Lue keskustelun säännöt.
Narsistien "huvittavimmat" tempaukset
24.01.2020 |
Meillä eksä kantoi pesukoneen pihalle lumisateeseen,kun sitä ketutti etten idiootti ollut sitä tyhjentänyt. Päätti ettei tarvita pesukonetta sitten laikaan.
Jälkeenpäin naurattaa,että voi ihminen olla niin pimeä.
Kommentit (1968)
Vierailija kirjoitti:
On ollut terapeuttinen ketju. Käsittämätöntä, mitä kaikkea jo unohtamaani on tämän myötä noussut mieleen. Joku kysyi, että miksi narsistista ihmistä ei vaan jätetä. Minulla juju oli siinä, että hän sai minut kuvittelemaan, että jotenkin toisin toimimalla, hänen ei tarvitsisi suuttua. Vika oli minussa ja yritin sitten olla niin, että ei suuttuisi. Mutta aina tuli joku uusi syy. Joku sanoi, että kävelee munankuorilla. Juuri sellainen olo on. Yrität olla mahdollisimman väritön, harmaa, pienennät itsesi. Hyvinä hetkinä kaikki oli kuitenkin hyvin, hän oli mukava, pidetty seuramies, huumorintajuinen, jopa huomaavainen. Hyvinä päivinä aamukahvi oli keitetty, auto harjattu lumesta, kaupasta toi minulle ja lapsille pyytämättä jotain, mistä tiesi tykkäävän. Lapsille ei raivonnut varsinaisesti koskaan. Raivokohtaukset tulivat ja menivät. Ei elämä ollut niitä pelkästään. Mustasukkaisuuskin oli ikäänkuin näyteltyä, ei kukaan oikeasti voi olla mustasukkainen vaikka omille unilleen. Mutta sillä sai minut uskomaan, että syy kontrollointiin on minussa. Ei hän ehkä ollut pesunkestävä narsisti, mutta tähän ketjuun ihan riittävästi. Lopulta sain vahvistuksen sille, että (taas kerran) pettää minua. Sain siitä voimaa lähteä. En kertonut etukäteen, että tiedän, sillä narsisti ei tunnusta, vaan kohta huomaat, että sinä itsehän se pettäjä taidat olla. Hankin sellaiset todisteet, että ei jäänyt epäselvää ja muutin pois salaa hankkimaani asuntoon. Tuon viimeisen parin kuukauden aikana sain sellaisen diplomityön narsistisen henkilön käyttäytymisestä, että silmäni avautuivat täysin. En olisi voinut uskoa, miten ihminen pystyy valehtelemaan niin, ilman mitään omatunnon tuskia. Uskoin vain liian kauan, että jokaisessa ihmisessä on pohjalla jotain hyvää ja minun tehtäväni on kaivaa se esille. Mutta niihin (jälkikäteen) huvittaviin juttuihin... "Pakotti" kuuntelemaan YouTubesta Uuno Turhapuron mietteitä naisista, kun hänellä oli (tämä jo tiedossani ollut)suhde nuorempaan naiseen. Katsokaa ja oppikaa!
Kirjoitat hyvin ja tavallaan rauhallisesti. Voi olla, että hän ei päässyt hajottamaan sinun minuuttasi ja elämääsi kokonaan, eikä lasten tai olet tavalla tai toisella osannut käsitellä asiat valmiiksi.
Nimenomaan toisen syyllistäminen on yksi pääkeinoista estää toista lähtemästä. Alussa narsistinen ihminen on kuin sielunkumppani. Hän kerää tietoa taukoamatta sinusta, herkistä kohdistasi, arvoistasi ja mielenkiintosi kohteista. Hän näyttelee huomaavaista, tukee, ymmärtää ja jakaa elämänarvot ja tulevaisuudensuunnitelmat. Muka. Kaikki tuntuu sujuvan uskomattoman hienosti. Palaset ovat loksahtaneet kohdalleen.
Kunnes alkaa julma arki, joka muuttuu vähitellen hl vtiksi. Lähipiirisi on jo karkotettu, joten et edes itse tajua, kuinka sairasta kaikki on. Sinä olet syyllinen. Sinä provosoit raivarit, mustasukkaisuuden. Sinun syystäsi rahat on loppu tai töissä ei voi käydä tai pitää juoda. Mitä milloinkin. Kunhan sinä muutut, tulee se ihana tyyppi, joka alussa oli, takaisin. Jos tämä ei riitä, alkavat uhkailut siitä, että hän mustamaalaa sinut kaikille ja järjestää sinulta esimerkiksi huoltajuuden pois. Hän uhkaa tuhota elämäsi ja hän painottaa pystyvänsä siihen. Sehän on tottakin. Oma tarinasi on esimerkki siitä, miten helppoa häntä on uskoa. Tiedät, että hän tulee onnistumaan uhkauksissaan.
Vahvasti narsistiseen ihmiseen törmääminen on kohtalokasta koko elämän kannalta sellaisille ihmisille, jotka lähtökohtaisesti ovat hyviä. He ajattelevat, että tällaisessakin ihmisessä on pohjalla jotain hyvää. Ei ole. Heissä on pahuus. He puolestaan ajattelevat, että jokaisessa on pohjalla pahuus, julmuus ja epärehellisyys, koska he ovat itse sellaisia ja kohtelevat toisia niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edes lainausmerkeissä narsistien tempaukset eivät ole huvittavia.
Jos näen itseään sopimattomasti ihailevan ihmisen, poistun seurueesta tai vaihdan TV-kanavaa. Olkoon omalla alallaan vaikka miten lahjakas.
Vierailija kirjoitti:
Edes lainausmerkeissä narsistien tempaukset eivät ole huvittavia.
Jos näen itseään sopimattomasti ihailevan ihmisen, poistun seurueesta tai vaihdan TV-kanavaa. Olkoon omalla alallaan vaikka miten lahjakas.
Mikä nyt sitten on sopimatonta. Itsensä ihailu tai korostaminen edes jotenkin perustelluin syin ei ole narsismia siinä mielessä kuin se yleensä käsitetään, eli narsistisena persoonallisuushäiriönä. Eksentrinen taiteilija voi olla itsensä ja luovuutensa pauloissa, eikä siitä koidu kenellekään haittaa, tekeepähän hänestä vaan ehkä tuotteliaamman. Tai joku poliitikko uskoo olevansa se lahja maailmalle, joka ratkoo kaikki ongelmat. Sekään ei haittaa, koska henkiö saattaa itsetuntonsa voimin oikeasti saada jotain aikaankin, eikä luovuta epäuskossaan, vaikka koko kansa sättisi. Suuri ego, liioiteltu usko itseensä, esiintymisen tarve eivät vielä tee ihmistä luonnehäiriöistä p*skaa vaikka varsinkin luterilaisessa vähättelyn ja nöyristelyn kulttuurissamme ovatkin poikkeus ja osin tabu. Ja voivat ärsyttää joskus.
Narsistinen luonnehäiriö on ihan muuta. Sellaisen ihmisen itsetunto on aina heikko tai olematon ja hänen mahtavuutensa on vain suurta teatteria vailla pohjaa. Hän ei ole itsestään ylpeä, mutta vaatii muilta, erityisesti läheisiltään, jatkuvaa ja täydellistä validointia; hän hajoaa, jos toiset eivät katso häntä ylöspäin ja ole hänen armoillaan. Valheellisen palvonnan saavuttaakseen hän ei kaihda likaisimpia ja julmimpiakaan tekoja uhrinsa, elin narsismin lähteensä manipuloimiseksi. Luonnehäiriöinen tarvitsee narsismin lähteen toisista ihmisistä, terve narsismi on sisäsyntyistä itsetuntoa.
Normaaleissa ihmisissä on aina vaihteleva määrä narsistisiakin piirteitä eikä siitä ole haittaa. Terve narsismi auttaa uskomaan itseensä ja pärjäämään tavallisessa elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ollut terapeuttinen ketju. Käsittämätöntä, mitä kaikkea jo unohtamaani on tämän myötä noussut mieleen. Joku kysyi, että miksi narsistista ihmistä ei vaan jätetä. Minulla juju oli siinä, että hän sai minut kuvittelemaan, että jotenkin toisin toimimalla, hänen ei tarvitsisi suuttua. Vika oli minussa ja yritin sitten olla niin, että ei suuttuisi. Mutta aina tuli joku uusi syy. Joku sanoi, että kävelee munankuorilla. Juuri sellainen olo on. Yrität olla mahdollisimman väritön, harmaa, pienennät itsesi. Hyvinä hetkinä kaikki oli kuitenkin hyvin, hän oli mukava, pidetty seuramies, huumorintajuinen, jopa huomaavainen. Hyvinä päivinä aamukahvi oli keitetty, auto harjattu lumesta, kaupasta toi minulle ja lapsille pyytämättä jotain, mistä tiesi tykkäävän. Lapsille ei raivonnut varsinaisesti koskaan. Raivokohtaukset tulivat ja menivät. Ei elämä ollut niitä pelkästään. Mustasukkaisuuskin oli ikäänkuin näyteltyä, ei kukaan oikeasti voi olla mustasukkainen vaikka omille unilleen. Mutta sillä sai minut uskomaan, että syy kontrollointiin on minussa. Ei hän ehkä ollut pesunkestävä narsisti, mutta tähän ketjuun ihan riittävästi. Lopulta sain vahvistuksen sille, että (taas kerran) pettää minua. Sain siitä voimaa lähteä. En kertonut etukäteen, että tiedän, sillä narsisti ei tunnusta, vaan kohta huomaat, että sinä itsehän se pettäjä taidat olla. Hankin sellaiset todisteet, että ei jäänyt epäselvää ja muutin pois salaa hankkimaani asuntoon. Tuon viimeisen parin kuukauden aikana sain sellaisen diplomityön narsistisen henkilön käyttäytymisestä, että silmäni avautuivat täysin. En olisi voinut uskoa, miten ihminen pystyy valehtelemaan niin, ilman mitään omatunnon tuskia. Uskoin vain liian kauan, että jokaisessa ihmisessä on pohjalla jotain hyvää ja minun tehtäväni on kaivaa se esille. Mutta niihin (jälkikäteen) huvittaviin juttuihin... "Pakotti" kuuntelemaan YouTubesta Uuno Turhapuron mietteitä naisista, kun hänellä oli (tämä jo tiedossani ollut)suhde nuorempaan naiseen. Katsokaa ja oppikaa!
Kirjoitat hyvin ja tavallaan rauhallisesti. Voi olla, että hän ei päässyt hajottamaan sinun minuuttasi ja elämääsi kokonaan, eikä lasten tai olet tavalla tai toisella osannut käsitellä asiat valmiiksi.
Nimenomaan toisen syyllistäminen on yksi pääkeinoista estää toista lähtemästä. Alussa narsistinen ihminen on kuin sielunkumppani. Hän kerää tietoa taukoamatta sinusta, herkistä kohdistasi, arvoistasi ja mielenkiintosi kohteista. Hän näyttelee huomaavaista, tukee, ymmärtää ja jakaa elämänarvot ja tulevaisuudensuunnitelmat. Muka. Kaikki tuntuu sujuvan uskomattoman hienosti. Palaset ovat loksahtaneet kohdalleen.
Kunnes alkaa julma arki, joka muuttuu vähitellen hl vtiksi. Lähipiirisi on jo karkotettu, joten et edes itse tajua, kuinka sairasta kaikki on. Sinä olet syyllinen. Sinä provosoit raivarit, mustasukkaisuuden. Sinun syystäsi rahat on loppu tai töissä ei voi käydä tai pitää juoda. Mitä milloinkin. Kunhan sinä muutut, tulee se ihana tyyppi, joka alussa oli, takaisin. Jos tämä ei riitä, alkavat uhkailut siitä, että hän mustamaalaa sinut kaikille ja järjestää sinulta esimerkiksi huoltajuuden pois. Hän uhkaa tuhota elämäsi ja hän painottaa pystyvänsä siihen. Sehän on tottakin. Oma tarinasi on esimerkki siitä, miten helppoa häntä on uskoa. Tiedät, että hän tulee onnistumaan uhkauksissaan.
Vahvasti narsistiseen ihmiseen törmääminen on kohtalokasta koko elämän kannalta sellaisille ihmisille, jotka lähtökohtaisesti ovat hyviä. He ajattelevat, että tällaisessakin ihmisessä on pohjalla jotain hyvää. Ei ole. Heissä on pahuus. He puolestaan ajattelevat, että jokaisessa on pohjalla pahuus, julmuus ja epärehellisyys, koska he ovat itse sellaisia ja kohtelevat toisia niin.
Tämä herätti ajatuksia lopussa. Tunnen nimittäin työpaikalta erään todella pahan narsistin, en tiedä onko jopa psykopaattikin.
Hänen juttunsa onnistuvat aina hämmästyttämään, kun hän syyttää muita niin kummallisista asioista. Tuntuu ajattelevan, että kaikkien muiden elä pyörisi hänen ympärillään ja että ksikki, mitä muut tekevät, he tekevät sen tehdäkseen hänelle pahaa. Jos vaikka joku huomauttaisi yleisenä small talkina ulkona olevan liukasta, ettei katua ole hiekoitettu aamulla, hän tulkitsisi sen niin, että työkaverit ovat hänelle niin kateellisia, että ovat takuulla kieltäneet huoltoyhtiötä hiekottamasta katua, jotta hän kaatuisi ja loukkaantuisi.
Se narsistin ajatusmaailma on niin käsittämätön, ettei tosikaan. Koko maailma pyörii itsen ympärillä ja lisäksi lähtökohtainen suhtsutuminen kaikkiin on pahantahtoinen. Siksi hän tulkitsee kaikkia muita ihmisiä olettsen ksikkien olevan pahantahtoisia.
Ai niin, mulla on se yksinään möykkäävä ja raivoava narsistinen naapuri myös, josta kirjoitinkin. Hän harrastaa sellaista, että lähtiessään mokille tai matkalle vetää seinäkellonsa soimaan tasatunnein. Se kumisee aika kovaa ja hän haaveilee varmaan naapurien kärsivän siitä. Hän ei koskaan, ikinä vedä sitä soimaan, kun on itse kotona. Vastaavasti hän lähettelee naapureille viestejä ja laittaa niitä rappukäytävään, viesteissä valitetaan jos jostakin normaalista asiasta. Esim että asunnossa x pestiin pyykkiä eilen klo 20 tms. Hän varmaan ilman muuta luulee naapurien äänien ja vaikka pyykinpesun olevan tahallaan suunnattuja juuri hänen kiusakseen, koska hän harrastaa sellaista kiusaa itse.
"Se narsistin ajatusmaailma on niin käsittämätön, ettei tosikaan. Koko maailma pyörii itsen ympärillä ja lisäksi lähtökohtainen suhtsutuminen kaikkiin on pahantahtoinen. Siksi hän tulkitsee kaikkia muita ihmisiä olettsen ksikkien olevan pahantahtoisia."
Tämä järkytti itseäni todella paljon. Hänen katseensa oli tyhjä mutta jotenkin syvästi vihaava, kun hän puhui muista pahaa. Hän syytti myös yhteiskunnan rakenteita, työnantajia ja työnantajayrityksiä (joiden kanssa ei koskaan pärjännyt, pitkäaikaistyötön), Kelaa, verotusta sellaisella katkeruudella ja vihalla, että se oli todella pelottavaa.
En kuitenkaan tunnistanut tätäkään pitkään aikaan. Jotenkin pohjustuksena kaikkeen oli aina se, että minä olin saanut hänet voimaan huonosti ja siitä sitten kumpusi tämä kaikki muukin viha ja katkeruus. Osin tämä oli myös keino kerätä säälipisteitä ja selittää esimerkiksi vahingossa paljastuneita kymmenien tuhansien ulosottosaatavia, jotka tottakai eivät olleet ollenkaan hänen syynsä. Nämähän uhriutuvat aina ja syyttävät muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsisti oli kateellinen omalle lapselleen, kun äiti eli minä laitoin lapselle valmiiksi aamupalavoileivät. Ei olisi saanut passata ja tehdä 10-vuotiaasta "miesflunssaista laiskajaakkoa". Isä itse kuulemma teki samanikäisenä kaiken itse (uskon sen, siitä tämäkin pers.häiriön tapainen on osaltaan syntynyt, koska kotonaan ei koskaan lapsia mitenkään tuettu, päinvastoin).
Kun vastasin, että osaahan tämäkin 10-vuotias yleensä ne leivät itselleen tehdä, mutta minä halusin juuri nyt tässä toimentonna ollessani palvella ihan vapaaehtoisesti. Tein voileivät siksi, että leikkeleet ym. kamat olivat pöydällä.
Tästä jaksettiin jauhaa aamukiireiden keskellä, nyyh-nyyh. En ymmärrä, kuinka lapsen paapominen on isältä pois.
Ja isä itse on flunssaisena oikea miesflunssan perikuva, koko talon pitää pyöriä hänen kuolemanvaivojensa ympärillä. Muut taas hänen mukaansa eivät ole oikeasti sairaita ikinä, Buranaa vaan naamaan, asenne kohdilleen ja töihin siitä sairasta teeskentelemästä!
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tämä minun mieheni narsisti ?
En ikinä, koskaan, osaa ripustaa pyykkiä oikein. ( hänen sukkansa PITÄÄ venyttää )
En osaa siivota, ei rätillä, mopilla eikä varsinkaan millään märällä. ( siivoan salaa )
Käytän vaatteita, jotka eivät sovellu ikäiselleni naiselle.
Veitsi ja usein haarukkakin ovat juurikin ne väärät, jotka olin laittanut lautasen viereen.
Menimme isäni synttäreille, jonne koko suku oli kerääntynyt. Kuiskasi korvaani: ” näytellään onnellista pariskuntaa”.
Epäilee, että minulla on koira haudattuna. Tänään viimeksi, kun otin ruokaa lautaselle. Hänelle ei kuulemma meinannut riittää vaikka sitä jäi huomiseksikin. Tämä ”koira haudattuna” tulee hänen suustaan päivittäin, vailla mitään syy-yhteyttä.
Ja hän kostaa. Pienimmästäkin virheestä tai ihan mistä tahansa.
Kävelen siis munankuorilla, hajuttomana ja huomaamattoman.
Eipä tuossa mitään diagnoosia (virallista tai epävirallista) tarvita. Miehesi on vähintään k*pää, jonka kanssa en kyllä itse hukkaisi enää yhtäkään päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies oli tottakai mustasukkainen lasten saamasta huomiosta, mutta raivosi hillittömästi myös siitä, mitä tein kasvimaalla. Hoisin kuulema tomaattejakin liikaa ja paljon enemmän saivat huomiota kuin hän. Tämä oli kaikki niin sairasta, mutta syytin itseäni, että hänellä on niin paha olo jostain mitä tein tai jätin tekemättä, että pitää kaikesta raivota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ollut terapeuttinen ketju. Käsittämätöntä, mitä kaikkea jo unohtamaani on tämän myötä noussut mieleen. Joku kysyi, että miksi narsistista ihmistä ei vaan jätetä. Minulla juju oli siinä, että hän sai minut kuvittelemaan, että jotenkin toisin toimimalla, hänen ei tarvitsisi suuttua. Vika oli minussa ja yritin sitten olla niin, että ei suuttuisi. Mutta aina tuli joku uusi syy. Joku sanoi, että kävelee munankuorilla. Juuri sellainen olo on. Yrität olla mahdollisimman väritön, harmaa, pienennät itsesi. Hyvinä hetkinä kaikki oli kuitenkin hyvin, hän oli mukava, pidetty seuramies, huumorintajuinen, jopa huomaavainen. Hyvinä päivinä aamukahvi oli keitetty, auto harjattu lumesta, kaupasta toi minulle ja lapsille pyytämättä jotain, mistä tiesi tykkäävän. Lapsille ei raivonnut varsinaisesti koskaan. Raivokohtaukset tulivat ja menivät. Ei elämä ollut niitä pelkästään. Mustasukkaisuuskin oli ikäänkuin näyteltyä, ei kukaan oikeasti voi olla mustasukkainen vaikka omille unilleen. Mutta sillä sai minut uskomaan, että syy kontrollointiin on minussa. Ei hän ehkä ollut pesunkestävä narsisti, mutta tähän ketjuun ihan riittävästi. Lopulta sain vahvistuksen sille, että (taas kerran) pettää minua. Sain siitä voimaa lähteä. En kertonut etukäteen, että tiedän, sillä narsisti ei tunnusta, vaan kohta huomaat, että sinä itsehän se pettäjä taidat olla. Hankin sellaiset todisteet, että ei jäänyt epäselvää ja muutin pois salaa hankkimaani asuntoon. Tuon viimeisen parin kuukauden aikana sain sellaisen diplomityön narsistisen henkilön käyttäytymisestä, että silmäni avautuivat täysin. En olisi voinut uskoa, miten ihminen pystyy valehtelemaan niin, ilman mitään omatunnon tuskia. Uskoin vain liian kauan, että jokaisessa ihmisessä on pohjalla jotain hyvää ja minun tehtäväni on kaivaa se esille. Mutta niihin (jälkikäteen) huvittaviin juttuihin... "Pakotti" kuuntelemaan YouTubesta Uuno Turhapuron mietteitä naisista, kun hänellä oli (tämä jo tiedossani ollut)suhde nuorempaan naiseen. Katsokaa ja oppikaa!
Kirjoitat hyvin ja tavallaan rauhallisesti. Voi olla, että hän ei päässyt hajottamaan sinun minuuttasi ja elämääsi kokonaan, eikä lasten tai olet tavalla tai toisella osannut käsitellä asiat valmiiksi.
Nimenomaan toisen syyllistäminen on yksi pääkeinoista estää toista lähtemästä. Alussa narsistinen ihminen on kuin sielunkumppani. Hän kerää tietoa taukoamatta sinusta, herkistä kohdistasi, arvoistasi ja mielenkiintosi kohteista. Hän näyttelee huomaavaista, tukee, ymmärtää ja jakaa elämänarvot ja tulevaisuudensuunnitelmat. Muka. Kaikki tuntuu sujuvan uskomattoman hienosti. Palaset ovat loksahtaneet kohdalleen.
Kunnes alkaa julma arki, joka muuttuu vähitellen hl vtiksi. Lähipiirisi on jo karkotettu, joten et edes itse tajua, kuinka sairasta kaikki on. Sinä olet syyllinen. Sinä provosoit raivarit, mustasukkaisuuden. Sinun syystäsi rahat on loppu tai töissä ei voi käydä tai pitää juoda. Mitä milloinkin. Kunhan sinä muutut, tulee se ihana tyyppi, joka alussa oli, takaisin. Jos tämä ei riitä, alkavat uhkailut siitä, että hän mustamaalaa sinut kaikille ja järjestää sinulta esimerkiksi huoltajuuden pois. Hän uhkaa tuhota elämäsi ja hän painottaa pystyvänsä siihen. Sehän on tottakin. Oma tarinasi on esimerkki siitä, miten helppoa häntä on uskoa. Tiedät, että hän tulee onnistumaan uhkauksissaan.
Vahvasti narsistiseen ihmiseen törmääminen on kohtalokasta koko elämän kannalta sellaisille ihmisille, jotka lähtökohtaisesti ovat hyviä. He ajattelevat, että tällaisessakin ihmisessä on pohjalla jotain hyvää. Ei ole. Heissä on pahuus. He puolestaan ajattelevat, että jokaisessa on pohjalla pahuus, julmuus ja epärehellisyys, koska he ovat itse sellaisia ja kohtelevat toisia niin.
Tämä herätti ajatuksia lopussa. Tunnen nimittäin työpaikalta erään todella pahan narsistin, en tiedä onko jopa psykopaattikin.
Hänen juttunsa onnistuvat aina hämmästyttämään, kun hän syyttää muita niin kummallisista asioista. Tuntuu ajattelevan, että kaikkien muiden elä pyörisi hänen ympärillään ja että ksikki, mitä muut tekevät, he tekevät sen tehdäkseen hänelle pahaa. Jos vaikka joku huomauttaisi yleisenä small talkina ulkona olevan liukasta, ettei katua ole hiekoitettu aamulla, hän tulkitsisi sen niin, että työkaverit ovat hänelle niin kateellisia, että ovat takuulla kieltäneet huoltoyhtiötä hiekottamasta katua, jotta hän kaatuisi ja loukkaantuisi.Se narsistin ajatusmaailma on niin käsittämätön, ettei tosikaan. Koko maailma pyörii itsen ympärillä ja lisäksi lähtökohtainen suhtsutuminen kaikkiin on pahantahtoinen. Siksi hän tulkitsee kaikkia muita ihmisiä olettsen ksikkien olevan pahantahtoisia.
Ai niin, mulla on se yksinään möykkäävä ja raivoava narsistinen naapuri myös, josta kirjoitinkin. Hän harrastaa sellaista, että lähtiessään mokille tai matkalle vetää seinäkellonsa soimaan tasatunnein. Se kumisee aika kovaa ja hän haaveilee varmaan naapurien kärsivän siitä. Hän ei koskaan, ikinä vedä sitä soimaan, kun on itse kotona. Vastaavasti hän lähettelee naapureille viestejä ja laittaa niitä rappukäytävään, viesteissä valitetaan jos jostakin normaalista asiasta. Esim että asunnossa x pestiin pyykkiä eilen klo 20 tms. Hän varmaan ilman muuta luulee naapurien äänien ja vaikka pyykinpesun olevan tahallaan suunnattuja juuri hänen kiusakseen, koska hän harrastaa sellaista kiusaa itse.
Tuo työkaveri voisi olla myös paranoidi, ts paranoidi persoonallisuushäiriö. Näkevät vehkeilyä kaikkialla, ovat itsekeskeisiä, aina taistelemassa "oikeuksiensa" puolesta silloinkin kun terveet ei näe siinä mitään järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Exäni valehteli olevansa koulutukseltaan insinööri. Kertoi, että kenties jatkaisi opiskeluja diplomi-insinööriksi asti. Oikeasti oli koulutukseltaan teknikko. Oli kyllä suorittanut insinööriopintoja, mutta ei koskaan valmistunut, sillä ei saanut lopputyötä hyväksytysti läpi, eikä puoliakaan pakollisista kursseista. Kaiken huippu oli, että näin valokuvia hänen insinööriksivalmistujaisjuhlista, jotka oli pidetty koko suvulle!!!
Minulla on kaksi akateemista tutkintoa, mutta en koskaan ole todellakaan tehnyt niistä mitään numeroa. Olin kiusattu koulussa aina ja opettelin pitämään kaiken turhaan koulu- tai opintomenestykseen liittyvän salassa. Eksäni lyttäsi, haukkui, solvasi, kyseenalaisti minuuteni kokonaisuudessaan. Erityisesti koulutus ja älykkyys olivat vaikeita asioita, jotka hän itse otti esiin. En ollut mitään, enkä kukaan. "Mikä luulet olevasi?!". En luullut yhtään mitään, mutta projisiointiahan tämäkin oli. Hän luuli olevansa ja esitti olevansa. Myöhemmin olen tajunnut, että en tiedä ollenkaan, onko hän koskaan selvinnyt edes peruskoulusta. Hän kertoi käyneensä yläasteen asuntolassa asuen pitkän koulumatkan vuoksi. Mitään muuta hän ei kertonut, mutta oli kuitenkin useamman alan erityisosaaja, jota kuitenkaan työnantajat eivät useinkaan osanneet arvostaa (ja hän vihasi heitä). Hän oli kaikessa minua parempi ja päivittäisiä olivat raivokohtaukset siitä, etten muka totellut häntä, vaikka hän tiesi paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut laittaa lasteni vauvauinti kuvia makuuhuoneen seinälle, koska niissä näkyi (ex-)miehen karvainen käsivarsi... käsi oli kyllä vauvauinnin vetäjän, muttei auttanut. Ei saanut silti laittaa.
Tälläiset jutut ei ole vielä merkki narsistisesta persoonallisuushäiriöstä.
Yksittäisinä.
No ei todellakaan ollut ainoa juttu. Mutta yksi harvoja joka voidaan laskea jollain lailla huvittavaksi.
Tämä tyyppi oli kuin suoraan narsistin käyttäytymiskuvauksesta. onneksi olen jo pari vuotta saanut olla rauhassa, tosin se vaati lähestymiskiellon, parit käräjät yms...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja syy, miksi en heti dumpannut koko tyyppiä, on luultavasti kasvatukseni, jossa on opetettu aina etsimään vikaa itsestään ja katsomaan peiliin ja jos joku on ikävä niin miettimään mitä itse on tehnyt.
Omia puoliani olen oppinut pitämään vasta tämän keissin jälkeen, blessing in a disguise mutta kyllä hän paljon surua minulle aiheutti. Nykyään en tiedä tyypistä mitään, onnea vaan seuraavalle...
Tämä minullakin kai vikana eli minut on kasvatettu liiankin kohteliaaksi ja muut huomioonottavaksi. Ainoana lapsena en kai ole oppinut pitämään puoliani, vaan olen auliisti auttanut muita, joustanut omasta mukavuudestani ja antanut omastani. Olen kai siis liian kiltti ja tyhmä nykyaikaan, jossa kaikki vain koittavat hyötyä muista.
Olen kotonani myös tottunut siihen, että vastavuoroisuus on hyve, jota ei edes tarvitse vaatia tai ansaita. Samoin aito rakkaus ja muiden huomiointi sekä hyväksyntä.
Vierailija kirjoitti:
Mies oli tottakai mustasukkainen lasten saamasta huomiosta, mutta raivosi hillittömästi myös siitä, mitä tein kasvimaalla. Hoisin kuulema tomaattejakin liikaa ja paljon enemmän saivat huomiota kuin hän. Tämä oli kaikki niin sairasta, mutta syytin itseäni, että hänellä on niin paha olo jostain mitä tein tai jätin tekemättä, että pitää kaikesta raivota.
Juu, lapsia kadehdittiin hoitamisesta. Aina muka hoidin ja hyysäsin heitä ihan liikaa. Lellimisestä tulee pelkkiä kuspäitä, ainoa oikea kasvatustapa on karaisu ja ankarat säännöt, joita vaaditaan noudatettaviksi.
Myös harrastuksiani kadehdittiin. Olin kuulemma naurettavan innostunut asiasta X. Lopulta kaikki harrastukseni olivat turhia ja typeriä. Tavatessamme hän piti minua kiehtovana juuri harrastusteni vuoksi, nyt ne olivat paskaaa. Hän oli ensimmäisenä kritisoimassa ja etsimässä virheitä töistäni. Lopuksi en edes halunnut niitä hänelle esitellä, vaikka hän vaati sitä. Kukapa nyt takuuvarmaa lyttäämistä kaipaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsisti oli korkeasti koulutettu tohtori. Vaati jatkuvasti kunnioitusta itselleen omalta perheeltään. Häntä ei muka kunnioitettu hänen tekemästään kovasta työstä, vaan elettiin siivellä kaikki. Olisi pitänyt olla hänelle kiitollinen!
Kehtasi kehua aina itse itseään, kuinka kansainvälinen huippuosaaja olikaan. Muut alan ihmiset olivat niin huonoja ja osaamattomia, täysiä huijareitakin jopa. Sain aina välillä kuunnella pitkää monologia, jossa hän haukkui opiskeluaikaiset, nyt hyvissä tehtävissä olevat, tuttavansa. Aina samat nimet.
Luettuani muista lähteistä näiden kilpailijoiden haastatteluja, sain sellaisen mielikuvan, että nämä olivat ihan osaavia ja fiksuja, paljon työtä tekeviä ihmisiä, jotka ovat paikkansa ansainneet.
"Olen kotonani myös tottunut siihen, että vastavuoroisuus on hyve, jota ei edes tarvitse vaatia tai ansaita. Samoin aito rakkaus ja muiden huomiointi sekä hyväksyntä"
Tätä ex käytti aseena. "Olet paha, paha ihminen, kun et rakasta ihmistä sellaisena kuin hän on, jos hänellä on hetkellisesti vaikeaa tai joka hetkellisesti raivoaa ihan sun käytöksestä johtuen. Olet luvannut että rakastat pyyteettömästi, mutta olet vaan hylkäämässä heti kun on jotain. Olet julmista julmin. Etkö ymmärrä miten käyttäydyn tuskissani kun janoan rakkautta, jota et annakaan vaan se pitäisi jotenkin ansaita"
Tässä kaikessa oli minun kiltteyteni hyväksikäyttöä, syyllistämistä sekä projisiointia ja gaslightingia. Minä en tajunnut näistä puheista puoliakaan. Syyllistyin kyllä todella pitkään. Lopulta jostakin kirjasta löysin tekstin, jossa sanottiin tavallaan, että vaatimus rakastaa toista sellaisena kun hän on rajoittuu niihin tapauksiin, joissa toinen on ikään kuin perusterve. Jos käytös on patologista, niin silloin saa antaa itselleen luvan olla rakastamatta toista sellaisena kuin hän on.
Olin pitkään työtön ja siitäkös ex-narsistipuoliso sai oivan aseen syyllistää minua. Olin laiska siivelläeläjä, vaikka maksoinkin puolet kaikista menoista omilla säästöilläni ja tein kaikki kotityöt kotona. Olin myöskin luuseri, syöpäläinen ja yhteiskunnan hylkiö. Kaikki työttömät voisi kuulemma t a pppaa veroja kasvattamasta. Aivan turhaa alaakin olin opiskellut, sillä ei töitä löydä. Hän sensijaan oli fiksu ja opiskeli kaksi tutkintoa ja pääsi heti varmaan työpaikkaan. Minunkin kannattaisi opiskella erästä - inhoamaani - alaa, sieltä löytäisin heti hommia.
Minua tämä huippuhenkilö ei auttanut sen vertaa työnhaussa, että olisi edes CV:tä tai yhtäkään hakemustani lukenut. Nauroi vain paskamaisesti, että turhaan sä sitä haet, ei sua kuiteskaan valita! Hymy hyytyi, kun pääsinkin haastatteluun ja sain lopulta paikan. Palkkakin oli jopa samaa tasoa kuin hänen huippuhommassaan. Siitä alkoi sitten hiillostus, etten tule pärjäämään työssä, se on osaamiselleni aivan liian vaativaa ja tulen saamaan burn outin. Tuo firma on kuuleman mukaan aivan kamala, konkurssin partaalla ja työyhteisönä ihan sairas.
Nyt asun omillani ilman tätä positiivisuuden kukkasta.
Olen kirjoittanut ketjuun muutaman aika kamalan tempauksen, joten nyt on huvittavan pikkujutun vuoro. Kyseessä on mies, jolla oli tapana suuttua pikkuasioista ja kiihdyttää itsensä raivoon, jollei häntä osannut harhauttaa. Minä en ensin osannut, ja kun osasin, minulle riitti.
Mies oli mielellään trendien korkeimmalla aallonharjalla, mutta ei oikein jaksanut kiinnostua mistään, joten hänen tietämyksensä oli usein aika ohutta. Silti piti päästä esittämään. Noihin aikoihin Ally McBeal oli iso juttu, ja mies ihastutti naisia kertomalla, kuinka siinä oli ihanaa rakkautta ja kuinka upeaa Barry Whiten musiikki oli ja hänhän oli ollut koko ikänsä suuri Whiten ihailija.
Minä tiesin, ettei miehellä ollut yhtään Whitea hyvin pienessä CD-hyllyssään, joten ostin hänelle best-of-boksin. Hän oli ensin ihastunut lahjasta, mutta ärsyyntyi sitten siitä, että kaikki kappaleet olivat huonoja, eivät ollenkaan niitä Ally McBealin hyviä. Yritin selittää, että CD:llä kappaleet olivat kokonaisina ja TV-sarjassa pikku pätkinä, mutta selitys ei kelvannut. Kappaleet olivat tosi huonoja ja tylsiä ja se oli minun syyni. En jatkanut hyvin alkanutta rähinää, koska niillä oli tapana paisua kohtuuttomaksi. Myöhemmin olin paikalla, kun mies lahjoitti boksin erään kaverinsa vaimolle ja selitti, että tässä on niin ihana kokoelma ja hän nyt lahjoittaa sen itseäänkin isommalle fanille. Barry Whitesta ei tuon jälkeen puhuttu, eikä Ally McBeal enää pyörinyt edes taustalla. Parin kuukauden kuluttua mies oli unohtanut koko jutun ja boksikin oli unohtunut, mutta minä osasin jo pysyä asiasta erossa. Rasittavaa elämää.
Exä oli tapaamisaikaamme suuri taiteilija-kirjailija. Hän puhui minut ympäri jutuillaan ja kehui maasta taivaaseen. Olin niin rakastunut kun hän laittoi runoja yllätyksenä eri paikkoihin luettavaksi. Että tällainen mies! Romanttisena kosikin minua aika nopeasti kolmen kuukauden sisään, mutta olin ihan OK asian kanssa, vaikka hän olikin osoittanut vähän ailahtelevuutta, koska hän oli vain niin taiteellinen persoona.
Aina hänellä oli meneillään uusia romaaneja, milloin mistäkin aiheesta, joista hän elävästi kertoi. Myös kustannussopimuksia oli kovasti vireillä ja kansainvälistä läpimurtoa TV-sarjana tai elokuvana oli luvassa. Hän innostui niin kovasti aiheistaan, että eli itsekin romaanin päähenkilönä, pukeutumista myöten.
Tuo oli sitä huvittavinta. Kääntöpuolena hän oli sitten persaukinen juoppo, jonka hulluimpia ideoita ja tekoja en halua tässä avata. Kirjoja ei vieläkään ole julkaistu ja kansainvälistä sarjaa ei taida olla tulossa koskaan. Silti hän esittäytyy muunmuassa Linkedinissä kansainvälisenä kirjailijana. Varmaan nykyiselle naisystävälleenkin hän esittää samaa, kunnes totuus valkenee.
Vierailija kirjoitti:
Narsisti oli kateellinen omalle lapselleen, kun äiti eli minä laitoin lapselle valmiiksi aamupalavoileivät. Ei olisi saanut passata ja tehdä 10-vuotiaasta "miesflunssaista laiskajaakkoa". Isä itse kuulemma teki samanikäisenä kaiken itse (uskon sen, siitä tämäkin pers.häiriön tapainen on osaltaan syntynyt, koska kotonaan ei koskaan lapsia mitenkään tuettu, päinvastoin).
Kun vastasin, että osaahan tämäkin 10-vuotias yleensä ne leivät itselleen tehdä, mutta minä halusin juuri nyt tässä toimentonna ollessani palvella ihan vapaaehtoisesti. Tein voileivät siksi, että leikkeleet ym. kamat olivat pöydällä.
Tästä jaksettiin jauhaa aamukiireiden keskellä, nyyh-nyyh. En ymmärrä, kuinka lapsen paapominen on isältä pois.
Ja isä itse on flunssaisena oikea miesflunssan perikuva, koko talon pitää pyöriä hänen kuolemanvaivojensa ympärillä. Muut taas hänen mukaansa eivät ole oikeasti sairaita ikinä, Buranaa vaan naamaan, asenne kohdilleen ja töihin siitä sairasta teeskentelemästä!
Meillä tytär rojahti tanssitunnilla kovan vatsakivun vuoksi lattialle, eikä voinut liikkua kivuiltaan. Miehen mielestä "sillä nyt mikään ole". Soitin päivystykseen, josta kehotettiin tulemaan heti. Sairaalassa tutkittiin kaksi päivää. Kivun syytä ei saatu selville. Lääkäri kirjoitti kaksi päivää sairauslomaa ja sanoi, että nyt on ehdottoman tärkeää levätä. Kouluun saa mennä vasta kun on kunnossa.
Miehen mielestä kouluun olisi pitänyt mennä, kyllähän sinne täytyy mennä. Täytyy, vaikka joka askeleella sattuu niin, että kyyneleet nousee silmiin.
Samainen herra sairasti pientä flunssaa. Kuulin, kuinka valehteli olevansa kovassa kuumeessa.
Kaksoisstandardit tosiaan jyllää tässä perheessä. Miesväki saa sairastaa, vaimo ja tytär ei.
Kun lähdin, asianajaja neuvoi vain olemaan provosoimatta mitenkään ja antaa ex miehen olla se joka tekee päätöksen avioliiton päättymisestä. Eli vaikka nainen on se joka jättää ja lähtee, on turvallisempaa kun narsistinen mies saa olla ikäänkuin voittaja. Minunkin ex luultavasti suvulleen selitti, ettei enää minua jaksanut ja siksi erosimme. Eroaminen onnistui kolmannella kerralla, kaksi pitkää vuotta tein lähtöä.