Lue keskustelun säännöt.
En uskalla enää seurustella
28.01.2020 |
Olen 31-vuotias nainen enkä enää uskalla seurustella. En jaksa enää sitä miesten ällöttävää vonkaamista, sitoutumiskammoa, läheisriippuvuutta tai kypsymättömyyttä. En itsekään ole täydellinen, mutta en vaan pysty.
Kommentit (37)
Ymmärrän. Samasta syystä minä lopetin deittailun 37 vuotiaana. Mieluummin loppuelämä yksin kuin psykiatrisessa hoidossa tai vankilassa miehen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsetkin pystyy saamaan yksinään ja halutessaan voi ostaa apua. Mihin niitä tarvitaan? Riski jätetyksi ja petetyksi tulemiseen on aivan liian suuri.
Ei kai kenenkään ole pakko ja välttämätön seurustella saai elää parisuhteess, ellei itse halua ta sopiaa osu kohdalle ja löydy. Itse olen yli 30 vuotias, enkä eläessäni ole ollut parisuhteessa mutta edelleen elän toivesissa, etä vielä joskus minä(kin) voisin olla ja elää parisuhteessa. Kokemuksestani oki tiedän, eei elo sinkkunakaan ole yhtään hullumpaa, vaikka mm. tällä palsalla toisinaan osa antaa ymmärää, että elämä olisi arvotonta, ellei olisi rinnalla kumppania, mistä sitten pöyristyneet sinkut antavat vastaan samalla mitalla
Oisko syytä aloittaa itsetutkiskelu?
Tietyt magneetit vetävät toisiaan puoleensa. Helpoin on ymmärtää, kuinka narsistin uhriksi joutuu aina samantyyppinen ihminen. Puhutaan, että sellaiset löytävät toisensa, joilla molemmilla on normaali narsismi vinoutunut, eri tavalla tosin. Ja kun uhri saa oman narsisminsa tervehdytettyä, ei hän enää joudu toistamiseen uhriksi.
Sama pätee ihan kaikissa muissakin asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Oisko syytä aloittaa itsetutkiskelu?
Tietyt magneetit vetävät toisiaan puoleensa. Helpoin on ymmärtää, kuinka narsistin uhriksi joutuu aina samantyyppinen ihminen. Puhutaan, että sellaiset löytävät toisensa, joilla molemmilla on normaali narsismi vinoutunut, eri tavalla tosin. Ja kun uhri saa oman narsisminsa tervehdytettyä, ei hän enää joudu toistamiseen uhriksi.
Sama pätee ihan kaikissa muissakin asioissa.
Luovuin miehistä just tuon takia. Viimeisinkin mies vaikutti kaikin tavoin normaalilta vaan sieltä taas kurkistikin ajan myötä kylmä ja pettävä lurjus. Kaikista ei ole parisuhteisiin, kuulun heihin enkä ota enää riskiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oisko syytä aloittaa itsetutkiskelu?
Tietyt magneetit vetävät toisiaan puoleensa. Helpoin on ymmärtää, kuinka narsistin uhriksi joutuu aina samantyyppinen ihminen. Puhutaan, että sellaiset löytävät toisensa, joilla molemmilla on normaali narsismi vinoutunut, eri tavalla tosin. Ja kun uhri saa oman narsisminsa tervehdytettyä, ei hän enää joudu toistamiseen uhriksi.
Sama pätee ihan kaikissa muissakin asioissa.
Luovuin miehistä just tuon takia. Viimeisinkin mies vaikutti kaikin tavoin normaalilta vaan sieltä taas kurkistikin ajan myötä kylmä ja pettävä lurjus. Kaikista ei ole parisuhteisiin, kuulun heihin enkä ota enää riskiä.
Eli ennemmin luovut parisuhteista, jotta sinun ei tarvitse tutustua itseesi?
Kertoisitko ap lisää tästä mainitsemastasi läheisriippuvuudesta ja sen oireista? Kiinnostaa koska olen miettinyt että olenko sellainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen 31v nainen joka miettii että pitäisi ehkä lopettaa seurustelukumppanin etsiminen. Syyt vaan on erilaiset kuin ap:lla.
En jaksa enää sitä että miehet ovat/esittävät kiinnostunutta mutta ilman mitään selitystä vaan ghostaavat. Pahin kolhu oli viime vuonna kun jo pitkään (lähes vuoden ajan) tapailemani mies vaan lakkasi vastaamasta viesteihin.
En jaksa enää olla kertakäyttötavaraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oisko syytä aloittaa itsetutkiskelu?
Tietyt magneetit vetävät toisiaan puoleensa. Helpoin on ymmärtää, kuinka narsistin uhriksi joutuu aina samantyyppinen ihminen. Puhutaan, että sellaiset löytävät toisensa, joilla molemmilla on normaali narsismi vinoutunut, eri tavalla tosin. Ja kun uhri saa oman narsisminsa tervehdytettyä, ei hän enää joudu toistamiseen uhriksi.
Sama pätee ihan kaikissa muissakin asioissa.
Luovuin miehistä just tuon takia. Viimeisinkin mies vaikutti kaikin tavoin normaalilta vaan sieltä taas kurkistikin ajan myötä kylmä ja pettävä lurjus. Kaikista ei ole parisuhteisiin, kuulun heihin enkä ota enää riskiä.
Eli ennemmin luovut parisuhteista, jotta sinun ei tarvitse tutustua itseesi?
Kyllä. Olen itseasiassa onnellisempi ollessani sinkkuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen 31v nainen joka miettii että pitäisi ehkä lopettaa seurustelukumppanin etsiminen. Syyt vaan on erilaiset kuin ap:lla.
En jaksa enää sitä että miehet ovat/esittävät kiinnostunutta mutta ilman mitään selitystä vaan ghostaavat. Pahin kolhu oli viime vuonna kun jo pitkään (lähes vuoden ajan) tapailemani mies vaan lakkasi vastaamasta viesteihin.
En jaksa enää olla kertakäyttötavaraa.
Mulla ei oo varsinaisesta ghostaamisesta kokemusta, mutta semmoisesta muodottomasta säätämisestä kyllä. Kyllä mä haluan oikeasti tietää ja pystyä luottavani siihen, että olen tämän ihmisen seurustelukumppani, eikä muita säädetä sivussa. Tälle ilmiölle, että kuvitellaan mahdollisuuksien olevan rajattomat, mutta ne onkin rajalliset, on taatusti jokin psykologinen termi.
Mä kuvittelen valkkaavani tosi erilaisia miehiä tapailuun, mutta loppupeleissä ne on kaikki aika samanlaisia. Aina on joko hirveää ylianalyysiä omista tunnekokemuksista, tai sitten jos ei saa pillua heti ekoilla treffeillä, lähtee muija vaihtoon. Olen tässä kuussa käynyt neljillä treffeillä, joista käytännössä vain yksi oli potentiaalinen. Ja hänen kanssaan on sitten muita haasteita. Yksi kaverimies sitten omasta naisystävästään erottuaan ajatteli hyppäävänsä minun hoidettavaksi päivä eron jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oisko syytä aloittaa itsetutkiskelu?
Tietyt magneetit vetävät toisiaan puoleensa. Helpoin on ymmärtää, kuinka narsistin uhriksi joutuu aina samantyyppinen ihminen. Puhutaan, että sellaiset löytävät toisensa, joilla molemmilla on normaali narsismi vinoutunut, eri tavalla tosin. Ja kun uhri saa oman narsisminsa tervehdytettyä, ei hän enää joudu toistamiseen uhriksi.
Sama pätee ihan kaikissa muissakin asioissa.
Luovuin miehistä just tuon takia. Viimeisinkin mies vaikutti kaikin tavoin normaalilta vaan sieltä taas kurkistikin ajan myötä kylmä ja pettävä lurjus. Kaikista ei ole parisuhteisiin, kuulun heihin enkä ota enää riskiä.
Mä en kyllä ikinä ole narsistien kanssa seurustellut. Lienenköhän ainoa. Mä vedän puoleeni sellaisia aina jollakin tavalla mahdottomia tapauksia. Olen varmaan itse sitoutumiskammoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä te oikein löydättekin noita miehiä ?
Zinccis
Vierailija kirjoitti:
Mistä te oikein löydättekin noita miehiä ?
Zinccis
Minäkin ihmettelen. Jos ihan nuoruutta ei oteta huomioon, niin kahdesti olen seurustellut vakavasti ja kahdesti avioon mennyt. Ensimmäinen avioliitto kesti 20 vuotta, eikä se loppunut miehen huonouteen. Nykyinen avioliittoni on kestänyt viisi vuotta, enkä ole mitään kummempaa ominaisuutta miehessä vielä tavannut.
N51
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinkin läheisriippuvaiset sitoutumiskammoiset on tosi ärsyttäviä tapauksia.
Minulla on aika samanlaiset fiilikset ja tuttavapiirin kokemukset vain vahvistavat tätä. Kerran olen seurustellut ja siitäkin jäi lähinnä vain traumoja, vaikka tunsin tyypin jo etukäteen. Kaverina hän onkin mukava, mutta seurustelussa aika kauhea. Siksi en jotenkin edes usko enää, että treffailemalla näkisi sen oikean ihmisen siellä takana. Se onkin pahinta, että ehtii tutustua ja alkaa uskoa ja luottaa jo toiseen ja sitten alkaa se ihmeellinen käytös.
Välillä tuntuu, että miehet on oikeasti ihan eri maailmasta. En ymmärrä miten niin monilta miehiltä puuttuu empatiakyky kokonaan ja toiset ihmiset ovat ihan kertakäyttöisiä. Ja se valehtelu ja lirkuttelu mitä alussa niiltä saa! Tuntuu niin kuin ne itsekin uskoisivat mitä puhuvat, kun ovat niin vakuuttavia. Parempi varmaan vaan kun naiset ja miehet elää erillään.
Tässäpä heijastuu miksi se on vaikeaa, naiset yleistää KAIKKI miehet ja miehet yleistää KAIKKI naiset, mielenkiintoinen dilemma.
Aina puhutaan siitä, miten jokainen on yksilö mutta silti ne huonot kokemukset estää yrittämisen ja täyden elämisen toisen kanssa, koska on pelko taustalla että hän on niinkuin muutkin. Ei ole.
Tapailin tämmöistä katkeroitunutta tapausta, asia tuli ilmi sillä tavalla, ettei hän yrittänyt edetä mihinkään suuntaan tapailu vaiheessa joka kesti sen 4 kuukautta. Päivästä toiseen samaa rataa, ei puhunut itsestään juuri mitään jne. Ei semmoisen kanssa tulevaisuutta tai suhdetta voi harkita, ikävä kyllä. Myöhemmin toki sanoi että ei uskaltanut edetä, mutta silloin oli jo liiän myöhäistä.
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin läheisriippuvaiset sitoutumiskammoiset on tosi ärsyttäviä tapauksia.
Kaikki ääripäät ovat (lähes) aina ikäviä. - Jos noin 30 vuotias mies tunnustaa naiselle, ettei hän ole eläessään ollu parisuhteessa, niin saattaa olla, että tämä jää viimeiseksi asiasksi, minkä naiselle kertoo, koska mitään muuta perustetta nainen ei tarvitse päättääkseen suhteen. Mutta yhtä lailla on vastenmielisä kun osa miehistä hakee ja kyttää saadakseen itselleen kumppanin, jolla ei olisi saanut olla historiassaan, ainoatakaan aiempaa parisuhdetta, saati seksikumppania.
Olen 30v nainen ja myös lopettanut deittailun. En etsi niitä "jännämiehiä" joita tällä palstalla miehet tuntuvat kuvittelevan jokaisen naisen haluavan, vaan ihan tavallista, tasapainoista ja johonkin asiaan intohimoisesti elämässään suhtautuvaa ihmistä, joka haluaa jakaa oman elämänsä kanssani unohtamatta sitä, että olemme erillisiä yksilöitä.
Olen käynyt lukemattomilla treffeillä. Pääsääntöisesti treffit sujuvat niin, että mies ei saa oma-aloitteisesti sanaa suustaan vaan ellen minä keksi puheenaihetta tai kysele kysymyksiä, istumme hiljaa ja ympärillemme tuijotellen. Koska ymmärrän, että ihmiset voivat olla ujoja tavatessaan ensimmäistä kertaa, vaikka viestejä on vaihdettukin jo hyvän aikaa ennen tapaamista, en vielä ole heittänyt kirvestä kaivoon tässä kohtaa, vaan sopinut toiset treffit. Tähän mennessä yksikään näistä hissukoista ei ole myöskään toisten treffien aikana saanut suutaan sen enempää auki.
Rehellisesti sanoen, keksin ajalleni parempaa tekemistä kuin istua tuppisuiden kanssa kahvilla.
Minulla taasen päättyi yksi lupaavasti alkanut tapailu "elämäntilanteen haastavuuteen". Olen kuullut tämän niin usein, että pistää miettimään, miksi siellä deittiäpeissä pitää roikkua jos elämäntilanne ei salli. Ja nimenomaan se tuntuu kaatuvan tuohon aina silloin, kun on oikeasti aistittavissa sellaista vahvaa kemiaa. Ollaan tutustuttu rauhassa, vietetty aikaa yhdessä ja on ollut oikeasti hyvää aikaa. Sitten pläts.
En kyllä tiedä miksi itsekään roikun deittiäpeissä, koska voisin käyttää aikani huomattavasti rakentavammin.
AP
Eipä niitä miehiä mihinkään tarvitse!