Pihiyden huippu, kerro esimerkki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän pihin ihmisen joka suvun grillatessa makkaroitaan jemmasi omat makkarat lähelleen mutta ei raaskinut niitä grillata.

Söi kyllä.

Toisen kerran toi keittoa muassaan mutta jätti sen autoon. Yöllä laittoi sen jääkaappiin.

Sitä ei syöty, säästi taas.

Miten siinä säästää, että ei grillaa syömiään makkaroita? Oletan, että grilli oli kuitenkin käytettävissä ilmaiseksi?

Vai pelkäsikö, että jos laittaa makkarat grilliin, joku  muu syö ne?

Ne omat makkarat säästyivät kun niitä ei kukaan syönyt.

Söi kuitenkin grillistä makkaraa mutta sehän ei ollut sitä omaa.

Kirjoitit aiemman viestisi niin sekavasti, että sen perusteella sai sen käsityksen, että hän ei raaskinut grillata omia makkaroitaan, mutta kuitenkin söi ne omat makkaransa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin opiskelukaverillani yökylässä. Käytiin hänen tuttavallaan illalla kylässä ja minun piti käydä siellä suihkussa, jotta ei kulu hänen kämpällään vettä. Vettä ei saanut myöskään valuttaa niin kauan, että hanasta tulee kylmää vettä vaan piti juoda vesi lämpimänä. Hän maksoi vedestä erikseen, joten sitä piti säästellä.

Itsehän olisin tuossa vaiheessa lyönyt yhden kuution (tuhat litraa) hinnan kouraan ja lotrannut oikein antaumuksella.

Laittakaa veden pihistelijät pari 1,5 litran limupulloa jääkaappiin, joissa vettä. Saa heti kylmää vettä, eikä tarvitse lorotella.

No mutta sähköhän maksaa. Veden viilentäminen jääkaappikylmäksi kuluttaa energiaa.

Sitä paitsi lämmin vesijohtovesi voi sisältää bakteereja. Siksi se pitää juoksuttaa kylmäksi ennen juomista.

Veden lämpötila ei liity bakteereihin vaan se, että vesi on seissyt putkessa. Eivät ne kylmyyteen kuole. 

Googleta ja saatat yllättyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kaverini on aivan rasittava piheydessään siten, että kun minä tai joku muu ostaa jotain, ihan mitä tahansa, niin tämä kaveri on aina "mitä järkee oisit tilannu evillestä (tai jostain mistä lie kiinan verkkokaupasta) tai virosta ni oisit saanu ton saman vitosella mistä nyt maksoit 80e mitä järkee hei". Aina sama laulu. Ei jaksa.

Ei tuo ole piheyttä vaan järkevää. Suomessa kauppiaat ottavat aivan jäätävät siivut välistä. Mieluummin odotan viikon tai pari ja säästän pitkän pennin vuodessa. Hyvänä esimerkkinä suodatin liesituulettimeeni maksaa suomessa noin 80e, pitäisi vaihtaa kahdesti vuodessa. Tilasin juuri Puolasta täysin saman valmistajan saman filtterin, posteineen teki 19e.

Se on lähinnä tyhmyyttä maksaa moninkertaisesti samasta tuotteesta.

Eikös tässä just koronan takia itketty, kun Suomessa ei ole omaa tuotantoa ja nyt sinä elvistelet ostavasi ulkomailta, mikä on juuri se syy sille, ettei kotimainen tuotanto kannata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävelin tänään 4,5 km juna-asemalle jotta säästin 3,30 euroa. Bussi olisi lähtenyt vierestä mutta kun se oli kalliimpi.

Tuo on kyllä jo typerää. Melkein tunnin kävely 3,30 euron takia, siis jos rahaa olisi kuitenkin ollut.

Juu. Olis kannattanut ajatella, että vaihtoehtona olisi ollut mennä koko matka kävelyn ja junan sijaan taksilla. Olisi säästö ollut varmaan kymppejä jollei satasia. Tarinahan ei kerro, miten pitkä matka junalla mentiin.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata lähteä matkalle sellaisen ihmisen kanssa, jonka tietää pihiksi.  Ellei nyt sitten ole itse ihan samanlainen.

Lähdin reisssuun työkaverini kanssa.  Tiesin hänet säästäväiseksi, mutta tähän en ollut varautunut.  Hän oli tehnyt itselleen niukkaakin niukemman matkabudjetin, eikä ottanut rahaa mukaan kuin juuri sen budjettinsa verran.  Matkalle lähdimme itänaapuriin, jonne ei kannattanut ainakaan vielä siihen aikaan ottaa pankkikorttia mukaan, käteinen raha oli varmempi, taitaa olla vieläkin.  Rahat vaihdettiin rupliksi heti tullin jälkeen.

Minulla oli varattuna rahaa reilusti, koska käytäntö on sanellut, että mitä tahansa voi sattua.  Ja niin sattuikin.  Hotelliaamiainen oli niin mitätön, että jäimme nälkään.  Kaveri oli laskenut tulevansa sillä toimeen iltaan asti.  Ja niin tulikin, paitsi että valitti nälkäänsä koko ajan, kun taas minä menin muun seurueen kanssa ravintolaan syömään, mikä tietysti maksettiin itse.  (ja oli halpa).

Yhtään mitään hän ei voinut ostaa, kun ei ollut rahaa.  Minä taas ostelin tuliaisia reippaastikin, koska eihän ne kalliiksi tulleet Suomen rahaksi muutettuina, mutta hän tuhahteli minulle koko ajan tuhlaamisesta.  Esim. yhden nätin puutarjottimen hinnaksi tuli euroiksi muutettuina 60 senttiä, mutta hänestä sekin oli liikaa.  Koko ajan sain kuulla vierestäni moittimista ja motkotusta.   

Siellä sattui sellainenkin tapaus, että jouduimme keräämään ylimääräisen maksun  (n. 20 euroa)  jokaiselta, mistä sain kuulla sitten mätkätystä koko loppureissun ajan.  Olin varautunut, koska Venäjän reissuilla saa varautua vaikka mihin.  Rahanmenot ei kuitenkaan ole mitään päätä huimaavia, ellei nyt satu olemaan kaverini kaltainen huippupihi.  Olimme yhden yön myös kotimajoituksessa, josta oli sovittu maksettavaksi 20 euroa per nuppi, yöpymisestä ja aamupalasta, joka heillä on aina tosi runsas ja maukas.  Kaveri ei maksanut, hänen mielestään riitti, kun minä maksoin sen 20.  Joten minä sen rahan sitten hänenkin puolestaan annoin.  Selvennykseksi tähän, että kaikilla oli mukana myös euroja, ihan tämän takia.  Yksityiset ihmiset ottaa mieluummin vastaan euroja kuin ruplia.

Ruplissahan hinnat näyttää valtavan isoilta, mutta muutapa euroiksi, niin saa hämmästyä.  Mutta kaverini oli koko ajan sitä mieltä, että kyllä tämä on kallis maa.  Loppujen lopuksi häneltä loppui rahatkin niin, että kun tulimme Suomen puolelle takaisin, jouduin lainaamaan hänelle kahvirahat.

Miten ihmeessä hän raaski juoda kallista kahvia Suomen puolella?

Eräs tuttava kutsui minut lounaalle kotiinsa. Teki kahdesta munasta ilman lisukkeita kokkelin, jonka söimme puoliksi. Tämän jälkeen keitti kahvit, jotka juotuamme totesi, että olisihan hänellä kahvileipääkin ollut kaapissa. Samainen tuttava lupasi usein myös tarjota vesilasillisen, mikäli poikkeaisin juttusilla.

Miehen siskon perhe käydessään meillä kylässä syövät kaikki tarjottavat(änkeevät 5-6 x vuodessa).

Heillä olemme käyneet 12 vuoden aikaa 2 x, laihaa kahvia tarjotaan mukillinen

Ovat säästäneet 45 vuotta ihan kaikessa, varmaan tileillä hyvin rahaa

Kaveri tankkas aina kerrallaan 5 litraa bensiiniä autoonsa, oli siinä jännittävää päästäänkö perille vai loppuuko pensa matkalla.

Sama kaveri keitti neljä kupillista kahvia, kaatoin maitolasillisen kylmää vettä joukkoon kahvin valmistuttua, arvatkaa oliko hyvää kahvia.🤮

Pihi kuin mikä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän pihin ihmisen joka suvun grillatessa makkaroitaan jemmasi omat makkarat lähelleen mutta ei raaskinut niitä grillata.

Söi kyllä.

Toisen kerran toi keittoa muassaan mutta jätti sen autoon. Yöllä laittoi sen jääkaappiin.

Sitä ei syöty, säästi taas.

Miten siinä säästää, että ei grillaa syömiään makkaroita? Oletan, että grilli oli kuitenkin käytettävissä ilmaiseksi?

Vai pelkäsikö, että jos laittaa makkarat grilliin, joku  muu syö ne?

Ne omat makkarat säästyivät kun niitä ei kukaan syönyt.

Söi kuitenkin grillistä makkaraa mutta sehän ei ollut sitä omaa.

Kirjoitit aiemman viestisi niin sekavasti, että sen perusteella sai sen käsityksen, että hän ei raaskinut grillata omia makkaroitaan, mutta kuitenkin söi ne omat makkaransa.

Ei tietenkään syönyt, eihän se silloin olisi mitään säästänyt!

Ehkä tuli väärä vaikutelma, joo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihasin äitini lähes pakonomaista lokkeilua ja säästämistä joka asiassa. - kunnes hän kuoli. Tuli hyvä perintö 😀

Pihistely oli siis rakkaudenosoitus. Äiti säästi lapselleen maallista hyvää.

No mun äidillä ei ole mitään muuta kuin piheyttä.

Ja tiedossa isohko perintö😔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katkeran pihi ihminen puhui vuosia jälkikäteen kuinka hänen tekemänsä kiisseli oli jäänyt sukutaloon ja yksi sukulainen oli syönyt sen.

Ainekset: rusinoita, sokeria, vettä, perunajauhoja pieni määrä.

Arvo n. 10 senttiä.

Nyt repesin :D 

DD. Tarkoitus oli siis kuskata se kiisseli takaisin pihin kotiin, matka kymmeniä kilometrejä.

Matot käännettiin ylösalaisin, jotta eivät kulu.

Isäni on tuonut lahjaksi uuteen kotiin lapsilleen aina pelkkää leipää ja suolaa, koska se on kuulemma vanha tapa. Aikuistuvat, omilleen muuttavat lapset olisivat toki vanhemman taholta voineet enemmän ilahtua esimerkiksi huonekalujen hankintaan annetusta rahasta kuin ruokasuolapaketista ja reikäleivästä, mutta kukin tyylillään.

Kaveri pyysi mua mukanaan opiskelijaravintolaan syömään. Mulla oli sillon rahat kirjaimellisesti lopussa, juuri siitä valittelin että mulla ei taida riittää raha edes siihen 2.60 euroa maksavaan annokseen. Kaveri maanitteli ja minä sain pengottua kassin ja laatikoiden pohjalta kolikot kasaan. Ravintolassa huomasin, että kallisarvoinen 10 senttiä oli hukkunut. Kaveri ei suostunut lainaamaan puuttuvaa 10 senttiä (kyllä, olisin maksanut takaisin. Koskaan en ole kenellekään jättänyt maksamatta). Kaverilla olisi kyllä ollut rahaa. Arvatkaa vain kuinka paljon v*ti istua pelkän vesilasin kanssa lounasseurana samalla kun oma maha murisi ja kotona olisi sentään ollut jotain syötävää (itse tekemiäni sämpylöitä, makaronia, kaalia, juureksia.. olisin saanut niistä aterian koottua.)

Vierailija kirjoitti:

Kaveri pyysi mua mukanaan opiskelijaravintolaan syömään. Mulla oli sillon rahat kirjaimellisesti lopussa, juuri siitä valittelin että mulla ei taida riittää raha edes siihen 2.60 euroa maksavaan annokseen. Kaveri maanitteli ja minä sain pengottua kassin ja laatikoiden pohjalta kolikot kasaan. Ravintolassa huomasin, että kallisarvoinen 10 senttiä oli hukkunut. Kaveri ei suostunut lainaamaan puuttuvaa 10 senttiä (kyllä, olisin maksanut takaisin. Koskaan en ole kenellekään jättänyt maksamatta). Kaverilla olisi kyllä ollut rahaa. Arvatkaa vain kuinka paljon v*ti istua pelkän vesilasin kanssa lounasseurana samalla kun oma maha murisi ja kotona olisi sentään ollut jotain syötävää (itse tekemiäni sämpylöitä, makaronia, kaalia, juureksia.. olisin saanut niistä aterian koottua.)

Sinuna olisin lähtenyt pois, jos ei olisi lainannut sitä kymmentä senttiä ja perustellut, ettei ravintolassa saa istua ostamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri pyysi mua mukanaan opiskelijaravintolaan syömään. Mulla oli sillon rahat kirjaimellisesti lopussa, juuri siitä valittelin että mulla ei taida riittää raha edes siihen 2.60 euroa maksavaan annokseen. Kaveri maanitteli ja minä sain pengottua kassin ja laatikoiden pohjalta kolikot kasaan. Ravintolassa huomasin, että kallisarvoinen 10 senttiä oli hukkunut. Kaveri ei suostunut lainaamaan puuttuvaa 10 senttiä (kyllä, olisin maksanut takaisin. Koskaan en ole kenellekään jättänyt maksamatta). Kaverilla olisi kyllä ollut rahaa. Arvatkaa vain kuinka paljon v*ti istua pelkän vesilasin kanssa lounasseurana samalla kun oma maha murisi ja kotona olisi sentään ollut jotain syötävää (itse tekemiäni sämpylöitä, makaronia, kaalia, juureksia.. olisin saanut niistä aterian koottua.)

Sinuna olisin lähtenyt pois, jos ei olisi lainannut sitä kymmentä senttiä ja perustellut, ettei ravintolassa saa istua ostamatta.

Ei ne rahat nyt sais niin vain hukkua mihinkään. Silkkaa huolimattomuutta, mutta pienestä on ollut kaverillakin kiinni. Liekö joku periaate...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri pyysi mua mukanaan opiskelijaravintolaan syömään. Mulla oli sillon rahat kirjaimellisesti lopussa, juuri siitä valittelin että mulla ei taida riittää raha edes siihen 2.60 euroa maksavaan annokseen. Kaveri maanitteli ja minä sain pengottua kassin ja laatikoiden pohjalta kolikot kasaan. Ravintolassa huomasin, että kallisarvoinen 10 senttiä oli hukkunut. Kaveri ei suostunut lainaamaan puuttuvaa 10 senttiä (kyllä, olisin maksanut takaisin. Koskaan en ole kenellekään jättänyt maksamatta). Kaverilla olisi kyllä ollut rahaa. Arvatkaa vain kuinka paljon v*ti istua pelkän vesilasin kanssa lounasseurana samalla kun oma maha murisi ja kotona olisi sentään ollut jotain syötävää (itse tekemiäni sämpylöitä, makaronia, kaalia, juureksia.. olisin saanut niistä aterian koottua.)

Sinuna olisin lähtenyt pois, jos ei olisi lainannut sitä kymmentä senttiä ja perustellut, ettei ravintolassa saa istua ostamatta.

Näin jälkikäteen ajatellen ihmettelen itsekin, että miksi jäin seuraksi. Olisi pitänyt vain lähteä takas kämpille ja antaa kaverin syödä yksin.

Mutta näin mulle käy usein. Jälkikäteen mietin miten olisi pitänyt sanoa jotain nokkelaa tai tiukkaa takaisin ja jättää toinen muhimaan keitoissaan. Käytännössä aina jotenkin jäädyn, olen liian kiltti ja yritän säästyä noloudelta. Jälkikäteen kiroan itseni ja tossumaisuuteni ja keksin kymmenen hyvää kuittia, mitä olisi pitänyt sanoa.

Toki siivoan ajan kanssa negatiivisesti vaikuttavat ihmiset pois lähipiiristä. Sen verran mulla on itsekunnioitusta. Tämänkään mainitun kaverin kanssa en ole nykyään juuri tekemisissä, tosin ei juuri tämän tapauksen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata lähteä matkalle sellaisen ihmisen kanssa, jonka tietää pihiksi.  Ellei nyt sitten ole itse ihan samanlainen.

Lähdin reisssuun työkaverini kanssa.  Tiesin hänet säästäväiseksi, mutta tähän en ollut varautunut.  Hän oli tehnyt itselleen niukkaakin niukemman matkabudjetin, eikä ottanut rahaa mukaan kuin juuri sen budjettinsa verran.  Matkalle lähdimme itänaapuriin, jonne ei kannattanut ainakaan vielä siihen aikaan ottaa pankkikorttia mukaan, käteinen raha oli varmempi, taitaa olla vieläkin.  Rahat vaihdettiin rupliksi heti tullin jälkeen.

Minulla oli varattuna rahaa reilusti, koska käytäntö on sanellut, että mitä tahansa voi sattua.  Ja niin sattuikin.  Hotelliaamiainen oli niin mitätön, että jäimme nälkään.  Kaveri oli laskenut tulevansa sillä toimeen iltaan asti.  Ja niin tulikin, paitsi että valitti nälkäänsä koko ajan, kun taas minä menin muun seurueen kanssa ravintolaan syömään, mikä tietysti maksettiin itse.  (ja oli halpa).

Yhtään mitään hän ei voinut ostaa, kun ei ollut rahaa.  Minä taas ostelin tuliaisia reippaastikin, koska eihän ne kalliiksi tulleet Suomen rahaksi muutettuina, mutta hän tuhahteli minulle koko ajan tuhlaamisesta.  Esim. yhden nätin puutarjottimen hinnaksi tuli euroiksi muutettuina 60 senttiä, mutta hänestä sekin oli liikaa.  Koko ajan sain kuulla vierestäni moittimista ja motkotusta.   

Siellä sattui sellainenkin tapaus, että jouduimme keräämään ylimääräisen maksun  (n. 20 euroa)  jokaiselta, mistä sain kuulla sitten mätkätystä koko loppureissun ajan.  Olin varautunut, koska Venäjän reissuilla saa varautua vaikka mihin.  Rahanmenot ei kuitenkaan ole mitään päätä huimaavia, ellei nyt satu olemaan kaverini kaltainen huippupihi.  Olimme yhden yön myös kotimajoituksessa, josta oli sovittu maksettavaksi 20 euroa per nuppi, yöpymisestä ja aamupalasta, joka heillä on aina tosi runsas ja maukas.  Kaveri ei maksanut, hänen mielestään riitti, kun minä maksoin sen 20.  Joten minä sen rahan sitten hänenkin puolestaan annoin.  Selvennykseksi tähän, että kaikilla oli mukana myös euroja, ihan tämän takia.  Yksityiset ihmiset ottaa mieluummin vastaan euroja kuin ruplia.

Ruplissahan hinnat näyttää valtavan isoilta, mutta muutapa euroiksi, niin saa hämmästyä.  Mutta kaverini oli koko ajan sitä mieltä, että kyllä tämä on kallis maa.  Loppujen lopuksi häneltä loppui rahatkin niin, että kun tulimme Suomen puolelle takaisin, jouduin lainaamaan hänelle kahvirahat.

Miten ihmeessä hän raaski juoda kallista kahvia Suomen puolella?

En tullut kysyneeksi.  Mutta sen voin sanoa, että kahvin ystävälle  on nautinto saada se yksikin kahvikupillinen Suomen puolella, kun on ensin viettänyt viikon itänaapurissa.  Ainakin vielä siihen aikaan.  

Siitä voi pihimpikin ihminen jo vähän maksaakin.

Ihan ok tämä mun työkaverini on muuten, mutta tosi nuuka kaikessa.  Tuon venäjänmatkan oli kyllä budjetoinut vahvasti alakanttiin, kun luuli ettei siellä voi mennä rahaa mihinkään.  

Vierailija kirjoitti:

Mutta silti mieluummin maksan enemmän ja työllistän suomalaisia.

Kun kerran olet valmis maksamaan ylimääräistä ns. tyhjästä, niin viititkö pistää pari tonnia tililleni tulemaan? Kato, ihan työllisyysmielessä...

Vierailija kirjoitti:

Isäni on tuonut lahjaksi uuteen kotiin lapsilleen aina pelkkää leipää ja suolaa, koska se on kuulemma vanha tapa. Aikuistuvat, omilleen muuttavat lapset olisivat toki vanhemman taholta voineet enemmän ilahtua esimerkiksi huonekalujen hankintaan annetusta rahasta kuin ruokasuolapaketista ja reikäleivästä, mutta kukin tyylillään.

Alapeukuista päätellen saitureita riittää.