Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Narsistien "huvittavimmat" tempaukset
24.01.2020 |
Meillä eksä kantoi pesukoneen pihalle lumisateeseen,kun sitä ketutti etten idiootti ollut sitä tyhjentänyt. Päätti ettei tarvita pesukonetta sitten laikaan.
Jälkeenpäin naurattaa,että voi ihminen olla niin pimeä.
Kommentit (1968)
Vierailija kirjoitti:
Silence of the lambs kirjoitti:
En tiedä mikä hirviö mun exäni oli mutta tässä pähkinänkuoressa niitä ”huvittavia” asioita mitä 8,5 vuoteen mahtui, eivät ole missään erityisessä järjestyksessä kun palauttelen näitä terapeuttisessa mielessä muistiini.
- Töissä käydessäni aiheutti riitoja niin etten ehtinyt kunnolla nukkumaan ennen töihin lähtöä, töissä ollessani soitteli kymmeniä kertoja jankaten asioita mm. mustasukkaisuusharhojaan, minun huonouttani jne. päätarkoituksena saada itkemään. Tämä lopulta johti siihen että sai minut irtisanoutumaan.
- Kun oli saanut minut taloudellisesti riippuvaiseksi itsestään ja vietyä pois kotimaastani rahaa ei liiennytkään vaikka ruokaan- saatettiin elää viikkokausia perunalla ja pavuilla. Tosiasiassa hän kävi vanhemmillaan syömässä- itse päästyäni karkuun kyseistä tyyppiä painoin vain 45kg.
- Hänellä oli tapana aiheuttaa riita tyhjästä, keräsi raivokierroksia jos avasin suuni, minulla oli väärä ilme tai itkin, nämä riidat kestivät oikeasti tuntikausia exän huutaessa niin kovaa että kenellekkään talossa asuvalle ei jäänyt epäselväksi mitä asunnossa tapahtuu, ja niiden päätehtävä oli käyttää kaikki heikot kohtani aseena, latistaa itsetuntoni, väsyttää henkisesti täysin. Jos pyrin karkuun, esti fyysisesti liikkumasta, kuristi, piti saksia kurkullani tai läpsi avokämmenellä naamaan ettei jäänyt jälkiä. Näitä asioita hän ei seuraavana päivänä muistanut.
- Kuulin satoja kertoja yksityiskohtaisesti miten minun kaltaiseni josta kukaan ei välitä on helppo hävittää tappamisen jälkeen metsään niin ettei kukaan edes alkaisi etsimään minua.
- Käytti hetuani ja tietojani tilaillessaan tavaraa ja tehdessään rötöksiä. Hänen oli myös puheenlahjoillaan onnistunut saada itselleen mm. pankkitili väärällä nimellä, käytti viranomaisten kanssa asioidessaankin aliastaan.
- ”Osti” minulle ylellisiä lahjoja, mm. hevosen, joita ei sitten ollutkaan maksanut. Selitykset olivat mitä ihmeellisimpiä kun lahjat sitten vain hävisivät. Nautti silminnähden siitä kun esim tuo suurin unelmani, oma hevonen, olikin oikeiden omistajien toimesta viety pois minulta.
- Oli rakennuttamassa meille taloa omalle tontille. Tätä tarinaa höystettiin pohjapiirustuksilla ja kuvilla, kertoi ylpeänä omille vanhemmilleen myös asiasta. Lopulta asiasta ei vain enää keskusteltu.
- Puhuin väärällä äänensävyllä, joten heitti tekemäni leivän lautasineen päivineen selkääni, latasi nyrkillä kalliin läppärini hajalle ja sylki naamaani kutsuen huoraksi - jatkaen huutoa tästä vielä kuuden tunnin ajan niin että vanhempansa olivat kuuloetäisyydellä.
- Ex oli äärettömän älykäs tai ainakin muisti ihan kaiken lukemansa, ja kuten sanottu omasi mielettömät puheenlahjat. Sai tyyliin myytyä sateenvarjoja saharaan- joten minunlaiseni kiltin, huonolla itsetunnolla varustetun ihmisen sai siis helpolla itsemurhan partaalle. Epäilin lopulta omaa mielenterveyttäni, viiltelin ja kärsin todella pahasta paniikkihäiriöstä.
Vähän kevyempää settiä mitä tuli vielä mieleen;
- En osannut hänen mielestään auttaa pesukoneen kantamisessa oikein, raivostui ja tempaisi koneen selkäänsä kuin vihainen gorilla ja kantoi sen neljännestä kerroksesta yksinään alas.- En saanut ikinä siivota koska en tehnyt sitä oikein, oli onneksi ihan pakkomielteinen siisteyden kanssa.
- Latasi spyware ohjelmia ja keyloggerin koneelleni jotta pystyi seuraamaan kaiken mitä koneella tein.
- Tömistelin lunta kengistä, sitä ei hänen mielestään saanut tehdä koska niveleni vaurioituvat. Tästä valisti joka kerta.
- Eron tullessa puheeksi, totesi että olen velkaa hänelle lapsen kun on uhrannut minuun niin paljon aikaa. Voisin tehdä sen, jättää sen hänelle ja lähteä.
hieno tarina. entäs oikea tarina kun rakastutaan muhamettiin ja ei saakkaan leikkiä prinsessaa ja joutuu takas kotiin äidin luo, pitäähän joku selitys hälle kertoa sitte
Näitä kyllä löytyy jokaisesta sosiaaliluokasta ja kansalaisuudesta. Luin juuri suomalaisesta olisiko ollut jopa luutnantti joka tuomittiin asevarkaudesta, puolisonsa vainoamisesta ja väkivallasta.
Valitettavasti häiriöt ei katso ikää, rotua tai sukupuolta.
Olen eri ja edelleen en ymmärrä mitä hauskaa näissä tarinoissa on?
Kuten myös joku jo mainitsi tai useampi narsismi ei aina tarkoita hirvittäviä tekoja eikä ilkeä ihminen ole aina narsisti, koittakaa jo ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku roikkuu suhteessa sen 8 vuotta muka narsistin alla, niin ehkä se dg onkin peilissä, läheisriippuvuus tms. Ja nehän ne eniten haukkuu exiänsä aina kun lentävät pihalle viimein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silence of the lambs kirjoitti:
En tiedä mikä hirviö mun exäni oli mutta tässä pähkinänkuoressa niitä ”huvittavia” asioita mitä 8,5 vuoteen mahtui, eivät ole missään erityisessä järjestyksessä kun palauttelen näitä terapeuttisessa mielessä muistiini.
- Töissä käydessäni aiheutti riitoja niin etten ehtinyt kunnolla nukkumaan ennen töihin lähtöä, töissä ollessani soitteli kymmeniä kertoja jankaten asioita mm. mustasukkaisuusharhojaan, minun huonouttani jne. päätarkoituksena saada itkemään. Tämä lopulta johti siihen että sai minut irtisanoutumaan.
- Kun oli saanut minut taloudellisesti riippuvaiseksi itsestään ja vietyä pois kotimaastani rahaa ei liiennytkään vaikka ruokaan- saatettiin elää viikkokausia perunalla ja pavuilla. Tosiasiassa hän kävi vanhemmillaan syömässä- itse päästyäni karkuun kyseistä tyyppiä painoin vain 45kg.
- Hänellä oli tapana aiheuttaa riita tyhjästä, keräsi raivokierroksia jos avasin suuni, minulla oli väärä ilme tai itkin, nämä riidat kestivät oikeasti tuntikausia exän huutaessa niin kovaa että kenellekkään talossa asuvalle ei jäänyt epäselväksi mitä asunnossa tapahtuu, ja niiden päätehtävä oli käyttää kaikki heikot kohtani aseena, latistaa itsetuntoni, väsyttää henkisesti täysin. Jos pyrin karkuun, esti fyysisesti liikkumasta, kuristi, piti saksia kurkullani tai läpsi avokämmenellä naamaan ettei jäänyt jälkiä. Näitä asioita hän ei seuraavana päivänä muistanut.
- Kuulin satoja kertoja yksityiskohtaisesti miten minun kaltaiseni josta kukaan ei välitä on helppo hävittää tappamisen jälkeen metsään niin ettei kukaan edes alkaisi etsimään minua.
- Käytti hetuani ja tietojani tilaillessaan tavaraa ja tehdessään rötöksiä. Hänen oli myös puheenlahjoillaan onnistunut saada itselleen mm. pankkitili väärällä nimellä, käytti viranomaisten kanssa asioidessaankin aliastaan.
- ”Osti” minulle ylellisiä lahjoja, mm. hevosen, joita ei sitten ollutkaan maksanut. Selitykset olivat mitä ihmeellisimpiä kun lahjat sitten vain hävisivät. Nautti silminnähden siitä kun esim tuo suurin unelmani, oma hevonen, olikin oikeiden omistajien toimesta viety pois minulta.
- Oli rakennuttamassa meille taloa omalle tontille. Tätä tarinaa höystettiin pohjapiirustuksilla ja kuvilla, kertoi ylpeänä omille vanhemmilleen myös asiasta. Lopulta asiasta ei vain enää keskusteltu.
- Puhuin väärällä äänensävyllä, joten heitti tekemäni leivän lautasineen päivineen selkääni, latasi nyrkillä kalliin läppärini hajalle ja sylki naamaani kutsuen huoraksi - jatkaen huutoa tästä vielä kuuden tunnin ajan niin että vanhempansa olivat kuuloetäisyydellä.
- Ex oli äärettömän älykäs tai ainakin muisti ihan kaiken lukemansa, ja kuten sanottu omasi mielettömät puheenlahjat. Sai tyyliin myytyä sateenvarjoja saharaan- joten minunlaiseni kiltin, huonolla itsetunnolla varustetun ihmisen sai siis helpolla itsemurhan partaalle. Epäilin lopulta omaa mielenterveyttäni, viiltelin ja kärsin todella pahasta paniikkihäiriöstä.
Vähän kevyempää settiä mitä tuli vielä mieleen;
- En osannut hänen mielestään auttaa pesukoneen kantamisessa oikein, raivostui ja tempaisi koneen selkäänsä kuin vihainen gorilla ja kantoi sen neljännestä kerroksesta yksinään alas.- En saanut ikinä siivota koska en tehnyt sitä oikein, oli onneksi ihan pakkomielteinen siisteyden kanssa.
- Latasi spyware ohjelmia ja keyloggerin koneelleni jotta pystyi seuraamaan kaiken mitä koneella tein.
- Tömistelin lunta kengistä, sitä ei hänen mielestään saanut tehdä koska niveleni vaurioituvat. Tästä valisti joka kerta.
- Eron tullessa puheeksi, totesi että olen velkaa hänelle lapsen kun on uhrannut minuun niin paljon aikaa. Voisin tehdä sen, jättää sen hänelle ja lähteä.
hieno tarina. entäs oikea tarina kun rakastutaan muhamettiin ja ei saakkaan leikkiä prinsessaa ja joutuu takas kotiin äidin luo, pitäähän joku selitys hälle kertoa sitte
Näitä kyllä löytyy jokaisesta sosiaaliluokasta ja kansalaisuudesta. Luin juuri suomalaisesta olisiko ollut jopa luutnantti joka tuomittiin asevarkaudesta, puolisonsa vainoamisesta ja väkivallasta.
Valitettavasti häiriöt ei katso ikää, rotua tai sukupuolta.
Olen eri ja edelleen en ymmärrä mitä hauskaa näissä tarinoissa on?
Kuten myös joku jo mainitsi tai useampi narsismi ei aina tarkoita hirvittäviä tekoja eikä ilkeä ihminen ole aina narsisti, koittakaa jo ymmärtää.
jopa luutnantti on amiksen käyny armeijan lähihoitaja.
Vierailija kirjoitti:
Mies heitti ovesta kirjani lumihankeen koska kiinnitin huomiota kirjoihin enemmän kuin häneen. Tämä vain yksi niistä jutuista mitä 30 vuoden liitossa tapahtui. Exä hän on nykyään.
Voi luoja!! :D
Ihan pimeitä juttuja, itselläni ei onneksi ole kokemusta.
Toivottavasti te kaikki olette päässyt eroon näistä höyrypäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole silloin riitelyä ellei siihen toinen mene mukaan. Sanakirja käteen. Kiusantekoa ja raivoamista kylläkin.
Minun mielestäni ihmiset tarkoittavat yksin riitelyllä sitä että toinen huutaa vaikka vastaisin ihan normaalilla äänensävyllä takaisin. Tai jos yrität poistua tilanteesta, toinen seuraa perässä.
Kaikki tajuaa tämän paitsi tuo yksi joka varmaankin mietti nyt omia tekemisiään ja yrittää selittää itselleen että kaikki osapuolet ovat yhtä syyllisiä. Tulee jauhamaan aiheesta niin kauan kuin tätä ketjua piisaa.
Höpölöpö itsekritiikki puute on yksi narsistisimpia puolia. Jostain syystä tämä itseensä meneminen sattumalta ärsyttää monia jos joku niin tekee.
Kyllä itse tilanteissa joissa olen ollut mietin mitä minä tein väärin, teinkö ja jos niin miten voisin ensikerralla toimia niin ettei tuo toistuisi. Jos mitään ei ole mihin voin käytöksellä toiseen vaikuttaa on parempi ottaa etäisyyttä se on silloin minun valintani jäädä tai lähteä.
On liian helppoa valua siihen että ei näe omassa toiminnassaan mitään väärä, kuitata vain että tuo nyt on tuommoinen paha ja olen tilanteiden uhri. Se ei ole kauhean edistyksellistä.
En kanna vastuuta enää muiden tekosista, mutta omistani kyllä ja tiedän jatkossa varoa itselleni vahingollista ihmistä, aivan turha sitä on jäädä riitelemään tuollaisen kanssa.
Tottakai terveet ihmiset miettii mitä tekivät väärin ja voisivatko ensi kerralla toimia paremmin. Mutta kun koko jutun pointti on se että se on narsistin kanssa turhaa. Ja jos olet ketjua yhtään lukenut niin murskaavassa enemmistössä kertomuksia mies on nykyään ex. Joten löpinäsi on ihan turhaa itsestään selvyyksien hokemista.
Eipä tolla kommentoijalla taida itsellään olla edes kokemusta aiheesta kun ehdottaa ratkaisuksi noinkin helppoa kuin tilanteesta poislähtemistä. Näihin liittyy monesti lapsia/lemmikkejä, kiristyksen ja väkivallan uhkaa, häpeää tilanteen paljastumisesta... jne. Ei sitä aina niin vaan helposti lähdetä mahdollisesti vuosia alistettuna ja nujerrettuna. Sellaisen paineen alla pitkään eläessä ei kyllä muutenkaan se päällimmäinen ajatus ole uhriutuminen, vaan selviytyminen.
Voit olla mitä mieltä tahansa, sen sanon että jos sinulla olisi oikeaa kokemusta et täällä naureskelisi "hauskoilla" sattumuksille tai jäisi riitelemään narsistin tai kenenkään mielipuolen kanssa. Selviytymistä on lähteä ja se jos mikä on kaukana hauskuudesta!
Jos sinä osaisit ymmärtää lukemaasi, niin kommentissa johon vastasit oli lueteltu monta yleistä syytä miksi elämä ja lähteminen narskun luota ei vaan mene aina noin helposti kuin kuvittelet. Jos sinulla itselläsi olisi kokemusta, niin tietäisit paremmin miten äärimmilleen uhrien pelot ja psyyke on viritetty. Rautalankana vielä uudelleen, ettei narskun armoille voi jättää ketään jälkeensä, tilanne on helpompi yksin lähtiessä, eikä aina silloinkaan, narsku on tehnyt seuraukset etukäteen kyllä selväksi. Ja ikävää jos sinusta ihmiset ei saisi toipua kokemuksistaan, mutta asianosaisille on erittäin tervehdyttävää kun tulee vihdoin se päivä jolloin voi käsitellä traumojaan jopa huumorin kautta.
Väännänpä sinulle mässäilijä harvempaa uhria naurattaa nämä teidän muka hauskat juttunne saati sitten että alkaisivat riitelemään. Tietenkin on niitä jotka haluavat olla tuossa asemassa, parantumattomat läheisriippuvaiset koska ovathan riippuvaisia.
Te vaan tykkäätte mässäillä näillä, koska kokemusperää ei ole.
Kun olet elänyt tai elät väkivallan ja pelon alla, noissa tempauksessa ei näe mitään hauskaa.
Kukaan ei ole väittänyt että lähteminen ei olisi vaikeaa sitähän se on, opettele sinä ymmärtämään lukemaasi.
Sivusta, tässä ketjussa kirjoittelevista moni ei ole ikinä päästänyt narsistia ihon alle. Mistä syystä narsistista tuli hyvin pian entinen poikaystävä tai miesystävä. Itse uskon että narsistin koukkuun jääminen vaatii tietynlaista persoonaa, jolla on omat hyvät ja huonot puolensa. Vaikka juurikin empatiakyky joka saa katselemaan narskun temppuja monin verroin pitempään kuin ne jotka jättää narskun taakseen ja nauraa räkäisesti tämän tempauksille.
Ei se ole päästämisestä kiinni jos joku päättää tuhota toisen elämän. Sitä voi jäädä hampaisiin vaikka ensimmäisiltä treffeiltä jos se häiriintynyt näin päättää, vaikka ei itse juttua jatkaisi ja joskus ehkäpä juuri siksi.
Ei kaikki narsistit ole raivohulluja eikä kaikki narsistit pysty tuhoamaan toisen elämää. Esim. omaan lähipiiriini kuuluuneen todennäköisen narsistin temput tiesi lopulta kaikki eikä kukaan enää ottanut hänen valehteluaan ja mustamaalausyrityksiään tosissaan.
Sitähän olen yrittänyt toitottaa.
Eikä kaikki epätasapainoiset ihmiset, emotioitaan riitatilanteissa tai ylipäätänsä ihmissuhteissaan varsinkaan paineen alla huonosti käsittelevät ole narsisteja.
Annan esimerkin, sama tarina eri kertoja
Kertoja 1. Eksäni oli narsisti ja aivan sekopää kun suuttuessaan etten ollut ripustanut pyykkejä raahasi pesukoneen ulos.
Kertoja2. Sain yt neuvotteluissa potkut töistä ja kuulin myös viikko sitten puolisoni pettäneen, pääsin kotiin ja puolisoni oli taas kuten aina jättänyt pyykit homehtumaan koneeseen, sain hermoromahduksen ja raahasin pesukoneen ulos ja läksin.
Oliko tuo jälkimmäinen välttämättä sittenkään tarinan narsisti? Välttämättä kumpikaan ei ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun miehellä on jotenkin kaksijakoinen persoona. Kiihtyy nollasta sataan sekunnissa, saa raivokohtauksia ja huutaa.
Meillä on henkistä väkivaltaa. Mies osaa todellakin iskeä vyön alle, juuri siihen arkaan kohtaan. Päästää suustaan ihan kauheita asioita, ja myöhemmin kirkkain silmin väittää, ettei ole mitään sellaista sanonutkaan. Väittää, että olen itse sekaisin ja keksinyt koko jutun.
Mies on haukkunut mua esim. hulluksi sekopääksi, sadistiksi, että olen kasvattanut lapset huonosti ja että olen pilannut hänen elämänsä. Riitelee myös teinien kanssa ihan huolella. Ei anna periksi missään, jankkaa ja syyttää AINA muita. Ei ole empatiakykyä. Kun esim. sairastuin syöpään, totesi että okei, taas vaan pelkkiä ongelmia tiedossa.
On mustasukkainen, epäilee kaikkea. Puhuu kavereistani ja sukulaisistani mulle pahaa, jotta saisi mut etäännytettyä heistä. Teen kotityöt liian hitaasti enkä kuulemma käy töissä (käyn ihan kokopäivätyössä!!). Vien kaiken positiivisen energian suhteesta enkä huomioi häntä tarpeeksi!!
Tässä jotakin. Olen alkanut suunnitella eroa. Silloin kun miehellä "lähtee toinen persoona päälle", on elämä ihan h**vettiä.
Kuulostaa kestämättömältä. Onko miehesti hakenut mistään apua, tai myöntääkö edes, että jotain vikaa voisi olla? Kuulostaa omiin korviini epävakaalta persoonallisuudelta, rajatilahäiriönäkin on joskus tunnettu. Itselläni on diagnosoitu sama. Huom! Älkää peljästykö, kanssalukijat, en ole tulossa tänne muita pershäröisiä puolustelemaan. :D
Lisään vielä vastaukseeni/kysymykseeni, että jos ja kun mies ei näe omassa toiminnassaan mitään väärää, olisi parasta itse häipyä, ennen kuin säkin sekoat. Ei tuota ailahtelua kukaan jaksa, eikä pidäkään jaksaa. Apua siihen saa, jos vain viitsii hakea, mutta hoitamattomana (tai täysin tunnistamattomana) ei ole paljoa tsäänssejä. Tsemppiä sulle, toivottavasti pääset pois. Huomaat sitten, että elämän ei tarvitsekaan olla munankuorilla kävelyä 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silence of the lambs kirjoitti:
En tiedä mikä hirviö mun exäni oli mutta tässä pähkinänkuoressa niitä ”huvittavia” asioita mitä 8,5 vuoteen mahtui, eivät ole missään erityisessä järjestyksessä kun palauttelen näitä terapeuttisessa mielessä muistiini.
- Töissä käydessäni aiheutti riitoja niin etten ehtinyt kunnolla nukkumaan ennen töihin lähtöä, töissä ollessani soitteli kymmeniä kertoja jankaten asioita mm. mustasukkaisuusharhojaan, minun huonouttani jne. päätarkoituksena saada itkemään. Tämä lopulta johti siihen että sai minut irtisanoutumaan.
- Kun oli saanut minut taloudellisesti riippuvaiseksi itsestään ja vietyä pois kotimaastani rahaa ei liiennytkään vaikka ruokaan- saatettiin elää viikkokausia perunalla ja pavuilla. Tosiasiassa hän kävi vanhemmillaan syömässä- itse päästyäni karkuun kyseistä tyyppiä painoin vain 45kg.
- Hänellä oli tapana aiheuttaa riita tyhjästä, keräsi raivokierroksia jos avasin suuni, minulla oli väärä ilme tai itkin, nämä riidat kestivät oikeasti tuntikausia exän huutaessa niin kovaa että kenellekkään talossa asuvalle ei jäänyt epäselväksi mitä asunnossa tapahtuu, ja niiden päätehtävä oli käyttää kaikki heikot kohtani aseena, latistaa itsetuntoni, väsyttää henkisesti täysin. Jos pyrin karkuun, esti fyysisesti liikkumasta, kuristi, piti saksia kurkullani tai läpsi avokämmenellä naamaan ettei jäänyt jälkiä. Näitä asioita hän ei seuraavana päivänä muistanut.
- Kuulin satoja kertoja yksityiskohtaisesti miten minun kaltaiseni josta kukaan ei välitä on helppo hävittää tappamisen jälkeen metsään niin ettei kukaan edes alkaisi etsimään minua.
- Käytti hetuani ja tietojani tilaillessaan tavaraa ja tehdessään rötöksiä. Hänen oli myös puheenlahjoillaan onnistunut saada itselleen mm. pankkitili väärällä nimellä, käytti viranomaisten kanssa asioidessaankin aliastaan.
- ”Osti” minulle ylellisiä lahjoja, mm. hevosen, joita ei sitten ollutkaan maksanut. Selitykset olivat mitä ihmeellisimpiä kun lahjat sitten vain hävisivät. Nautti silminnähden siitä kun esim tuo suurin unelmani, oma hevonen, olikin oikeiden omistajien toimesta viety pois minulta.
- Oli rakennuttamassa meille taloa omalle tontille. Tätä tarinaa höystettiin pohjapiirustuksilla ja kuvilla, kertoi ylpeänä omille vanhemmilleen myös asiasta. Lopulta asiasta ei vain enää keskusteltu.
- Puhuin väärällä äänensävyllä, joten heitti tekemäni leivän lautasineen päivineen selkääni, latasi nyrkillä kalliin läppärini hajalle ja sylki naamaani kutsuen huoraksi - jatkaen huutoa tästä vielä kuuden tunnin ajan niin että vanhempansa olivat kuuloetäisyydellä.
- Ex oli äärettömän älykäs tai ainakin muisti ihan kaiken lukemansa, ja kuten sanottu omasi mielettömät puheenlahjat. Sai tyyliin myytyä sateenvarjoja saharaan- joten minunlaiseni kiltin, huonolla itsetunnolla varustetun ihmisen sai siis helpolla itsemurhan partaalle. Epäilin lopulta omaa mielenterveyttäni, viiltelin ja kärsin todella pahasta paniikkihäiriöstä.
Vähän kevyempää settiä mitä tuli vielä mieleen;
- En osannut hänen mielestään auttaa pesukoneen kantamisessa oikein, raivostui ja tempaisi koneen selkäänsä kuin vihainen gorilla ja kantoi sen neljännestä kerroksesta yksinään alas.- En saanut ikinä siivota koska en tehnyt sitä oikein, oli onneksi ihan pakkomielteinen siisteyden kanssa.
- Latasi spyware ohjelmia ja keyloggerin koneelleni jotta pystyi seuraamaan kaiken mitä koneella tein.
- Tömistelin lunta kengistä, sitä ei hänen mielestään saanut tehdä koska niveleni vaurioituvat. Tästä valisti joka kerta.
- Eron tullessa puheeksi, totesi että olen velkaa hänelle lapsen kun on uhrannut minuun niin paljon aikaa. Voisin tehdä sen, jättää sen hänelle ja lähteä.
hieno tarina. entäs oikea tarina kun rakastutaan muhamettiin ja ei saakkaan leikkiä prinsessaa ja joutuu takas kotiin äidin luo, pitäähän joku selitys hälle kertoa sitte
Näitä kyllä löytyy jokaisesta sosiaaliluokasta ja kansalaisuudesta. Luin juuri suomalaisesta olisiko ollut jopa luutnantti joka tuomittiin asevarkaudesta, puolisonsa vainoamisesta ja väkivallasta.
Valitettavasti häiriöt ei katso ikää, rotua tai sukupuolta.
Olen eri ja edelleen en ymmärrä mitä hauskaa näissä tarinoissa on?
Kuten myös joku jo mainitsi tai useampi narsismi ei aina tarkoita hirvittäviä tekoja eikä ilkeä ihminen ole aina narsisti, koittakaa jo ymmärtää.
jopa luutnantti on amiksen käyny armeijan lähihoitaja.
Korjaan upseerista oli kyse, mutta pointti oli se että se ei kato sosiaaliluokkaa, voi olla lähihoitaja, poliisi, poliitikko tai vaikkapa työtön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole silloin riitelyä ellei siihen toinen mene mukaan. Sanakirja käteen. Kiusantekoa ja raivoamista kylläkin.
Minun mielestäni ihmiset tarkoittavat yksin riitelyllä sitä että toinen huutaa vaikka vastaisin ihan normaalilla äänensävyllä takaisin. Tai jos yrität poistua tilanteesta, toinen seuraa perässä.
Kaikki tajuaa tämän paitsi tuo yksi joka varmaankin mietti nyt omia tekemisiään ja yrittää selittää itselleen että kaikki osapuolet ovat yhtä syyllisiä. Tulee jauhamaan aiheesta niin kauan kuin tätä ketjua piisaa.
Höpölöpö itsekritiikki puute on yksi narsistisimpia puolia. Jostain syystä tämä itseensä meneminen sattumalta ärsyttää monia jos joku niin tekee.
Kyllä itse tilanteissa joissa olen ollut mietin mitä minä tein väärin, teinkö ja jos niin miten voisin ensikerralla toimia niin ettei tuo toistuisi. Jos mitään ei ole mihin voin käytöksellä toiseen vaikuttaa on parempi ottaa etäisyyttä se on silloin minun valintani jäädä tai lähteä.
On liian helppoa valua siihen että ei näe omassa toiminnassaan mitään väärä, kuitata vain että tuo nyt on tuommoinen paha ja olen tilanteiden uhri. Se ei ole kauhean edistyksellistä.
En kanna vastuuta enää muiden tekosista, mutta omistani kyllä ja tiedän jatkossa varoa itselleni vahingollista ihmistä, aivan turha sitä on jäädä riitelemään tuollaisen kanssa.
Tottakai terveet ihmiset miettii mitä tekivät väärin ja voisivatko ensi kerralla toimia paremmin. Mutta kun koko jutun pointti on se että se on narsistin kanssa turhaa. Ja jos olet ketjua yhtään lukenut niin murskaavassa enemmistössä kertomuksia mies on nykyään ex. Joten löpinäsi on ihan turhaa itsestään selvyyksien hokemista.
Eipä tolla kommentoijalla taida itsellään olla edes kokemusta aiheesta kun ehdottaa ratkaisuksi noinkin helppoa kuin tilanteesta poislähtemistä. Näihin liittyy monesti lapsia/lemmikkejä, kiristyksen ja väkivallan uhkaa, häpeää tilanteen paljastumisesta... jne. Ei sitä aina niin vaan helposti lähdetä mahdollisesti vuosia alistettuna ja nujerrettuna. Sellaisen paineen alla pitkään eläessä ei kyllä muutenkaan se päällimmäinen ajatus ole uhriutuminen, vaan selviytyminen.
Voit olla mitä mieltä tahansa, sen sanon että jos sinulla olisi oikeaa kokemusta et täällä naureskelisi "hauskoilla" sattumuksille tai jäisi riitelemään narsistin tai kenenkään mielipuolen kanssa. Selviytymistä on lähteä ja se jos mikä on kaukana hauskuudesta!
Jos sinä osaisit ymmärtää lukemaasi, niin kommentissa johon vastasit oli lueteltu monta yleistä syytä miksi elämä ja lähteminen narskun luota ei vaan mene aina noin helposti kuin kuvittelet. Jos sinulla itselläsi olisi kokemusta, niin tietäisit paremmin miten äärimmilleen uhrien pelot ja psyyke on viritetty. Rautalankana vielä uudelleen, ettei narskun armoille voi jättää ketään jälkeensä, tilanne on helpompi yksin lähtiessä, eikä aina silloinkaan, narsku on tehnyt seuraukset etukäteen kyllä selväksi. Ja ikävää jos sinusta ihmiset ei saisi toipua kokemuksistaan, mutta asianosaisille on erittäin tervehdyttävää kun tulee vihdoin se päivä jolloin voi käsitellä traumojaan jopa huumorin kautta.
Väännänpä sinulle mässäilijä harvempaa uhria naurattaa nämä teidän muka hauskat juttunne saati sitten että alkaisivat riitelemään. Tietenkin on niitä jotka haluavat olla tuossa asemassa, parantumattomat läheisriippuvaiset koska ovathan riippuvaisia.
Te vaan tykkäätte mässäillä näillä, koska kokemusperää ei ole.
Kun olet elänyt tai elät väkivallan ja pelon alla, noissa tempauksessa ei näe mitään hauskaa.
Kukaan ei ole väittänyt että lähteminen ei olisi vaikeaa sitähän se on, opettele sinä ymmärtämään lukemaasi.
Minähän olenkin yksi tämän ketjun väkivaltaa kokeneista. Ja hyvinkin on hauskaa ollut tätä lukea. Sinun motiivejasi onkin sitten hankalampi ymmärtää. Oletko kenties saanut ketjussa käsitellyn diagnoosin, ja nyt harmittaa kun valtaosa teikäläisten käyttämistä kikoista on tullut tässä julki? Muuta syytä selvästi epämieleiseen ketjuun pesiytymisellesi on vaikea keksiä.
Kuule mitäpä jos et diagnosoisi muita?
On todella vaikea nähdä että väkivallan uhri pitäisi näitä kertomuksia hauskoina, varsinkaan terve sellainen. Itse pidän vastenmielisenä mässäilynä ja osa taas on puhdasta typeryyttä puhua aiheesta josta ei tiedä.
Yhdelle vastenmielinen mässäily voi olla toiselle terapeuttinen keskustelu. Oliko vielä muita asioita mitä väkivallan uhrit ei saa pitää hauskoina?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silence of the lambs kirjoitti:
En tiedä mikä hirviö mun exäni oli mutta tässä pähkinänkuoressa niitä ”huvittavia” asioita mitä 8,5 vuoteen mahtui, eivät ole missään erityisessä järjestyksessä kun palauttelen näitä terapeuttisessa mielessä muistiini.
- Töissä käydessäni aiheutti riitoja niin etten ehtinyt kunnolla nukkumaan ennen töihin lähtöä, töissä ollessani soitteli kymmeniä kertoja jankaten asioita mm. mustasukkaisuusharhojaan, minun huonouttani jne. päätarkoituksena saada itkemään. Tämä lopulta johti siihen että sai minut irtisanoutumaan.
- Kun oli saanut minut taloudellisesti riippuvaiseksi itsestään ja vietyä pois kotimaastani rahaa ei liiennytkään vaikka ruokaan- saatettiin elää viikkokausia perunalla ja pavuilla. Tosiasiassa hän kävi vanhemmillaan syömässä- itse päästyäni karkuun kyseistä tyyppiä painoin vain 45kg.
- Hänellä oli tapana aiheuttaa riita tyhjästä, keräsi raivokierroksia jos avasin suuni, minulla oli väärä ilme tai itkin, nämä riidat kestivät oikeasti tuntikausia exän huutaessa niin kovaa että kenellekkään talossa asuvalle ei jäänyt epäselväksi mitä asunnossa tapahtuu, ja niiden päätehtävä oli käyttää kaikki heikot kohtani aseena, latistaa itsetuntoni, väsyttää henkisesti täysin. Jos pyrin karkuun, esti fyysisesti liikkumasta, kuristi, piti saksia kurkullani tai läpsi avokämmenellä naamaan ettei jäänyt jälkiä. Näitä asioita hän ei seuraavana päivänä muistanut.
- Kuulin satoja kertoja yksityiskohtaisesti miten minun kaltaiseni josta kukaan ei välitä on helppo hävittää tappamisen jälkeen metsään niin ettei kukaan edes alkaisi etsimään minua.
- Käytti hetuani ja tietojani tilaillessaan tavaraa ja tehdessään rötöksiä. Hänen oli myös puheenlahjoillaan onnistunut saada itselleen mm. pankkitili väärällä nimellä, käytti viranomaisten kanssa asioidessaankin aliastaan.
- ”Osti” minulle ylellisiä lahjoja, mm. hevosen, joita ei sitten ollutkaan maksanut. Selitykset olivat mitä ihmeellisimpiä kun lahjat sitten vain hävisivät. Nautti silminnähden siitä kun esim tuo suurin unelmani, oma hevonen, olikin oikeiden omistajien toimesta viety pois minulta.
- Oli rakennuttamassa meille taloa omalle tontille. Tätä tarinaa höystettiin pohjapiirustuksilla ja kuvilla, kertoi ylpeänä omille vanhemmilleen myös asiasta. Lopulta asiasta ei vain enää keskusteltu.
- Puhuin väärällä äänensävyllä, joten heitti tekemäni leivän lautasineen päivineen selkääni, latasi nyrkillä kalliin läppärini hajalle ja sylki naamaani kutsuen huoraksi - jatkaen huutoa tästä vielä kuuden tunnin ajan niin että vanhempansa olivat kuuloetäisyydellä.
- Ex oli äärettömän älykäs tai ainakin muisti ihan kaiken lukemansa, ja kuten sanottu omasi mielettömät puheenlahjat. Sai tyyliin myytyä sateenvarjoja saharaan- joten minunlaiseni kiltin, huonolla itsetunnolla varustetun ihmisen sai siis helpolla itsemurhan partaalle. Epäilin lopulta omaa mielenterveyttäni, viiltelin ja kärsin todella pahasta paniikkihäiriöstä.
Vähän kevyempää settiä mitä tuli vielä mieleen;
- En osannut hänen mielestään auttaa pesukoneen kantamisessa oikein, raivostui ja tempaisi koneen selkäänsä kuin vihainen gorilla ja kantoi sen neljännestä kerroksesta yksinään alas.- En saanut ikinä siivota koska en tehnyt sitä oikein, oli onneksi ihan pakkomielteinen siisteyden kanssa.
- Latasi spyware ohjelmia ja keyloggerin koneelleni jotta pystyi seuraamaan kaiken mitä koneella tein.
- Tömistelin lunta kengistä, sitä ei hänen mielestään saanut tehdä koska niveleni vaurioituvat. Tästä valisti joka kerta.
- Eron tullessa puheeksi, totesi että olen velkaa hänelle lapsen kun on uhrannut minuun niin paljon aikaa. Voisin tehdä sen, jättää sen hänelle ja lähteä.
hieno tarina. entäs oikea tarina kun rakastutaan muhamettiin ja ei saakkaan leikkiä prinsessaa ja joutuu takas kotiin äidin luo, pitäähän joku selitys hälle kertoa sitte
Näitä kyllä löytyy jokaisesta sosiaaliluokasta ja kansalaisuudesta. Luin juuri suomalaisesta olisiko ollut jopa luutnantti joka tuomittiin asevarkaudesta, puolisonsa vainoamisesta ja väkivallasta.
Valitettavasti häiriöt ei katso ikää, rotua tai sukupuolta.
Olen eri ja edelleen en ymmärrä mitä hauskaa näissä tarinoissa on?
Kuten myös joku jo mainitsi tai useampi narsismi ei aina tarkoita hirvittäviä tekoja eikä ilkeä ihminen ole aina narsisti, koittakaa jo ymmärtää.
jopa luutnantti on amiksen käyny armeijan lähihoitaja.
Korjaan upseerista oli kyse, mutta pointti oli se että se ei kato sosiaaliluokkaa, voi olla lähihoitaja, poliisi, poliitikko tai vaikkapa työtön.
Tai juristi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole silloin riitelyä ellei siihen toinen mene mukaan. Sanakirja käteen. Kiusantekoa ja raivoamista kylläkin.
Minun mielestäni ihmiset tarkoittavat yksin riitelyllä sitä että toinen huutaa vaikka vastaisin ihan normaalilla äänensävyllä takaisin. Tai jos yrität poistua tilanteesta, toinen seuraa perässä.
Kaikki tajuaa tämän paitsi tuo yksi joka varmaankin mietti nyt omia tekemisiään ja yrittää selittää itselleen että kaikki osapuolet ovat yhtä syyllisiä. Tulee jauhamaan aiheesta niin kauan kuin tätä ketjua piisaa.
Höpölöpö itsekritiikki puute on yksi narsistisimpia puolia. Jostain syystä tämä itseensä meneminen sattumalta ärsyttää monia jos joku niin tekee.
Kyllä itse tilanteissa joissa olen ollut mietin mitä minä tein väärin, teinkö ja jos niin miten voisin ensikerralla toimia niin ettei tuo toistuisi. Jos mitään ei ole mihin voin käytöksellä toiseen vaikuttaa on parempi ottaa etäisyyttä se on silloin minun valintani jäädä tai lähteä.
On liian helppoa valua siihen että ei näe omassa toiminnassaan mitään väärä, kuitata vain että tuo nyt on tuommoinen paha ja olen tilanteiden uhri. Se ei ole kauhean edistyksellistä.
En kanna vastuuta enää muiden tekosista, mutta omistani kyllä ja tiedän jatkossa varoa itselleni vahingollista ihmistä, aivan turha sitä on jäädä riitelemään tuollaisen kanssa.
Tottakai terveet ihmiset miettii mitä tekivät väärin ja voisivatko ensi kerralla toimia paremmin. Mutta kun koko jutun pointti on se että se on narsistin kanssa turhaa. Ja jos olet ketjua yhtään lukenut niin murskaavassa enemmistössä kertomuksia mies on nykyään ex. Joten löpinäsi on ihan turhaa itsestään selvyyksien hokemista.
Eipä tolla kommentoijalla taida itsellään olla edes kokemusta aiheesta kun ehdottaa ratkaisuksi noinkin helppoa kuin tilanteesta poislähtemistä. Näihin liittyy monesti lapsia/lemmikkejä, kiristyksen ja väkivallan uhkaa, häpeää tilanteen paljastumisesta... jne. Ei sitä aina niin vaan helposti lähdetä mahdollisesti vuosia alistettuna ja nujerrettuna. Sellaisen paineen alla pitkään eläessä ei kyllä muutenkaan se päällimmäinen ajatus ole uhriutuminen, vaan selviytyminen.
Voit olla mitä mieltä tahansa, sen sanon että jos sinulla olisi oikeaa kokemusta et täällä naureskelisi "hauskoilla" sattumuksille tai jäisi riitelemään narsistin tai kenenkään mielipuolen kanssa. Selviytymistä on lähteä ja se jos mikä on kaukana hauskuudesta!
Jos sinä osaisit ymmärtää lukemaasi, niin kommentissa johon vastasit oli lueteltu monta yleistä syytä miksi elämä ja lähteminen narskun luota ei vaan mene aina noin helposti kuin kuvittelet. Jos sinulla itselläsi olisi kokemusta, niin tietäisit paremmin miten äärimmilleen uhrien pelot ja psyyke on viritetty. Rautalankana vielä uudelleen, ettei narskun armoille voi jättää ketään jälkeensä, tilanne on helpompi yksin lähtiessä, eikä aina silloinkaan, narsku on tehnyt seuraukset etukäteen kyllä selväksi. Ja ikävää jos sinusta ihmiset ei saisi toipua kokemuksistaan, mutta asianosaisille on erittäin tervehdyttävää kun tulee vihdoin se päivä jolloin voi käsitellä traumojaan jopa huumorin kautta.
Väännänpä sinulle mässäilijä harvempaa uhria naurattaa nämä teidän muka hauskat juttunne saati sitten että alkaisivat riitelemään. Tietenkin on niitä jotka haluavat olla tuossa asemassa, parantumattomat läheisriippuvaiset koska ovathan riippuvaisia.
Te vaan tykkäätte mässäillä näillä, koska kokemusperää ei ole.
Kun olet elänyt tai elät väkivallan ja pelon alla, noissa tempauksessa ei näe mitään hauskaa.
Kukaan ei ole väittänyt että lähteminen ei olisi vaikeaa sitähän se on, opettele sinä ymmärtämään lukemaasi.
Sivusta, tässä ketjussa kirjoittelevista moni ei ole ikinä päästänyt narsistia ihon alle. Mistä syystä narsistista tuli hyvin pian entinen poikaystävä tai miesystävä. Itse uskon että narsistin koukkuun jääminen vaatii tietynlaista persoonaa, jolla on omat hyvät ja huonot puolensa. Vaikka juurikin empatiakyky joka saa katselemaan narskun temppuja monin verroin pitempään kuin ne jotka jättää narskun taakseen ja nauraa räkäisesti tämän tempauksille.
Ei se ole päästämisestä kiinni jos joku päättää tuhota toisen elämän. Sitä voi jäädä hampaisiin vaikka ensimmäisiltä treffeiltä jos se häiriintynyt näin päättää, vaikka ei itse juttua jatkaisi ja joskus ehkäpä juuri siksi.
Ei kaikki narsistit ole raivohulluja eikä kaikki narsistit pysty tuhoamaan toisen elämää. Esim. omaan lähipiiriini kuuluuneen todennäköisen narsistin temput tiesi lopulta kaikki eikä kukaan enää ottanut hänen valehteluaan ja mustamaalausyrityksiään tosissaan.
Sitähän olen yrittänyt toitottaa.
Eikä kaikki epätasapainoiset ihmiset, emotioitaan riitatilanteissa tai ylipäätänsä ihmissuhteissaan varsinkaan paineen alla huonosti käsittelevät ole narsisteja.
Annan esimerkin, sama tarina eri kertoja
Kertoja 1. Eksäni oli narsisti ja aivan sekopää kun suuttuessaan etten ollut ripustanut pyykkejä raahasi pesukoneen ulos.
Kertoja2. Sain yt neuvotteluissa potkut töistä ja kuulin myös viikko sitten puolisoni pettäneen, pääsin kotiin ja puolisoni oli taas kuten aina jättänyt pyykit homehtumaan koneeseen, sain hermoromahduksen ja raahasin pesukoneen ulos ja läksin.
Oliko tuo jälkimmäinen välttämättä sittenkään tarinan narsisti? Välttämättä kumpikaan ei ollut.
Kyllä juu ja narsismia psyyken häiriönä ei ole lainkaan olemassa. Mitäpäs jos soittaisit jonnekin tautiluokitusten keskustoimistoon ja kertoisit siellä kuinka kaikki ovat erehtyneet ja se mikä vaikuttaa narsistiselta käytökseltä onkin itse asiassa AINA sen kumppanin syytä. Ja että narsistien temppuilusta käytävä keskustelu tulee jyrkästi kieltää yhteiskunnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole silloin riitelyä ellei siihen toinen mene mukaan. Sanakirja käteen. Kiusantekoa ja raivoamista kylläkin.
Minun mielestäni ihmiset tarkoittavat yksin riitelyllä sitä että toinen huutaa vaikka vastaisin ihan normaalilla äänensävyllä takaisin. Tai jos yrität poistua tilanteesta, toinen seuraa perässä.
Kaikki tajuaa tämän paitsi tuo yksi joka varmaankin mietti nyt omia tekemisiään ja yrittää selittää itselleen että kaikki osapuolet ovat yhtä syyllisiä. Tulee jauhamaan aiheesta niin kauan kuin tätä ketjua piisaa.
Höpölöpö itsekritiikki puute on yksi narsistisimpia puolia. Jostain syystä tämä itseensä meneminen sattumalta ärsyttää monia jos joku niin tekee.
Kyllä itse tilanteissa joissa olen ollut mietin mitä minä tein väärin, teinkö ja jos niin miten voisin ensikerralla toimia niin ettei tuo toistuisi. Jos mitään ei ole mihin voin käytöksellä toiseen vaikuttaa on parempi ottaa etäisyyttä se on silloin minun valintani jäädä tai lähteä.
On liian helppoa valua siihen että ei näe omassa toiminnassaan mitään väärä, kuitata vain että tuo nyt on tuommoinen paha ja olen tilanteiden uhri. Se ei ole kauhean edistyksellistä.
En kanna vastuuta enää muiden tekosista, mutta omistani kyllä ja tiedän jatkossa varoa itselleni vahingollista ihmistä, aivan turha sitä on jäädä riitelemään tuollaisen kanssa.
Tottakai terveet ihmiset miettii mitä tekivät väärin ja voisivatko ensi kerralla toimia paremmin. Mutta kun koko jutun pointti on se että se on narsistin kanssa turhaa. Ja jos olet ketjua yhtään lukenut niin murskaavassa enemmistössä kertomuksia mies on nykyään ex. Joten löpinäsi on ihan turhaa itsestään selvyyksien hokemista.
Eipä tolla kommentoijalla taida itsellään olla edes kokemusta aiheesta kun ehdottaa ratkaisuksi noinkin helppoa kuin tilanteesta poislähtemistä. Näihin liittyy monesti lapsia/lemmikkejä, kiristyksen ja väkivallan uhkaa, häpeää tilanteen paljastumisesta... jne. Ei sitä aina niin vaan helposti lähdetä mahdollisesti vuosia alistettuna ja nujerrettuna. Sellaisen paineen alla pitkään eläessä ei kyllä muutenkaan se päällimmäinen ajatus ole uhriutuminen, vaan selviytyminen.
Voit olla mitä mieltä tahansa, sen sanon että jos sinulla olisi oikeaa kokemusta et täällä naureskelisi "hauskoilla" sattumuksille tai jäisi riitelemään narsistin tai kenenkään mielipuolen kanssa. Selviytymistä on lähteä ja se jos mikä on kaukana hauskuudesta!
Jos sinä osaisit ymmärtää lukemaasi, niin kommentissa johon vastasit oli lueteltu monta yleistä syytä miksi elämä ja lähteminen narskun luota ei vaan mene aina noin helposti kuin kuvittelet. Jos sinulla itselläsi olisi kokemusta, niin tietäisit paremmin miten äärimmilleen uhrien pelot ja psyyke on viritetty. Rautalankana vielä uudelleen, ettei narskun armoille voi jättää ketään jälkeensä, tilanne on helpompi yksin lähtiessä, eikä aina silloinkaan, narsku on tehnyt seuraukset etukäteen kyllä selväksi. Ja ikävää jos sinusta ihmiset ei saisi toipua kokemuksistaan, mutta asianosaisille on erittäin tervehdyttävää kun tulee vihdoin se päivä jolloin voi käsitellä traumojaan jopa huumorin kautta.
Väännänpä sinulle mässäilijä harvempaa uhria naurattaa nämä teidän muka hauskat juttunne saati sitten että alkaisivat riitelemään. Tietenkin on niitä jotka haluavat olla tuossa asemassa, parantumattomat läheisriippuvaiset koska ovathan riippuvaisia.
Te vaan tykkäätte mässäillä näillä, koska kokemusperää ei ole.
Kun olet elänyt tai elät väkivallan ja pelon alla, noissa tempauksessa ei näe mitään hauskaa.
Kukaan ei ole väittänyt että lähteminen ei olisi vaikeaa sitähän se on, opettele sinä ymmärtämään lukemaasi.
Minähän olenkin yksi tämän ketjun väkivaltaa kokeneista. Ja hyvinkin on hauskaa ollut tätä lukea. Sinun motiivejasi onkin sitten hankalampi ymmärtää. Oletko kenties saanut ketjussa käsitellyn diagnoosin, ja nyt harmittaa kun valtaosa teikäläisten käyttämistä kikoista on tullut tässä julki? Muuta syytä selvästi epämieleiseen ketjuun pesiytymisellesi on vaikea keksiä.
Kuule mitäpä jos et diagnosoisi muita?
On todella vaikea nähdä että väkivallan uhri pitäisi näitä kertomuksia hauskoina, varsinkaan terve sellainen. Itse pidän vastenmielisenä mässäilynä ja osa taas on puhdasta typeryyttä puhua aiheesta josta ei tiedä.
Yhdelle vastenmielinen mässäily voi olla toiselle terapeuttinen keskustelu. Oliko vielä muita asioita mitä väkivallan uhrit ei saa pitää hauskoina?
Et kyllä vaikuta olevan aivan terveellä pohjalla sinäkään.
Uhria sinä et ole kuitenkaan nähnytkään tai tietenkin omassa maailmassasi olit varmasti narsisti pomoksi, narsisti työkaverisi, narsisti entisen kaverisi ja narsisti eksäsi uhri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole silloin riitelyä ellei siihen toinen mene mukaan. Sanakirja käteen. Kiusantekoa ja raivoamista kylläkin.
Minun mielestäni ihmiset tarkoittavat yksin riitelyllä sitä että toinen huutaa vaikka vastaisin ihan normaalilla äänensävyllä takaisin. Tai jos yrität poistua tilanteesta, toinen seuraa perässä.
Kaikki tajuaa tämän paitsi tuo yksi joka varmaankin mietti nyt omia tekemisiään ja yrittää selittää itselleen että kaikki osapuolet ovat yhtä syyllisiä. Tulee jauhamaan aiheesta niin kauan kuin tätä ketjua piisaa.
Höpölöpö itsekritiikki puute on yksi narsistisimpia puolia. Jostain syystä tämä itseensä meneminen sattumalta ärsyttää monia jos joku niin tekee.
Kyllä itse tilanteissa joissa olen ollut mietin mitä minä tein väärin, teinkö ja jos niin miten voisin ensikerralla toimia niin ettei tuo toistuisi. Jos mitään ei ole mihin voin käytöksellä toiseen vaikuttaa on parempi ottaa etäisyyttä se on silloin minun valintani jäädä tai lähteä.
On liian helppoa valua siihen että ei näe omassa toiminnassaan mitään väärä, kuitata vain että tuo nyt on tuommoinen paha ja olen tilanteiden uhri. Se ei ole kauhean edistyksellistä.
En kanna vastuuta enää muiden tekosista, mutta omistani kyllä ja tiedän jatkossa varoa itselleni vahingollista ihmistä, aivan turha sitä on jäädä riitelemään tuollaisen kanssa.
Tottakai terveet ihmiset miettii mitä tekivät väärin ja voisivatko ensi kerralla toimia paremmin. Mutta kun koko jutun pointti on se että se on narsistin kanssa turhaa. Ja jos olet ketjua yhtään lukenut niin murskaavassa enemmistössä kertomuksia mies on nykyään ex. Joten löpinäsi on ihan turhaa itsestään selvyyksien hokemista.
Eipä tolla kommentoijalla taida itsellään olla edes kokemusta aiheesta kun ehdottaa ratkaisuksi noinkin helppoa kuin tilanteesta poislähtemistä. Näihin liittyy monesti lapsia/lemmikkejä, kiristyksen ja väkivallan uhkaa, häpeää tilanteen paljastumisesta... jne. Ei sitä aina niin vaan helposti lähdetä mahdollisesti vuosia alistettuna ja nujerrettuna. Sellaisen paineen alla pitkään eläessä ei kyllä muutenkaan se päällimmäinen ajatus ole uhriutuminen, vaan selviytyminen.
Voit olla mitä mieltä tahansa, sen sanon että jos sinulla olisi oikeaa kokemusta et täällä naureskelisi "hauskoilla" sattumuksille tai jäisi riitelemään narsistin tai kenenkään mielipuolen kanssa. Selviytymistä on lähteä ja se jos mikä on kaukana hauskuudesta!
Jos sinä osaisit ymmärtää lukemaasi, niin kommentissa johon vastasit oli lueteltu monta yleistä syytä miksi elämä ja lähteminen narskun luota ei vaan mene aina noin helposti kuin kuvittelet. Jos sinulla itselläsi olisi kokemusta, niin tietäisit paremmin miten äärimmilleen uhrien pelot ja psyyke on viritetty. Rautalankana vielä uudelleen, ettei narskun armoille voi jättää ketään jälkeensä, tilanne on helpompi yksin lähtiessä, eikä aina silloinkaan, narsku on tehnyt seuraukset etukäteen kyllä selväksi. Ja ikävää jos sinusta ihmiset ei saisi toipua kokemuksistaan, mutta asianosaisille on erittäin tervehdyttävää kun tulee vihdoin se päivä jolloin voi käsitellä traumojaan jopa huumorin kautta.
Väännänpä sinulle mässäilijä harvempaa uhria naurattaa nämä teidän muka hauskat juttunne saati sitten että alkaisivat riitelemään. Tietenkin on niitä jotka haluavat olla tuossa asemassa, parantumattomat läheisriippuvaiset koska ovathan riippuvaisia.
Te vaan tykkäätte mässäillä näillä, koska kokemusperää ei ole.
Kun olet elänyt tai elät väkivallan ja pelon alla, noissa tempauksessa ei näe mitään hauskaa.
Kukaan ei ole väittänyt että lähteminen ei olisi vaikeaa sitähän se on, opettele sinä ymmärtämään lukemaasi.
Sivusta, tässä ketjussa kirjoittelevista moni ei ole ikinä päästänyt narsistia ihon alle. Mistä syystä narsistista tuli hyvin pian entinen poikaystävä tai miesystävä. Itse uskon että narsistin koukkuun jääminen vaatii tietynlaista persoonaa, jolla on omat hyvät ja huonot puolensa. Vaikka juurikin empatiakyky joka saa katselemaan narskun temppuja monin verroin pitempään kuin ne jotka jättää narskun taakseen ja nauraa räkäisesti tämän tempauksille.
Ei se ole päästämisestä kiinni jos joku päättää tuhota toisen elämän. Sitä voi jäädä hampaisiin vaikka ensimmäisiltä treffeiltä jos se häiriintynyt näin päättää, vaikka ei itse juttua jatkaisi ja joskus ehkäpä juuri siksi.
Ei kaikki narsistit ole raivohulluja eikä kaikki narsistit pysty tuhoamaan toisen elämää. Esim. omaan lähipiiriini kuuluuneen todennäköisen narsistin temput tiesi lopulta kaikki eikä kukaan enää ottanut hänen valehteluaan ja mustamaalausyrityksiään tosissaan.
Sitähän olen yrittänyt toitottaa.
Eikä kaikki epätasapainoiset ihmiset, emotioitaan riitatilanteissa tai ylipäätänsä ihmissuhteissaan varsinkaan paineen alla huonosti käsittelevät ole narsisteja.
Annan esimerkin, sama tarina eri kertoja
Kertoja 1. Eksäni oli narsisti ja aivan sekopää kun suuttuessaan etten ollut ripustanut pyykkejä raahasi pesukoneen ulos.
Kertoja2. Sain yt neuvotteluissa potkut töistä ja kuulin myös viikko sitten puolisoni pettäneen, pääsin kotiin ja puolisoni oli taas kuten aina jättänyt pyykit homehtumaan koneeseen, sain hermoromahduksen ja raahasin pesukoneen ulos ja läksin.
Oliko tuo jälkimmäinen välttämättä sittenkään tarinan narsisti? Välttämättä kumpikaan ei ollut.
Kyllä juu ja narsismia psyyken häiriönä ei ole lainkaan olemassa. Mitäpäs jos soittaisit jonnekin tautiluokitusten keskustoimistoon ja kertoisit siellä kuinka kaikki ovat erehtyneet ja se mikä vaikuttaa narsistiselta käytökseltä onkin itse asiassa AINA sen kumppanin syytä. Ja että narsistien temppuilusta käytävä keskustelu tulee jyrkästi kieltää yhteiskunnassa.
Mitäpä jos sinä et täällä diagnosoisi ja käskyttäisi muita, katsoppas vaikka kotisi, työpaikkasi ja ystäväsi ovatkin valtakuntasi alla, netti ei ole.
Menkää nyt muualle väittelemään siitä, kuka on narsisti ja kuka ei, ja kuka ylipäätään sanaa saa käyttää. Osa tarinoista vaikuttaa omiin korviini (silmiini?) narsismilta, osa persoonallisuuhäiriöiseltä, osa mustasukkasuudelta... Osa kaikkien yhdistelmältä.
Tämähän on loistava ketju etenkin ihmisille, jotka ovat tällä hetkellä em. kaltaisen henkilön kanssa pari- tai muunlaisessa ihmissuhteessa, ja epäilevät omaa järkeäänkin jo, kun kaikki vaikuttaa niin absurdilta. Jatkuva jänkäys siitä, onko olemassa hoidettavaa narsismia (joo joo, on!) on ihan turhaa.
On mullakin persoonallisuushäiriö, mutta enpä nyt käytä aikaani siihen, että jokaista muuta p-häiriöstä alkaisin puolustelemaan/heidän puolestaan suivaantumaan.
Tämä ketju on tukialusta nimenomaan niille, jotka ovat uhrin asemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menkää nyt muualle väittelemään siitä, kuka on narsisti ja kuka ei, ja kuka ylipäätään sanaa saa käyttää. Osa tarinoista vaikuttaa omiin korviini (silmiini?) narsismilta, osa persoonallisuuhäiriöiseltä, osa mustasukkasuudelta... Osa kaikkien yhdistelmältä.
Tämähän on loistava ketju etenkin ihmisille, jotka ovat tällä hetkellä em. kaltaisen henkilön kanssa pari- tai muunlaisessa ihmissuhteessa, ja epäilevät omaa järkeäänkin jo, kun kaikki vaikuttaa niin absurdilta. Jatkuva jänkäys siitä, onko olemassa hoidettavaa narsismia (joo joo, on!) on ihan turhaa.
On mullakin persoonallisuushäiriö, mutta enpä nyt käytä aikaani siihen, että jokaista muuta p-häiriöstä alkaisin puolustelemaan/heidän puolestaan suivaantumaan.
Tämä ketju on tukialusta nimenomaan niille, jotka ovat uhrin asemassa.
Miksi koettavaa oikeuteksesi käskyttää täällä muita ihmisiä, tänne voi kuka vain kommentoida pidit tai et.
Tukiasema ovat tukipalvelut jossa saa vertaistukea. Täältä saat disinformatiota, koska sitä tämä ketju on täynnä, ketju jossa kaikkien eksät on ollut luonehäiriöisiä ja kaikki raivonpuuskat merkkinä luonnehäiriöstä, ketju jossa peilistä katsotaan vain pinta mutta ei koskaan mennä itseensä.
Lisätään narsistien huvittavimpiin tempauksiin tämä joka ketjussa yrittää kontrolloida kuka saa keskustella mitä ja tuntea mitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää nyt muualle väittelemään siitä, kuka on narsisti ja kuka ei, ja kuka ylipäätään sanaa saa käyttää. Osa tarinoista vaikuttaa omiin korviini (silmiini?) narsismilta, osa persoonallisuuhäiriöiseltä, osa mustasukkasuudelta... Osa kaikkien yhdistelmältä.
Tämähän on loistava ketju etenkin ihmisille, jotka ovat tällä hetkellä em. kaltaisen henkilön kanssa pari- tai muunlaisessa ihmissuhteessa, ja epäilevät omaa järkeäänkin jo, kun kaikki vaikuttaa niin absurdilta. Jatkuva jänkäys siitä, onko olemassa hoidettavaa narsismia (joo joo, on!) on ihan turhaa.
On mullakin persoonallisuushäiriö, mutta enpä nyt käytä aikaani siihen, että jokaista muuta p-häiriöstä alkaisin puolustelemaan/heidän puolestaan suivaantumaan.
Tämä ketju on tukialusta nimenomaan niille, jotka ovat uhrin asemassa.
Miksi koettavaa oikeuteksesi käskyttää täällä muita ihmisiä, tänne voi kuka vain kommentoida pidit tai et.
Tukiasema ovat tukipalvelut jossa saa vertaistukea. Täältä saat disinformatiota, koska sitä tämä ketju on täynnä, ketju jossa kaikkien eksät on ollut luonehäiriöisiä ja kaikki raivonpuuskat merkkinä luonnehäiriöstä, ketju jossa peilistä katsotaan vain pinta mutta ei koskaan mennä itseensä.
HV!
Vierailija kirjoitti:
Lisätään narsistien huvittavimpiin tempauksiin tämä joka ketjussa yrittää kontrolloida kuka saa keskustella mitä ja tuntea mitä.
Kuka näistä onko täällä yksi vai useampi jotka käskevät painumaan muualle, määräävät mistä saa ketjussa keskustella mistä ei? Ironista sikäli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää nyt muualle väittelemään siitä, kuka on narsisti ja kuka ei, ja kuka ylipäätään sanaa saa käyttää. Osa tarinoista vaikuttaa omiin korviini (silmiini?) narsismilta, osa persoonallisuuhäiriöiseltä, osa mustasukkasuudelta... Osa kaikkien yhdistelmältä.
Tämähän on loistava ketju etenkin ihmisille, jotka ovat tällä hetkellä em. kaltaisen henkilön kanssa pari- tai muunlaisessa ihmissuhteessa, ja epäilevät omaa järkeäänkin jo, kun kaikki vaikuttaa niin absurdilta. Jatkuva jänkäys siitä, onko olemassa hoidettavaa narsismia (joo joo, on!) on ihan turhaa.
On mullakin persoonallisuushäiriö, mutta enpä nyt käytä aikaani siihen, että jokaista muuta p-häiriöstä alkaisin puolustelemaan/heidän puolestaan suivaantumaan.
Tämä ketju on tukialusta nimenomaan niille, jotka ovat uhrin asemassa.
Miksi koettavaa oikeuteksesi käskyttää täällä muita ihmisiä, tänne voi kuka vain kommentoida pidit tai et.
Tukiasema ovat tukipalvelut jossa saa vertaistukea. Täältä saat disinformatiota, koska sitä tämä ketju on täynnä, ketju jossa kaikkien eksät on ollut luonehäiriöisiä ja kaikki raivonpuuskat merkkinä luonnehäiriöstä, ketju jossa peilistä katsotaan vain pinta mutta ei koskaan mennä itseensä.
HV!
hehtovoltti?
Vierailija kirjoitti:
Lisätään narsistien huvittavimpiin tempauksiin tämä joka ketjussa yrittää kontrolloida kuka saa keskustella mitä ja tuntea mitä.
Narsistien veljeskunnan esitaistelijat ovat ihan parasta viihdettä. Ei edes ketään satu!
Alue: Aihe vapaa
Tiskikone oli kuulemma väärin täytetty :// kun hän kerran ihme kyllä sitä vaivautui tyhjentämään, ja erehtyessäni yhden ainoan kerran elämässäni pyytämään apua imuroinnissa, loi vain murhaavia katseita eikä liikahtanutkaan. Kun vietettiin lapsen synttäreitä ja sukulaiset paikalla, niin siinä kakunpäällinen oli hiukan lössähtänyt, ja tätä pilkkasi ääneen "että tuollaisen kakun meidän emäntä teki.." (no itse oli ostanut vääränlaista kermaa, joka ei sitten vatkautunut kunnolla.) Lukuisia muitakin stooreja mutta ei jaksa niitä ikäviä muistella.. Erottu on mutta pysyvät haavat jätti monella tapaa eikä uutta ihmissuhdetta enää ikinä uskalla yrittääkään.