Ikäero + sinun ja hänen ikä suhteen alussa

Ensimmäisessä liitossa oli neljä vuotta mua nuorempi mies, tässä keski-iän liitossa kuusi vuotta nuorempi.

Mitä sitten? Mikä tää fiksaatio ikäeroihin?

Suunnilleen saman ikäinen kumppani on usein paras. Jollain voi toimia isommatkin ikäerot, mutta yleisesti näin.

Eka poikaystävä oli 19, minä 21. Toka poikaystävä oli 24, minä 32. Nykyinen poikaystävä 36, minä 40.

Olimme tavatessamme 19- ja 21-vuotiaat (mies vanhempi). Yhdessä olemme olleet 38 vuotta.

Seukkailussa +10 vuotta ja toiseen suuntaan -24 ääripäät :)

Minä 27, mies 33. Tänä vuonna täytetään 49 ja 55.

19, nyt 45

Olin 16 ja mies 17, kun aloitettiin seurustelu. Rakkautta riitti 31 vuotta puolison kuolemaan asti. 

Suhteen alussa minä 47 v ja mies 44 v. Nyt ollaan vuoden vanhempia ja edelleen eletään huumavaihetta.

Minä 33, mies 46. Kun tavattiin olin 30v ja mies 42.

6 vuotta ikäeroa, oltiin tavatessa 22 ja 28v. Ei yhteentörmäyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisessä liitossa oli neljä vuotta mua nuorempi mies, tässä keski-iän liitossa kuusi vuotta nuorempi.

Mitä sitten? Mikä tää fiksaatio ikäeroihin?

Suunnilleen saman ikäinen kumppani on usein paras. Jollain voi toimia isommatkin ikäerot, mutta yleisesti näin.

18v ikäero olisi ihastuksien välillä ja koska numeraalisesti tuntuu isolta nelikymppiselle. Pakko hakea gallupia palstalaisilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisessä liitossa oli neljä vuotta mua nuorempi mies, tässä keski-iän liitossa kuusi vuotta nuorempi.

Mitä sitten? Mikä tää fiksaatio ikäeroihin?

Suunnilleen saman ikäinen kumppani on usein paras. Jollain voi toimia isommatkin ikäerot, mutta yleisesti näin.

18v ikäero olisi ihastuksien välillä ja koska numeraalisesti tuntuu isolta nelikymppiselle. Pakko hakea gallupia palstalaisilta.

Ihan turhaa täältä kyselet, oli alle tai yli sinun iän tuo niin jutskaile sen ihastuksesi kanssa asiasta. Tehän ootta ne parhaimmat asiantuntijat tässä asiassa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisessä liitossa oli neljä vuotta mua nuorempi mies, tässä keski-iän liitossa kuusi vuotta nuorempi.

Mitä sitten? Mikä tää fiksaatio ikäeroihin?

Suunnilleen saman ikäinen kumppani on usein paras. Jollain voi toimia isommatkin ikäerot, mutta yleisesti näin.

18v ikäero olisi ihastuksien välillä ja koska numeraalisesti tuntuu isolta nelikymppiselle. Pakko hakea gallupia palstalaisilta.

Siis toinen 40v ja toinen 58v tai 22v? Keskustelun alussa oli esimerkki pariskunnasta jotka jo vanhempia ja miettivät mm. eläkeikää. Alapeukkuja oli laitettu ja tämäkin kysely mun mielestä väärin aseteltu siihen nähden mitkä itse näkisin olevan todellisia ongelmia (mitkä oli iät _suhteen alussa_). Mikään näistä esimerkeistä missä molemmat kuitenkin työelämässä (tai ainakin sen ikäisiä) ei sinäänsä kuulosta pahoilta. Eikä tietenkään rakastumiselle mitään voi (jos siihen pisteeseen sen päästää), mutta kummin päin vaan niin teilläkin 18v toinen jo eläkkeellä ja toinen jatkaa töissä? Ei ole kyse pienestä hetkestä, mieti itsekin, siinä ajassa kasvatat vastasyntyneen aikuiseksi ihmiseksi. Niin pitkä aika, toinen herää joka aamu ja elää ihan eri arkea kuin eläkkeellä oleva puoliso. Ja kun nuorempi pääsee eläkkeelle vaikka nyt 65-vuotiaana niin toinen on 83v. Että siitä sitten suoraan omaishoitajaksi? Ikäero on iso nuorena ja vanhana, ei juurikaan tuossa välissä. Ja kyllä ihmettelen alapeukkujen määrää hänelle joka tuosta keskustelun alussa mainitsi. Mun mielestä ihan järkevää ottaa asia huomioon.

Minä 27, rakkaani 18. Puhe on siis nyt autostani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisessä liitossa oli neljä vuotta mua nuorempi mies, tässä keski-iän liitossa kuusi vuotta nuorempi.

Mitä sitten? Mikä tää fiksaatio ikäeroihin?

Suunnilleen saman ikäinen kumppani on usein paras. Jollain voi toimia isommatkin ikäerot, mutta yleisesti näin.

18v ikäero olisi ihastuksien välillä ja koska numeraalisesti tuntuu isolta nelikymppiselle. Pakko hakea gallupia palstalaisilta.

Siis toinen 40v ja toinen 58v tai 22v? Keskustelun alussa oli esimerkki pariskunnasta jotka jo vanhempia ja miettivät mm. eläkeikää. Alapeukkuja oli laitettu ja tämäkin kysely mun mielestä väärin aseteltu siihen nähden mitkä itse näkisin olevan todellisia ongelmia (mitkä oli iät _suhteen alussa_). Mikään näistä esimerkeistä missä molemmat kuitenkin työelämässä (tai ainakin sen ikäisiä) ei sinäänsä kuulosta pahoilta. Eikä tietenkään rakastumiselle mitään voi (jos siihen pisteeseen sen päästää), mutta kummin päin vaan niin teilläkin 18v toinen jo eläkkeellä ja toinen jatkaa töissä? Ei ole kyse pienestä hetkestä, mieti itsekin, siinä ajassa kasvatat vastasyntyneen aikuiseksi ihmiseksi. Niin pitkä aika, toinen herää joka aamu ja elää ihan eri arkea kuin eläkkeellä oleva puoliso. Ja kun nuorempi pääsee eläkkeelle vaikka nyt 65-vuotiaana niin toinen on 83v. Että siitä sitten suoraan omaishoitajaksi? Ikäero on iso nuorena ja vanhana, ei juurikaan tuossa välissä. Ja kyllä ihmettelen alapeukkujen määrää hänelle joka tuosta keskustelun alussa mainitsi. Mun mielestä ihan järkevää ottaa asia huomioon.

Onhan se järkevää ottaa huomioon asioita ja pitää ottaa.

Toisaalta mikä on onnen hinta? Jos kokee että toi 40 on onnellinen 58 tai 22 kanssa ja vastapuoli myöskin kokee samaa niin mitä sitten? Ruvetaan rakentamaan muuria sen onnen ympärille jotta saadaan tukahdetuttua toivo rakastavasta puolisosta, välittämisestä, ahtaudutaan realismin alttarille, ajatellaan jotain aikaa jota kumpikaan ole elänyt, oletetaan rationalismin korvaavan onnentunteen.

Entä jos päädytään tässä omassa viisaudessa tulokseen ettei tämä ole järkevää!

Jos vaikka tuosta Kiinan epidemiasta tulee kuolo meille kaikille niin millä asialla on siinä vaiheessa merkitystä, sillä että on omalla järkeilyllään päässyt elämässä näin pitkälle, ollut haksahtamatta puolisoon jonka kanssa olisi edes hetken ollut onnellinen?

Tai vaikkapa elon arvaamattomuudesta voi kertoa onnettomuudet, liukastumiset, kolarit, jne...

Tavallaan hellyttävää kun te pähkäilettä kauas tulevaisuuteen. Kuinka moni teistä palstalaisista on kyennyt olemaan yhdessä suhteessa edellisen kirjoittajan mainitseman 18 vuotta?

Itse tietenkin haluaisin tai olisin halunnut vain yhden suhteen elämääni, ei se elämä ikävä kyllä mene aina niin miten ajattelee. Valitettava suuntaus näyttäisi olevan että ihmissuhteista on tullut käyttötavaraa. Ajatellaan toisen olevan hyödyke ja kun hyödyke ei palvele enää omaa käyttötarkoitusta niin hommataan uusi hyödyke.

Hopeaketun iän tuomalla kokemuksella neuvoisin, järkeilkää vähemmän ja mikäli kumppania etsitte niin panostakaa siihen mikä on tärkeintä. Etsikää se ihminen jonka kanssa on hyvä olla, ei sillä iällä ole silloin merkitystä, oliko saman vai erinikäinen.

62 vuotta

Hopeakettu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisessä liitossa oli neljä vuotta mua nuorempi mies, tässä keski-iän liitossa kuusi vuotta nuorempi.

Mitä sitten? Mikä tää fiksaatio ikäeroihin?

Suunnilleen saman ikäinen kumppani on usein paras. Jollain voi toimia isommatkin ikäerot, mutta yleisesti näin.

18v ikäero olisi ihastuksien välillä ja koska numeraalisesti tuntuu isolta nelikymppiselle. Pakko hakea gallupia palstalaisilta.

Ihan turhaa täältä kyselet, oli alle tai yli sinun iän tuo niin jutskaile sen ihastuksesi kanssa asiasta. Tehän ootta ne parhaimmat asiantuntijat tässä asiassa :)

Eikö tämä ole keskustelupalsta? Jokainen etsii tai on etsimättä näkökulmia ongelmalleen jos niin haluaa. eri

28 ja 67. Ei oikeastaan mitään ongelmia tai ristiriitoja. Pikemminkin kaikki paljon helpompaa kuin saman ikäisten kanssa.

m25 n 40 yhdessä 17 vuotta, sitten ero.