Lue keskustelun säännöt.
Olen sitä mieltä, että työn perässä on muutettava ja työttömille on asetettava tukien saamiseksi tarvittaessa muuttovelvoite!
27.01.2020 |
Suomi on tässäkin asiassa aivan liian hellämielinen moneen muuhun maahan verrattuna. Monessa muussa maassa nimittäin ei todellakaan käy laatuun, että työtön asuu vuodesta toiseen jossain korvessa, jossa töitä ei ole ja nostelee samalla työttömyysetuutta. Vaan niissä maissa työnhaku on oikeasti sen verran velvoittavaa, että jos työtön ei paranna omia työllisyysnäkymiään esim. muuttamalla lähemmäs työpaikkoja, niin sillä on jotain sanktioita työttömyysetuuteen.
Suomessakin on paljon työttömiä, jotka asuvat sellaisessa korvessa ja niin kaukana kaikesta, että siellä ei töitä ole eikä tule. Varmasti tiedostavat itsekin, ettei TE-toimistokaan voi sen vuoksi tehdä heille työtarjouksia, koska niitä töitä ei ole. Käyttävät hyväksi sitä 1,5 tunnin yhdensuuntaisen työmatkan aikarajaakin. Mutta näyttää kuitenkin kelpaavan heille verovaroista maksetut työttömyysetuudet ynnä muut etuudet.
Työttömille tulisi oikeasti olla huomattavasti nykyistä velvoittavampaa muuttaminen työn perässä enemmän työllisyysmahdollisuuksia tarjoaville alueille, jos itse asuu alueella, jossa töitä ei ole. Jos ei sitä tee, niin silloin tuet pois! Moni varmaan hokee, että vapaassa maassa ihmisellä on oikeus valita asuinpaikkansa. Joo, mutta kansalla ei tule olla velvollisuutta kustantaa sellaista asumista ja elämistä verovaroista! Lisäksi työttömyysetuuden ehdotkin jo sanovat, että sitä saadakseen on aktiivisesti yritettävä työllistyä!
Kommentit (320)
Vierailija kirjoitti:
Toinen puolisoista Rovaniemelle ja toinen Helsinkiin. Siinä sitten pitäisi elää onnellista perhe-elämää ja tehdä lapsia, että saadaan syntyvyys nousuun.
Suhde pysyy virkeämpänä ja voi paremmin, kiitos kiihkeyttä tihkuvien jälleennäkemisten. Ei tapahdu sitä arkipäivän lässähdystä niin helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MicMac kirjoitti:
Asia ei ole ihan yksinkertainen.
Syy 1: perheiden kohtelu - Miten perheen tulee toimia, jos kumpikin vanhempi ei saa töitä samalta paikkakunnalta?
Syy 2: Kuntien tilanteen polarisoituminen - Pikkukunnat kärsisivät entistäkin enemmän väestökadosta ja ruuhkasuomeen tuppaisi entistä enemmän väkeä.
Syy 3: Omistusasuminen - Suomessa on paljon omistusasuntoja, pitääkö jättää torppa tyhjilleen?
1: Voitaisiin päättää, kumman vanhemman työllisyystilanteen mukaan perhe menee ja muuttaa. Mutta toisenkin vanhemman pitäisi silti etsiä aktiivisesti töitä.
2: Enpä sanoisi aivan noin. Monissa pikkukunnissa on monia sellaisia töitä, joihin löytyisi tekijöitä suurista kaupungeista. Osassa Suomen suurkaupungeista on nimittäin sellainenkin ongelma, että monet muuttavat sinne työttömänä hengailemaan.
3. Omistusasuntoon voi ottaa vuokralaisen/vuorkalaisia. Siten saa lisätulojakin.
Kuka sinne menee vuokralle jos paikkakunnalla ei ole töitä ja kaikki työttömät velvoitetaan muuttamaan muualle? Pitäisihän sen nyt olla selvää että jos paikkakunnalla on joskus 30 vuotta sitten mennyt hyvin ja väkiluku on ollut vaikka 50,000, mutta on sittemmin huvennut ja on nyt 25,000, niin koteja on tarjolla enemmän kuin on ottajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, mutta meillä rekryt hoidetaan tehokkaasti eikä ole syytä odotella, että saako joku paikkakunnalta asunnon joskus kuukausien päästä.
T. Työnantaja
Juuri tästä syystä työnantajien tulee ap:n skenaariossa tarjota vastavuoroisesti työttömälle tulevalle työntekijälle työsuhdeasunto.
Miksi ihmeessä, kun minä en ketään halua velvoittaa hakemaan meille töihin. Minä haluan meille töihin ihmisen joka meille haluaa, en ihmistä joka hakee mistään muusta syystä. Ja kenellekään kaukaa muuttavalle en tarjoa mitään, kun osaajia löytyy läheltäkin. Ihme luulo tämä, että me työnantajat halutaan ketään pakotettua tyyppiä töihin.
No pakko haluta, kun pakotetaan.
Ei se haluamiseksi muutu sillä, että käsketään haluamaan. Yhtään epäreipasta tahmeaa haluavaksi pakotettua äijää en töihin ota, kun oikeastikin halukkaitakin riittää.
Vierailija kirjoitti:
Onko oikeasti joku 1,5 tunnin aikaraja yhdensuuntaiseen työmatkaan ja että sitä pidempi työmatka käy tekosyyksi ettei tarvitse mennä töihin? SEHÄN ON TÄYSIN VITSI! Johan pk-seudullakin kestää työmatka helposti yli tuon!!
Missä sinä käyt töissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, mutta meillä rekryt hoidetaan tehokkaasti eikä ole syytä odotella, että saako joku paikkakunnalta asunnon joskus kuukausien päästä.
T. Työnantaja
Juuri tästä syystä työnantajien tulee ap:n skenaariossa tarjota vastavuoroisesti työttömälle tulevalle työntekijälle työsuhdeasunto.
Miksi ihmeessä, kun minä en ketään halua velvoittaa hakemaan meille töihin. Minä haluan meille töihin ihmisen joka meille haluaa, en ihmistä joka hakee mistään muusta syystä. Ja kenellekään kaukaa muuttavalle en tarjoa mitään, kun osaajia löytyy läheltäkin. Ihme luulo tämä, että me työnantajat halutaan ketään pakotettua tyyppiä töihin.
No pakko haluta, kun pakotetaan.
Ei se haluamiseksi muutu sillä, että käsketään haluamaan. Yhtään epäreipasta tahmeaa haluavaksi pakotettua äijää en töihin ota, kun oikeastikin halukkaitakin riittää.
Otat jos valtio pakottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen puolisoista Rovaniemelle ja toinen Helsinkiin. Siinä sitten pitäisi elää onnellista perhe-elämää ja tehdä lapsia, että saadaan syntyvyys nousuun.
Suhde pysyy virkeämpänä ja voi paremmin, kiitos kiihkeyttä tihkuvien jälleennäkemisten. Ei tapahdu sitä arkipäivän lässähdystä niin helposti.
Kokemuksesta tiedän, että tällaisille tapaamisille ladataan liian paljon odotuksia. Helposti kaikki kertynyt kaipaus, yksinäisyys ja väsymys purkautuvat riitana.
Vierailija kirjoitti:
Muuttovelvoitteen pitäisi lisäksi kattaa koko Suomi. Eli työtön mistäpäin Suomea tahansa voitaisiin velvoittaa muuttamaan minnepäin Suomea tahansa.
Miksi tyytyä Suomeen kun voi liikkua vapaasti koko EU:ssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin oli itsestäänselvyys muuttaa sinne, missä oli töitä. Itse muutin Lapista 350km päähän työn vuoksi ja veljeni muutti Etelä-Ruotsiin töihin. Ja ihan omin kustannuksin tuntematta ketään. Veljeni ei osannut ruotsia, mutta silti selvisi siellä.
Ja kyllä nykyäänkin on perheitä, missä useimmiten mies on reissuhommissa viikot 500km päässä ja viikonlopuiksi tulee kotiin. Mutta toiset ovat mieluummin työttöminä kuin että vaivautuisivat töihin.Ok boomer
Tuolla boomer letkautuksella ei mitään arvoa. Sattuiko ihan tunteisiin baby.
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan olen samaa mieltä mutta entäs yksinhuoltajat? Ei ole kovin reilua lapsia kohtaan repiä pois tutuista kuvioista ja esim vaihtaa koulua joka vuosi kun huoltajan pitää muuttaa.
Ei se ole reilua, ei. Itse kokemuksesta voin kertoa, että uusien kavereiden hankkiminen uudella paikkakunnalla on vaikeaa!
Minulla oli pari hyvää ystävää, kun olin n. 5-8-vuotias. En muista heitä enää, mutta valokuvia olen nähnyt ja äiti kertonut.
Ennen 3. luokan syyskauden alkua muutettiin isän työn perässä satojen km päähän. Koulussa kiusattiin, kun puhuin väärää murretta, joten lakkasin puhumasta koulussa. Sain kolmen vuoden aikana yhden ainoan ystävän, joka asui naapurissa ja oli vuotta nuorempi tyttö. Hänellä oli muitakin ystäviä, minulla ei. Olin usein yksinäinen ja syrjitty.
Isän työn perässä muutettiin taas, kun olin aloittanut 6.luokan. Se muutto oli helpotus. Sain mahdollisuuden uuteen rooliin. Päätin heti muuton yhteydessä, että en suostu olemaan enää hiljainen ja pelkäävä. Sain muutamia kavereita, ei ketään läheistä ystävää.
Yläasteella tuli uusi luokka ja pääsin ystävystymään ihan eri tavalla, kun kaikki oli toisilleen vieraita. Ajauduin vähän väärään seuraan, mutta korjasin onneksi ajoissa oman suuntani.
Lähdin lukioon eri paikkakunnalle isompaan kaupunkiin. Lapsuudenperheeni muutti taas isän työn perässä, kun olin lukiossa, mutta se ei ollut minulle iso juttu enää.
Vanhemmille sanoisin, että ei kannata niitä lapsia repiä juuriltaan. Minulla ei ole mitään kotikaupunkia, eikä yhtään vanhaa ystävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ajattelee yhtä lapsellisesti kuin ne, jotka miettivät, mitä virkaa on rahalla, kun kaikki voisi vain olla ilmaista.
Minulla tämä rahattomuusidea välähti päähän nelivuotiaana.
Oikea pakottamisen kohde olisivat pääkaupunkiseudun kunnat. Ne pitäisi pakottaa sallimaan alueelleen niin paljon asuntorakentamista, että kysynnän ja tarjonnan laki painaisi asumiskustannukset järjellisiksi. Sitten sieltä pöndeltä muuttaisi työttömiä, ihan ilman vankikuljetuksia ja kahleita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies meni toiselle paikkakunnalle töihin kahdeksi vuodeksi.
Lapsilla oli täällä kaikki ystävät. Yhdessä ehdittiin olla vähän yli parikymmentävuotta.
Sitten mies vuoden päästä ilmoitti että hänellä on toinen ja ei oikeastaan rakasta tätä, mutta tunsi velvollisuudeksi kertoa tämän. Kertoi ettei miehenä voinut olla oikein ilmankaan ja ne kerran kuukaudessa tai viikossa vierailut vieransi hänet perheestä.
Erosin suoraan.
Ei tuollainen toimi perheellisillä. Lapsilta katkeaa juuret ja suhteet kavereihin ja isäkin vieraantuu perheestään.
Tässä kohdellaan pätkätyöläisiä eriarvoisesti monessa mielessä. Tästä syystä ap:n aloitus ei mene jatkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan olen samaa mieltä mutta entäs yksinhuoltajat? Ei ole kovin reilua lapsia kohtaan repiä pois tutuista kuvioista ja esim vaihtaa koulua joka vuosi kun huoltajan pitää muuttaa.
Ei se ole reilua, ei. Itse kokemuksesta voin kertoa, että uusien kavereiden hankkiminen uudella paikkakunnalla on vaikeaa!
Minulla oli pari hyvää ystävää, kun olin n. 5-8-vuotias. En muista heitä enää, mutta valokuvia olen nähnyt ja äiti kertonut.
Ennen 3. luokan syyskauden alkua muutettiin isän työn perässä satojen km päähän. Koulussa kiusattiin, kun puhuin väärää murretta, joten lakkasin puhumasta koulussa. Sain kolmen vuoden aikana yhden ainoan ystävän, joka asui naapurissa ja oli vuotta nuorempi tyttö. Hänellä oli muitakin ystäviä, minulla ei. Olin usein yksinäinen ja syrjitty.
Isän työn perässä muutettiin taas, kun olin aloittanut 6.luokan. Se muutto oli helpotus. Sain mahdollisuuden uuteen rooliin. Päätin heti muuton yhteydessä, että en suostu olemaan enää hiljainen ja pelkäävä. Sain muutamia kavereita, ei ketään läheistä ystävää.
Yläasteella tuli uusi luokka ja pääsin ystävystymään ihan eri tavalla, kun kaikki oli toisilleen vieraita. Ajauduin vähän väärään seuraan, mutta korjasin onneksi ajoissa oman suuntani.
Lähdin lukioon eri paikkakunnalle isompaan kaupunkiin. Lapsuudenperheeni muutti taas isän työn perässä, kun olin lukiossa, mutta se ei ollut minulle iso juttu enää.
Vanhemmille sanoisin, että ei kannata niitä lapsia repiä juuriltaan. Minulla ei ole mitään kotikaupunkia, eikä yhtään vanhaa ystävää.
Kauheaa. Melkein kuin oma tarinani :(
Pätkätöiden perässä pitäisi muuttaa. Lapsethan siinä todennäköisesti kärsii eniten ja mitä pätkistä jää käteen muuta kuin kokemusta? Eli alistuvuutta nykyiseen työtilanteeseen nähden.
Mitä olen jutellut virolaisten kanssa, niin todella surullisia kohtaloja on heilläkin, kun isät ovat lähteneet tänne töihin. Ei ole lapsista mukavaa kun isä on muualla ja ei se isästäkään ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otetaan tähän sitten semmoinen lisäys, että kasvukeskuksissa joissa asunnoista on pulaa laitetaan vuoden ajan työttömänä olleet ihmiset muuttamaan jonnekin missä on runsaasti vapaita asuntoja. Näin opiskelijoille ja työ perässä muuttaville löytyisi asuntoja. Oliko yhtä hyvä ehdotus kuin apn?
Vierailija kirjoitti:
Milläs rahalla sen asunnon kaupungista saa? Vuokrallekaan ei pääse, jos ei ole vakuuksia (usein tuhansia euroja). Tässä on kuule 1,5 vuoden aikana säästöt käytetty moneen kertaan. Onneksi miehellä on yhä työpaikka, niin saadaan asuminen ja ruoka maksettua. Kesälomarahoilla saatiin korjautettua miehen auto kuntoon. Meillä on siis yksi auto, joka on välttämätön miehen työssäkäynnin kannalta. Täällä menee busseja satunnaisesti. Opiskelen verkossa, täydennyskoulutusta. Ja venytän euroja tekemällä mahdollisimman paljon itse ruokaa (Tällä viikolla suunnittelin listalle: sämpylät, kaalilaatikkoa, porkkanasosekeittoa, maissipihvit kermaviilikastikkeella, punajuurilaatikkoa, perunamuusi ja sienikastike omista sienistä, linssipataa ja riisiä). Rahat on aina vähissä.
Kelasta voi hakea vakuuksia, älä ole niin avuton.
Hauska katsoa alapeukutuksia ja vetää siitä johtopäätöksiä suomalaisten mielipiteestä. Ap on ihan oikeassa. Tottakai työn takia tulisi olla valmis muuttamaan. Toki lapsiperheille vähän eri säännöt, eikä pätkätyön takia tarvitsisi. Mutta noin niinkuin peruslähtökohtaisesti.
ulkosuomalainen
Jos tämä ei ole v.ihapuhetta työttömäksi joutuneita kohtaan niin mikä sitten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milläs rahalla sen asunnon kaupungista saa? Vuokrallekaan ei pääse, jos ei ole vakuuksia (usein tuhansia euroja). Tässä on kuule 1,5 vuoden aikana säästöt käytetty moneen kertaan. Onneksi miehellä on yhä työpaikka, niin saadaan asuminen ja ruoka maksettua. Kesälomarahoilla saatiin korjautettua miehen auto kuntoon. Meillä on siis yksi auto, joka on välttämätön miehen työssäkäynnin kannalta. Täällä menee busseja satunnaisesti. Opiskelen verkossa, täydennyskoulutusta. Ja venytän euroja tekemällä mahdollisimman paljon itse ruokaa (Tällä viikolla suunnittelin listalle: sämpylät, kaalilaatikkoa, porkkanasosekeittoa, maissipihvit kermaviilikastikkeella, punajuurilaatikkoa, perunamuusi ja sienikastike omista sienistä, linssipataa ja riisiä). Rahat on aina vähissä.
Kelasta voi hakea vakuuksia, älä ole niin avuton.
Äläkä sinä ole niin s-tanan tyhmä. Kelasta ei välttämättä saa killinkiäkään, jos puolison tulot ovat liian suuret.
Onko oikeasti joku 1,5 tunnin aikaraja yhdensuuntaiseen työmatkaan ja että sitä pidempi työmatka käy tekosyyksi ettei tarvitse mennä töihin? SEHÄN ON TÄYSIN VITSI! Johan pk-seudullakin kestää työmatka helposti yli tuon!!