Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen sitä mieltä, että työn perässä on muutettava ja työttömille on asetettava tukien saamiseksi tarvittaessa muuttovelvoite!
27.01.2020 |
Suomi on tässäkin asiassa aivan liian hellämielinen moneen muuhun maahan verrattuna. Monessa muussa maassa nimittäin ei todellakaan käy laatuun, että työtön asuu vuodesta toiseen jossain korvessa, jossa töitä ei ole ja nostelee samalla työttömyysetuutta. Vaan niissä maissa työnhaku on oikeasti sen verran velvoittavaa, että jos työtön ei paranna omia työllisyysnäkymiään esim. muuttamalla lähemmäs työpaikkoja, niin sillä on jotain sanktioita työttömyysetuuteen.
Suomessakin on paljon työttömiä, jotka asuvat sellaisessa korvessa ja niin kaukana kaikesta, että siellä ei töitä ole eikä tule. Varmasti tiedostavat itsekin, ettei TE-toimistokaan voi sen vuoksi tehdä heille työtarjouksia, koska niitä töitä ei ole. Käyttävät hyväksi sitä 1,5 tunnin yhdensuuntaisen työmatkan aikarajaakin. Mutta näyttää kuitenkin kelpaavan heille verovaroista maksetut työttömyysetuudet ynnä muut etuudet.
Työttömille tulisi oikeasti olla huomattavasti nykyistä velvoittavampaa muuttaminen työn perässä enemmän työllisyysmahdollisuuksia tarjoaville alueille, jos itse asuu alueella, jossa töitä ei ole. Jos ei sitä tee, niin silloin tuet pois! Moni varmaan hokee, että vapaassa maassa ihmisellä on oikeus valita asuinpaikkansa. Joo, mutta kansalla ei tule olla velvollisuutta kustantaa sellaista asumista ja elämistä verovaroista! Lisäksi työttömyysetuuden ehdotkin jo sanovat, että sitä saadakseen on aktiivisesti yritettävä työllistyä!
Kommentit (320)
Onnea vaan kaikille niille, joilla on lapsia ja tukitoimet. Jatkuva muutos ei ole hyväksi yhdellekään lapselle ja joissain kunnissa kaikki tukitoimet on kiven alla. Meni vuosia saada lapselle terapiat ja pienryhmäpaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuttaisin heti jos saisin asunnon myytyä. Mutta miksi kukaan täältä ostaisi asuntoa, kun ei täällä ole töitä?
Niinpä. Miksi menit ostamaan ?
Zinc
Paikkakunnalla on saattanut olla iso työnantaja. Tämän lopetettua töitä ei enää ole, asuntojen hinnat ovat romahtaneet - pahimmillaan kukaan ei osta edes pilkkahinnalla.
Salosta Perniöön on 23 kilometriä. Salon työttömyysprosentti on yli 10. Eikö salolaisia työttömiä koske työllistymisvelvollisuus? Perniö on työssäkäyntialueen sisällä.
Itse olen muuttanut työn perässä, melko lyhyellä aikataululla kun avautui mahdollisuus. Kelasta ei saanut mitään avustusta vuokravakuuteen, koska en ollut ikinä hakenut toimeentulotukea. Lainasin 2 kuukauden vuokravakuusrahat sukulaiselta ja ensimmäisen kuun vuokran sekä vähän rahaa laskuihin otin kulutusluottona. Vanhalla paikkakunnalla piti myös maksaa koko seuraavan kuun vuokra, koska se kuukauden irtisanomisaika alittui parilla päivällä. Ei kelvannut syyksi, etten tiennyt työstä aienmin ennen sitä päivää. Työttömänä kun olin ollut, ei ollut säästöjä mistä ottaa. Onneksi sain lainat ja luotot lyhennettyä. Lasten koulut ja asiat sai hoidettua hyvin, kesälomaa oli jäljellä vielä 2 viikkoa. Rehtori tuli jopa itse esittelemään koulua, jotta lapset pääsivät tutustumaan uuteen kouluun. Kaikki meni muuten hyvin, mutta tuo asuminen tuotti stressiä.
Ihan piti alkaa laskemaan... Olen 12 vuoden aikana (=valmistumisen jälkeen) muuttanut työ perässä 5 kertaa. Joskus yt-neuvotteluiden jälkeen työnantajan kustantamana, mutta yleensä oman halun (paremman työpaikan) takia ja lähdin Hämeenlinnasta ja olen päätynyt Paltamoon :) Sinkkuna oli helppo liikkua, nyt perheellisenä olen yrittänyt jatkaa opintoja niin, että töitä löytyisi 100 km säteellä kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luitko eilistä ketjua, jossa puhuttiin lasten yksinäisyydestä?
Tyttärellämne ei ollut ainoatakaan ystävää sen jälkeen kun työpaikan vuoksi muutimme. Siis yksin aikuisikään saakka. Ei kaverisynttäreitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain on yhteiskunnassa väärin kun Perniöön kasvihuoneille haetaan työntekijöitä Vietnamista, suomalaisia kun ei saa töihin pakottaa. Perniön työttömyysprosentti on 2,5 eli hienosti työllistetty kyllä.
Suomalaiset jatkaa työttöminä ja tuodaan kielitaidottomia tekemään työt. Kummasta on lyhyempi matka Perniöön, Lieksasta vai Hanoista.
Ei länsimaisten kunto riitä tuollaiseen työhön. Liian raskasta ja länsimaiset työntekijät ovat liian hitaita.
Eihän nuoret pärjää edes armeijassa nykyään. Suomalaiset ovat amerikkalaistuneet liikaa.
Vasemmistolaisuus on haihtunut suomalaisista pois.
Yksilöt tai länkkärit laskelmoivat saatavat tuet yksilönvpauden nimissä ja vapaa-ajan suhteessa työstä saatavaan korvaukseen ja vapaa-ajan menetykseen.
Tarvittaisi enemmän vasemmistolaista ajattelua siittä että työnteko on se ensisijainen juttu.
Toki ongelmana on myös se että suomalaiset ovat kasvitarhoilla äärettömän hitaita ja onnettomuusalttiita työntekijöitä.
Vietnamilaiset ovat tottuneet kasvimaalla työskentelyyn. Eivät loukkaa polvia kyykistyessä, eivätkä hengästy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muuttaisin heti jos saisin asunnon myytyä. Mutta miksi kukaan täältä ostaisi asuntoa, kun ei täällä ole töitä?
Siis yritätkö elää jossain satumaailmassa missä kuvittelet asunnollasi olevan arvoa? Asunnon on arvo on tasan sen mitä siitä saa myydessä. Sinun tapauksessa voi hyvin olla 0€ vaikka kuinka haluaisit uskotella itsellesi muuta.
Eli vähän sama kun esittäisi tekosyynä että "en voi muuttaa työn perässä koska kukaan ei maksaa 10000€ tästä vanhasta reikäisestä sukasta".
Toki minuakin harmittaa että asuntojen arvot häviää, johtuu asumistuesta joka mahdollistaa kaikkien asumisen suomen kalliimmilla alueilla. Asuntomarkkinat täysin epäterveitä koska asumistuki puuttuu ihan liikaa luonnolliseen markkinatasapainoon. Ilman asumistukia, tai jos summa edes olisi sama paikkakunnasta riippumatta, tilanne tasapainottuisi eikä maaseutu niin näivettyisi.
Perheetöntä ihmistä ei mikään estä muuttamasta, itsekin nuorena muutin ympäri Suomea useaan kertaan työn perässä. Mutta sitten tuli parisuhde ja perhe ja aloillaan on oltu jo 15 vuotta. Miehellä on täällä alueella hyvä työpaikka ja itselläkin jonkun moinen. Mikään ei periaatteessa silti estäisi meitä muuttamasta jos tilanne tulis ja mieheltä loppuisi työt. Itse olen sellaisella alalla että töitä on kaikkialla. Lapsilla toki kaverit ja koulut täällä, mutta eiköhän ne järjestyisi muuallakin. Lapset ovat sopeutuvaisia. Että kyllä työn ja toimeentulon edessä täytyy olla valmis vaihtamaan paikkakuntaa mikäli perheellisenäkin haluaa antaa lapsilleen esimerkin työnteosta tukiaisilla elämisen sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuttaisin heti jos saisin asunnon myytyä. Mutta miksi kukaan täältä ostaisi asuntoa, kun ei täällä ole töitä?
Siis yritätkö elää jossain satumaailmassa missä kuvittelet asunnollasi olevan arvoa? Asunnon on arvo on tasan sen mitä siitä saa myydessä. Sinun tapauksessa voi hyvin olla 0€ vaikka kuinka haluaisit uskotella itsellesi muuta.
Eli vähän sama kun esittäisi tekosyynä että "en voi muuttaa työn perässä koska kukaan ei maksaa 10000€ tästä vanhasta reikäisestä sukasta".
Toki minuakin harmittaa että asuntojen arvot häviää, johtuu asumistuesta joka mahdollistaa kaikkien asumisen suomen kalliimmilla alueilla. Asuntomarkkinat täysin epäterveitä koska asumistuki puuttuu ihan liikaa luonnolliseen markkinatasapainoon. Ilman asumistukia, tai jos summa edes olisi sama paikkakunnasta riippumatta, tilanne tasapainottuisi eikä maaseutu niin näivettyisi.
Kyllä uudelle paikkakunnalle uuden työnperässä muuttava tarvitsee puskurirahaston kaiken varalle.
Ei mihinkään muuteta jos ei ole varaa siihen. Aina pitää olla säästössä vähän rahaa.
On ihan selviä syitä miksi ihmiset ei muuta. Ostovoima on muutenkin heikko Eurooppaan nähden.
Muuttamiseen pakottaminen on sama kuin osottaisi aseella että annahan omaisuutesi tänne ja tänne ja mene töihin siitä.
On se niin kivaa neuvoa toisia ja järjestellä muitten ihmisten elämää. Siinä sitä tuntee itsensä niin paremmaksi ihmiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perheetöntä ihmistä ei mikään estä muuttamasta, itsekin nuorena muutin ympäri Suomea useaan kertaan työn perässä. Mutta sitten tuli parisuhde ja perhe ja aloillaan on oltu jo 15 vuotta. Miehellä on täällä alueella hyvä työpaikka ja itselläkin jonkun moinen. Mikään ei periaatteessa silti estäisi meitä muuttamasta jos tilanne tulis ja mieheltä loppuisi työt. Itse olen sellaisella alalla että töitä on kaikkialla. Lapsilla toki kaverit ja koulut täällä, mutta eiköhän ne järjestyisi muuallakin. Lapset ovat sopeutuvaisia. Että kyllä työn ja toimeentulon edessä täytyy olla valmis vaihtamaan paikkakuntaa mikäli perheellisenäkin haluaa antaa lapsilleen esimerkin työnteosta tukiaisilla elämisen sijaan.
Olet oikeassa. Lapselle pitää antaa hyvä esimerkki ja keskustella asioista ruokapöydässä.
On tärkeää opettaa lapselle mikä on hyvä diili ja mikä on vain sellainen diili missä maksetaan muutosta aiheutuvia kuluja pois useita kuukausia, kun palkka ei niitä korvaa.
Eli huonon työtarjouksen edessä ei pidä muuttaa vaikka lapsille haluaisikin näyttää esimerkkiä.
Lapsien kanssa on tärkeää keskustella aikuisten asioista niin eivät ole myöhemmin liian herkkiä hyväksikäytölle mitä tulee työnantajien puolelta :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuttaisin heti jos saisin asunnon myytyä. Mutta miksi kukaan täältä ostaisi asuntoa, kun ei täällä ole töitä?
Siis yritätkö elää jossain satumaailmassa missä kuvittelet asunnollasi olevan arvoa? Asunnon on arvo on tasan sen mitä siitä saa myydessä. Sinun tapauksessa voi hyvin olla 0€ vaikka kuinka haluaisit uskotella itsellesi muuta.
Eli vähän sama kun esittäisi tekosyynä että "en voi muuttaa työn perässä koska kukaan ei maksaa 10000€ tästä vanhasta reikäisestä sukasta".
Toki minuakin harmittaa että asuntojen arvot häviää, johtuu asumistuesta joka mahdollistaa kaikkien asumisen suomen kalliimmilla alueilla. Asuntomarkkinat täysin epäterveitä koska asumistuki puuttuu ihan liikaa luonnolliseen markkinatasapainoon. Ilman asumistukia, tai jos summa edes olisi sama paikkakunnasta riippumatta, tilanne tasapainottuisi eikä maaseutu niin näivettyisi.
Kyllä uudelle paikkakunnalle uuden työnperässä muuttava tarvitsee puskurirahaston kaiken varalle.
Ei mihinkään muuteta jos ei ole varaa siihen. Aina pitää olla säästössä vähän rahaa.
On ihan selviä syitä miksi ihmiset ei muuta. Ostovoima on muutenkin heikko Eurooppaan nähden.
Muuttamiseen pakottaminen on sama kuin osottaisi aseella että annahan omaisuutesi tänne ja tänne ja mene töihin siitä.
Juuri näin. Eiköhän se ole sama silloin muuttaa Suomesta. Muutelkoot loput täällä kuin muuttolinnut. Ehkä trailer-parkkia seuraavaksi? Siellähän se on mukava asua, ja sen autovaunun voi sitten raijata mukanaan seuraavaan parkkiin, missä se osa-aikaisen siivoojan, määräaikaisen perushoitajan tai opettajan äitiyssijaisuus vapautuu.
Mutta onhan tuossa toki vielä tinkimisen sijaa. Liian hyvään on totuttu! Vietnamissa asuntovaunukin on luksusta. Pois sekin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikään asia ei korjaannu sillä, että pikkupaikkakunnilta muuttaa vielä entistä enemmän väkeä pois esimerkiksi Helsinkiin, Tampereelle tai Turkuun. Asuntoja ei riitä, eikä esimerkiksi Tampereella edes ole töitä kovin hyvin.
Suomen pitäisi kokeilla Italian mallia; myydään taloja syrjäseudulta hintaan 1 € sillä ehdolla, että paikkakunnalle muuttaa pysyvästi, ja perustaa sinne yrityksen. Saataisiin työpaikkoja, palveluita ja elämää muuallekin kuin Etelä-Suomeen.
Työnteko eittämättä on joskus muinaisessa historiassa ollut kannattavaa. Kun miettii kuinka monet suomalaiset aikoinaan muuttivat pois metsistä ja siirtyivät metsästyksestä ja omavaraistaloudesta länsimaiseen kulutusyhteiskuntaan, jonka seurauksena myös ilmasto-ongelmat ovat edenneet.
Siihen aikaan todennäköisesti ammattiliitot tekivät hyvää työtä.
Ajat on muuttuneet.
Eli millaisia porkkanoita on tarjolla?
Vierailija kirjoitti:
Luitko eilistä ketjua, jossa puhuttiin lasten yksinäisyydestä?
Tyttärellämne ei ollut ainoatakaan ystävää sen jälkeen kun työpaikan vuoksi muutimme. Siis yksin aikuisikään saakka. Ei kaverisynttäreitä.
Se, että jollain on heikot sosiaaliset taidot ei ole sen arvoista, että vanhempia maksetaan kotiin vuosikymmeniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuttaisin heti jos saisin asunnon myytyä. Mutta miksi kukaan täältä ostaisi asuntoa, kun ei täällä ole töitä?
Siis yritätkö elää jossain satumaailmassa missä kuvittelet asunnollasi olevan arvoa? Asunnon on arvo on tasan sen mitä siitä saa myydessä. Sinun tapauksessa voi hyvin olla 0€ vaikka kuinka haluaisit uskotella itsellesi muuta.
Eli vähän sama kun esittäisi tekosyynä että "en voi muuttaa työn perässä koska kukaan ei maksaa 10000€ tästä vanhasta reikäisestä sukasta".
Toki minuakin harmittaa että asuntojen arvot häviää, johtuu asumistuesta joka mahdollistaa kaikkien asumisen suomen kalliimmilla alueilla. Asuntomarkkinat täysin epäterveitä koska asumistuki puuttuu ihan liikaa luonnolliseen markkinatasapainoon. Ilman asumistukia, tai jos summa edes olisi sama paikkakunnasta riippumatta, tilanne tasapainottuisi eikä maaseutu niin näivettyisi.
Kyllä uudelle paikkakunnalle uuden työnperässä muuttava tarvitsee puskurirahaston kaiken varalle.
Ei mihinkään muuteta jos ei ole varaa siihen. Aina pitää olla säästössä vähän rahaa.
On ihan selviä syitä miksi ihmiset ei muuta. Ostovoima on muutenkin heikko Eurooppaan nähden.
Muuttamiseen pakottaminen on sama kuin osottaisi aseella että annahan omaisuutesi tänne ja tänne ja mene töihin siitä.
Juuri näin. Eiköhän se ole sama silloin muuttaa Suomesta. Muutelkoot loput täällä kuin muuttolinnut. Ehkä trailer-parkkia seuraavaksi? Siellähän se on mukava asua, ja sen autovaunun voi sitten raijata mukanaan seuraavaan parkkiin, missä se osa-aikaisen siivoojan, määräaikaisen perushoitajan tai opettajan äitiyssijaisuus vapautuu.
Mutta onhan tuossa toki vielä tinkimisen sijaa. Liian hyvään on totuttu! Vietnamissa asuntovaunukin on luksusta. Pois sekin!
Liian hyvään on totuttu (onko tämä sitten hyvää) kun elää virikkeettömässä lähiössä seiniä tuijotellen? Moni kokee myös että tämä hyvä mikä on tarjolla betonikuution ja hanaveden sekä lämmön muodossa on huiputusta. Voisi tyytyä paljon vähempään ja muuttaa kesäksi kokonaan metsiin kuten moni koditon elää teltoissa vailla mitään työtä. Työntekohan ei edes tarjoa välttämättä mahdollisututa edes maksaa vuokria. Pitää hakea tukiakin sen lisäksi. Monet nuorethan ovat lopettaneet jo seurustelun ja asuvat useiden ihmisten kommuuneissa pienissa asunnoissa vuokrien kalleuden vuoksi. Siinä säästää. On myös ilmiselvää ettei sellaiseen perheitä perusteta. Toki varmasti säpinää on kaikkien kesken. Perinteinen konservatiivisuus kärsii kovia kolauksia sellaisessa elämässä.
Nykyään puhutaan siitä että ihmisille pitäisi maksaa siitä ettei tehdä töitä.
Tämä vaatii paljon sulattelua monelta, mutta työtä ihannoiva kultuuri on ajanut ympäristön katastrofiseen tilaan hyvin lyhyessä ajassa.
Jos jokainen kiinalainen omistaisi vesivessan ja eläisi länsimaiseen tapaan, niin se olisi kestämätöntä.
Ehkä meidän pitäisi luopua tosiaan tästä vastikkeellisesta tukimallista kokonaan. Se on vanhentunut ja työnteko ei välttämättä ole kannattavaa edes sen kultuurin ylläpitämisen vuoksi. Toki liitot siitä hyötyy ehkä eniten.
Vierailija kirjoitti:
Mikään asia ei korjaannu sillä, että pikkupaikkakunnilta muuttaa vielä entistä enemmän väkeä pois esimerkiksi Helsinkiin, Tampereelle tai Turkuun. Asuntoja ei riitä, eikä esimerkiksi Tampereella edes ole töitä kovin hyvin.
Suomen pitäisi kokeilla Italian mallia; myydään taloja syrjäseudulta hintaan 1 € sillä ehdolla, että paikkakunnalle muuttaa pysyvästi, ja perustaa sinne yrityksen. Saataisiin työpaikkoja, palveluita ja elämää muuallekin kuin Etelä-Suomeen.
Ongelma on Helsinki, Helsinki ja vielä kerran Helsinki. Suomessa on vain yksi kaikennielevä kasvukeskus. Pitäisi aloittaa siirtämällä puolet Helsingissä sijaitsevista valtionvirastoista ja valtionyhtiöiden konttoreista Ouluun. Seuraavaksi vaikka verohelpotuksia yrityksille, kunhan pysyvät poissa Helsingistä ja Helsinki-Turku-Tampere -kolmiosta.
Kaksi kilpailevaa kasvukeskusta aiheuttaa sen, että asuntojen hinnat laskevat. On mahdollista muuttaa oikeasti työn perässä. Vapautuu rahaa ja resursseja.
Vierailija kirjoitti:
Perheetöntä ihmistä ei mikään estä muuttamasta, itsekin nuorena muutin ympäri Suomea useaan kertaan työn perässä. Mutta sitten tuli parisuhde ja perhe ja aloillaan on oltu jo 15 vuotta. Miehellä on täällä alueella hyvä työpaikka ja itselläkin jonkun moinen. Mikään ei periaatteessa silti estäisi meitä muuttamasta jos tilanne tulis ja mieheltä loppuisi työt. Itse olen sellaisella alalla että töitä on kaikkialla. Lapsilla toki kaverit ja koulut täällä, mutta eiköhän ne järjestyisi muuallakin. Lapset ovat sopeutuvaisia. Että kyllä työn ja toimeentulon edessä täytyy olla valmis vaihtamaan paikkakuntaa mikäli perheellisenäkin haluaa antaa lapsilleen esimerkin työnteosta tukiaisilla elämisen sijaan.
"Lapset ovat sopeutuvaisia" tuon lausahduksen on keksinyt joku vanhempi, joka on yrittänyt paikata huonoa omatuntoaan. Itse en ollut. Aikuisena minulla ei ole ainuttakaan pitkää/syvää ystävyyssuhdetta, kun jouduin vaihtamaan asuinpaikkaa ja koulua useampaan otteeseen. Lomilla sitten rahdattiin sinne "kotipaikkakunnalle", jossa sai todeta että vanhoilla kavereilla oli jo ihan omat jutut, joihin ei päässyt sisään. Vaikka en mikään "hiirulainen" ole ollutkaan, niin silti niihin valmiisiin porukoihin pääseminen oli lähestulkoon mahdotonta. Heissä on aikuisiälläkin tiiviitä ystäväporukoita, minä olen lähestulkoon yksin.
Siellä kotipaikkakunnalla on todennäköisesti vanhempien ystävät, lasten ystävät, turvaverkot lastenhoidossa ja sukulaiset. Mahdollisesti iäkkäät vanhemmat, jotka tarvitsevat apua arjessa selviytymiseen.
Kyllä ensisijaisesti meidän olisi mahdollistettava elämä muuallakin kuin suurissa kaupungeissa, sen sijaan että heti lähdetään huutelemaan, että kyllä pitää jättää kaikki taakseen ja antaa lapsille esimerkkiä työnteossa.
Suomessakin olisi aika alkaa arvostamaan ihmistä yksilönä. Ja ihmisen oikeutta kuulua yhteisöönsä. Myös jokainen työ on arvokasta - myös esim. lasten ja omaisten hoito.
Alue: Aihe vapaa
Ollaanpa nyt rehellisiä, kuten se eräs valtionvarainministeriön virkamies, joka totesi virnistellen, että oikea työttömyys on Suomessa 17% ja rapiat. On ollut yhtäjaksoisesti jo 90-luvun alusta.
Ihan sama millaista tuolileikkiä tässä näillä työpaikoilla pyöritetään. Yksi menee sinne, toinen tänne, tekee jotain, työ loppuu, muuttaa toisaalle. Pahimmassa tapauksessa yksi työtön muuttaa Iisalmesta Helsinkiin ja toinen työtön Helsingistä Iisalmeen. Ympäri mennään ja yhteen tullaan, heipparallaa.
Suomalaisten sieviltä pikkupäiltä nyt on turha olettaa, että ne ymmärtäisivät edes sitä, kuinka kalliiksi tuo koituu. Ei se työtön sieltä omasta pussistaan muuttoja ja vuokratakuita kustanna, joten kannattaisiko pitää suu supussa, ettei sieltä enempää sammakoita loiki ulos?
Enemmän säästätte, kun muutetaan verotus sellaiseksi, että pääomatulot lasketaan työverotuksen kanssa yhteen. Siitähän luovuttiin Ahon-Viinasen hallituksen aikana. Eihän se sellainen itaroille porvareille sovi, eli mieluummin hyppyytetään vaikka armeijan äksiisin tapaan työttömiä TE-keskusten jonoissa. Näillä toimilla tänne ei synny yhtäkään uutta työpaikkaa eikä tuon tajuamiseen edes tarvita valtionvarainministeriön virkamiesten papereita.