Mitä järkeä elämässä on, kun kehenkään ei voi luottaa?

Elämä on tällaista, epävarmaa ja alati muuttuvaa. Se on otettava sellaisena, koska sitä ei pysty muuttamaan. Kuitenkin kaikessa huonossakin voi nähdä jotakin hyvää. Kuten eräässä runossakin sanotaan, ”Kerran vielä merkityksen saavat kaikki itkut, kaikki lyödyt haavat!

Aika kutoo suurta salaisuutta: kivun kautta Jumala luo uutta. Mikään vaihe ei voi mennä hukkaan, kyyneleetkin puhkeavat kukkaan. Vaikkei silmä vielä nähdä saata: tuskakin on toivon kasvumaata.”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ajattelee vaikka parisuhteen aloittamista rationaaliselta kannalta. Eikös ole jotain 50% mahdollisuus, että kumppani pettää. Ainoa, mitä voi asian hyväksi tehdä, on valintatilanteessa ottaa sellainen, kenestä ei ole havaittavissa tavallisimpia pettäjän merkkejä (historiaa sellaisesta jne.). Tämä ei kuitenkaan takaa mitään, koska kyseinen ihminen voi olla vaan peittänyt todellisen luontonsa erityisen taitavasti. Järkevän valinnan lisäksi ei voi asian suhteen tehdä muuta kuin toivoa parasta. Jos siis alkaisi parisuhteeseen, niin sen pitäisi olla niin houkuttelevasti elämää parantavaa, että tuntuu kannattavat,ja samalla pitää ottaa se n.50 % riski, että tulee petetyksi. Selviäisikö siitä? Ehkä. Mutta onko se suhde kaiken sen mahdollisen ja aika todennäköisenkin kärsimyksen arvoinen? Aika usein ei! Ap

Jos suhtaudut noin, miksi edes menisit parisuhteeseen? 

Eihän elämässä mihinkään voi satavarmasti luottaa. Opiskelet hyvän ammatin, mutta maailma muuttuu ja työt siirretäänkin Kiinaan. Tai saat hyvä työpaikan, mutta muutaman vuoden päästä on yt-neuvottelut. Tai teet kaiken juuri niin oikein kuin kuvittelitkin ja sairastut sen jälkeen MS-tautiin ja menetät nopeasti työkykysi. 

En ole mennytkään parisuhteeseen, koska en ole löytänyt itselleni sellaista diiliä, missä iso riski kannattaisi. Ihmettelen sitä, miksi niin monet menevät parisuhteisiin ilmeisesti luottavaisin ja toiveikkain mielin. Miten he sen itselleen perustelevat? Ap

On ihmisiä, joille toinen on syytön, kunnes toisin todistetaan. Ja on ihmisiä, joille toinen on syyllinen, kunnes toisin todistetaan. Uskoisin, että nämä luottavaisin ja toiveikkain mielin parisuhteeseen menevät kuuluvat tuohon ensimmäiseen ryhmään. Paljon varmasti vaikuttavat ihmisen aiemmat kokemukset muista. Jos on kovin usein tullut petetyksi tai selkään puukotetuksi, suhtautuu ihmisiin eri tavalla kuin ne, joille on vain harvoin käynyt noin. Resilienssikin on ihmisillä erilainen. Sekin voi vaikuttaa, jos aiemmissa menetyksissä ja vastoinkäymisissä on kuitenkin ollut rinnalla läheisiä, jotka ovat auttaneet ja tukeneet vaikeina aikoina. 

Vierailija kirjoitti:

Ei sinun tarvitse luottaa kehenkään koska keneenkään ei pidä luottaa. Pidä aina oma persoonasi ja kaikki itsellesi tärkeät asiat pelkästään omana tietonasi. Älä ikinä paljasta mitä oikeasti tunnet tai ajattelet. Ihmiset käyttää häikäilemättä hyväkseen heikkoja kohtiasi jos saa ne tietoonsa, siksi edes puolisolle ei voi kertoa itsestään kaikkea. Eilisen "ystävä ja rakas" on aina mahdollisesti huomisen vihollinen ja kannattaa siksi miettiä kuinka monta puukkoa sen toisen käteen ojentaa. Olet tyhmä jos aikuisenakin vielä luotat mihinkään.

Jos nyt hiuksia valitaan, niin jokapäiväisessä elämässään ihminen joutuu luottamaan toisiin ja olettamaan asioita. Esimerkiksi kun ylitän katua, niin oletan, että autoilija antaa minun kävellä yli eikä yritä ajaa päältä.

Ehkä tiettyjen tilanteiden traumaattisuus tulee juuri siitä pahuuden yllätyksellisyydestä ja odottamattomuudesta. Vihreät valot tarkoittaa arkiajattelussa sitä, että voit turvallisesti kävellä tien yli. Kuitenkin siinä metrin päässä on ties kuinka mielisairaita ihmisiä, jotka voisivat monta tonnia painavalla hirviökoneellaan lopettaa elämäsi koska vain mielijohteestaan. Pahinta mahdollista skenaariota ajatellen on todella pelottava teko ylittää suojatie. Olemme vaan tottuneet ajattelemaan tien ylitystä suht turvallisena tapahtumana, koska suurimman osan ajasta suurin osa ihmisistä edes yrittää noudattaa sääntöjä. Ap

Parisuhteisiin pitää suhtautua niin, että se on todennäköisemmin väliaikainen kuin ikuinen.

Mä ainakiin muistan oliin yhdessä harjoittelupaikassa, siellä oli sellainen tosi kiva nuori mies. Hauska ja ennakkkoluuloton. Jotenkin tuli heti kätteltyä sellainen fiiilis että tuon kanssa on helppo tutustua.

*valitaan = halotaan -23

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mä ainakiin muistan oliin yhdessä harjoittelupaikassa, siellä oli sellainen tosi kiva nuori mies. Hauska ja ennakkkoluuloton. Jotenkin tuli heti kätteltyä sellainen fiiilis että tuon kanssa on helppo tutustua.

Varmaaan suomalainen mies tarvitsee enemmän vastuuta ja sitä kauttta halua sekä motivaatiota oppia uuutta.

Samaa mieltä ap:n kanssa. Olen oppinut, että voin luottaa vain ja ainoastaan itseeni. 

Toivon, että lapseni kokevat voivansa luottaa minuun. 

t. nainen 43 v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sinun tarvitse luottaa kehenkään koska keneenkään ei pidä luottaa. Pidä aina oma persoonasi ja kaikki itsellesi tärkeät asiat pelkästään omana tietonasi. Älä ikinä paljasta mitä oikeasti tunnet tai ajattelet. Ihmiset käyttää häikäilemättä hyväkseen heikkoja kohtiasi jos saa ne tietoonsa, siksi edes puolisolle ei voi kertoa itsestään kaikkea. Eilisen "ystävä ja rakas" on aina mahdollisesti huomisen vihollinen ja kannattaa siksi miettiä kuinka monta puukkoa sen toisen käteen ojentaa. Olet tyhmä jos aikuisenakin vielä luotat mihinkään.

Jos nyt hiuksia valitaan, niin jokapäiväisessä elämässään ihminen joutuu luottamaan toisiin ja olettamaan asioita. Esimerkiksi kun ylitän katua, niin oletan, että autoilija antaa minun kävellä yli eikä yritä ajaa päältä.

Ehkä tiettyjen tilanteiden traumaattisuus tulee juuri siitä pahuuden yllätyksellisyydestä ja odottamattomuudesta. Vihreät valot tarkoittaa arkiajattelussa sitä, että voit turvallisesti kävellä tien yli. Kuitenkin siinä metrin päässä on ties kuinka mielisairaita ihmisiä, jotka voisivat monta tonnia painavalla hirviökoneellaan lopettaa elämäsi koska vain mielijohteestaan. Pahinta mahdollista skenaariota ajatellen on todella pelottava teko ylittää suojatie. Olemme vaan tottuneet ajattelemaan tien ylitystä suht turvallisena tapahtumana, koska suurimman osan ajasta suurin osa ihmisistä edes yrittää noudattaa sääntöjä. Ap

Onko sinulla, ap PTSD:tä, masennusta, ahdistusta? Usein tällaisesta kärsivä ihminen menettää sellaisen perusluottamuksen moniin tavallisiin asioihin ja pelot alkavat ulottumaan monille elämän alueille. Itsekin olen traumatisoitunut ja ajoittain pelot lyövät tällä tavalla päälle.

Joteenkin tuntuuu että suomessa tulee aika vähän sellaisia tilanteiita vastaaan että siinä tulisi ikäänkuin väkisin eteen pieni oppimisen paikka. Sellainen tilanne että nyt ei enää käykäään se että lähestyy tätä asiaa tavalliseen vanhaan mallliin vaan pitäää vähän funtsia. Se oivaltaminen ei tapahdu teorioista ja kirjaopppimisten kautta vaikka ne tyovatkin hyvää taustatuea vaaan kyllä se tapahtuu ihan käytännnössä ja vuorovaikutteisessa suhteessa kun tuleee eteen tiilaanne että täytyy myös kyetä luopumaaan jostain jotta tilalle muodostuuu jotakin uutta ja ihmeeellistä.

En luota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sinun tarvitse luottaa kehenkään koska keneenkään ei pidä luottaa. Pidä aina oma persoonasi ja kaikki itsellesi tärkeät asiat pelkästään omana tietonasi. Älä ikinä paljasta mitä oikeasti tunnet tai ajattelet. Ihmiset käyttää häikäilemättä hyväkseen heikkoja kohtiasi jos saa ne tietoonsa, siksi edes puolisolle ei voi kertoa itsestään kaikkea. Eilisen "ystävä ja rakas" on aina mahdollisesti huomisen vihollinen ja kannattaa siksi miettiä kuinka monta puukkoa sen toisen käteen ojentaa. Olet tyhmä jos aikuisenakin vielä luotat mihinkään.

Jos nyt hiuksia valitaan, niin jokapäiväisessä elämässään ihminen joutuu luottamaan toisiin ja olettamaan asioita. Esimerkiksi kun ylitän katua, niin oletan, että autoilija antaa minun kävellä yli eikä yritä ajaa päältä.

Ehkä tiettyjen tilanteiden traumaattisuus tulee juuri siitä pahuuden yllätyksellisyydestä ja odottamattomuudesta. Vihreät valot tarkoittaa arkiajattelussa sitä, että voit turvallisesti kävellä tien yli. Kuitenkin siinä metrin päässä on ties kuinka mielisairaita ihmisiä, jotka voisivat monta tonnia painavalla hirviökoneellaan lopettaa elämäsi koska vain mielijohteestaan. Pahinta mahdollista skenaariota ajatellen on todella pelottava teko ylittää suojatie. Olemme vaan tottuneet ajattelemaan tien ylitystä suht turvallisena tapahtumana, koska suurimman osan ajasta suurin osa ihmisistä edes yrittää noudattaa sääntöjä. Ap

Onko sinulla, ap PTSD:tä, masennusta, ahdistusta? Usein tällaisesta kärsivä ihminen menettää sellaisen perusluottamuksen moniin tavallisiin asioihin ja pelot alkavat ulottumaan monille elämän alueille. Itsekin olen traumatisoitunut ja ajoittain pelot lyövät tällä tavalla päälle.

En usko että on mitään noista diagnooseista, eikä oikein pelkojakaan. Jos joku nyt välttämättä haluaa ajaa päälleni niin enhän voi sille yhtään mitään. Tajuan, että todennäköisyys esimerkiksi tuohon tapahtumaan on aika pieni, mutta nykyään välillä sellaista tulee ajateltua. Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos ei luota muihin, on itse epäluotettava, ja olettaa muidenkin olevan.

Olin ennen luottavainen ja luotettava, mutta mitään hyvää se ei tuonut elämääni. Nyt kai vasta olen oppinut ne säännöt, joilla muutkin pelaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos ajattelee vaikka parisuhteen aloittamista rationaaliselta kannalta. Eikös ole jotain 50% mahdollisuus, että kumppani pettää. Ainoa, mitä voi asian hyväksi tehdä, on valintatilanteessa ottaa sellainen, kenestä ei ole havaittavissa tavallisimpia pettäjän merkkejä (historiaa sellaisesta jne.). Tämä ei kuitenkaan takaa mitään, koska kyseinen ihminen voi olla vaan peittänyt todellisen luontonsa erityisen taitavasti. Järkevän valinnan lisäksi ei voi asian suhteen tehdä muuta kuin toivoa parasta. Jos siis alkaisi parisuhteeseen, niin sen pitäisi olla niin houkuttelevasti elämää parantavaa, että tuntuu kannattavat,ja samalla pitää ottaa se n.50 % riski, että tulee petetyksi. Selviäisikö siitä? Ehkä. Mutta onko se suhde kaiken sen mahdollisen ja aika todennäköisenkin kärsimyksen arvoinen? Aika usein ei! Ap

No, jos oma puolisoni kerran hairahtuisi menemään sänkyyn jonkun muun kanssa, sanoisin, että suhteemme on ollut silti sen kärsimyksen arvoinen eikä se siihen kaatuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sinun tarvitse luottaa kehenkään koska keneenkään ei pidä luottaa. Pidä aina oma persoonasi ja kaikki itsellesi tärkeät asiat pelkästään omana tietonasi. Älä ikinä paljasta mitä oikeasti tunnet tai ajattelet. Ihmiset käyttää häikäilemättä hyväkseen heikkoja kohtiasi jos saa ne tietoonsa, siksi edes puolisolle ei voi kertoa itsestään kaikkea. Eilisen "ystävä ja rakas" on aina mahdollisesti huomisen vihollinen ja kannattaa siksi miettiä kuinka monta puukkoa sen toisen käteen ojentaa. Olet tyhmä jos aikuisenakin vielä luotat mihinkään.

Jos nyt hiuksia valitaan, niin jokapäiväisessä elämässään ihminen joutuu luottamaan toisiin ja olettamaan asioita. Esimerkiksi kun ylitän katua, niin oletan, että autoilija antaa minun kävellä yli eikä yritä ajaa päältä.

Ehkä tiettyjen tilanteiden traumaattisuus tulee juuri siitä pahuuden yllätyksellisyydestä ja odottamattomuudesta. Vihreät valot tarkoittaa arkiajattelussa sitä, että voit turvallisesti kävellä tien yli. Kuitenkin siinä metrin päässä on ties kuinka mielisairaita ihmisiä, jotka voisivat monta tonnia painavalla hirviökoneellaan lopettaa elämäsi koska vain mielijohteestaan. Pahinta mahdollista skenaariota ajatellen on todella pelottava teko ylittää suojatie. Olemme vaan tottuneet ajattelemaan tien ylitystä suht turvallisena tapahtumana, koska suurimman osan ajasta suurin osa ihmisistä edes yrittää noudattaa sääntöjä. Ap

Onko sinulla, ap PTSD:tä, masennusta, ahdistusta? Usein tällaisesta kärsivä ihminen menettää sellaisen perusluottamuksen moniin tavallisiin asioihin ja pelot alkavat ulottumaan monille elämän alueille. Itsekin olen traumatisoitunut ja ajoittain pelot lyövät tällä tavalla päälle.

En usko että on mitään noista diagnooseista, eikä oikein pelkojakaan. Jos joku nyt välttämättä haluaa ajaa päälleni niin enhän voi sille yhtään mitään. Tajuan, että todennäköisyys esimerkiksi tuohon tapahtumaan on aika pieni, mutta nykyään välillä sellaista tulee ajateltua. Ap

Onhan sitä tärkeä aina pitää mielessä turvallisuutta edistävät toimintatavat, kuten katsoa molemmille puolilleen ennen tien ylittämistä, ei koskea sähköjohtoon märillä käsillä yms. Jos kuitenkin nämä asiat alkavat vaivaamaan ja huolestuttamaan liiemmin, niin mielestäni alkaa jo kuullostaa ahdistukselta tms. ja siinä tapauksessa kannattaisi käydä puhumassa asiasta.

Itseäkin veetuttaa, että jo lapsena uhrasin fyysisen terveyteni liiallisen kiltteyden ja suorittamisen takia. Olin just sellainen kiltti kuuntelija, tukija ja muiden auttaja ja vielä pitkälle aikuisuuteenkin, annoin narsististen ihmisten hyväksikäyttää lukuisia kertoja itseäni yksipuolisena kuuntelijana, seuraneitinä ja tukijana oman hyvinvointini kustannuksella ja annoin polkea rajojani surutta.  Päädyin pitkäaikaistyöttömäksi luuseriksi, ja oikeasti kuuluisin varmaan sairaseläkkeelle, jos jaksaisin joskus mennä puhumaan asioistani ja olisi rahaa terapiaan. Vihaan ihmisiä nykyään enkä todellakaan luota enää ikinä kehenkään enkä päästä lähelleni, niin raakaa ja julmaa kiusaamista olen kokenut ja todistanut ihmisten parissa, että ei enää ikinä kiitos. Tuskin sopeutuisin enää ikinä mihinkään työyhteisöönkään vaikk pääsisinkin, sellaisia kiusaavia juorupesäkkeitä nekin ovat ja niin hullu kiire ja vaatimukset kaikessa ja kaikkialla nykyään. Joo en todellakaan näe mitään järkeä tai mieltä tässä elämässä ainakan itseni kohdalla, lähtisin ilomielin tältä planeetalta jo itse pois.

Vierailija kirjoitti:

Itseäkin veetuttaa, että jo lapsena uhrasin fyysisen terveyteni liiallisen kiltteyden ja suorittamisen takia. Olin just sellainen kiltti kuuntelija, tukija ja muiden auttaja ja vielä pitkälle aikuisuuteenkin, annoin narsististen ihmisten hyväksikäyttää lukuisia kertoja itseäni yksipuolisena kuuntelijana, seuraneitinä ja tukijana oman hyvinvointini kustannuksella ja annoin polkea rajojani surutta.  Päädyin pitkäaikaistyöttömäksi luuseriksi, ja oikeasti kuuluisin varmaan sairaseläkkeelle, jos jaksaisin joskus mennä puhumaan asioistani ja olisi rahaa terapiaan. Vihaan ihmisiä nykyään enkä todellakaan luota enää ikinä kehenkään enkä päästä lähelleni, niin raakaa ja julmaa kiusaamista olen kokenut ja todistanut ihmisten parissa, että ei enää ikinä kiitos. Tuskin sopeutuisin enää ikinä mihinkään työyhteisöönkään vaikk pääsisinkin, sellaisia kiusaavia juorupesäkkeitä nekin ovat ja niin hullu kiire ja vaatimukset kaikessa ja kaikkialla nykyään. Joo en todellakaan näe mitään järkeä tai mieltä tässä elämässä ainakan itseni kohdalla, lähtisin ilomielin tältä planeetalta jo itse pois.

Tuntuu ihan paskalta sanoa tällaiseen kommenttiin näin, mutta mulle tuli tästä viestistä hirveän lohdullinen olo, että meitä on muitakin, että vaikka olen kiusattu, pahoinpidelty ja henkisesti puolikuollut, niin jossain on meitä muitakin. 

Kiitos kommentistasi, vaikutat hyvältä ihmiseltä.

Up

Ap

Kokemukseni perusteella ne, jotka on maireimpia ja ystävällisimpiä yleensä puhuvat eniten paskaa selän takana.

Oma ratkaisuni on ollut minimoida ihmissuhteet. Hyviä kokemuksia on mutta liian paljon enemmän huonoja. En näe mitään järkeä olla väen väkisin mukana jossain, mikä aiheuttaa pääasiassa mielipahaa.