Lue keskustelun säännöt.
Miksi omat rahat on tärkeää parisuhteessa?
25.01.2020 |
Eikö silloin kaikki oli yhteistä, ja nyt tarkoitan isompia säästöjä, osakkeita yms. En mitään kympin kahden kahvirahaa.
Kommentit (170)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla huonot parisuhteet kaikilla kun ei yhteinen taloudenhoito käy. Ei yhteistyötaitoja, ei tiimipelaajuutta.
Mun mielestä parisuhteessa ei tarvitse tehdä rahallisia kompromisseja minkään me-hengen vuoksi. Rahallisia kompromisseja tehdään silloin, kun ollaan hankkimassa jotain yhteistä, johon molempien on investoitava. Silloin mietitään, kuinka paljon kumpikin on valmis investoimaan ko hankintaan ja sillä rahalla sitten hankitaan, mitä summalla saa. Tällainen hankinta on esim yhteinen asunto. Omiin henkilökohtaisiin hankintoihinsa taas kumpikin investoi just sen verran kuin itse haluaa eikä toisen tarvitse investoida euroakaan. Tällaisia hankintoja taas on esim auto, moottoripyörä, harrastukset, kännykät ja tietokoneet, sijoitukset ja säästöt.
En jaksanut lukea ensimmäistä virkettä pidemmälle, koska se itsessään oli niin turha. Miten oikeasti kukaan voi maailmankatsomuksessaan ajatella, että toisten ihmisten kanssa asioidessa me-henki ei olisi oleellinen osa pakettia? Mitä ihmeen psykopaatteja tällä palstalla on? Kaikki on minua varten?
Toinen harrastaa amerikanrautoja. Toinen harrastaa lukemista. Miksi sen lukemista harrastavan pitäisi maksaa toisen autoharrastus? Tai luuletko, että se harrastaja rupeaa johonkin kompromissijutteluun siitä, millaisen sisustuksen ottaa autoonsa?
Ok. Elät jossain neuvostojälkeisessä dystopiassa. Minulla on miehen kanssa se systeemi, että jos olen kiinnostunut vaikka puutöistä, hän tukee minua ihan kympillä ja yllättää hankkimalla sirkkelit ja tarpeet. Minä taas yllätän hänet harjoittelemalla kuukausitolkulla hänen lempiruokaansa kunnes siitä tulee ihan täydellistä. Tämä on me-henkeä. Palstalla ei ole sitä vaan ihme kyräilyä. Rakkauteen perustuvassa suhteessa ei tarvitse kaikkea laskea. Egoihin perustuvassa kaikki on tilitoimistolla saman tien.
Tulisiko tämä me-henki parisuhteen pituuden mukana?
Meillä oli alussa tiukasti omat rahat. Nyt vuosien varrella se on liukunut yhteisiin rahoihin.
Eri
Tämä tulee kumppanin valinnassa. Jos valitsee hyvin, ei tällaisia ongelmia tule, koska yhteistyö tulee luonnostaan.
Mitä haluatte minun sanovan? Tälläkin palstalla on varmasti monta ihmistä, joka on valinnut kumppaninsa sen perusteella mitä nyt on juuri sillä hetkellä saatavilla. Voitte laskea heidän viestini alaklikeistä.
Aika itserakasta on päätellä alanuolista, miksi viestiä on alapeukutettu. Minä alapeukutin, mutta en siitä syystä mitä itse väitit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla huonot parisuhteet kaikilla kun ei yhteinen taloudenhoito käy. Ei yhteistyötaitoja, ei tiimipelaajuutta.
Ajattelin samoin, että ei ole me-henkeä.
Köyhät tekee noin. Varakkaammilla hommat hoituu vaikka erilliset tili.
Meillä on erilliset tilit, mutta yhteiset rahat. Ja olen sitä mieltä, ettei yhteiset rahat onnistu ilman sitä me-henkeä. Me henki tulee siitä, että luottaa toiseen, että tämä toimii siten, mikä on parisuhteelle hyvästä.
(Yhteiset nettotulomme on 7000 kk. Emme kai tarpeeksi rikkaita)
Ylläoleva
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla huonot parisuhteet kaikilla kun ei yhteinen taloudenhoito käy. Ei yhteistyötaitoja, ei tiimipelaajuutta.
Mun mielestä parisuhteessa ei tarvitse tehdä rahallisia kompromisseja minkään me-hengen vuoksi. Rahallisia kompromisseja tehdään silloin, kun ollaan hankkimassa jotain yhteistä, johon molempien on investoitava. Silloin mietitään, kuinka paljon kumpikin on valmis investoimaan ko hankintaan ja sillä rahalla sitten hankitaan, mitä summalla saa. Tällainen hankinta on esim yhteinen asunto. Omiin henkilökohtaisiin hankintoihinsa taas kumpikin investoi just sen verran kuin itse haluaa eikä toisen tarvitse investoida euroakaan. Tällaisia hankintoja taas on esim auto, moottoripyörä, harrastukset, kännykät ja tietokoneet, sijoitukset ja säästöt.
En jaksanut lukea ensimmäistä virkettä pidemmälle, koska se itsessään oli niin turha. Miten oikeasti kukaan voi maailmankatsomuksessaan ajatella, että toisten ihmisten kanssa asioidessa me-henki ei olisi oleellinen osa pakettia? Mitä ihmeen psykopaatteja tällä palstalla on? Kaikki on minua varten?
Toinen harrastaa amerikanrautoja. Toinen harrastaa lukemista. Miksi sen lukemista harrastavan pitäisi maksaa toisen autoharrastus? Tai luuletko, että se harrastaja rupeaa johonkin kompromissijutteluun siitä, millaisen sisustuksen ottaa autoonsa?
Ok. Elät jossain neuvostojälkeisessä dystopiassa. Minulla on miehen kanssa se systeemi, että jos olen kiinnostunut vaikka puutöistä, hän tukee minua ihan kympillä ja yllättää hankkimalla sirkkelit ja tarpeet. Minä taas yllätän hänet harjoittelemalla kuukausitolkulla hänen lempiruokaansa kunnes siitä tulee ihan täydellistä. Tämä on me-henkeä. Palstalla ei ole sitä vaan ihme kyräilyä. Rakkauteen perustuvassa suhteessa ei tarvitse kaikkea laskea. Egoihin perustuvassa kaikki on tilitoimistolla saman tien.
Tulisiko tämä me-henki parisuhteen pituuden mukana?
Meillä oli alussa tiukasti omat rahat. Nyt vuosien varrella se on liukunut yhteisiin rahoihin.
Eri
Tämä tulee kumppanin valinnassa. Jos valitsee hyvin, ei tällaisia ongelmia tule, koska yhteistyö tulee luonnostaan.
Mitä haluatte minun sanovan? Tälläkin palstalla on varmasti monta ihmistä, joka on valinnut kumppaninsa sen perusteella mitä nyt on juuri sillä hetkellä saatavilla. Voitte laskea heidän viestini alaklikeistä.
Mulle rahankäyttötavat ei ole niin tärkeä asia elämässä, että puolisoni olisi pitänyt olla yhtä säästäväinen kuin minäkin. Eikä miehelleni ollut tärkeää, että hänen vaimonsa kuluttaisi rahaa yhtä paljon kuin hänkin. Meillä on paljon muuta yhteistä ja parisuhteemme toimii oikein hyvin. On toiminut jo 18 vuotta. En koe tarpeelliseksi puuttua siihen, miten usein ja millaisia moottoripyöriä mieheni ostaa. Ostakoon niin usein ja just sellaisia kuin mihin hänen rahansa riittävät. Eikä miestänikään kiinnosta, milloin ja millaisia sijotuksia teen pääomatuloillani ja säästöilläni. Saamme olla tässä asiassa erilaisia eikä erilaisuutemme häiritse kumpaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla huonot parisuhteet kaikilla kun ei yhteinen taloudenhoito käy. Ei yhteistyötaitoja, ei tiimipelaajuutta.
Ajattelin samoin, että ei ole me-henkeä.
Köyhät tekee noin. Varakkaammilla hommat hoituu vaikka erilliset tili.
Meillä on erilliset tilit, mutta yhteiset rahat. Ja olen sitä mieltä, ettei yhteiset rahat onnistu ilman sitä me-henkeä. Me henki tulee siitä, että luottaa toiseen, että tämä toimii siten, mikä on parisuhteelle hyvästä.
(Yhteiset nettotulomme on 7000 kk. Emme kai tarpeeksi rikkaita)
Ylläoleva
Juu ette ole rikkaita noilla tuloilla.
Ukko37 kirjoitti:
Miksi rahojen pitäisi olla yhteisiä, jos niitä ei ole hankittu yhdessä?
Esim. jos mies (tai nainen) jää kotiin hoitamaan yhteisiä lapsia jotta puoliso saa käydä töissä tienaamassa niin ainoa oikeudenmukainen ratkaisu on se että on yhteiset rahat. Samoin jos molemmat käyvät töissä, mutta toinen on lasten ollessa pieniä hoitanut suuremman osan perhevapaista ja uhrannut siinä osan ura-, eläke -ja palkkakertymästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin moni nainen tykkää shoppailla rankasti,silloin parempi pitäätiukasti omat rahat ja oma asunto yms.
Se nyt on vaan ihan itsestään selvä asia että aikuisilla ihmisillä on ihan omat rahat joita käytetään sitten harkinnan mukaan omaksi tai yhteiseksi hyväksi.
Meillä ei ole ikinä keskusteltu mahdollisuudesta edes että olis joku yhteinen "taloustili" minne ja mistä sitten vekslattaisi rahoja edestakas. Kummankaan ei tarvitse tehdä tiliä toiselle rahankäytöstä ja kaikki laskut sun muut kulut tulee aina maksettua, about 50-50 menee. Miehellä on tästä talosta laina jota maksaa, mä en siihen osallistu mutta sähkö-vesi-ym. kuluista osani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla huonot parisuhteet kaikilla kun ei yhteinen taloudenhoito käy. Ei yhteistyötaitoja, ei tiimipelaajuutta.
Mun mielestä parisuhteessa ei tarvitse tehdä rahallisia kompromisseja minkään me-hengen vuoksi. Rahallisia kompromisseja tehdään silloin, kun ollaan hankkimassa jotain yhteistä, johon molempien on investoitava. Silloin mietitään, kuinka paljon kumpikin on valmis investoimaan ko hankintaan ja sillä rahalla sitten hankitaan, mitä summalla saa. Tällainen hankinta on esim yhteinen asunto. Omiin henkilökohtaisiin hankintoihinsa taas kumpikin investoi just sen verran kuin itse haluaa eikä toisen tarvitse investoida euroakaan. Tällaisia hankintoja taas on esim auto, moottoripyörä, harrastukset, kännykät ja tietokoneet, sijoitukset ja säästöt.
En jaksanut lukea ensimmäistä virkettä pidemmälle, koska se itsessään oli niin turha. Miten oikeasti kukaan voi maailmankatsomuksessaan ajatella, että toisten ihmisten kanssa asioidessa me-henki ei olisi oleellinen osa pakettia? Mitä ihmeen psykopaatteja tällä palstalla on? Kaikki on minua varten?
Toinen harrastaa amerikanrautoja. Toinen harrastaa lukemista. Miksi sen lukemista harrastavan pitäisi maksaa toisen autoharrastus? Tai luuletko, että se harrastaja rupeaa johonkin kompromissijutteluun siitä, millaisen sisustuksen ottaa autoonsa?
Ok. Elät jossain neuvostojälkeisessä dystopiassa. Minulla on miehen kanssa se systeemi, että jos olen kiinnostunut vaikka puutöistä, hän tukee minua ihan kympillä ja yllättää hankkimalla sirkkelit ja tarpeet. Minä taas yllätän hänet harjoittelemalla kuukausitolkulla hänen lempiruokaansa kunnes siitä tulee ihan täydellistä. Tämä on me-henkeä. Palstalla ei ole sitä vaan ihme kyräilyä. Rakkauteen perustuvassa suhteessa ei tarvitse kaikkea laskea. Egoihin perustuvassa kaikki on tilitoimistolla saman tien.
Tulisiko tämä me-henki parisuhteen pituuden mukana?
Meillä oli alussa tiukasti omat rahat. Nyt vuosien varrella se on liukunut yhteisiin rahoihin.
Eri
Tämä tulee kumppanin valinnassa. Jos valitsee hyvin, ei tällaisia ongelmia tule, koska yhteistyö tulee luonnostaan.
Mitä haluatte minun sanovan? Tälläkin palstalla on varmasti monta ihmistä, joka on valinnut kumppaninsa sen perusteella mitä nyt on juuri sillä hetkellä saatavilla. Voitte laskea heidän viestini alaklikeistä.
Aika itserakasta on päätellä alanuolista, miksi viestiä on alapeukutettu. Minä alapeukutin, mutta en siitä syystä mitä itse väitit.
No siis alapeukutit siksi että olet pönttö. Mutta se ei kiinnosta minua.
Vierailija kirjoitti:
niin moni nainen tykkää shoppailla rankasti,silloin parempi pitäätiukasti omat rahat ja oma asunto yms.
Miehillä on enemmän maksuhäiriömerkintöjä kuin naisilla. Heillä on tapana käyttää runsaasti rahaa mm. viinaan, moottoripyöriin ja rahapeleihin.
Naisten kannattaa siis olla tarkkana rahojensa kanssa kun ryhtyvät miehen kanssa suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen, joka alapeukuttaa tätä viestiä on tyhmäpää ja kakkapylly!
Terveisin Ville 5 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla huonot parisuhteet kaikilla kun ei yhteinen taloudenhoito käy. Ei yhteistyötaitoja, ei tiimipelaajuutta.
Mun mielestä parisuhteessa ei tarvitse tehdä rahallisia kompromisseja minkään me-hengen vuoksi. Rahallisia kompromisseja tehdään silloin, kun ollaan hankkimassa jotain yhteistä, johon molempien on investoitava. Silloin mietitään, kuinka paljon kumpikin on valmis investoimaan ko hankintaan ja sillä rahalla sitten hankitaan, mitä summalla saa. Tällainen hankinta on esim yhteinen asunto. Omiin henkilökohtaisiin hankintoihinsa taas kumpikin investoi just sen verran kuin itse haluaa eikä toisen tarvitse investoida euroakaan. Tällaisia hankintoja taas on esim auto, moottoripyörä, harrastukset, kännykät ja tietokoneet, sijoitukset ja säästöt.
En jaksanut lukea ensimmäistä virkettä pidemmälle, koska se itsessään oli niin turha. Miten oikeasti kukaan voi maailmankatsomuksessaan ajatella, että toisten ihmisten kanssa asioidessa me-henki ei olisi oleellinen osa pakettia? Mitä ihmeen psykopaatteja tällä palstalla on? Kaikki on minua varten?
Toinen harrastaa amerikanrautoja. Toinen harrastaa lukemista. Miksi sen lukemista harrastavan pitäisi maksaa toisen autoharrastus? Tai luuletko, että se harrastaja rupeaa johonkin kompromissijutteluun siitä, millaisen sisustuksen ottaa autoonsa?
Ok. Elät jossain neuvostojälkeisessä dystopiassa. Minulla on miehen kanssa se systeemi, että jos olen kiinnostunut vaikka puutöistä, hän tukee minua ihan kympillä ja yllättää hankkimalla sirkkelit ja tarpeet. Minä taas yllätän hänet harjoittelemalla kuukausitolkulla hänen lempiruokaansa kunnes siitä tulee ihan täydellistä. Tämä on me-henkeä. Palstalla ei ole sitä vaan ihme kyräilyä. Rakkauteen perustuvassa suhteessa ei tarvitse kaikkea laskea. Egoihin perustuvassa kaikki on tilitoimistolla saman tien.
Tulisiko tämä me-henki parisuhteen pituuden mukana?
Meillä oli alussa tiukasti omat rahat. Nyt vuosien varrella se on liukunut yhteisiin rahoihin.
Eri
Tämä tulee kumppanin valinnassa. Jos valitsee hyvin, ei tällaisia ongelmia tule, koska yhteistyö tulee luonnostaan.
Mitä haluatte minun sanovan? Tälläkin palstalla on varmasti monta ihmistä, joka on valinnut kumppaninsa sen perusteella mitä nyt on juuri sillä hetkellä saatavilla. Voitte laskea heidän viestini alaklikeistä.
Aika itserakasta on päätellä alanuolista, miksi viestiä on alapeukutettu. Minä alapeukutin, mutta en siitä syystä mitä itse väitit.
No siis alapeukutit siksi että olet pönttö. Mutta se ei kiinnosta minua.
Minua kiinnostaa, miksi alat nimitellä muita keskustelijoita. Onko sinulla paha päviä vai oletko aina yhtä epäkohtelias?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
niin moni nainen tykkää shoppailla rankasti,silloin parempi pitäätiukasti omat rahat ja oma asunto yms.
Miehillä on enemmän maksuhäiriömerkintöjä kuin naisilla. Heillä on tapana käyttää runsaasti rahaa mm. viinaan, moottoripyöriin ja rahapeleihin.
Naisten kannattaa siis olla tarkkana rahojensa kanssa kun ryhtyvät miehen kanssa suhteeseen.
Tai sitten takaavat naispuolisen tutun rahankäyttöä? Tätä tapahtuu. Äärimmäisen mukava miespuolinen tuttuni meni tyhmyyksissään takaamaan naispuolisen sukulaisensa luottokorttimeininkiä ja katastrofihan siitä seurasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla huonot parisuhteet kaikilla kun ei yhteinen taloudenhoito käy. Ei yhteistyötaitoja, ei tiimipelaajuutta.
Mun mielestä parisuhteessa ei tarvitse tehdä rahallisia kompromisseja minkään me-hengen vuoksi. Rahallisia kompromisseja tehdään silloin, kun ollaan hankkimassa jotain yhteistä, johon molempien on investoitava. Silloin mietitään, kuinka paljon kumpikin on valmis investoimaan ko hankintaan ja sillä rahalla sitten hankitaan, mitä summalla saa. Tällainen hankinta on esim yhteinen asunto. Omiin henkilökohtaisiin hankintoihinsa taas kumpikin investoi just sen verran kuin itse haluaa eikä toisen tarvitse investoida euroakaan. Tällaisia hankintoja taas on esim auto, moottoripyörä, harrastukset, kännykät ja tietokoneet, sijoitukset ja säästöt.
En jaksanut lukea ensimmäistä virkettä pidemmälle, koska se itsessään oli niin turha. Miten oikeasti kukaan voi maailmankatsomuksessaan ajatella, että toisten ihmisten kanssa asioidessa me-henki ei olisi oleellinen osa pakettia? Mitä ihmeen psykopaatteja tällä palstalla on? Kaikki on minua varten?
Toinen harrastaa amerikanrautoja. Toinen harrastaa lukemista. Miksi sen lukemista harrastavan pitäisi maksaa toisen autoharrastus? Tai luuletko, että se harrastaja rupeaa johonkin kompromissijutteluun siitä, millaisen sisustuksen ottaa autoonsa?
Ok. Elät jossain neuvostojälkeisessä dystopiassa. Minulla on miehen kanssa se systeemi, että jos olen kiinnostunut vaikka puutöistä, hän tukee minua ihan kympillä ja yllättää hankkimalla sirkkelit ja tarpeet. Minä taas yllätän hänet harjoittelemalla kuukausitolkulla hänen lempiruokaansa kunnes siitä tulee ihan täydellistä. Tämä on me-henkeä. Palstalla ei ole sitä vaan ihme kyräilyä. Rakkauteen perustuvassa suhteessa ei tarvitse kaikkea laskea. Egoihin perustuvassa kaikki on tilitoimistolla saman tien.
Tulisiko tämä me-henki parisuhteen pituuden mukana?
Meillä oli alussa tiukasti omat rahat. Nyt vuosien varrella se on liukunut yhteisiin rahoihin.
Eri
Tämä tulee kumppanin valinnassa. Jos valitsee hyvin, ei tällaisia ongelmia tule, koska yhteistyö tulee luonnostaan.
Mitä haluatte minun sanovan? Tälläkin palstalla on varmasti monta ihmistä, joka on valinnut kumppaninsa sen perusteella mitä nyt on juuri sillä hetkellä saatavilla. Voitte laskea heidän viestini alaklikeistä.
Aika itserakasta on päätellä alanuolista, miksi viestiä on alapeukutettu. Minä alapeukutin, mutta en siitä syystä mitä itse väitit.
No siis alapeukutit siksi että olet pönttö. Mutta se ei kiinnosta minua.
Minua kiinnostaa, miksi alat nimitellä muita keskustelijoita. Onko sinulla paha päviä vai oletko aina yhtä epäkohtelias?
Pahastutko jos joku kutsuu sinua etunimelläsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee. Vaikka rahat sinänsä olisikin yhteisiä, niin varsinkin naisten kannaisi pitää vähän omaa rahaa säästössä. Jos nimittäin suhteessa alkaa menemään päin brinkkalaa niin ei ainakaan tarvitse ihmetellä että mistä rahat takuuvuokraan jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla huonot parisuhteet kaikilla kun ei yhteinen taloudenhoito käy. Ei yhteistyötaitoja, ei tiimipelaajuutta.
Mun mielestä parisuhteessa ei tarvitse tehdä rahallisia kompromisseja minkään me-hengen vuoksi. Rahallisia kompromisseja tehdään silloin, kun ollaan hankkimassa jotain yhteistä, johon molempien on investoitava. Silloin mietitään, kuinka paljon kumpikin on valmis investoimaan ko hankintaan ja sillä rahalla sitten hankitaan, mitä summalla saa. Tällainen hankinta on esim yhteinen asunto. Omiin henkilökohtaisiin hankintoihinsa taas kumpikin investoi just sen verran kuin itse haluaa eikä toisen tarvitse investoida euroakaan. Tällaisia hankintoja taas on esim auto, moottoripyörä, harrastukset, kännykät ja tietokoneet, sijoitukset ja säästöt.
En jaksanut lukea ensimmäistä virkettä pidemmälle, koska se itsessään oli niin turha. Miten oikeasti kukaan voi maailmankatsomuksessaan ajatella, että toisten ihmisten kanssa asioidessa me-henki ei olisi oleellinen osa pakettia? Mitä ihmeen psykopaatteja tällä palstalla on? Kaikki on minua varten?
Toinen harrastaa amerikanrautoja. Toinen harrastaa lukemista. Miksi sen lukemista harrastavan pitäisi maksaa toisen autoharrastus? Tai luuletko, että se harrastaja rupeaa johonkin kompromissijutteluun siitä, millaisen sisustuksen ottaa autoonsa?
Ok. Elät jossain neuvostojälkeisessä dystopiassa. Minulla on miehen kanssa se systeemi, että jos olen kiinnostunut vaikka puutöistä, hän tukee minua ihan kympillä ja yllättää hankkimalla sirkkelit ja tarpeet. Minä taas yllätän hänet harjoittelemalla kuukausitolkulla hänen lempiruokaansa kunnes siitä tulee ihan täydellistä. Tämä on me-henkeä. Palstalla ei ole sitä vaan ihme kyräilyä. Rakkauteen perustuvassa suhteessa ei tarvitse kaikkea laskea. Egoihin perustuvassa kaikki on tilitoimistolla saman tien.
Tulisiko tämä me-henki parisuhteen pituuden mukana?
Meillä oli alussa tiukasti omat rahat. Nyt vuosien varrella se on liukunut yhteisiin rahoihin.
Eri
Tämä tulee kumppanin valinnassa. Jos valitsee hyvin, ei tällaisia ongelmia tule, koska yhteistyö tulee luonnostaan.
Mitä haluatte minun sanovan? Tälläkin palstalla on varmasti monta ihmistä, joka on valinnut kumppaninsa sen perusteella mitä nyt on juuri sillä hetkellä saatavilla. Voitte laskea heidän viestini alaklikeistä.
Aika itserakasta on päätellä alanuolista, miksi viestiä on alapeukutettu. Minä alapeukutin, mutta en siitä syystä mitä itse väitit.
No siis alapeukutit siksi että olet pönttö. Mutta se ei kiinnosta minua.
Minua kiinnostaa, miksi alat nimitellä muita keskustelijoita. Onko sinulla paha päviä vai oletko aina yhtä epäkohtelias?
Pahastutko jos joku kutsuu sinua etunimelläsi?
En tietenkään, nimellä kutsuminen ei ole nimittelyä. Minun nimeni ei tosin ole pönttö eikä Pönttö, joten sen sanan käyttäminen on epäkohteliasta.
Meillä on kummallakin omat rahat.
Ollaan sovittu mitä kumpikin maksaa ja se on siinä.
Kun lähdetään ulkomaille, maksan lennot ja mies maksaa kaiken muun.
Ei riitaa
Vierailija kirjoitti:
Ukko37 kirjoitti:
Miksi rahojen pitäisi olla yhteisiä, jos niitä ei ole hankittu yhdessä?
Esim. jos mies (tai nainen) jää kotiin hoitamaan yhteisiä lapsia jotta puoliso saa käydä töissä tienaamassa niin ainoa oikeudenmukainen ratkaisu on se että on yhteiset rahat. Samoin jos molemmat käyvät töissä, mutta toinen on lasten ollessa pieniä hoitanut suuremman osan perhevapaista ja uhrannut siinä osan ura-, eläke -ja palkkakertymästään.
Me ollaan aina tasattu yhteisten kulujen maksua sen mukaan, miten on tienattu. Kun minä olin kotona, mies maksoi melkein kaikki yhteisistä kuluista. Kun mies oli työttömänä ja minä töissä, maksoin suuremman osuuden perheen kuluista. Kun mies lähti opiskelemaan, maksoin vielä suuremman osuuden perheen kuluista. Ei tämä ole koskaan vaatinut yhteisiä rahoja.
ohis
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Minulla on se ikävä tilanne, että me rakastetaan toisiamme. Eli olemme tiimi ja molempi osapuoli aina tekee sen mitä tilanteessa tarvitaan. Ei olla tukkanuottaisilla kuiteista tai yhtään mistään, koska on niin kivaa olla yhdessä. Takana 8 vuotta, jos joku ilkeä haluaa tästä huomauttaa.
No tietysti se on lystiä just siihen saakka , kun molemmat on rakastuneita, mutta kappas vaan , se on yks silmän räpäys , kun rakastuukin vietaaseen ja nuppi menee ihan sekaisin. Sit eiku n,,, aan ja mun rahat on mun ja sun on sun , jos et ole Tyhjätasku ja on avioehto
Se rahaton on usein hän , joka on pykeltänyt pari ,kolme mukulaa Ja hoitanut niitä suurimman osan kotona. Ei ole uraa ,säästöjä, eikä eläkettä tulossa.
Kaikkihan me ollaan NIIN RAKASTUNEITA, kun pappi sanoo aamen, mutta entä kolmen vuoden päästä
Ollaan oltu yhdessä kohta 40 vuotta. Nuorena ja vähärahaisena oli luontevaa, että se maksoi, jolla kulloinkin oli rahaa. Ei edes keskusteltu asiasta, se oli niin itsestäänselvää. Meillä on aina ollut yhteiset rahat (omat tilit mutta yhteiset tunnukset), eikä ole riidelty ikinä rahasta. Meillä on yhteinen koti, yhteinen mökki, yhteiset lapset, yhteiset lapsenlapset...sekä yhteisiä että omia ystäviä, yhteisiä ja omia harrastuksia, yhteisiä ja omia matkoja jne. Rahahan on vain ...rahaa.
Sen verran tullut elämää nöhtyä, että vaikka miten tahtoisi, toinen tekee sen yhteisen elämän kuolemaan asti mahdottomaksi. Silloin on hyvä tulla toimeen ihan omillaan, ettei joudu taloudellisesta pakosta jäämään huonoon suhteeseen.
Mm. isäpuolen ex teki tälle velkaa, silloin kun se vielä lain mukaan oli mahdollista. Erossa sai kymppitonnien velat 20% korolla.
Oma isäni sairastu psyykkisesti, eikä suostunut esim. veroasioitaan hoitamaan itselleen edullisesti vaan väkisin halusi maksaa kalleimman mukaan. Takautuvasti saatu eläke verotettiin 1 vuoden tuloina. Arvaatkaa kuka maksoi.... ensin elämän siihen päätökseen asti ja sitten sitä rahaa ei tullutkaan.
Esimerkkejä riittää. Siksi minä pidän oman elämäni omassa hanskassa, vaikka tässä on yli 20 vuotta eletty avoliitossa ja yhteinen asuntolainakin maksettu.