Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pihiyden huippu, kerro esimerkki
Omani tässä. Anopulla on wc:ssä sanko mihin pitää kerätä käyttämättä jääneet wc paperit myöhempää käyttöä varten. Eli siis vaikka repeytyneet, ei haittaa vaikka reunassa olisikin vähän sitä ihteään. Sinne se niitä Haisevia papereita säilöö, hyi että kun ällöttävä asiouda siellä. Aina muistuttaa että "muistakaa sitten käyttää sankoa" No ei tod. Käytetä!
Kommentit (3893)
Dorothy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on anopin peruja pieni purkki cocktailtikkuja. Etiketin perusteella ne ovat 1970-luvulta, elleivät vanhempiakin. Purkissa on mustuneita tikkuja, joita joskus ihmettelin. Sitten näin, kun mies käytti tikkuja joulutorttujen sakaroiden kiinnittämiseen ennen torttujen uuniin laittamista. Tikkujen tarkoitus oli estää sakaroita nousemasta, ja niitä oli käytetty monta kertaa kyseiseen tarkoitukseen.
Oliko tämä nyt sitten äärimmäistä pihiyttä vai ei? Itselleni kyseinen, miehen äidiltään oppima tapa oli täysin uusi. Mielestäni tikkuja ei tarvita ollenkaan (eli olenko itse vielä pihimpi)? Oma äitini kiinnittää joulutorttujen sakarat vedellä "liimaamalla". Toisaalta sakaroiden nousemisen voi myös estää laittamalla luumuhillon sakaroiden päälle.
(Eikä muuten näyttänyt toimivan tuo tikkukonsti..)
En oikein ymmärtänyt tätä sakaroiden kiinnitystä? Mihin ne kiinnitettiin?
Kaiketi siihen sakaran kärkeen pitämään sitä sakaraa muka paikoillaan. Onko voinut tosiaan toimiakin joskus jollain anopilla? Jospa se anoppi teki vielä itse torttutaikinan sillä "kaulitaan ja käännetään" -systeemillä ja taikina ollut tiiviimpää ja tikut tosiaan pystyneet pitämään ne sakarat paikoillaan. Mutta mihin sitten se täyte laitettiin, siihen tikkujen väliin vai?
Ja niin, eihän tässä pihiydestä ollut kyse, vaan anopin opettamasta niksistä (joka ei kylläkään toimi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat ylioppilasjuhlani olivat melkoinen kokemus. Äitini kuoli kun olin peruskoulussa, enkä ollut isäni kanssa missään tekemisissä sen jälkeen kun lähdin opiskelemaan. Maksoin siis lukiossa kaiken itse, kävin koulun ohella töissä, en voinut osallistua vanhojen tansseihin koska rahat menivät pelkkään elämiseen. Koko lukio oli siis yhtä piheilyä pakon edessä. Lukulomalla tein paljon töitä ja niillä rahoilla mm. hankin itselleni ajokortin, surkean auton ja järjestin yo-juhlat. Kutsuin lähinnä sukulaisia koska halusin tutustua sukuuni ja ystäväni olivat omissa juhlissaan. Juhlapäivän aamuna yksi perhe soittaa ja kertoo auton hajonneen, mutta tulisivat mielellään jos jostain sattuisi kyydin saamaan. Noh, lähdin sitten hakemaan parin kunnan päästä olettaen saavani edes osan bensarahoista. En saanut. Harmittelivat nälkäänsä, kun eivät kauppaan ole aikoihin päässeet. Tarjosin ruokaa. Juhliin olin tehnyt itse kaiken ja laskin sen varaan että suurin osa on käynyt useammissa juhlissa eikä siksi kukaan oleta saavansa päivällistä. Hakemani perhe olettikin saavansa päivällistä ja tarjottavat loppuivat kesken hetkessä, vaikka olin varannut vieraiden määrään nähden paljon. Perheen isä pyysi isompia lautasia kuin kattamani "pikkukipot". Ei siis muuta kuin lähikauppaan juoksu ostamaan jotain tarjottavaa myöhemmin saapuville vieraille. Tämä yksi sankariperhe iloisena totesi, että onpa hyvä että tuli lisää, nälkähän tässä olisi jäänyt. Lopulta juhlat tuli kunnialla juhlittua ja vieraat alkoivat poistumaan, kaikki paitsi tämä yksi perhe. Eivät suinkaan pyytäneet muilta heidän lähellä asuvilta sukulaisilta kyytiä, menneet taksilla tai julkisilla. Ei, minä vein heidät vielä kotiinkin. Mentiin bensa-aseman kautta, jossa minä maksoin bensat kun perheestä kaikki unohtivat lompakkonsa. Lahjaksi heiltä sain jonkinlaisen kulahtaneen muovikukkaviritelmän, Hesburgerin alennuskuponkeja ja kortin.
Perhe tiesi tilanteeni ja tiesi että järjestän juhlat yksin ilman apua. Heillä itsellään ei ollut puutetta mistään ja molemmat vanhemmat olivat hyväpalkkaisessa työssä. Lapsuuteni oli täynnä piheilyä vessanvetosääntöineen ja teipattuine valokatkaisijoineen, etenkin isäni osalta. Olisi ehkä pitänyt arvata että muukin suku on jatkanut samalla linjalla. Nykyisin en ole enää yhtä kiltti ja tee kaikkeani jotta sukuun olisi hyvät välit. Rikkinäinen autokin oli saatu seuraavaan aamuun mennessä mystisesti korjattua, kun perhe tuli vastaan kylillä.
Vierailija kirjoitti:
Omat ylioppilasjuhlani olivat melkoinen kokemus. Äitini kuoli kun olin peruskoulussa, enkä ollut isäni kanssa missään tekemisissä sen jälkeen kun lähdin opiskelemaan. Maksoin siis lukiossa kaiken itse, kävin koulun ohella töissä, en voinut osallistua vanhojen tansseihin koska rahat menivät pelkkään elämiseen. Koko lukio oli siis yhtä piheilyä pakon edessä. Lukulomalla tein paljon töitä ja niillä rahoilla mm. hankin itselleni ajokortin, surkean auton ja järjestin yo-juhlat. Kutsuin lähinnä sukulaisia koska halusin tutustua sukuuni ja ystäväni olivat omissa juhlissaan. Juhlapäivän aamuna yksi perhe soittaa ja kertoo auton hajonneen, mutta tulisivat mielellään jos jostain sattuisi kyydin saamaan. Noh, lähdin sitten hakemaan parin kunnan päästä olettaen saavani edes osan bensarahoista. En saanut. Harmittelivat nälkäänsä, kun eivät kauppaan ole aikoihin päässeet. Tarjosin ruokaa. Juhliin olin tehnyt itse kaiken ja laskin sen varaan että suurin osa on käynyt useammissa juhlissa eikä siksi kukaan oleta saavansa päivällistä. Hakemani perhe olettikin saavansa päivällistä ja tarjottavat loppuivat kesken hetkessä, vaikka olin varannut vieraiden määrään nähden paljon. Perheen isä pyysi isompia lautasia kuin kattamani "pikkukipot". Ei siis muuta kuin lähikauppaan juoksu ostamaan jotain tarjottavaa myöhemmin saapuville vieraille. Tämä yksi sankariperhe iloisena totesi, että onpa hyvä että tuli lisää, nälkähän tässä olisi jäänyt. Lopulta juhlat tuli kunnialla juhlittua ja vieraat alkoivat poistumaan, kaikki paitsi tämä yksi perhe. Eivät suinkaan pyytäneet muilta heidän lähellä asuvilta sukulaisilta kyytiä, menneet taksilla tai julkisilla. Ei, minä vein heidät vielä kotiinkin. Mentiin bensa-aseman kautta, jossa minä maksoin bensat kun perheestä kaikki unohtivat lompakkonsa. Lahjaksi heiltä sain jonkinlaisen kulahtaneen muovikukkaviritelmän, Hesburgerin alennuskuponkeja ja kortin.
Perhe tiesi tilanteeni ja tiesi että järjestän juhlat yksin ilman apua. Heillä itsellään ei ollut puutetta mistään ja molemmat vanhemmat olivat hyväpalkkaisessa työssä. Lapsuuteni oli täynnä piheilyä vessanvetosääntöineen ja teipattuine valokatkaisijoineen, etenkin isäni osalta. Olisi ehkä pitänyt arvata että muukin suku on jatkanut samalla linjalla. Nykyisin en ole enää yhtä kiltti ja tee kaikkeani jotta sukuun olisi hyvät välit. Rikkinäinen autokin oli saatu seuraavaan aamuun mennessä mystisesti korjattua, kun perhe tuli vastaan kylillä.
Ehkä tuo oli joku kosto isäsi aiemmista tempuista. Raamatun mukaan lapset maksavat isiensä synneistä kolmanteen polveen asti ;)
Vierailija kirjoitti:
Mies osaa olla äärimmäisen pihi, varmistaa aina lisäksi että kaikki maksetaan aina puoliksi, ettei hän vaan koskaan maksa vahingossakaan enemmän kuin minä. Jouduin sairaalaan vakavan sairauden vuoksi ja mies tuli lasten (3v ja 7v) kanssa katsomaan minua sinne.
Yhdellä kerralla nuorimmaiselle tuli jano ja mies kipaisi ostamaan kahvilasta lapselle pillimehun. Hinta 2e. Rupesi vaatimaan minulta samantien yhtä euroa tuosta kun pääsi takaisin luokseni. Kuuluihan minun maksaa kaikesta puolet. Ihan sama vaikka makasin silloin parhaillaan ties missä laitteissa ja mittareissa kiinni sairaalapedissä kovassa kuumeessa ja kivuissa. Kyllä miehen piti saada rahansa takaisin. Joo-o. Ei ymmärtänyt ollenkaan että olisi ollut jotenkin epäsopivaa. Vanhempansa kyllä sanoivat muutaman valitun sanan hänelle kun kuulivat asiasta.
Mukdi olet vieläkin tuon miehen kanssa? Teillä on lapsiakin mutta hän ei taida oikeasti välittää sinusta, muuten ei käyttäytyisi noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perttu 44kemi kirjoitti:
Työkaverini, reilu viiskymppinen mies jolla on rahaa kuin rosvopäälliköllä, ajaa autolla silleen että vain hipaisee kaasupoljinta jatkuvasti eikä paina sitä tasaisesti.
Tästä johtuen ajo on nykivää ja levotonta, mutta ilmeisesti se on säästöä jokainen sekunti mitä et paina kaasupoljinta.
Tää hipaisu on joku murrejuttu, jota en tajunnut täällä päin suomea. Meillä hipaisu ei sopisi tuohon lauseeseen. En oikein ymmärtänyt
Ei, vaan sinä puhut jotain murretta joka ei ymmärrä tuota ihan kirjakielistä ilmaisua.
hipaista
verbi
Koskettaa nopeasti ja kevyesti.
-eri
Oletko koskaan ajanut autolla?
Jos kaasupoljinta vain hipaisee, ei tapahdu yhtään mitään, koska polkimen asento ei muutu.
-toinen eri
Oletko koskaan ajanut uudella autolla? Ei niissä tarvitse asiakseen painaa poljinta.
Vakionopeudensäätimiä on ollut jo vuosikymmeniä.
Jos auton kaasupoljin tosiaan liikkuu hipaisemalla, se ei kuulosta turvalliselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työskentelimme koulussa pienryhmissä. Kurssin lopussa ryhmäni jäsenet päättivät ostaa opettajalle pienen lahjan, jokaiselle tuli maksettavaa noin euro. Itse en ollut paikalla kun lahja ostettiin ja annettiin, joten en myöskään pystynyt lahjan ostajalle sitä euroa käteisellä maksamaan.
Tästä on jo niin kauan aikaa että pääsin verkkopankkiin pelkästään erillisellä tunnuslukulistalla, joka oli sitten iloisesti kadonnut postissa ja jouduin pankkiin ilmoittamisen jälkeen odottamaan uutta muutaman päivän.
Lahjan ostaja alkoi yhteisessä ryhmämme keskustelussa vaatimaan osuuttani, "kun kaikki muutkin olivat sen maksaneet". Ilmeisesti kuvitteli että kiukuttelin ja panttasin hänen rahojaan.
Olin lievästi järkyttynyt siitä, että euron takia oli valmis "nolaamaan" minut julkisesti, olisi voinut ensin kysyä mikä tilanne on. Maksoin siis toki euron heti kun pääsin omaan tiliini käsiksi.
Jos kerran tiesit, että teillä on tällainen "yhteinen ryhmän keskustelu," niin miten ihmeessä et varannut sitä yhtä euron kolikkoa antaaksesi sen siinä tilaisuudessa sille ostajalle?
Luetun ymmärtäminen. Siinä selkeästi kerrotaan, ettei ollut paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen superpihi. Kuljen kirpparirytkyissä joita ostan parilla eurolla, yli vitosta en raski maksaa edes kengistä. Käsilaukku sukulaisen kuolinpesästä ja kampaajalla viimeksi 2010.
Maksan silti mielelläni lapsen kaveritkin kerran vuodessa linnanmäelle ja vien lapsia kavereineen ulos syömään. Miehelle ostin 4000e kellon ja lasten harrastuksiin menee yli 500e kuukaudessa. Lapselleni ostan mielelläni 60e hajuveden ja itse vetelen kainaloihin Lidlin 0.99euron cien:iä. En tiedä mikä mussa on vikana kun musta tuntuu että itseensä ei voi panostaa ja koskaan IKINÄ mitään kivaa itselle. Se olisi tuhlausta. Mä en ansaitse. Tulen kyllä eniten iloiseksi kun lapset ja mies iloitsee :) Vuositulot 70 000e minulla ja sijoitan kyllä myös kaiken liikenevän.
Entä jos perheesi ostaa sinulle jonkun kalliin paitapuseron, raskitko käyttää sitä?
Tuntuisi vähän pahalta. Mulla on myös köyhän identiteetti, vaikea selittää. Mutta siis en ikinä pystyisi pukeutumaan tyyliin guessiin tai ganttiin puhumattakaan että olisi joku luiska kädessä. Jotenkin salaa naureskelen ihmisille joilla isot logot näkyvästi esillä. Pidän sellaista tyhmänä. Jos mies on ostanut kalliin korun niin melkein suutun ja syytän rahantuhlauksesta. Joku mielisairaus tämäkin :( iloitsen eniten kun esim. Asuntolaina on saatu maksettua---tyylisistä jutuista. Ja siitä että lapsilla alkaa kalliit ratsastusleirit kesäkuussa jne.
Köyhän identiteetin omaava tulee myös pysymäön köyhänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Dorothy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on anopin peruja pieni purkki cocktailtikkuja. Etiketin perusteella ne ovat 1970-luvulta, elleivät vanhempiakin. Purkissa on mustuneita tikkuja, joita joskus ihmettelin. Sitten näin, kun mies käytti tikkuja joulutorttujen sakaroiden kiinnittämiseen ennen torttujen uuniin laittamista. Tikkujen tarkoitus oli estää sakaroita nousemasta, ja niitä oli käytetty monta kertaa kyseiseen tarkoitukseen.
Oliko tämä nyt sitten äärimmäistä pihiyttä vai ei? Itselleni kyseinen, miehen äidiltään oppima tapa oli täysin uusi. Mielestäni tikkuja ei tarvita ollenkaan (eli olenko itse vielä pihimpi)? Oma äitini kiinnittää joulutorttujen sakarat vedellä "liimaamalla". Toisaalta sakaroiden nousemisen voi myös estää laittamalla luumuhillon sakaroiden päälle.
(Eikä muuten näyttänyt toimivan tuo tikkukonsti..)
En oikein ymmärtänyt tätä sakaroiden kiinnitystä? Mihin ne kiinnitettiin?
Kaiketi siihen sakaran kärkeen pitämään sitä sakaraa muka paikoillaan. Onko voinut tosiaan toimiakin joskus jollain anopilla? Jospa se anoppi teki vielä itse torttutaikinan sillä "kaulitaan ja käännetään" -systeemillä ja taikina ollut tiiviimpää ja tikut tosiaan pystyneet pitämään ne sakarat paikoillaan. Mutta mihin sitten se täyte laitettiin, siihen tikkujen väliin vai?
Ja niin, eihän tässä pihiydestä ollut kyse, vaan anopin opettamasta niksistä (joka ei kylläkään toimi).
Mutta eihän se tikku mihinkään leivinpeltiin kiinnity, sitä minä siis ihmettelen. Että tökätään vaan tikku sakaraan? Outo konsti ja tuhlausta, vaikka kuinka ne käytetyt tikut on seiskyt luvulta säästänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on jo aika huono: mun vaimo säästää siten, että jättää jonkun laskun maksamatta ja siirtää vastaavan summan säästötilille. Ei ymmärrä että se lasku joudutaan sitten maksamaan seuraavassa kuussa korkojen kera. Raivostuttavaa...
Siis... millä logiikalla vaimosi kuvittelee säästävänsä noin? En mitenkään saa kiinni tosta ajatuksen juoksusta vaikka kuinka asiaa mielessäni kääntelen.
No en ymmärrä minäkään. Jotenkin kun se raha on sillä hetkellä siellä säästötilillä lämmittää hänen mieltä.
Tämä on varmaan sitä samaa ihmistyyppiä, joka ei voi maksaa laskuja silloin kun ne tulee vaan niitä pitää venyttää eräpäivään asti.
Nyt meni ohi. Minä merkkaan aina maksupäiväksi eräpäivän. Eikö niin muka saisi tehdä? Enkä ole pihi enkä mitään, muu ei ole edes käynyt mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omat ylioppilasjuhlani olivat melkoinen kokemus. Äitini kuoli kun olin peruskoulussa, enkä ollut isäni kanssa missään tekemisissä sen jälkeen kun lähdin opiskelemaan. Maksoin siis lukiossa kaiken itse, kävin koulun ohella töissä, en voinut osallistua vanhojen tansseihin koska rahat menivät pelkkään elämiseen. Koko lukio oli siis yhtä piheilyä pakon edessä. Lukulomalla tein paljon töitä ja niillä rahoilla mm. hankin itselleni ajokortin, surkean auton ja järjestin yo-juhlat. Kutsuin lähinnä sukulaisia koska halusin tutustua sukuuni ja ystäväni olivat omissa juhlissaan. Juhlapäivän aamuna yksi perhe soittaa ja kertoo auton hajonneen, mutta tulisivat mielellään jos jostain sattuisi kyydin saamaan. Noh, lähdin sitten hakemaan parin kunnan päästä olettaen saavani edes osan bensarahoista. En saanut. Harmittelivat nälkäänsä, kun eivät kauppaan ole aikoihin päässeet. Tarjosin ruokaa. Juhliin olin tehnyt itse kaiken ja laskin sen varaan että suurin osa on käynyt useammissa juhlissa eikä siksi kukaan oleta saavansa päivällistä. Hakemani perhe olettikin saavansa päivällistä ja tarjottavat loppuivat kesken hetkessä, vaikka olin varannut vieraiden määrään nähden paljon. Perheen isä pyysi isompia lautasia kuin kattamani "pikkukipot". Ei siis muuta kuin lähikauppaan juoksu ostamaan jotain tarjottavaa myöhemmin saapuville vieraille. Tämä yksi sankariperhe iloisena totesi, että onpa hyvä että tuli lisää, nälkähän tässä olisi jäänyt. Lopulta juhlat tuli kunnialla juhlittua ja vieraat alkoivat poistumaan, kaikki paitsi tämä yksi perhe. Eivät suinkaan pyytäneet muilta heidän lähellä asuvilta sukulaisilta kyytiä, menneet taksilla tai julkisilla. Ei, minä vein heidät vielä kotiinkin. Mentiin bensa-aseman kautta, jossa minä maksoin bensat kun perheestä kaikki unohtivat lompakkonsa. Lahjaksi heiltä sain jonkinlaisen kulahtaneen muovikukkaviritelmän, Hesburgerin alennuskuponkeja ja kortin.
Perhe tiesi tilanteeni ja tiesi että järjestän juhlat yksin ilman apua. Heillä itsellään ei ollut puutetta mistään ja molemmat vanhemmat olivat hyväpalkkaisessa työssä. Lapsuuteni oli täynnä piheilyä vessanvetosääntöineen ja teipattuine valokatkaisijoineen, etenkin isäni osalta. Olisi ehkä pitänyt arvata että muukin suku on jatkanut samalla linjalla. Nykyisin en ole enää yhtä kiltti ja tee kaikkeani jotta sukuun olisi hyvät välit. Rikkinäinen autokin oli saatu seuraavaan aamuun mennessä mystisesti korjattua, kun perhe tuli vastaan kylillä.
Nyt taas havahtui arvostamaan miten helpolla itse pääsi nuoruudessaan. Toivottavasti sulla on hyvä elämä ja asiat kunnossa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä on vajaa 10 v. Töissä meni todella paljon rahaa siihen, että printatut paperit hävitettiin.
Meidän talossa on hyvin matala hierarkia ja aloin talouspäällikölle ehdottamaan voisin tehdä saman paljon halvemmalla.
Tietenkään pimeänä ei voida näin tehdä, mutta aloin sitten luvan kanssa viemään turvapapereita kotiini.Keräsin sadevettä isoon saaviin ja saavista kaadoin vettä vanhaan vannaan.
Yhteen meni hyvin pari muovikassillista. Annoin liota yön yli ja täytin maitopurkin. Maitopurkissa oli paljon reikiä. Maitotölkit sitten laitoin poikittain varastoon kuivumaan ja unohdin sinne. Seinämään mahtui maitotölkkejä satoja. Sitten puolen vuoden päästä pystyi vaan kopauttamaan ns paperihalon pois ja maitotölkin pystyi käyttämään uudestaan
Keväällä taloyhtiön grillissä , siis grilli on ihan tiiltä ja ritilä päällä, kattilassa mm sulatin kynttilänjämiä, värjäsin kasviväreillä jne. Eihän se puuta korvaa, koska palaa nopeasti , mutta kyllä 20 halkoa riitti pitkäksi aikaa.
Talouspäällikkö tajusi tämä on hyvä juttu ja meille tulikin sitten firman pakettiauto parikin kertaa ja täytti vaatehuoneen. Hidasta se oli, mutta ei tarvinnut vahtia lainkaan.
Pari vuotta tätä tehtiin. Talossa oli iso kellari täynnä ikivanhoja papereita ja ne kaikki piti jonain päivänä hävittää. Lisäksi sitä tuli joka vuosi lisää. Vanhimmat paperit oli yli 30 v takaa. Eli muutossa ne oli tuotu kellarista kellariin.Sain kiitokseksi pari krt talon auton lainaan.
Nythän tämä ei tietenkään olisi mahdollista.
Papereita ei juurikaan tule, turvapaperia ei saa viedä talon ulkopuolelle ja ei nyt mikään ympäristöteko ole polttaa paperia saadakseen lämpöä.Talouspäällikkö jäi muutama vuosi sitten eläkkeellekin.
Jos ympäristöä ei ajatella, tässä kumpikin osapuoli säästi rahaa.
Kai tää nyt oli pilaa, eiks niin?
Mistä sulla riitti muka maitotölkkejä vai toiks ne työkaverit sulle kaikki vanhat tyhjentyneet tölkkinsä ja sinä ahkerana vielä ne pesit ja rei'itit? Sitten lykkäsit vaatehuoneen seinille tölkit täynnä märkiä kopiopapereita noin niin kuin kuivumaan?
Joopa joo.
Kyllä meillä töissä oli jo kymmenen vuotta sitten (itse asiassa jo paljon kauemmin) kunnon silppurit.
Sain työpaikan ruokalasta. Joka päivä tuli toista kymmentä tölkkiä päivässä.
Ei kauaa kestänyt saada tarvittavat kokoon. En niitä erikseen pessyt, ihan pärjäsin sillä sadevedellä.Mulla oli sellainen reijittäjä, jolla tehdään mm vyöhön reikiä. Laitoin vastakkaiset reunat yhteen ja ei siinä kauaa kestänyt, per tölkki. Plus käytin tölkit moneen kertaan uudestaan. Jossain vaiheessa vein sitten ne keräykseen.
Tiedoksi, kun sinua kiinnostaa, täytin maitotölkit ja jätin ne pihalla olevaan tälläiseen sekalaatikkoon. Tai siinä ei ole pohjaa, vain seinät ja katto.
Laatikot olivat siellä, kunnes seuraava setti tuli, eli väh vrk.Sen jälkeen siirsin ne ns pyörävarastoon. Olivat siellä, järjestyksessä, useita kuukausia, kunnes tarvin halkoja.
Nämä olivat turvapapereita. Ne piti hävittää laittamalla tiettyyn suloon, jossa oli lukko ja sitten joku firma tuli ja haki sulon pois. Niitä vanhoja papereita oli hyllyllisiä. Paljon, siis satoja mappeja.
Tyhjensin mapit papereista, tein niistä niitä halkoja ja myin mapit ja muovitaskut. Silloin meni nämäkin kaupaksi.
Pari v sitten kävin ko huoneessa. Kellarin tarkoitus on pysynyt samana. Siellä oli lisää kansioita, huonekaluja, laatikoita, joissa on luult astioita.
Kun on joku paikka, minne voi hylätä, sinne hylätään.
Tämä on niin uskomaton tarina, herranjestas! Kun puhut taloyhtiöstä ja pyöräkellarista, ilmeisesti asut siis kerros-tai rivitalossa? Eikö naapurit ihmetellyt että mitä helkkarin maitopurkkeja sä säilöt siellä pitkin ja poikin? Ja sitten polttelet niitä papereita illat pitkät taloyhtiön grillissä? Vähemmästäkin kyllä saa kylähullun maineen. Ja koko hommasta sait palkkioksi pari kertaa firman auton lainaksi? Mä en voi uskoa tätä :D.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä on vajaa 10 v. Töissä meni todella paljon rahaa siihen, että printatut paperit hävitettiin.
Meidän talossa on hyvin matala hierarkia ja aloin talouspäällikölle ehdottamaan voisin tehdä saman paljon halvemmalla.
Tietenkään pimeänä ei voida näin tehdä, mutta aloin sitten luvan kanssa viemään turvapapereita kotiini.Keräsin sadevettä isoon saaviin ja saavista kaadoin vettä vanhaan vannaan.
Yhteen meni hyvin pari muovikassillista. Annoin liota yön yli ja täytin maitopurkin. Maitopurkissa oli paljon reikiä. Maitotölkit sitten laitoin poikittain varastoon kuivumaan ja unohdin sinne. Seinämään mahtui maitotölkkejä satoja. Sitten puolen vuoden päästä pystyi vaan kopauttamaan ns paperihalon pois ja maitotölkin pystyi käyttämään uudestaan
Keväällä taloyhtiön grillissä , siis grilli on ihan tiiltä ja ritilä päällä, kattilassa mm sulatin kynttilänjämiä, värjäsin kasviväreillä jne. Eihän se puuta korvaa, koska palaa nopeasti , mutta kyllä 20 halkoa riitti pitkäksi aikaa.
Talouspäällikkö tajusi tämä on hyvä juttu ja meille tulikin sitten firman pakettiauto parikin kertaa ja täytti vaatehuoneen. Hidasta se oli, mutta ei tarvinnut vahtia lainkaan.
Pari vuotta tätä tehtiin. Talossa oli iso kellari täynnä ikivanhoja papereita ja ne kaikki piti jonain päivänä hävittää. Lisäksi sitä tuli joka vuosi lisää. Vanhimmat paperit oli yli 30 v takaa. Eli muutossa ne oli tuotu kellarista kellariin.Sain kiitokseksi pari krt talon auton lainaan.
Nythän tämä ei tietenkään olisi mahdollista.
Papereita ei juurikaan tule, turvapaperia ei saa viedä talon ulkopuolelle ja ei nyt mikään ympäristöteko ole polttaa paperia saadakseen lämpöä.Talouspäällikkö jäi muutama vuosi sitten eläkkeellekin.
Jos ympäristöä ei ajatella, tässä kumpikin osapuoli säästi rahaa.
Kai tää nyt oli pilaa, eiks niin?
Mistä sulla riitti muka maitotölkkejä vai toiks ne työkaverit sulle kaikki vanhat tyhjentyneet tölkkinsä ja sinä ahkerana vielä ne pesit ja rei'itit? Sitten lykkäsit vaatehuoneen seinille tölkit täynnä märkiä kopiopapereita noin niin kuin kuivumaan?
Joopa joo.
Kyllä meillä töissä oli jo kymmenen vuotta sitten (itse asiassa jo paljon kauemmin) kunnon silppurit.
Sain työpaikan ruokalasta. Joka päivä tuli toista kymmentä tölkkiä päivässä.
Ei kauaa kestänyt saada tarvittavat kokoon. En niitä erikseen pessyt, ihan pärjäsin sillä sadevedellä.Mulla oli sellainen reijittäjä, jolla tehdään mm vyöhön reikiä. Laitoin vastakkaiset reunat yhteen ja ei siinä kauaa kestänyt, per tölkki. Plus käytin tölkit moneen kertaan uudestaan. Jossain vaiheessa vein sitten ne keräykseen.
Tiedoksi, kun sinua kiinnostaa, täytin maitotölkit ja jätin ne pihalla olevaan tälläiseen sekalaatikkoon. Tai siinä ei ole pohjaa, vain seinät ja katto.
Laatikot olivat siellä, kunnes seuraava setti tuli, eli väh vrk.Sen jälkeen siirsin ne ns pyörävarastoon. Olivat siellä, järjestyksessä, useita kuukausia, kunnes tarvin halkoja.
Nämä olivat turvapapereita. Ne piti hävittää laittamalla tiettyyn suloon, jossa oli lukko ja sitten joku firma tuli ja haki sulon pois. Niitä vanhoja papereita oli hyllyllisiä. Paljon, siis satoja mappeja.
Tyhjensin mapit papereista, tein niistä niitä halkoja ja myin mapit ja muovitaskut. Silloin meni nämäkin kaupaksi.
Pari v sitten kävin ko huoneessa. Kellarin tarkoitus on pysynyt samana. Siellä oli lisää kansioita, huonekaluja, laatikoita, joissa on luult astioita.
Kun on joku paikka, minne voi hylätä, sinne hylätään.Tämä on niin uskomaton tarina, herranjestas! Kun puhut taloyhtiöstä ja pyöräkellarista, ilmeisesti asut siis kerros-tai rivitalossa? Eikö naapurit ihmetellyt että mitä helkkarin maitopurkkeja sä säilöt siellä pitkin ja poikin? Ja sitten polttelet niitä papereita illat pitkät taloyhtiön grillissä? Vähemmästäkin kyllä saa kylähullun maineen. Ja koko hommasta sait palkkioksi pari kertaa firman auton lainaksi? Mä en voi uskoa tätä :D.
Ja piti vielä lisätä, että tää on siis kertomasi mukaan tapahtunut alle 10 vuotta sitten? Ei todellakaan ole esim. 2011 ollut lupaa viedä mitään turvapapereita mihinkään varastoihin säilöttäväksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on jo aika huono: mun vaimo säästää siten, että jättää jonkun laskun maksamatta ja siirtää vastaavan summan säästötilille. Ei ymmärrä että se lasku joudutaan sitten maksamaan seuraavassa kuussa korkojen kera. Raivostuttavaa...
Siis... millä logiikalla vaimosi kuvittelee säästävänsä noin? En mitenkään saa kiinni tosta ajatuksen juoksusta vaikka kuinka asiaa mielessäni kääntelen.
No en ymmärrä minäkään. Jotenkin kun se raha on sillä hetkellä siellä säästötilillä lämmittää hänen mieltä.
Tämä on varmaan sitä samaa ihmistyyppiä, joka ei voi maksaa laskuja silloin kun ne tulee vaan niitä pitää venyttää eräpäivään asti.
Nyt meni ohi. Minä merkkaan aina maksupäiväksi eräpäivän. Eikö niin muka saisi tehdä? Enkä ole pihi enkä mitään, muu ei ole edes käynyt mielessä.
Olen tilannut kaikki laskuni sähköisenä ja niissähän on oletuksena maksupäivä eräpäivä. En keksi mitään syytä miksi muuttaisin sen toiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon kyllä kirjoittanut tästä jo: metsässä kävellessäni huomasin kuinka puun oksista, niistä kaikista ohuimmista, saa kätevän hammastikun!
Miksi ostaisin kaupasta ja tuhlaisin rahaa?
Olen itse melko nuuka. Aina kun syön näkkileipää, kerään muruset talteen ja laitan puuron sekaan seuraavana päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Kun menen hesburgeriin, en ota kerrosateriaa, vaan sen kerroshampurilaisen + ranskalaiset, ja vien oman juomapullon mukaan, niin säästän ruuan hinnassa.
Hesburgerin sivuilta ei löydy hintatietoja, joten paljonko noin äkkiseltään tässä säästät?
Mä käytän myös leivänmurut ja hapankorpuista ne pikkumurut ja lisään ruokaan.
Ex-poikaystäväni auto ei mennyt katsastuksesta läpi. Tällöin hän päätti lainata omasta autostani, joka oli samanmerkkinen ja -mallinen, vastaavaa ehjää osaa omaansa. Palautti sitten läpimenneen katsastuksen jälkeen osan takaisin autooni. Lisäksi hänellä oli tapana kysellä pizzerioista olisiko siellä noutamatta jääneitä pizzoja alennuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työskentelimme koulussa pienryhmissä. Kurssin lopussa ryhmäni jäsenet päättivät ostaa opettajalle pienen lahjan, jokaiselle tuli maksettavaa noin euro. Itse en ollut paikalla kun lahja ostettiin ja annettiin, joten en myöskään pystynyt lahjan ostajalle sitä euroa käteisellä maksamaan.
Tästä on jo niin kauan aikaa että pääsin verkkopankkiin pelkästään erillisellä tunnuslukulistalla, joka oli sitten iloisesti kadonnut postissa ja jouduin pankkiin ilmoittamisen jälkeen odottamaan uutta muutaman päivän.
Lahjan ostaja alkoi yhteisessä ryhmämme keskustelussa vaatimaan osuuttani, "kun kaikki muutkin olivat sen maksaneet". Ilmeisesti kuvitteli että kiukuttelin ja panttasin hänen rahojaan.
Olin lievästi järkyttynyt siitä, että euron takia oli valmis "nolaamaan" minut julkisesti, olisi voinut ensin kysyä mikä tilanne on. Maksoin siis toki euron heti kun pääsin omaan tiliini käsiksi.
Jos kerran tiesit, että teillä on tällainen "yhteinen ryhmän keskustelu," niin miten ihmeessä et varannut sitä yhtä euron kolikkoa antaaksesi sen siinä tilaisuudessa sille ostajalle?
Luetun ymmärtäminen. Siinä selkeästi kerrotaan, ettei ollut paikalla.
Niin, ei ollut paikalla, kun lahja ostettiin ja annettiin, mutta aivan selkeästi tuossa saa käsityksen, että se yhteinen ryhmän keskustelu oli sitten muulloin, ja siinä kyllä kirjoittaja oli paikalla. Täytyihän hänen olla, koska lahjan ostaja alkoi tässä keskustelussa vaatimaan kirjoittajalta sitä euroa. Ja kaikki muut oli sen jo maksaneet, joten täytyi hänenkin tietää, että tuolle pitää nyt maksaa se yksi euro.
Miksi ihmeessä joku yksi eurokin pitää maksaa verkossa?
Alue: Aihe vapaa
Jotkut iäkkäät ihmiset vaan laskee edelleen rahat markoissa.
20 x 6 = 120 mk
Mikä ei aikanaan ollut pieni raha.
Toisaalta, ei niitä viiskymppisiäänkään ihan kaikille halua syytää, vaikka olisi rikaskin. Miksi sitä muistaisi teinejä, jotka ovat joka näkemisellä käyttäytyneet huonosti, jos mitään näkemisiä yleensä on ollut.