Miksi omat rahat on tärkeää parisuhteessa?

24v yhteiset rahat eikä vielä ole tarvinnut riidellä ”omista” ostoksista.

Vaatteita ostetaan kun tarvitaan, mies ostaa hyvän viskin jos haluaa, minä reissaan ystäväni kanssa ja mies toteutti unelmansa vanhasta jenkkiautosta vuosia sitten. Kahvilla ja lounaalla käydään yhdessä tai erikseen

Jos rahaa ei ole ollut ei mitään ole ostettu. Jos rahaa on ollut sillä on voinut ostaa jotain. Simppeliä

Mikähän olisi sellaista turhaa mitä ei voisi yhteisistä rahoista maksaa??

Hieman kärjistäen: joku kouluttautuu pitkään rahakkaaseen ammattiin pelkän rahan takia (esim. lääkäri), kun toinen taas kouluttautuu huonopalkkaiseen unelma-ammattiinsa (esim. parturi). Miksi se raha pitäisi jaksaa tasapuolisesti kun toiselle se ei ole niin tärkeää, että kouluttautuisi parempaan ammattiin?

Vierailija kirjoitti:

24v yhteiset rahat eikä vielä ole tarvinnut riidellä ”omista” ostoksista.

Vaatteita ostetaan kun tarvitaan, mies ostaa hyvän viskin jos haluaa, minä reissaan ystäväni kanssa ja mies toteutti unelmansa vanhasta jenkkiautosta vuosia sitten. Kahvilla ja lounaalla käydään yhdessä tai erikseen

Jos rahaa ei ole ollut ei mitään ole ostettu. Jos rahaa on ollut sillä on voinut ostaa jotain. Simppeliä

Mikähän olisi sellaista turhaa mitä ei voisi yhteisistä rahoista maksaa??

Minä ostin sijoitusasunnon kertomatta etukäteen miehelle. Hän tuli katsomaan asuntoa, kun olin jo tehnyt kaupat.

Hän oli silloin ulkomailla komennuksella. Eri tilit mahdollisti tehdä omat päätökset.

Vierailija kirjoitti:

Omat rahat koska silloin ei ole kiistaa, rahat voi silti olla yhteisiä näin, se maksaa jolla on.

Perheen kanssa ei paljoa jäänyt, mutta oma tili piti olla jo siksi, kun sinne palkka maksettiin.

Meillä on yhteiset rahat. Kertaakaan niistä ei ole riidelty ja yhdessä 10v. En ymmärrä miten rahasta edes viitsisi riidellä.

Jos rahankäyttötavat ovat hyvin erilaiset, on paljon omia matkoja tai kalliita harrastuksia, pihiyttä tai tuhlaavaisuutta, niin sitten omat rahat ovat tärkeitä. Ei muuten.

Taitaa olla huonot parisuhteet kaikilla kun ei yhteinen taloudenhoito käy. Ei yhteistyötaitoja, ei tiimipelaajuutta.

Vierailija kirjoitti:

Hieman kärjistäen: joku kouluttautuu pitkään rahakkaaseen ammattiin pelkän rahan takia (esim. lääkäri), kun toinen taas kouluttautuu huonopalkkaiseen unelma-ammattiinsa (esim. parturi). Miksi se raha pitäisi jaksaa tasapuolisesti kun toiselle se ei ole niin tärkeää, että kouluttautuisi parempaan ammattiin?

Ei kannata alkaa suhteeseen, jos ei voi kunnioittaa toisen tapaa elää.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla huonot parisuhteet kaikilla kun ei yhteinen taloudenhoito käy. Ei yhteistyötaitoja, ei tiimipelaajuutta.

Ajattelin samoin, että ei ole me-henkeä.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla huonot parisuhteet kaikilla kun ei yhteinen taloudenhoito käy. Ei yhteistyötaitoja, ei tiimipelaajuutta.

Mun mielestä parisuhteessa ei tarvitse tehdä rahallisia kompromisseja minkään me-hengen vuoksi. Rahallisia kompromisseja tehdään silloin, kun ollaan hankkimassa jotain yhteistä, johon molempien on investoitava. Silloin mietitään, kuinka paljon kumpikin on valmis investoimaan ko hankintaan ja sillä rahalla sitten hankitaan, mitä summalla saa. Tällainen hankinta on esim yhteinen asunto. Omiin henkilökohtaisiin hankintoihinsa taas kumpikin investoi  just sen verran kuin itse haluaa eikä toisen tarvitse investoida euroakaan. Tällaisia hankintoja taas on esim auto, moottoripyörä, harrastukset, kännykät ja tietokoneet, sijoitukset ja säästöt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla huonot parisuhteet kaikilla kun ei yhteinen taloudenhoito käy. Ei yhteistyötaitoja, ei tiimipelaajuutta.

Mun mielestä parisuhteessa ei tarvitse tehdä rahallisia kompromisseja minkään me-hengen vuoksi. Rahallisia kompromisseja tehdään silloin, kun ollaan hankkimassa jotain yhteistä, johon molempien on investoitava. Silloin mietitään, kuinka paljon kumpikin on valmis investoimaan ko hankintaan ja sillä rahalla sitten hankitaan, mitä summalla saa. Tällainen hankinta on esim yhteinen asunto. Omiin henkilökohtaisiin hankintoihinsa taas kumpikin investoi  just sen verran kuin itse haluaa eikä toisen tarvitse investoida euroakaan. Tällaisia hankintoja taas on esim auto, moottoripyörä, harrastukset, kännykät ja tietokoneet, sijoitukset ja säästöt. 

En jaksanut lukea ensimmäistä virkettä pidemmälle, koska se itsessään oli niin turha. Miten oikeasti kukaan voi maailmankatsomuksessaan ajatella, että toisten ihmisten kanssa asioidessa me-henki ei olisi oleellinen osa pakettia? Mitä ihmeen psykopaatteja tällä palstalla on? Kaikki on minua varten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla huonot parisuhteet kaikilla kun ei yhteinen taloudenhoito käy. Ei yhteistyötaitoja, ei tiimipelaajuutta.

Mun mielestä parisuhteessa ei tarvitse tehdä rahallisia kompromisseja minkään me-hengen vuoksi. Rahallisia kompromisseja tehdään silloin, kun ollaan hankkimassa jotain yhteistä, johon molempien on investoitava. Silloin mietitään, kuinka paljon kumpikin on valmis investoimaan ko hankintaan ja sillä rahalla sitten hankitaan, mitä summalla saa. Tällainen hankinta on esim yhteinen asunto. Omiin henkilökohtaisiin hankintoihinsa taas kumpikin investoi  just sen verran kuin itse haluaa eikä toisen tarvitse investoida euroakaan. Tällaisia hankintoja taas on esim auto, moottoripyörä, harrastukset, kännykät ja tietokoneet, sijoitukset ja säästöt. 

En jaksanut lukea ensimmäistä virkettä pidemmälle, koska se itsessään oli niin turha. Miten oikeasti kukaan voi maailmankatsomuksessaan ajatella, että toisten ihmisten kanssa asioidessa me-henki ei olisi oleellinen osa pakettia? Mitä ihmeen psykopaatteja tällä palstalla on? Kaikki on minua varten?

Toinen harrastaa amerikanrautoja. Toinen harrastaa lukemista. Miksi sen lukemista harrastavan pitäisi maksaa toisen autoharrastus? Tai luuletko, että se harrastaja rupeaa johonkin kompromissijutteluun siitä, millaisen sisustuksen ottaa autoonsa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla huonot parisuhteet kaikilla kun ei yhteinen taloudenhoito käy. Ei yhteistyötaitoja, ei tiimipelaajuutta.

Mun mielestä parisuhteessa ei tarvitse tehdä rahallisia kompromisseja minkään me-hengen vuoksi. Rahallisia kompromisseja tehdään silloin, kun ollaan hankkimassa jotain yhteistä, johon molempien on investoitava. Silloin mietitään, kuinka paljon kumpikin on valmis investoimaan ko hankintaan ja sillä rahalla sitten hankitaan, mitä summalla saa. Tällainen hankinta on esim yhteinen asunto. Omiin henkilökohtaisiin hankintoihinsa taas kumpikin investoi  just sen verran kuin itse haluaa eikä toisen tarvitse investoida euroakaan. Tällaisia hankintoja taas on esim auto, moottoripyörä, harrastukset, kännykät ja tietokoneet, sijoitukset ja säästöt. 

En jaksanut lukea ensimmäistä virkettä pidemmälle, koska se itsessään oli niin turha. Miten oikeasti kukaan voi maailmankatsomuksessaan ajatella, että toisten ihmisten kanssa asioidessa me-henki ei olisi oleellinen osa pakettia? Mitä ihmeen psykopaatteja tällä palstalla on? Kaikki on minua varten?

Toinen harrastaa amerikanrautoja. Toinen harrastaa lukemista. Miksi sen lukemista harrastavan pitäisi maksaa toisen autoharrastus? Tai luuletko, että se harrastaja rupeaa johonkin kompromissijutteluun siitä, millaisen sisustuksen ottaa autoonsa?

Ok. Elät jossain neuvostojälkeisessä dystopiassa. Minulla on miehen kanssa se systeemi, että jos olen kiinnostunut vaikka puutöistä, hän tukee minua ihan kympillä ja yllättää hankkimalla sirkkelit ja tarpeet. Minä taas yllätän hänet harjoittelemalla kuukausitolkulla hänen lempiruokaansa kunnes siitä tulee ihan täydellistä. Tämä on me-henkeä. Palstalla ei ole sitä vaan ihme kyräilyä. Rakkauteen perustuvassa suhteessa ei tarvitse kaikkea laskea. Egoihin perustuvassa kaikki on tilitoimistolla saman tien.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla huonot parisuhteet kaikilla kun ei yhteinen taloudenhoito käy. Ei yhteistyötaitoja, ei tiimipelaajuutta.

Miksi? Yhteinen taloustili riittää, miksi laittaa kaikki rahat samaan koppaan, kun ei ole tarvetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla huonot parisuhteet kaikilla kun ei yhteinen taloudenhoito käy. Ei yhteistyötaitoja, ei tiimipelaajuutta.

Mun mielestä parisuhteessa ei tarvitse tehdä rahallisia kompromisseja minkään me-hengen vuoksi. Rahallisia kompromisseja tehdään silloin, kun ollaan hankkimassa jotain yhteistä, johon molempien on investoitava. Silloin mietitään, kuinka paljon kumpikin on valmis investoimaan ko hankintaan ja sillä rahalla sitten hankitaan, mitä summalla saa. Tällainen hankinta on esim yhteinen asunto. Omiin henkilökohtaisiin hankintoihinsa taas kumpikin investoi  just sen verran kuin itse haluaa eikä toisen tarvitse investoida euroakaan. Tällaisia hankintoja taas on esim auto, moottoripyörä, harrastukset, kännykät ja tietokoneet, sijoitukset ja säästöt. 

En jaksanut lukea ensimmäistä virkettä pidemmälle, koska se itsessään oli niin turha. Miten oikeasti kukaan voi maailmankatsomuksessaan ajatella, että toisten ihmisten kanssa asioidessa me-henki ei olisi oleellinen osa pakettia? Mitä ihmeen psykopaatteja tällä palstalla on? Kaikki on minua varten?

Toinen harrastaa amerikanrautoja. Toinen harrastaa lukemista. Miksi sen lukemista harrastavan pitäisi maksaa toisen autoharrastus? Tai luuletko, että se harrastaja rupeaa johonkin kompromissijutteluun siitä, millaisen sisustuksen ottaa autoonsa?

Ok. Elät jossain neuvostojälkeisessä dystopiassa. Minulla on miehen kanssa se systeemi, että jos olen kiinnostunut vaikka puutöistä, hän tukee minua ihan kympillä ja yllättää hankkimalla sirkkelit ja tarpeet. Minä taas yllätän hänet harjoittelemalla kuukausitolkulla hänen lempiruokaansa kunnes siitä tulee ihan täydellistä. Tämä on me-henkeä. Palstalla ei ole sitä vaan ihme kyräilyä. Rakkauteen perustuvassa suhteessa ei tarvitse kaikkea laskea. Egoihin perustuvassa kaikki on tilitoimistolla saman tien.

Tulisiko tämä me-henki parisuhteen pituuden mukana?

Meillä oli alussa tiukasti omat rahat. Nyt vuosien varrella se on liukunut yhteisiin rahoihin.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla huonot parisuhteet kaikilla kun ei yhteinen taloudenhoito käy. Ei yhteistyötaitoja, ei tiimipelaajuutta.

Ajattelin samoin, että ei ole me-henkeä.

Köyhät tekee noin. Varakkaammilla hommat hoituu vaikka erilliset tili.

Vierailija kirjoitti:

24v yhteiset rahat eikä vielä ole tarvinnut riidellä ”omista” ostoksista.

Vaatteita ostetaan kun tarvitaan, mies ostaa hyvän viskin jos haluaa, minä reissaan ystäväni kanssa ja mies toteutti unelmansa vanhasta jenkkiautosta vuosia sitten. Kahvilla ja lounaalla käydään yhdessä tai erikseen

Jos rahaa ei ole ollut ei mitään ole ostettu. Jos rahaa on ollut sillä on voinut ostaa jotain. Simppeliä

Mikähän olisi sellaista turhaa mitä ei voisi yhteisistä rahoista maksaa??

Minun edellinen turha ostokseni oli 300 euron kengät. arvaa huviksesi, olisinko voinut ostaa niitä miehen mielipidettä kysymättä, jos olisi pitänyt maksaa yhteisistä rahoista? Miehen edellinen isompi turha ostos oli melkein tonnin kitara, minä taas en olisi tykännyt jos yhteiseltä tililtä olisi noin vaan lähtenyt sellainen summa. Mielestäni on ehdottomasti selkeämpää, että kumpikin maksaa omat huvitukset ja harrastukset omistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla huonot parisuhteet kaikilla kun ei yhteinen taloudenhoito käy. Ei yhteistyötaitoja, ei tiimipelaajuutta.

Mun mielestä parisuhteessa ei tarvitse tehdä rahallisia kompromisseja minkään me-hengen vuoksi. Rahallisia kompromisseja tehdään silloin, kun ollaan hankkimassa jotain yhteistä, johon molempien on investoitava. Silloin mietitään, kuinka paljon kumpikin on valmis investoimaan ko hankintaan ja sillä rahalla sitten hankitaan, mitä summalla saa. Tällainen hankinta on esim yhteinen asunto. Omiin henkilökohtaisiin hankintoihinsa taas kumpikin investoi  just sen verran kuin itse haluaa eikä toisen tarvitse investoida euroakaan. Tällaisia hankintoja taas on esim auto, moottoripyörä, harrastukset, kännykät ja tietokoneet, sijoitukset ja säästöt. 

En jaksanut lukea ensimmäistä virkettä pidemmälle, koska se itsessään oli niin turha. Miten oikeasti kukaan voi maailmankatsomuksessaan ajatella, että toisten ihmisten kanssa asioidessa me-henki ei olisi oleellinen osa pakettia? Mitä ihmeen psykopaatteja tällä palstalla on? Kaikki on minua varten?

Toinen harrastaa amerikanrautoja. Toinen harrastaa lukemista. Miksi sen lukemista harrastavan pitäisi maksaa toisen autoharrastus? Tai luuletko, että se harrastaja rupeaa johonkin kompromissijutteluun siitä, millaisen sisustuksen ottaa autoonsa?

Ok. Elät jossain neuvostojälkeisessä dystopiassa. Minulla on miehen kanssa se systeemi, että jos olen kiinnostunut vaikka puutöistä, hän tukee minua ihan kympillä ja yllättää hankkimalla sirkkelit ja tarpeet. Minä taas yllätän hänet harjoittelemalla kuukausitolkulla hänen lempiruokaansa kunnes siitä tulee ihan täydellistä. Tämä on me-henkeä. Palstalla ei ole sitä vaan ihme kyräilyä. Rakkauteen perustuvassa suhteessa ei tarvitse kaikkea laskea. Egoihin perustuvassa kaikki on tilitoimistolla saman tien.

Eli sä et laittaisi miehellesi hänen lempiruokaansa, jos mies ei ostaisi sulle sirkkeliä yms? Mä taas laitan miehelleni hänen lempiruokiaan siksi, että satun tykkäämään ruuanlaitosta ja tykkään myös opetella uusia juttuja ja viilata reseptejä niin, että ruuasta tulee täydellistä. Siitä huolimatta, että ostan ihan itse omat "sirkkelini". Meidän parisuhteemme ei ole kaupankäyntiä, jossa toinen tekemällä jotain ostaa toiselta jotain. 

- eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla huonot parisuhteet kaikilla kun ei yhteinen taloudenhoito käy. Ei yhteistyötaitoja, ei tiimipelaajuutta.

Mun mielestä parisuhteessa ei tarvitse tehdä rahallisia kompromisseja minkään me-hengen vuoksi. Rahallisia kompromisseja tehdään silloin, kun ollaan hankkimassa jotain yhteistä, johon molempien on investoitava. Silloin mietitään, kuinka paljon kumpikin on valmis investoimaan ko hankintaan ja sillä rahalla sitten hankitaan, mitä summalla saa. Tällainen hankinta on esim yhteinen asunto. Omiin henkilökohtaisiin hankintoihinsa taas kumpikin investoi  just sen verran kuin itse haluaa eikä toisen tarvitse investoida euroakaan. Tällaisia hankintoja taas on esim auto, moottoripyörä, harrastukset, kännykät ja tietokoneet, sijoitukset ja säästöt. 

En jaksanut lukea ensimmäistä virkettä pidemmälle, koska se itsessään oli niin turha. Miten oikeasti kukaan voi maailmankatsomuksessaan ajatella, että toisten ihmisten kanssa asioidessa me-henki ei olisi oleellinen osa pakettia? Mitä ihmeen psykopaatteja tällä palstalla on? Kaikki on minua varten?

Toinen harrastaa amerikanrautoja. Toinen harrastaa lukemista. Miksi sen lukemista harrastavan pitäisi maksaa toisen autoharrastus? Tai luuletko, että se harrastaja rupeaa johonkin kompromissijutteluun siitä, millaisen sisustuksen ottaa autoonsa?

Ok. Elät jossain neuvostojälkeisessä dystopiassa. Minulla on miehen kanssa se systeemi, että jos olen kiinnostunut vaikka puutöistä, hän tukee minua ihan kympillä ja yllättää hankkimalla sirkkelit ja tarpeet. Minä taas yllätän hänet harjoittelemalla kuukausitolkulla hänen lempiruokaansa kunnes siitä tulee ihan täydellistä. Tämä on me-henkeä. Palstalla ei ole sitä vaan ihme kyräilyä. Rakkauteen perustuvassa suhteessa ei tarvitse kaikkea laskea. Egoihin perustuvassa kaikki on tilitoimistolla saman tien.

Tulisiko tämä me-henki parisuhteen pituuden mukana?

Meillä oli alussa tiukasti omat rahat. Nyt vuosien varrella se on liukunut yhteisiin rahoihin.

Eri

Tämä tulee kumppanin valinnassa. Jos valitsee hyvin, ei tällaisia ongelmia tule, koska yhteistyö tulee luonnostaan.

Mitä haluatte minun sanovan? Tälläkin palstalla on varmasti monta ihmistä, joka on valinnut kumppaninsa sen perusteella mitä nyt on juuri sillä hetkellä saatavilla. Voitte laskea heidän viestini alaklikeistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

24v yhteiset rahat eikä vielä ole tarvinnut riidellä ”omista” ostoksista.

Vaatteita ostetaan kun tarvitaan, mies ostaa hyvän viskin jos haluaa, minä reissaan ystäväni kanssa ja mies toteutti unelmansa vanhasta jenkkiautosta vuosia sitten. Kahvilla ja lounaalla käydään yhdessä tai erikseen

Jos rahaa ei ole ollut ei mitään ole ostettu. Jos rahaa on ollut sillä on voinut ostaa jotain. Simppeliä

Mikähän olisi sellaista turhaa mitä ei voisi yhteisistä rahoista maksaa??

Minä ostin sijoitusasunnon kertomatta etukäteen miehelle. Hän tuli katsomaan asuntoa, kun olin jo tehnyt kaupat.

Hän oli silloin ulkomailla komennuksella. Eri tilit mahdollisti tehdä omat päätökset.

Mies ei olisi asuntoa ostanut, mutta nyt on erimieltä kun asunnon arvo on kaksinkertaistunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla huonot parisuhteet kaikilla kun ei yhteinen taloudenhoito käy. Ei yhteistyötaitoja, ei tiimipelaajuutta.

Mun mielestä parisuhteessa ei tarvitse tehdä rahallisia kompromisseja minkään me-hengen vuoksi. Rahallisia kompromisseja tehdään silloin, kun ollaan hankkimassa jotain yhteistä, johon molempien on investoitava. Silloin mietitään, kuinka paljon kumpikin on valmis investoimaan ko hankintaan ja sillä rahalla sitten hankitaan, mitä summalla saa. Tällainen hankinta on esim yhteinen asunto. Omiin henkilökohtaisiin hankintoihinsa taas kumpikin investoi  just sen verran kuin itse haluaa eikä toisen tarvitse investoida euroakaan. Tällaisia hankintoja taas on esim auto, moottoripyörä, harrastukset, kännykät ja tietokoneet, sijoitukset ja säästöt. 

En jaksanut lukea ensimmäistä virkettä pidemmälle, koska se itsessään oli niin turha. Miten oikeasti kukaan voi maailmankatsomuksessaan ajatella, että toisten ihmisten kanssa asioidessa me-henki ei olisi oleellinen osa pakettia? Mitä ihmeen psykopaatteja tällä palstalla on? Kaikki on minua varten?

Toinen harrastaa amerikanrautoja. Toinen harrastaa lukemista. Miksi sen lukemista harrastavan pitäisi maksaa toisen autoharrastus? Tai luuletko, että se harrastaja rupeaa johonkin kompromissijutteluun siitä, millaisen sisustuksen ottaa autoonsa?

Ok. Elät jossain neuvostojälkeisessä dystopiassa. Minulla on miehen kanssa se systeemi, että jos olen kiinnostunut vaikka puutöistä, hän tukee minua ihan kympillä ja yllättää hankkimalla sirkkelit ja tarpeet. Minä taas yllätän hänet harjoittelemalla kuukausitolkulla hänen lempiruokaansa kunnes siitä tulee ihan täydellistä. Tämä on me-henkeä. Palstalla ei ole sitä vaan ihme kyräilyä. Rakkauteen perustuvassa suhteessa ei tarvitse kaikkea laskea. Egoihin perustuvassa kaikki on tilitoimistolla saman tien.

Tulisiko tämä me-henki parisuhteen pituuden mukana?

Meillä oli alussa tiukasti omat rahat. Nyt vuosien varrella se on liukunut yhteisiin rahoihin.

Eri

Oma parisuhteeni on nyt kestänyt 36 vuotta. Me kokeiltiin joskus yhteistä tiliä ja yhteisiä rahoja, mutta ei meillä siitä tullut mitään. Palattiin takaisin siihen, että yhteiset menot ovat yhteisiä, mutta rahat on kummankin omia. Me ei olla niin hyvätuloisia, että kumpikin voisi ostaa mitä tahansa milloin tahansa ilman neuvotteluja. Nyt tiedän tilini tilanteen euron tarkkuudella ja voin suunnitella rahankäyttöni ihan itse. Oma raha on minulle hyvin tärkeää.