Lue keskustelun säännöt.
Narsistien "huvittavimmat" tempaukset
24.01.2020 |
Meillä eksä kantoi pesukoneen pihalle lumisateeseen,kun sitä ketutti etten idiootti ollut sitä tyhjentänyt. Päätti ettei tarvita pesukonetta sitten laikaan.
Jälkeenpäin naurattaa,että voi ihminen olla niin pimeä.
Kommentit (1968)
Joka kerta särähtää silmään ”huvittavimmat”, ei samasta sanakirjasta narsistin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi siskot ja veljet!
Mies tyyliin 5 yötä viikossa poissa kotoa. Minä tyhmä maksoin kaiken; asuntolainan, lasten päivähoidon, ruoat, sähköt... oikeesti kaiken! Tämä hyväkäs ei kun juoksee ja auto (sekin minun) teillä tietymätttömillä. Minä nalkissa lasten kanssa kotona, niin sitten kun tämä hidalgo rantautuu, rupeaa tenttaamaan minua tyyliin 'ja mistäs se tuokin mustelma on tullut'. Elämäni paras päätös oli jättää se narkku!!!
Vierailija kirjoitti:
Miten noita pesukoneen kantajia on noin paljon?
Pesukoneen kantaminen on yksi narsismin tunnusmerkeistä!
Yksi tarina vielä terapeuttisista syistä:
Ex yritti useamman kerran vuosien varrella lopettaa polttamista. Se jotenkin aina kääntyi siihen, että se ei voinutkaan lopettaa, siis piti aloittaa polttaminen noin viikon päästä taas. Syy? Koska MÄ en ollut tukenut oikealla tavalla häntä.
Viimeisen kerran meijän suhteen aikana kun hän yritti lopettaa ja mä skarppasin toden teolla ja koitin tehdä kaiken oikein (eli olla ärsyttämättä), niin se homma kaatui taas koska tein jotain väärin. Mun sisällä kasvoi silloin sellainen kiukku että tiesin että me erotaan. Ja niin kävi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin pienten lasten äiti. Maksoin kotihoidontuella ja lapsilisillä kaiken. Valvoin, koska lapset eivät nukkuneet hyvin öisin. Töihin en saanut mennä, koska siellä olisi ollut miehiä. Kumppanini oli täysin jotain muuta kuin mitä hän oli näytellyt olevansa. Sairaalloisen mustaukkainen, mutta paljon muutakin. Pelkäsin. Hän otti autoni ja katoili päiviksi. Imestyi takaisin aina ilmoittamatta, enhän muuten jäisi rysän päältä kiinni. Hän vain makasi ja vaati or g asmeja. Käski työntää lapset johonkin pois huomiota saamasta. Töistä ei tietoakaan. Eihän hän voinut millään jaksaa mennä töihin, koska "mitä sydämelle tekee se, ettei saa vastarakkautta". Hän oli kuulema aivan musertunut, koska en rakastanut häntä sellaisena kuin hän oli. Ei silloin pysty töihin. Eikä hän tietenkään lastenkaan kanssa auttanut, koska ei hän ole mikään st nan lammas, joka hyppisi naisen pillin mukaan ja alistuisi niin epämiehiseen hommaan ja en kai pitänyt häntä niin tyhmänä, että olisi lasten kanssa ja pääsisi minut jahtaamaan muita miehiä.
Näitä traumojani ei kuitenkaan uskota. Todisteitakin on, mutta niillä voi tämän miehen lakimiehen (ilman omavastuuta oikeusavulla saatu, koska miehellä yli satatuhatta euroa ulosotossa eikä palkkatuloja) mukaan pyyhkiä ... Kyseessä on maailman ihanin isä ja nämä ovat minun harhojani. Olen säälittävän sairas mieleltäni.
Hmmmm kirjoitti:
Lueskelin ketjua ja olisiko 99% naisten kirjoittamia. Ovatko kaikki luonnehäiriöiset miehiä?
Ei mutta tää on naisten palsta, vaikka pari ulia yrittäisi kuinka multiploitua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ketjussa on paljon surullisia ja hauskojakin tarinoita. Voisiko noiden säälittävien englanninkielisten termien käyttämisen kuitenkin lopettaa? Tuo lähinnä mieleen Kuhmossa asuvat juntit.
Vierailija kirjoitti:
Exälle ja mulle tuli kerran tavallista isompi riita ja hän jätti mut sen seurauksena pariks päiväks tosi dramaattisesti. Mä halusin vielä kummiski nähä, koska tiesin, ettei tää ollut lopullinen ero! Oltiin oltu vasta erossa reilu kuukausi ennen tätä episodia. No muutaman päivän päästä exä kutsu mut kylään. Lähdin matkaan, mutta kun pääsin kerrostalon alaovelle ja yritin soittaa miehelle oli hänen puhelin kiinni. Tajusin, että hän yrittää kostaa.
En siis olis päässy millään sisälle, ellei just eräs nuori pari olis tullut ulos talosta. Rappukäytävässä soi ihan kauhee örinämusa täysillä, lyriikat luokkaa 'I want you dead'. Mistäpäs muualta se tuliskaan, ku exän asunnosta. Koputan oveen ja katon postiluukusta sisään. Valot on pois päältä. Mielessä pyörii 1000 asiaa. Sitten mulla välähtää: vara-avain! Se löytyy, ku löytyykin omalta paikaltaan. Exä oli mitä ilmeisimmin unohtanu sen olemassaolon.
Vara-avaimella pääsen sisään pimeeseen asuntoon, jossa exä istuu sohvalla lipittämässä kaljaa puhelin nenän edessä. Kun se näkee mut se kattoo epäuskosena hetken, kunnes muistaa alkaa näyttelemään pahoillaan olevaa, nousee sohvalta ja hakee mulle kaljan sekä kysyy "Mite menee?". Tämmöstä meillä oli.
Miksi vaivauduit menemään sisälle? Olisin kääntynyt jo ulko-ovelta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä ketjua kun lukee, niin huomaa miten maalaistollojen paikka Suomi on. Akateemiset naiset häipyvät sisäsiittoisista pikkukylistä kaupunkeihin pois heti kun vain mahdollista ja paikalle jäävät nämä.... no tässä ketjussa mainitut hahmot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Exälle ja mulle tuli kerran tavallista isompi riita ja hän jätti mut sen seurauksena pariks päiväks tosi dramaattisesti. Mä halusin vielä kummiski nähä, koska tiesin, ettei tää ollut lopullinen ero! Oltiin oltu vasta erossa reilu kuukausi ennen tätä episodia. No muutaman päivän päästä exä kutsu mut kylään. Lähdin matkaan, mutta kun pääsin kerrostalon alaovelle ja yritin soittaa miehelle oli hänen puhelin kiinni. Tajusin, että hän yrittää kostaa.
En siis olis päässy millään sisälle, ellei just eräs nuori pari olis tullut ulos talosta. Rappukäytävässä soi ihan kauhee örinämusa täysillä, lyriikat luokkaa 'I want you dead'. Mistäpäs muualta se tuliskaan, ku exän asunnosta. Koputan oveen ja katon postiluukusta sisään. Valot on pois päältä. Mielessä pyörii 1000 asiaa. Sitten mulla välähtää: vara-avain! Se löytyy, ku löytyykin omalta paikaltaan. Exä oli mitä ilmeisimmin unohtanu sen olemassaolon.
Vara-avaimella pääsen sisään pimeeseen asuntoon, jossa exä istuu sohvalla lipittämässä kaljaa puhelin nenän edessä. Kun se näkee mut se kattoo epäuskosena hetken, kunnes muistaa alkaa näyttelemään pahoillaan olevaa, nousee sohvalta ja hakee mulle kaljan sekä kysyy "Mite menee?". Tämmöstä meillä oli.
Miksi vaivauduit menemään sisälle? Olisin kääntynyt jo ulko-ovelta pois.
Mä en ymmärrä et yksin jäämisen pelon takiako on noiden narsistien kanssa vaikka miten paskasti kohtelis?
Mä seurustelin miehen kanssa jonka mielipiteet vaihtui vähän väliä oli asia mikä tahansa monesti meillä oli ns on/Off suhde, itse olin umpi ihastunut, mutta hän ei tainnut, reilut puoli vuotta oli tuota jojoilua, suurimmaksi osaksi vain ärhenteli ja suutahti, mietin mitä olen tehnyt väärin ja yritin sit ns, kovemmin eli passasin ja hyysäsin,, lopulta erottiin, sanoi että mun mieliksi vaan seurusteli ettei edes ollut kovin ihastunut... Hän ei siis narsisti mielestäni ollut mutta jatkuvia tunne puolen ongelmia... Ollaan nykyään ihan kavereita, huomaan itse että kaverina ihan mukava ja ollaan annettu anteeksi kaikki toisillemme
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua kun lukee, niin huomaa miten maalaistollojen paikka Suomi on. Akateemiset naiset häipyvät sisäsiittoisista pikkukylistä kaupunkeihin pois heti kun vain mahdollista ja paikalle jäävät nämä.... no tässä ketjussa mainitut hahmot.
Ja ettei kukaan oman elämänsä metoo-sankari loukkaannu, niin hahmoilla viitattiin sekä naisiin että miehiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun exäni ei ehkä ollut narsisti, mutta ehkä sallitte minun kirjoittavan tänne. Niin moni viesti herätti minussa tuttuja tunteita.
Exässäni kaikkein pahinta oli kostonhalu. Eromme jälkeen lupaili tuhota maineeni kaikkien sukulaistensa ja ystäviensä silmissä, enkä yhtään epäile etteikö hän olisi sitä oikeasti tehnytkin :( Tämä painaa minua, vaikka erosta on 10 vuotta. En käy sillä paikkakunnalla jossa hän asuu, en vain halua.
Tasan yksi huvittava keissi tulee mieleen eromme jälkeiseltä ajalta. Olin jo muuttanut omaan asuntoon, ja kävin treffeillä erään miehen kanssa. Ex sai tästä vihiä (hän myös tiesi tuon miehen ennestään, pienehkön paikkakunnan iloja) ja hän ilmestyi luokseni rähjäämään että olen pettänyt häntä. Siis hän oli aivan tosissaan sitä mieltä, että se oli pettämistä että kävin treffeillä eromme ja erilleen muuton jälkeen! Hulluinta on, että olin vieläkin niin sokea hänen sairaille mielipiteilleen, että pienen hetken päästä aloin itsekin jollain tasolla uskomaan tähän. En tajua nyt jälkikäteen miten se on mahdollista, mutta tuo mies oli kerta kaikkiaan niin taitava suustaan. Ja se, että hän tunsi treffikumppanini, kääntyi tietenkin niin päin että olen sellainen nainen joka käy läpi miehen koko kaveripiirin. Ihan sairasta! Mutta silti jotenkin huvittavaakin, että aikuinen mies ilmestyy entisen naisystävän uuteen asuntoon rähisemään pettämisestä. Eron jälkeen, jota hän itse kaikin keinoin loppuvaiheessa edisti koska minä en vain ollut tarpeeksi hyvä hänelle.
Tämä ex on vastikään mennyt naimisiin, ja kyllä mietityttää millainen kumppani hän mahtaa nykyään olla. Ja koska olen luonteeltani sellainen että välitän kovasti mitä minusta ajatellaan, olen ihan maassa siitä ajatuksesta että ex mustamaalaisi minua edelleen, vaimolleenkin :( Toivottavasti hän olisi oikeasti täysin unohtanut olemassaoloni, eikä puhuisi minusta kenellekään mitään. Se uhkaus maineeni pilaamisesta vaan meni täysin ihon alle...
Tästä tuli mieleen oma eksäni. Oltuamme yli vuoden verran yhdessä, hän alkoi ilmaista loukkaantuneisuuttaan kun olin pettänyt häntä. Aika pitkään sain kysellä, mistä hänelle tällainen käsitys oli tullut (en ole koskaan pettänyt yhtäkään kumppaniani). No sitten lopulta hän suostui selittämään, että kyse oli siitä kun ensitapaamisemme jälkeen kävin vielä treffeillä muidenkin miesten kanssa. Olin ollut asiasta täysin avoin hänelle, ja antanut mahdollisuuden olla jatkamatta tapailua jos hän ei kuviosta tykkää. En ekalla tapaamisella ihastunut häneen ollenkaan, vaan vasta seitsemännet treffit ratkaisivat asian, joten miksipä olisin silloin saman tien sitoutunut. Hänen mielipiteensä siitäkin asiasta oli kuitenkin toinen, joten jouduin kerran jopa kieltämään olevani hänen naisystävänsä tilanteessa, jossa hän esitteli minut kavereilleen sellaisena. Siis vaikka olin selvästi hänelle kertonut mikä tilanne on. Tämä tapailun alkuvaihe oli sitten vuotta myöhemmin hänen mielessään muuntunut pettämiseksi, ja sitä oli pitkään hauduteltu ja vihaa omassa mielessä paisuteltu. Tyyppi mökötti päiväkausia ennen kuin sain kiskottua hänestä syyn mökötykselle.
Tämä ei ole kyllä ollenkaan hulluimmasta päästä hänen tempauksiaan, mutta niitä en viitsi kertoa koska minut voidaan tunnistaa niiden juttujen perusteella. Sen vain sanon, että täysin pimeitä ja uskomattomia juttuja ovat. Jos sellaisia olisi jossain elokuvassa niin se elokuva tuomittaisiin täysin epäuskottavaksi, mutta minä kuitenkin elin siinä todellisuudessa pari vuotta ennen kuin tajusin ettei se tule koskaan paremmaksi muuttumaan. Minkään totuuden pysyvyyteen ei voinut hänen kanssaan luottaa, vaan hänen mielensä muokkasi todellisuudesta aivan omanlaisensa version. Jos sitä yritti kyseenalaistaa, hän heittäytyi hyvin epäluuloiseksi ja vihamieliseksi, ikään kuin olisin ollut hänen vihollisensa ja halunnut hänelle jotain pahaa.
No jos ekan tapaamisen jälkeen tarvii vielä kuudet treffit ja muiden tapaamista samana aikana, nii ei tarvitse hirveästi ihmetellä toisen mustasukkaisuutta. :D
Toki uskon noin muuten, että sairas henkilö oli kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on paljon surullisia ja hauskojakin tarinoita. Voisiko noiden säälittävien englanninkielisten termien käyttämisen kuitenkin lopettaa? Tuo lähinnä mieleen Kuhmossa asuvat juntit.
Gaslighting on yksi tyypillisimmistä keinoista hallita uhria. Se tarkoittaa uhrin todellisuudentajun hämärtämistä. Siinä tekijä tietoisesti vääristelee asioita, vaihtaa mielipiteitä, esittää ettei asioita tapahtunutkaan, levittelee uhrista perättömiä tarinoita, valehtelee, saa uhrin itsensä ja muut pitämään uhria harhaisena tai jopa hul lu na.
Suomenkielinen sana on kaasuvalotus. Eipä juuri tuota englanninkielistä parempi. Mikä kuitenkin pahinta, niin tätä käytöstä/tekniikkaa ei tunnisteta viranomaisten taholta, vaan nimenomaan se uhri on se h u llu.
Exäni ei ollut narsisti, mutta epäilisin, että epävakaa persoonallisuushäiriö tai jotain häikkää kuitenkin. Suuttui aina täysin mitättömistä jutuista ja vatvoi näitä ikuisuuden. Etenkin humalassa sai mukavankin illan päättymään helvetilliseen yksinriitelyyn.
Tässä jotain tempauksia:
Uhkaili itsemurhalla. Lukittautui kylppäriin pilleripurkin kanssa. Jäi miettimään jotain sanomistani päiväkausiksi, soitteli töihin ja halusi ahdistuneena käydä tätä läpi. Soitteli ystävilleni keskellä yötä ilmoittaakseen, että meillä on kamala riita. Kerran en suostunut päästämään yöllä sisään kun tuli baarista vihaisena syyttämään minua petturuudesta. Lopulta oli pakko päästää sisään, ettei naapurit herää. Sitten taas valvotti minua koko yön jankkaamalla ja jankkaamalla.
Kerran autossa suuttui taas jostain ja rupesi ajamaan kuin raivopää. Pelotti oikeasti ja sanoin haluavani mennä kotiini yksin ja pyysin avainta takaisin (emme siis asuneet yhdessä). Ei antanut ja kylmän rauhallisesti tuli perässäni kotiini ja jatkoi riitelyään.
Haukkui minua huoraksi pariin otteeseen. Kerran petti minua ja Syytti siitä minua kun en ollut vastannut yöllä hänen viestiinsä. Sitten odotti että lohdutan kun oli niin surkeana.
Odotti kunnioitusta ja ihailua. Halveksi matalakoulutettuja. Kadehti minua laajasta ystäväpiiristäni ja itse epätoivoisesti yritti kaveerata kenen tahansa puolitutun kanssa.
Huh, kammottava tyyppi. Seurustelimme noin vuoden, osui sellaiseen jaksoon elämässäni, että olin aika epävarma. Onneksi tajusin kuitenkin lopettaa suhteen. Mies aina katui ja ihan oikeasti voi pahoin ja myönsi epävarmuutensa. Kävi välillä terapiassakin. Korkeasti kouluttautunut ja työelämässä, ei mikään peräkammarin poika.
Nyt on naimisissa ja lapsenkin saanut. Muutaman kerran olemme törmänneet ja vaimo vaikuttaa mukavalta. Toivon totisesti, että mies on saanut apua ongelmiinsa ja osaa käyttäytyä nykyisessä suhteessaan paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on paljon surullisia ja hauskojakin tarinoita. Voisiko noiden säälittävien englanninkielisten termien käyttämisen kuitenkin lopettaa? Tuo lähinnä mieleen Kuhmossa asuvat juntit.
Gaslighting on yksi tyypillisimmistä keinoista hallita uhria. Se tarkoittaa uhrin todellisuudentajun hämärtämistä. Siinä tekijä tietoisesti vääristelee asioita, vaihtaa mielipiteitä, esittää ettei asioita tapahtunutkaan, levittelee uhrista perättömiä tarinoita, valehtelee, saa uhrin itsensä ja muut pitämään uhria harhaisena tai jopa hul lu na.
Suomenkielinen sana on kaasuvalotus. Eipä juuri tuota englanninkielistä parempi. Mikä kuitenkin pahinta, niin tätä käytöstä/tekniikkaa ei tunnisteta viranomaisten taholta, vaan nimenomaan se uhri on se h u llu.
Minulle ainakin tästä gaslighting-asiasta kuuleminen on ollut avuksi. Äitini on vahvasti narsistinen ihminen, ja minä taas olen perheen musta lammas ja syntipukki, aina ollut. Nyt olen nelikymppisenä irrottautunut päättäväisesti äitini vaikutuspiiristä, ja se on poikinut jos mitä mielenterveyteeni kohdistuvia syytöksiä, vaikka olen oikeasti pärjännyt elämässäni tosi hyvin ja olen erittäin normaali työssäkäyvä, hyvinkoulutettu ja hyvätuloinen perheenäiti.
Äitini on ilmoittanut tavoitteekseen, että minä olisin mielenterveydellisistä syistä työtön, lapseni olisivat ”valinneet hänet” eikä minua (koska hän haluaa ”pelastaa” lapset meiltä vanhemmilta - lapset tosin eivät halua tulla ”pelastetuiksi” eivätkä uskalla ollenkaan enää tavata mummoaan), ja lisäksi minun tulisi erota. Näin olisin yksinäinen ja köyhä ja minulla olisi vain hänet. Kuulostaapa houkuttelevalta?
Tietenkään äitini ei enää myönnä tällaisia tavoitteita ilmaisseensa. On pöyristynyt siitä, ettei häntä enää haluta tavata ja ehdottelee aivan pokkana erilaisia normaaleja asioita, joita tavallisesti ihminen voisi ehkä äitinsä kanssa tehdäkin. Olen säästänyt erinäisiä viestejä, joista nämä hänen tavoitteensa käyvät ilmi, jotta voin tarvittaessa itse varmistua, etten ole kuvitellut koko juttua. Tuollaista pahuutta on vaikea uskoa todeksi, varsinkin kun henkilö osaa Jekyll-päivinä olla todella lämmin ja hurmaava.
T:Psykiatrinne. Laitan laskun sitten postissa tulemaan. kirjoitti:
Viestien perusteella suurin osa tapauksista ei liity millään tavoin narsistisuuteen vaan normaaleihin parisuhderiitoihin ja mustasukkaisuuteen. Vastakkaista osapuolta lyödään narsistin leimakirveellä jottei hänen mielipidettään asiasta edes tarvitse yrittää ymmärtää.
Suosittelen sinulle jatko-opintoja, tai edes jo opetetun kertaamista. Elävä oikea parisuhdekin narsistin kanssa vois auttaa ymmärtämään. Kaikkea kun ei kirjoista lukemalla opi.
Sain kuunnella kahden tunnin kiroilu- ja huutokohtauksen kun parkkeerasin auton herran mielestä väärinpäin metsän reunaan. Ajoin sitten kotiin ja kuuntelin toisen kiroilemista joka jatkui vielä kotonakin naapurien iloksi. Riidan päätteksi minut heitettiin terassin betonilattialle niin että päähän nousi kananmunan kokoinen patti. Sama älykääpiö katkaisi sähköt koko talosta (omakotitalo) kun en halunnut mennä nukkumaan samaan aikaan kuin hän. Olisin lukenut kirjaa tai katsonut tvtä äänettömällä. Häntä häiritsi kun tiesi että olen hereillä. Istuin sitten pimeässä omissa ajatuksissa kun ei yhtään nukuttanut. Lisäksi siihen aikaan minulla oli kirjeystäviä ympäri maailmaa ja hän sai päähänsä että huoraan heidän kanssaan ja Margot-nimi on miehen nimi (varmasti salanimi jollekin Markolle :D) ja minun pitäisi lopettaa suhde tuollaisen kanssa. Kyseinen ystävä asui Belgiassa, jossa en koskaan ole edes käynyt.
Vierailija kirjoitti:
Exäni ei ollut narsisti, mutta epäilisin, että epävakaa persoonallisuushäiriö tai jotain häikkää kuitenkin. Suuttui aina täysin mitättömistä jutuista ja vatvoi näitä ikuisuuden. Etenkin humalassa sai mukavankin illan päättymään helvetilliseen yksinriitelyyn.
Tässä jotain tempauksia:
Uhkaili itsemurhalla. Lukittautui kylppäriin pilleripurkin kanssa. Jäi miettimään jotain sanomistani päiväkausiksi, soitteli töihin ja halusi ahdistuneena käydä tätä läpi. Soitteli ystävilleni keskellä yötä ilmoittaakseen, että meillä on kamala riita. Kerran en suostunut päästämään yöllä sisään kun tuli baarista vihaisena syyttämään minua petturuudesta. Lopulta oli pakko päästää sisään, ettei naapurit herää. Sitten taas valvotti minua koko yön jankkaamalla ja jankkaamalla.
Kerran autossa suuttui taas jostain ja rupesi ajamaan kuin raivopää. Pelotti oikeasti ja sanoin haluavani mennä kotiini yksin ja pyysin avainta takaisin (emme siis asuneet yhdessä). Ei antanut ja kylmän rauhallisesti tuli perässäni kotiini ja jatkoi riitelyään.
Haukkui minua huoraksi pariin otteeseen. Kerran petti minua ja Syytti siitä minua kun en ollut vastannut yöllä hänen viestiinsä. Sitten odotti että lohdutan kun oli niin surkeana.
Odotti kunnioitusta ja ihailua. Halveksi matalakoulutettuja. Kadehti minua laajasta ystäväpiiristäni ja itse epätoivoisesti yritti kaveerata kenen tahansa puolitutun kanssa.
Huh, kammottava tyyppi. Seurustelimme noin vuoden, osui sellaiseen jaksoon elämässäni, että olin aika epävarma. Onneksi tajusin kuitenkin lopettaa suhteen. Mies aina katui ja ihan oikeasti voi pahoin ja myönsi epävarmuutensa. Kävi välillä terapiassakin. Korkeasti kouluttautunut ja työelämässä, ei mikään peräkammarin poika.
Nyt on naimisissa ja lapsenkin saanut. Muutaman kerran olemme törmänneet ja vaimo vaikuttaa mukavalta. Toivon totisesti, että mies on saanut apua ongelmiinsa ja osaa käyttäytyä nykyisessä suhteessaan paremmin.
Kuulostaa klassiselta epävakaalta.
Kyllä tuollaista tapahtuu. Narsisti, joka vielä äskettäin koetti monin keinoin maanitella ja kiristää minua suhteeseen kanssaan, lamaantui lopulta, alkoi käyttäytyä kylmästi jopa ystäviään kohtaan ja jopa jätti sosiaalisen median tyystin. Älykäs, koulutettu ja introvertti narsisti usein omaksi vahingokseen tajuaa oman sairautensa ja mitä se tekee ihmissuhteille. Sellainen masentaa. Tuo kyseinen alkaa lisäksi olemaan jo turhan vanha haaliakseen uusia seuraajia, joten ei hyvältä näytä. Ehkä vielä joskus näen koomisia piirteitä tässä episodissa, mutta näin tuoreeltaan ei irtoa naurahdustakaan.