Narsistien "huvittavimmat" tempaukset

Vierailija kirjoitti:

ja kuka teitä pakotta aolemaan niiden  kanssa? 

edelleen, nyt on 2020, tietoa on kaikkialla ja keinoja lähtä milloin vain.

Turha yrittää selittää vanhoja selityksia tässä vaiheessa enää

Ihan tänä päivänäkin vielä jos yrittää lasta suojella, kun itkee ja on ahdistunut kaikesta siitä, mitä isä tekee (tässä ketjussa tyypillisiä sekoiluja) ja miten välinpitämön alkoholisti isä on, niin lähivanhempi saa puhuttelut ja haukut sekä lastensuojelusta että oikeudesta: ei saa vieraannuttaa lasta maailman parhaasta isästä. Lapsen on mentävä ja kärsittävä. Ei tällaista käytöstä kukaan usko, mutta isän väittämät siitä, että hän on maailman paras ja huolehtivainen isä, joka vaan kärsii mielenvikaisesta pikkunarsistista (se äiti) menevät heti läpi totuutena.

Vierailija kirjoitti:

ja kuka teitä pakotta aolemaan niiden  kanssa? 

edelleen, nyt on 2020, tietoa on kaikkialla ja keinoja lähtä milloin vain.

Turha yrittää selittää vanhoja selityksia tässä vaiheessa enää

Enhän minä jäänytkään kuin alle vuodeksi. Mutta jo siinä ajassa olin menettänyt itsetuntoni ja meinasin tulla oikeasti hulluksi. En yhtään ihmettele, miksi esimerkiksi vuosikymmeniä tällaisessa suhteessa eläneellä on vaikea lähteä. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on paljon surullisia ja hauskojakin tarinoita. Voisiko noiden säälittävien englanninkielisten termien käyttämisen kuitenkin lopettaa? Tuo lähinnä mieleen Kuhmossa asuvat juntit.

Englanninkielisten sanojen käyttö ja väänteleminen ei ole Kuhmossa asuville junteille ominaista, vaan siihen syyllistyvät suurin piirtein kaikki alle nelikymppiset lähelläkään kaupunkia asuvat ihmiset. Ja tietysti ne, joiden "työkieli on englanti" ja jotka "puhuvat sujuvammin kahta kieltä yhtaikaa". Siis äidinkielensä taidon ryvettäneet reppanat, jotka kuvittelevat olevansa erittyisen hyviä asiassa, jossa ovat erityisen huonoja. Pahinta tässä on se, että Kotus seuraa kovinta ääntä pitävää mullilaumaa ja hyväksyy lähes kaiken, mitä nämä onnistuvat möläyttämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon kyllä yrittänyt unohtaa, mutta ehkä tähän voisi koota jotain. Narsistin kuvailussa hankalinta on se, että monet jutut tapahtuu niin kierosti, että niiden selittäminen on vaikeaa. Luin kerran "Sata tapaa t*ppaa sielu", joka kertoo narsistien uhreista ja vasta sitten tajusin kuvion. Ihan aluksi hän rakastui minuun ihan täysillä, Itki kuinka olen aivan erilainen kuin muut. Se rakastaminen tuli tosi äkkiä kuvioihin. Tämä oli vielä alkoholisti, joka osasi syyllistää minua. Minä olin se, joka pyysi viikonkin kestäneiden ryyppyreissujen jälkeen anteeksi. Näyttöä ei ollut, mutta hän oli tietenkin fiksu ja hyvä KAIKESSA. Ystävilleen hän oli todella ystävällinen, reilu ja kehui minua maasta taivaisiin, jotta kukaan ei voinut uskoa millaista meillä oikeasti oli. Kahden kesken saattoi haukkua alimpaan h*lvettiin, "lohduttaa" sieltä ylös ja taas viedä itsetunnon. Jos olin hyvä jossain tai sain uuden työpaikan, ei kehunut koskaan. Koki uhaksi minun vahvuudet ja haukkui niitä. Jos en antanut s*ksiä joka päivä monta kertaa, tuli mielentilasta riippuen kehuja, haukkuja tai vertailuja entisiin. Yritti haukkua minua läheisille ja käännyttää heitä minua vastaan esimerkiksi niin, että haukkui minua vaikeaksi ja kertoi kuinka minulle ei mikään riitä, vaikka hän niin kovasti rakastaa. Jos ihmiset eivät uskoneet häntä, he olivat h*oria, tyhmiä, epäonnistuneita tms. Jos joskus maksoi jotain, jaksoi muistuttaa siitä kuukausienkin päästä. Yritti käännyttää jopa lapset minua kohtaan. Kertoi minun kipeitä asioita muille ja halusi nolata. Kun jäi kiinni pettämisestä, valehteli silmät kirkkaina ja lopulta sulkeutui vessaan "tekemään i*saria". Tutki puhelimen ja kun ei löytänyt mitään "olin poistanut viestit". Kaikki mieskaverit piti kertoa, kaikkien kanssa "p*nin". Luonnollisesti ei saanut käydä baareissa, kavereilla tms. Hirveän paljon kaikkea kieroa ja sairasta. 

Yksi tapaus oli sellainen, että hän oli istumassa iltaa kaverillaan ja minun piti mennä sinne. Päätinkin jäädä kotiin. Hän koki tämän "yksin jättämisen" niin nöyryyttäväksi, että hajotti yhden huonekalun ja kävi päälle. Tätä ei tietenkään myöntänyt kenellekään. Poliisit nakkasi hänet pihalle ja oli minun vikani, kun hän joutui viettämään yönsä rappukäytävässä. Oli ryypännyt rahansa eikä päässyt kotiin. 

Lisäsin tekstiin tähtiä eräiden sanojen kohdalle, kun ei mennyt muuten läpi...

Lisään vielä, että omien lastensa kanssa ei ollut tekemisissä, koska "exät ovat niin vaikeita". No toisen tilanteen tiesin ja exä oli harvinaisen yhteistyökykyinen ottaen huomioon tilanteen. Mutta kun ei omat lapset kiinnostaneet niin eivät kiinnostaneet. Ehkä parhaiten tilannetta kuvailisi se, että koin olevani väline, jota käytettiin. Tunteista kyllä puhuttiin ja sanoilla sidottiin. Yksi merkki on mielestäni halu nopeaan sitoutumiseen. Tämäkin olisi halunnut tehdä lapsia heti. Myönsi jopa itse, että sillä saisi minut sidottua loppuelämäksi häneen. Luojan kiitos olen kasvattanut omat rajat ja itsetunnon. 

Vielä muutama juttu. Tavallisista jutuista, kuten esimerkiksi ruoan laitosta olisi pitänyt suunnilleen palvoa maata. Tätä on hankala selittää, mutta mulle uni on äärimmäisen tärkeä ja vihaan aikaisia aamuherätyksiä. Alun jälkeen hän piti tasan tarkkaan huolen siitä, että heräsin joka aamu aikaisin enkä saanut enää unta. Puhui puhelimessa, kiroili yksinään, teki kotitöitä isoäänisesti tms. Kun olin herännyt, lähti itse päikkäreille. Ei pystynyt nukkumaan, jos en ollut vieressä, koska halusi kontrolloida koko ajan sitä mitä teen. 

Tämä ihmistyyppi tuhoaa mikä on sinulle tärkeää tai mitä tarvitset ja tuputtaa asiaa mitä et koe hyväksi tai halua. Kilikolinat yöllä ettei saa unta, on kai tyyppi esimerkki. Haluaa hallita toista, jopa unta. Unen puute saa ihmisen väsyneeksi, väsymys ajaa ylireagointiin ja tämä puolestaan siihen, että ei ole voimia puolustautua ja narsisti näyttää hyvältä, sinä huonolta.

Nostaa ja laskee mielen mukaan. Haukkuu, kun et tee jotain, kun teet, puolestaan lyttää, ei koskaan hyvin, aina pahaa sanottavaa. Raskasta tuollainen ajattelutapa, ei koskaan koe aitoa onnea tai iloa, paitsi toisten lyttäämisestä tulevaa hyvänolon tunnetta.

Vierailija kirjoitti:

”Huvittavimpia” tempauksia äidilläni on ollut paljon. Yhtenä esimerkkinä voisi mainita sen, että kun lapset olivat tarhaiässä, meillä oli useampana vuotena riitaa siitä, kenen luona minun lapseni ovat äitienpäivän aamuna. Äitini, siis lasteni mummo, oli ihan oikeasti sitä mieltä, että HÄN on se aito Original Äiti, jolle minun lasteni pitää äitienpäivänä tuoda kahvit sänkyyn ja antaa äitienpäivälahjansa. Minä saisin kuulemma tavata lapseni sitten äitienpäivän iltana, se riittäisi minulle hyvin.

Tämä ei sopinut minulle, ja siitä seurasi kauhea marttyyrishow. Minua syytettiin mm. siitä, että yritän OMIA lapseni, olen itsekäs ja vastuuton ja niin edelleen...

Minun siis olisi pitänyt äitini mielestä mennä mieheni kanssa kapakkaan äitienpäiväviikonlopun lauantaina, koska he ottavat lapset yökylään. Voin hyvin kuvitella, mitä siitä olisi sitten kerrottu ympäri kyliä.

😂😂😂

On niin surullista luettavaa, mutta niin osuvaa!

Oma äiti yrittää omia lapsesi.

Veikö sinä hänelle aikanaan äitienpäivä kahvit aamulla sänkyyn, vai veikö äitisi sinut omalle äidilleen kahvittelemaan, eli mummosi luo? Kysynpä häneltä miten toimitte silloin, menittekö ” ainoan oikean original mamman luo”?

He on niin epäjohdonmukainen ihmisryhmä.

Eräs ystäväni oli alkuun oikein huomioiva, ihana ja kiltti. Hän esimerkiksi teki minusta muotokuvan, toi yllätyslahjana suklaata tai kukkia kylään tullessaan, kehui minua ja meidän kahden välistä ystävyyttä vuolaasti jne. Myötäili, mielisteli, puhui usein mustan valkoiseksi. Tajusin tuon kaiken myötäilyksi, mielistelyksi ja valehteluksi vasta jälkeenpäin, kun kaikki menikin päin helvettiä.

Ensinnäkin hän halusi eristää minut muista ystävistäni ja saattoi yllättäen laukoa todella loukkaavia ja ilkeämielisiä kommentteja. Kun kerroin, että loukkaannuin, hän totesi minun olevan heikko, jos en kestä "vähän rajumpaa" läppää. Sitten kun välit olivat jo todella tulehtuneet, hän vetosi kaikkiin noihin kivoihin juttuihin, joita oli ystävyytemme alussa minun eteeni tehnyt.

Huvittavin tempaus oli kuitenkin ehkä se, että heittäytyi kerran keskelle autotietä makaamaan ja mököttämään, kun en halunnut lähteä hänen kanssaan elokuvaillan jälkeen baariin. Siinä sitten raahasin häntä käsistä tien reunaan toisen maatessa ilmeettömänä ja jäykkänä kuin kuollut kala. Meinasin kuolla nauruun tuon kohtauksen jälkeen, mutta ex-ystäväni tulistui entisestään ja lähti vihaisena kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Eräs ystäväni oli alkuun oikein huomioiva, ihana ja kiltti. Hän esimerkiksi teki minusta muotokuvan, toi yllätyslahjana suklaata tai kukkia kylään tullessaan, kehui minua ja meidän kahden välistä ystävyyttä vuolaasti jne. Myötäili, mielisteli, puhui usein mustan valkoiseksi. Tajusin tuon kaiken myötäilyksi, mielistelyksi ja valehteluksi vasta jälkeenpäin, kun kaikki menikin päin helvettiä.

Ensinnäkin hän halusi eristää minut muista ystävistäni ja saattoi yllättäen laukoa todella loukkaavia ja ilkeämielisiä kommentteja. Kun kerroin, että loukkaannuin, hän totesi minun olevan heikko, jos en kestä "vähän rajumpaa" läppää. Sitten kun välit olivat jo todella tulehtuneet, hän vetosi kaikkiin noihin kivoihin juttuihin, joita oli ystävyytemme alussa minun eteeni tehnyt.

Huvittavin tempaus oli kuitenkin ehkä se, että heittäytyi kerran keskelle autotietä makaamaan ja mököttämään, kun en halunnut lähteä hänen kanssaan elokuvaillan jälkeen baariin. Siinä sitten raahasin häntä käsistä tien reunaan toisen maatessa ilmeettömänä ja jäykkänä kuin kuollut kala. Meinasin kuolla nauruun tuon kohtauksen jälkeen, mutta ex-ystäväni tulistui entisestään ja lähti vihaisena kotiin.

Ystävyytemme loputtua tämä ihana ihminen teki moneen eri sosiaalisen median alustaan feikkikäyttäjiä minun kuvillani, uhkaili satuttaa itseään, uhkaili lähettää minun ja hänen yksityisiä keskusteluja äidilleni jne. Oli ahdistavaa, mutta suhtauduin uhkailuun täysin välinpitämättömästi, joten ei toteuttanut uhkauksiaan ja feikkikäyttäjätkin poistuivat nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exälle ja mulle tuli kerran tavallista isompi riita ja hän jätti mut sen seurauksena pariks päiväks tosi dramaattisesti. Mä halusin vielä kummiski nähä, koska tiesin, ettei tää ollut lopullinen ero! Oltiin oltu vasta erossa reilu kuukausi ennen tätä episodia. No muutaman päivän päästä exä kutsu mut kylään. Lähdin matkaan, mutta kun pääsin kerrostalon alaovelle ja yritin soittaa miehelle oli hänen puhelin kiinni. Tajusin, että hän yrittää kostaa.

En siis olis päässy millään sisälle, ellei just eräs nuori pari olis tullut ulos talosta. Rappukäytävässä soi ihan kauhee örinämusa täysillä, lyriikat luokkaa 'I want you dead'. Mistäpäs muualta se tuliskaan, ku exän asunnosta. Koputan oveen ja katon postiluukusta sisään. Valot on pois päältä. Mielessä pyörii 1000 asiaa. Sitten mulla välähtää: vara-avain! Se löytyy, ku löytyykin omalta paikaltaan. Exä oli mitä ilmeisimmin unohtanu sen olemassaolon.

Vara-avaimella pääsen sisään pimeeseen asuntoon, jossa exä istuu sohvalla lipittämässä kaljaa puhelin nenän edessä. Kun se näkee mut se kattoo epäuskosena hetken, kunnes muistaa alkaa näyttelemään pahoillaan olevaa, nousee sohvalta ja hakee mulle kaljan sekä kysyy "Mite menee?". Tämmöstä meillä oli.

Miksi vaivauduit menemään sisälle? Olisin kääntynyt jo ulko-ovelta pois. 

Paljompa säkin tiedät narsismista. Kyseessä on ns. riippuvuussuhde. Pääsin exästä eroon lopullisesti vasta, kun muutin toiselle puolelle maata. Enkä tosiaan roikkunut pitkää hänessä kiinni. On/offia oli noin puol vuotta, johon sisälty myös tuo reilun kuukauden ero, jolloin ei nähty. Useimmat suhteet narsisteihin ei pääty näin äkkiä, koska uhreilla ei oo mahollisuutta vaihtaa paikkakuntaa tai ottaa fyysistä etäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on paljon surullisia ja hauskojakin tarinoita. Voisiko noiden säälittävien englanninkielisten termien käyttämisen kuitenkin lopettaa? Tuo lähinnä mieleen Kuhmossa asuvat juntit.

Gaslighting on yksi tyypillisimmistä keinoista hallita uhria. Se tarkoittaa uhrin todellisuudentajun hämärtämistä. Siinä tekijä tietoisesti vääristelee asioita, vaihtaa mielipiteitä, esittää ettei asioita tapahtunutkaan, levittelee uhrista perättömiä tarinoita, valehtelee, saa uhrin itsensä ja muut pitämään uhria harhaisena tai jopa hul lu na.

Suomenkielinen sana on kaasuvalotus. Eipä juuri tuota englanninkielistä parempi. Mikä kuitenkin pahinta, niin tätä käytöstä/tekniikkaa ei tunnisteta viranomaisten taholta, vaan nimenomaan se uhri on se h u llu.

Minulle ainakin tästä gaslighting-asiasta kuuleminen on ollut avuksi. Äitini on vahvasti narsistinen ihminen, ja minä taas olen perheen musta lammas ja syntipukki, aina ollut. Nyt olen nelikymppisenä irrottautunut päättäväisesti äitini vaikutuspiiristä, ja se on poikinut jos mitä mielenterveyteeni kohdistuvia syytöksiä, vaikka olen oikeasti pärjännyt elämässäni tosi hyvin ja olen erittäin normaali työssäkäyvä, hyvinkoulutettu ja hyvätuloinen perheenäiti.

Äitini on ilmoittanut tavoitteekseen, että minä olisin mielenterveydellisistä syistä työtön, lapseni olisivat ”valinneet hänet” eikä minua (koska hän haluaa ”pelastaa” lapset meiltä vanhemmilta - lapset tosin eivät halua tulla ”pelastetuiksi” eivätkä uskalla ollenkaan enää tavata mummoaan), ja lisäksi minun tulisi erota. Näin olisin yksinäinen ja köyhä ja minulla olisi vain hänet. Kuulostaapa houkuttelevalta?

Tietenkään äitini ei enää myönnä tällaisia tavoitteita ilmaisseensa. On pöyristynyt siitä, ettei häntä enää haluta tavata ja ehdottelee aivan pokkana erilaisia normaaleja asioita, joita tavallisesti ihminen voisi ehkä äitinsä kanssa tehdäkin. Olen säästänyt erinäisiä viestejä, joista nämä hänen tavoitteensa käyvät ilmi, jotta voin tarvittaessa itse varmistua, etten ole kuvitellut koko juttua. Tuollaista pahuutta on vaikea uskoa todeksi, varsinkin kun henkilö osaa Jekyll-päivinä olla todella lämmin ja hurmaava.

Pakko kysyä, miten selvisit noin hyvin? Ihan todella hieno juttu siis! Oliko sinulla lapsena joku turvallinen paikka tai aikuinen elämässä? Monesti, kun alkoholistin lapsi ottaa puolisokseen alkoholistin ja narsistin lapsi narsistin, ennenkuin havahtuu ja käsittelee asian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exälle ja mulle tuli kerran tavallista isompi riita ja hän jätti mut sen seurauksena pariks päiväks tosi dramaattisesti. Mä halusin vielä kummiski nähä, koska tiesin, ettei tää ollut lopullinen ero! Oltiin oltu vasta erossa reilu kuukausi ennen tätä episodia. No muutaman päivän päästä exä kutsu mut kylään. Lähdin matkaan, mutta kun pääsin kerrostalon alaovelle ja yritin soittaa miehelle oli hänen puhelin kiinni. Tajusin, että hän yrittää kostaa.

En siis olis päässy millään sisälle, ellei just eräs nuori pari olis tullut ulos talosta. Rappukäytävässä soi ihan kauhee örinämusa täysillä, lyriikat luokkaa 'I want you dead'. Mistäpäs muualta se tuliskaan, ku exän asunnosta. Koputan oveen ja katon postiluukusta sisään. Valot on pois päältä. Mielessä pyörii 1000 asiaa. Sitten mulla välähtää: vara-avain! Se löytyy, ku löytyykin omalta paikaltaan. Exä oli mitä ilmeisimmin unohtanu sen olemassaolon.

Vara-avaimella pääsen sisään pimeeseen asuntoon, jossa exä istuu sohvalla lipittämässä kaljaa puhelin nenän edessä. Kun se näkee mut se kattoo epäuskosena hetken, kunnes muistaa alkaa näyttelemään pahoillaan olevaa, nousee sohvalta ja hakee mulle kaljan sekä kysyy "Mite menee?". Tämmöstä meillä oli.

Miksi vaivauduit menemään sisälle? Olisin kääntynyt jo ulko-ovelta pois. 

Paljompa säkin tiedät narsismista. Kyseessä on ns. riippuvuussuhde. Pääsin exästä eroon lopullisesti vasta, kun muutin toiselle puolelle maata. Enkä tosiaan roikkunut pitkää hänessä kiinni. On/offia oli noin puol vuotta, johon sisälty myös tuo reilun kuukauden ero, jolloin ei nähty. Useimmat suhteet narsisteihin ei pääty näin äkkiä, koska uhreilla ei oo mahollisuutta vaihtaa paikkakuntaa tai ottaa fyysistä etäisyyttä.

Jos on lapsi tai lapsia, niin ei saa edes ottaa etäisyyttä.

Moni näistä maailman parhaista on työttömiä, eivätkä osallistu lapsen tai lasten elatukseenkaan. He haluavat kuitenkin estää mahdolliset paikkakunnalta muutot ihan vain kiusatakseen ja kontrolloidakseen toista. Nyt uudessa laissa muutto on tehty uhrille entisestään hankalammaksi (laki lapsen huollosta, voimassa 1.12.2019 lähtien).

Lisäksi ihan jokainen taho pitää uhrille puhutteluja siitä, kuinka lapselle on tärkeää, että vanhemmilla on hyvät välit. Jokainen, joka on yrittänyt narsististyyppisesti käyttäytyvästä päästä eroon tietää, että ei-mitään-kontaktia on ainoa vaihtoehto. Mitään asiallista on sieltä turha odottaa. Tapaamissopimus tarkka ja tiukka, mutta jos ei sitten jousta kun toisella näitä kaikenmaailman syitä ja esteitä ja aikataulumuutoksia riittää, niin narsististyyppinenhän vie senkin sitten oikeuteen taas, koska lähivanhempi estää tapaamiset.

Eräs varattu mies työpaikallani on ihastunut minuun. Katseidenvaihdosta, jäätymisistä ja sen sellaisesta olen päätellyt. No ok, minäkin ihastuin. Tätä on kestänyt jo pitkään.

Ja ei, en ole kuvitellut tätä.

Jos erehdyn vaihtamaan sanasenkin työpaikan muiden miesten kanssa, tuo ihastukseni kohde ignooraa minut totaalisesti useiden päivien ajan ja flirttailee työpaikan muiden naisten kanssa.

Se tuntuu hieman erikoiselta. En ole ennen törmännyt moiseen.

Mutta kysymys kuuluukin: Onkohan kyse narsistista, vai onko hän mustasukkainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on paljon surullisia ja hauskojakin tarinoita. Voisiko noiden säälittävien englanninkielisten termien käyttämisen kuitenkin lopettaa? Tuo lähinnä mieleen Kuhmossa asuvat juntit.

Englanninkielisten sanojen käyttö ja väänteleminen ei ole Kuhmossa asuville junteille ominaista, vaan siihen syyllistyvät suurin piirtein kaikki alle nelikymppiset lähelläkään kaupunkia asuvat ihmiset. Ja tietysti ne, joiden "työkieli on englanti" ja jotka "puhuvat sujuvammin kahta kieltä yhtaikaa". Siis äidinkielensä taidon ryvettäneet reppanat, jotka kuvittelevat olevansa erittyisen hyviä asiassa, jossa ovat erityisen huonoja. Pahinta tässä on se, että Kotus seuraa kovinta ääntä pitävää mullilaumaa ja hyväksyy lähes kaiken, mitä nämä onnistuvat möläyttämään.

Juu, tämä on aivan totta. Tuo Kuhmo-sana olikin synonyyminä kaikelle juntteudelle, pahoittelut siitä molemmille kuhmolaisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on paljon surullisia ja hauskojakin tarinoita. Voisiko noiden säälittävien englanninkielisten termien käyttämisen kuitenkin lopettaa? Tuo lähinnä mieleen Kuhmossa asuvat juntit.

Gaslighting on yksi tyypillisimmistä keinoista hallita uhria. Se tarkoittaa uhrin todellisuudentajun hämärtämistä. Siinä tekijä tietoisesti vääristelee asioita, vaihtaa mielipiteitä, esittää ettei asioita tapahtunutkaan, levittelee uhrista perättömiä tarinoita, valehtelee, saa uhrin itsensä ja muut pitämään uhria harhaisena tai jopa hul lu na.

Suomenkielinen sana on kaasuvalotus. Eipä juuri tuota englanninkielistä parempi. Mikä kuitenkin pahinta, niin tätä käytöstä/tekniikkaa ei tunnisteta viranomaisten taholta, vaan nimenomaan se uhri on se h u llu.

Minulle ainakin tästä gaslighting-asiasta kuuleminen on ollut avuksi. Äitini on vahvasti narsistinen ihminen, ja minä taas olen perheen musta lammas ja syntipukki, aina ollut. Nyt olen nelikymppisenä irrottautunut päättäväisesti äitini vaikutuspiiristä, ja se on poikinut jos mitä mielenterveyteeni kohdistuvia syytöksiä, vaikka olen oikeasti pärjännyt elämässäni tosi hyvin ja olen erittäin normaali työssäkäyvä, hyvinkoulutettu ja hyvätuloinen perheenäiti.

Äitini on ilmoittanut tavoitteekseen, että minä olisin mielenterveydellisistä syistä työtön, lapseni olisivat ”valinneet hänet” eikä minua (koska hän haluaa ”pelastaa” lapset meiltä vanhemmilta - lapset tosin eivät halua tulla ”pelastetuiksi” eivätkä uskalla ollenkaan enää tavata mummoaan), ja lisäksi minun tulisi erota. Näin olisin yksinäinen ja köyhä ja minulla olisi vain hänet. Kuulostaapa houkuttelevalta?

Tietenkään äitini ei enää myönnä tällaisia tavoitteita ilmaisseensa. On pöyristynyt siitä, ettei häntä enää haluta tavata ja ehdottelee aivan pokkana erilaisia normaaleja asioita, joita tavallisesti ihminen voisi ehkä äitinsä kanssa tehdäkin. Olen säästänyt erinäisiä viestejä, joista nämä hänen tavoitteensa käyvät ilmi, jotta voin tarvittaessa itse varmistua, etten ole kuvitellut koko juttua. Tuollaista pahuutta on vaikea uskoa todeksi, varsinkin kun henkilö osaa Jekyll-päivinä olla todella lämmin ja hurmaava.

Pakko kysyä, miten selvisit noin hyvin? Ihan todella hieno juttu siis! Oliko sinulla lapsena joku turvallinen paikka tai aikuinen elämässä? Monesti, kun alkoholistin lapsi ottaa puolisokseen alkoholistin ja narsistin lapsi narsistin, ennenkuin havahtuu ja käsittelee asian.

Minulla oli hyvä isä ja hyvät isovanhemmat. Omaksuin perheessä enemmän isäni käytösmalleja, jotka ovat osittain kyllä turhankin vetäytyviä ja sovittelevia, mutta silti empaattisia ja rakentavia. Joskus kyllä huomaan käytöksessäni äitini piirteitä, ja niistä pyrin aktiivisesti pois. Välirikko on muuten auttanut siinä paljon, huomaan olevani mukavampi ihminen kun en ole tekemisissä äitini kanssa.

Nuorena /nuorena aikuisena minulla oli pari lyhyeksi jäänyttä parisuhteen yritystä selviä narsistisia piirteitä omaavien miesten kanssa, sekä pari kariutunutta seurusteluyritystä ymmärtääkseni ihan normaalien miesten kanssa. Hain siis jotenkin parisuhdetta joko äitini kaltaisen tai isäni kaltaisen ihmisen kanssa, eikä kumpikaan onnistunut, koska omat vuorovaikutuksen taitoni olivat vielä vääristyneitä. Se oli hirveän kuluttavaa, ja päätin ottaa aikalisän: olin jonkun aikaa yksin ja yritin oppia erottamaan narsistiset piirteet nopeammin ja kehittää itselleni rakentavampia sosiaalisia tapoja. Otin etäisyyttä lapsuuden perheeseen ja vietin paljon aikaa mukavien ihmisten kanssa, joilla oli hyvin vähän narsistisia piirteitä. Onneksi näitä oli opiskelukavereina. Sitten tapasinkin mieheni, jonka kanssa on sujunut hyvin jo yli 20 vuotta.

Olen edelleen ihmeissäni ja kiitollinen omasta sopuisasta ja toimivasta perheestäni. Ei mitään vellovia koko perheen riitoja, kukaan ei lähde yön selkään suutuspäissään, ja ylipäänsä yöllä nukutaan eikä rähjätä. Minä olen ainoa, jolle edes tulee mieleen vihaisena paiskoa tavaroita, ja olen siitäkin päässyt eroon. Ylipäätään perhe-elämään ei liity draamaa. Teinien ajoittainen kiukuttelu ei johdakaan tuntikausien sotaan, jonka lopuksi joku uhkaa tappaa itsensä tai vastaavaa. Lapset halaavat minua joka päivä, ja minä heitä, ja kaikki auttavat ja kannustavat toisiaan. Ruokapöydässä keskustellaan, ei veetuilla ja tiuskita. Ihmeellistä ja ihanaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on paljon surullisia ja hauskojakin tarinoita. Voisiko noiden säälittävien englanninkielisten termien käyttämisen kuitenkin lopettaa? Tuo lähinnä mieleen Kuhmossa asuvat juntit.

Gaslighting on yksi tyypillisimmistä keinoista hallita uhria. Se tarkoittaa uhrin todellisuudentajun hämärtämistä. Siinä tekijä tietoisesti vääristelee asioita, vaihtaa mielipiteitä, esittää ettei asioita tapahtunutkaan, levittelee uhrista perättömiä tarinoita, valehtelee, saa uhrin itsensä ja muut pitämään uhria harhaisena tai jopa hul lu na.

Suomenkielinen sana on kaasuvalotus. Eipä juuri tuota englanninkielistä parempi. Mikä kuitenkin pahinta, niin tätä käytöstä/tekniikkaa ei tunnisteta viranomaisten taholta, vaan nimenomaan se uhri on se h u llu.

Juu, tämän ymmärrän hyvin. Joillakin näytti ketjussa olevan AIVAN UPEASTI jopa seitsemän englanninkielistä termiä viestissään, siis sanoista, joille on suomalainen vastinekin. Hieman säälittävää.

Palasi mieleen yksi "huvittava" muisto. Lähdimme telttaretkelle. Suunnitelmana oli pystyttää heti teltta ja viettää ensimmäinen ilta rauhassa ja seuraavana päivänä mennä luontoon. En saanut katsoa karttaa, koska sen lukeminen oli hänen "erikoisalaa". Oli pakannut minulle tolkuttoman painavan rinkan ja sitten suunnattiin peräkanaa metsään kohti leiripaikkaa. Matka vaan jatkui ja jatkui, tuli suota ja pitkospuuta, vaikka leirintäpaikan piti olla ihan autopaikan vieressä. Yritin kysellä voisinko katsoa karttaa ja hän oli tiukkana, että kyllä hän tietää. Yhtäkkiä saavuimmekin metsästä suoraan takaisin autolle. Minua nauratti. Ei se reippailu minua haitannut ollenkaan, vaan se oli huvittavaa, vaikka olin aika fyysisesti puhki johtuen rinkasta. Katsoin karttaa (kielloista huolimatta) ja oltiin 3 km ympyrä käyty kiertämässä vaan tullakseen siihen mistä lähdettiin. Telttapaikka olikin auton toisella puolella, ihan kävelytietä pitkin 20 m.

En saanut koskea mihinkään tai auttaa missään. Kunhan olin kun hän touhusi teltat ja ruuat yksinään, eikä puhunut minulle mitään. Nukkui tiukasti teltan toisessa reunassa selkä minuun päin. Ei puhettakaan aamulla  mistään retkestä muuta kuin suoraan kotiin. Tämä oli ihan suhteen alkuaikaa, jolloin hän vielä tajusi, ettei voi suoraan alkaa minua syyttää reissun pilaamisesta ja metsään eksyttämisestä. Minä silloin vielä tulkitsin, että hänellä meni mieli matalaksi, kun kartanluku meni pieleen ja tunsin siitä myötätuntoa. Hänestä koko reissussa ollut mitään huvittavaa eikä siitä saanut enää puhua. Vähän eri meininki kuin nykyisessä suhteessa, jossa varmasti naurettaisiin yhdessä jutulle moneen kertaan ja vielä höystettäisiin tarinaa lisää.

Vierailija kirjoitti:

Diagnoosi sinänsä ei ole peruste muulle kuin hoidolle, mutta viranomaisille voisi terottaa sitä että etenkin kun heitellään diagnoosinimikkeitä _ilman_ virallista lääkäriltä peräisin olevaa diagnoosia, on syytä epäillä että diagnosoivä puoliso on itse ongelmallinen käytökseltään.

Salli mun nauraa.  Monikohan narsku menee tosta noin vaan diagnosoitavaksi?

Ja miksi edes tehdään mitään kuvauksia narsistisesta persoonasta, jos kerran niitä ei saa huomioida mitenkään.  Jos alkaa epäillä, että kaikki sopii juuri tuohon henkilöön, niin miten saat sen lääkärin diagnoosin siitä?  

Narsisti saa muista ihmisistä huonoimmat puolet esiin. Narsisti ei saa ikinä läheisiään voimaan hyvin, hän ei saa vahvistettua läheistensä itsetuntoa saatika että muut saisivat loistaa omina itseinään - ihan sellaisina kuin itse ovat ja haluavat olla. Hetkellisesti narsisti kohottaa muiden mieltä ja hehkuttaa rakkauttaan puolisolle, mutta hyviä elkeitä seuraa maton vetäminen jalkojen alta. Ja niiden vastapainoksi pitää kestää todella julmaa väheksyntää ja huonoa kohtelua.

Muut eivät saa tulla sellaisiksi kuin he itse haluavat, vaan narsistilla on vahva tarve kontrolloida muita. Pitää talutushihnassaan. Sitoa itseensä rahalla, lahjoilla, riippuvuudella hänen huomiosta, millä vain. Narsistin ympärillä ei ole paljon muita kuin niitä, jotka hän on tavalla tai toisella ostanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Huvittavimpia” tempauksia äidilläni on ollut paljon. Yhtenä esimerkkinä voisi mainita sen, että kun lapset olivat tarhaiässä, meillä oli useampana vuotena riitaa siitä, kenen luona minun lapseni ovat äitienpäivän aamuna. Äitini, siis lasteni mummo, oli ihan oikeasti sitä mieltä, että HÄN on se aito Original Äiti, jolle minun lasteni pitää äitienpäivänä tuoda kahvit sänkyyn ja antaa äitienpäivälahjansa. Minä saisin kuulemma tavata lapseni sitten äitienpäivän iltana, se riittäisi minulle hyvin.

Tämä ei sopinut minulle, ja siitä seurasi kauhea marttyyrishow. Minua syytettiin mm. siitä, että yritän OMIA lapseni, olen itsekäs ja vastuuton ja niin edelleen...

Minun siis olisi pitänyt äitini mielestä mennä mieheni kanssa kapakkaan äitienpäiväviikonlopun lauantaina, koska he ottavat lapset yökylään. Voin hyvin kuvitella, mitä siitä olisi sitten kerrottu ympäri kyliä.

😂😂😂

On niin surullista luettavaa, mutta niin osuvaa!

Oma äiti yrittää omia lapsesi.

Veikö sinä hänelle aikanaan äitienpäivä kahvit aamulla sänkyyn, vai veikö äitisi sinut omalle äidilleen kahvittelemaan, eli mummosi luo? Kysynpä häneltä miten toimitte silloin, menittekö ” ainoan oikean original mamman luo”?

He on niin epäjohdonmukainen ihmisryhmä.

Ei siltä kannat kysyä. Vastaisi, että ”Sehän on aivan eri asia”. Niin kuin onkin. Kysehän on tietysti aina hänestä. Hän ansaitsee kahvit ja lahjat, muut eivät. 😖

Hyvä esimerkki tästä on työasiat. Olen elämässäni joustanut lukemattomia kertoja eri asioissa, koska äidilläni on ollut työeste. Opin siis jo lapsena, että työeste on sellainen maailman tärkein este, jonka takia muiden pitää aina venyä.

Eläkkeelle jäätyään äitini otti tavakseen soitella minulle ja ilmoittaa, että tarvitsee minut seurakseen nyt heti paikalla vaikka kahvilaan tai konserttiin. Ajankohdat olivat arkena päivällä, joten totesin olevani töissä, en pääse. Tämä ei sitten käynyt ollenkaan. Kyllä sinä voit nyt lähteä seuraksi! Yritä siinä sitten selittää, että kesken työpäivän ei voi yhtäkkiä vaan lähteä seuraneidiksi eläkeläisrientoihin, se ei kerta kaikkiaan käy päinsä. Eikä työpaikalla itse asiassa voi myöskään riidellä tästä asiasta äitinsä kanssa kännykässä...

Eli siis juttu ei ollutkaan niin, että työeste on tärkeä este, jonka takia muut joustavat. Vaan niin, että äitini asiat ovat tärkeitä asioita, joiden takia kaikki muu saa joustaa.

Tai ehkä äitini yritti sabotoida työtäni, jotta minusta tulisi työtön?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on paljon surullisia ja hauskojakin tarinoita. Voisiko noiden säälittävien englanninkielisten termien käyttämisen kuitenkin lopettaa? Tuo lähinnä mieleen Kuhmossa asuvat juntit.

Gaslighting on yksi tyypillisimmistä keinoista hallita uhria. Se tarkoittaa uhrin todellisuudentajun hämärtämistä. Siinä tekijä tietoisesti vääristelee asioita, vaihtaa mielipiteitä, esittää ettei asioita tapahtunutkaan, levittelee uhrista perättömiä tarinoita, valehtelee, saa uhrin itsensä ja muut pitämään uhria harhaisena tai jopa hul lu na.

Suomenkielinen sana on kaasuvalotus. Eipä juuri tuota englanninkielistä parempi. Mikä kuitenkin pahinta, niin tätä käytöstä/tekniikkaa ei tunnisteta viranomaisten taholta, vaan nimenomaan se uhri on se h u llu.

Juu, tämän ymmärrän hyvin. Joillakin näytti ketjussa olevan AIVAN UPEASTI jopa seitsemän englanninkielistä termiä viestissään, siis sanoista, joille on suomalainen vastinekin. Hieman säälittävää.

No, ne nyt on sellaisia, joilla on keltaista nestettä elimistössä vähän liikaa, kirjoittelevat ja taitavatpa elääkin sen voimalla.

Miten saakutissa joku muka jaksaa kantaa pesukoneen tosta noin vaan ulos - yksinään?  Mistä siitä voi edes ottaa kiinni silloin, kun ei ole kuin yksi käsipari?  Kokemukseni mukaan joka ikistä pesukonetta, mitä meille on ostettu, on ollut kantamassa kaksi miestä ja nekin ähkien ja puhisten.  Samoin kun tässä tuotiin sukulaisen pesukone meille korjattavaksi (mieheni on tuhattaituri), niin kyllä siihen kahta miestä tarvittiin mennen tullen.

No ehkä narsisti on sitten niin voimakas ja riuska, että kantaa tuosta noin vaan pesukoneenkin ilman apua minne vaan.  Vois mennä niihin voimamies-kisoihin.  Niissähän kannetaan betonipallojakin niin, ettei niissä ole mitään kahvoja mistä ottaa kiinni.  Seuraavaksi voisivatkin ottaa ohjelmaan pesukoneen kanto.  Kaikki narsistit kilpakentälle.