Narsistien "huvittavimmat" tempaukset

Liisa P kirjoitti:

Mieheni sai raivarit siitä, kun sanoin että olin pettänyt häntä ja että tein sen sen takia kun hän ei ole pitkään aikaan enää oikeasti kiinnostanut minua. Sanoin että yritin sillä piristää parisuhdettamme ja tein sen hänen takiaan. Se narsisti ei edes suostunut olemaan puolestani onnellinen kun olin saanut siitä iloa elämääni! Ei mitään kykyä empatiaan tai myötätuntoon, ei kykyä antaa anteeksi ja mennä eteenpäin, ei kiitollisuutta siitä että yritin piristää parisuhdettamme, on varmasti kateellinen minulle eikä tajua että pettämiseni johtui hänestä. Varmasti joku tarkkaavaisuushäiriö kun ei edes tajunnut mitään vaikka vihjailin. Haen varmasti eroa ja huoltajuutta. Vaihdevuodet tulossa ja ei ole haluja haaskata elämää tuollaisen negatiivisessa rypevän kanssa!

Kannattaa hakea eroa jos miehesi ei kykene olemaan onnellinen parisuhteessa. Miehelläsi on luultavasti jotain karmavelkaa edellisestä elämästä tai hylkäämisenkokemuksia lapsuudesta, koska hän ei kykene tukemaan ja iloitsemaan puolestasi. Entä jos oletkin löytänyt tuosta uuden elämäsi rakkauden joka menee hukkaan jos et toimi nopeasti! Carpe Diem!

Entinen esimieheni oli ilmiselvä narsisti. Aloin vähitellen ihan piruuttani äsyttää häntä puhumaan itsensä pussiin kaikkien muiden kuullen. Kun joku kertoi tehneensä jotain, hänen piti pistää paremmaksi. Niinpä sama henkilö oli asunut samana kesänä pari kuukautta ainakin New Yorkissa, Lontoossa, Madridissa ja Melbournessa, armeijassa hän oli ollut laivastossa, panssariprikaatissa ja urheilukoulussa, hän oli opiskellut varmaan kaikissa Suomen yliopistoissa ja oli muistaakseni viiden vai kuuden alan maisteri ja väitöskirjaa tekemässä. Ja huom, ihan amistason duunarityössä oltiin.

Ja koska joku varmaan kertoo ettei esimies ollut narsisti, voin myös kertoa hänen olleen firman pahin työpaikkakiusaaja. Lukuisia muitakin narsistin tunnuspiirteitä hänestä löytyi/löytyy, mutta niissä ei ole mitään huvittavaa.

Marinin sähköautopakko, Kulmunin ilmastorahasto, Lepomäen palkkakatto, Anderssonin oppivelvollisuusikä...

Keitä nää pesukoneita kantavat naiset ovat? Seurusteletko DDR-urheilijan kanssa, joka on kaiken lisäksi narsistinen?

Miesystävä pyysi minut häihin mukaan Italiaan. Ennen kun olin ostanut lipun teki oharit ja häipyi, selittämättä mitään.  Olimme seurustelleet reilu puoli vuotta. Lähetin perään raivokkaita meilejä, mutta hän ei yhtään ymmärtänyt mitä riehusin. Kommentoi vaan, että oletko aineissa, vai hullu. 

Vuoden päästä törmättiin, ja se oli aluksi tosi nolona, vähän ajan päästä jotain että tavattaisiinko. Suostuin. Emme keskustelleet asiasta. Olisi pitänyt.

Tämä:  Olin entisen avomiehen (pitkän suhteen loppuvaiheessa) reissussa ja mukana myös muita. Kaikki meni aluksi ihan hyvin. Kun oli aika lähteä kotiin, ja veli jatkaisi reissua vielä vaimonsa kanssa joka tuli paikan päälle, exäni valehteli aivan pokkana että hän ja minä lähdetään yhdessä kotiin. Sanoi että on ostanut jo laivaliput.   Veljelle ja muulle porukalle vakuutti siis, että kaikki OK. Me tästä lähdetään.  Laiva ei tosin sinä iltana lähtenyt, joten vähän alkoi ihmettely, että missä ollaan yötä, eikä niitä lippujakaan ollut. Mentiin sitten hotelliin, ja laukut aulassa hän sanoi, että hakee vielä toisen laukun ja ei me mahuta kuitenkaan samaan hissiin. Vaan ei tullut takaisin ei. Oli lähtenyt kuulemma junalla jonkun toisen naisen luo. Ja kännykkä kiinni monta viikkoa! Jäin kohteeseen vielä pariksi päiväksi, sää oli hieno ja ostin lennon kotiin.  Syksyllä  nähtiin, mutta yleensä vaan ajettiin autolla. Hänellä oli edelleen tavaroita asunnossa ja paljon asioita kesken selvittämättä. Lopullinen pesäero tapahtui vasta 1,5 v. päästä, mutta sinä aikana ei kyllä varsinaisesti seurusteltu. 

Joitakin hauskoja ja silloin kypsymättömyydeltä tai viattomilta tuntuvia tempauksia suhteen alusta muistui vielä mieleeni.

Ex tapasi yllättää leipomuksilla tai kokkailuilla kun tulin luokseen. Useat kokkailut olivat luovia, kuten minikokoinen sydämen mutoinen kakku. Vasta tovin seurusteltuamme selvisi, että oikeasti kakut yms. Olivat olleet täysikokoisia, mutta ex oli ne ehtinyt aina syömään lähes kokonaan ennen kuin saavuin paikalle. Oli sitten tähteistä koonnut eri muotoisia taide-elämyksiä.

Exällä oli myös tapana hieroa itseään vaatteisiini tai hajustaa ne deororantillaan, jotta haju karkottaisi kilpakosijat.

Tapasin ensimmäistä kertaa exäni syvästi uskonnolliset (eivät kuitenkaan mitään kiihkouskovaisia) vanhemmat ravintolassa. Yhtäkkiä exän isä sanoo exäni kertoneen, että vanhempani ovat myös uskovaisia ja kuuluvat uskonlahkoon. Käännyin exäni puoleen kysyäkseni, että mitä hel*ettiä vain huomatakseni, että tämä pakene paikalta ja jättää minut selviämään tilanteesta yksin. Kuulin sitten vanhemmiltaan melko mielenkiintoisen tarinan historiastani.

Tämän tapaisia hassunahauskoja tarinoita itsestäni jouduin selvitelemään vielä myöhemminkin exän suvulle ja tutuille.

Näiden tarinoiden pointti ei siis ollut pelko siitä, ettei itseäni hyväksyttäisi tai että ex olisi halunnut miellyttää lähipiiriään tms. Syy oli siinä, että ex yksinkertaisesti nautti saadessan minut kiemurtelemaan vaikeana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, appiukon veli taisi olla narsisti tai jonkin sortin psykopaatti. Minä tajusin heti mikä on miehiään, kun mieheni, silloinen poikaystävä,  kertoi setänsä inhottavista tempauksista. Pysyttelin kaukana tästä ihmisestä, meille ei häntä kutsuttu ja jos sattui ähkimään kutsumatta kylään, laitoin käsilaukut ja lompakot piiloon ja "oltiin just lähdössä". 

Ei onnistunut pitämään yhtäkään työpaikkaa, erottuaan halusi lapsen itselleen ja sitten jätti 6 v. poikansa 4 päiväksi yksin (naapurit ilmoitti lastensuojeluun) mm. en viitsi yksityiskohtaisemmin selostaa,  tulee romaani, mutta tämän elämäntarinaan kuuluu huijauksia, vankilareissu, eläinrääkkäystä, varkauksia, naistenhakkausta, lasten laiminlyöntiä, työnteon välttelyä ym. Appiukko otti veljensä 6 v. pojan itselleen ja tämä kasvoi mieheni veljenä. Siitä tiedän kaiken tämän sedän tekemisistä.....

Tämä meni jo huvittavaksi: Kerran heitti appiukon ulos, kun tällä oli parempi verenpaine kuin hänellä mitattaessa, testasivat kotimittaria. Sai raivarin, kun toisen lukemat oli terveemmällä tolalla ja heitti pihalle. Siinä vaiheessa appiukko teki lopullisen pesäeron veljeensä. 

Kuoli viiskymppisenä. Poikansa kirosi että vielä haudatakin  se pitää, kun olisi muitakin menoja. Kerättiin arkulle ja tuhkaamiselle miehen suvun kesken kolehti, muistotilaisuutta ei pidetty ja tuhkat siroteltiin. 

Usein on niin, että nimenomaan haluavat olla sairaimpia. Heidän oireensa ovat tärkeimpiä. Kenelläkään ei ole oikeutta sairastaa saati pyytää apua narsistin seurassa. Se vähentää hänen huomiotaan. Tyyppillistä ovat myös mitä erikoisimmat oireet ja diagnoosit, joiden varmuudesta ei kuitenkaan yleensä voi olla varma. Aitoja todisteita harva narsisti esittää. Heitähän ei saa epäillä koskaan.

Tämä.  Narsisti saattaa olla kateellinen jopa toisen sairauden vuoksi saamasta huomiosta.  Koskaan ei kysy kuinka voit, ja jos seurassa joku kysyy, niin narsisti alkaa kuvailemaan omia muka varmasti vakavia oireitaan.

Joku kysyi voiko narsistin kanssa elää hyvää elämää tai voiko narsisti käyttäytyä perhettään kohtaan hyvin.

Sanoisin, että narstin kanssa tulee toimeen niin kauan kun intressit ovat yhteiset. Jos ajattelet asioista narsistin kanssa samalla tavalla ja teillä on yhteiset mielenkiinnonkohteet, hyvää aikaa voi kestää hyvinkin pitkään.

Lapsiperheissä on vaikea nähdä, että elo narsistin kanssa olisi kaikille autuutta. Yleensä se vaatii sen, että yhtä joko suositaan tai sorsitaan muiden kustannuksella. Perhe kuitenkin koostuu yksilöistä, joten on epätodennäköistä, että kaikkien intressit kohtaisivat narsistin kanssa.

Sam Vaknin on tutkinut narsismia ja omien sanojensa mukaan psykopaattinen narsisti. Vaknin on parisuhteessa naisen kanssa, joka tietää tämän. Yle Areenasta voi katsoa dokumentin aiheesta

https://areena.yle.fi/1-4276855

Mitä itse katsoin niin Vakninin ja naisystävän suhde ei näyttänyt kyllä tavoittelemisen arvoiselta. Hulluutta ja voimakastahtoisuutta se vaatii kyllä, että on valmis päivittäin tappelemaan rajoistaan ja "kouluttamaan" aikuista ihmistä. Mutta tuollakin tavalla voi narsistin kanssa "pärjätä", mitäpä sitä lopulta muita tuomitsemaan, jos jonkun mielestä suhde narsistiin on sen arvoista, niin sitten se on. Itse en olisi pystynyt.

Kyllä narsisti aina kaltaisensa tunnistaa.

Anoppi itkee hautajaisissa ja niiden jälkeen nauraa paskaisesti että hyvä kun tuokin kuoli ja yrittää kupata aina joka vainajalta jotakin. Kaksinaamaisuus on aivan käsittämätöntä. Voi käydä kuolinvuoteella itkemässä testamentin toivossa ja yrittää samalla keksiä psykologisia keinoja millä saisi potilaan luovuttamaan ja uupumaan. Kun rahat on saatu tunnekylmyys on todella jäätävää. Aina osaa lohkaista ja sivaltaa ketä vaan jos huomio lipsuu hänestä. Koko ajan kyttää ja selvittelee ihmisistä kaikkea millä pääsisi sivaltamaan.

Narsisti haukkuu sukulaistaan narsistiksi siitä syystä, että sukulainen haaveilee omasta talosta, johon ei ole varaa. Mutta ei saisi edes haaveilla.

Liisa P kirjoitti:

Mieheni sai raivarit siitä, kun sanoin että olin pettänyt häntä ja että tein sen sen takia kun hän ei ole pitkään aikaan enää oikeasti kiinnostanut minua. Sanoin että yritin sillä piristää parisuhdettamme ja tein sen hänen takiaan. Se narsisti ei edes suostunut olemaan puolestani onnellinen kun olin saanut siitä iloa elämääni! Ei mitään kykyä empatiaan tai myötätuntoon, ei kykyä antaa anteeksi ja mennä eteenpäin, ei kiitollisuutta siitä että yritin piristää parisuhdettamme, on varmasti kateellinen minulle eikä tajua että pettämiseni johtui hänestä. Varmasti joku tarkkaavaisuushäiriö kun ei edes tajunnut mitään vaikka vihjailin. Haen varmasti eroa ja huoltajuutta. Vaihdevuodet tulossa ja ei ole haluja haaskata elämää tuollaisen negatiivisessa rypevän kanssa!

Olet löytänyt uuden rakkauden ja osaat näköjään myös päästää turhasta syyllisyydestä irti! Jos miehesi ei osaa iloita voimaannuttavasta kokemuksestasi ja päästää irti tuosta vihasta ja katkeruudesta  sinun on parasta luopua tuosta negatiivisuuden kehästä nopeasti ja suunnata kohti voimaannuttavampaa elämää.

Harkitse silti, kannattaako hakea kuitenkaan yksinhuoltajuutta - jaetun huoltajuuden myötä ehdit keskittyä terveellä tavalla enemmän uuden sinuutesi etsimiseen ja uuteen rakkauteen!

Enkelit olkoon kanssassi!

Hyvä ketju lukuunottamatta noita jankkaajia.

Minun ex oli lapsille mustasukkainen kaikesta huomiosta. Häntä olisi pitänyt huomata aina kun hän halusi sitä, mutta ei muulloin. Ei esim. saanut mennä itse halaamaan häntä, koska se oli ahdistavaa. Hänen piti saada halata ja suudella minua aina kun hän halusi. Sitten kuitenkin hän syytti minua siitä, etten koskaan oma-aloitteisesti pidä häntä hyvänä...

Työni vuoksi minun pitää herätä aamulla ajoissa, hänellä oli myöhäisemmät aamut. Hän valvoi usein yli puolenyön, ja tuli sitten aamukahdelta joko vaatimaan seksiä tai huutamaan jostain, mitä olin sanonut tai tehnyt joskus aiemmin. 

Hän saattoi valehdella kirkkain silmin. Jos tiesin, ettei asia noin mennyt, ja pystyin sen todistamaankin, hän saattoi sanoa, ettei koskaan ole sellaista väittänytkään. 

Eipä nämä kovin hauskoja ole. Yksi tapaus on jälkeenpäin aika hassu. Hän oli taas jostain suuttunut, kello oli kaksi yöllä, olimme lomareissulla ja vuokranneet huoneiston. Hän kietoi huovan ympärilleen, seisoi sängyssä ja huusi, ettei voi samassa sängyssä minun kanssani nukkua, kun en hänestä ollenkaan välitä (väitti minun haaveilevan muista miehistä), ja meni sitten sen huovan kanssa kylpyammeeseen nukkumaan. 

Minut on kasvatettu uskomaan, että kaikissa on jotakin hyvää, ja että pitää miettiä omaa käyttäytymistään. Niinpä ymmärsin ja ymmärsin tuota miestä, hänellähän oli vaikea lapsuus, eikä häntä työssäkään arvostettu tarpeeksi jne. Kunnes lopulta huomasin, että aloin pelätä hetkeä, jolloin hän tulee kotiin, mietin koko ajan omaa käyttätymistäni, aloin kadota itseltäni. Olin pikkuhiljaa täysin mitätöity, leimattu osaamattomaksi lihavaksi luuseriksi. Lihava olin, kun synnytyksen jälkeen kesti useampi kuukausi, että painoni oli jopa 5kg aiempaa enemmän (olin silti ihan normaalipainoinen ja ihan hoikkakin). 

Suhteen alussa hän oli ihana, huomaavainen, herkkä, välittävä. 

Ero ei ollut helppo. Hän teki jopa jonkun vetoomuksen oikeudelle, etten ollut täysissä järjissäni, kun olin avioeropaperit laittanut menemään. 

Uusi Aika kirjoitti:

Liisa P kirjoitti:

Mieheni sai raivarit siitä, kun sanoin että olin pettänyt häntä ja että tein sen sen takia kun hän ei ole pitkään aikaan enää oikeasti kiinnostanut minua. Sanoin että yritin sillä piristää parisuhdettamme ja tein sen hänen takiaan. Se narsisti ei edes suostunut olemaan puolestani onnellinen kun olin saanut siitä iloa elämääni! Ei mitään kykyä empatiaan tai myötätuntoon, ei kykyä antaa anteeksi ja mennä eteenpäin, ei kiitollisuutta siitä että yritin piristää parisuhdettamme, on varmasti kateellinen minulle eikä tajua että pettämiseni johtui hänestä. Varmasti joku tarkkaavaisuushäiriö kun ei edes tajunnut mitään vaikka vihjailin. Haen varmasti eroa ja huoltajuutta. Vaihdevuodet tulossa ja ei ole haluja haaskata elämää tuollaisen negatiivisessa rypevän kanssa!

Olet löytänyt uuden rakkauden ja osaat näköjään myös päästää turhasta syyllisyydestä irti! Jos miehesi ei osaa iloita voimaannuttavasta kokemuksestasi ja päästää irti tuosta vihasta ja katkeruudesta  sinun on parasta luopua tuosta negatiivisuuden kehästä nopeasti ja suunnata kohti voimaannuttavampaa elämää.

Harkitse silti, kannattaako hakea kuitenkaan yksinhuoltajuutta - jaetun huoltajuuden myötä ehdit keskittyä terveellä tavalla enemmän uuden sinuutesi etsimiseen ja uuteen rakkauteen!

Enkelit olkoon kanssassi!

Oudosti petetystä miehestä tuli tarinan narsisti ja pettäjästä keikahti tarinan voimaantunut sankari.

Onnea miehelle jos saa tällaisesta eron!

Tällaisen hullun olen työelämässä kohdannut; hetki meni tajuta kuvio, ja poistua paikalta ’mahdollisimman vähin äänin’.

Varmaan aavistuksen verran kevyempää, kuin esimerkiksi ero. Miten olette selvinneet selväjärkisenä noista tilanteista? Kun narsistilla on ”taito” kääntää musta valkoiseksi, mustamaalata ja hiekottaa hienovaraisen härskisti, jättäytyä täysin vastuuttomaksi omasta toiminnastaan.

Vierailija kirjoitti:

Uudehko miesystävä pyysi minut lomakseni luokseen suurkaupunki-lomakohteeseen, jossa hän oli komennuksella. Hän kävi edelleen töissä, mutta tuli joka päivä kotiinsa lounaalle. Lounas oli aina kotiin tilattua eksoottista ruokaa, useimmiten kiinalainen nuudeliateria.

Lounaan jälkeen oli puolen tunnin päiväunien aika, ja hän halusi välttämättä torkkua pää minun vatsani päällä. Tuo oli minusta aika omituista, mutta ajattelin himokkaasti, että ehkä siinä otettiin ensimmäisiä askeleita seksin suuntaan. Olin tuntenut miehen jo jonkin aikaa ja ihmetellyt sitä, että suutelemista enempään hän ei suostunut. Hän kuulemma kunnioitti naisia niiiin valtavasti, että ei halunnut mitään intiimiä pitkään aikaan. Hän kutsui itseään herrasmieheksi. Mikäpä siinä, kaikilla on kummallisuutensa, enkä minäkään ole kaikkein nopein suhteessa etenijä.

Parin viikon vatsallatorkkumisen jälkeen hän yhtäkkiä kimmastui ilman mitään ennakkovaroitusta. Vatsani kuulemma kurisi inhottavasti ja häiritsi hänen untaan. Minun pitäisi lopettaa kuriseminen. Hänenkään vatsansa ei kurissut. (Hän ei tietenkään kuullut ruoansulatustaan, koska ei pystynyt painamaan korvaansa omaa vatsaansa vasten, joten hänen oli helppo kehuskella tahdonalaisella suolistonhallinnallaan.) Hän työnsi minut toiselle puolelle sänkyä, käänsi selkänsä ja tuhahti, että tästedes päivälepo suoritettaisiin kuten normaalit ihmiset. Torkkujen jälkeen hän nousi, lähti sanaa sanomatta takaisin töihin ja palasi illalla hyväntuulisena mainitsematta sanaakaan päikkärikonfliktista.

Pää vatsalla nukkuminen loppui, koska miehellä oli uusi idea: hän suostuisi (!) samantapaiseen järjestelyyn niin, että hän siirtäisi päänsä alemmaksi, minä ottaisin housut pois ja antaisin hänen nukahtaa tuijottaen minun "kukkastani". Tästä ei päästy sopimukseen, koska hän ei tosiaan osoittanut mitään normaalia kiinnostusta seksiin, ja muutenkin tuo oli outo ajatus. Myöhemmin selvisi, että hänellä oli niin kieroutunut seksielämä (maksullinen), että tavanomainen seksi inhotti häntä, ja suhdekin loppui.

Tuosta on jo vuosikausia, mutta en edelleenkään siedä kiinalaista ruokaa, etenkään nuudeleita limakastikkeella. Muistan yhä sen pikku keskustelun, jossa mies intti kukkasen tuijottamisesta ja minä varomattomasti vitsailin siitä, että mitäpä tehdään sitten, jos se kukkanenkin kurisee. :D

Olisko ollut paha erektiohäiriö? Tai ehkä se oikeasti piti miehistä, mutta oli kaapissa?  Varmaan siis halusi koittaa ainakin tehdä jotain seksuaalista mutta ei syystä tai toisesta kyennyt ja se sitten purkautui tuollaisella tavalla.

Mietin, olenko tekemisissä narsistimiehen kanssa. Emme seurustele, mutta tapailemme. Jos huomautan hänelle jostain esim. ihmettelen viestiteltäessä miksei vastannut kysymykseeni tai hävisi kesken keskustelun johonkin (eikä vastausta ole tullut esim päivään,), niin hän suuttuu ja loukkaantuu niin paljon, ettei esim lue seuraavaa viestiäni moneen päivään.

Kuulemma arvostelen hänen viestintätyyliään, vaikka ihan aidosti kysyn asiasta.

-Päätti käytännössä kaiken mitä laitin päälleni.

-Myös sen mitä laitan suuhuni. Enkä saanut syödä herkkuja, kun joskus

-Päätti ketä näin ja koska

-Kuljetti minua, en saanut itse ajaa

-Huusi ja käskytti minua. Jos en esim  siivonnut, niin sain "rangaistuksen"

-Päätti koska herään ja koska menen nukkumaan. Pakotti pitämään silmät kiinni

-Pakotti harrastuksiin, joita en halunnut harrastaa. Kuulemma oppisin pitämään

-Pakotti suihkuun. Valvoi hiustenpesua

-En kokenut väkivaltaa, mutta esim uhkailua piiskasta tuli, kun en ollut tullut ajoissa ulkoa sisälle

-Pakotti pistämään suuhuni kaikkea epämiellyttävää ja nielemään

-Puhui avoimesti kavereilleen vioistani ja onglmistani

Olikohan äitini narsisti?

Vaikka tämä nyt olikin vitsiin puettu, niin antanee ajattelemisen aihetta, että mistäköhän monien jakamat kokemukset kumpuaa...

Tämä up. Onko muilla ollut tällaista? Hän varmaan itse pimahtaiai raivosta, jos en vastaisi hänelle saman päivän aikana.

Vierailija kirjoitti:

Mietin, olenko tekemisissä narsistimiehen kanssa. Emme seurustele, mutta tapailemme. Jos huomautan hänelle jostain esim. ihmettelen viestiteltäessä miksei vastannut kysymykseeni tai hävisi kesken keskustelun johonkin (eikä vastausta ole tullut esim päivään,), niin hän suuttuu ja loukkaantuu niin paljon, ettei esim lue seuraavaa viestiäni moneen päivään.

Kuulemma arvostelen hänen viestintätyyliään, vaikka ihan aidosti kysyn asiasta.

Kerrohan sinä ap, pitkän kokemuksen omaavana miten toimitaan, kun haluaa, että kaikki menee oman halun ja mielen mukaan. Meneekö hyvin?

Miten pystyy tunnistamaan sen aidosti persoonallisuushäiriöisen tilanteissa, joissa häiriökäyttäytyvä/ väkivaltainen/ persoonallisuushäiriöinen osaa uhriutua taitavasti, syyllistää toisen ja vakuuttaa myös muun maailman aidon uhrin jäädessä ilman apua?[/quote]

Jos joku uhriutuu Tai lyttää toisia jatkuvasti varo!!