Onko sinua koskaan lähestytty yleisillä paikoilla iskumielessä?

On, monesti, kadulla, kaupassa, puhelimessa asiakaspalvelutilanteissa, moottoritiellä kun ajoin autoa, ohimenevä kurvasi eteen ja alkoi vilkutella, ajoi levähdysalueelle, mielenkiinnosta pysähdyin, mutta ei napannut yhtään.

Lasten kanssa ollessa ja ilman lapsia, ihmeellisissä tilanteissa. Ja olen ihan tavallinen perunanokkainen nainen. En mitenkään kaunis tai massasta poikkeava. Mutta kuulkaas, jos ei sielu säteile elämälle, ei kukaan ota kontaktia, se on varma.

Kun olin vielä nuori ja kaunis, useamman kerran tuli tuntematon nainen jututtamaan, kun olin tehnyt jotain alfamaista. Esim. tosi näyttävästi ja nopeasti voitin meidän seurueeseen tunkeutuneen urpon biljardissa, heti tuntematon suttura ilmestyi kädet selkänsä takana, tuutit tyrkyllä siihen lirkuttelemaan. Yo:lla meidän bändin solistina, melkein joka keikan jälkeen yksi tai useampi tuntematon tyttö tuli jututtamaan. Joskus myös homomiehet.

Työelämään päästyä ei ole näitä enää tapahtunut. Terkuin M45

Vierailija kirjoitti:

Eivät miehet summassa lähesty naista.

Kyllä nainen aina antaa jonkin merkin, joko eleillään tai katseillaan ja muulla sellaisella.

No tämä nyt on aivan hevon kukkua. Jos näin olisi, lähes kaikki miesten lähestymisethän johtaisivat johonkin, koska ne olisivat toivottuja. Taidat olla sellainen tyyppi, joka saa puolisolle raivarin, jos tätä joku lähestyy. Sehän on aina oma vika. Just joo.

T. Nainen

Vierailija kirjoitti:

Eivät miehet summassa lähesty naista.

Kyllä nainen aina antaa jonkin merkin, joko eleillään tai katseillaan ja muulla sellaisella.

Jaa. On se vaan hauskaa mitähän merkkejä ääliöt luulevat näkevänsä jos ei olle edes nostanut katsettaan puhelimesta sekunniksikaan minkään miehen suuntaan,on leukaan asti peitetty pukeutumiseltaan,helvetin masentunut ja vihainen eikä mahdollisesti edes käynyt viikkoon suihkussa, silti riittää yrittäjää. Sääliksi käy näitä miehiä jos näin epätoivoinen on tilanne. Toki rapajuoppoja suurin osa ettei ymmärrystä riitä varmaan muihinkaan asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät miehet summassa lähesty naista.

Kyllä nainen aina antaa jonkin merkin, joko eleillään tai katseillaan ja muulla sellaisella.

Kylläpä vaan lähestyvät. En ole vilkaissutkaan minua lähestyviin miehiin päin, vaan nähnyt nämä ensimmäistä kertaa vasta kun ovat puhutelleet minua. Katseeni on ollut ihan muualla.

Joo todellakin. Minutkin on tultu pysäyttämään esim. takaapäin, niin etten todellakaan ollut huomannut koko ihmistä sitä ennen. Enkä luonnollisestikaan ollut antanut mitään merkkiä, että lähestyminen on toivottava - edes mitään pikaista vilkaisua, jonka olisi voinut kiinnostukseksi vilkkaalla mielikuvituksella tulkita.

Ei ikinä. Outoa, sillä olen 190 cm pitkä, tumma ja komea, hyväkäytöksinen herrasmies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei olla koskaan lähestytty missään. Komeaksi minuakin on haukuttu*, mutta eipä siitä näytä mitään iloa ainakaan pääkaupunkiseudulla olevan.

*(muidenkin kuin oman äidin toimesta)

Jos olet liian komea, ei kukaan ehkä uskalla lähestyä sinua.

Niin. Olisihan tuo tietysti ihan hauska ajatus :)

Ja ihan mahdollinen. Ainakin itse ajattelen superkomean ja asiallisen, kiinnostavan miehen kohdattuani, etteivät rahkeeni riitä, joten turha yrittää (mikä varmasti pitäisi paikkansa). En halua väkisin hommata pettymyksiä ja aiheuttaa kiusallisia tilanteita. Kovin moni tuntematon mies ei saa kiinnostustani heräämään, joten jos niin tapahtuu, mies on luultavimmin herättänyt myös monen muun kiinnostuksen ja todennäköisesti varattu. Niinpä parempi jatkaa matkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole koskaan kukaan lähestynyt missään. Ihmettelenkin aina, minkälaiset ne naiset ovat jotka saavat iskuyrityksiä koko ajan, ruokakaupoissa, postissa, lenkillä, mummon luona...Meitä naisiahan kuulemma isketään koko ajan, niin olen lukenut täältäkin palstalta, mutta minua ei vaan koskaan.

He ovat nättejä, iloisia, hymyileviä.

Enkä nyt siis tiedä minkälainen nainen siellä kirjoittelee mutta ei se ole mikään urbaani legenda että joitain naisia lähestytään muutoinkin kuin aamuyöllä kahden promille humalassa.

Tai ehkäpä kuitenkin vain helpon näköisiä. Minä olen koko elämäni saanut kuulla hehkutusta ulkomuodosta, mutta ei kukaan ikinä iske livenä, paitsi ulk. miekkoset.

Tosin olen babyfacekin. Minua luultiin töissä viime vuoden lopussa 8 vuotta nuoremmaksi.

Joo pari kertaa mm. kadulla ja bussissa. Aika vaivaannuttavia tilanteita.

Kyllä on. Monta vuotta sitten markkinoilla viereen tuli mies, jotain hölynpölyä haastelemaan. Hyvin haasteli, koska siitä seurasi muutaman vuoden parisuhde.

Nuorempana ulkomailla. Siis Euroopassa. Nyt ei isketä edes sisätiloissa;)

Mielenkiintoinen aihe. Itseäni on lähestytty peruskouluajoista lähtien, ja olen huomannut erikoisen ilmiön. Yläaste- ja lukioikäisenä olin tyttöjen suosiossa, vaikka olin aknenaamainen rimpula, jonka ujous oli suurempaa kuin käänteisellä Kaino-Vienolla. Parikymppisenä minua pyydettiin miesmalliksi ja muutaman vuoden ajan se väritti elämääni suuresti. Tänä aikana,  vaikka kaikki ulkonäköaspektit olivat kunnossa, ei yhtäkään iskuyritystä tullut. Baareissa en käy kuin erikoistapauksissa. Olikohan liian sliipattu ja itsetietoinen jopa arroganttiutta huokuva olemus karkotin naisille. Katseita kyllä sain ja itse silloin tällöin menin juttelemaan. Kasvettuani aikuisemmaksi lopetin mallihöpöt ja kasvatin pitkän tukan sekä tyylini vaihtui rock-henkiseksi ``renttahelkkumaiseksi`` opistorentuksi. Suosio ja huomio koki eksponentiaalisen nousun, joka ekstroverttinä sopi minun pirtaani, vaikka ilman sitäkin tulen vallan mainiosti toimeen. 

Loppukaneettina esitän teesin, että rento yleisilme ja tavallaan miehen tietämättömyys omasta ulkonäöstä on sek.sikkäämpää kuin mies, joka on selkeästi ulkonäkökeskeinen ja tuo sitä esiin olemuksellaan ja pukeutumisellaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen aihe. Itseäni on lähestytty peruskouluajoista lähtien, ja olen huomannut erikoisen ilmiön. Yläaste- ja lukioikäisenä olin tyttöjen suosiossa, vaikka olin aknenaamainen rimpula, jonka ujous oli suurempaa kuin käänteisellä Kaino-Vienolla. Parikymppisenä minua pyydettiin miesmalliksi ja muutaman vuoden ajan se väritti elämääni suuresti. Tänä aikana,  vaikka kaikki ulkonäköaspektit olivat kunnossa, ei yhtäkään iskuyritystä tullut. Baareissa en käy kuin erikoistapauksissa. Olikohan liian sliipattu ja itsetietoinen jopa arroganttiutta huokuva olemus karkotin naisille. Katseita kyllä sain ja itse silloin tällöin menin juttelemaan. Kasvettuani aikuisemmaksi lopetin mallihöpöt ja kasvatin pitkän tukan sekä tyylini vaihtui rock-henkiseksi ``renttahelkkumaiseksi`` opistorentuksi. Suosio ja huomio koki eksponentiaalisen nousun, joka ekstroverttinä sopi minun pirtaani, vaikka ilman sitäkin tulen vallan mainiosti toimeen. 

Loppukaneettina esitän teesin, että rento yleisilme ja tavallaan miehen tietämättömyys omasta ulkonäöstä on sek.sikkäämpää kuin mies, joka on selkeästi ulkonäkökeskeinen ja tuo sitä esiin olemuksellaan ja pukeutumisellaan. 

Allekirjoitan tämän. En viihtyisi viimeisen päälle sliipatun miehen seurassa, sillä tulisi paineita näyttää itsekin huolitellummalta. En ole sitä tyyppiä joka viettää arkena tunteja peilin edessä ja harkitsee tarkkaan jokaisen asun yksityiskohdan. Kokisin olevani ihan eri maailmasta tuollaisen miehen kanssa.

Kerran festareilla alkuiltapäivästä istuin kaverin kanssa avoimella nurmikentällä niin joku nuori mies tuli viereen ja jutusteli minulle mukavasti. En käsittänyt ollenkaan miksi ja toivoin hänen vain lähtevän, kun tilanne tuntui ikävältä kaveriani kohtaan. Lisäksi tunsin itseni sinä päivänä rumaksi ja ahdisti koko tilanne.

Ainakin pari kertaa viikossa jos olen ilman  miestäni liikkeellä. Ravintoloissa en käy, paitsi syömässä. Kaljakuppilassa en ole koskaan ollut. Josku ulkomailla vahingossa. Saan joka paikassa nopeast iseuraa miehet tarkkailevat,  myös uimarannalla.  2 lasta, enkä ole nuori.

Töissä muutama asiakas on osoittanut kiinnostusta mutta muuten ei muuta kuin pitkiä katseita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei olla koskaan lähestytty missään. Komeaksi minuakin on haukuttu*, mutta eipä siitä näytä mitään iloa ainakaan pääkaupunkiseudulla olevan.

*(muidenkin kuin oman äidin toimesta)

Jos olet liian komea, ei kukaan ehkä uskalla lähestyä sinua.

Niin. Olisihan tuo tietysti ihan hauska ajatus :)

Ja ihan mahdollinen. Ainakin itse ajattelen superkomean ja asiallisen, kiinnostavan miehen kohdattuani, etteivät rahkeeni riitä, joten turha yrittää (mikä varmasti pitäisi paikkansa). En halua väkisin hommata pettymyksiä ja aiheuttaa kiusallisia tilanteita. Kovin moni tuntematon mies ei saa kiinnostustani heräämään, joten jos niin tapahtuu, mies on luultavimmin herättänyt myös monen muun kiinnostuksen ja todennäköisesti varattu. Niinpä parempi jatkaa matkaa.

Luuseri.

Vierailija kirjoitti:

Töissä muutama asiakas on osoittanut kiinnostusta mutta muuten ei muuta kuin pitkiä katseita.

Haa, sä oot kaupan kassa?

Istuin puistonpenkillä ja joku mies tuli juttelemaan. Oli tosi kivaa juttuseuraa. Pyysi sitten minua kahville. Olin kyllä jo naimisissa. Mies ei ymmärtänyt sitä sormuksistani jotka olivat aivan näkyvissä.

Olin katsomassa joulunavausta kun seuraani tuli mies juttelemaan. Hän hävisi hetkeksi mutta palasi ja pyysi kanssaan lähipubiin.

Up