Narsistien "huvittavimmat" tempaukset

Vierailija kirjoitti:

Exä oli tapaamisaikaamme suuri taiteilija-kirjailija. Hän puhui minut ympäri jutuillaan ja kehui maasta taivaaseen. Olin niin rakastunut kun hän laittoi runoja yllätyksenä eri paikkoihin luettavaksi. Että tällainen mies! Romanttisena kosikin minua aika nopeasti kolmen kuukauden sisään, mutta olin ihan OK asian kanssa, vaikka hän olikin osoittanut vähän ailahtelevuutta, koska hän oli vain niin taiteellinen persoona.

Aina hänellä oli meneillään uusia romaaneja, milloin mistäkin aiheesta, joista hän elävästi kertoi. Myös kustannussopimuksia oli kovasti vireillä ja kansainvälistä läpimurtoa TV-sarjana tai elokuvana oli luvassa. Hän innostui niin kovasti aiheistaan, että eli itsekin romaanin päähenkilönä, pukeutumista myöten.

Tuo oli sitä huvittavinta. Kääntöpuolena hän oli sitten persaukinen juoppo, jonka hulluimpia ideoita ja tekoja en halua tässä avata. Kirjoja ei vieläkään ole julkaistu ja kansainvälistä sarjaa ei taida olla tulossa koskaan. Silti hän esittäytyy muunmuassa Linkedinissä kansainvälisenä kirjailijana. Varmaan nykyiselle naisystävälleenkin hän esittää samaa, kunnes totuus valkenee.

Juuri tämä. Kaikkien alojen erityisasiantuntija tai ainakin muutamalla alalla paras maailmassa. Mutta läpimurtoa tai nollatuloja selittää se, että työnantajat tai valtio tai joku on sta nan idi oot ti eikä tajua tai kateellinen, niin että on estänyt menestyksen.

Tosiasiassa ex ei edes osannut esimerkiksi kirjoittaa. Hän ei tiedä, koska käytetään vierasperäisempiä kirjaimia tai vaikkapa ng-äännettä. Tähänkin oli tosin selitys. Hän ei myöskään osaa edes peruslaskutoimituksia. 

Tällaiset olisivat ihan hyväksyttäviä, mutta ei silloin, kun henkilö lyttää kaikki muut ja korottaa itsensä, koska on paras ja loistavin, mutta vain väärin kohdeltu. Hänellä on oikeus haukkua kaikkia kaikesta, mutta hänen osaamistensa kyseenalaistamisesta seuraa vuosien kosto eikä hän anna koskaan anteeksi.

R.E.M, Loosing my religion.

Biisille on olemassa vaihtoehtoisiakin tulkintoja, mutta omalla kohdallani se kuvasi täydellisesti eron aikaa ja sitä mikä sai viipymään suhteessa niin pitkään.

Oh, life is bigger

It's bigger

Than you and you are not me

The lengths that I will go to

The distance in your eyes

Oh no, I've said too much

I set it up

That's me in the corner

That's me in the spotlight

Losing my religion

Trying to keep up with you

And I don't know if I can do it

Oh no, I've said too much

I haven't said enough

I thought that I heard you laughing

I thought that I heard you sing

I think I thought I saw you try

Every whisper

Of every waking hour

I'm choosing my confessions

Trying to keep an eye on you

Like a hurt lost and blinded fool, fool

Oh no, I've said too much

I set it up

Consider this

Consider this

The hint of the century

Consider this

The slip that brought me

To my knees failed

What if all these fantasies

Come flailing around

Now I've said too much

I thought that I heard you laughing

I thought that I heard you sing

I think I thought I saw you try

But that was just a dream

That was just a dream

That's me in the corner

That's me in the spotlight

Losing my religion

Trying to keep up with you

And I don't know if I can do it

Oh no, I've said too much

I haven't said enough

I thought that I heard you laughing

I thought that I heard you sing

I think I thought I saw you try

But that was just a dream

Try, cry

Why try?

That was just a dream, just a dream, just a dream

Dream

Eron aikaan olin todella rikki ja nurkkaan ajettu. Aloin ymmärtämään, että asiat eivät tule muuttumaan ja että ex ei kyennyt tai halunnut nähdä minua itsestään erillisenä ihmisenä. Samalla tavalla kuin tässä ketjussa on kerrottu narsistisen henkilön tavasta projisoida toisiin epämiellyttäviä ominaisuuksiaan, ymmärsin, että sama oli toiminut myös toiseen suuntaan. Kappaletta kuunnellessani ymmärsin, että ex ei koskaan osoittanut välittävänsä tai yrittävänsä, tuskin edes väitti niin, sen sijaan tajuntani oli täydentänyt puuttuvat aukot ja olin itseasiassa vain kuvitellut näkeväni exän puolelta tunteita esim. Katumusta tilanteissa, joissa niitä yleensä odotetaan tai riidan päätteeksi kuvittelin myös exän yrittävän muuttaa tilannetta parempaan. Niin kai ihmismieli toimii, meillä on lähtökohtaisesti oletuksia toisistamme ja kun ne oletukset eivät pädekään niin mieli tuppaa täydentämään puuttuvat palaset ja tulkitsemaan ne oletusten kautta.

Vierailija kirjoitti:

R.E.M, Loosing my religion.

Biisille on olemassa vaihtoehtoisiakin tulkintoja, mutta omalla kohdallani se kuvasi täydellisesti eron aikaa ja sitä mikä sai viipymään suhteessa niin pitkään.

Oh, life is bigger

It's bigger

Than you and you are not me

The lengths that I will go to

The distance in your eyes

Oh no, I've said too much

I set it up

That's me in the corner

That's me in the spotlight

Losing my religion

Trying to keep up with you

And I don't know if I can do it

Oh no, I've said too much

I haven't said enough

I thought that I heard you laughing

I thought that I heard you sing

I think I thought I saw you try

Every whisper

Of every waking hour

I'm choosing my confessions

Trying to keep an eye on you

Like a hurt lost and blinded fool, fool

Oh no, I've said too much

I set it up

Consider this

Consider this

The hint of the century

Consider this

The slip that brought me

To my knees failed

What if all these fantasies

Come flailing around

Now I've said too much

I thought that I heard you laughing

I thought that I heard you sing

I think I thought I saw you try

But that was just a dream

That was just a dream

That's me in the corner

That's me in the spotlight

Losing my religion

Trying to keep up with you

And I don't know if I can do it

Oh no, I've said too much

I haven't said enough

I thought that I heard you laughing

I thought that I heard you sing

I think I thought I saw you try

But that was just a dream

Try, cry

Why try?

That was just a dream, just a dream, just a dream

Dream

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Eron aikaan olin todella rikki ja nurkkaan ajettu. Aloin ymmärtämään, että asiat eivät tule muuttumaan ja että ex ei kyennyt tai halunnut nähdä minua itsestään erillisenä ihmisenä. Samalla tavalla kuin tässä ketjussa on kerrottu narsistisen henkilön tavasta projisoida toisiin epämiellyttäviä ominaisuuksiaan, ymmärsin, että sama oli toiminut myös toiseen suuntaan. Kappaletta kuunnellessani ymmärsin, että ex ei koskaan osoittanut välittävänsä tai yrittävänsä, tuskin edes väitti niin, sen sijaan tajuntani oli täydentänyt puuttuvat aukot ja olin itseasiassa vain kuvitellut näkeväni exän puolelta tunteita esim. Katumusta tilanteissa, joissa niitä yleensä odotetaan tai riidan päätteeksi kuvittelin myös exän yrittävän muuttaa tilannetta parempaan. Niin kai ihmismieli toimii, meillä on lähtökohtaisesti oletuksia toisistamme ja kun ne oletukset eivät pädekään niin mieli tuppaa täydentämään puuttuvat palaset ja tulkitsemaan ne oletusten kautta.

*Losing my religion

Uudehko miesystävä pyysi minut lomakseni luokseen suurkaupunki-lomakohteeseen, jossa hän oli komennuksella. Hän kävi edelleen töissä, mutta tuli joka päivä kotiinsa lounaalle. Lounas oli aina kotiin tilattua eksoottista ruokaa, useimmiten kiinalainen nuudeliateria.

Lounaan jälkeen oli puolen tunnin päiväunien aika, ja hän halusi välttämättä torkkua pää minun vatsani päällä. Tuo oli minusta aika omituista, mutta ajattelin himokkaasti, että ehkä siinä otettiin ensimmäisiä askeleita seksin suuntaan. Olin tuntenut miehen jo jonkin aikaa ja ihmetellyt sitä, että suutelemista enempään hän ei suostunut. Hän kuulemma kunnioitti naisia niiiin valtavasti, että ei halunnut mitään intiimiä pitkään aikaan. Hän kutsui itseään herrasmieheksi. Mikäpä siinä, kaikilla on kummallisuutensa, enkä minäkään ole kaikkein nopein suhteessa etenijä.

Parin viikon vatsallatorkkumisen jälkeen hän yhtäkkiä kimmastui ilman mitään ennakkovaroitusta. Vatsani kuulemma kurisi inhottavasti ja häiritsi hänen untaan. Minun pitäisi lopettaa kuriseminen. Hänenkään vatsansa ei kurissut. (Hän ei tietenkään kuullut ruoansulatustaan, koska ei pystynyt painamaan korvaansa omaa vatsaansa vasten, joten hänen oli helppo kehuskella tahdonalaisella suolistonhallinnallaan.) Hän työnsi minut toiselle puolelle sänkyä, käänsi selkänsä ja tuhahti, että tästedes päivälepo suoritettaisiin kuten normaalit ihmiset. Torkkujen jälkeen hän nousi, lähti sanaa sanomatta takaisin töihin ja palasi illalla hyväntuulisena mainitsematta sanaakaan päikkärikonfliktista.

Pää vatsalla nukkuminen loppui, koska miehellä oli uusi idea: hän suostuisi (!) samantapaiseen järjestelyyn niin, että hän siirtäisi päänsä alemmaksi, minä ottaisin housut pois ja antaisin hänen nukahtaa tuijottaen minun "kukkastani". Tästä ei päästy sopimukseen, koska hän ei tosiaan osoittanut mitään normaalia kiinnostusta seksiin, ja muutenkin tuo oli outo ajatus. Myöhemmin selvisi, että hänellä oli niin kieroutunut seksielämä (maksullinen), että tavanomainen seksi inhotti häntä, ja suhdekin loppui.

Tuosta on jo vuosikausia, mutta en edelleenkään siedä kiinalaista ruokaa, etenkään nuudeleita limakastikkeella. Muistan yhä sen pikku keskustelun, jossa mies intti kukkasen tuijottamisesta ja minä varomattomasti vitsailin siitä, että mitäpä tehdään sitten, jos se kukkanenkin kurisee. :D

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli narsistikämppis. Loukkaantui verisesti mm siitä että sanoin yhdestä asiasta kiitos toiselle kämppikselle. Totta kai tämäkin oli häneen kohdistuvaa vttuilua. Alkoi itkeä kun menin yhteen tapahtumaan toisen kämppiksen kanssa. Koska olisihan meidän pitänyt rukoilla pikkuprinsessaa tulemaan mukaamme vaikka olimme jo alun alkaen sopineet lähtevämme kahdestaan. Ei ollut niin pientä ja mitätöntä asiaa mistä tuo korppikotka ei olisi saanut jotain draamaa tai riitaa aikaiseksi. Huvittavaa että itse näki joka puolella narsisteja, esimerkiksi kaikki hänen eksänsä olivat narsisteja. Jep jep. Myös tuon kämppiksen koko lapsuudenperhe palvoi häntä ja piti täysin ainutlaatuisena kaikin tavoin. Oli uskomattoman lapsellinen ja taantui täysin pikkulapseksi kun vanhempansa tulivat kylään. Siis aivan kuin olisi ollut joku 8-vuotias joka keskustelee vanhempiensa kanssa. 

Juu, minunkin n.kaverini taantui ihan konkreettisesti lapsen tasolle, kun vedätti omaa isäänsä milloin mistäkin asiasta. Hän lässytti sellaisella pikkutytön äänellä tälle isälleen. Pyysi esim. hakemaan kioskilta klo 22 palasokeria, kun kauppa oli kiinni eikä hienosokeri neidille kelvannut.

Mun mielestä tän ketju huvittavita onse mihin te olette itse suostuneet nuiden muka narsistien kans :) .

Monen jutun kohdalla nauratti että onkohan kirjoittaja joku mato ilman mitään aivotoimintaa, mutta pakko pallo aivot kun osaa kertoa kuitnekin.

Ja monessa jutussa selkeesti on vaan kerrottu  se oma tarina , toinen puoli ihan takuulla todella erilainen ja syyllinen onkin peilissä-.

Vierailija kirjoitti:

Uudehko miesystävä pyysi minut lomakseni luokseen suurkaupunki-lomakohteeseen, jossa hän oli komennuksella. Hän kävi edelleen töissä, mutta tuli joka päivä kotiinsa lounaalle. Lounas oli aina kotiin tilattua eksoottista ruokaa, useimmiten kiinalainen nuudeliateria.

Lounaan jälkeen oli puolen tunnin päiväunien aika, ja hän halusi välttämättä torkkua pää minun vatsani päällä. Tuo oli minusta aika omituista, mutta ajattelin himokkaasti, että ehkä siinä otettiin ensimmäisiä askeleita seksin suuntaan. Olin tuntenut miehen jo jonkin aikaa ja ihmetellyt sitä, että suutelemista enempään hän ei suostunut. Hän kuulemma kunnioitti naisia niiiin valtavasti, että ei halunnut mitään intiimiä pitkään aikaan. Hän kutsui itseään herrasmieheksi. Mikäpä siinä, kaikilla on kummallisuutensa, enkä minäkään ole kaikkein nopein suhteessa etenijä.

Parin viikon vatsallatorkkumisen jälkeen hän yhtäkkiä kimmastui ilman mitään ennakkovaroitusta. Vatsani kuulemma kurisi inhottavasti ja häiritsi hänen untaan. Minun pitäisi lopettaa kuriseminen. Hänenkään vatsansa ei kurissut. (Hän ei tietenkään kuullut ruoansulatustaan, koska ei pystynyt painamaan korvaansa omaa vatsaansa vasten, joten hänen oli helppo kehuskella tahdonalaisella suolistonhallinnallaan.) Hän työnsi minut toiselle puolelle sänkyä, käänsi selkänsä ja tuhahti, että tästedes päivälepo suoritettaisiin kuten normaalit ihmiset. Torkkujen jälkeen hän nousi, lähti sanaa sanomatta takaisin töihin ja palasi illalla hyväntuulisena mainitsematta sanaakaan päikkärikonfliktista.

Pää vatsalla nukkuminen loppui, koska miehellä oli uusi idea: hän suostuisi (!) samantapaiseen järjestelyyn niin, että hän siirtäisi päänsä alemmaksi, minä ottaisin housut pois ja antaisin hänen nukahtaa tuijottaen minun "kukkastani". Tästä ei päästy sopimukseen, koska hän ei tosiaan osoittanut mitään normaalia kiinnostusta seksiin, ja muutenkin tuo oli outo ajatus. Myöhemmin selvisi, että hänellä oli niin kieroutunut seksielämä (maksullinen), että tavanomainen seksi inhotti häntä, ja suhdekin loppui.

Tuosta on jo vuosikausia, mutta en edelleenkään siedä kiinalaista ruokaa, etenkään nuudeleita limakastikkeella. Muistan yhä sen pikku keskustelun, jossa mies intti kukkasen tuijottamisesta ja minä varomattomasti vitsailin siitä, että mitäpä tehdään sitten, jos se kukkanenkin kurisee. :D

Että mitä?!

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tän ketju huvittavita onse mihin te olette itse suostuneet nuiden muka narsistien kans :) .

Monen jutun kohdalla nauratti että onkohan kirjoittaja joku mato ilman mitään aivotoimintaa, mutta pakko pallo aivot kun osaa kertoa kuitnekin.

Ja monessa jutussa selkeesti on vaan kerrottu  se oma tarina , toinen puoli ihan takuulla todella erilainen ja syyllinen onkin peilissä-.

Narsistit ja "muka-narsistit" hivuttavat omituisuutensa esille hitaasti. Uudessa suhteessa muutenkin ollaan usein tavallista suvaitsevampia ja selitetään toisen teot parhain päin. Sitten, kun suhde on niin vakiintunut, että siitä on vaikea lähteä käytännön asioiden tai vaikka perinteiden vuoksi, alkaa näkyä näitä ketjussa kuvailtuja älyttömyyksiä.

Voi olla, että ketjussa on mainitsemiasi "syyllisiäkin", mutta minä olen valmis uskomaan vaikka mitä. Minun tilanteeni oli se, että tiesin pääseväni suhteesta pelkästään pakkaamalla matkalaukkuni ja ottamalla taksin lentokentälle. Minun seuraamani tyyppi ei ollut väkivaltainen minua kohtaan, joten en pelännyt, mutta moni muu tuntee ja tietää pahimmillaan olevansa kuolemanvaarassa.

Nro 976 (ja monta muuta numeroa)

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tän ketju huvittavita onse mihin te olette itse suostuneet nuiden muka narsistien kans :) .

Monen jutun kohdalla nauratti että onkohan kirjoittaja joku mato ilman mitään aivotoimintaa, mutta pakko pallo aivot kun osaa kertoa kuitnekin.

Ja monessa jutussa selkeesti on vaan kerrottu  se oma tarina , toinen puoli ihan takuulla todella erilainen ja syyllinen onkin peilissä-.

Tottakai on toinen osapuoli todella erilainen omasta mielestään ainakin. Ja juuri tätä sinun sanomaasi narsisti hokee, että syyllinen on peilissä. Ja aika pitkään saattaa mennä ennenkuin huomaa, että ei se ihan niin olekaan. Ole onnellinen, että lähipiirissä narsistia. Mutta turhaan vähättelet meitä, joilla on. Itsekin olen ihan älykäs enkä mikään maan matonen, mutta olin vain liian kiltti ja ymmärtäväinen.

^Mun kokemus on se, että naispuoliset persoonallisuushäiriöiset, kuten narsistit, epävakaat ja sosiopaatit, osaavat todella hyvin tämän "narsistien uhrien" käyttämän sana- ja ilmaisuvalikoiman. He identifioituvat todella vahvasti tähän uhrikategoriaan ja esittäytyvät uhreina. Varsinkin sosiopaatit esiintyvät yleensä säälittävinä uhreina, joita tekee mieli sääliä. He ovat aina narsistisen aviomiehen uhreja jne... Sitten kuukausien, tai vuosien jälkeen, kun kuulet naisen kavereilta, että kyseinen nainen on pettänyt tätä "narsistista" miestä yli sadan miehen kanssa ja kerskaillut pettämisillään, niin käsityksesi naisesta muuttuu ja silmät alkavat aueta.

Tutustuin kerran tällaiseen naiseen netin keskustelupalstalta. Nainen itki foorumilla narsistisesta ex-miehestä. Kun olin ollut vuoden naisen kanssa suhteessa, mulle kerrottiin, että nainen oli edelleen "ex-miehensä" kanssa yhdessä ja, että hän vain asui toisella paikkakunnalla työn takia. Lisäksi kerrottiin, että naisella oli ollut kaiken aikaa lukuisia muitakin miehiä.

Tuon jälkeen nainen alkoi levittämään sellaista juttua, että minä olen narsisti, jonka uhriksi hän oli joutunut.

naukumista ja nassuttamista kirjoitti:

^Mun kokemus on se, että naispuoliset persoonallisuushäiriöiset, kuten narsistit, epävakaat ja sosiopaatit, osaavat todella hyvin tämän "narsistien uhrien" käyttämän sana- ja ilmaisuvalikoiman. He identifioituvat todella vahvasti tähän uhrikategoriaan ja esittäytyvät uhreina. Varsinkin sosiopaatit esiintyvät yleensä säälittävinä uhreina, joita tekee mieli sääliä. He ovat aina narsistisen aviomiehen uhreja jne... Sitten kuukausien, tai vuosien jälkeen, kun kuulet naisen kavereilta, että kyseinen nainen on pettänyt tätä "narsistista" miestä yli sadan miehen kanssa ja kerskaillut pettämisillään, niin käsityksesi naisesta muuttuu ja silmät alkavat aueta.

Tutustuin kerran tällaiseen naiseen netin keskustelupalstalta. Nainen itki foorumilla narsistisesta ex-miehestä. Kun olin ollut vuoden naisen kanssa suhteessa, mulle kerrottiin, että nainen oli edelleen "ex-miehensä" kanssa yhdessä ja, että hän vain asui toisella paikkakunnalla työn takia. Lisäksi kerrottiin, että naisella oli ollut kaiken aikaa lukuisia muitakin miehiä.

Tuon jälkeen nainen alkoi levittämään sellaista juttua, että minä olen narsisti, jonka uhriksi hän oli joutunut.

Miten pystyy tunnistamaan sen aidosti persoonallisuushäiriöisen tilanteissa, joissa häiriökäyttäytyvä/ väkivaltainen/ persoonallisuushäiriöinen osaa uhriutua taitavasti, syyllistää toisen ja vakuuttaa myös muun maailman aidon uhrin jäädessä ilman apua?

Vierailija kirjoitti:

Uudehko miesystävä pyysi minut lomakseni luokseen suurkaupunki-lomakohteeseen, jossa hän oli komennuksella. Hän kävi edelleen töissä, mutta tuli joka päivä kotiinsa lounaalle. Lounas oli aina kotiin tilattua eksoottista ruokaa, useimmiten kiinalainen nuudeliateria.

Lounaan jälkeen oli puolen tunnin päiväunien aika, ja hän halusi välttämättä torkkua pää minun vatsani päällä. Tuo oli minusta aika omituista, mutta ajattelin himokkaasti, että ehkä siinä otettiin ensimmäisiä askeleita seksin suuntaan. Olin tuntenut miehen jo jonkin aikaa ja ihmetellyt sitä, että suutelemista enempään hän ei suostunut. Hän kuulemma kunnioitti naisia niiiin valtavasti, että ei halunnut mitään intiimiä pitkään aikaan. Hän kutsui itseään herrasmieheksi. Mikäpä siinä, kaikilla on kummallisuutensa, enkä minäkään ole kaikkein nopein suhteessa etenijä.

Parin viikon vatsallatorkkumisen jälkeen hän yhtäkkiä kimmastui ilman mitään ennakkovaroitusta. Vatsani kuulemma kurisi inhottavasti ja häiritsi hänen untaan. Minun pitäisi lopettaa kuriseminen. Hänenkään vatsansa ei kurissut. (Hän ei tietenkään kuullut ruoansulatustaan, koska ei pystynyt painamaan korvaansa omaa vatsaansa vasten, joten hänen oli helppo kehuskella tahdonalaisella suolistonhallinnallaan.) Hän työnsi minut toiselle puolelle sänkyä, käänsi selkänsä ja tuhahti, että tästedes päivälepo suoritettaisiin kuten normaalit ihmiset. Torkkujen jälkeen hän nousi, lähti sanaa sanomatta takaisin töihin ja palasi illalla hyväntuulisena mainitsematta sanaakaan päikkärikonfliktista.

Pää vatsalla nukkuminen loppui, koska miehellä oli uusi idea: hän suostuisi (!) samantapaiseen järjestelyyn niin, että hän siirtäisi päänsä alemmaksi, minä ottaisin housut pois ja antaisin hänen nukahtaa tuijottaen minun "kukkastani". Tästä ei päästy sopimukseen, koska hän ei tosiaan osoittanut mitään normaalia kiinnostusta seksiin, ja muutenkin tuo oli outo ajatus. Myöhemmin selvisi, että hänellä oli niin kieroutunut seksielämä (maksullinen), että tavanomainen seksi inhotti häntä, ja suhdekin loppui.

Tuosta on jo vuosikausia, mutta en edelleenkään siedä kiinalaista ruokaa, etenkään nuudeleita limakastikkeella. Muistan yhä sen pikku keskustelun, jossa mies intti kukkasen tuijottamisesta ja minä varomattomasti vitsailin siitä, että mitäpä tehdään sitten, jos se kukkanenkin kurisee. :D

Anteeksi, mutta nauroin ääneen tuolle kukkasen kurinalle :DDD Luoja mikä tyyppi!

Nämä sattuivat kun olin nuori eli vuosikymmeniä sitten. Myöhemmin narsismista diagnoosin saanut poikaystäväni (tai mieshän hän oli) teki monenlaisia outoja tempauksia, mutta en minä niitä osannut yhdistää mihinkään sairauteen. Muutama on jäänyt mieleen ja nauratti oikeastaan jo silloin. 

Tyttökaverini (siis ei "sellainen kaveri" vaan naispuolinen ystävä) tuli luokseni kylään. Halusimme viettää aikaa tyttöjen kesken, käydä ulkona ja viettää aikaa kavereiden kanssa. Poikaystäväni oli todella kontrolloiva ja hankala ihminen, joten senkin vuoksi halusimme olla ilman häntä yhden illan - hän ei myöskään tuntenut kavereitamme eikä ollut kiinnostunut tutustumaan heihin, joten asia oli aika lailla ok myös hänelle. Tai niinhän minä luulin. Olimme kaverini kanssa siis kaupungilla, ja kavreini kaveri (poika) nakkasi meidät autolla kotiini. Jossakin vaiheessa iltaa kiinnitimme huomiota autoon, joka ajoi asuntoni ohi monta kertaa hyvin hitaasti valot sammutettuina. Oli kesä, joten kyllä sen auton huomasi, ja kun olimme huomanneet tämän, huomasimme, että auton valot sammuivat aina vähän ennen kuin auto tuli talomme kohdalle. Arvasimme heti, kuka oli asialla. Kiirehdimme kadun varteen vilkuttamaan poikaystävälleni, kun hän seruaavan kerran ajoi ohi. 

Kun menin viikonlopun jälkeen töihin, sain soittopyynnön. Sain vain nimen, en numeroa enkä mitään syytä soittopyynnölle. Ihmettelin asiaa, sillä nimi oli aivan outo - soittaja ei myöskään ollut halunnut puhua minulle. Sitten minulle välähti - soitin ystävälleni ja kysyin sen pojan nimeä, joka oli nakannut meidät kotiin. Sehän se oli! Ystäväni soitti puolestaan tälle pojalle, joka kertoi, että häntä oli seurannut joku auto matkalla kotiin. Se oli käynyt todella lähellä hänen perässään ja jättäytynyt sitten jälkeen. Poikaystäväni oli siis ottanut pojan rekisterinumeron selville ja selvittänyt nimen. Ja jättänyt minulle soittopyynnön. 

Tietysti soitin poikaystävälleni, haukuin tämän pystyyn ja kerroin, kuinka naurettava hän oli. Hän sanoi vain olevansa hyvin pettynyt minuun ja käytökseemme, kun olimme syöksyneet vilkuttamaan ja nauramaan hänelle. Hän oli vain halunnut varmistaa, että olimme turvassa eikä hän ollut halunnut häiritä meitä ajamalla talon ohitse valot päällä. 

Näitä typeryyksiä oli paljon. Hän oli sairaalloisen mustasukkainen, ja samalla piti useita naisia selkäni takana. Onneksi pääsin hänestä eroon. 

Tämä ketju on terapeuttista luettavaa! Kirjoitin aiemmin tapailemani miehen tempauksia, tulikin muutama lisää mieleen:

- Ei suostunut missään tapauksessa virallistamaan suhdettamme Facebookissa tai lisäämään yhteiskuvia tai mitään tietoa minusta. Eron tultua käänsi tämän niin päin, että se olin minä, joka en suostunut näihin kuva- ja somehommiin, että hän olisi kyllä halunnut :D

- Ystäväni esitteli itsensä hänelle baarissa ystävällisesti tullessamme samaan pöytään, käyttäytyi muutenkin ihan normaalisti. Mies raivosi minulle seuraavana päivänä, että ystäväni oli tullut "pöytään kännissä riehumaan ja aukomaan päätä".  Ilmeisesti ei pitänyt tästä kaveristani ja koitti saada minut häntä vastaan tms.

- Törkeä ja ilkeä räjähtelijä. Vastasi ihan normaaleihikin kysymyksiin "en minä v*ttu tiedä", puhui rumasti ja hänellä oli aina "oikeus" korottaa ääntään suuttuessaan, että suuttuessaan niin KUULUU tehdä. Korotti siis ääntään jatkuvasti, oli syy mikä tahansa. Joku mainitsi tuolla aiemmin fiiliksen munankuorilla kävelystä ja siitä, että mies loi kuvitelman, että jos käyttäytyisin/toimisin toisin, hänen ei tarvitsisi suuttua. Juuri tämä tunne minulla olikin jatkuvasti ja aloin varomaan sanomisiani ja miettimään etukäteen mitä uskaltaa sanoa, ettei tiedossa ole päiväkausien riita. Puhui todella mairealla ja nuoleskelevalla sävyllä ihmisille, joista "piti" tai keihin halusi tehdä vaikutuksen. Repesin jopa kerran, kun lopetti puhelinkeskustelun äitinsä kanssa ja alkoi sen jälkeen puhumaan minulle ja äänensävy muuttui kuin nappia painamalla :D

- Syytti minua kaikesta eikä kertakaikkiaan pystynyt näkemään syy-seuraussuhdetta esim sille, että jätti tahallaan vastaamatta viesteihini, kun otin asian puheeksi niin raivo alkoi. Myönsi siis tämän, että jätti tahallaan vastaamatta, eli tahallaan provosoi minua esim tällä tavoin. Omasi jonkun todella vahvan päähänpinttymän siitä, että hän ei voi olla naisen "tossun alla". Eli jos ehdotin tapaamista esim huomenna klo 18, hän ei voinut suostua ehdotukseeni tai luvata mitään, koska silloin se tarkoittaa, että hän on "tossun alla". Kaikki minuun liittyvät sanomisensa ja tekemisensä teki se mielessään, että hän ei ole tossun alla. Dokaaminen ja kavereiden kanssa olo oli hänelle elämän tärkein tehtävä, sanoi suoraan, että jos soitan kun hän on kavereidensa kanssa, ei voi vastata, ettei hän vaikuta olevan "tossun alla." Yritin esim näitä aikataulujen sopimisia perustella niin, että olisi kiva saada sovittua etukäteen jokin näkeminen tai tekeminen, että en sitten sovi muuta tähän. Ja tosiaan sanoin kuin pikkulapselle, että nyt kyse ei ole siitä, että yritän "tossuttaa" sinua, vaan siitä, että voidaanko asioista yhdessä sopia ja neuvotella. Ei vaan voinut, kun hän ei ole "juoksemassa sinne, kun sinä käsket".

En tajua miten viitsin edes yrittää :D Olisi ollut kiva tavata miehen vanhemmat ja nähdä millaisesta oloista hän tulee ja mitähän on kotona mahdettu opettaa, että on pojalle kasvanut noin kiero käsitys miehen ja naisen välisestä suhteesta.

Nyt nämä jo naurattavat, mutta silloin koin asian niin, että jotainhan minä väärin teen, kun täytyy kokoajan suuttua ja olla vihainen. Tietysti hänen kanssaan oli hyviäkin hetkiä, silloin meni hyvin jos en yrittänyt sopia mitään ja mies sai extempore tulla luokseni omien aikataulujensa mukaan.

Tietysti kyse on ollut siitäkin, että mies ei selkeästi ollut tosissaan kanssani, kysyinkin useaan otteeseen että haluaako erota, kun mikään ei kelpaa tai ole hyvin. Ei halunnut ja kuulemma minä voisin "tehdä asiat oikein", niin riitoja ei tulisi. Jep.

Vierailija kirjoitti:

Miten pystyy tunnistamaan sen aidosti persoonallisuushäiriöisen tilanteissa, joissa häiriökäyttäytyvä/ väkivaltainen/ persoonallisuushäiriöinen osaa uhriutua taitavasti, syyllistää toisen ja vakuuttaa myös muun maailman aidon uhrin jäädessä ilman apua?

Vaikea sanoa, täytyy varmaan tapauskohtaisesti edetä. Yleisesti ottaen toden puhuminen asioista ja avoimuus auttavat. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että kaikkien narsistien ympärillä on myös toisia narsisteja, jotka liittoutuvat narsistin kanssa, eivätkä usko uhrin puheita, vaikka hyvin ymmärtävätkin asioiden todellisen tilan.

Myös foorumeiden, kuten vauvafoorumin ylläpidossa, sekä näissä "uhrien tukijoissa" on näitä "enpä usko lällällälläää"- narsisteja.

Käy tsekkaamassa tämä aloitus, minkä juuri tein: https://www.vauva.fi/keskustelu/3655201/vauvanhakkaajavoittaja

Vierailija kirjoitti:

Iso mies kerjäsi aina lahjoja ja tuliaisia itselleen. En ollut aiemmin törmännyt moiseen.

Jep, muistan miten keski-ikäinen n.nainen listasi kalliita joululahjatoiveita jo lokakuussa ja piru oli irti, jollei niitä täytetty. Joulu meni tapellessa ja huutaessa. Joululahjat oli tärkeintä, mitä elämässä on. 

Pahinta, mitä hänelle myös saattoi tapahtua, oli syntymäpäivän ignooraaminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso mies kerjäsi aina lahjoja ja tuliaisia itselleen. En ollut aiemmin törmännyt moiseen.

Jep, muistan miten keski-ikäinen n.nainen listasi kalliita joululahjatoiveita jo lokakuussa ja piru oli irti, jollei niitä täytetty. Joulu meni tapellessa ja huutaessa. Joululahjat oli tärkeintä, mitä elämässä on. 

Pahinta, mitä hänelle myös saattoi tapahtua, oli syntymäpäivän ignooraaminen. 

No tämä nyt on ihan normikäytöstä. Kuka ignooraa puolisonsa syntymäpäivän? Haloo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso mies kerjäsi aina lahjoja ja tuliaisia itselleen. En ollut aiemmin törmännyt moiseen.

Jep, muistan miten keski-ikäinen n.nainen listasi kalliita joululahjatoiveita jo lokakuussa ja piru oli irti, jollei niitä täytetty. Joulu meni tapellessa ja huutaessa. Joululahjat oli tärkeintä, mitä elämässä on. 

Pahinta, mitä hänelle myös saattoi tapahtua, oli syntymäpäivän ignooraaminen. 

No tämä nyt on ihan normikäytöstä. Kuka ignooraa puolisonsa syntymäpäivän? Haloo.

Mutta tuo nainen saattoi sen kyllä kevyesti tehdä. Aivan sama se minulle oli, jollei synttäreitäni muisteta, en siihen kuole. Häntä taas piti pakosti muistaa tai sitten huutotapeltiin ja asiasta muistuteltiin jossakin julkisessa tilanteessa. Minun tavaroitani myös rikottiin kostoksi.

Huom. tuo oli vain yksi huvittava yksityiskohta surkeasta suhteestani tuon n.naisen kanssa. Syntymäpäivät ja joulut olivat hänen tärkeimmät päivänsä vuodessa. Kenties siksi, ettei hän ollut lapsena saanut niitä viettää, mene tiedä, mutta lapsekkaan innostunut hän niistä oli ja vakavasti ne otti.

No joulu nyt on tärkeä päivä. Surkeaa, jos siitä ollaan parisuhteessa eri mieltä. Jo ensi treffeillä pitäisi kysyä, että miten toisen mielestä vietetään oikeaoppisesti joulua. Sitten tsorotnoo, jos ollaan eri mieltä.

No voi kyllä miettiä tosiaan, mistä johtuu surkea parisuhde, jos puolisoa pitää "pakosti" muistaa syntymäpäivänä. En käsitä tuollaista yhtään. Miksi edes olla parisuhteessa, jos toisen huomioiminen on noin vaikeaa? Onneksi olette päässeet molemmat eroon toisistanne.