffeillä ja toivotan jatkot. Mies sanoi, että.hän tulee hakemaan, ja että.hänellä on yllätys

No tuli hakemaan, ja sanoi, että nytåä minä teen sinuun vaikutuksen ja mennään kaupungin hienompaan ravintolaan syömään, ei mitään mutta. Yritin estää ja sanoin, että Entäs jos mentäisiin vaan kahville. Mies kielsi ja vei sinne huippuraflaan. Ja vaatimalla vaati että syödään parasta ja hienointa, eikä suostunut, kun yritin estellä ja ehdottaa halvempaa. Kun lasku sitten tuli, mies vaati, että maksan oman osani- eipä sitten enää nähty näiden treffien jälkeen

Ihan sama kumpi maksaa, mutta jurpoja ovat he jotka eivät edes näennäisesti yritä olla se joka maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa, naiset, ihan itse maksaa- miksi, koska a) ei tarvitse edes esittää kohteliasta, jos j-urpon ja m-oukan kanssa satut treffeille, voit lähteä saman tien ja b) Jotkut miehet kuvittelevat, että tarjoaminen naiselle on sama asia, kuin pldee tarjolla

Toisaalta haluaisin saada selville tuon kohdan b, jotta tulisi heti esille tuollainen moukkamaisuus. 

Vierailija kirjoitti:

Jos kutsut kaverin kahville, tarjoatko hänelle? Todennäköisesti molemmat maksavat omansa. Miksi treffeillä pitää tarjota, jos kutsuu? 

No jos miltäs kuulostaa jos kutsun kaverin kahville kotiini ja sitten en tarjoakaan hänelle mitään?

Oletuksena on, jos saan kutsun tai esitän itse kutsun kahville niin kotiin kuin kahvilaan, niin silloin myös se kutsuja tarjoaa?

"Kutsun sinut kahville, mutta älä luule että sitten kyllä mitään kahvia tarjoan".

Miten edes voi kutsua toista ihmistä kahville jos ei ole aikomusta tarjota. Mikä ihmeen "kutsu" se silllon on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa, naiset, ihan itse maksaa- miksi, koska a) ei tarvitse edes esittää kohteliasta, jos j-urpon ja m-oukan kanssa satut treffeille, voit lähteä saman tien ja b) Jotkut miehet kuvittelevat, että tarjoaminen naiselle on sama asia, kuin pldee tarjolla

Huh! Onneksi en ole törmännyt tällaisiin miehiin. Hyvä tietää kuitenkin, että osaa olla varuillaan. Toisaalta - eihän se minun vikani voi olla, jos joku on niin törppö että alkaa kuvitella kahvin vastaanottamisen olevan jokin sitoumus?

Mummoni tapasi sanoa, että siitä erottaa parempien perheiden lapset, että nämä osaavat ottaa tyylikkäästi ja luonnollisesti vastaan kun tarjotaan. Alan kallistua samaan kun luen näitä viestejä.

Itse tulen perheestä, jossa on ollut aika perinteiset roolit, ja ammattipiiritkin ovat olleet vähän konservatiiviset. Siksi on hassua ajatella, että joku tuntisi häpeää tai kiusaantumista tilanteessa, jossa hänelle tarjotaan jotain niinkin vaatimatonta kuin kahvi tai pieni ateria. Eri asia olisi, jos kyseessä on todella kallis tähtiravintola monine ruokalajeineen ja viineineen, koska se voi maksaa kahdelta jo useita satasia. Yleisesti ajatellaan, että alle 60€ tarjottavat voi ottaa vastaan ihan huoletta, ja tämä pätee myös yksityiselämään.

Ymmärrän toki, jos on työttömyyttä tai muuta, jolloin miehellä ei ole varaa tarjota mitään. Sitä en ymmärrä, miksi siinä tapauksessa ylipäätään mennään ravintolaan. Toiseen voi tutustua muuallakin.

Minut pyysi mies treffeille. Tai siis jallitti ja jallitti, vaikka en halunnut ja sitten ajattelin, että en jaksa enää kieltäytyä, Käyn punaisilla treffeillä ja toivotan jatkot. Mies sanoi, että.hän tulee hakemaan, ja että.hänellä on yllätys

No tuli hakemaan, ja sanoi, että nytåä minä teen sinuun vaikutuksen ja mennään kaupungin hienompaan ravintolaan syömään, ei mitään mutta. Yritin estää ja sanoin, että Entäs jos mentäisiin vaan kahville. Mies kielsi ja vei sinne huippuraflaan. Ja vaatimalla vaati että syödään parasta ja hienointa, eikä suostunut, kun yritin estellä ja ehdottaa halvempaa. Kun lasku sitten tuli, mies vaati, että maksan oman osani- eipä sitten enää nähty näiden treffien jälkeen

No mutta pääsithän sinä ainakin eroon siitä perskärpäsestä!