Narsistien "huvittavimmat" tempaukset

Voiko narsisti olla tyhmä?  

Usein nimittäin mainitaan, että narsisti on hyvin älykäs ja pyrkii sellaiseen yhteiskunnalliseen tai ammatilliseen asemaan, että häntä kunnioitetaan ja että hänestä oltaisiin riippuvaisia.  Ja usein puhutaan tuosta "hovista" hänen ympärillään.  

Minä taas olen tullut siihen tulokseen, että exäni oli kaikkea muuta kuin älykäs.  Eikä hänellä ollut mitään ammatillista kunnianhimoa.  Silti hänessä oli lähes kaikki muut piirteet, joita sanotaan narsistiseksi.

Hän oli todella suuruudenhullu ja valehteli täysin päin naamaa aina, kun siitä vain oli hänelle jotain hyötyä.  Toisia hän pyrki aina mitätöimään ja seurassa hän halusi aina olla kukkona tunkiolla.  Hän teki mitä tahansa saadakseen huomiota.  Naiset olivat hänen heikko kohtansa, hän yritti aina saada näiden ihailua osakseen.  Jos ei saanut, hän ignoorasi naisen täysin eli osoitti, että se olikin hän itse, jota ei tuo nainen kiinnostanut yhtään.  Viimeiseen asti hän kyttä yritti, mikä teki hänestä yleensä täyden narrin.

Joskus se tyhmyys oikein paistoi hänestä.  Kertoili typeriä alapäävitsejä seurassa, missä sellaista ei missään nimessä olisi pitänyt tehdä.  Ei suostunut käsittämään, että nolasi itsensä ja minut.

Mustasukkaisuus sai hänessä aikaan täysin järjettömiä reaktioita.  Niissä kuvitelmissa ei ollut päätä eikä häntää.

Osasi mielestään kaikkea ja oli aina parempi kuin muut.  Hänellä oli kuulemma yhtä hyvä lauluääni kuin Olavi Virralla, mutta häntä ei kiinnostanut laulajan ura.  Jossain ihme musiikin asiantuntijoitten instanssissa hänet oli kuulemma heti verrattu suoraan Olavi Virtaan.  Myös näyttelijäksi häntä oli pyydetty, mutta ei nyt viitsinyt.  Taitojaan hän ei vaan koskaan kenellekään esittänyt, ei ollut koskaan sopiva tilanne sellaiseen eikä häntä vaan kiinnostanut.

Hänellä oli kuulemma suhteita joka suuntaan.  Hän tunsi kaikki tärkeät ihmiset.  Koskaan he eivät hänen elämäänsä mitenkään tulleet esiin, mutta olivat kuitenkin hänen piireihinsä kuuluvia.  Halutessaan hän saisi yhteyden keneen vaan.  Ei vaan viitsinyt ottaa yhteyttä.

Jos jättäisin hänet, kuolisin tai hän tekisi minulle jotain, mikä pilaisi kaikki mahdollisuuteni uuteen suhteeseen.  Kiva kuulla.

Luulen, että jossain vaiheessa hän tajusi, että olen terävämpi kuin hän, ja siksi alkoi tuollainen painostaminen.  Hän tajusi, että voisin todellakin lähteä ja jättää hänet, siis että minä pystyisin siihen.  Pitkään hän nimittäin luuli, että olin täysin hänen vallassaan ja lumoissaan.  Olinkin häneen kovasti rakastunut alussa, ja siksi hän luuli olevansa minulle kuin jumala.  Kestin liiankin pitkään hänen typeriä oikkujaan ja niinpä hän sai käsityksen, että minä kestän mitä vain, kunhan vaan saan olla hänen kanssaan.

Oli sitten narsisti tai ei, joku persoonallisuushäiriö hänellä oli.  Väkivaltaisuus näkyi hänessä siinä, miten hän kohteli eläimiä ja miten hän puhui lapsista tai vanhuksista.  Kaikki kuulemma saisi tappaa, varsinkin vanhat ihmiset.  Kylätiellä hän oikein yritti ajaa kissojen päälle ja nauroi kun sai ne säikähtämään.  

Lopulta aloin vihata häntä ja silloin oli helppo jo lähteä.  Ajattelin, että lähden vaikka kahta kättä heiluttaen, kunhan tuo ei enää elämääni kuulu. 

Ihmiset ei oo niin tyhmiä ja medialukutaidottomia että kuvittelisivat että jokainen ketjussa narsistiksi mainittu on oikeasti narsisti. Toisaalta ketjussa on suuret määrät tarinoita joita ei voi mitenkään kuitata sillä että no varmasti siinä toisessakin oli jotain vikaa. Täyspäinen ihminen ei kerta kaikkiaan käyttäydy noin missään tilanteessa. Ja just näitä juttuja aloituksessa kysyttiinkin ja vieläpä (jälkikäteen) huvittavia esimerkkejä. Sinä joka tässä ketjussa jankkaat vaikutat minusta hyvältä esimerkiltä persoonallisuushäiriöisen tolkuttomasta ja tilanteeseen sopimattomasta reagoinnista triggeröityneenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun miehellä on jotenkin kaksijakoinen persoona. Kiihtyy nollasta sataan sekunnissa, saa raivokohtauksia ja huutaa.

Meillä on henkistä väkivaltaa. Mies osaa todellakin iskeä vyön alle, juuri siihen arkaan kohtaan. Päästää suustaan ihan kauheita asioita, ja myöhemmin kirkkain silmin väittää, ettei ole mitään sellaista sanonutkaan. Väittää, että olen itse sekaisin ja keksinyt koko jutun.

Mies on haukkunut mua esim. hulluksi sekopääksi, sadistiksi, että olen kasvattanut lapset huonosti ja että olen pilannut hänen elämänsä. Riitelee myös teinien kanssa ihan huolella. Ei anna periksi missään, jankkaa ja syyttää AINA muita. Ei ole empatiakykyä. Kun esim. sairastuin syöpään, totesi että okei, taas vaan pelkkiä ongelmia tiedossa.

On mustasukkainen, epäilee kaikkea. Puhuu kavereistani ja sukulaisistani mulle pahaa, jotta saisi mut etäännytettyä heistä. Teen kotityöt liian hitaasti enkä kuulemma käy töissä (käyn ihan kokopäivätyössä!!). Vien kaiken positiivisen energian suhteesta enkä huomioi häntä tarpeeksi!!

Tässä jotakin. Olen alkanut suunnitella eroa. Silloin kun miehellä "lähtee toinen persoona päälle", on elämä ihan h**vettiä.

Tavallaan helpottavaa tietää, etten ole ainoa tälläläisessä helvetissä elävä äiti. Meillä on ollut myös näitä massiivisia raivokohtauksia. Pahin kohtaus kesti kolme vuorokautta, mies tosin söi, nukkui ja kävi normaalisti töissä, loput ajat mylvi ja solvasi.

Lasten kanssa on tapeltu "mies miestä" vastaan, alkaen kolmivuotiaasta jatkuen esikoisen aikuistumiseen ja pois muuttoon. Jopa vauva on kyennyt vittuilemaan hänelle. Tiedän kyllä, että olisi pitänyt erota. Omat voimat on ajoittain riittänyt vain päivästä selviytymiseen. Joskus myös yöstä selviytymiseen, nimittäin väkisin valvottaminen on kuulunut mieheni metodeihin. Appivanhempien saatua vihiä vaikeuksistamme alkoi uhkailu siltä taholta; lapset viedään äidiltä jos uskallan erota.

Appeni oli juristi, toi kyllä oman valtansa esiin uhkaillessaan.

Mieheni on mielestään huonoimmin kohdeltu perheenjäsenemme. Kaikki ovat kuulemma hänelle ilkeitä. Raukka kuulemma joutuu pelkäämään omassa kodissaan.

Uskomatonta sinänsä, elämämme tuntuu nykyään melkein normaalilta. Kaikkeen tottuu ja turtuu.

Meillä ihan sama, että mies kokee tosiaan olevansa kaikkein huonoiten kohdeltu perheenjäsen. Häntä ei kuulemma kunnioiteta eikä oteta koskaan huomioon millään tavalla.

Ja pelkäämisestä: yhden kerran kun suutuin (provosoiduin) siitä, mitä mieheni oli väittänyt, korotin ääntäni ja huusin. Mies sanoi, että älä huuda, mua pelottaa! :D

T. Tuon kaksipersoonaisen vaimo

Ihmettelin miten oli mahdollista, että ex tiesi tarkkaan mitä olin puhunut puhelimessa tai kuka oli käynyt kotonamme hänen poissa ollessaan. Sitten selvisi, että asuin BB talossa. Kameroita ja kuuntelulaitteitta asunto täynnä. Niin ja autossakin oli seuranta laite.   

En tiiä mikä on oikea diagnoosi, jotain vähän kummallista eksässä kuitenkin oli. Hillittömin tempaus oli kun ukko jäi kiinni pettämisestä, hän sitten loukkaantui siitä että minä olin asiasta surullinen. Kertoi että hänelle tuli kauhean paha mieli ja vaati että minä lohdutan. Lopulta suuttui kun ilmoitin että en todellakaan oo lohduttamassa tyyppiä joka just oli pettänyt mua. Olin kuulemma hirveä, tunnevammainen ja kylmä, hän olisi kaivannut silitystä ja halaamista pahassa olossaan.

Haluatko mun narsistin koeajoon sil on ihan samankaltaisia tempauksia 

Vierailija kirjoitti:

Voiko narsisti olla tyhmä?  

Usein nimittäin mainitaan, että narsisti on hyvin älykäs ja pyrkii sellaiseen yhteiskunnalliseen tai ammatilliseen asemaan, että häntä kunnioitetaan ja että hänestä oltaisiin riippuvaisia.  Ja usein puhutaan tuosta "hovista" hänen ympärillään.  

Minä taas olen tullut siihen tulokseen, että exäni oli kaikkea muuta kuin älykäs.  Eikä hänellä ollut mitään ammatillista kunnianhimoa.  Silti hänessä oli lähes kaikki muut piirteet, joita sanotaan narsistiseksi.

Hän oli todella suuruudenhullu ja valehteli täysin päin naamaa aina, kun siitä vain oli hänelle jotain hyötyä.  Toisia hän pyrki aina mitätöimään ja seurassa hän halusi aina olla kukkona tunkiolla.  Hän teki mitä tahansa saadakseen huomiota.  Naiset olivat hänen heikko kohtansa, hän yritti aina saada näiden ihailua osakseen.  Jos ei saanut, hän ignoorasi naisen täysin eli osoitti, että se olikin hän itse, jota ei tuo nainen kiinnostanut yhtään.  Viimeiseen asti hän kyttä yritti, mikä teki hänestä yleensä täyden narrin.

Joskus se tyhmyys oikein paistoi hänestä.  Kertoili typeriä alapäävitsejä seurassa, missä sellaista ei missään nimessä olisi pitänyt tehdä.  Ei suostunut käsittämään, että nolasi itsensä ja minut.

Mustasukkaisuus sai hänessä aikaan täysin järjettömiä reaktioita.  Niissä kuvitelmissa ei ollut päätä eikä häntää.

Osasi mielestään kaikkea ja oli aina parempi kuin muut.  Hänellä oli kuulemma yhtä hyvä lauluääni kuin Olavi Virralla, mutta häntä ei kiinnostanut laulajan ura.  Jossain ihme musiikin asiantuntijoitten instanssissa hänet oli kuulemma heti verrattu suoraan Olavi Virtaan.  Myös näyttelijäksi häntä oli pyydetty, mutta ei nyt viitsinyt.  Taitojaan hän ei vaan koskaan kenellekään esittänyt, ei ollut koskaan sopiva tilanne sellaiseen eikä häntä vaan kiinnostanut.

Hänellä oli kuulemma suhteita joka suuntaan.  Hän tunsi kaikki tärkeät ihmiset.  Koskaan he eivät hänen elämäänsä mitenkään tulleet esiin, mutta olivat kuitenkin hänen piireihinsä kuuluvia.  Halutessaan hän saisi yhteyden keneen vaan.  Ei vaan viitsinyt ottaa yhteyttä.

Jos jättäisin hänet, kuolisin tai hän tekisi minulle jotain, mikä pilaisi kaikki mahdollisuuteni uuteen suhteeseen.  Kiva kuulla.

Luulen, että jossain vaiheessa hän tajusi, että olen terävämpi kuin hän, ja siksi alkoi tuollainen painostaminen.  Hän tajusi, että voisin todellakin lähteä ja jättää hänet, siis että minä pystyisin siihen.  Pitkään hän nimittäin luuli, että olin täysin hänen vallassaan ja lumoissaan.  Olinkin häneen kovasti rakastunut alussa, ja siksi hän luuli olevansa minulle kuin jumala.  Kestin liiankin pitkään hänen typeriä oikkujaan ja niinpä hän sai käsityksen, että minä kestän mitä vain, kunhan vaan saan olla hänen kanssaan.

Oli sitten narsisti tai ei, joku persoonallisuushäiriö hänellä oli.  Väkivaltaisuus näkyi hänessä siinä, miten hän kohteli eläimiä ja miten hän puhui lapsista tai vanhuksista.  Kaikki kuulemma saisi tappaa, varsinkin vanhat ihmiset.  Kylätiellä hän oikein yritti ajaa kissojen päälle ja nauroi kun sai ne säikähtämään.  

Lopulta aloin vihata häntä ja silloin oli helppo jo lähteä.  Ajattelin, että lähden vaikka kahta kättä heiluttaen, kunhan tuo ei enää elämääni kuulu. 

Kyllä varmasti narsisti voi olla myös tyhmä, kun ei näe omaa napaa pidemmälle, jää ymmärrys vähän ohueksi. 

Kuka jaksaa 46-sivuista mammaketjua paitsi erittäin hyvää romaaniksi muokautussa muodossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tämä minun mieheni narsisti ?

En ikinä, koskaan, osaa ripustaa pyykkiä oikein. ( hänen sukkansa PITÄÄ venyttää )

En osaa siivota, ei rätillä, mopilla eikä varsinkaan millään märällä. ( siivoan salaa )

Käytän vaatteita, jotka eivät sovellu ikäiselleni naiselle.

Veitsi ja usein haarukkakin ovat juurikin ne väärät, jotka olin laittanut lautasen viereen.

Menimme isäni synttäreille, jonne koko suku oli kerääntynyt. Kuiskasi korvaani: ” näytellään onnellista pariskuntaa”.

Epäilee, että minulla on koira haudattuna. Tänään viimeksi, kun otin ruokaa lautaselle. Hänelle ei kuulemma meinannut riittää vaikka sitä jäi huomiseksikin. Tämä ”koira haudattuna” tulee hänen suustaan päivittäin, vailla mitään syy-yhteyttä.

Ja hän kostaa. Pienimmästäkin virheestä tai ihan mistä tahansa.

Kävelen siis munankuorilla, hajuttomana ja huomaamattoman.

Ja olet miehes kanssa koska?

Lompakko?

Niinpä. Kun täällä meillä olohuoneessa on tuo virtahepo, jonka alle olen jäänyt, on sieltä tietty jotenkin päästävä pois. Helpommin sanottu kuin tehty. Tuo virtahepo on niin hallitseva, että vaatii 7 kertaa lähteä pois. Olen nyt vaiheessa 5.

Ja tiedän sen nyt, että lopun elämääni kannan osia tuosta miehestä, joka on elämäni saatossa saanut minut tuntemaan itseni niin mitättömäksi. En minä hetkessä saa takaisin menetettyä itsetuntoani takaisin. Ja, minulla on isompi lompakko kuin hänellä.

Eli taloudellisesti et ole miehestä riippuvainen kun päätät lähteä. Se on jo paljon se.

Jep. Narsisti juurikin tarvitsee tämmöisen sinisilmäisen hölmön, jota hallita ja alistaa. Mutta...... minä selviän kyllä, olen sen päättänyt. Kiitos kaikille kommenteista.

Vierailija kirjoitti:

Voiko narsisti olla tyhmä?  

Usein nimittäin mainitaan, että narsisti on hyvin älykäs ja pyrkii sellaiseen yhteiskunnalliseen tai ammatilliseen asemaan, että häntä kunnioitetaan ja että hänestä oltaisiin riippuvaisia.  Ja usein puhutaan tuosta "hovista" hänen ympärillään.  

Minä taas olen tullut siihen tulokseen, että exäni oli kaikkea muuta kuin älykäs.  Eikä hänellä ollut mitään ammatillista kunnianhimoa.  Silti hänessä oli lähes kaikki muut piirteet, joita sanotaan narsistiseksi.

Hän oli todella suuruudenhullu ja valehteli täysin päin naamaa aina, kun siitä vain oli hänelle jotain hyötyä.  Toisia hän pyrki aina mitätöimään ja seurassa hän halusi aina olla kukkona tunkiolla.  Hän teki mitä tahansa saadakseen huomiota.  Naiset olivat hänen heikko kohtansa, hän yritti aina saada näiden ihailua osakseen.  Jos ei saanut, hän ignoorasi naisen täysin eli osoitti, että se olikin hän itse, jota ei tuo nainen kiinnostanut yhtään.  Viimeiseen asti hän kyttä yritti, mikä teki hänestä yleensä täyden narrin.

Joskus se tyhmyys oikein paistoi hänestä.  Kertoili typeriä alapäävitsejä seurassa, missä sellaista ei missään nimessä olisi pitänyt tehdä.  Ei suostunut käsittämään, että nolasi itsensä ja minut.

Mustasukkaisuus sai hänessä aikaan täysin järjettömiä reaktioita.  Niissä kuvitelmissa ei ollut päätä eikä häntää.

Osasi mielestään kaikkea ja oli aina parempi kuin muut.  Hänellä oli kuulemma yhtä hyvä lauluääni kuin Olavi Virralla, mutta häntä ei kiinnostanut laulajan ura.  Jossain ihme musiikin asiantuntijoitten instanssissa hänet oli kuulemma heti verrattu suoraan Olavi Virtaan.  Myös näyttelijäksi häntä oli pyydetty, mutta ei nyt viitsinyt.  Taitojaan hän ei vaan koskaan kenellekään esittänyt, ei ollut koskaan sopiva tilanne sellaiseen eikä häntä vaan kiinnostanut.

Hänellä oli kuulemma suhteita joka suuntaan.  Hän tunsi kaikki tärkeät ihmiset.  Koskaan he eivät hänen elämäänsä mitenkään tulleet esiin, mutta olivat kuitenkin hänen piireihinsä kuuluvia.  Halutessaan hän saisi yhteyden keneen vaan.  Ei vaan viitsinyt ottaa yhteyttä.

Jos jättäisin hänet, kuolisin tai hän tekisi minulle jotain, mikä pilaisi kaikki mahdollisuuteni uuteen suhteeseen.  Kiva kuulla.

Luulen, että jossain vaiheessa hän tajusi, että olen terävämpi kuin hän, ja siksi alkoi tuollainen painostaminen.  Hän tajusi, että voisin todellakin lähteä ja jättää hänet, siis että minä pystyisin siihen.  Pitkään hän nimittäin luuli, että olin täysin hänen vallassaan ja lumoissaan.  Olinkin häneen kovasti rakastunut alussa, ja siksi hän luuli olevansa minulle kuin jumala.  Kestin liiankin pitkään hänen typeriä oikkujaan ja niinpä hän sai käsityksen, että minä kestän mitä vain, kunhan vaan saan olla hänen kanssaan.

Oli sitten narsisti tai ei, joku persoonallisuushäiriö hänellä oli.  Väkivaltaisuus näkyi hänessä siinä, miten hän kohteli eläimiä ja miten hän puhui lapsista tai vanhuksista.  Kaikki kuulemma saisi tappaa, varsinkin vanhat ihmiset.  Kylätiellä hän oikein yritti ajaa kissojen päälle ja nauroi kun sai ne säikähtämään.  

Lopulta aloin vihata häntä ja silloin oli helppo jo lähteä.  Ajattelin, että lähden vaikka kahta kättä heiluttaen, kunhan tuo ei enää elämääni kuulu. 

Jep, mä mietin tätä kans oman lyhytaikaisen exäni kanssa, joka oli tyhmä. Käyttäytyi kuin narsisti, mutta ei osannut manipuloida edes niin ettei sitä olisi tajunnut. Siksi mietin, että oli ehkä vaan joku muu pällivika.

Ja minäkin olin aivan rakastunut alussa, mutta rakkaus mureni tehokkaasti kun mies ei osannut salata naisjuttujaan ja muita valheita. En ollut manipuloitavissa kun pidin koko ajan kirjaa miehen oikuista, joita ihmettelin jo alussa. Kaksi viikkoa tapaamisesta mies vetäytyi ihmeellisesti ja alkoi jauhaa jostain paniikista, sitten tuli takaisin. Edestakaista vetoa oli koko ajan, eikä kiintymyssuhdetta päässyt mulle edes syntymään. Silti mies oletti, että alun ihailu kantaa läpi niitten älyttömyyksien.

Mies esitti tosi eläinrakasta, mutta osoitti sadistisia piirteitä joitain eläinlajeja kohtaan. Puhui tosi rumasti lapsista myös ja esim. haukkui äitiään alkoholistiksi, vaikka oli itse perso alkoholille ja käytti mm. kannabista aika ajoin. Halveksui muissa piirteitä, joita minun nähdäkseni edusti itse.

Ja mulla oli helppo lähteä myös, koska aidosti halveksuin häntä ja ihan lopussa jopa säälin, mutta sen hän yritti kääntää edukseen ja sen avulla pitää yhteyttä. Lopetin vaan yhteydenpidon, eikä tehnyt edes tiukkaa.

Nyt olen jo uudessa suhteessa ja kuvottaa ajatuskin, että olen sellaisen luuserin kanssa edes ollut. Mies yritti useaan kertaan luikerrella jutulle eri meiliosoitteista ja puhelinnumeroista, mutta olen blokannut kaikki kanavat. Jos näkisin kadulla, en olisi huomaavinaankaan.

Ainoa tapa päästä eroon hänestä oli ghostata, kaikki huomio: viha, sääli jne. oli hänelle vain polttoainetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eksälläni näitä "kivoja pikku tempauksia" riitti. Hän ei tosin ollut narsisti, mutta epävakaa persoonnallisuushäiriö löytyi ja siten monia narsistisia piirteitä.

Kun täytin 18 (olin aika nuori kun seurustelu alkoi), ystäväni järjestivät minulle ravintolaillallisen ja kehtasivat tilata minulle alkudrinkin. Eksäni veti herneet nenään ja murjotti koko illan. Heti, kun pääruoka oli syöty, eksä valitteli kipeää vatsaansa ja vaati minua heittämään hänet kotiin. Olimme tulleet paikalle autolla (juhlistaen sitä että sain juuri ajokortin) ja olin ajatellut mennä illalla taksilla kotiin. Eksä ei missään nimessä voinut mennä bussilla, koska matka kesti 10min ja häntä oksetti hurjasti. Noh, onneksi olin juonut ruuan kanssa kolaa niin sanoin että voin heittää, mutta tulen takaisin juhlimaan. Ravintolasta ulos päästyämme alkoi huuto miten minä olen alkoholisti, kaverini vetävät minua kuin pässiä narussa enkä yhtään välitä kipeästä tyttöystävästä. Vein hänet kotiinsa ja jäin hetkeksi varmistamaan, että potilas selviytyy. Noh, vessakäynnin aikana neiti oli omien sanojensa mukaan vetänyt purkin lääkkeitä, koska ei hän ole oikeasti kipeä, mutta nyt tietää, etten rakasta häntä. Siinä sitten minä olin paniikissa soittamassa ambulanssia kun toinen itkee silmät päästään. Kun lanssiukot kaartoi pihaan, eksä ilmoitti ettei hän mitään oikeasti ottanut, tämä oli vain testi. Siinä menikin sitten maku juhlia omia synttäreitä.

Epävakaat ovat oikeasti aivan helvetillisiä elämänkumppaneita, onneksi on kohdallasi ex. Jostain syystä rakastavat myös pilata juhlia, etenkin puolisonsa merkkipäiviä. Tätä olen kuullut monelta muultakin epävakaan kanssa seurustelleelta, ilmeisesti näillä ei psyyke kestä sitä että huomio on jossain toisessa. Omalla kohdallani ei sentään tuollaista synttäriyllätystä järjestänyt (vaikka uhkailikin itsemurhalla usein), mutta yhtäkkiä haukkui minulle todella rumaan sävyyn koko juhlaväen ja lähti paikalta teatraalisesti ovet paukkuen. Oli kehittänyt päänsä sisällä yhtäkkiä jonkun täysin vainoharhaisen kuvion siitä miten kaikki ovat häntä vastaan. Loppuajan sainkin selitellä hämmästyneille vieraille että mistä on kyse ja mikä hänelle tuli. Kun sitten otin seuraavana päivänä puheeksi tämän "episodin" epävakaan kanssa, nakkeli niskojaan ja uhriutui lisää siitä että kehtasin pahoittaa mieleni. Välillä tuntuu etteivät nuo ole ihmisiä ollenkaan tai kykeneväisiä vuorovaikutteiseen suhteeseen, vaan kaivautuneet jostain kiven alta rankaisemaan ihmisiä.

Eihän ne olekaan. Nuo elää siinä omassa pikku kuplassaan joka on äärimmäisen herkkä ja sitä ei saisi poksauttaa. Ihmisten tulisi elää heidän mukaansa sekä suojella tuota haurasta kuorta missä tämä henkisesti hentoinen olento asustelee.

Epävakaat on painajaismaisia elämänkumppaneita joo. Mutta toisaalta tällainen kommentointikin on tarpeettoman julmaa, koska epävakaat esitetään niin kuin he itse valitsisivat helvettinsä ja heillä olisi siellä kivaa. Epävakaa on kaikkein tuskallisin persoonallisuushäiriö, sitä sanotaan persoonallisuushäiriöiden avohaavaksi. Jos epävakaan kumppanilla on karmeaa, se ei ole mitään verrattuna epävakaan henkilökohtaiseen helvettiin.

Joo täältä sivusta yksi epävakaa kommentoi jotain samansuuntaista kuin yllä lainaamani. En kuulu niihin epävakaisiin jotka sekoilevat läheisten elämän helvetiksi, vaan sulkeudun kuin simpukka ja kilttinä tyttönä yritän kestää p*skat olot yksikseni (eikä tämä tarkoita mitään passiivis-aggressiivista murjottamista ja sähisemistä, vaan todella mahdollisimman kauniisti tilanteen hoitaen yksinäisyyteen vetäytymistä). Olin suhteessa henkilön kanssa, jolla on vahvasti narsistisia piirteitä, ja tulin ihan tallatuksi ja jyrätyksi koska en uskalla (uskaltanut) ilmaista vihaani, pettymystä ja muita negatiivisia tunteita henkilölle, joka niitä aiheutti. Vähän semmoinen "kävele vaikka päältä mutta please rakasta mua". Eihän se tervettä ole, mutta en minä kyllä mitään teatraalisia draamailukohtauksia todellakaan järjestä eikä minulle ole mikään ongelma olla vaikkapa juhlissa missä olen vain seinäkukkanen ja niin edelleen. Eniten epävakauteni näkyy siinä, että unenpuute keikuttaa venettä helpommin kuin keskivertojampalla, mutta se näkyy minussa ennemminkin hiljaisuutena ja kurttuna otsassa kuin minään muuna. Ja sitten vetäydyn kotiin hiljaisuuteen nukkumaan. Ajattelen asioista helposti mustavalkoisesti, mutta tunnistan sen itsekin (kiitos terapia) ja voin sivuuttaa sen jos tarvis vaatii. Käyttäydyn asiallisesti, mitä nyt iloisena saatan olla vähän eläväisempi ja puheliaampi kuin suomalaiset yleensä (koska olen myös spontaani). Onhan tämä helvetillistäkin, kun sisällä kaikuu huutava tyhjyys mitä ei voi millään täyttää (ei edes millään maailman määrällä somessa ja netissä roikkumista, jep, mehän addiktoidutaan asioihin helposti) eikä tunteita voi valita mutta niiden kanssa voi elää (ja tunteista huolimatta sitä voi käyttää myös tuota harmaata mössöä päässään ja toimia tunteista huolimatta järkevästi tai ns. oikein vaikka se ei aina kivalta tunnukaan - eikös tämä ole ihan perus aikuisuuden merkki muutenkin).

Eli on meitäkin moneen junaan meitä epävakaita. Eniten minusta on harmia ihan vaan itselleni. Eikä sitäkään enää niin paljon, kun olen saanut terapiasta niin paljon apua ja osaan hakea balanssia elämääni. Epävakaatkin ihmiset voivat hallita ihan normaalit käytöstavat kuitenkin ja olla oikeasti myös mukavia ihmisiä toisille ihmisille ja kärsivät asiansa mieluummin sisällänsä. Ymmärrän toki että jos tilanne ei ole pätkääkään hallussa eikä ongelmaa myönnä edes itselleen, niin käytös voi olla holtitonta ja aiheuttaa ikävyyksiä läheisille. Mutta ei se tarkoita aina sitä. Ihan tavallistakin elämää voi elää epävakaana, sellaista missä on läheisiä ja terveitä ihmissuhteita ja kaikki on muutenkin ihan sellaista villasukan väristä tavallista elämää hyvine ja huonoine päivineen eikä kukaan välttämättä uskoisi että tyypillä on joku diagnoosi. Tämä toki edellyttää sitä, että on hoitanut asiansa kuntoon. Jonka jotkut meistä, uskokaa tai älkää, ovat tehneet.

En sitten siitä osaa sanoa että kuinka usein ihmisillä on joku narsismi, sosiopatia tai vastaava ja siihen päälle vielä epävakaa persoonallisuushäiriö, eikä pienintäkään mahdollisuutta että tyyppi hakeutuisi terapiaan ja hoidattaisi asioitaan kuntoon. Sitten ollaankin varmasti jo ihan eri asteella näissä asioissa ja niitä juttuja tästä ketjusta saadaan lukea.

Sori off topic. Over and out.

Jos joku kehui minua niin minun olisi heti pitänyt antaa krediitit miehelleni, koska minun hyvyyteni oli tietysti hänen ansiotaan. Kun en koskaan osannut tai tajunnut näin tehdä, sain kuulla miten ylpeä olen kun otan kehut itselleni. Ja ylpeys on kuulemma epäseksikästä.

Tämä on yksi miljoonasta esimerkistä 15 vuoden suhteen ajalta.

^^Joku kirjoitti jossain että terapiassa käyneet ja tilanteensa hallintaan saaneet epävakaat voi olla ihan parhaita tyyppejä.

Exäni valehteli olevansa koulutukseltaan insinööri. Kertoi, että kenties jatkaisi opiskeluja diplomi-insinööriksi asti. Oikeasti oli koulutukseltaan teknikko. Oli kyllä suorittanut insinööriopintoja, mutta ei koskaan valmistunut, sillä ei saanut lopputyötä hyväksytysti läpi, eikä puoliakaan pakollisista kursseista. Kaiken huippu oli, että näin valokuvia hänen insinööriksivalmistujaisjuhlista, jotka oli pidetty koko suvulle!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eksälläni näitä "kivoja pikku tempauksia" riitti. Hän ei tosin ollut narsisti, mutta epävakaa persoonnallisuushäiriö löytyi ja siten monia narsistisia piirteitä.

Kun täytin 18 (olin aika nuori kun seurustelu alkoi), ystäväni järjestivät minulle ravintolaillallisen ja kehtasivat tilata minulle alkudrinkin. Eksäni veti herneet nenään ja murjotti koko illan. Heti, kun pääruoka oli syöty, eksä valitteli kipeää vatsaansa ja vaati minua heittämään hänet kotiin. Olimme tulleet paikalle autolla (juhlistaen sitä että sain juuri ajokortin) ja olin ajatellut mennä illalla taksilla kotiin. Eksä ei missään nimessä voinut mennä bussilla, koska matka kesti 10min ja häntä oksetti hurjasti. Noh, onneksi olin juonut ruuan kanssa kolaa niin sanoin että voin heittää, mutta tulen takaisin juhlimaan. Ravintolasta ulos päästyämme alkoi huuto miten minä olen alkoholisti, kaverini vetävät minua kuin pässiä narussa enkä yhtään välitä kipeästä tyttöystävästä. Vein hänet kotiinsa ja jäin hetkeksi varmistamaan, että potilas selviytyy. Noh, vessakäynnin aikana neiti oli omien sanojensa mukaan vetänyt purkin lääkkeitä, koska ei hän ole oikeasti kipeä, mutta nyt tietää, etten rakasta häntä. Siinä sitten minä olin paniikissa soittamassa ambulanssia kun toinen itkee silmät päästään. Kun lanssiukot kaartoi pihaan, eksä ilmoitti ettei hän mitään oikeasti ottanut, tämä oli vain testi. Siinä menikin sitten maku juhlia omia synttäreitä.

Epävakaat ovat oikeasti aivan helvetillisiä elämänkumppaneita, onneksi on kohdallasi ex. Jostain syystä rakastavat myös pilata juhlia, etenkin puolisonsa merkkipäiviä. Tätä olen kuullut monelta muultakin epävakaan kanssa seurustelleelta, ilmeisesti näillä ei psyyke kestä sitä että huomio on jossain toisessa. Omalla kohdallani ei sentään tuollaista synttäriyllätystä järjestänyt (vaikka uhkailikin itsemurhalla usein), mutta yhtäkkiä haukkui minulle todella rumaan sävyyn koko juhlaväen ja lähti paikalta teatraalisesti ovet paukkuen. Oli kehittänyt päänsä sisällä yhtäkkiä jonkun täysin vainoharhaisen kuvion siitä miten kaikki ovat häntä vastaan. Loppuajan sainkin selitellä hämmästyneille vieraille että mistä on kyse ja mikä hänelle tuli. Kun sitten otin seuraavana päivänä puheeksi tämän "episodin" epävakaan kanssa, nakkeli niskojaan ja uhriutui lisää siitä että kehtasin pahoittaa mieleni. Välillä tuntuu etteivät nuo ole ihmisiä ollenkaan tai kykeneväisiä vuorovaikutteiseen suhteeseen, vaan kaivautuneet jostain kiven alta rankaisemaan ihmisiä.

Eihän ne olekaan. Nuo elää siinä omassa pikku kuplassaan joka on äärimmäisen herkkä ja sitä ei saisi poksauttaa. Ihmisten tulisi elää heidän mukaansa sekä suojella tuota haurasta kuorta missä tämä henkisesti hentoinen olento asustelee.

Epävakaat on painajaismaisia elämänkumppaneita joo. Mutta toisaalta tällainen kommentointikin on tarpeettoman julmaa, koska epävakaat esitetään niin kuin he itse valitsisivat helvettinsä ja heillä olisi siellä kivaa. Epävakaa on kaikkein tuskallisin persoonallisuushäiriö, sitä sanotaan persoonallisuushäiriöiden avohaavaksi. Jos epävakaan kumppanilla on karmeaa, se ei ole mitään verrattuna epävakaan henkilökohtaiseen helvettiin.

Joo täältä sivusta yksi epävakaa kommentoi jotain samansuuntaista kuin yllä lainaamani. En kuulu niihin epävakaisiin jotka sekoilevat läheisten elämän helvetiksi, vaan sulkeudun kuin simpukka ja kilttinä tyttönä yritän kestää p*skat olot yksikseni (eikä tämä tarkoita mitään passiivis-aggressiivista murjottamista ja sähisemistä, vaan todella mahdollisimman kauniisti tilanteen hoitaen yksinäisyyteen vetäytymistä). Olin suhteessa henkilön kanssa, jolla on vahvasti narsistisia piirteitä, ja tulin ihan tallatuksi ja jyrätyksi koska en uskalla (uskaltanut) ilmaista vihaani, pettymystä ja muita negatiivisia tunteita henkilölle, joka niitä aiheutti. Vähän semmoinen "kävele vaikka päältä mutta please rakasta mua". Eihän se tervettä ole, mutta en minä kyllä mitään teatraalisia draamailukohtauksia todellakaan järjestä eikä minulle ole mikään ongelma olla vaikkapa juhlissa missä olen vain seinäkukkanen ja niin edelleen. Eniten epävakauteni näkyy siinä, että unenpuute keikuttaa venettä helpommin kuin keskivertojampalla, mutta se näkyy minussa ennemminkin hiljaisuutena ja kurttuna otsassa kuin minään muuna. Ja sitten vetäydyn kotiin hiljaisuuteen nukkumaan. Ajattelen asioista helposti mustavalkoisesti, mutta tunnistan sen itsekin (kiitos terapia) ja voin sivuuttaa sen jos tarvis vaatii. Käyttäydyn asiallisesti, mitä nyt iloisena saatan olla vähän eläväisempi ja puheliaampi kuin suomalaiset yleensä (koska olen myös spontaani). Onhan tämä helvetillistäkin, kun sisällä kaikuu huutava tyhjyys mitä ei voi millään täyttää (ei edes millään maailman määrällä somessa ja netissä roikkumista, jep, mehän addiktoidutaan asioihin helposti) eikä tunteita voi valita mutta niiden kanssa voi elää (ja tunteista huolimatta sitä voi käyttää myös tuota harmaata mössöä päässään ja toimia tunteista huolimatta järkevästi tai ns. oikein vaikka se ei aina kivalta tunnukaan - eikös tämä ole ihan perus aikuisuuden merkki muutenkin).

Eli on meitäkin moneen junaan meitä epävakaita. Eniten minusta on harmia ihan vaan itselleni. Eikä sitäkään enää niin paljon, kun olen saanut terapiasta niin paljon apua ja osaan hakea balanssia elämääni. Epävakaatkin ihmiset voivat hallita ihan normaalit käytöstavat kuitenkin ja olla oikeasti myös mukavia ihmisiä toisille ihmisille ja kärsivät asiansa mieluummin sisällänsä. Ymmärrän toki että jos tilanne ei ole pätkääkään hallussa eikä ongelmaa myönnä edes itselleen, niin käytös voi olla holtitonta ja aiheuttaa ikävyyksiä läheisille. Mutta ei se tarkoita aina sitä. Ihan tavallistakin elämää voi elää epävakaana, sellaista missä on läheisiä ja terveitä ihmissuhteita ja kaikki on muutenkin ihan sellaista villasukan väristä tavallista elämää hyvine ja huonoine päivineen eikä kukaan välttämättä uskoisi että tyypillä on joku diagnoosi. Tämä toki edellyttää sitä, että on hoitanut asiansa kuntoon. Jonka jotkut meistä, uskokaa tai älkää, ovat tehneet.

En sitten siitä osaa sanoa että kuinka usein ihmisillä on joku narsismi, sosiopatia tai vastaava ja siihen päälle vielä epävakaa persoonallisuushäiriö, eikä pienintäkään mahdollisuutta että tyyppi hakeutuisi terapiaan ja hoidattaisi asioitaan kuntoon. Sitten ollaankin varmasti jo ihan eri asteella näissä asioissa ja niitä juttuja tästä ketjusta saadaan lukea.

Sori off topic. Over and out.

Sori toinenkin ohis, mutta samaistuin 100% kaikkeen lukemaasi. Teki mieli vaan halata sua.

Terveisin, se aiemmin täällä kommentoinut pershäröinen, joka pyysi sitä helvetin rasittavaa "eTtE tiEDä nArSisMiSTa" idioottia pitämään turpansa kiinni, koska tämä ei ole meidän keskustelumme.

Voimia ihan kaikille, etenkin niille, jotka ovat tällä hetkellä raskaassa tilanteessa, tai kipuilevat menneisyyden kanssa. Toisen ihmisen mielenterveysongelma ei koskaan ole kumppanin tai lapsen jne. vastuulla. Ei koskaan. Te olette kaikki tärkeitä. Kukaan ei ole ansainnut kiusaamista, alistamista, vähättelyä tai kiukunpuuskia. Jos joku näitä lukee ja odottaa sitä hetkeä, kun on tarpeeksi vahva, niin sydämestäni toivon että löydät sen hetken pian. Mun alkuperäinen lähteeni oli oma äitini, hänelle suuri "kiitos" tästä kaikesta. Onneksi pääsin pois.

Tämän jälkeen olen oikeasti hiljaa! 

Over and out, p-härö

Hieman asian vierestä. Palkkaako narsisti pomo itselleen narsistin apupomon vai ovatko he vain sattumalta täysiä mul*kkuja molemmat? Kokemuksia kellään?

Vaihtoehdot: isopomo-pikkupomo

narsisti-narsisti

narsisti-m*ulkku

m*ulkku-narsisti

m*ulkku-m*ulkku

Mikä voisi olla todellisin vaihtoehto?

Vierailija kirjoitti:

Hieman asian vierestä. Palkkaako narsisti pomo itselleen narsistin apupomon vai ovatko he vain sattumalta täysiä mul*kkuja molemmat? Kokemuksia kellään?

Vaihtoehdot: isopomo-pikkupomo

narsisti-narsisti

narsisti-m*ulkku

m*ulkku-narsisti

m*ulkku-m*ulkku

Mikä voisi olla todellisin vaihtoehto?

Omasta kokemuksesta sanoisin, että narsku palkkaa p er seennuolijan (=mulkku jolla on narsistin piirteitä). On käynyt jo kahdesti mun työpaikassa, tosin eipä ole kummoinen otanta tämä omani. :)

Vierailija kirjoitti:

^^Joku kirjoitti jossain että terapiassa käyneet ja tilanteensa hallintaan saaneet epävakaat voi olla ihan parhaita tyyppejä.

Sivusta kommentoin epävakaan kanssa pitkään suhteessa olleena, että varmasti voi. Hän oli pääosin tosi hyvä tyyppi, mutta tilannetta ei koskaan saanut hallintaan ja kaikki muuttui kaaokseksi.

On ollut terapeuttinen ketju. Käsittämätöntä, mitä kaikkea jo unohtamaani on tämän myötä noussut mieleen. Joku kysyi, että miksi narsistista ihmistä ei vaan jätetä. Minulla juju oli siinä, että hän sai minut kuvittelemaan, että jotenkin toisin toimimalla, hänen ei tarvitsisi suuttua. Vika oli minussa ja yritin sitten olla niin, että ei suuttuisi. Mutta aina tuli joku uusi syy. Joku sanoi, että kävelee munankuorilla. Juuri sellainen olo on. Yrität olla mahdollisimman väritön, harmaa, pienennät itsesi. Hyvinä hetkinä kaikki oli kuitenkin hyvin, hän oli mukava, pidetty seuramies, huumorintajuinen, jopa huomaavainen. Hyvinä päivinä aamukahvi oli keitetty, auto harjattu lumesta, kaupasta toi minulle ja lapsille pyytämättä jotain, mistä tiesi tykkäävän. Lapsille ei raivonnut varsinaisesti koskaan. Raivokohtaukset tulivat ja menivät. Ei elämä ollut niitä pelkästään. Mustasukkaisuuskin oli ikäänkuin näyteltyä, ei kukaan oikeasti voi olla mustasukkainen vaikka omille unilleen. Mutta sillä sai minut uskomaan, että syy kontrollointiin on minussa. Ei hän ehkä ollut pesunkestävä narsisti, mutta tähän ketjuun ihan riittävästi. Lopulta sain vahvistuksen sille, että (taas kerran) pettää minua. Sain siitä voimaa lähteä. En kertonut etukäteen, että tiedän, sillä narsisti ei tunnusta, vaan kohta huomaat, että sinä itsehän se pettäjä taidat olla. Hankin sellaiset todisteet, että ei jäänyt epäselvää ja muutin pois salaa hankkimaani asuntoon. Tuon viimeisen parin kuukauden aikana sain sellaisen diplomityön narsistisen henkilön käyttäytymisestä, että silmäni avautuivat täysin. En olisi voinut uskoa, miten ihminen pystyy valehtelemaan niin, ilman mitään omatunnon tuskia. Uskoin vain liian kauan, että jokaisessa ihmisessä on pohjalla jotain hyvää ja minun tehtäväni on kaivaa se esille. Mutta niihin (jälkikäteen) huvittaviin juttuihin... "Pakotti" kuuntelemaan YouTubesta Uuno Turhapuron mietteitä naisista, kun hänellä oli (tämä jo tiedossani ollut)suhde nuorempaan naiseen. Katsokaa ja oppikaa!

Vierailija kirjoitti:

Nämä kuvailemanne miehet eivät ole narsisteja! Narsismi on psyykkinen häiriö jossa sitä potevalta henkilöltä puuttuu syyllisyyden ja häpeän tunteet, eli ovat tietyllä tavalla syyntakeettomia tekoihinsa.

Kyllä moraalisesti ja juridisesti nämä ihmiset ovat ihan itse vastuussa teoistaan. Narsismin perusteella ei voi saada oikeudessakaan alennettua tuomiota.

Ns. täyttä ymmärrystä vailla tuomituksi tuleminen edellyttää mielentilatutkimusta ja yleensä silloin puhutaan psykoottistasoisesta häiriöstä. Tai kehitysvammaisuudesta.

Esim. Michael Penttilä on tuomittu täydessä ymmärryksessä olevana, ja siksi hän pääsi aina uudellen vapaalle tuomion päätyttyä.

Sairausdiagnoosi olisi mahdollistanut sen, että hän olisi joutunut pakkohoitoon loppuiäkseen. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, surullisin seurauksin.